Frederick Forsythtin "Odessan miehet" (The Odessa File, 1972)

Odessan miehet (The Odessa file, 1972) on tarina siitä, kuinka kaikki voi mennä pieleen, kun väärä mies tunnistetaan väärään aikaan. Kirjan kehyskertomus pitää sisällään Toisen Maailmansodan aikaisten natsien Riiassa tekemien hirmutekojen selvittämistä sekä sitä, kuinka entiset SS-upseerit myyvät rakettitekniikkaa Egyptille, jotta se voi iskeä Israeliin. Kirja alkaa hiukan oudosti, eli alussa kuvataan radiokuulutusta, jonka mukaan presidentti Kennedy on murhattu Dallasissa, ja sitten kirja etenee kohti tapausta, missä entinen SS-kapteeni Eduard Roschmann tunnistetaan henkilöksi, joka ampui erään "kapteeni Millerin" Riiassa pari tuntia ennen sodan päättymistä.

Saattaa olla niin, että tuollaisen miehen olisi  SS- miesten salaseura Odessa (Organisation der ehemaligen SS-Angehörigen) oikeastikin valinnut yhdysmieheksi Saksan sekä Egyptin välille, koska hän oli sotarikollinen, joka lähetti ihmisiä kaasukammioon. Tuollainen asia tekisi hänestä sotarikollisen, joka ehkä olisi päätynyt hirteen tekojensa vuoksi.  Näin tällainen "sankari" ei sitten olisi juossut kertomaan esimerkiksi BKA:lle eli (Bundes Kriminal Amt) eli saksan keskusrikospoliisille tuosta entisten SS-miesten liiketoiminnasta, eli aseiden kauppaamisesta Egyptin presidentille Kamel Abdel Nasserille.

Itse olen sitä mieltä, että tuo nimi "Roschmann" on saatettu kirjoittaa väärin, eli kyseessä on ollut ehkä nimi "Rossmann", joka on erään Himmlerin adjutantin pseudonyymi. Kirjassa esiintyy myös Odessa-järjestön murhaaja nimeltään Mackensen, joka on erittäin taitavasti luotu hahmo. Kuitenkin tuo Odessan pyöveli on hiukan epäselvästi luotu henkilö sikäli, että hän käyttää pommeissaan semtexin kaltaista muovirjähdettä. Tai oikeastaan tuo mies tekee kyseisessä kirjassa pommin, millä hän aikoo räjäyttää päähenkilö "Peter Millerin" kappaleiksi, ja juuri tuossa kohtaan tämä murhaaja ikään kuin floppaa. Eli hän käyttää operaatiossa sotilaallista räjähdettä, jonka hallussapitoa tuo mies ei voisi mitenkään selittää.

Murhassa käyttämänsä kiväärin hän voi selittää olevansa metsästyskäyttöön, ja kun mietitään sitä millainen oikean elämän palkkamurhaaja olisi, niin toki hänen pitää voida selittää hallussaan olevat aseet jollain tavalla, jos viranomainen niiden perään sattuu kyselemään. Yleensä tuollaiset operaattorit pyrkivät hankkimaan räjähteitä huomaamattomasti, eli he käyttävät itse valmistettua räjähdettä kuten ruutia tai sitten hankkivat käyttöönsä rakennustyömailla käytettävää dynamiittia, koska jos tuollainen terroristi olisi käyttänyt vaikka semtexiä, niin silloin poliisi olisi vetänyt välittömästi sellaisen johtopäätöksen, että kyseisellä henkilöllä oli suhteita itäblokin tiedustelupalveluihin tai erikoisjoukkoihin.

Toki saattaa olla niin, että kirjassa on käytetty sellaista ajatusmallia, missä tuo "Mackensen" olisi sitten ehkä yrittänyt lavastaa esimerkiksi "Stasia" syylliseksi johonkin Odessan operaatioon. Muuten hänen hahmonsa on erittäin hyvin luotu, ja tarkkuuskivääri on sikäli hyvä väline hänen kaltaiselleen miehelle, että sitä käyttävä murhaaja ei joudu keskustelemaan uhrinsa kanssa kasvotusten, koska tuolloin uhri saattaa antaa hänelle liikaa tietoja henkilöstä, joka murhan aikanaan tilasi. Kirjassa tietenkin esitellään israelilainen agentti, jonka pseudonyymi "Majuri Uri-Ben Shaul" sitten sai surmansa Jerusalemin valtauksen yhteydessä.

Tuo kirja on melko vanha opus, ja varmaan se löytyy monesta hyllystä, mutta siinä on muuan outo piirre. Sen perässä on ikään kuin epilogi, missä luetellaan jokainen kirjassa esiintynyt henkilö, ja mitä heille myöhemmin on Forsythin maailmassa tapahtunut. Eli lähes jokainen henkilö, joka on tuossa kirjassa mainittu on päässyt epilogiin, ja merkittävää on sitten se, kuinka eräs panssarijoukkojen kersantti myös mainitaan, vaikka hänellä ei ole kirjassa mitään roolia, muuten kuin henkilö, jonka ohi päähenkilö ajaa autollaan. Tuon kirjan kuvitteellisen päähenkilön toimittaja Peter Millerin hahmossa on myös hyvin mielenkiintoinen piirre, eli hän toki on rikosreportteri, mutta omistaa 9 mm. SIG-automaattipistoolin, joka on sotilasase. Muuten saksan alamaailmassa SIG-pistoolista käytetään joskus nimitystä "Sigrid", ja samoin Sigrid-nimisiä naisia kutsutaan ainakin joissain tapauksessa tuossa maassa "Sig:eiksi".

Sen hankinnassa on varmaan Forsythin mielikuvituksen mukaan sitten käytetty perusteena urheiluammuntaa, eli kaavakkeessa on valehdeltu hankinnan koskevan rata-ammuntaa, mutta todellisuudessa se on hankittu kodinturva-aseeksi, kun tuon toimittajan henkeä on uhattu Reeperbahnin gangsterien toimesta. Eli melko hyvää luettavaa tämä trilleri sitten on, ja se kannattaa toki lukea. Kuitenkin kirjassa on hiukan katkeilevaa kerrontaa, sekä suhteellisen paljon sivujuonteita, mikä tietenkin herätää ihmetystä, koska kertomus ei mikään kovin paksu kuitenkaan ole.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Alastair McNeillin antisankari "Mr. Smith" (Arvostelu kirjoista jotka Alistair McLean kirjoitti ikään kuin kuolemansa jälkeen)

Alistair McLean oli aikansa parhaita jännityskirjailijoita, ja hänen muutamat kesken jääneet romaaninsa kirjoitti loppuun mies nimeltään Alistair McNeill, joka oli ilmeisesti kustannusosakeyhtiön palkkaama kirjoittaja, jonka tehtävänä oli kirjoittaa loppuun nuo romaanit missä on käytetty nimeä McLean. Ja tietenkin hän on onnistunut työssään melko hyvin, ja romaanit ovat ihan kelpoa luettavaa. Eli hän loi noihin romaaneihin superkonnan nimeltään "Mr Smith", joka ensimmäisessä kirjassa kaappaa amerikan presidentin ja toisessa sitten muistaakseni kohteena oli joko Eiffel-Torni tai Hollannin kultavaranto, joka sijaitsee Amsterdamin keskuspankissa.

Kun olen kuullut puhuttavan tuosta holvista, niin siitä on kerrottu julkisuuteen sellaisia tietoja, että kyseinen pankkiholvi voidaan täyttää vedellä, jos hälyttimet laukeavat. Kuitenkin jotkut ovat sitä mieltä, että tuossa holvissa on sellainen pieni virhe, että kukaan ei ole ajatellut sitä, että vorot tunkeutuisivat sen seinän läpi Amstel-joen puolelta käyttäen räjähteitä. Eli seinään tehtäisiin reikä räjähteillä silloin, kun pankin työntekijöillä olisi vapaapäivä , ja sitten kun holvi on täyttynyt vedellä, niin he olisivat voineet leikata nuo holvin kalterit tai säilytyslokerot auki. Monet tuon ajan jännitysromaaneista sijoittuivat sellaisiin paikkoihin kuten Amsterdam, jossa toimivat ainakin noiden kirjojen mukaan sekä kansainväliset timantti- että myös huumekauppiaat, joiden käsiin ei kannattanut henkeään uskoa.

Tuohon operaatioon olisi käytetty leikkauspuikkoa, millainen varuste nähdään usein elokuvissa. Tuollainen elektronmetallista tehty vedenalainen polttoleikkausinstrumentti polttaa helposti reikiä betoniin sekä myös raudoitukseen, ja ainoa ongelma teoreettisesti olisi sitten se, että tuosta reiästä syöksyisi sisään vettä, jolloin sukeltaja saattaisi joutua imuun, ja loukata itsensä, kun tuo holvi olisi täyttymässä vedellä, joten olisi tietenkin hyvä, jos se olisi jo valmiiksi täynnä vettä. Tuon jälkeen sukeltajat vain uisivat holviin sisään, ja sitten leikkaisivat nuo kalterit tai millaiset ovet noissa kultavarannon säilytyspaikoissa nyt olisikaan auki.

Eli en tiedä tuosta holvista kovin paljoa, mutta uskoisin että tämä olisi ollut aika uskottava tekniikka, millä tuo kulta tai oikeastaan osa kullasta olisi voitu varastaa Tämä jännityskirjailijoiden vaalima ajatus on varmasti ollut ainakin jonkun kirjailijan mielessä, kun hän on ryhtynyt miettimään sitä, millainen se hänen oman antisankarinsa tekemä rikos oikeastaan olisi. Noissa kirjoissa tuo "Mr Smith" käyttää sellaisia välineitä, kuin asevoimien varikolta kähvellettyjä laseraseita, jotka kirjan kuvauksen mukaan muistuttavat hiukan vanhanmallista konekivääriä, ja niiden avulla tuo salaperäinen supergangsteri sitten hallitsee panttivankejaan ja estää poliisin erikoisjoukkojen toiminnan. Eli oikeasti melko todenmukainen kuva tuosta laserista sitten varmasti tulee, ja se saattaa oikeasti olla joku tuollaisen vanhan konekiväärin korvaajaksi tarkoitetun laserin ulkonäkö.

Tuo varsinainen laser olisi siis pakattu tuollaisen konekiväärin kuoren sisään, ja sen erottaisi Maximista vain keskellä putkea oleva reikä. Joten muistaakseni tuo "Smith" sitten väitti olevansa joku filmintuottaja, ja nuo aseet oli naamioitu joksikin elokuvien rekvisiitaksi, jota hän sitten esitteli jopa tullimiehille. Kyseiset kirjat ovat melko vanhoja, ja niitä on varmaan aika vaikea saada kirjastosta. Mutta voin suositella niitä kaikille, joita tuollainen kirjatyyppi kiehtoo.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi