Kaikki me jotka olemme nähneet luontoelokuvia tiedämme skorpionin pistävän itseään, kun se joutuu tuleen. Monet ihmiset ovat erehdyksessä luulleet sen surmaavan itsensä, mutta kun vähän tarkemmin mietitään tuota asiaa, niin silloin huomaamme, että skorpionille ei ole mitään hyötyä kyseisestä käytöksestä, joten sitä miksi se tekee tuon kuuluisan piston on vähän vaikeaa oikeastaan tajuta, koska sillä ei näytä olevan muuta virkaa kuin itsemurhan tekeminen. Kuitenkaan skorpioni ei tuossa tilanteessa oikeasti tee mitään vahinkoa itselleen, vaan ainoastaan ottaa talteen myrkyn valmistamiseen tarvittavat proteiinit.
Eli miksi joku eläin vahingoittaa itseään tällaisessa tilanteessa. Itsensä vahingoittaminen ei palvele tuota lajia mitenkään, ja lohikaloilla sekä muutamilla muilla alemmilla lajeilla on tällaista käytöstä, mutta tuolla kalalla on tuohon hyvä syy, näet nuo kalat antavat henkensä 10 000 jälkeläisen takia, ja saman tekevät jotkut muut eläimet. Kuitenkaan uhan edessä ei mikään eläin tee itsemurhaa, vaan nuo eläinmaailman itsensä uhraamiset tapahtuvat aina suvunjatkamisen yhteydessä, ja esimerkiksi rukoilijasirkkakoiras tarjoaa ruumiinsa naaraalle ateriaksi. Skorpioni pistää itsesään siksi, että sen pistimen päässä olevassa rauhasessa oleva nestemäinen myrkky voi aiheuttaa tuon rauhasen repeytymisen, jos se sattuu kiehumaan ja siksi täytyy skorpionin tyhjentää pistimensä.
Jos tuo pieni eläin sitten ruiskuttaisi myrkkyään johonkin maahan, menettäisi se kyseisen myrkyn sisältämät proteiinit, joten sen kannattaa siksi ruiskuttaa ne omaan verenkiertoonsa, joka sitten kuljettaa ne takaisin pistimen juuressa olevaan myrkkyrauhaseen, jotta tuo pieni rapumainen eläin ei menettäisi niitä kalliita proteiineja, joita se tarvitsee pistimensä täytteeksi. Jos skorpioni jää ilman myrkkyään, niin silloin se ei pysty saalistamaan tai puolustamaan itseään petoja vastaan.
Sen tähden se ikään kuin ottaa nuo proteiinit talteen, kun se sitten valmistautuu kohtaamaan tulta. Kun puhutaan käärmeistä, jotka purevat omaa häntäänsä, niin ne eivät myöskään tee itsemurhia, vaan yksinkertaisesti ruiskuttavat myrkkyään omaan vereensä, jotta saalistaja ei niihin sitten koskisi. Tuo vereen joutunut myrkky on yhtä vaarallista, kuin jos käärme ruiskuttaisi sen suoraan uhriin. Kuitenkin joillakin eläimillä on sellainen taipumus, että ne alkavat leikkiä vahingoittunutta tai kuollutta, jos niiden edessä on niille liian iso saalistaja. Tuollainen käytös on yleistä esimerkiksi haukkalinnuilla sekä skorpioneilla, joista ensin mainitut esittävät siipirikkoa, ja jälkimmäiseksi mainitut sitten jähmettyvät liikkumattomiksi teeskennellen kuollutta.
Kyseisen käytöksen tarkoitus on se, että nuo saalistajat tekisivät virheen, ja sitten nuo pienemmät eläimet voisivat aiheuttaa sille tuskallisen vamman, joka ei ehkä tappaisi sitä, mutta saattaisivat myöhemmin osoittautua kohtalokkaiksi. Ja kun tuollainen petolintu käy sitä kookkaamman eläimen päälle, niin se yleensä tähtää hyökkäyksen uhrin silmiin, kuten tekevät myös skorpionit. Tuon käytöksen takia esimerkiksi pieni varpuspöllö voi aiheuttaa sitten erittäin vaikeita silmävammoja, tai niiden kynsi voi jopa leikata ihmisen valtimon poikki, jos sattuu huonosti käymään.
