Google sekä Facebook ja tekijänoikeudet

Kimmo Huosionmaa

Tekijänoikeudet ovat asia, josta kaiken aikaa jaksetaan kiistellä. Eikä kyseessä ole mikään pieni asia, koska esimerkiksi mediatalot sekä musiikki- ja muut viihdealan yritykset tarvitsevat noita maksuja voidakseen tuottaa uutta sisältöä. Mutta kun sitten keskustellaan siitä, miksi nimenomaan Googlen kanssa tulee aina ongelmia, on se että tuo yhtiö taas omistaa ne hakukoneet, joita käytetään tiedonhakuun, ja tuolloin on ikään kuin ongelma siinä, että jos muut media-alan yritykset alkavat vaatia Googlelta maksuja tekijänoikeuksista, niin silloin sitten taas Google alkaa vaatia näiltä yhtiöiltä maksuja siitä, että se listaa niiden kotisivuja hakukoneen antamassa listassa. Ja tätä asiaa muuten moni ei tiedä, että sitä kuinka ylös joku kotisivu tulee hakukoneelle tehdyssä haussa voidaan auttaa maksamalla tiettyjä mainostamista koskevia maksuja Googlelle.


Se että hakukone listaa tiettyjä sivuja ylös takaa niille enemmän klikkauksia, ja erään tutkimuksen mukaan ihminen käyttää etsiessään jotain palvelua noin 4-10 sekuntia, ja sitten hän klikkaa tuota linkkiä. Tämän seikan merkitys korostuu sellaisilla toimialoilla, missä työskennellään sektorilla, jonka palveluksia ei jatkuvasti käytetä. Esimerkiksi putkimiesten kohdalla se, missä kohtaan ruudulla tuo yhtiö on varmaan ratkaisee aika paljon, tai sitten voidaan tuo putkimiehen valinta siirtää huoltoyhtiölle. Mutta sitten tietenkin tuo päätös vain siirretään muille. Kun sitten puhutaan siitä, että sosiaalinen media tuo valtavasti rahaa nimenomaan niitä palveluita sekä kotisivujen ylläpidosta vastaaville  yrityksille, niin silloin tietenkin tulee heti mieleen sellainen asia, että tietenkin noille ihmisille, jotka sinne kirjoittavat pitäisi jotain maksaa.


Mutta se sitten saattaa aiheuttaa paineita siihen suuntaan, että esimerkiksi YouTuben kaltaiset palvelut muuttuvat maksulliseksi. Tämä saattaa vaikuttaa loistavalta ratkaisulta, mutta se saattaa sitten taas jouduttaa tiedon kasautumista yhden toimijan käsiin. Nimittäin jos noita palveluita aletaan tarjota kylkiäisinä esimerkiksi Googlen Chromebook-tietokoneiden sekä Androidien yhteydessä, niin se saattaa sitten kaventaa esimerkiksi Applen asemaa, ja se varmasti antaa aiheen ajatella monia asioita. Nimittäin se että esimerkiksi mobiililaitteissa alkaa olla jo kaikkea korostaa sitä, että niitä valittaessa alkaa päällimmäisenä olla se, mitä palveluita noiden puhelinten tai muiden laitteiden mukana tulee.


Eli myös tietokoneet sekä älypuhelimet ovat siirtymässä SOAP (Service Oriented Application) aikaan, koska nykyisissä laitteissa rakenteelliset erot ovat hyvin pienet. Joten eroja saadaan tarjoamalla palveluita asiakkaille, ja sitten tietenkin Googlella on melko suuri etu muihin palveluntarjoajiin laitteisto ja käyttöjärjestelmien puolella, koska sillä on omistuksessaan juuri YouTube, mutta eipä hätä ole tämän näköinen. Myös esimerkiksi puhelinyhtiöt voivat varmaan sisällyttää esimerkiksi tiettyjä nettipalveluita puhelinliittymiin. Tuolloin sitten taas siirrytään kohti uutta markkinointia koskevaa mallia, jossa erilaisten palveluiden avulla saadaan aikaan eroja, koska laitteiden välillä niitä ei juuri ole.


Sitten taas voimme miettiä sitä, että mitä kaikkea mukavaa sensuurin verukkeella voidaan tehdä. Eli esimerkiksi artistit tarvitsevat varmasti rahaa elääkseen, ja siksi esimerkiksi musiikkia koskevia tekijänoikeusmaksuja voitaisiin jostain periä. Eli jos puhutaan artistien uusimmista äänitteistä tai tietokonepeleistä, niin niiden lataaminen omille koneille kyllä pitäisi monien mielestä kieltää. Tai silloin voidaan kyllä käyttäjää vaatia maksamaan tuotteesta. Mutta sitten kun puhutaan esimerkiksi YouTuben kaltaisten palvelujen kilpailijoista, niin esimerkiksi noiden muiden kanavien tai palveluiden ongelma on siinä, että niissä ei ole muuta sisältöä kuin viihdettä. Tai sisältö on lähinnä kaupallista, eli siitä puuttuu monipuolisuus ja “aitous”, kuten asiat voidaan ilmaista.


https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/eu-ssa-tarkea-aanestys-onko-googlen-ja-muiden-nettijattien-maksettava-tekijanoikeuksista-medioille-ja-musiikintekijoille/7067922#gs.1hN7FeM

Kotisivujen ulkoasu saattaa joskus johtaa ohjelmiston lataajaa harhaan, niin että hän lataa vahingossa väärän ohjelman

https://www.pendrivelinux.com/boot-dos-from-usb/

Kun puhutaan esimerkiksi siitä, että jotkut suositut ilmaisohjelmat yrittävät asentaa jotain muuta softaa koneeseen samalla kun niitä ladataan, niin varmasti kyse ei ole vain siitä, että nuo avoimen koodin sovellukset itseasiassa asentaisivat koneelle mitään, mitä niiden ei pitäisi asentaa. Kyse on näet pikemminkin lataussivujen käyttöliittymän sekavasta ulkoasusta, jossa tuon ilmaisohjelman latausnappi on hyvin pienikokoinen, ja sen vieressä on valtavan suuri nappi, josta ladataan esimerkiksi jotain maksullisia tai määräaikaisesti ilmaisia ohjelmia.

Kuitenkin voidaan myös sanoa, että joidenkin maksuttomien ohjelmien lataaminen kannattaa jättää väliin. Sekava ulkoasu saattaa vaikuttaa siihen, että koneelle tulee kaikkea muuta kuin sellaisia ohjelmia, mitä sinne halutaan oikeasti ladata. Ja kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, niin silloin tällöin nämä lataussivujen käyttöliittymät ovat niitä, jotka aiheuttavat vääriä latauksia, eli vika on noiden sivujen tekijöissä eikä niinkään niiltä ladatuissa ohjelmissa. Eli jos kyseessä on huijari, niin hän käyttää samaa metodologiaa, kuin Saksa kun se liitti Itävallan itseensä vuonna 1937. Tuolloin oli äänestyslipuissa valtava neliö sillä puolella, johon pistettiin rasti, jos henkilö halusi tuota liitosta, ja mitättömän pieni ruutu taas sillä puolella, jossa oli rasti sille äänelle, jolla vastustettiin valtioliittoa noiden kahden valtion välillä.

Mutta jos tarkastelun kohteena ovat esimerkiksi Avast tai muut  maksuttomat virustorjuntaohjelmistot, niin silloin tietenkin niitä asennettaessa pitää maksullinen ohjelmisto ottaa pois koneelta, koska kaksi virustorjuntaohjelmaa hidastaa tietokonetta todella pahasti. Kun puhutaan siitä, että tietokone menee solmuun, jos sinne lataa maksuttoman sovelluksen, niin silloin tietenkin myös tietokoneen yhteensopivuus pitää tarkastaa, ja jos oma kone ei noita ominaisuuksia pidä sisällään, eli se on vanha, niin silloin ei tietenkään voi ohjelma edes toimia. Kun taas puhutaan sellaisesta asiasta, kun mikrotuen antamisesta, niin tietenkin on asiallista kysyä koneen käyttäjältä, että mihin hän konetta oikeasti haluaa käyttää, ja sitä mukaan rakentaa sitten tuo väline.

Mutta kun keskustellaan esimerkiksi melkein uusien koneiden antamisesta sosiaalitoimiston kautta eteenpäin, niin vaikka kyseessä olisi linux-kone, niin kyllä siihen voidaan sitten Windows asentaa myös myöhemmin. Ja samoin tuossa tilauksessa voidaan aina huijata, eli ollaan hakevinaan tuollainen Linux-kone, mutta samaan aikaan käytetään kotona toista tietojenkäsittelyvälinettä. Eli jos henkilö pystyy esittämään sitä, että hänellä ei muka ole tuloja, niin silloin tuollainen ihminen voisi teoriassa saada aivan uuden koneen ilmaiseksi. Ja sitten vain hankkimaan sitä uutta Windows-levyä tuolta kaupasta.

Kun puhutaan esimerkiksi siitä, miten näitä ilmaisohjelmien lataussivuja on sommiteltu, niin varmasti sellaisessa tilanteessa, missä latausta hakee ihminen, joka ei osaa esimerkiksi englantia voi eteen tulla sellainen asia, että henkilö ottaa verkosta vahingossa esimerkiksi masullisia lisukkeita tähän ohjelmaan. Eli kuten tiedämme, niin tuollaiset ohjelmat ovat hyvin houkuttelevia varsinkin aloittelevien harrastajien mielestä, ja silloin tulee eteen mahdollisesti sellainen asia, että he painavat jotain väärää nappia, jolloin koneelle asentuu väärä ohjelmisto. Eli aina kannattaa lukea kaikki asiat loppuun, ennen kuin aloittaa lataamisen jostain verkosta.


http://www.tivi.fi/Uutiset/2015-01-14/Varo-turvallisia-ilmaisohjelmia---10-suosituinta-sovellusta-vet%C3%A4%C3%A4-tietokoneen-aivan-solmuun-3152076.html

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Salassapito sekä sensuuri kuuluvat viranomaisten toimintaan, mutta sensuuria koskevien toimenpiteiden pyytäminen toisen maan viranomaisilta tai yksityisiltä yrityksiltä saattaa kiinnittää niihin ei toivottua huomiota

Salaisuudet sekä salailu ovat erittäin ikävä osa valtioiden politiikkaa, mikä koskee esimerkiksi viranomaistoimintaa. Kun puhutaan siitä, että Suomi on vaatinut Googlea poistamaan jotain tietoja koko internetistä, niin se varmasti sitten on jo ihan oikeasti amerikkalaisten tiedusteluviranomaisten palvelemista. Kun tällaisia pyyntöjä tehdään, niin niille pitää olla aina joku laillinen peruste, mikä tietenkin oikeuttaa siihen, että tiedot poistetaan jostain maasta, mutta koko Internetin kannalta asia on hiukan ongelmallinen, koska on olemassa valtioita, joilla on hiukan toinen kuva esimerkiksi viranomaistyötä koskevasta tiedonjakamisesta kuin meillä suomalaisilla.

Maassamme on totuttu siihen, että jos meidän viranomaisemme lähtevät oikeusteitse selvittämään jonkun kotisivuston julkaisemien tietojen laillisuutta, sekä julkaisuvapauden tulkintaa tuon kotisivun kohdalla, niin silloin sivu tietenkin on poistettu joko sisällön omistajan tai sivuston ylläpitäjän toimesta, ja tällainen vastaan tuleminen on ollut hirvittävän usein juuri se keino, millä valtion kannalta ikävien tietojen julkistaminen on estetty. Eli pelkkä tutkimus on riittänyt kotisivujen poistamiseen, ja jos joku henkilö sitten on tätä tapaa kieltänyt, niin häntä on uhattu sillä, että tuo meidän maassamme hyvin arvostettujen sotilasarvojen vieminen on kuulemma ollut erittäin lähellä.

Mutta kaikilla maailman palvelimilla eikä niiden ylläpitäjillä ole sellaista mahdollisuutta tai edes halua lähteä poistamaan mitään palvelimille ladattuja tietoja, joten sen takia maamme viranomaisten mahdollisuudet vaikuttaa näihin ehkä suomeksi kirjoitettuihin, mutta muissa maissa olevilla palvelimilla julkaistuihin tietoihin on rajallinen. Tietenkin ongelmallista on sekin, että kun puhutaan vaikka NSA:n tai SOCOM:in hallinnassa olevista palvelimista, niin noilta palvelimilta ei ehkä koskaan poisteta mitään tietoja, vaikka tuosta olisi tuomioistuimen päätös. Ja kaikki noille palvelimille kirjattavat henkilöt eivät ole vapaaehtoisia, vaan joukossa on henkilöitä, jotka ovat esimerkiksi jääneet kiinni hakkeroinnista, ja sitten nuo liittovaltion viranomaiset määräävät henkilön kirjoittelemaan tekstejä tuollaiselle palvelimelle. Ja varmaan tiedätte, että nuo korvaukset, mitä tietoturvarikoksesta saa, ovat melko korkeat. Ja nuo hakkerit sitten suorittavat yhteiskuntapalveluksensa kirjoittelemalla noille INFO-OP palvelimille erilaisia tekstejä.

Kun puhutaan siitä, että maamme viranomaiset pyytävät joitakin tietoja poistettavaksi kuitenkin varmasti päätyy juuri USA:n tiedusteluviranomaisten tietoon, ja tuo pyyntö sitten varmasti aiheuttaa sen, että esimerkiksi juuri NSA alkaa selvittää sitä, mikä noissa sivuissa sitten on sellaista, mikä on maamme viranomaisten mielestä sellaista, mikä on salattavaa yksityisyyden suojan nimissä. Vaikka sivut poistettaisiin, niin silloin tietenkin niiden kopiot jäävät NSA:n palvelimille, jotta eri alojen asiantuntijat voivat selvittää, että mikä niissä oikeastaan oli sellaista, mikä johti tuohon pyyntöön, eli käsittelikö julkaistu tieto sitten jotain jonkun henkilön hyvinkin henkilökohtaisia asioita. Tai olisiko niiden kohteena ollut tieto, joka koski valtion turvallisuutta sekä vaarantanut viranomaisten toimintaa asioissa, jotka kuuluvat kansainvälisesti kriminalisoituun toimintaan.

Tällöin selvitetään sellaisia asioita, kuten onko niissä sitten kerrottu soluttautujien nimiä, jaettu sellaista tieto, mikä vaarantaa poliisin toiminnan tai loukkaa ihmisten yksityisyyttä esimerkiksi ihmiskauppatapauksissa tai muuten loukannut salassapitovelvollisuutta, mutta tietenkin tilanne on siitä ongelmallinen, jos tuo tieto on saatavissa esimerkiksi Iso-Britannian tai USA:n hallituksen kotisivuillta. Tosin sanoen pitää muistaa se, että kaikissa valtion rajojen ylittävissä viranomaistoimintaa koskevissa kyselyissä on muistettava, että rikoksen olisi oltava YK.n kriminalisoima teko. Eli aina tiedon haltijalla on velvollisuus pitää huoli siitä, että hänen vartioimansa data ei päädy vääriin käsiin, mutta samalla pitää muistaa se, että viranomaiset ovat velvollisia jakamaan tietoja tasapuolisesti kaikille ihmisille.

Ja salassapitovelvollisuutta ei saa käyttää esimerkiksi omien rikkeiden peittelyyn, eikä myöskään viranomainen saa jättää raportteja antamatta niille, jotka noita asiakirjoja pyytävät, mikäli niitä ei olla merkitty asianmukaisesti salaisiksi, ja salassapidettävästä tiedosta on olemassa ohjeet. Eli jos yksi yksityishenkilö saa katsoa jotain asiakirjaa, niin silloin myös muiden on tuo asiakirja nähtävä. Ja maassamme kaikki mitä erikseen ei olla merkitty salaiseksi on julkista.

  http://www.mtv.fi/lifestyle/digi/artikkeli/suomi-vaati-rajoituksia-kahdeksan-kertaa-facebook-kieltaytyi/6242984

pimeakronikka.blogspot.fi

Maksullisten tietoturvaohjelmien käyttö tietokoneessa tai mobiililaitteessa ei välttämättä ole mitenkään tarpeellista, ja viranomaisia ei netissä voida koskaan paeta

Tietoturva on suuri business, jossa ratsastetaan ihmisten pahimmilla peloilla, eli noiden markkinointimiesten teemana on se, että "jos et tätä ohjelmaa käytä, niin silloin joku saa tietää, että et ole täydellinen". Kun puhutaan tästä netissä tapahtuvasta vakoilusta sekä tiedustelutyöstä yleensä, niin silloin tällöin väitetään, että lataamalla tiettyjä ohjelmia internetistä, niin voidaan välttyä esimerkiksi NSA:n harjoittamalta nettitiedustelulta.

Ja tuo asia kuitenkin on pelkkää harhaa, koska viranomaisten kyky valvoa ihmisten netin käyttöä on melkein rajaton. Eli toki telehallinto- tai televalvontaviranomaiset voivat ohjata ihmisen kaiken internetliikenteen omien reittitimiensä sekä palvelimiensa kautta, jos nämä haluavat niin tehdä. Syy miksi tietoturvaa markkinoidaan ihmisille on se, että jos he hankkivat tietoturvaohjelman, niin "Supo-setä" ei saa tietää, millä kotisivuilla he aikaansa viettävät, mikä ei varmaan ole kenenkään mielestä edes realistinen vaihtoehto.

Kun puhutaan nettitiedustelusta niin silloin aina keskustellaan siitä, että millä tavoin ihmiset saisivat sitten käyttää Internetiä vapaasti, ilman että kukaan puuttuu esimerkiksi keskustelujen sisältöön mitenkään, mutta samalla unohdetaan sellainen aspekti, että mitä ihmiset sitten netissä tekisivät, jos valvontaa ei olisi. Vaikka netin valvontaa voidaan pitää ihmisten yksityisyyteeen kohdistuvana loukkauksena, niin kuitenkin voidaan kysyä, että olisiko mukavaa, että siellä saisi esittää mitä hyvänsä trollaamista, väkivaltaan yllyttämistä tai esimerkiksi jengin tekemiä pahoinpitelyitä? Eli toki on hienoa että tästä valvonnasta keskustellaan, varsinkin nyt kun johtavia poliiseja on jäänyt kiinni kähminnästä, ja Turkissa on yritetty sotilasvallankaappausta.

Toki nämä asiat ovat sellaisia, että niiden takia teleliikennettä kannattaa sitten valvoa, vaikka uudet sananvapauden airuet tietenkin haluaisivat valvonnan pois kaikesta siitä, mitä netissä kirjoitetaan. Ja samoin ei voida myöskään sivuuttaa huumeiden myyyntiä harjoittanutta nettikauppaa, joka oli lähettänyt ilmaisnäytteitä lapsille. Kyseinen toiminta on melko törkeää, ja samalla hyvin huolestuttavaa. Eli myös aseita on myyty Internetissä siten, että jollain kotisivulla on ollut kuvia muka "splatteriaseitsa", mutta jos henkilö on tiennyt oikean sähköpostiosoitteen, niin silloin on postiluukusta tullut esimerkiksi AK-47 kiväärejä, joita on valmistettu jossain Pakistanilaisessa pajassa ilman lupaa. Toki tuo "sananvapaus" on noiden ihmisten mielestä hyvin subjektiivinen käsite, joka koskee vain heidän omia kirjoituksiaan tai mielipiteitään, ja muille sitten huudellaan sitä mitä sylki suuhun tuo.

Ja jos joku sitten uskaltaa kohottaa äänensä kyseisiä tahoja vastaan, niin silloin tietenkin vastauksena on väkivaltaa sekä uhkailua. Vaikka kaikki me tiedämme, miten paljon ihmiset rakastavat sitä, että he saavat julkaista toisia ihmisiä koskevia uhkailuja sekä kirosanoja, niin kuitenkin voidaan sanoa, että sananvapauden takia on varmasti muutamia kouluampujia jäänyt kiinni, kun he ovat esittäneet aseita netissä, eli sen takia internet on loistava keskustelupaikka. Jos puhutaan siitä, miten esimerkiksi yhteiskunta on reagoinut siihen, miten ampuma-aseisiin suhtaudutaan, niin noista aseista käytävään keskusteluun on liittynyt hyvin erikoinen aspekti, missä joidenkin ihmisten tunteet tuntuvat kuumenevan heti, kun  aselupien myöntämismenettelystä keskustellaan.

Jos ihminen menettää malttinsa heti, jos joku puhuu vaikkapa rynnäkkö- tai automaattiaseiden lupakäytännöstä, niin silloin voidaan miettiä ihan oikeutetusti sitä, että onko tuollaisen henkilön sitten hyvä omistaa mitään aseita? Jos hänellä ei ole aseiden kanssa mitään salattavaa, niin miksi hänen pitää sitten hermostua? En tässä tietenkään vastusta sitä, että maassamme omistetaan aseita, vaan sitä että joku vastuuton henkilö sitten saa käsiinsä aseen, jota hän ei kykene valvomaan esimerkiksi päihteiden  käytön tai jonkin sairauden  takia. Kysymys ei ole silloin yksilön vapaudesta, vaan siitä että henkilö saattaa ajattelemattomuuttaan luovuttaa aseita ihmisille, jotka eivät niitä osaa tai halua käyttää kuten lainsäätäjä on niitä halunnut käytettävän. Jos keskustellaan alamaailman miesten tai "liivijengien" haltuun päätyneistä aseista, niin periaatteessa ne varmasti on haettu ihan asiallisilla perusteluilla.

Eli urheilu- tai reserviläisammunta on ollut aseen hankkimisen perusteena, joka on kirjoitettu aseenkantolupaan, mutta sitten tuo ase on siirtynyt jostain syystä katujen auktoriteetiksi, joko varkauden tai aseen omistajan oman toiminnan kautta. Ja tietenkin laillisen aseen kautta voidaan patruunoita "luukuttaa" omille kavereille. Mutta kuten tiedämme, niin esimerkiksi nettiä työssään käyttävät poliisit voivat "trollata" eli houkutella ihmisiä puhumaan noista asioista esimerkiksi netin keskusteluryhmissä. Ja jos sitten "kaverilla on tykki, jonka hän haluaa myydä", niin silloin varmasti kyseinen ase kannattaa takavarikoida, jotta se ei päädy väärään käyttöön.

Koskaan ennen historiassa ei yksittäisellä ihmisellä ole ollut vastaavaa mahdollisuutta saada aikaan yhteiskunnallista turbulenssia

Muutos yhteiskunnassamme on nopeampaa kuin koskaan ennen, ja muutoksen saamiseksi tarvitaan todella vähän työtä. Tämä perustuu vanhoihin verkkomarkkinoinnin lainalaisuuksiin, joissa jokainen verkossa toimiva yhtiö tai muu toimija saa täsmälleen saman näkyvyyden kuin muutkin toimijat, ja tuon takia vain hänen sanomansa merkitys on tärkeää. Muuten esimerkiksi raha ei merkitse verkkojulkaisemisessa niin paljoa kuin perinteisessä paperille tehtyyn painotuotteeseen perustuvassa markkinoinnissa. Ja jopa yksittäinen henkilö voi rakentaa kotisivut, joten tietoverkossa tapahtuvassa markkinoinnissa ei tarvita mitään muuta kuin yksi henkilö, joka osaa asiansa.


Mutta toisaalta verkkomarkkinoinnissa korostuu dynaaminen muutos, mikä tarkoittaa sitä, että markkinoinnissa käytettävää  aineistoa on jatkuvasti päivitettävä, ja sen takia ihmisten rooli tässä markkinoinnissa sitten korostuu. Yleensä verkkomarkkinointia tehostetaan esimerkiksi YouTuben kaltaisilla avoimilla julkaisualustoilla esitetyillä filmeillä tai vastaavilla materiaaleilla, joihin on liitetty ohjauslinkkejä tuolle markkinointisivustolle. Tuota tekniikkaa kutsutaan keräileväksi markkinoinniksi, eli tukijulkaisujen kautta ohjataan klikkauksia tuolle kotisivustolle, missä on tarkemmin esillä tuotetta markkinoitavien yhtiöiden yhteystiedot, sekä tiedot siitä, miten tuotetta tilataan. Tuolla tavoin sitten saadaan aikaan valtava näkyvyys ja sitä mukaan myös kiinnostus tuotetta kohtaan kasvaa automaattisesti. Ja kun puhutaan aatteista sekä asenteista, niin ne ovat myös tuotteita.


 En usko että esimerkiksi turkistarhauksen vastustajat sekä eläinten oikeuksien puolustajat  koskaan olisivat olleet niin tehokkaasti esillä tuomassa omaa kantaansa esille asioista tai että he mitenkään edes olisivat päässeet esiin mediassa, mikäli heillä ei olisi ollut käytössään tehokasta sosiaaliseen mediaan perustuvaa verkostoa, jossa useiden julkaisualustojen päälle rakennettuja julkaisuja voidaan linkittää sujuvasti toisiinsa, eli vaikka tietenkin Twitteri on rajoittanut julkaisujen pituutta, niin silti varsinainen julkaisu voidaan tehdä esimerkiksi Bloggeriin tai muille vastaaville julkaisualustoille, ja sitten Twitteriin laitetaan vain linkki noille sivuille, jossa voidaan julkaista esimerkiksi melko tarkkoja selvityksiä tuosta asiasta.


Ja samoin filmimateriaali voidaan ladata suoraan YouTubeen. Siinä sitten yhdistyvät erilaiset julkaisut sekä niiden rajapinnat  mukavasti toisiinsa. Tuollainen toiminta saa aikaan valtavan turbulenssin yhteiskunnassa, eli kyseessä on “fraktaaliefektiksi” kutsuttu ilmiö, missä ihmiset sitten jakavat noita linkkejä toisilleen aiheuttaen valtavan pyörteen, eli kyseessä on “perhosefektin” muunnos. Perhosefekti tarkoittaa tilannetta, missä perhosen siiven lyönti amazonasin sademetsässä saa aikaan pyörteen, mikä vahvistuu kunnes syntyy pyörremyrsky.


Tuo efekti ei ehkä toimi amazonilla, koska siellä puut vaimentavat pyörteen, mutta jos tuo tapahtuu veden päällä, niin silloin voi tuloksena olla trooppinen hurrikaani. Jos maapallo olisi nesteen peittämä planeetta, niin silloin tuo pyörremyrsky voisi kestää jopa satojen vuosien ajan. Maapallolla kiinteän maan aiheuttama kitka lopulta estää pyörremyskyn jatkumista ikuisesti. Kuitenkin kaasuplaneetoilla, missä kitkaa on äärettömän vähän voi pyörremysky jatkua jopa tuhansia vuosia, kuten esimerkiksi Neptunuksessa on käynyt. Perhoefekti on äärimmäisen voimakas hyvin järjestäytyneissä rakenteissa, ja sen takia esimerkiksi asevoimat suhtautuu häiriköintiin erittäin jyrkästi. Näet tällaisessa ryhmässä, jonka toiminta perustuu yhdenmukaisuuteen pienikin häiriköinti on äärimmäisen näkyvää, ja se voi tempaista koko ryhmän mukaansa.


Mutta tietenkin myös terroristit sekä muut vastaavat epädemokraattiset tahot voivat hyödyntää tuota sosiaalisen median verkostoa toiminnassaan. Eli sähköpostien sekä muiden julkaisualustojen yhdistäminen sujuu myös tietyiltä henkilöiltä kuten noilta Irakin sekä syyrian taistelijoilta. Samalla myös tiedusteluviranomaisten sekä poliisien toiminta tehostuu, ja he voivat käyttää verkossa olevia kotisivuja ansana, kun etsitään fanaatikkoja. Eli tuollainen kotisivu voidaan naamioida esimerkiksi jonkun äärijärjestön ylläpitämäksi, ja siinä saatetaan pyytää lahjoitusta tuon järjestön toiminnan tukemiseksi, ja kun raha kilahtaa tilille, niin silloin viranomaiset sitten näkevät sen, kuka on tuollaisen väkivallan tukija, ja osaavat sitten suunnistaa hänen kotiovelleen. Samoin sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää myös esimerkiksi terrori-iskujen sekä muun väkivallan ja huume- sekä ihmiskaupan ennaltaehkäisyssä.



Verkossa voidaan huomaamattomasti kysellä, että onko jollain aikomuksia lähteä kouluun ase mukana, tai sitten hankkia tietoja kotibileistä, joissa ehkä on tuollainen huumekauppias mukana, ja sitten voi poliisi käydä piipahtamassa tuolla juhlissa. Eli terrorismin torjunta sekä muun järjestäytyneen rikollisuuden vastainen taistelu on kaksiosaista, ensin tuo kohde on löydettävä ja sitten vasta voidaan iskuryhmä lähettää matkaan. Tuohon kohteen paikallistamiseen voidaan tehokkaasti käyttää internetiä, sekä esimerkiksi uhkaavien puhelinsoittojen tekijöiden matkapuhelimiin asennettuja haittaohjelmia, joilla puhelinten GPS-laitteet otetaan hallintaan, ja sillä tavoin SWAT löytää kohteensa kadulta. Samoin nuo haittaohjelmat muuttavat puhelimet salakuuntelulaitteiksi, joiden avulla voidaan myös ihmisiä kuvat puhelimen haltijan tietämättä. Ja nykyiset äänen käsittelyyn tarkoitetut ohjelmistot saavat myös erittäin heikot äänitykset muuttumaan selkeiksi.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi