Päihdeongelmat sekä niiden kohtaaminen eivät ole helppoja asioita

https://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Päihteiden käyttö ei ole mitenkään mukava asia, ja tietenkin jokainen elämä on arvokas. Mutta kun päihdeongelmaa käsitellään, niin siitä pitäisi aina löytää sellainen aspekti, että kyseessä on oire eikä sairaus. Yleensä tuollaiseen tilanteeseen että päihteet ajavat ihmisen kadulle vie sellainen lähes jokapäiväinen seikka kuin syrjäytyminen. Ja mikä sitten aiheuttaa syrjäytymisen? Se että ihminen jää jostain syystä sellaisen yhteisön ulkopuolelle, joka antaa hänelle positiivista palautetta. Positiivinen palaute on asia, joka jää monesti antamatta, ja tietenkin on mukava käsitellä vain niitä negatiivisia asioita, kun annetaan palautetta. Tällaisessa tilanteessa saattaa sitten työntekijä menettää jaksamisensa työyhteisössä, sekä irtisanoa itsensä.


Seurauksena saattaa olla se, että kyseinen teko tuomitaan lapsellisena, sekä henkilöä syyllistetään tästä asiasta, jolloin häntä saatetaan esimerkiksi nimitellä liian herkäksi työelämään. Tuo jatkuva alistaminen sekä nälviminen varmaan tuntuu jostain työnjohtajasta todella upealta, mutta se sitten ajaa ihmisen kierteeseen, josta on vaikea päästä ylös. Se että ihminen sitten on arka eikä uskalla mennä työhön saattaa johtaa siihen, että haastatteluun mennään humalassa, ja se sitten aiheuttaa erittäin ikäviä seurauksia. Tuolloin henkilö saattaa ajautua niin sanottuihin miesten ryhmiin, josta sitten ei ainakaan mitään positiivista tukea ole kenellekään tullut.



Ja sitten yhteiskunnan maksettavaksi lankeavat maksut vain kasvavat, kun ihminen purkaa pahaa oloaan jonnekin bussipysäkkeihin tai pahimmillaan surmaa muutaman ihmisen. Siitä sitten voidaan kysellä, että miksi tuollaista ihmistä ei laitettu hoitoon tai johonkin laitokseen? No kun maassamme on sellainen laki, että ketään ei saa sulkea mihinkään, ellei hän ole jotain pahaa tehnyt, on oikeusvaltion periaate näissä asioissa. Mutta kun ajatellaan päihdeongelmaisia esimerkiksi heidän perheensä kannalta, niin kyseessä ei ole mikään mukava asia, ja tilannetta pahentaa se, että alkoholistien lapset ovat saaneet vanhemmiltaan opin tällaiseen toimintaan, mikä sitten näkyy ja kuuluu kaduilla sekä lehtiotsikoissa.


Päihdeongelmien syy on syrjäytyminen sekä syyllisyys ja riittämättömyyden tunne, mikä tietenkin aiheuttaa sen, että voidaan keskustella loputtomasti siitä, mikä on yhteiskunnan asenne esimerkiksi henkilöön, joka epäonnistuu liiketoimissaan. Epäonnistumiset kuuluvat elämään, ja jos ihmiset perustavat yrityksiä, niin osa näistä liiketoimista epäonnistuu vääjäämättä. Samoin esimerkiksi putkimies joskus onnistuu tekemään jonkun talosta tai kellarista uima-altaan, ja se ei varmaan ketään silloin naurata. Mutta toisaalta jos ihminen ei tee mitään, niin silloin hän ei myöskään voi tehdä virheitä, ja kuitenkin tuo sitten tekee henkilöstä avuttoman.


Eli se että ihminen ei osaa tehdä mitään ei varmaan itsetuntoa paranna. Ja epäonnistumiset kasvattavat mestarin. Sen voin tässä vain sanoa, eli vain tekemisen sekä yrityksen ja erehdyksen kautta voi ihminen kehittyä osaajaksi. Tässä itse vain mietin sitä, montako virhettä elämässä olen tehnyt, ja niistä varmaan joku jossain on kertonut, mutta samalla voisin kysäistä, että onnistuiko esimerkiksi joku Iron Chef-ohjelman huippukokki aivan ensimmäisessä ruuanlaitossaan, kun hän oli jossain ala-asteella. Tai ehkä hän oli niin hyvä lukemaan ohjeita, että hän tuossa tehtävässä onnistui.


Mutta sitten tietenkin voidaan taas pohtia ryhmästä pois jättämistä sekä toisen huomioimista. Joskus esimerkiksi nuori saattaa tulla kouluun hyvin rivoissa vaatteissa siksi, että häntä edes huomioitaisiin tai hänelle puhuttaisiin jotain. Sama koskee myös päihdeongelmia. Mikäli ihminen on täysin yksin elämässään, niin silloin hän saattaa alkaa juoda raskaasti alkoholia tai käyttää huumeita, koska alkoholi tekee hänestä “hauskan”. Ja on mukavaa, kun kaveri sanoo, että “taidat olla juhlatuulella”, kun “Virtanen” toikkaroi perhejuhliin umpikännissä, ja ainakin silloin saa aikaan naurut, kun sattuu istumaan tuolin ohi “vahingossa”. Siinä sitten ainakin pari sanaa tulee päivän mittaan vaihdettua muiden kanssa.


Tällaisen tekstin lukeminen ei ehkä ole kovin hauskaa. Mutta elämässä pitää kyetä sietämään myös sellaisia asioita, jotka eivät niin mukavia ole. Eikä aina voi olla duuri päällä, vaan joskus vastaan tulee myös mollia. Kun alkoholistia tai muita päihdeongelmaisia hoidetaan, niin silloin hänen pitää jossain vaiheessa kertoa, mistä kaikki sai oikein alkunsa, ja mikä hänet tuolle tielle kohti ilmavaa roskiksessa tapahtuvaa asumista aikoinaan sitten johdatti. Eli oliko tuota henkilöä syytetty aikoinaan jostain asiasta, ja jos syytettiin, niin miksi syytettä ei olla luettu oikeudessa?


Tai jos syyte oli hylätty, niin miksi tuota ihmistä alettiin karttaa? Tai mikä oli syy siihen, että hänet jätettiin yksin? Ja miksi sitten viinaan riitti rahaa, vaikka työtä ei ollut? Eikö kukaan nähnyt tuota miestä tai naista Hakaniemen rannalla. Kun tämä hoippuu kohti Alkoa? Kas siinä vasta kysymys. Eikä ilmeisesti  myöskään sosiaalitoimisto ole tuollaisen ihmisen elintapoihin paljoa ehtinyt paneutua, jos toiminta on sellaista, mitä “Kotiteollisuus”-yhtyeen videolla kuvatun miehen askareet ovat. Tuolloin voisi kyllä kysyä, että tapaako tämän viraston työntekijä edes henkilöä, ennen kuin tukea annetaan? Tai miten sen työkyvyn arvioinnin kanssa nyt sitten on, kun mies konttaa nurmikolla päivittäin? Ja kuinka hän tuon työttömyysajan ilmoituksen saa toimitettua ja asunnon vuokran maksettua, jos toiminta on tämän tasoista? Eli alla on linkki tähän videoon, joka on “Kotiteollisuus”-yhtyeen versio Heidi Kyrön kauniista kappaleesta “Kevät”.



Kotiteollisuus - Kevät (Virallinen Musiikkivideo)

https://www.youtube.com/watch?v=Ps0Juk_oTJ4


Eräs ikävä kommentti aiheesta:

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ihmisroskasta-molayttanyt-pihlajalinna-oulun-toimitusjohtaja-jattaa-tehtavansa-emme-voi-hyvaksya-sita/7066936#gs.hWYowyE

Miksi jotkut ihmiset käyttäytyvät niin kamalan huonosti?

Miksi jotkut ihmiset viihtyvät yksin? Tai miksi jotkut ihmiset käyttäytyvät todella huonosti, ja kun he ovat sitten jossain paikassa, niin tuollaiset ihmiset sitten varmasti huomataan. Se on kysymys, mihin välillä törmään sekä julkisuudessa että omassa elämässäni. Syy tähän voi olla siinä, että henkilö ei koskaan löydä ketään, jolle hän haluaa avautua. Tai sitten kyse on siitä, että henkilö ei halua keskustella jostain asiasta muiden kanssa. Jos toista ihmistä jatkuvasti vähätellään, niin silloin varmasti tulee eteen tilanne, missä sitten häntä ei edes huvita puhua muille mitään. Eikä silloin auta se, että henkilölle hoetaan sitä kysymystä että, miten hänellä menee.

Tällainen tekniikka ei varmasti edistä mitään asiaa ollenkaan, eikä sitten sekään auta toista avautumaan asioista, että paikalle haetaan ikään kuin auktoriteetteja, tai sitten soitellaan hänen työnjohtajilleen, että toinen tarvitsee muka jotain apua. Tuollainen käytös sekä toiminta vain nolaa kyseistä henkilöä, eikä missään nimessä ole asiallista lähteä häntä edelleen eristämään muusta yhteiskunnasta.  On tilanteita, missä auktoriteettien käyttö on sallittua sekä niistä on hyötyä, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että missään normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä ei ole ainakaan mukavaa, jos muista ihmisistä tehdään auktoriteetteja yhdelle perheenjäsenistä.

Kun puhutaan esimerkiksi sosiaalisista taidoista, niin silloin tietenkin niitäkin pitää harjoitella. Eikä sopiva harjoitusympäristö varmaan ole jossain häissä nurkassa istumassa, vaan oikeasti sosiaalisten taitojen harjoittelu vaatii aitoa vuorovaikutusta.Samoin se vaatii tahtoa mennä toisten luokse. Sosiaalisten taitojen oppiminen on samanlaista kuin kaikki muukin oppiminen, eli siihen pitää kannustaa antamalla positiivista palautetta. Näiden taitojen oppiminen on kokonaisvaltaista toimintaa, johon kuuluu muukin kuin vain joku huone, missä istutaan piirissä ja heitellään palloa toinen toiselle. Terveiden sekä tasapainoisten ihmissuhteiden luomiseen kyllä kuuluu myös ravintoloissa sekä konserteissa käyminen sekä se muukin sosiaalinen kanssakäyminen kuin vain “vanhempien ihmisten kunnioittaminen”, mikä kuitenkin on hyvin tärkeää.

Mutta jos kaikki kanssakäyminen muiden kanssa päättyy katastrofiin eli huutamiseen, niin silloin ei varmasti ole tuollainen visiitti esimerkiksi isovanhempien luokse ole miellyttävä kokemus. Ja tuolloin tulee sitten tuolle huutamisen kohteelle sellainen asenne, että “miksi hän edes yrittää käyttäytyä, kun siitä sitten huutamista seuraa joka tapauksessa?”. Jos ihmiselle ei koskaan puhuta mitään tai hänen mielipiteensä ei muita kiinnosta, niin ei häntä sitten varmaan myöskään ei kiinnosta muiden kanssa keskusteleminen. Aito keskusteleminen tarkoittaa myös sitä, että henkilön vastauksia kuunnellaan, sekä niihin annetaan positiivista palautetta. Jos kaikki keskustelut, mitä toisen kanssa käydään ovat luonteeltaan vähätteleviä sekä sellaisia, että toinen on jotenkin alempiarvoinen kuin toinen, niin silloin eivät sosiaaliset taidot pääse kyllä kehittymään.

Miksi toinen aloittaisi mitään keskusteluja, jos häntä sitten vain vähätellään? Ihmisen mieli on kuin lukko, jota ei koskaan saisi pakottaa sellaiseen tilaan, että toista pakolla yritetään muuttaa muiden mieleiseksi. Jos ihmistä aletaan pakottaa johonkin muottiin, alkaa hän sitten etääntyä muista. Tuolloin voidaan kysyä, että miksi ihminen käyttäytyy huonosti? Jos ainoa asia, minkä kautta ihmistä huomioidaan on rankaiseminen, niin silloin tulee eteen tilanne, että ihminen saattaa oikeasti pitää tuollaista kokemusta positiivisena. Ja kaikkein maukkaimpia tilanteita tulee sitten eteen silloin, jos henkilön kysymyksiin ei reagoida koskaan, jolloin hän saattaa joutua herättämään huomiota esimerkiksi silloin, kun tuo henkilö haluaa vessaan.

Jos hän sitten esimerkiksi röyhtäisee pöydässä tai muuten herättää kiusallista huomiota, niin ainakin silloin keskustelu katkeaa. tällä tavoin hän saa sitten jonkun kertomaan, missä vessa sitten on. Tämä nyt ei kuitenkaan varmaan ole mitenkään erityisen mukava tapa tutustua muihin ihmisiin, ja saattaa olla hiukan kiusallista, jos toinen kiroilee tai juo olutta omasta pullosta esimerkiksi lasten kastetilaisuudessa, mutta se saattaa olla ainoastaan yritys saada muut huomioimaan tuon henkilön  itsensä tarpeita. On kuitenkin ihmisiä, joiden tuntomerkkeinä on huono käytös, ja yksi näistä ovat erilaiset luovan työn tekijät. He ovat usein jotenkin huomiota herättäviä ja sama koskee myös esimerkiksi filosofeja, joista monet ovat kuuluisia “pienistä omituisista tavoistaan”, ja tuolloin tietenkin voidaan kysyä, miten näin pääsi tapahtumaan. Filosofiksi ei tulla muutamassa minuutissa, vaan se vaatii hieman panostusta erilaisiin opintoihin. Toisin sanoen se, että henkilö osaa kopioida jonkun Aristoteleen  Nassim Nicholas Talebin tekstejä ei tee hänestä mitään Platonia.

Sen pystyy jokainen meistä tekemään. Filosofian harjoittajan tehtävänä on pohtia sitä, mikä on totuus jostain asiasta arvioiden sitä jokaiselta mahdolliselta puolelta. Tuolloin hän ei pyri tekemään mitään tieteellistä todistusta tai empiiristä tutkimusta jostain asiasta, vaan pyrkii retorisesti esittämään asian niin, että siitä ei löydy virheitä. tällöin tullaan filosofian klassiseen tehtävään, missä pyydetään pohtimaan sitä, miksi jollain professorilla on pöydällään lasillinen vettä?

Arkiajattelussa voimme vain todeta, että pöydällä on lasi vettä, ja mitä se meille kuuluu, mitä professori pöydällään pitää. Mutta kun vastataan filosofian tehtävään, niin silloin siihen pitää vähän enemmän tekstiä saada. Joten voimme lähestyä tätä kysymystä siten, että ehkä professori näyttää tuolla vesilasilla jotain merkkejä opiskelijoille siitä, että edessä on vaikea tentti. Tai sitten hän aikoo puhua paljon, jolloin hänen pitää sitten välillä kostuttaa suutaan. Tai ehkä tuo merkki on se, mikä kertoo muille, että jollain henkilöllä on koevastaukset, ja ne voidaan sitten ostaa. Kyseinen merkki voisi sitten olla myös sovittu merkki siitä, että professoria on uhattu, ja siksi hän on joutunut nuo vastaukset antamaan. Tai ehkä se sitten on vain pöydälle unohtunut lasi, jolla ei muuta merkitystä ole, kuin että siivooja ei ehkä ole tuossa huoneessa sitten käynyt.

Tai ehkä siivoojan tehtäviin ei kuulu pöytien siivoaminen. Toisaalta hän saattaa olla jotenkin rasistinen, jos professori on kotoisin vaikka arabiasta tai sitten syy tähän laiminlyönti voi olla puhtaasti poliittinen. Eli siivooja jättää ikään kuin mielenosoituksellisesti professorin pöydän pyyhkimättä siksi, että hänen pitämänsä taloustiedon tai taloustieteen luento ei ole häntä miellyttänyt. Tai ehkä professorin kehittämä robotti on vienyt puolet tuon alan työpaikoista. Kyseistä pohdintaa voidaan jatkaa loputtomiin, mutta tämä nyt vain on esimerkki siitä, miten filosofinen ajattelu eroaa arkiajattelusta. Samoin voimme vain sanoa, että joidenkin filosofien ajatukset eivät ole mitenkään miellyttäviä.

Yksi niistä suurista ajattelijoista, joiden mielestä väkivaltaa ei saanut käyttää kasvatuksessa on Jean-Jacques  Rousseau (1712-1778), jonka näkemys rankaisusta on hiukan erikoinen. Jos lapsi rikkoi huoneensa ikkunan, niin silloin häntä ei saisi koskaan lyödä, vaan ikkuna jätetään vaikka kuukaudeksi korjaamatta, jolloin lapsi varmaan oppi sen, että koskaan ei saa ikkunoita rikkoa. Toki jos tuo tapahtui monilapsisissa perheissä kuten lastenkodeissa, niin silloin kyseinen lapsi saattoi saada nenilleen siksi, että lunta satoi taloon sisään. Kuitenkin Rousseaun oppi rankaisemisesta oli sikäli perusteltu, että näin ei kukaan voinut ryhtyä sankariksi tämän asian kautta. Ikkunan rikkomisesta seurannutta rangaistusta ei voinut kukaan koskaan silloin väittää Rousseaun taholta tulleeksi yliampuvasti toteutetuksi reaktioksi, eli aiheettomaksi pahoinpitelyksi joka seurasi puhtaasta vahingosta.

Toki joku olisi voinut kysyä niiltä lapsilta, että olisiko mahdollisesti käynyt niin, että lapset heittivät palloa huoneessaan, ja toki jos kaikki lapset olivat sisällä, ja ikkuna rikkoutui niin, että lasinsirut löytyivät huoneesta, niin silloin joku olisi heittänyt pallon ulkoa. Tuolloin saattoi olla kyseessä yritys lavastaa joku noista lapsista syylliseksi tekoon, josta periaatteessa seurasi korvausvaatimus. Rousseaun kasvatusmalli on asia, mitä pidetään modernin kasvatuspsykologian esiasteena, ja sitä kautta on kehittynyt mallioppimisen malli, joka perustelee väkivallattoman kasvatuksen sillä, että lapsi tottuu väkivaltaan, ja vaikka hän ensimmäistä selkäsaunaa pelkää, niin silti tuo lapsi sitten alkaa tottua siihen, että häntä lyödään.

Kyseisestä tavasta sitten seuraa tilanne, missä hän oppii sen, että heikompaa saa alistaa sekä hakata. Tuloksena on sitten jotain aivan sanoinkuvaamattoman kammottavaa, jos tuollainen ihminen sitten tulee töihin vanhainkotiin tai vastaavaan paikkaan, jolloin hän siirtää oppimansa käytösmallin noihin avuttomiin ihmisiin. Syy miksi ruumiillinen kuritus on kiellettyä johtuu siitä, että me kaikki menemme sitten myöhemmin vanhainkotiin, ja siellä ei varmaan ole mitenkään mukavaa olla, jos hoitaja on sitten kokenut toistuvaa fyysistä pahoinpitelyä, minkä kautta hän on oppinut, että avuttomia ihmisiä saa hakata. Ja tämä muuten tarkoittaa sitä, että tuollainen ihminen, joka on kokenut väkivaltaa kotonaan käyttää sitä usein omaa perhettään kohtaan.

Tuon asian takia pitää perheväkivaltaan suhtautua todella vakavasti. Näet jos ihminen pahoinpitelee lapsiaan tai vaimoaan, niin hän siirtää tuon käytösmallin eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Kuten eräs Neuvostoliiton tiedeakatemian työntekijä asian ilmaisi, niin tuollainen sosiopaattinen käytös periytyy. Tässä tapauksessa kansanomainen ilmaisu kuuluu “kusipäiden lapsista tulee kusipäitä”. Se tarkoittaa sitä, että periytyminen ei ole näissä tapauksissa geneettistä, vaan se tapahtuu mallioppimisen kautta, ja siksi perheväkivalta pitää saada loppumaan.

http://huonostikayttaytyvamies.webnode.fi

Miksi kaikki tunnetut filosofit käyttäytyvät huonosti?

Filosofien naamioita museossa
etualalla Sokrates ja Aristoteles

Monet pitävät filosofien käytöstä hirveänä sekä monia heidän töistään sekä ajatelmistaan vähintään epämoraalisina. Mutta kuten tiedämme, niin ainoa tapa saada maailmassa huomiota, on tehdä sellaisia asioita, mitkä herättävät ihmisten kiinnostuksen johonkin asiaan, ja yksi tapa on ottaa mallia rock-muusikoista, eli heittää hyvästit sopivuudelle, ja ryhtyä kirjoittamaan asioista, jotka herättävät pahennusta kanssaihmisissä. Kun Platon kirjoitti aikoinaan kuuluisasta luolastaan, missä ihmiset saivat vain sen informaation, mitä luolan ovelta tuli, niin hän kyllä silloin rikkoi aikansa tabuja, eli hän sijoitti tarinansa vankiluolaan, missä asuivat ihmiset, jotka valtio oli kironnut. Ja sen takia tuo mies sai varmasti osakseen haukkumista sekä kummastelua. monet muutkin individualistit käyttäytyvät hiukan huonosti, koska he eivät halua olla samanlaisia kuin kaikki muut ihmiset maailmassa, vaan erottua joukosta mielellään edukseen.

Eikä filosofien tapana ole ollut koskaan pyydellä anteeksi pukeutumistaan eikä käytöstään, koska se mitä on tuolloin tehty ei tekemättömäksi muutu, vaikka sitä anteeksi pyydeltäisiin polvillaan. Eli jos filosofi pamahtaa presidentin esittelyyn bermudashortseissa, niin uskon että hän ei tulisi tätä pyytämään anteeksi, koska se ei häne  vaatteitaan muuttaisi miksikään. Hän seisoisi edelleen presidentin edessä bermudoissa, eikä tilanne siitä selittelemällä parane. Mitä kuvittelette, että muut ajattelevat, jos tunnettu henkilö selittäisi ihmisten edessä, että hän ei huomannut aamulla mitä laittaa päälleen? Uskoisin että häntä pidettäisiin huonosti käyttäytyvänä henkilönä, mutta se että hän pyytelee anteeksi vain pahentaa tilannetta.

Enkä kyllä tiedä että onko tuo hänen luolansa edes totta, mutta kuten ennenkin olen kirjoittanut, niin tuolloin antiikin Kreikassa ei turhan tarkkoja esimerkiksi orjien ihmisoikeuksista oltu, ja ehkä joku sitten teki oikeasti tuollaisen kokeen jollain helooteilla, eli sulki heidät luolaan, ja sitten kertoi näille onnettomille satuja siitä, mitä ulkomaailmassa tapahtui, ja en tiedä kauanko he sitten pystyivät elämään ilman D-vitamiinia, jota ihminen syntetisoi ihosoluissaan. Eli se on jäänyt selvittämättä käyttikö Platon tuota luolaa oikeasti, mutta tutkintavankilat käyttivät sitä ainakin viime vuosisadalle asti, eli vankia pidettiin täydellisessä pimeydessä, jolloin hänen D-vitamiinisynteesinsä pysähtyivät, tai he yksinkertaisesti sekosivat, tai saivat luun pehmenemän, mikä on erittäin ikävä tauti.

Filosofien tehtävänä on pohtia sitä, että toimiiko ihminen tai ihmisryhmä siten, että se on valtiolle ja sen kansalle hyväksi. Tai ainakin se on valtion filosofien tehtävä. Kun puhutaan siitä, että filosofit heittelevät ilmaan moraalittomia ajatuksia, niin he tekevät sen tuntien seuraukset nahoissaan. Kun muuan Nietzsche-niminen mies esitti kuuluisan yli-ihmisteoriansa, niin hän sai siitä varmasti jo silloin kuulla todella paljon, mutta se oli varmasti hänen tarkoituksensa. Uskon että tuo mies halusi herättää keskustelua johtamisesta sekä johtajan suhteesta alaiseensa. Samoin uskon että myös Karl Marx halusi herättää keskustelua siitä, kuinka paljon pääoma sekä yhtiön omistajan nimi merkitsee siinä, että saako tuo yhtiö tilauksia vai ei, eikä suinkaan luoda salaista poliisia tai proletaarin pakkovaltaa.

Kuitenkin Marxin ajatus siitä, että suuri pääoma ikään kuin vetää muuta pääomaa puoleensa on edelleen täysin toimiva malli, Eli kumpaan sijoitetaan mieluummin tunnettuun suureen yhtiöön, joka toimii tutulla ja turvallisella alalla kuten metsäteollisuuteen, vai johonkin uuten "start up" yritykseen, kas siinä vasta sijoittajan pulma, kun hän päättää mihin rahojaan pistää. Kun mietitään esimerkiksi filosofien suhtautumista aseisiin, niin ainakin itse niistä kirjoitan, ja samalla hiukan itse ihmettelen sitä, että miten joku, joka pelaa kokopäivätoimisesti ampumapelejä ei muka niistä ole kiinnostunut. Jos mietitään maailmanpolitiikkaa, niin siellä aseet puhuvat kaiken aikaa, ja televisio täytyy väkivallasta, jota suolletaan suuren "reality TV":n tyyliin. Eli kaupunkien valtaamista näytetään suorana lähetyksenä, ja ilmassa on muutenkin suuren urheilujuhlan tuntua, kun illan päättää kehittävä "Wrestling"-ottelu, jota sitten joku yksinäinen  ja syrjäytynyt ihminen voi katsella omasta pikku läppäristään, kun häntä eivät enää ampumapelit sekä kauhuelokuvart kiinnosta.

Filosofien tarkoitus on kirjoittaa tekstiä, mistä joku ihminen on kiinnostunut, eikä suinkaan miellyttää jokaista vastaantulijaa. Sama koskee myös tiedemiestä sekä tiedustelu-upseeria. Heidän tehtävänsä on tuottaa tietoa, minkä perusteella tehdään oikeita päätöksiä siitä, että hyökätäänkö johonkin valtioon tai otetaanko joku uusi syövän hoitomuoto käyttöön. Päätös siitä on tehtävä silloisen tiedon perusteella, eikä sillä että  jotain papereita ei löydy myöhemmin ole minkään päätöksen kanssa mitään tekemistä. Jos joku henkilö on tutkinut jotain syövän hoitomuotoa esimerkiksi toista kymmentä vuotta, ja sitten eräänä iltana hän huomaa, että tuo menetelmä ei koskaan tulisi parantamaan ketään, niin arvatkaa vain ottaako tällaista henkilöä sitten päähän kyseinen asia.

Hän on pannut tuohon asiaan ehkä koko elämänsä, ja sitten yhtenä päivänä joku proteiini "XYZ" ei toimikaan niin kuin kyseinen henkilö on odottanut. Samoin oletetaan, että joku avaruusluotain on matkannut toiseen tähteen 40 vuotta, ja joku sen lähettäjistä odottaa saavansa ensimmäisen kuvan tuosta tähden oletettavasta planeetasta ruudulleen, ja sitten tuo luotain lentää päin jotain asteroidia. Siinä varmasti rupeaa vanhaa tiedemiestä itkettämään, koska hän on ehkä nuorena teknikkona osallistunut luotaimen rakentamiseen, ja nyt 40 vuotta myöhemmin pieni meteoriitti katkaisee sen lennon. 

Hän ei koskaan pystyisi enää näkemään uuden luotaimen saapumista, ja vaikka tuo lento onnistuisikin, niin tuon ohjelman alkuperäinen johtaja olisi kuollut jo ajat sitten tai hän olisi 90-vuotias, jos kyseinen henkilö olisi luotaimen valmistuessa ollut 50-vuotias ja hänellä olisi ollut hyvät elämäntavat. Ja kuten tiedämme, niin kaikki maailman filosofit eivät ole koskaan olleet oikeastaan iloisia. Se että joku heistä sanoi, että "en koskaan ollut niin iloinen, kuin itkiessäni äitini hautajaisissa" kertoo hiukan tuon ihmistyypin iloisuudesta. 

Toisten versioiden mukaan haudattava henkilö oli veli tai isä, mutta se on yhdentekevää sen rinnalla, että filosofit eivät ole oikeastaa mitään kovin iloisia ihmisiä, ja en usko että kukaan heistä oikeasti olisi mitenkään erityisen sosiaalinen ihminen, vai miksi ajattelette että esimerkiksi Wittgenstein kirjoitti kirjoituksiaa. Eli en jaksa uskoa että noilla ihmisillä kovin paljoa oikeita ystäviä edes oli. Vaikka toki en itse koskaan ole saanut tuota herra Wittgensteiniä tavata. Jotkut filosofit ovat vain toisten filosofien luomia malleja tai olioita, joita he käyttävät kirjoituksissaan hyväkseen, Eli he lähestyvät vaikeita ongelmia abstraktien hahmojen kautta, jotta niistä tulisi jotenkin helpommin heidän itsensä sekä vastaväittäjien ymmärrettäviä.

pseudotiedetta.blogspot.fi