Tieteen tekijöillä pitää olla tietty välimatka omaan yhteisöönsä, jotta he voivat tehdä työnsä kunnolla vaarantamatta koko maailman väestöä samalla, kun he tekevät kokeellista tutkimusta.

Yllä fyysikko joka rakensi ensimmäisen toimivan ydinreaktorin:  Enrico Fermi (1901-1954)  työssään Los Alamosissa

Kun aikoinaan yliopistot kouluttivat Enrico Fermin,  Albert Einsteinin, Isaac Newtonin tai Robert Oppenheimerin kaltaisia neroja, niin heidän uskollisuutensa valtiota kohtaan piti tietenkin varmistaa. Samoin piti varmistaa se, että näihin henkilöihin ei kukaan pääsisi käsiksi, jotta heidän turvallisuutensa olisi taattu myös silloin, kun valtakunnassa vaihtui valta. Kun tehdään tieteen vallankumousta, niin silloin on vaarana se, että tällainen tiedemies joutuu jonkinlaisen poliittisen vainon kohteeksi, jolloin hän sitten voi joutua pahoihin vaikeuksiin työnsä takia, joka ehkä saattaa viedä joltain hyvinkin arvostetulta ammattikunnalta sen aseman yhteiskunnassa, eikä myöskään ole mukavaa, jos tuollainen tiedemies sitten esimerkiksi saa miekasta jossain oppilaskunnan juhlissa. Kuten Fermin elinvuosista voitte huomata, niin atomiajan alussa ei säteilyn haitallisuutta tunnettu kovin hyvin, joten monet radioaktiivisten alkuaineiden löytäjät sekä ydinaseen kehittämiseen tähtäävän Toisen Maailmansodan aikaiseen Manhattan-ohjelmaan kuuluneet ydinfyysikot kuolivat melko nuorina nimenomaan radioaktiivisen säteilyn aiheuttamaan syöpään.

Kuitenkin Einsteinin tai Newtonin kaltaisia ihmisiä tarvittaisiin myös muissa kuin tieteellisissä ohjelmissa, ja varmasti esimerkiksi asevoimat haluaisi johtajia, joilla on visioita. Se että nämä yliopistoissa pätevät nerot eivät ehkä kuitenkaan ole sellaisenaan sopivia esimerkiksi asevoimien johtoon ei tarkoita sitä, että heistä ei voitaisi kasvattaa sekä kouluttaa huippuluokan sotilaita. Kukaan ihminen ei ole luonnostaan täsmällinen eikä järjestelmällinen, eli kukaan ei ole syntynyt esimerkiksi NAVY SEAL-sotilaaksi. Kuitenkin oikeilla koulutuksessa sekä kasvatuksessa käytettävällä kognitiivisten toimintojen harjoittamiseen perustuvalla terapialla voidaan kenestä hyvänsä tehdä huippuluokan sotilashenkilö.

Kun puhutaan esimerkiksi siitä, miten esimerkiksi Isaac Newtonia koulutettiin niin, että hän kykeni sitten myöhemmin ottamaan kuninkaallisen rahapajan johtajan viran vastaan, niin tietenkin hänet piti eristää omasta oppilaskunnastaan. Uskoisin että hän oli jossain vaiheessa elämäänsä melko lihava, eli tuon miehen liikuntaa vähennettiin sekä hänen ruuastaan tehtiin melko raskasta, jotta hän ei oleskelisi väärässä seurassa. Tuolloin kuningas tietenkin oli valtiossa se, joka päätti mikä oli valtion kannalta parasta. Ja koska Isaac Newton oli valtion palveluksessa oleva ihminen, niin tietenkin se mikä oli parasta kuninkaalle sekä valtiolle oli parasta myös Isaac Newtonille.

Kyseinen mies loi aikoinaan gravitaatioteorien sekä aloitti empiirisen tieteen valtakauden. Tuolla tarkoitan sitä, että Newton aloitti lopullisesti puhtaasti kokeellisuuteen sekä siihen, että samanlaisissa valvotuissa olosuhteissa tehdyn kokeen pitää antaa täsmälleen samat tulokset riippumatta siitä, kuka nuo kokeet on tehty, ja esimerkkinä tällaisesta valvotusta kokeesta voidaan ajatella painovoimakoetta, joka tehdään tyhjiökammiossa. Tuolloin varataan tyhjiökammioita sekä täsmälleen samaa korkeutta olevia pöytiä, ja laite millä kaksi esinettä saadaan putoamaan pöydältä täsmälleen samaan aikaan, eli siinä voisi olla vaikka luukku, mistä sitten voidaan esineitä pudottaa täsmälleen samaan aikaan. Tämä on tietenkin hypoteettinen eli abstrakti koe.

En usko että kukaan oikeasti lähtee varaamaan 30 tyhjiökammiota ympäri maailmaa, jotta voisi todistaa uudelleen Isaac Newtonin teorian, jota on 1700-luvulta asti pidetty fysiikan kulmakivenä. Kuitenkin Newtonin ongelmana oli valtion suhde kirkkoon. Hän tietenkään ei voinut sanoa olevansa ateisti, koska se ei 1600- ja 1700-lukujen ahdasmielisessä yhteiskunnassa ollut sopivaa. Ja Newton tietenkin joutui kehittämään uuden käsityksen Jumalasta, jotta hän voisi vastata myös teologien esittämiin kysymyksiin. Hän kehitti ajatelman, missä maailmankaikkeus on kuin kello, jonka toimintaan ei Jumala suoraan pysty vaikuttamaan.

Newtonin ideoimassa mallissa Jumalan paikka on taivaassa, ja maassa hänen vaikutusvaltansa on rajallinen. Tuo mies oli siis myös loistava teologi. Newton oli loistava tiedemies siksi, että hän oli omien sanojensa mukaan saanut kasvaa "jättiläisten olkapäillä", eli hänen orientoitumistaan yliopiston opettajaksi sekä fyysikoksi ja matemaatikoksi oli tuotettu todella paljon. Ja tuo hänen saamansa tuki poiki paitsi painovoimateorian niin myös integraalilaskennan sekä derivoinnin, jotka hän teki yhdessä Gottfried Leibnizin kanssa. Ja ehkä Newton tutustui tuohon loistavaan matemaatikkoon, kun hän etsi laskinta, millä nuo hänen tekemänsä kaavat voitiin tarkastaa.

Se kumpi keksi derivaatan ja kumpi integraalin on vähän jäänyt epäselväksi, mutta kuitenkin Leibniz keksi mekaanisen laskukoneen, jota pidetään tietokoneen esi-isänä . Se mihin näitä kaavoja tarvitaan liittyy muuten tykistöön, eli niiden avulla on melko helppo laskea kaaren pituutta, jolloin tuolloin uusi ballistista lentorataa käyttävä tykki muuttuu tarkaksi, koska sille voidaan silloin laskea suuntaustaulukoita, jotka parantavat sen tarkkuutta ainakin vuosatoja käytössä olleeseen paljon käytettyyn "musta tuntuu" periaatteen mukaan toimivaan tykkiin verrattuna.

Kuitenkin Newton oli ihminen, jota piti kasvattaa niin, että hän osasi pitää etäisyyttä muihin ihmisiin, ja se mikä tietenkin pistää tuossa miehessä silmään on se, että hän oli naimaton. Tuolloin homoseksuaalisuus oli asia, mistä saattoi joutua hirteen. Mutta kun ajatellaan Newtonin persoonallisuutta, niin uskoisin, että nuorena hänen neroutensa peitettiin jollain muulla asialla, jotta tuo mies sai sitten sellaisia elämänkokemuksia, jotka palvelivat valtiota. Kuten voidaan kauniisti sanoa, niin tuon miehen kaunis mieli piilotettiin kansalta, jotta ihmiset eivät ajattelmattomuuksissaan vahingoittaisi häntä. Nykyään toimitaan vähän samalla tavoin, kun huippuluokan tiedemiehiä tai sotilaita koulutetaan. Project Sleeping Beauty on ilmeisesti sellainen ohjelma, missä ihmisestä kasvatetaan tiedemiehiä tai sotilaita valtion käyttöön.

Kun pohditaan sitä, miten esimerkiksi estetään jotain tiedemiestä vuotamasta valtion salaisuuksia muille valtioille, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että hänestä pitää tehdä sellainen, että esimerkiksi vastapuolen tiedustelupalvelu ei hänestä olisi kiinnostunut, mutta tietenkin myös hänen perheensä pitää suhtautua tuohon henkilöön oikealla tavalla, koska ei ole mukavaa olla Oppenheimer, kuten voisi uuden sukupolven lentävä lause kuulua. Maailma on täynnä erilaisia rauhan- ja isänmaan kansanliikkeitä, joiden avulla jotkut poliitikot ajavat omia asioitaan, ja varsinkin Oppenheimerin kaltaiset henkilöt ovat heille ikään kuin vapaata riistaa. Noiden ihmisten mielestä on mukavaa levitellä toisten diagnooseja sekä piirrellä rauhanmerkkejä muiden oviin. Sillä sitten saadaan taas vähän huomiota omalle asialle, joka ei ole yhtään niin valoa kestävä kuin nämä lähinnä toisten ihmisten diagnooseja aseenaan käyttävät henkilöt haluaisivat niiden näyttävän.

Tuohon toimintaan on kiitettävästi osallistunut muutama eturivin toimittaja, joiden käsitys esimerkiksi eräiden nobel palkinnon saaneiden mielentilan käsittelystä on todella ala-arvoista. Heidän mielestään toisen ihmisen diagnooseja sekä henkilökohtaisia asioita saa levitellä ympäriinsä kaiken maailman medioissa. Tuo tietenkin on jossain mielessä varmaan puhdistavaa toimintaa, koska sillä sitten saadaan selville ne kaiken maailman psykiatrit, joista on mukavaa kertoilla potilaiden asioita ympäriinsä. Tietenkin heidän mielestään työnantajien pitää tietää, että mitkä sairaudet heidän työntekijöitään vaivaa, jotta voivat olla varmoja siitä, että herran pelko säilyy yhteiskunnassa. Kuitenkaan ei ole mitenkään mukavaa lukea siitä, millainen diagnoosi jollain ihmisellä on jostain lehdestä.

Kun mietitään sitä, missä esimerkiksi Stalinin turvallisuuspalvelun valvoma tiede-eliitti olisi ollut parhaassa mahdollisessa turvassa, niin tietenkin tuo paikka armain olisi ollut GULAG, vankileirien saaristo, missä isä aurinkoinen sälytti poliittisia vankejaan. Tuossa paikassa ollut saattoi sanoa aivan hyvin, että hän oli "vain uhri". Samoin olisi voinut toimia myös KGB:n eliitti, joka varmasti ei mitään kovin pidettyä väkeä ollut. Se että nämä henkilöt olivat varmaan käsittäneet aivan oikein, että he eivät olleet enää seuraavan vallanpitäjän suosiossa, aiheutti ehkä sen, että nämä henkilö saattoi harkita nimen vaihtamista sen jälkeen, kun hän ensin oli laittanut muutamia satoja ihmisiä istumaan tuohon kammottavaan "vankileirien saaristona" tunnettuun laitokseen.

Tiedemiesten kohdalla tietenkin täytyi hiukan miettiä sitä, että tietenkään silloinen NKP.n keskuskomitea ei ollut ikuisesti virassaan, koska ihminen elää vain tietyn ajan, ja jossain vaiheessa tulee sitten eteen henkilövaihdoksia. Ja tuolloin saattoi sitten tuollainen tiede-nero, joka tietenkin merkitsi asesuunnittelua sekä välineistöä ideoivia henkilöitä piti suojella jotenkin myös tulevien vallanpitäjien taholta tulevaa uhkaa vastaan. Mikäli joku sitten päättää ampua kaikki valtion tiedemiehet ja insinöörit, niin silloin jäävät sen asevoimat ilman "legoja", kuten kauniisti sanotaan.

Kuitenkin tulevaisuudessa voidaan ehkä kehitellä nanotekniikkaan perustuvia sovelluksia, jotka sitten korjaavat ihmisen DNA:n. Kyseinen tallenne voidaan tehdä niin, että ihmisen DNA-molekyylistä tehdä digitaalinen kopio, eli sen emäsjärjestys ajetaan tietokoneen muistiin. Tuon jälkeen nuo nanokoneet käyvät kokoamassa ihmisen perimän uudestaan, jos se sattuu vaurioitumaan. Digitaalinen tallenne tietenkin tehdään jokaisesta yksilöstä erikseen, jonka jälkeen hänen oma perimänsä saatetaan korjata tietyn ajan välein, kun siihen tulee vaurioita sekä kemiallisen altistuksen että luonnosta tulevan sähkömagneettisen säteilyn ansiosta. Tämä tekniikka ehkä tuo meille sitten joskus kuolemattomuuden.

Tässä seuraavassa hypoteesissa kloonaamalla voidaan teollisesti tuottaa geneettisesti yhteneväisiä kopioita Newtoneista sekä Einsteineistä, joita sitten tuotetaan jossain säiliöissä vaikkapa S-4-alueella, ja niitä lapsia sitten kasvatetaan eri olosuhteissa, jotta esimerkiksi Pentagon sekä tiedemaailma voisivat saada näiden nerojen tuotoksia haltuunsa myös muilla kuin tieteellisessä työssä. Ja tuolloin voidaan esimerkiksi NAVY SEAL-saada oikeita Albert Einsteinejä johtamaan omia ryhmiään, koska vaikka Einstein ei ehkä olisi mikään kovin sopiva mies johtamaan huippuluokan sotilasyksikköä, mutta jos hänen koulutuksensa aloitetettaisiin tarpeeksi aikaisin, niin silloin tuo henkilö voisi olla ihan hyvä sotilas, jos valtio sellaisia sattuu joskus tarvitsemaan

Davy sekä Faraday kemian sekä sähkön nerot

Humphrey Davy
(1778-1829)

Kun kirjoittaja jakaa kirjoituksiaan Internetissä, niin silloin hänen pitää miettiä aina sitä, että kuka niitä ylipäätään lukee? Eli hänen pitää silloin tietenkin nimetä teostaan monilla nimillä, jotta voidaan selvittää se, että onko se teoksen nimi, joka ehkä vaikuttaa sen saamaan huomioon? Samoin kirjoittajan pitää aina välillä kirjoittaa teoksiaan salanimillä, jotta hän voi ottaa selville sen, vaikuttaako hänen nimensä siihen, miten kirjoja tai kirjoitelmia arvioidaan, eli missään nimessä kukaan huippukirjoittaja kuten Jonathan Kellerman ei koskaan kirjoita kirjoja vain tällä nimellä, koska juuri tämä kauhugenre on asia, josta aina välillä tehdään suurta numeroa, ja tuolloin on ihmisiä, jotka niin mielellään soittelevat psykiatreille noista kirjoista.

On olemassa ihmisiä, jotka ovat täysin mielikuvituksettomia, ja nämä henkilöt eivät usein voi edes käsittää, miksi kaikki eivät ole niin kuin he itse ovat. Ja siksi he eivät siedä mitään muuta kirjoituksia kuin sitä, mitä he itse haluavat lukea,ja toki esimerkiksi mielikuvituksen käyttö on heistä kiellettyä, vaan "suutari pysyköön lestissään", ja jokaisen ihmisen pitää heidän mielestään kirjoittaa vain sitä, mitä he itse olisivat halunneet. Se näkyy monien koulujen lopputöissä, joiden pitää aina olla ikään kuin kopioita muiden ihmisten teksteistä, ja mitään omaa ei niihin saisi muka tehdä.

Michael Faraday
(1791-1867)

Kun puhutaan suurista tiedemiehistä, kuten Michael Faraday (1791-1867) sekä hänen opettajansa Sir Humphrey Davy (1778-1829) , niin heillä oli visio siitä, mitä esimerkiksi sähköllä voitiin tehdä, ja elektrolyysin avulla nämä miehet sitten eristivät monia alkuaineita käyttäen siihen kemiallista paristoa, jonka he rakensivat Lontooseen, ja toki Faraday tunnetaan enemmänkin sähkömagnetismin tutkijana, ja Davy taas oli ennemmänkin kemisti, joka kehitti elektrolyysimetodin, millä voitiin valmistaa esimerkiksi alumiinia sekä magnesiumia, mutta voidaan sanoa, että näiden miesten työ on toisistaan riippuvaa. Ja loivathan he yhdessä Davyn lampun tai kaivoslampun, joka on pelastanut miljoonien kaivaostyöläisten hengen maailmassa.

Davyn lamppu eli kaivoslamppu

Eli ilman tarpeeksi voimakasta galvanista paria olisi Faradayn valokaarikokeet jääneet tekemättä, ja ilman Davyn kemian tuntemusta tuota paria ei olisi voitu valmistaa. Faradayn rooli tässä kemiallisen pariston rakentamisessa oli se, että hän kehitti sarjaan kytkennän, millä saatiin aikaan erittäin kova jännite, joka mahdollisti valokaaren synnyn, sekä nopeutti huomattavasti elektrolyysiä, eli heidän työnsä oli toisistaan riippuvaa, vaikka he eivät ehkä muuten niin hyvin tunteneetkaan, eli he olivat ilmeisesti puhtaasti virkatuttavia, ja yhteistyö katkesi kun Davy sitten muutti Sveitsiin, missä hän kuoli vuonna 1829. Toki he saattoivat olla yhteydessä toisiinsa kirjeiden välityksellä, jotka oli ehkä osoitettu heidän vaimoilleen eli sitä jatkoivatko he yhteydenpitoa Davy muutettua Sveitsiin vuonna 1927, eli kahden vuoden ajan ennen hänen kuolemaansa, mikä johtui kokeissa hengitetystä kemikaaleista..

Kuitenkin he eivät olisi saaneet Royal Societyltä lupaa rakentaa tuota valtavaa paristoa, elleivät yhdessä olisi lupaa tuohon menneet kysymään. Ja tietenkin valokaarikokeet toivat näyttävyyttä tuohon työhön, jolloin lehdistöllekin oli jotain näytettävää. Vaikka Faraday ei uskonnollisen vakaumuksensa takia koskaan osallistunut esimerkikssi kemiallisen aseen kehittämiseen, niin silti hänen kehittämänsä valokaarilaamppu pelasti useiden sotilaiden hengen, ja häntä muutenkin kuvaillaan aidoksi brittiherrasmieheksi. Mielestäni noiden kahden miehen työ tieteen parissa on sen luonteista, että heitä pitäisi historian tunnilla, jossa puhutaan tieteen tekijöistä  käsitellä samanaikaisesti, niin paljon yhteistyötä he tekivät.

hkimmo.blogspot.fi