The neutron-maser or proton masers could be the answer for the things next-generation information transmitters and other things.

Could the reason why we cannot see other civilizations be that they use neutron- or proton masers for communication?

Normally, we use radio waves which are wave movements between electrons for communication. The radiation stress impact electrons and that thing make them send the photons. Or electromagnetic wave movement to the other photons. The companion particle of the electron would explain why the radio wave is moving in one direction. 

But the thing is that this hypothetical particle is not necessary. When wave movement stresses electrons it loads energy to them. There is an electromagnetic or quantum shadow on the opposite side and that thing will pull wave movement from electrons to that shadow. 

The reason why objects that are at a higher energy level send higher frequency radiowaves is that. Electrons are sending photons or wave movements more often than in lower energy objects. Before the energy level of the electron is rising the radiation must go through the quantum field of the electron. And the higher energy object is sending wave movement that penetrates the quantum field of electrons more often than lower energy radiation. 

Maybe we can use proton or neutron masers for communication in the future. The fact is that the neutrons and protons are sending similar electromagnetic wave movement as electrons when they are stressed by electromagnetic radiation. Sometimes is introduced the idea that we cannot see the communication of the alien civilizations, because they use proton or neutron radiation as the communication. The neutron and proton masers are similar systems. 

******************************************************************

Maybe hypothetical alien civilizations use neutron or proton masers for communication. And that is the reason why we cannot see them. 

*******************************************************************

The transmitting particles are the only things that are making difference for those systems. So if you want to know how the proton maser works, just replace the word "neutron" by using the word "proton". 

Neutron radiation is an effective actor in neutron bombs. When a small hydrogen bomb detonates that radiation affects to neutron cloud. The radiation pushes the quantum field of the neutron inside. And when the neutron is releasing its extra energy it sends electromagnetic radiation that is extremely pervasive. 

That radiation causes the death of the organisms because neutron radiation makes neutrons resonate. Then that energy will transfer to the atoms and molecules destroying their bonds. And that thing makes neutron bombs so terrifying. 

The structure of the neutron maser can be a two-layer graphene tube. There is also graphene at the bottom. The neutrons will hang to those graphene structures. The graphene acts like a Wigner crystal where electrons are replaced by using neutrons. Then that tube will get the radiation stress. 

The bottom of the neutron maser must be at a higher energy level than the sides so that the radiation can travel through that tube. The source of the radiation is at the bottom of the tube and the side-coming neutron radiation will increase the power of that neutron radiation. If that system is put in the nanotube it can use to make an extremely small-size maser system. That can use to cut the small things with extremely high accuracy. 

The problem is that getting neutrons is quite difficult. So that kind of thing can stay at a theoretical level. But protons are easier to get. And that means maybe proton masers are the tool of tomorrow. The action of the proton maser is similar, as I wrote earlier. Just replace the word "neutron" by using the word "proton", and you know how the proton maser acts. 

By the way...

In some military visions, there is a system that looks like a multi-chamber cannon. There is a neutron bomb at the bottom and the lower power neutron bombs around that tube. The idea is that the neutron radiation source at the bottom of the tube turns extremely strong. While it travels through that system. 

The other neutron bombs will pump energy to that neutron ray. The problem was how to deny the vaporization of that high-power neutron maser. The system would be single-use and its core is at an extremely low temperature and long enough that is making possible that the other neutron bombs would have time to detonate just when the radiation from the bottom will travel over them. 

Electromagnetic radiation

Electron

Fullerene

Graphene

Neutron 

Neutron bomb

Proton

Wigner crystal

   

 The most accurate sensors in the world are basing the artificial spiderweb structure. 

Spiderweb has been to model the most precise sensors in the world. The spiderweb sensor would use the network structure that is stressed with laser rays. The laser ray can measure the oscillation in the spiderweb structure. Or spiderweb-antenna can also detect the changes in the brightness of the laser or maser ray. And that thing can make it possible to create an ultra-powerful sensor system. 

There is the possibility to create an antenna that uses the spider web structure. The laser or maser ray that is targeted to the spiderweb sensor can collect data from distant targets. When the electromagnetic radiation hits the laser ray it affects its brightness. And that thing allows the sensor to observe the radiation. The laser or maser ray can act as the virtual antenna that collects data from the environment. That kind of virtual receiver is also giving the small-size systems a very powerful signal-catching ability. 

By using a laser or some other coherent radiation-based system. Is possible to create an extremely long plasma antenna that can detect very weak signals. In this case, a silicon antenna acts as a photovoltaic cell and detects the changes in brightness of the laser rays. 

By using laser rays or rowed ions as an antenna is possible to make extremely long and powerful radio receivers. And maybe that kind of antenna would someday detect the dark energy. 

But spiderweb has also given an idea for miniature robots that look like spiders. Those systems can drop to the operational area. And then they can open their antenna that looks like a spider web. That antenna can collect radio signals. But it can also have small nano-size CCD systems that can make it able to see objects visually. Small-size robots that are using nanotechnological laser systems can eavesdrop on rooms and collect data from their environment. 

If the laser ray observes the changes in the positions of the spiderweb structure it can use the structure as the membrane of the powerful microphone. And that sensor can connect with virtual laser antennas. Those laser rays can also use to detect chemicals from the air and water. So that kind of technology allows that the system can do many things. And combining many roles makes those systems effective. 

https://scitechdaily.com/one-of-the-worlds-most-precise-microchip-sensors-created-thanks-to-a-spiderweb/

Image: https://scitechdaily.com/one-of-the-worlds-most-precise-microchip-sensors-created-thanks-to-a-spiderweb/

https://interestandinnovation.blogspot.com/

The starship of tomorrow

(Picture 1)

Kimmo Huosionmaa

Why Starcraft or the body of space telescope is good to be the triangle shape, is the question, what might be interested people. The triangular shape allows making more powerful radios or DEW (Directed  Energy Weapons) than any other shape. In the middle of this triangular body is one very strong maser and both sides are two weaker radio transmitter. That's why this shape is so good for spacecraft.


The maser what is in the middle of the triangle collects the radiation, and that would raise the power of that system. If the system uses one powerful antenna, the problem of that system would be overheating. And three smaller transmitters would keep the heating problem under control. The use of maser would make the signal more clear than using the normal radios. The coherent signal, what has only one frequency would carry messages far away from the transmitter.


Also, visible light can be used, but this would need that some optical telescopes would equip with light cells, what makes possible to read about those messages. The transmission would happen by binary codes, and the marks what would be used are zero and one. So this system is actually similar to the normal Internet. But the range of communication would be extremely long. The signal must be allowed to read, even if it would send from thousand astronomical units from earth.


If we think that this triangular shape would be used in some laser satellites or weapons, the system works like communication system. There would be three lasers, and those rays would be collected with the central laser to one very powerful ray, what would burn every other satellite. If we would have enough budget, we would make the 300 meters long triangular spacecraft. That spacecraft would not ever land to other planets, but it can travel in the solar system, and offer its crew very good room for their trip.


That spacecraft size would be so huge, that it must build at the space, and at the planet operates robots, what would make the flight more comfortable and also safer, because the crew would not be infected by those planets bacteria.  And that kind of vehicles would need laser-cannons to protect them against asteroids, but there would be a danger, that this giant spacecraft would become the military system. This kind of system would be very useful in many military space operations like catching opponents satellites and investigating their electronics and secrets in that giant laboratory, what might look like Imperial Starcruiser from the Star Wars movies.

Sources:

Picture 1.

https://www.koniec-swiata.org/wp-content/uploads/2016/08/tajna-flota-kosmiczna-600x300.jpg

https://crisisofdemocracticstates.blogspot.fi/

http://crisisofdemocracticstates.blogspot.fi/p/the-starship-of-tomorrow.html

Marsin muuttaminen Maan kaltaiseksi voi joskus tulevaisuudessa olla totta

Marsin pintaa luotaimen kuvassa
(Kuva: NASA)

”Marsin aikakirjat” on viehättävä romaani siitä, kuinka Mars-planeetta joskus tulevaisuudessa ehkä muutetaan Maan kaltaiseksi. Syy siihen, miksi Marsin muuttaminen elämälle suotuisaksi planeetaksi on niin vaikeaa, johtuu siitä, että siellä Auringon valo on niin paljon heikompaa kuin Maassa, että planeetan kaltaistamisessa käytetyt yksisoluiset levät eivät ehkä kykenisi elämään tuolla planeetalla, ja samoin tuon planeetan kaasukehän tiedetään olevan sen verran ohut, että Auringon UV-säteily kuitenkin vaarantaisi tuon operaation. Tietenkin noita organismeja kuten leviä sekä yhteyttäviä bakteereja voidaan kylvää Marsin erämaihin, ja ainakin Vales Marinerasin rotkolaaksossa voisivat nuo operaatiossa käytettävät lajit sitten elää. Kyseisessä kirjassa Marsia lämmitetään kuumentamalla sen kuita valokaarien avulla, niin että ne sitten toisivat lämpöä tuon planeetan karuille tasangoille, mikä sitten saisi sen pinnan alla olevat hiilidioksidisulkeumat kaasuntumaan, mikä nostaa planeetan pintalämpötilaa.

Marsin kiviaines voi sisältää melkoisen määrän kidevettä, joten jos kidevesi olisi käytettävissä, niin silloin vettä voidaan tehdä tuolle punaiselle planeetalle lähetettävässä ydinvoimalassa, jossa Marsin pintaa kuumennetaan erittäin kuumaksi, jolloin tuo planeetalta ehkä löytyvät vesivarat saadaan vapautettua, mutta sitten ongelmia tulee ravinnon sekä planeetan pinnan erittäin alhaisen lämpötilan kanssa, missä sitten noiden organismien aineenvaihdunta hidastuu, ja silloin niiden tehtävä eli yhteyttäminen häiriintyy. Tietenkin aluksi voidaan käyttää jättimäisiä kasvihuoneita, joissa jotain yhteyttävää arkkibakteeria viljellään, ja noiden bakteerien tuottamaa happea voidaan sitten johtaa tuon planeetan kaasukehään, josta sitä kautta muokataan sellaista, että siinä voisivat normaalit Maasta tuodut eliöt elää.

Mutta tietenkin UV-säteily on ongelma, joka voidaan ratkaista paksuntamalla planeetan kaasukehää näiden arkkibakteerien avulla, mutta se sitten vaatisi vettä sekä sitä, että tuolle bakteereille sopivaa maa-ainesta löytyisi, jotta bakteeria voitaisiin lopulta päästää luontoon kasvamaan. Muuten tuollaisten kasvihuoneiden käyttö tietenkin veisi todella paljon aikaa, ja tietenkin esimerkiksi ydinvoiman käyttö tarve varmasti ajaisi tuon projektin alas, syynä olisivat projektin kallis hinta sekä luonnonsuojelulliset näkökohdat, koska reaktorin sekä muiden tukilaitteiden valmistaminen tuolla planeetalla olisi valtavan kallis operaatio, ellei sitä sitten tehdä robottien avulla. Mutta silloinkin kyseessä on tähtitieteellisen kallis projekti, jonka ongelmana olisi reaktorin vaatiman uraanin vieminen Marsiin tai sen kaivaminen planeetan pinnasta. 

Tässä kuvitteellisessa operaatiossa Marsiin lähetettäisiin täysin automaattinen robottitehdas, joka valmistaa tarvittavia robotteja, jotka kykenevät valmistamaan tarvittavat rakenteet tuota operaatiota varten, jonka arvioitu alkamisaika olisi ehkä vuoden 2200 tienoilla. Tuolloin ihmiskunta ehkä on jo matkannut asteroidivyöhykkeelle, ja silloin tietenkin käytössä olisi virtuaalitodellisuus sekä tehokkaat tekoälyllä varustetut robotit, joiden avulla ihminen voisi suorittaa niin sanottuja ”nojatuolimatkoja” pitkin aurinkokuntaa.

Kauko-ohjattavien sekä autonomisten robottien avulla voisi ihminen mennä sinne, mihin ei koskaan ole edes ajateltu voitavan mennä. Tuollaisten korkeasti kehittyneellä ja mutkikkaalla tekoälyllä varustettujen robottien käyttö olisi varmasti monien tutkijoiden sekä avaruushallinnon päätöksentekijöiden mielestä hyvin kannattavaa, koska tuolloin ei kalliisti koulutettujen tutkijoiden sekä insinöörien tarvitse viettää suurta osaa elämästään jossain avaruusaluksessa, vaan he voisivat suorittaa tehtävänsä istuen kotonaan tai toimistossaan, jolloin nämä henkilöt voisivat ottaa osaa muihinkin ohjelmiin kuin vain siihen yhteen.

Kuitenkin Marsin pintalämpötilaa voitaisiin nostaa hyvin tehokkaasti lämmittämällä sen kuita hyvin voimakkaasti, jolloin planeetan pinnan alla olevat hiilidioksidi sulkeumat kaasuuntuisivat. Tuo lisääntyvä hiilidioksidin määrä nostaisi sitten Marsin pintalämpötilaa edelleen, ja samalla paksuuntuva kaasukehä sitten myös nopeuttaa planeetan lämpötilan nousua sekä lisää mikrobitoimintaa.

Syy miksi tässä operaatiossa tietenkin pitää käyttää aluksi arkkibakteereja, johtuu siitä, että nuo bakteerit sitten voivat muodostaa proteiinikuoria ilman varsinaista humusta eli valmista biomassaa, ja yksi kiinnostavimmista vaihtoehdoista olisi käyttää sellaisia mikrobeja, jotka kykenevät pelkistämään rautaa, jolloin rautaoksidista saataisiin happea paneetan kaasukehälle. Kuitenkin alhainen lämpötila on tietenkin ongelmallinen asia. Marsin lämpötilaa voidaan kuitenkin nostaa kuumentamalla sen kuita Phobosta sekä Deimosta esimerkiksi suuntaamalla niihin voimakkaita radio- tai mikroaaltoja, mutta koska kyseessä on kaksi hiilestä muodostunutta asteroidia, niin nuo asteroidit voitaisiin muuttaa valtaviksi hiilivastuksiksi.

Silloin asteroidin molempiin päihin voidaan kiinnittää elektrodit, ja tuon kappaleen viereen laitetaan ydinvoimala, josta saatava sähkövirta kuumentaa noita kuita. Kuitenkin kaikkein paras vaihtoehto olisi hybridiratkaisu, missä noihin punaisen planeetan kuihin pumpataan energiaa useilla eri välineillä, eli planeetan pinnalla sekä sen kiertoradalla olevien mikro- tai radioaalto-lähettimien avulla noiden kuiden pintaa kuumennetaan, ja syy miksi tähän ei kannattaisi käyttää laseria, on se että tuolloin noiden Marsin kuiden saama sätelyenergia jakaantuu tasaisemmin, jolloin ne eivät räjähdä kappaleiksi. Jos käytetään radioaaltoa, niin se vaatii tuolloin kahta lähetintä, jotta kappale saadaan kuumenemaan, ja tuolloin on vaara, että kohde räjähtää lämpölaajenemisen takia kappaleiksi.

Syy miksi sätely kannattaa kohdistaa ensin Marsin kuihin johtuu siitä, että jos tuo energiateho sitten johdetaan suoraan planeetan pintaan, niin se sitten vaarantaa siellä olevat installaatiot. Jos ajatellaan oikein fundamentalistisia ajatuksia esimerkiksi sähkövirran toimittamiseksi Mars-planeetalle, niin kaikkein paras kuviteltavissa oleva vaihtoehto olisi valtavan tehokas radiomaser, jolla sitten sähköä siirretään läpi avaruuden, kuten esimerkiksi Teslan Vanderbilt-kokeessa tehtiin.

Tuolloin käytettävän sähkötehon vain pitää olla niin kauhean paljon suurempi, jotta tuo laitteisto sitten kykenisi toimittamaan tarpeeksi sähköä radioaaltojen muodossa Marsiin, että tätä mahdollisuutta tuskin kovin helposti otetaan käyttöön, mutta teoriassa se toimisi niin, että keskellä radiomasereiden ryhmää olisi yksi tehokkaampi maser, joka sitten ikään kuin vetää muiden tuohon säteeseen kohdistettujen heikompi tehoisten maserien säteet mukaansa, jolloin saadaan aikaan valtavan voimakas radioaalto. Jos tuo koherentti radioaalto osuu johonkin kesken matkaa Marsiin, niin silloin tuo kappale varautuu valtavan voimakkaalla sähkövirralla, ja jos joku alus sitten tuon jälkeen sattuu telakoitumaan  johonkin avaruusasemaan, niin tuloksena olisi tilanne, missä se toimisi kuin valtavan voimakas sähköpamppu, joka lamauttaa tuon kohteen elektroniikan.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Nikola Tesla säväyttää edelleen, ja ehkä sähköä voidaan tulevaisuudessa siirtää ilmassa radiomaserin avulla

"Teslan torni" jota hän käytti aikoinaan kokeissa,
joissa testattiin sähkön toimittamista ilman läpi.
Koe epäonnistui koska laite ei käyttänyt
suunnattua radiolähetintä, vaan levitti
radioaaltoja ympäriinsä. . 

Nikola Tesla oli Serbialainen keksijä, joka kehitti aikoinaan induktiomoottorin, mutta samalla hän tutki monia muitakin sähkömagnetismiin liittyviä ilmiöitä, joista yksi on osoittautunut erittäin käyttökelpoiseksi ajatukseksi. Vanderbiltin kokeeksi kutsutulla laitteistolla voisi olla valtava kapasiteetti  kun pohditaan sitä, millä kauas stratosfääriin lähettäville tiedustelua sekä kommukaatioverkon tukitehtäviä hoitaville ilmalaivoille saadaan toimitettua sähkövirtaa siellä missä kaamos peittää maan moneksi kuukaudeksi.

Alkuperäisen vanderbilt-kojeen ongelmana on se, että se ei kykene lähettämään tarpeeksi kohdennettua radioaaltoa ilmassa, mutta jos siihen liitetään radiomaser, jolla voidaan luoda äärimmäisen tarkasti suunnattava radioaalto niin sillä sitten voidaan toimittaa myös erittäin suuria jännitteitä sekä voimakasta sähkövirtaa ilman läpi.  Vaikka sähkön toimittaminen ilman läpi, niin että siinä ei käytetä johtimia saattaa kuulostaa erittäin monimutkaiselta sekä tarpeettomalta ratkaisulta, niin sitä voitaisiin käyttää esimerkiksi Kanadan erämaissa sekä Etelämantereella olevien tutkimusasemien sähkön toimittamiseen, eli tuolloin rannikolle rakennetaan voimala, josta vedetään sitten tuollainen langaton sähköverkko sisämaahan, jolloin ei tarvitse käyttää johtimia, joihin muodostuu jäätä, mikä sitten vaarantaa sähkön toimitukset.

Saattaa olla että tuollainen radiomaser-järjestelmä aiheuttaa jonkin verran hävikkiä sähköverkossa, mutta kuitenkin sellainen hävikki voidaan hyväksyä ainakin tuollaisissa äärioloissa, missä korjaukset ovat tavattoman kalliita.  Samoin tällaisten laitteiden avulla voidaan toimittaa sähkövirtaa esimerkiksi Etelämantereen tai Siperian päällä leijuville ilmalaivoille, joiden tarkoitus on tarkkailla maalla tapahtuvaa toimintaa sekä tarjota esimerkiksi kommunikaation tukipalveluita vaikka öljyä tai kaasua tuottavilla laitoksille. Tuollaisten ilmalaivoihin asennettavien kommunikaatio- sekä havaintolaitteistojen tarve on erittäin suuri silloin kun esimerkiksi arktisella alueella tapahtuu onnettomuus, jolloin pelastushenkilökunnan täytyy pystyä kommunikoimaan tehokkaasti sekä toimia koordinoidusti. Tällainen tilanne voi tulla eteen silloin, jos esimerkiksi ydinkäyttöinen alus ajaa karille Barentsin merellä.

Tai sitten tällaista järjestelmää voidaan hyödyntää myös öljynporausmiehistöjen pitäessä yhteyttä Gazpromin päämajaan, ja tietenkin esimerkiksi Murmanskin tukikohdan valvonnassa siitä voisi olla hyötyä, koska tuollainen ilmalaiva voi leijua paikoillaan vuorokausien ajan kerrallaan. Noiden laitteiden avulla voidaan valvoa huomaamattomasti sekä tehokkaasti suppeita alueita tutkien kaukoputkien sekä infrapunalaitteiden avulla, ja niitä voidaan käyttää myös erilaisten tapahtumien valvomiseen.

Samoin nämä ehkä täysin automatisoidut laitteet voivat seurata vaikkapa laivoja, ja äänittää kaiken mitä niiden kansilla sekä komentosilalla puhutaan. Tutkaan tai laseriin perustuvat etämikrofonit hyödyntävät sitä, että puhe saa aikaan sen, että talon ikkunat sekä seinät värähtelevät. Tuo värähtely aiheuttaa sen, että pinnan etäisyys tuohon laitteeseen muuttuu vajaa tuhannesosamillimetrin, ja nuo laitteet mittaavat tätä eroa, joka sitten dekooderin avulla muutetaan ääneksi. Ja vaikka kohteessa olisi muuta melua, voivat nykyaikaiset tietokonejärjestelmät erotella ihmispuheen tuon äänen seasta.

 Ongelma vain on se, että tuollaiset ilmalaivat tarvitsevat elektronisiin järjestelmiinsä sähkövirtaa, jota tietenkin tuotetaan hybridijärjestelmillä, missä päivällä käytetään aurinkokennoja, mutta yöllä taas esimerkiksi pieniä dieselgeneraattoreita, mutta ongelma on siinä, että jossain vaiheessa tuon ilmalaivan pitää tulla tankkaamaan, ja varsinkin napa-alueella ei ole talvella auringonvaloa auttamaan tehn tuotossa. Ja esimerkiksi Antarktiksella tuollaiset monikäyttöiset modernit Zeppelinit voisivat tukea napojen tutkimusta monilla tavoin, eli ne voivat tukea retkikuntien kommunikointilaitteita, kuljettaa varatelttoja tai rakennustarvikkeita ja muita tavaroita tuonne autioille jäälakeuksille sekä paikallistaa ihmisiä ja etsiä jääkannen alla olevia muodostumia tutkan avulla, sekä tarjota esimerkiksi paikan, missä lääkäri voi hoitaa luunmurtumia onnettomuuden sattuessa.

Toisin sanoen ne voivat toimia ilmassa leijuvina lääkäri-keskuksina, eli niiden tilat voidaan varustaa myös lääkinnällisiä tarpeita silmällä pitäen, ja tukea kaikkia muitakin operaatioita, mitä tuolla asumattomilla seuduilla tehdään. Mutta noiden laitteiden pitää saada sähkövirtaa toimiakseen, ja siksi Teslan vanha yritys lähettää sähkövirtaa ilman kaapeleita voisi toimia tuolla kaukana Antarktiksella, eli tuolloin esimerkiksi laivassa voisi olla radiomaser, joka lähettää valtavan voimakkaita radioaaltoja, jotka suunnataan tuohon ilmalaivaan tai siitä riippuvaan antenniin, joka sitten kerää sähkövirran kyseisen laitteen akuille.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Kiertoradalle sijoitettujen avaruusasemien muodostama sotilaallinen uhka voi olla todellinen jo lähivuosina

Taitelijan näkemys aikoinaan
Neuvostoliiton suunnittelemasta
avaruusasemasta, jossa
voisi olla tykki

On olemassa ammattikunta, jonka etua ei palvele absoluuttinen valtion valta-asema tai rauhantila, koska rauha vie heiltä työpaikan. Tuo ammattikunta on kyseisen valtion kenraalikunta, jonka olemassaolon perustana on se, että heidän korkeaa sotatieteellistä koulutustaan tarvitaan valtion suojelemiseksi. Jos kehitetään esimerkiksi joku kuolemantähden kaltainen väline, jolla planeettaa tai valtiota voidaan uhata, niin silloin kenraalikunta menettää merkityksensä, koska tuolloin ei tarvita mitään kovin suurta taktista osaamista, jotta tuo kuviteltu taistelu- tai pikemminkin massatuhoväline sitten voisi iskeä kohteeseensa.

Tuolloin voisi syntyä dystopiaelokuvista tuttu kauhukuva, jossa planeettaa hallitaan kiertoradalla olevien avaruusasemien avulla. Kyseisessä mallissa maapallon kiertoradalle on lähetetty avaruusasemia, joiden avulla sitten maassa olevia hallituksia sitten uhataan esimerkiksi magneettisten ratatykkien avulla, joilla sitten voidaan tuhota esimerkiksi yksittäisiä taloja erittäin täsmällisesti niihin ammutuilla kineettisen energian projektiileilla.

Kun me ensin rakennamme valtavia avaruusasemia, ja sitten avaamme myös avaruutta vapaalle kilpailulle, niin silloin meidän pitäisi miettiä myös tällaista vaihtoehtoa, missä joku yhtiö sitten päättää ryhtyä maailman hallitsijaksi. Se miten tuo maailman haltuunotto voisi kauhuelokuvissa tapahtua, on sellainen malli, että tuo yhtiö sitten rakentaa nimellisesti vaikka avaruushotellin, johon se kiinnittää huomaamattomasti magneettiradan, eli kuten me tiedämme, niin tuollainen avaruuteen sijoitettu ratatykki ei tarvitse mitään fyysistä putkea, vaan pelkkä sarjaan liitettyjen magneettien jono riittää siihen, että voidaan kehittää toimiva ratatykki. Tuon tykin läpi ammutaan esimerkiksi rautanaulojen muotoisia flechette-ammuksia, joiden nopeus on ehkä noin 20 000 km/h luokkaa, ja osuessaan esimerkiksi taloon, niin niiden kineettinen energia räjäyttää sen kappaleiksi. Avaruudessa ei näet ole tulta, joka saisi ammuksen poikkeamaan radaltaan.

Tuon takia yksityisten yhtiöiden harjoittama avaruuteen suuntautuva rakennusprojekti voi olla hyvin vaarallinen. Eli kuten varmaan tiedämme, niin nuo magneettiradat voivat saada energiansa myös aurinkokennoista. Mutta avaruuteen sijoitetut konventionaalisetkin tykit voivat olla äärimmäisen vaarallisia. Kuten Neuvostoliiton ALMAZ-ohjelmassa osoitettiin, niin avaruuteen sijoitettu normaalikin tykki voi vaarantaa ihmisiä myös maan pinnalla. Jos avaruusasemaan sijoitetaan vaikkapa 20 mm konetykki, niin silloin sen avulla voidaan aiheuttaa suurta sekä täsmällistä tuhoa myös maan pinnalla oleviin kohteisiin, koska tuolla maata kiertävällä radalla on lähtöpanoksen aiheuttama paine-ero valtava. Vaikka monet sanovat, että esimerkiksi tykin ammukset tulevat palamaan ilmakehässä, niin siitä ei varsinaisesti ole mitään haittaa, koska jos halutaan rakentaa kineettisen energian penetraattoriammus, niin silloin riittää se että tavallinen tykin ammus täytetään sementillä.

Se mikä hajottaa ammuksen ilmassa on nimenomaan räjähde, ja jos sitä ei ole, niin se sulaa eräänlaiseksi metalliseksi pisaraksi, joka osuessaan kohteeseen siirtää siihen valtavan määrän kineettistä energiaa. Kuten varmasti tiedämme, niin noiden kiertoradalle sijoitettujen tykkien ongelma on niiden putkesta lähtevä kaasupurkaus, joka toimii kuten rakettimoottori, ja heiluttaa tuota satelliittia. Kuitenkin tällaiset sähkömagneettisiin ratoihin, ja avaruuteen sijoitettuihin tykkeihin sekä kineettiseen energiaan perustuvat täsmällistä tuhoa aiheuttavat FOBS-aseet varmasti kiinnostavat nykyaikaista kenraalikuntaa sikäli, että niillä voidaan tehokkaasti tukea myös taistelukentillä olevia joukkoja, sekä tuhota laivoja ilman, että paikalle leviää radioaktiivista saastetta.

Kyseisten aseiden kehittäminen on houkuttelevaa sikäli, että niiden toteuttamiseen ei tarvita minkäänlaisia ydinohjelmia eikä eikä mitään uraanin- tai plutoniumin tuotantolaitoksia, vaan kyky ampua satelliitteja radalle riittää. Aseen kohdennus voi tapahtua esimerkiksi kaukoputken avulla, eli tuo väline varustetaan ikään kuin kiikaritähtäimen kautta.  Ja noiden ehkä pari senttiä paksujen flechette-ammusten torjuminen on todella vaikeaa. Toki jos tuollainen asema paikallistetaan kiertoradalta, niin sitä vastaan voidaan hyökätä esimerkiksi MASER- tai Laseraseilla, sekä ASAT-aseilla, jotka ovat oikeastaan tavallisia ballistisia ohjuksia, joiden kärkien paikalla on esimerkiksi laakerinkuulia.

Nuo kuulat laukaistaan tuolloin aseman kiertorataa vastaan, jolloin se sitten kohtaa myös nuo kineettisen energian välineet. Jos nuo ”tappolaitteet” ovat pelkkiä pieniä metallinkappaleita, niin niiden torjunta olisi varmasti melko vaikeaa, eli tuolloin tietenkin se voidaan hoitaa elektromagneettisella suojakilvellä, eli tuolloin käytetään mikroaaltoihin perustuvaa kenttää, jolloin kaksi sisäkkäistä, vastakkaisiin suuntiin pyörivää mikroaaltokupua ikään kuin lyö nuo kappaleet palasiksi, ja nuo kuvut voidaan luoda pyörivillä magnetroneilla. Sähkömagneettisten kenttien ongelma on se, että vaikka ne ovat teoriassa ihmiselle vaarattomia, niin ne voivat aiheuttaa sellaisen ilmiön, että esimerkiksi ihmisen päälleen pukemat metallikorut alkavat kuumeta punahehkuiseksi. Tuolloin voi uhri saada hyvin vakavia palovammoja, jos hän ei pysty noita esineitä irrottamaan päältään. Toisaalta elektromagnetismi aiheuttaa esimerkiksi taistelukentällä sellaisia ongelmia, että aseet, patruunat ja muut metalliesineet alkavat sitten kuumeta, jolloin seurauksena voi olla erittäin vakavia vaurioita.

Mikroaaltojen ongelma asetekniikassa on se, että ne saavat ihmisen sisällä olevat nesteen kiehumaan, jolloin sitten saattaa käydä, kuten jossain huonossa ”splatterpunk”-elokuvassa. Eli kohteena oleva henkilö räjähtää kappaleiksi. Tuon takia magnetronit eli mikroaaltotykit ovat erittäin vaarallisia, jos niitä kohdistetaan ihmisiin. Toinen hyvin vaarallinen tilanne syntyy, jos kaksi erimerkkistä eli vastakkaisilla sähkövarauksilla varustettua radioaaltoa osuu samaan aikaan johonkin kohtaan ilmassa, niin silloin syntyy hyvin voimakas valokaari, joka voi polttaa jopa reikiä metalliseinään.

Tuon takia arvellaan, että esimerkiksi ihmisen itsesytyntä voi johtua siitä, että johonkin henkilöön suunnataan joko tahallaan tai vahingossa erittäin voimakkaita sekä hyvin suunnattuja radioaaltoja, jotka saavat aikaan sen, että hänen sisäänsä syttyy valokaari, ja radiomaserien eli radioaaltoja lähettävien suuritehoisten DEW (Direct Energy Weapon) eli suoran energian aseiden teho perustuu siihen, että nuo radioaallot läpäisevät tehokkaasti erilaisia rakenteita, ja niiden avulla voidaan esimerkiksi ihminen tai joku tietokone eliminoida jostain huoneesta, tai tuo sähkömagneettinen ase voidaan kohdentaa vaikka mikropiirivarastoon, jonka sisältämä elektroniikka voidaan tuhota tehokkaasti, jolloin esimerkiksi lentokoneiden tai panssarien mikropiirejä ei voida vaihtaa.

Eli tuo elektroniikka tai mikropiirit formatoituvat tuolloin, jolloin niistä tulee hyödyttömiä, eikä niistä ole tuolloin hyötyä varaosina. Tuolloin kohteeseen suunnataan ”X” -radiosignaali, joka muodostaa tuohon kohtaan valokaaren, ja näin voidaan esimerkiksi tiettyjä välineitä tuhota hyvin täsmällisesti myös talojen sisältä. Noiden aseiden käyttö olisi tehokasta myös esimerkiksi nanokoneita vastaan, koska ne saavat noiden molekyylin kokoisten välineiden atomisidokset aukeamaan, eli se tekee noista supermolekyyleistä tehottomia. Samoin nanohelikopterien toimintaa voidaan estää sekä vaikeuttaa EMP-pulsseilla, joiden avulla niiden elektroniikka tuhotaan sekä keskinäinen kommunikaatio voidaan estää.  

Almaz-ohjelman wikipediasivu https://en.wikipedia.org/wiki/Almaz


pimeakronikka.blogspot.fi

Voisivatko UFO:t olla esimerkiksi jotain super-UCAV-koelentovälineitä?

Onko tämä kuva totta, ja onko siinä oikeasti
Venäjän salainen robottihelikopteri? 

Kun ajatellaan esimerkiksi UFO:ja sekä niin sanottuja ”Foo-hävittäjiä”, niin aina pitää muuten huomauttaa sellaisesta asiasta, että nuo havaitut välineet ovat kuulemma oikeastaan aika pienikokoisia. Sen takia niitä on saatettu pitää väärennettyinä, koska jos ajatellaan pari metriä pitkää lennokin moottoreilla varustettua pehmeä-linjaista lentolaitetta, jonka keskellä on esimerkiksi hiustenkuivaajan kaltainen puhallin, joka saa tuon välineen hehkumaan sekä nuo pienet suihkumoottorit saavat aikaan sen, että kyseinen lennokki sitten pitää erittäin kovaa ujeltavaa ääntä, ja koska se on hyvin pienikokoinen sekä samalla pehmeästi muotoiltu, niin silloin sen havaitseminen on hyvin vaikeaa.

Kun mietitään sitä, että lennokkeja varten saa ostettua suihkuturbiineja, niin tietenkin myös miniatyyrikokoisten patoputkimoottorien valmistaminen on mahdollista, jolloin voidaan luoda RC-lennokki, joka saavuttaa Mach 6:n nopeuden, ja samalla se tarjoaa mahdollisuuden luoda sellainen tiedustelukone, mitä millään valtiolla ei ehkä vielä ole virallisesti olemassa. Kyseessä voisi olla joku 2-metriä pitkä väline, joka ehkä etäisesti muistuttaa jotain SR-71-”Blackbirdia”, mutta on sitä kovin paljon pienempi. Tuo kone voisi nousta maasta pystysuoraan sen keskellä olevan ilmapuhaltimen avulla, ja tuolloin kyseisen koneen keskellä oleva propelli pitää tietenkin ympäröidä vastuksella, jotta se ei jäädy kiinni, jos laitteella lennetään talvella. Kun ajatellaan sitä, että noita ”superlennokkeja” ehkä lennätetään hylätyistä ”Minuteman”-ohjusten siiloista, jossa ne ovat vaakasuorassa asennossa, niin siitä voidaan päätellä että mistään kovin suurikokoisesta laitteesta ei ole kysymys. Eli tämän ajattelutavan UFO itse olisi hyvin pieni, mutta sitä peitetään näyttävillä hologrammiefekteillä, joilla ihmisille uskotellaan asialla olleet erittäin suuren aluksen. 

Kun puhutaan tuollaisen RPV:n tai UFO:n koosta, niin silloin tietenkin tullaan siihen kysymykseen, että se on niin pieni, että siihen ei todennäköisesti mahtuisi ihmistä ollenkaan, ja jos nuo UFO:t ovat todellisuudessa RPV:tä, eli kauko-ohjattavia lennokkeja, niin silloin voidaan kyllä sanoa, että tuo selittäisi monia asioita niiden käyttäytymisestä. Näet jos kyseessä olisi robottilentokone, niin silloin tietenkään lentäjä ei noiden lentolaitteiden kääntyessä tuntisi G-voimia, joten kauko-ohjaus selittäisi todella paljon erilaisia asioita, kuten sen että nuo laitteet voivat muuttaa suuntaansa ikään kuin luonnonlakien vastaisesti. Kun ajatellaan valokuvia, joissa maahan pudonnut UFO on ikään kuin jäänyt pystyyn maahan, niin ensin varmasti monille tulee mieleen se, että kyseessä on kehnosti lavastettu pila, jossa ei edes olisi yritetty mitään todellista UFO:a mallintaa muuta kuin huumorimielessä. Mutta kun asiaa ajatellaan hiukan tarkemmin, niin saattaa olla, että kyseessä ei olekaan mikään huono pila, vaan ihan oikea lentolaite. Eli tuossa lentävässä lautasessa olisi sisällä vettä, joka höyrystyessään muodostaa työntövoimaa. Tuolloin kyseessä olisi eksoottisella voimanlaitteella varustettu lentolaite.

Tuossa mallissa lautaseen kohdennetaan MASER-tykki, joka sitten kuumentaa sen rungon sisällä olevaa vettä, ja siten luodaan sellainen paine, että tuo vesi lähtee työntämään alusta ylös sekä eteen tai mihin suuntaan nyt sen halutaan lentävän, koska tuo lautasen muoto sitten mahdollistaa sen, että alus liikkuu ikään kuin luonnonlakien vastaisesti. Siinä aluksen pohjassa sekä sen reunoissa olisi sitten venttiilejä joiden avulla sen lentosuuntaa voidaan muuttaa sellaiseksi, mikä rikkoo ikään kuin luonnonlakeja, ja jos esimerkiksi ajatellaan tuollaisen ”lentävän lautasen” kapasiteettia, niin jos sitä ohjataan maasta käsin etäohjauksen avulla, niin silloin se voisi lentää kuten UFO. Ainoa rajoite tietenkin on se, että miten paljon ajoainetta tuossa välineessä on. Kuitenkin kyseessä olisi ulkoisella, eli toisessa aluksessa tai muussa paikassa sijaitsevalla voimanlaitteella varustettu melko yksinkertainen väline, jonka toiminta-ajatus olisi siinä, että alus lentäisi ulkopuolelta tulevan mikroaaltokeilan avulla, mutta tietenkin toinen vaihtoehto olisi sellainen, missä aluksessa olisi säteittäin asennetut suihkumoottorit,sekä leijumista varten alaspäin suunnattu suihkumoottori, 1940-luvulla natsit suunnittelivat tuota laitetta, mutta tuo ohjelma peruttiin.

Jos sen halkaisija olisi vain yhdestä kahteen metriä, niin silloin ei mitään kovin suuria moottoreita tarvita, ja tuollaisen välineen avulla voidaan vakoilla tai iskeä kohteisiin missä tahansa osassa maailmaa, jos tuo lautanen vain saadaan sinne. Jos tuollainen lentävä lautanen halutaan lähettää operaatioalueelleen nopesti, niin silloin voidaan käyttää esimerkiksi ohjuksia sen toimittamiseen perille, ja se voidaan varustaa konekivääreillä tai konetykeillä, mutta itse olen sitä mieltä, että niiden keskellä voisi olla sellainen ripustin, mihin voidaan ripustaa täsmäpommi kärki alaspäin, jotta sen avulla voidaan tuhota tarkasti määritettyjä kohteita kuten laivoja, eli tuo lentävä lautanen vain lennetään kohteen päälle, ja sitten pommi irroitetaan siitä oikeassa paikassa, jolloin se sitten tuhoaisi koko kohteen kuten aluksen hyvin tehokkaasti.

Voidaan ajatella myös niin että noiden pommien toimittamiseen perille voitaisiin käyttää myös sellaisia välineitä, jotka tuovat mieleen kääpiökokoiset ”Chinook”-helikopterit. Eli nuo pienet ikään kuin tangon palasia muistuttavat helikopterit tarttuisivat tuohon pommiin ryhmänä, ja sitten kuljettaisivat sen kohteen päälle, ja sitten vain sen irti. Tuollaisella pienoishelikopteriryhmällä voidaan tuo ase tuoda huomaamattomasti vaikka jonkun bunkkerin tai laivan päälle, ja sitten nuo helikopterit päästävät siitä irti, ja lentävät ryhmänä takaisin oman puolensa luokse, jolloin iskussa käytettävä väline on hyvin huomaamaton sekä tappava varsinkin lentäessään yöllä, jolloin niide havaitseminen on hyvin vaikeaa. Eli tällainen tekninen väline voi pian olla jokaisen kenraalin märkä päiväuni.

https://www.youtube.com/watch?v=4lxB_O21wb8

pimeakronikka.blogspot.fi

Väärin sijoitettu avaruushissi ei välttämättä toimisi ollenkaan, mutta toimiessaan se mullistaisi avaruuslennot täysin.

Kun mietitään avaruushissin nimellä  kutsutun superkorkean rakennelman rakentamista, niin jostain kumman syystä tuo rakennelma on aina sijoitettu juuri Maapallon navoilla, ja tuolla kyseinen väline ei mitenkään voisi toimia, koska tuollainen valtavan korkea nanoputkia hyödyntävä "Baabelin torni" vaatii keskipakoisvoimaa pysyäkseen pystyssä. Eli tuolloin kyseisen valtavan rakennelman ikea sijoituspaikka olisi lähellä päiväntasaajaa, koska tuohon kohtaan on helpointa asemoida rakennelman vaatima stationaarinen satelliitti, niin että se vetää tuota valtavaa mastoa ylöspäin, ja pitää sitä tällä tavoin suorassa, jotta tuo valtava laite ei romahda kasaan. Jos tuo valtava torni rakennetaan taas maapallon navoille, niin silloin sen sijainti estää  "keskipakoankkurin" käyttämisen tuossa välineessä, joka tulee onnistuessaan mullistamaan ihmisten elämän.

Avaruushissi toimii niin, että siihen kiinnitetään kappale, joka sitten lähtee kohti avaruutta joko tuossa valtavassa tornissa olevien mekaanisten rullien tai magneettisten kiihdyttimien avulla, jotka sitten nostavat tuota satelliittia kohti taivasta, ja tuolloin keskipakovoima sitten alkaa jossain vaiheessa nousua vaikuttaa tuohon satelliittiin. Tämä ratkaisu muistuttaa ulkoapäin katsottuna hissiä, eli satelliitti asennetaan kuljetusta varten  kapseliin, joka näyttää ehkä hissikorilta, joka ponkaisee sitten kiertoradalle tuon valtavan tornin varassa, ja kun kyseinen väline pääsee maapallon kiertoradalle, niin kuljetuskapseli aukeaa, ja satellitti voidaan ampua sieltä ulos hyvin pienellä ajoainemäärällä.

Tuon avaruushissin toimintaa voidaan tehostaa sijoittamalla se putken sisään, jossa kapillaarinen imu sitten tehostaa tuon aluksen lähetystä, eli tuo putki voisi olla muutamia satoja metrejä tai korkeintaan pari kilometriä korkea, jolloin tuo väline saa tietenkin lisää tehoa tuosta ratkaisusta. Ongelmia tulee sitten siinä, että jos torni rakennetaan pienistä fullereeniputkista, niin jos vaurio syntyy avaruushissin alapäähän, niin silloin tietenkin voi käydä niin, että kyseinen torni imee sitten Maapallon kaasukehän avaruuteen, ja tuollainen asia voi sitten vaikuttaa tuollaisen avaruushissin rakentamiseen. Mutta kuten olen kirjoittanut, niin se että tuo väline lähettää satelliitteja, ei tarkoita sitä, että kyseessä olisi mitenkään erityisen suurelta näyttävä rakennelma.

Näet noin viiden gramman painoisten nanosatelliittien lähettämiseen ei tarvita mitään valtavia rakennelmia, vaan jos puhutaan esimerkiksi normaalin moottoreissa käytettävän pultin kokoisesta avaruusteleskoopista, niin tietenkään yksi tuollainen nanotekniikkaa käyttävä teleskooppi ei ratkaise mitään ongelmia, mutta noita teleskooppeja voitaisiin ampua radalleen miljoonia, ja ne voisivat toimia ryhmänä, eli tuhansia tuollaisia teleskooppeja suunnataan samaan kohteeseen, ja niiden lähettämät kuvat yhdistetään, jolloin ne toimivat kuiten yksi valtava teleskooppi. Jos satelliittien koko saadaan puristettua noin pieneksi, niin silloin  voisi riittää esimerkiksi ompelulangan paksuinen fullereeniputkista tehty torni, jota vedetään suoraksi normaalin geostationaarisen satelliitin avulla, ja tuolla välineellä voitaisiin vetää avaruuteen muutamia grammoja painavia satelliitteja todella alhaisin kustannuksin.

Normaalien viestintätekokuiden kanssa ei tuota ongelmaa ole, ja nanotekniikka tuo mahdolliseksi rakentaa integnoidun piirin kokoinen satelliitti, jonka tuhoaminen olisi mahdotonta perinteistä ASAT:ia käytettäessä, ja noiden satelliittien halpa hinta mahdollistaa sen, että vaikka yksi niistä tuhoutuisi esimerkiksi EMP-kanuunan iskiessä siihen, niin tuollainen satelliitti voidaan korvata välittömästi, ja tietenkin se voidaan asemoida niin, että se on vastapuolen satelliittien kanssa samassa linjassa, joten esimerkiksi MASER-tykin käyttö voi vahingoittaa silloin myös vastapuolen tiedustelu tietoliikennesatelliitteja,


Ainoa rajoitus tuohon satelliittiin on sellainen asia, että sen pitää olla tuota tornia painavampi, ja tuolloin tietenkin voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi ioni- tai mikroaaltomoottoria, jonka avulla tuota satelliittia sitten vedetään poispäin maasta, jotta se vetää tuota tornia suoraksi tai kireäksi kuten sanotaan. Tuo satelliitti voisi saada moottoria varten tarvitsemansa tehon esimerkiksi aurinkopaneeleista tai Van Allenin vöistä, jolloin se voisi käyttää tuota moottoria jatkuvasti. Silloin ei tarvittaisi mitään sen polttoaineen varastojen täydennyksiä, kuten ionimottorin kanssa tarvitaan. Ja jos käytössä olisi mikroaaltomoottori, niin silloin sitä voidaan käyttää jopa vuosikymmeniä yhteen menoon, ja jos tuo vastapaino voisi vetää tornia ulospäin, niin silloin sen ei tarvitse olla niin kovin suuri. japanilaiset insinöörit ovat tuota välinettä suunnitelleet vuodelle 2050 A.D.

Lentämistä ulkoisen voimanlaitteen avulla

Väitetty kuva Venäjällä pudonneesta lentävästä lautasesta
Kuva I

Kun puhutaan esimerkiksi UFO-kuvista, joissa alus on jäänyt ikään kuin pystyyn maahan, ja pysynyt ehjänä, niin niitä usein pidetään pelkästään surkeina väärennöksinä. Niiden väitteiden tukena esitetään näkemyksiä siitä, että tuon aluksen olisi pitänyt räjähtää osuessaaan maahan. Samoin se että nuo alukset ikään kuin sojottavat maasta aiheuttavat tietenkin hymyjä monen ihmisen kasvoille. Kuitenkaan monille ihmisille ei varmaan ole koskaan tullut mieleen, että nuo lentävät lautaset voivat käyttää ulkoista voimanlaitetta, eli niissä voi olla esimerkiksi laserilla käytettävä reaktio- eli eräänlainen rakettimoottori, jonka avulla tuo lentolaite voi lentää käytännössä ilman sisäistä voimanlaitetta.

Laservoimanlaite perustuu siihen ajatukseen, että aluksen pohjaa kuumennetaan laserilla, niin että se toimii kuin keittolevy, mikä kuumentaa kammiossa olevaa vettä, jota voidaan käyttää lentämiseen kuten rakettimoottoria. Tai sitten laserilla luodaan kuumasta ilmasta eräänlainen ilmatyyny, jonka avulla tuo alus sitten saadaan lentämään. Toinen tapa on käyttää energian pumppaamiseen radioaaltoja, joiden avulla tuo lentolaite saadaan lentämään niin, että siihen suunnataan äärettömän voimakas radioaalto, millä sen sähköinen työntöjärjestelmä saadaan toimimaan.

Laser-käyttöisen avaruuslentolaitteen kaavio
Kuva II

Tuo sähköinen työntöjärjestelmä tarkoittaa tässä plasmaionimoottoria, joka perustuu samaan asiaan kuin roottoriton tuulettaja, mutta siinä käytettävä sähkövaraus on vain suurempi. Tai sitten kyseisessä lentävässä lautasessa on ydinreaktori, jolla se luo moottorin tarvitseman jännitteen. Kaikkein utopistisimmassa vaihtoehdossa  ilmakehän ulkopuolelle voidaan lähettää energiasateliitteja, jotka lähettävät sille tarvittavan sähkövirran radiomasereilla, eli kyseessä on oikeastaan eräänlainen äärimmäisen voimakas sekä hyvin suunnattu radioaalto, millä tuohon lentolaitteeseen saadaan pumpattua sähkövirtaa. Toki myös VTOL-avaruussukkula voi nousta ilmaan roottorin avulla, eli tuossa lautasen muotoisessa  lentolaitteessa on ehkä puhallin, jolla se nousee ilmaan, ja pysyy leijunnassa. Kun sitä halutaan liikuttaa sivuttain, niin silloin sen reunoilta suunnataan ulospäin suihkut, joiden tarkoitus on aluksen liikuttaminen sivuttain. Tuollaisia välineitä kokeillaan jatkuvasti esimerkiksi KAPUSTIN JAR:in tukikohdassa Venäjällä sekä AREA-51:llä USA:ssa.

Laser-käyttöisen avaruusaluksen mock-up malli,
mitä on käytetty lentokokeissa
Kuva III

Eli tämän hypoteesin mukaan siis nuo maahan pudonneet lentävät lautaset olisivat todellisia. Uskotaan että Venäjä sekä USA kehittelevät tällaisia jopa kuukausia kerrallaan, ja joita ei tarvitsisi tankata välillä. Nuo lautasmaiset lentolaitteet voivat olla oikeastaan sellaisia prototyyppejä, joiden avulla kehitellään avaruuslentoon kykeneviä helikoptereita, eli eräänlaisia tiedustelukoneita, jotka voivat liikkua ilmakehässä kuin jojot.

Ulkoinen voimanlaite, missä tuo lentokone saisi energiansa esimerkiksi radiomaserin välityksellä ratkaisisi tukun ongelmia, mitä tuollaisen välineen suunnittelijat sekä tekijät kohtaavat, ja yksi niistä on se, että tuollainen liikehdintä vaatii sitten valtavan määrän polttoainetta. Ja myös sivulle eli horisontaalisesti tapahtuva lentäminen onnistuu säteittäin asetettujen suihkumoottorien avulla. RPV:ltä eli kauko-ohjatulta lentolaitteelta onnistuu myös 50 g:n käännös, joka murskaisi ihmisen välittömästi, ja joissain tapauksissa aluksen kiljuva ääni voi johtua yksinkertaisesta turbogeneraattorista. Laserilla vauhditettavan aluksen kokeista voitte katsoa filmin alla.

Vanha kuva AREA 51:ltä
Kuva III

Toisin sanoen ne voisivat sitten liikkua rajattomasti Maapallon kiertoradan eli LEO:n Low Earth Orbiter-radan sekä alhaisen lentokorkeuden välillä. Toki tavallinenkin raketti voi tämän tempun tehdä, mutta se tarvitsee siihen valtavasti polttoainetta. Samoin ydinkäyttöisen mallin ongelma on sen tarvi sekä huolto, ja tietenkin ydinvoimalaa käyttävä lentolaite voi olla tietenkin olemassa, mutta se on erittäin painava, sekä vaatii korkea-aktiivista ydinpolttoainetta, mikä tekee niistä melko riskialttiita lennettäviä. Näet jos tuollainen ehkä Einsteiniumia polttoaineenaan käyttävällä reaktorilla varustettu lentolaite törmää johonkin lentokoneeseen, niin silloin saattaa edessä olla Tshernobylin veroinen onnettomuus, missä laajat alueet joutuvat radioaktiivisen laskelman alle.

Toki nuo lentävät lautaset tarjoavat täydellisen STEALTH-muodon, ja niitä tutkittiin jo 1950-luvulla Avro Aviocar-projektissa, missä USAF sekä Avro-yhtiö rakensivat kokeellisen lentävän lautasen, joka kuitenkin osoittautui vaikeasti hallittavaksi, mutta nykyään tietokoneistetut hallintajärjestelmät ovat tehneet myös tuollaisen lentävän lautasen rakentamisen mahdolliseksi, ja uudessa mallissa saattaa olla esimerkiksi ilmatyyny, mikä estää jälkien jäämisen maahan. Eli vaikka normaalissa helikopterissa ei noita ilmatyynyjä ole, niin lautasmaisessa helikopterissa voi tuollainen laahus olla, jotta se voisi leijua alustan yläpuolellla.

Kuva IV

Mutta kun puhutaan siitä mahdollisuudesta, että nuo lentävät lautaset olisi lavastettu oikeasti, niin onko tuo lavastus tehty siksi, että sekä Venäjän että USA:n ilmavoimat on vienyt jotain tuolta alueelta pois. Eli osassa kuvista kyllä on asepukuisia miehiä, joten onko tuolla alueella sitten salattu jotain? Mutta mitä tuo salaaminen oikeastaan on, eli miksi tuollaista salailua sitten harjoitetaan näiden  vale-UFO:jne avulla? Onko tuossa paikassa sitten ehkä pudonnut jokin tiedusrelusatelliitti vai miksi noita asioita salataan? Jos puhutaan noista mahdollisista aluksissa olevista kehittyneistä tietokoneista, niin ehkä niiden avulla kokeillaan sitten myös suoraan aivoihin kytkettyä hallintajärjestelmää, jossa nuo lentäjät on asetettu makuulleen, jotta he eivät muskautuisi aluksen tehdessä noita nopeita liikkeitä, eli ehkä tuo nopean kääntymisen ongelma on ratkaistu kääntyvillä istuimilla, jotka kääntyvät sen mukaan, mihin alus on matkalla. Eli lentäjä on aina selkä kohti sitä suuntaa, mihin G-voimat häntä painavat.

Alla linkki aiheesta kertovaan videoon
https://www.youtube.com/watch?v=XhUasBcoj-Q

ilmailukokeiluja.blogspot.com