Vastuuntuntoa Dungway-alueelta biologisen sodankäynnin erikoismiesten malliin OPERATION BIG ITCH

OPERATION BIG ITCH oli koodinimi eräälle ohjelmalle, jolla testattiiin biologisten agenttien levittämistä vihollisen keskuuteen. Tuon ohjelman ideoineet tiedemiehet ja sotilaat ajattelivat, että jos biologista agenttia kuten keltakuumetta levitetään suoraan alueelle, niin sen teho jää vähäiseksi. Tämä johtuu siitä, että jos biologisen komponentin levittäminen tapahtuu kuivalla alueella, niin silloin se yksinkertaisesti kuivettuu, ja tuolloin kyseinen bakteeri sitten saattaisi kuolla, ennen kuin se siirtyy kohteeseen. Toinen yhtä ikävä mahdollisuus on se, että tämä bakteeri vajoaa lepotilaan, jolloin sen tuhoaminen ei sitten onnistu, ja monien bakteerien itiöt voivat kestää elossa jopa vuosia tai vuosisatoja. Tuon takia biologisen komponentin käyttö on erittäin riskialtista toimintaa, koska se voi vapautua väestön keskuuteen jopa vuosien päästä uudelleen, mikä sitten myöhemmin johti biologisten aseiden kieltävään sopimukseen.

Kuitenkin tätä asetyyppiä on tutkittu kautta aikojen, ja vaikka Ebola-viruksen kaltaiset äärimmäisen tappavat organismit tietenkin saavat paikkansa erilaisissa elokuvissa, niin todellisuudessa suurin osa tutkittavista biologisista aseista on kuitenkin aivan toisen tyyppisiä kuin nämä kauhuvirukset, joista on tehty erilaisia kauhuelokuvia, missä epidemia muuttaa koko maailman zombieksi tai surmaa vähintään puolet ihmiskunnasta. Todellisuudessa biologisen sodankäynnin tutkijat keskittyvät omissa kokeissaan sekä tutkimuksessaan sellaisiin organismeihin, mihin on olemassa hoitokeinoja, ja joita löytyy normaalisti luonnosta. Luonnollisen organismin käyttö biologisessa sodankäynnissä on sellainen asia, josta pitää aina välillä keskustella. Kyseessä on nimittäin sodankäynnin inhottavin muoto, koska näiden organismien käytöstä ei välttämättä jää kiinni.

Tuollaisia organismeja ovat malarialoisio, denguekuume, keltakuume ja monet muut luonnolliset tartuntataudit, mitä levittävät erilaiset hyönteiset. Hyönteisten käyttö biologisen komponentin levittämiseen on erittäin tehokasta, koska tuolloin epidemiaa voidaan tietenkin hallita paremmin. Kun hyönteisiä on levitetty jollekin alueelle esimerkiksi kranaateissa, niin silloin ne levittävät tietenkin tuota haluttua tautia erittäin tehokkaasti. Mutta niillä on se ero luontoon paljaaltaan levitettäviin organismeihin nähden, että nämä hyönteiset voidaan tuhota hyönteismyrkkyjen avulla tehokkaasti sen jälkeen kun haluttu teho on saatu iskusta.

Kun puhutaan hyönteisten käytöstä biologisena aseena, niin ne voivat tehdä jostain suoalueesta erittäi ikävän paikan asua sekä oleskella. Jos alueelle levitetään esimerkiksi mäkäräisen munia, niin silloin tuo eläin aiheuttaa itsessään erittäin suurta haittaa suoalueella oleville ihmisille, ja sen takia niitä voidaan käyttää sissitorjunnassa sellaisenaan. Eli hyönteiset itsekin ovat biologinen ase, jonka käyttö on erittäin houkuttelevaa tilanteessa, jossa vastustaja piileskelee jossain suolla, ja sen löytäminen on vaikeaa. Ja jos tehoa boostataan vaikkapa malarialla, niin silloin kyseessä voi olla hyvin tehokas tapa eliminoida erilaisia sissijärjestöjä, jotka uhkaavat alueiden vakautta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Big_Itch

Kirjoituksissa ei aina tarvitse olla mitään järkeä ja ehkä joistakin fantasioista tulee totta,kun vähän miettii sitä, miten insinööri sitten asian tekisi.

"Acoustic kitty" eli
CIA:n keksimä: radiolla
ohjattava kissa

Kun mietitään kirjoituksia sekä sitä, että mitä järkeä niissä on, niin tietenkin voimme kirjoittaa asioista ilman että kirjoituksissa ei ole mitään sellaista, mitä voimme pitää edes järkevänä asiana, eikä kirjan tarvitse edes pitää sisällään mitään erityistä juonta ollakseen puhutteleva. Kirjojen puhuttelevuus on siitä erittäin merkillinen asia, että ne voivat olla puhuttelevia sekä jopa käänteentekeviä, vaikka niissä ei olisi mitään erityistä juonta. Kun keskustellaan esimerkiksi tuosta joskus aikaisemminkin esittelemästäni "Acoustic Kitty"-projektista, niin varmasti 1960-luvun tekniikka ei aivan riittänyt tämän robottikissan toteuttamiseen.

CIA:n miesten mielestä kissat olisivat loistavia tiedustelijoita, koska ne ovat melko pieniä, joten nämä eläimet mahtuvat pienistä aukoista sekä osaavat kiipeillä, ja ne voivat kuljettaa myös esimerkiksi opiaattipanosta selässään, joten niiden avulla voidaan tietenkin myös ratkaista panttivankitilanteita. Tuota akustista kissaa voidaan käyttää esimerkiksi ihmisten etsintään raunioista, tai pommien etsimiseen taloista, ja esimerkiksi aseistariisunta kyllä käy kissalta, jos se opetetaan puremaan asetta pitelevää kättä.

Toisaalta pelkkä ääneen perustuva ohjaus on aivan yhtä tehokasta, ja tuolloin kissa toimii autonomisemmin, eli se osaa tuolloin väistellä itsekseen esimerkiksi erilaisia valokennoja, jos se opetetaan noin tekemään. Toisin sanoen kissan voi kouluttaa kuten koiran. Ja tuolloin ei tarvita mitään neurokirurgisia taitoja, jos kissaa ehdollistetaan normaaleilla käyttäytymistieteellisillä menetelmillä. Ja kuten sanoin, niin kissan kouluttaminen on humaanimpaa, sekä hauskempaa kuin asentaa sen hermostoon vierasesineitä. Näiden eläinten kouluttaminen on yhtä helppoa kuin koirien, ja siksi niitä voidaan kouluttaa etsimään mitä hyvänsä, kuten karkkeja, tryffeleitä sekä ihan mitä mieleen vain tulee.

Ajateltaessa esimerkkiä kirjasta, missä ei ole mitään erityistä juonta, niin silloin mieleeni tulee Robert A. Heinleinin kirja nimeltään "Kissa muurin läpi". Se on muistaakseni yksi sekavimmista lukemistani romaaneista, ja koko kirja sitten voidaan tiivistää sellaiseen asiaan, että jos kissan pantaan liitetään etäkäytettävä valvontakamera, niin silloin me näkisimme paljon asioita, mitä emme muuten näkisi. Tai sitten kyseessä on sellainen ajatus, että kissa ikäänkuin muutettaisiin ionikimpuksi, joka pystyisi kulkemaan seinien läpi, ja joka sitten hankkisi tietoja ihmisistä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Acoustic_Kitty

Tuon kirjan outo miljöö sitten saa aikaan sellaisen ajatuksen, että ottiko Heinlein osaa CIA:n niin sanottuun "Kissakokeeseen", missä kissaa ohjataan sen pantaan kiinnitetyn radiovastaanottimen avulla, ja tuo kissa oli koulutettu kuten koirat, ja se totteli ääniä, jotka eivät muistuttaneet ihmisten ääniä. Tuota koetta käytettiin myöhemmin hyväksi, kun NAVY SEAL sekä muut erikoisjoukot alkoivat kouluttaa koiria, joita ohjataan erilaisten äänitiedostojen avulla, niin että sen saama signaali on sellainen, mitä ihminen ei voisi jäljitellä.

Nuo äänitiedostot välitetään koiralle radiopuhelimen välityksellä, ja samalla niiden pantaan on kiinnitetty kamera, jolloin operaattori voi ohjata niitä kuin robotteja. Tuo Heinleinin kirja on siis oikeastaan vain kokoelma siitä, mitä kaikkea ihminen voi saada selville muista ihmisistä, jos hänellä on käytössään havaintovälineitä, joita ei erota luonnollisista eläimistä, jolloin ihmisten tarkkailu on erittäin helppoa.

Kirja "Kissa muurin läpi" ei ole mitään muuta, kuin ikään kuin valtava sarja huoneiden läpi kulkemista, mutta siinä on loistavia ajatuksia siitä, mitä voisi tapahtua, mikäli ihminen rakentaa tarkkailujärjestelmän, mitä ei kukaan osaa oikeasti epäillä. Jos tarkkailijoilla on käytössään esimerkiksi muurahaiseksi tai hämähäkiksi naamioitu tarkkailulaite, niin he varmaan voisivat saada selville paljon erilaisia asioita kenestä hyvänsä. Hämähäkkejä on lähes kaikkialla, ja kuten tiedämme ne ovat suurimmaksi osaksi harmittomia, ellei niitä satuta häiritsemään. Tuon takia esimerkiksi Lockheed-Martinin kehittämiä robottihämähäkkejä, jotka on tarkoitettu ilmalaivojen korjaamiseen voidaan modifoida toimimaan myös valvontalaitteina. Ne toimitetaan kohteeseen esimerkiksi pudottamalla näitä nano-organismeja UCAV:ista, ja sitten nämä välineet voivat hiipiä johonkin tukikohtaan, ja sitten niiden kameroiden avulla luodaan TRW- eli tekninen etänäköyhteys tuohon robottihyönteiseen.

Vaikka robottihämähäkissä ei olisikaan itsessään tarpeeksi lähetintehoja, jotta se voisi suoraan kommunikoida päämajan kanssa, niin esimerkiksi nanohelikopteri voi tuoda paikalle sellaisen tukiaseman, mikä sallii robottihämähäkin kommunikoida satelliitin kautta vaikka toiselle puolen maailmaa. Myös esimerkiksi kovakuoriaisia tai muita vastaavia eliöitä jäljitteleviä robotteja voidaan valmistaa, mutta hämähäkit ovat sellaisia, että näistä roboteista voidaan tehdä erittäin aidon näköisiä, ja kukapa nyt isoa lintuhämähäkkiä egdoin tahdoin häiritsee.

https://www.youtube.com/watch?v=g59PX4xlgNg

Tuollainen robottihämähäkki voi sitten tuhota esimerkiksi vihollisen tietokoneiden mikropiirejä polttamalla niiden komponentteja irti hapolla, tai sitten ne voivat päästää öljyn torjuntaan tarkoitettuja mikrobeja öljysäiliöihin, ja vaikeuttaa näin vastustajan toimintaan. Kuitenkin voidaan miettiä sellaisia ajatuksia, että mitä voisivat esimerkiksi keinotekoiset liskot tehdä viholliselle, eli nuo keinonahalla päällystetyt robotit voidaan varustaa esimerkiksi konekivääreillä, jotka ampuvat niiden suusta.

Tai sitten voidaan rakentaa sellainen keinotekoinen joutsen, jonka vatsaan on asennettu konekivääri, missä on sellainen piippu, mikä voidaan taittaa tai jäykistää tarpeen mukaan. Ja tällainen keinotekoinen lohikäärme sitten sylkisi tulen sijasta vastustajien päälle konekiväärin luoteja, joten ehkä tulevaisuuden kenraaleilla on käytössään esimerkiksi keinotekoisia käärmeitä sekä lintuja, joilla eliminoidaan vihollisia.

Tuollainen taipuisa aseenpiippu on melko helppo valmistaa, ja sellaista käyteään esimerkiksi intialaisessa köysitempussa, missä köyden sisään on asennettu jäykistepinnoilla varustettu osiin katkottu putki, jonka sisäkkäin olevat pinnat sitten jäykistävät tämän rakenteen, jolloin näyttää siltä, kuin köysi olisi nousemassa itsekseen ylös. Tämä toimii silloin, jos nuo putken kappaleet on sijoitettu köyden sisään, jolloin niitä ei sitten näy päällepäin, ja samalla tavoin voidaan konekiväärien piipuista tehdä kokoon taittuvia.

kirjabloggaus.blogspot.fi