Jaa että hävittäjä-hankkeella oli sitten vastustajiakin

http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/jaa-etta-havittaja-hankkeella-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/jaa-etta-havittaja-hankkeella-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/jaa-etta-havittaja-hankkeella-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/jaa-etta-havittaja-hankkeella-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/jaa-etta-havittaja-hankkeella-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/jaa-etta-havittaja-hankkeella-oli.html

Politiikkaa ja saksofoneja eli Timo Soinin aseman arviointia

Perussuomalaiset ovat sitten vaihtaneet puheenjohtajaa, ja tietenkin se merkitsee sitten hallitus-asetelmien muutosta. Ja yksi mielenkiintoisimmista asioista, mitä mieleen tulee on se, että tietenkin tämä merkitsee myös ykkösministerin paikan uudelleen asettelua. Eli yleensä jos puolueella on hallituksessa useita ministereitä, niin sen puheenjohtajalle on tapana antaa korkein tai presidenttiä lähinnä oleva ministerinsalkku. Ja tietenkin se on tällä kertaa ulkoministerin salkku, joten tämä uusi Perussuomalaisten puoluejohto sitten varmasti joutuu miettimään sitä, että miten se suhtautuu tähän kyseiseen ministerin salkkuun sekä Soinin jatkoon tuossa tehtävässä. Näet uusi puoluejohto joutuu nyt arvioimaan Timo Soinin asemaa puolueessa tarkasti, koska jokainen meistä tietää, että puolueen johdolla sitten on viimeinen sana sanottavana siitä, millaisia suhteita se aikoo sitten tähän entiseen puheenjohtajaansa pitää.

 Toki ministeri-nimityksen yhteydessä presidentillä on viimeinen sana sanottavana tässä asiassa, mutta Soinilla voi olla vaikea paikka joka tapauksessa, vaikka Tasavallan Presidentti haluaisi hänen jatkavan ulkoministerinä. Tämän takia voidaan sanoa, että poliittisesta keväästä on tulossa hyvin mielenkiintoinen monilla tavoilla. Ja vaikka hallitus sitten kaatuisi, mikä voisi olla hyvin mahdollista sekä uudet vaalit pidetään, niin silloinkin pitää jonkun hoitaa toimitusministerien virkoja, kunnes uusi hallitus on muodostettu. Ja itse pidän hyvin epätodennäköisenä sitä, että uutta enemmistöhallitusta saadaan muodostettua nykyisellä eduskuntakokoonpanolla.

Joten joko sipilän hallitus jatkaa vähemmistöhallituksena tai sitten uudet vaalit määrätään, mikäli Perussuomalaiset lähtevät pois koaliitiosta, ja jättävät Sipilän yksin. Se miten tässä sitten jatketaan on hiukan vielä epäselvää, mutta en usko että kukaan tähän hallitukseen enää on menossa. Sipilästä voin sanoa yhden asian, mitä välillä unohdetaan. Nimittäin hän astui virkaansa pahimpaan mahdolliseen aikaan, ja hänelle ei edes annettu mitään mahdollisuuksia, kun lehdistössä vaadittiin uusia vaaleja saman tien. Ja nyt tilanne on se, että hallitus heiluu entistä pahemmin. Mutta kuten varmaan olemme huomanneet, niin tietenkin tämän hallituksen suurimmat otsikot on tehnyt Timo Soini, joka on tässä ilmaissut halunsa jatkaa ulkoministerinä.

Se mikä tässä hallituksessa on ollut surkuhupaisaa on se, että ketään poliitikkoa maassamme ei olla tuettu niin massiivisesti kuin Timo Soinia, jonka kuva on sitten ollut kaikissa sanomalehdissä, ja häntä on palvottu kuin jotain Rock-tähteä. Mutta kuten Juicen kappaleessa "Paperitähdet" sanotaan, niin ihmisten suosio on häilyväistä. Kun poliitikko lupaa jotain, niin tietenkin äänestäjillä on oikeus olettaa, että tuon ihmisen teot ovat samoja, kuin mitä hän on luvannut. Ja kun "jytky" sitten tuli, niin Soinilta odotettiin niitä otteita, kuin mitä hän oli luvannut. Kun ei noita päätöksiä sekä esityksiä sitten tullut, mitä hän on luvannut, niin silloin tuo mies varmasti sitten osoittautui pettymykseksi.

Soinin ongelma oli varsinkin ministeri-uran alkuvaiheessa suhtautuminen ääriliikkeisiin sekä jotenkin itselleni on tässä koko asiassa tullut sellainen asia mieleen, että yrittikö hän jotenkin kampittaa Tynkkystä pois puolueesta kun tuo kuuluisa Facebook-kirjoitus, missä Ruotsinkielistä professoria sitten haukuttiin jotenkin ikävällä tavalla tapahtui. Vaikka tämä kuulostaa hyvin hassulta, niin edelleen ihmettelen, kuinka Soini ei silloin tuominnut rasismia selvästi ja hän oli muutenkin kumman vaisu noiden viha-kirjoitusten sekä "Skini-partioiden" suhteen. Eli oliko joku toinen sitten oikeasti käyttänyt Tynkkysen älypuhelinta tai tablettia silloin kuumana keväänä, kun mediassa uhkailtiin ihmisiä sillä, että "Skinit tulevat vetämään teitä turpiin"?

Se mikä Soinin rooli tuossa tapauksessa on jää hänen itsensä tietoon, mutta miksi tuo mies ei sitten tehnyt mitään tuon tapauksen selvittämiseksi? Tuolloin hän oli median lemmikki, ja silloin julkaistuista  mediakirjoituksista sai jotenkin sellaisen kuvan, että Suomi olisi jo eroamassa EU:sta. Niin tehokasta tuo lobbaus oli silloin, ja tuolloin otettiin esimerkiksi näyttävästi esiin sellainen malli, missä viikonloppuna salaisessa istunnossa maamme eroaisi unionista, ja sitten tulisi joku sotilaspoliisi tai vastaava pidättämään niitä, jotka olivat tuolloin pettäneet Suomen eli äänestäneet EU:n puolesta, vai mitähän ne "hm" ja "huomenna" sanat toimittajien kirjoituksissa sitten ovat mahtaneet tarkoittaa.

http://poliittinentarina.webnode.fi/

Salaliittoteorioista sekä niiden käytöstä ihmisten tiedonsaannin vääristämisessä, kun keskustellaan esimerkiksi Kauko Juhantalon kaltaisesta ministeristä, joka unohtaa jäävätä itsensä lain valmistelusta

Jos olette lukeneet kirjan nimeltään ”Nimeni on Fletch”, niin silloin tiedätte, millainen valta lehtien päätoimittajilla on. On paljon kirjailijoita ja toimittajia, jotka kirjoittavat asioista vastuuttomasti, tai ainakin niin että totuus vääristyy niin, että koko juttu vesittyy tai sen sisältö vääristyy. Kun puhutaan esimerkiksi salaliittoteorioista, niin silloin varmasti on helppoa nimitellä niihin uskovia ihmisiä jotenkin häiriintyneiksi tai sitten heitä voidaan nimittää ”tyhmiksi”, vaikka kukaan ei koskaan ole edes noista salaliitoista puhunut yhtään mitään. Kun toimittaja lähtee tekemään juttuaan, niin hän voi suoraan lähteä liikkeelle teemahaastattelusta, mikä tarkoittaa sitä, että hän menee haastattelemaan jotain ihmistä. Ja silloin tietenkin vastuu siitä, mitä lehtiin kirjoitetaan on toimittajalla.

Eli hän voi joko kirjoittaa siitä, mitä hänen pöytäänsä vastapäätä istuva henkilö todella sanoo, tai sitten toimittaja voi tehdä niin, että hän tekaisee vastaukset. Samoin kun hän sitten lähtee julkaisemaan tuota juttuaan, niin sitä voidaan referoida eli lyhentää todella paljon. Kun ihmiset kuulevat puhuttavan esimerkiksi ”salaliitoista”, niin he eivät useinkaan tajua, että kun kaksi ihmistä puhuu keskenään jostain rikoksen suunnittelusta, niin silloin kyseessä on rikokseen tähtäävä salaliitto. Tai niin ainakin jossain maissa rikoslaissa sanotaan. Kuitenkin voidaan miettiä hyvin tarkasti sitä, että jos toimittaja kirjoittaa esimerkiksi siitä, kun joku poliitikko on vaikkapa unohtanut jäävätä itsensä lain valmistelusta, jos kyseinen laki koskee hänen liiketoimintaansa, niin voidaan kysyä, että onko kyseessä salaliitto hallituksen sisällä? Ja tuolloin tietenkin joidenkin ihmisten mielestä tuolloin ihmiset uskovat samalla myös kuulentojen olevan väärennös sekä hallituksen tekevän yhteistyötä humanoidien kanssa, mitkä tietenkin ovat aivan sama asia kuin joku "tapaus Juhantalo", jossa virheetön ministeri sitten unohti mainita sen, että hänen yhtiönsä sai valmisteilla olevasta laista hyötyä.

Jos tuollaisen yhtiön olemassaolo sitten salataan esimerkiksi siksi, että ministeri on ”niin mukava kaveri”, niin onko kyseessä silloin salaliitto vai miksi tällaista kuviteltua tilannetta, missä ministeritoveria ikään kuin suojellaan voidaan kutsua? Ja tässä vaiheessa voidaankin kysyä, että oliko esimerkiksi ”tapaus Juhantalo”, missä ministeri asetettiin syytteeseen tällaisesta asiasta jonkinlainen ”salaliitto”. Ja joskus mietin sitä, että kuinka monta "tapaus Juhantalon" kaltaista asiaa on maassamme salattu siten, että niitä vain ei olla julkaistu lehdessä. Puhuttaessa esimerkiksi tilanteesta, missä on pankeissa myönnetty lainoja puutteellisin vakuuksin, niin silloin kyllä kysyisin, että miten noita vakuuksia ei sitten olla tarkastettu? Jos pankinjohtaja antaa miljoonalainoja ulos pankista, niin kai hän sitten tarkistaa sen, että esimerkiksi maatilat tai asunnot ovat oikeasti tämän lainan hakijan omaisuutta. Kuitenkin joissain tapauksissa saattaa esimerkiksi väärä tieto siitä, että lainan hakijan haltuun tulee päätymään jotain omaisuutta voi saada aikaan sen, että pankinjohtaja myöntää lainan ilman vakuuksia.

Tuon asian takia ei koskaan saisi olettaa mitään, vaan kaikki asiakirjat pitäisi varmistaa sieltä, missä ne ollaan tehty. Tuollainen tilanne, missä pankinjohtaja voi alkaa kuvittelemaan sellaisia asioita, että joku maatila päätyy lainan hakijan haltuun voi olla se, että maatilan omistajaa haetaan holhoukseen. Ja tuolloin unohtuu usein sellainen asia, että tuo maatilan omistajaan kohdistuva oikeustoimikelpoisuuden rajoittaminen ei tarkoita sitä, että hänen tilansa automaattisesti pannaan myyntiin. Samoin tällaisessa tapauksessa tulee eteen sellainen asia, että oikeudettomasti hankittua tietoa ei koskaan saisi käyttää hyväksi päätöksenteossa. Eli se että joku henkilö on kirjoittanut Internetiin vaikkapa Kennedyn murhasta ei tarkoita sitä, että hänet suoraan siitä laitettaisiin holhoukseen. Kun keskustellaan esimerkiksi erilaisten valtakirjojen kelpaavuudesta asianajoon, niin silloin tietenkin pitää muistaa sellainen asia, että asianajoa saa harjoittaa vain henkilö, jolla on siihen lupa.

Tämän luvan saa suorittamalla vähintään oikeustieteen maisterin tutkinnon yliopistossa, ja sitten tietenkin pitää muiden asianajoa koskevien kelpoisuusvaatimusten täyttyä. Eli mikään ”avoin asianajovaltakirja” ei tähän asianajoon oikeuta. Vaikka henkilöä vastaan olisi tehty kanne oikeuteen, niin kaikki maailman kanteet eivät kuitenkaan mene läpi, vaikka niitä ajaisi kuinka nimekäs asianajaja. Kun keskustellaan esimerkiksi siitä, mitä väärillä keinoilla hankittu asiakirja voi pahimmillaan olla, niin silloin tietenkin unohdetaan se, että tämä asiakirja saattaa olla oikeastaan pelkkä väärennös, ja ilman oikeuden päätöstä ei mitään omaisuuden siirtoa koskevaa toimenpidettä lähdetä tekemään. Kuitenkin esimerkiksi salaliittoteoriat ovat joidenkin ihmisten mielestä sellainen asia, että niiden takia pitää sitten joku ihminen saattaa oikeudessa toikeustoimikelvottomaksi.

Siitä sitten tulee hyvä mieli, kun saa oikein kunnolla näyttää kaikille, kuinka paljon tällä kertaa omalta kohdalta on lain kanssa joustettu, jotta muutkin näkevät, että ”herroille ei rypyillä”. Tuolloin itse kyllä kysyisin, että kuka oikeastaan noihin ”Illuminateihin” uskoo? Se joka kirjoittaa jostain 1700-luvun lopulla perustetusta salaseurasta, vai se joka lähtee henkilöä hakemaan tämän takia mielisairaalaan? Missään laissa ei lue yhdenkään yksityishenkilön nimeä, joten lakeja pitää sen takia kaikkien noudattaa. Kuitenkaan mikään oikeuden päätös ei ole sellainen, että se sitoo vain yhtä osapuolta. Eli niitä pitää yleensä kaikkien noudattaa, vaikka toinen osapuoli olisi kuinka vihattu ihminen hyvänsä.

Kun palataan esimerkiksi toimittajien vastuuseen, niin silloin aina välillä vastaan tulee tapauksia, missä ikään kuin unohdetaan sellainen asia, että esimerkiksi päätoimittaja on saattanut oikeasti sekaantua huumekauppaan. Ja tuolloin tietenkin tulee helposti mieleen sellainen asia, että esimerkiksi haastateltavien lausuntoja aletaan muunnella, jotta he olisivat epäluotettavan tuntuisia. Ja silloin tietenkin on hyvin houkuttelevaa alkaa vihjailemaan tuon pöytää vastapäätä istuvan henkilön olevan jotenkin tyhmä, tai vielä parempi tapa olisi sitten mainita hänen uskovan esimerkiksi valtionhallinnossa olevaan salaliittoon. Kun henkilö on itse epäiltynä rikoksesta, niin silloin saattaa hänellä olla mielessään sellainen asia, että hän ikään kuin mustamaalaa todistajia, sekä esittää heitä jotenkin häriintyneinä.

Tuolloin paras tapa hoitaa asioita, on kertoilla ympäriinsä siitä, kuinka tuo kirjoituksen kohde uskoo salaliittoon hallituksen sisällä. Sillä tavoin saadaan sitten hänet näyttämään hiukan erikoiselta, ja sitten voidaan pyytää näitä paljon puhuttuja virkamiehiä apuun, jotta tuo henkilö saataisiin sitten täyteen holhoukseen. Tuolloin voi esimerkiksi ”rikokseen tähtäävän salaliiton” tilalle tulla sanahirviö ”hallituksen salaliitto”, ja tietenkin on kysymys salaliitosta valtionhallinnossa, jos esimerkiksi kunnan vesilaitoksen johtaja sekä hänen toimintaansa valvova virkamies vetävät kunnan rahoilla vesijohdot omille saunamökeilleen. Tuo ei kuitenkaan mikään kovin suuri asia ole, mutta kuitenkin kyseessä on kunnan varojen väärinkäyttö, vaikka siitä ei paljoa olla puhuttu.  

marxjatalous.blogspot.fi

Jörn Donnerilla on taas paljon sanottavaa tästä maasta ja sen kehityksestä

Jörn Donnerin mukaan unelma avoimesta suomesta on romahtanut poliittisen johdon takia, ja samoin hallitusvastuu saattaa vesittää koko perussuomalaisen liikkeen. Maamme poliittiseen tilanteeseen liittyvä ongelma on siinä, että maamme johto on etääntynyt tavallisista ihmisistä todella paljon, ja kuten olemme huomanneet, niin yhden asian politiikka ei maassamme ole oikein koskaan vetänyt ihmisiä ainakaan kaduille. Kun puhutaan siitä, minkä takia hallitusvastuu saattaa vaikeuttaa perussuomalaisten työtä ei johdu siitä, että he ovat jotenkin muita huonompi puolue, vaan siitä että he ratsastavat vain yhdellä asialla.

Ministerinä ihminen joutuu tekemään päätöksiä myös silloin, kun hän ei niitä halua tehdä. Eikä ministeri voi aina työskennellä oman alansa parissa vaan hän joutuu ottamaan kantaa jokaiseen hallituksessa käsiteltävänä olevaan asiaan. Ja kuten tiedämme niin hallitustyötä koskevat päätökset tehdään yhteisesti  hallituksen ministereiden neuvoteltua niistä sekä toistensa että edustamiensa puolueiden eduskuntaryhmien kanssa, ja jokainen ministeri sanoo niistä oman mielipiteensä. Sen tähden jotkut ihmiset ikään kuin tekevät päätöksiä, jotka sotivat heidän kampanjoissa esittämiään kannanottoja vastaan.

Eli tietenkin maahanmuutto on kysymys, johon pitää löytää vastaus, mutta missään nimessä oikea ratkaisu ei ole mikään muurien rakentaminen EU:n tai Suomen ympärille, ja kovan luokan poliittisen poliisin perustaminen. Kun puhutaan perussuomalaisten nuorten pakkoruotsia kohtaan osoittamaan kritiikkiin, niin itse kyllä olen sitä mieltä, että meidän maassamme ei jostain syystä ole oltu kiinnostuttu herättämään aitoa kiinnostusta tuota kieltä kohtaan, vaan meillä on ikään kuin väkipakolla haluttu tehdä maastamme kaksikielinen. Kun ajatellaan tuota pakkoruotsia, niin se kyllä tietenkin monien mielestä suosii ruotsinkielisiä, mutta toisaalta he voivat hakea omilla todistuksillaan vain niihin kouluihin, jotka ovat ruotsinkielistä opetussuunnitelmaa toteuttavia. 

Ja koska meidän maassamme olevaa kahta suurinta kieliryhmää ei olla haluttu kannustaa olemaan keskenään sillä, että ruotsinkieliset ja suomenkieliset nuoret on järkevästi eristetty toisistaan, niin ainakaan suomenkieliset nuoret eivät koe mitenkään tärkeäksi opetella ruotsia. Nykyään muuten myös saame on maassamme virallinen kieli, ja sen takia nykyään voidaan puhua myös kolmesta suuresta endeemisestä eli kotoperäisestä kieliryhmästä, mutta tietenkin ongelmia tulee myös sellaisten asioiden kuin arabian sekä venäjän kanssa, koska jos toinen ihminen ei ymmärrä mitä hänelle sanotaan, niin silloin pitää hänelle puhua sellaista kieltä, että hän ymmärtää sen, mitä hänelle puhutaan. Kielten opiskelu on hiukan hankalaa, koska se perustuu ihmisen henkilökohtaiseen  osaamiseen, eikä kukaan muu voi sitten opiskella kieliä toisen ihmisen puolesta. Eli jos henkilö ei itse osaa kieliä, niin siitä ei muita ihmisiä voi syyttää. 

Ja se tietenkin on edesauttanut sitä, että ruotsinkieliset ovat ikään kuin olleet hyvä trollauksen kohde sellaisille henkilöille, joille monikulttuurisuus on jotenkin vastenmielinen asia. Eli olen itse kuullut sellaisia asioita, että "joku saattaa loukkaantua, jos toinen puhuu ruotsia tai suomea kodissa, jossa puhutaan toista kieltä". Siinä voidaan sitten sanoa sellainen asia, että toki hyvä kielitaito on vain eduksi nykyaikaisessa maailmassa sekä työelämässä. Enkä itse kyllä näe tuollaista kommenttia muuna kuin pelkästään yrityksenä saada keskustelu käännettyä muihin aiheisiin, ja toki se että osaa viisi sanaa jotain kieltä, ja käyttää niitä viittä sanaa on huomattavasti parempi kuin kuin se, että henkilö osaa kymmenentuhatta sanaa jotain kieltä, mutta ei koskaan käytä niitä. Kielen opiskelu lähtee siitä, että siitä tehdään aidosti kiinnostava asia, jota voi henkilö perustella sekä itselleen että muille sillä, että hänelle on tuosta hyötyä. 

Salailu ei ole myöskään varmasti mikään tavallisten ihmisten toive, vaan sillä usein palvellaan esimerkiksi valtion johdon tekemien epäpätevien päätösten peittämistä, josta esimerkkinä on "sote-uudistuksen" ajaminen läpi verissä päin. Eli tuolloin on ikään kuin pidetty jonkin lain läpi menemistä "kunniakysymyksenä", vaikka se on tyrmätty monissa paikoissa. Kun puhutaan taas maamme pakolaispolitiikasta, niin kuka käski tuoda tänne noita nuoria miehiä, jotka aiheuttavat sitten ongelmia kaduilla. Mutta kute tiedämme, niin ihmiset saivat sitä, mitä he sitten haluavat saada. Eli maassamme on nyt yrittäjien sekä perussuomalaisten hallitus, joka on ilmoittanut tavoitteekseen saada maamme kilpailukyky nostetuksi, ja samoin esimerkiksi perinteiset arvot ovat nousemassa pintaan, mutta sitten tietenkin voidaan sanoa sellainen asia, että missään nimessä perinteiset arvot eivät varmasti tuo lisää sijoituksia maahamme, eikä poliisien palkkaamisessa ole mitään mieltä, jos heillä ei sitten ole tehtäviä. 

Poliisimiehestä on yhteiskunnallemme samalla tavoin pelkkiä kuluja kuin työttömästä, ellei sitten tapahdu jotain rikoksia tai ihmiset aja paljon ylinopeutta, jolloin voidaan määrätä rikesakkoja tai tutkia rikoksia. No kukaan ei varmasti kuitenkaan rikoksia halua tapahtuvan, koska niistä sitten seuraa paitsi tietenkin inhimillistä, niin myös rahallista menoa yhteiskunnalle, koska vaikka esimerkiksi ryöstäjä jäisi kiinni, niin silloin häntä tietenkin pitää vankilassa vartioida, ja samoin uhreille pitää järjestää kriisiapua mikä sitten maksaa paljon. Samoin esimerkiksi pankkiryöstöjen yhteydessä on rikosten uhreille koitunut psyykkisiä vammoja, jotka ovat aiheuttaneet sitten työkyvyttömyyttä. 

Murhan kohdalla tietenkin on rikoksen uhrin omaisille sekä ystäville pitänyt järjestää pitkällistä psykoterapiaa sekä tietenkin hänen panoksensa yhteiskunnalle on päättynyt ennenaikaisesti. Ja tässä sitten ei tietenkään puhuta mistään inhimillisestä kärsimyksestä vaan pelkästään rahallisesta menetyksestä. Kuitenkin rikokseen tähtäävä salaliitto ei ole maassamme kuulemma rikoslaissa. Tuo termi sitten tarkoittaa sitä, että rikosta suunnittelee kaksi tai useampi henkilö. Ja jos puhutaan siitä, että esimerkiksi ryöstöstä puhuvat henkilöt siihen vielä sitten aseita hankkivat, niin silloin kyllä voidaan puhua vakavasti otettavasta suunnitelmasta rikoksen toteuttamiseen.  

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/jorn-donner-unelma-avoimesta-suomesta-romahtamassa-ongelmana-poliittinen-johto/6243404

pimeakronikka.blogspot.fi

Kaksikasvoisesta tiedottamisesta eli se mitä tehdään pitää olla linjassa tiedotuksen kanssa

Janus-jumala
Kuva I

Romassa sodan jumala oli Janus, eli kaksikasvoinen jumala. Tuolla jumalalla oli kahdet kasvot, joista toinen hymyili ja toinen irvisti, ja tämä symboloi sitä, että se mitä kansalle kerrottiin saattoi huomattavasti poiketa siitä mitä oli todellisuudessa tehty. Se mitä tehdään ja mitä puhutaan voivat olla kaksi eri asiaa, kuten olemme maamme NATO-keskustelussa saaneet huomata. Eli vaikka maamme on nimellisesti sanoutunut irti sotilasliitto NATO:n toiminnasta, niin Kremlissä tämä USA:n joukkojen toimiminen maamme alueella kuitenkin tulkitaan varmasti hiukan toisin, kuin maamme hallitus niitä toivoisi tulkittavan, ja tässä tiedotuksessa voidaan nähdä maamme olevan jälleen kerran erittäin vaikean päätöksen edessä. Tiedotuksen luotettavuus kuitenkin kärsii, jos se mitä teemme on kovin paljon eriävä sen kanssa mitä puhumme.

Oli tuo NATO-päätös sitten mikä hyvänsä, niin maamme poliittinen kulttuuri on täysin muuttunut, eli on täysin ennenkuulumatonta, että tällaisesta ulko- sekä turvallisuuspoliittisesta päätöksestä keskustellaan näin avoimesti, ja samalla koko NATO-keskustelu on ajanut mamme kohti uutta avoimuutta, missä kaikki tieto pitää jakaa veronmaksajille, ilman että sitä ”kaunistellaan” tai siitä jätetään osia kertomatta. Kun puhutaan puolustusvoimien asemasta yhteiskunnassa, niin tämä NATO-keskustelu on nostanut esiin sellaisen asian, että ketä varten maamme asevoimat tai puolustusvoimat oikeastaan harjoittelevat?

Tietenkin varusmiehemme harjoittelevat oman maamme puolustamista varten, mutta samalla voidaan keskustella siitä, että onko maamme pakko olla koko ajan toisten maiden ohjauksessa. Kun liityimme silloin aikoinaan EU:hun, niin silloin naapurimaamme Neuvostoliitto oli juuri hajonnut, ja elimme vielä ns. ”pysähtyneisyyden aikaa”, jolloin presidentti haki virallisesti tukea nimenomaan Moskovasta. Kun liityimme EU:hun, niin Bryssel ikään kuin peri tuon Moskovan paikan maamme politiikan ohjaajana. Tässä vaiheessa voisimme hiukan miettiä sitä, että miksi meidän pitää joka paikassa ikään kuin hakea muista valtioista turvaa? Kun kysytään sitä, miltä nämä meidän viimeaikaiset sotaharjoutuksemme näyttävät Moskovasta katsottuna, niin voidaan kyllä sanoa, että nämä ministereiden lausunnot eivät ehkä sieltä käsin kovin uskottavilta vaikuta.

Toisin sanoen puhuttaessa johdonmukaisesta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, niin en usko että Kremlissä tai Venäjän asevoimien päämajassa enää kohta uskotaan sitä, että me emme ole menossa kohti NATO:a. Se että nimen omaan USA:n joukot harjoittelevat maihinnousuja Suomessa sekä se, että meidän varusteemme mitoitetaan NATO:oon sopiviksi varmasti herättää ennen kuulumattomia pohdintoja Vladimir Putinin turvallisuusneuvostossa. 

Samoin se varmasti herättää nimenomaan Venäjän asevoimien tiedustelun huomiota, kun maassamme ikään kuin herätetään vihaa nimen omaan tavallisia venäläisiä sekä ylipäätään ulkomaalaisia vastaan. Tuollaiset ohjelmat jotka vain ruokkivat ihmisten kuvaa ulkomaalaisista uhkana maamme kulttuurille varmasti esitetään Vladimir Putinille, sekä venäjän asevoimien johdolle, joka sitten mieluusti on ennenkin ollut suojelemassa omien kansalaistensa etuja. Kun maamme media sanoutuu irti rasismista, niin mieluusti uskoisin, että tuo irtisanoutuminen olisi aitoa. Mutta jostain syystä on viimeaikoina tullut vastaan suoranaista vihakirjoittelua sekä pelottelua, joka on jotenkin liittynyt meidän puolustusvoimiimme.

Eli toimittaja on kirjoittanut erään everstin sanoneen, että joillekin henkilöille on tulossa varma vapauttava päätös oikeudessa heidän saamista pahoinpitelysyytteistä. Tuossa eilisessä lehtijutussa kirjoitettiin vapaasti referoiden että kun nämä T-palveluskelpoisuusluokkaan määrätyt henkilöt vapautetaan, niin he voivat mennä armeijan harmaisiin. Samalla korostettiin kyseisen palveluskelpoisuusluokan olleen osalla vain väliaikainen ratkaisu. En tiedä miten tämä asia nyt liittyy maamme puolustusvoimiin, mutta nuo oikeudenkäynnit toki käydään ennen kuin vapauttavia päätöksiä tulee. Sitten tietenkin mietitään palveluskelpoisuusluokan muutosta, joka voi tarkoittaa varusmiespalvelun normaalia suorittamista, vapautusta rauhanajan palvelusta tai vapautusta maanpuolustusvelvollisuudesta kokonaan. Ja joskus T-luokan saa pois esimerkiksi hakeutumalla siviilipalvelukseen.

pseudotiedetta.blogspot.fi

pseudotiedetta.blogspot.fi