Radikaaleista suunnittelua koskevista ratkaisuista ei voi tulla mitään, ellei niitä kokeilla. Ja ne mahdollistavat täysin uuden tavan tehdä tuotteita valtavien toimintaryhmien avulla

Radikaalit suunnitteluratkaisut eivät voi toimia, jos niitä ei uskalleta koskaan kokeilla. Yksi radikaaleimpia koskaan tehtyjä ratkaisuja esimerkiksi käyttöjärjestelmien toteuttamiseen on “avoimen lähdekoodin” käyttöönotto ohjelmoinnissa. Ideana on ollut se, että ohjelmoijat voivat avoimen lähdekoodin tuotteilla sekä harjoitella taitojaan, että käyttää noita ehkä ilmaiseksi ladattavia ympäristöjä omien tuotteidensa valmistamiseen, eli tuo tuote voi olla vaikkapa tietokonepeli tai robottien ohjausohjelmisto.

“Avoimeen lähdekoodin” perustuvat ohjelmointympäristöt ovat jo nyt selaimella käytettäviä, mikä tietenkin laajentaa käyttöalustojen määrää, eli periaatteessa vaikka älypuhelimella voi tehdä koodia, jos joku näin haluaa tehdä. Nuo verkon yli toimivat ohjelmointialustat mahdollistavat sen, että yhä suurempi joukko ohjelmoijia voidaan ottaa mukaan projekteihin, ja se taas tarkoittaa sitä, että voidaan luoda valtavia peliympäristöjä, joihin voi ohjelmoija sekä taiteilijoita tulla mukaan esimerkiksi sillä, että he saavat “premium” jäsenyyksiä erilaisiin webissä oleviin peleihin tai muihin yhteisöihin. Tuota kutsutaan radikaaliksi sitouttamiseksi, eli jos maksettava korvaus olisi kovin pieni, niin silloin tuo korvaus voidaan antaa esimerkiksi juuri “premium-jäsenyyden” muodossa.

Tällaiseen peliin, joka voi olla oikeastaan erittäin laaja kokonaisuus, jossa pelaaja voi pelata useita eri välineitä, ja jos kyseessä on sotapeli, niin silloin tietenkin käytössä saattaa olla myös strategiamoodi. Tuollaiset verkossa ilmaiseksi pelattavat tietokonepelit voivat kuitenkin olla vation sponsoroimia, ja niillä saatetaan etsiä esimerkiksi henkilöitä, joita holhotaan aiheetta. Eli esimerkiksi joku rikollinen saattaa yrittää paeta oikeutta ryhtymällä holhottavaksi, jolloin hän välttää ehkä vankilan, koska ymmärtämättömiä ihmisiä ei koskaan rangaista. Samoin noissa tietokonepeleissä saattaa olla mahdollista luoda omia välineitä, jolloin tietenkin sitä voidaan käyttää hyväksi silloin, kun etsitään kyvykkäitä henkilöitä esimerkiksi auto- tai lentokonetehtaiden palvelukseen, ja toki esimerkiksi polkupyörien suunnittelijat tarvitsevat myös innovatiivista otetta.

Tietenkin kenraalit sekä myös amiraalit tarvitsevat opponentteja omiin simulaatioihinsa sekä tietenkin ideoita heidän omiin taktisiin sekä strategisiin toimintapoihin , jotka voivat käsittää valtion haltuunoton tai sitten ydinlaitosten tai valtioiden avainhenkilöiden turvaamista.  Eikä innovaatio ole pahaksi myöskään huonekalujen ergonomiaa mietittäessä. Avoin innovaatio lisää tietenkin ihmisten määrää projekteissa, ja se luo sitten tilanteen, missä useat silmäparit seuraavat tuotoksen syntymistä, ja tämän takia esimerkiksi “avoimen lähdekoodin” ohjelmistoissa on hyvin harvoin mitään huomautettavaa, jos ajatellaan että niihin olisi ohjelmoijien taholta tehty ns. “takaportteja” , joiden kautta hakkerit sitten voivat päästä järjestelmään sisään. Kuitenkin saattaa olla niin, että Linuxissa on tuollaisia takaportteja, jotka on asennettu niihin esimerkiksi ohjelmistopaketin jakelijan toimesta. Avoin innovaatio antaa mahdollisuuden kehittää tuotteita sekä toimintatapoja  suuremmalla otospohjalla kuin suljettu lähdekoodi- tai innovaatio koskaan olisivat voineet mahdollistaa.

Toisin sanoen mikään absoluuttinen turva ei kuitenkaan “avoin lähdekoodi” koskaan ole, Tuolla tarkoitan sitä, että esimerkiksi NSA tai FSB saattaisivat sijoittaa noihin jakelupaketteihin omia koodejaan, joilla saattaa olla hyvinkin suuri merkitys tietoturvan kannalta. Kun puhutaan jakelupaketteihin asennetuista hajautetuista haittaohjelmista, joiden lähdekoodi on jaettu useisiin tiedostoihin, niin saattaa olla niin, että noita ohjelmistoja ei huomata, koska tuo ehkä itsessään hyvinkin laaja ohjelma lisää kuitenkin tiedostojen pituutta vain muutamien kilotavujen verran, Tuollainen ohjemisto voi käyttää tekoälyä, jolloin se välittää valvojille ainoastaan esimerkiksi sosiaalisen median sekä muun turvallisuuspalvelua kiinnostavan tiedon, jolloin tuota valvonnasta vastaavaa organisaatiota ei kuormiteta turhaan.

Eli tiedon hankinnan  kannalta tärkeää ei suinkaan ole se, että kaikkea käyttäjän tekemää työtä monitoroidaan intensiivisesti, vaan sitä osaa mikä kiinnostaa viranomaisia valvotaan. Tuo sitten tietenkin vähentää järjestelmän kuormitusta, mikä vapauttaa esimerkiksi kielenkääntäjiä siihen todelliseen käännöstyöhön. Tiedon seulominen sekä merkityksettömän informaation suodattaminen mahdollistaa erittäin laajan verkkovalvonnan, mikä koskee puhelimia sekä muita viestintämuotoja. Kuitenkin televalvonta on vain yksi osa tiedustelua, ja osa tuosta hankitusta tiedosta vaatii esimerkiksi pykologisten profiloijien ja muiden tutkijoiden tarkastelua, jotta sitä voidaan hyödyntää täysipainoisesti, ja sen avulla voidaan sitten suunnitella uusia strategisia skenaarioita. 

espoonmetsa.blogspot.fi

Merkantilismista avoimeen innovaatioon

1. Sisämarkkinoihin perustuva kauppa ei toimi

Merkantilistinen kauppapolitiikka perustuu siihen, että tuo valtio valmistaa kaiken itse. Eli se ei käy ollenkaan ulkomaankauppaa. Tuo malli saattoi olla hyvin järkevä tapa hoitaa asioita 1800-luvun alussa, mutta kun tuotteiden tekninen taso kohosi, niin silloin tietenkin täytyi tuotteita alkaa tuoda ulkomailta. Tätä ei tehty siksi, että valtio halusi luopua määräävästä asemastaan talouden ohjaajana, mutta voidakseen tuottaa uusia höyrykäyttöisiä sota-aluksia tai muita tuotteita kuten uusia tykkejä sekä makasiinikivääreitä, niin silloin tietenkin noiden tuotteiden mallikappaleet piti hankkia ehkä salaa. Kuten varmaan huomaatte, niin sotatekniikka oli ensimmäisiä asioita, joissa tarvittiin tehokasta sekä luovaa innovaatiota, ja tuon ikävän tekniikan kautta on jatkuvan innovaation periaate siirtynyt  myös muihin tuotteisiin.

Sitten insinöörit voisivat luoda uudet versiot noista välineistä, mitä ei 1800-luvulla myyty missään nimessä ulkomaille. Silloiset insinöörit sekä komentajat päättelivät, että mikään valtio ei anna parasta asealan osaamistaan ulkomaille, ja tuolloin monet nykyään tunnetut sekä vanhentuneet alan tuotteet ovat olleet ennen vientikiellossa. Tuolloin oli vallalla sellainen näkemys, että parhaat sotateollisuuden tuotteet pidettiin tuottajavaltion omassa käytössä, ja jos niitä myytiin, niin silloin tarjoilla oli ns. "export-malleja", joissa oli heikompi tulivoima kuin valtion omaan käyttöön varaamissa sarjoissa oli. 1800-luvulla tavalliset ihmiset eivät juuri tekniikkaa tarvinneet, ja vasta höyryveturi toi tarpeen koneinsinöörien palkkaamiseen muualle kuin asevoimiin tai kauppalaivastoon. Sitä ennen ainoat  maalla työskentelevät insinöörit olivat rakennusmestarit, jotka valvoivat rakennusten valmistamista. En tiedä oliko tuolloin edes koneinsinöörien ammattikuntaa olemassa.

2. Avoin insinöörityö  sekä avoin innovaatio on kannattavaa yhtiöiden kannalta

Merkantilismi tietenkin takasi sen, että valto kauppa oli hyvin hallinnassa, mutta samalla huomattiin, että oli tavattoman kallista valmistaa kaikki tuotteet itse. Oli paljon järkevämpää ostaa joitain tuotteita ulkomailta, vaikka merkantilismi kuitenkin toimi, koska tuolloin esimerkiksi puuta oli helppoa tuottaa lähimetsästä. Mutta koska valtion piti pysyä kehityksessä mukana, niin tarvittiin paljon suurempi innovaatiorajapinta, kuin mitä merkantilismi pystyy tarjoamaan. Suppeassa suunnittelu- sekä toteutusympäristössä jäävät usein nuo virheet huomaamatta, mikä lisää vilpin mahdollisuutta, sekä tarvetta tuoda jatkuvasti uusia versioita esimerkiksi jostain moottoreista.

Nykypäivän multilateraalinen kauppa työvoiman sekä valuutan ja tuotteiden vapaine liikkumisineen tekee mahdolliseksi myös ns. "vapaan innovaation". Tuote ei siis ole aineellista, vaan se voi olla esimerkiksi SOAP Service Orientated Application and Product-ratkaisu. Sinä yhtiön tuotto perustuu aineettomaan tuotteeeseen tuotteeseen, kuten mikrotukipalveluihin, jossa yhtiö saa pääosan tuloistaan palvelun kautta. Siinä myös suunnittelun sekä tuotekehityksen osaamista ei rajoiteta mitenkään. Eli nykypäivän teollisuus on hektinen työpaikka, missä verkottuneiden suunnitteluratkaisujen esittelyyn ei tarvitse kysyä lupaa. Tuotteistaminen oli se sitten fyysisen kappaleen tai tietokoneohjemiston valmistamista  on jatkuvaa toimintaa. Se perustuu siihen, että yrityksen tuotteita kehitetään jatkuvasti siten, kuin asiakas haluaa. Jos yhtiö jää paikalleen polkemaan, niin se sitten lopulta kuolee asiakkaiden puutteeseen.

charelesfort.blogspot.fi