ATAT eli moderni versio Troijan hevosesta sekä robottiritarien rakentaminen tulevaisuuden taistelukentälle

Yllä on kuvituskuvaa "Star Wars"-elokuvien ATAT kävelijöistä, joiden innoituksena olisi ehkä Troijan puuhevosen tarina. Kun Caesar valloitti Britannian, niin hän mainitsi kirjoituksessaan vihollisten taistelleen hevosilla vedessä, mikä tietenkin on hiukan erikoista, koska hevonen on kavioeläimenä hiukan huono uimari. Kuitenkin tuon kohtauksen perusteella on ideoitu sellainen väline, jota kutsutaan AT-AT:ksi eli kävelijäksi. Kyseessä on siis liikeradoiltaan ja rakenteeltaan etäisesti hevosta muistuttava robotti tai maastoajoneuvo Tuollainen jaloilla kulkeva robotti on esimerkiksi Star Wars-elokuvien vakioaineistoa.

Kuitenkin se itsessään voisi olla erittäin paljon kapasiteettia omaava maastoväline, joka selviäisi lähes mistä maastosta hyvänsä. Kyseessä olisi eräänlainen mekaaninen hevonen, jossa tietenkin olisi aseistus, mikäli siihen sellainen asennetaan. Troijan puuhevonen lienee ollut alkujaan tämän mielikuvitusvälineen alkuperäinen innoittaja. Eli tuo ATAT olisi oikeastaan vain trojan puuhevosen mekaaninen versio.

Tuo väline voisi tietenkin myös selvitä vedessä tai oikeastaan veden päällä leijumalla puhaltimien tai turbiinien varassa. Tuollainen mekaaninen hevonen voisi tietenkin olla sellainen, että sillä on punaiset valot nokassaan, koska jos se käyttää infrapunavaloa etsiessään esteitä, niin silloin sillä tietenkin on punaiset silmät. Tuolloin pitää tietenkin sanoa, että tuollainen ATAT-kävelijä voi olla nykyaikainen versio vanhan ajan tarinoiden  "paholaisritarien"  hevosista, joilla oli punaiset silmät, ja jotka kulkivat myrskytuulen nopeudella. Nuo kävelijärobottien  raajat voivat tietenkin pitää melko erikoista ääntä, koska niiden liikuttamiseen  käytettävät hydrauliset järjestelmät pitävät jonkinlaista ääntä, ja koska niissä on jalat sekä leijuntajärjestelmät, niin nämä välineet ovat erittäin maastokelpoisia.

Koska ne pystyvät kulkemaan sekä maakontaktissa että lentämään ilmassa, niin silloin sen toiminta on erittäin monipuolista. Ja tietenkin tuota yksikköä voidaan laajentaa myös sen selässä tai sen sisällä istuvalla "Cylonilla", joka voisi sitten toimia ikään kuin taloihin sisään menevänä välineenä, jos tällainen kuvitelma sitten sallitaan. Eli muinaiset ritarit voivat toimia esikuvana tällaisten modernien välineiden suunnittelussa. Toisin sanoen tuollaisten välineiden valmistaminen tietenkin vaatii loistavia piirrustuksia, ja jotta insinööri voi ne tehdä, niin hänen pitää saada sitten innovaatio aikaan. Ja se hänen täytyy jostain sitten ammentaa, koska uutta ei voida luoda ilman inspiraatiota.

Nanotekniikan sekä keinotekoisten organismien ja niiden aiheuttamien uhkien sekä hyötyjen arviointia

Kuva I

Kärpästen lento on kiehtonut tutkijoita aina, mutta nykyään sitä pidetään nanokokoisten lentävien laitteiden toiminnan perustana. Jos ilmailun pioneeri Otto Lillenthal 1800-luvulla kirjoitti, niin "linnun lento on lentämisen perusta", niin nykyaikainen robotiikan tutkija voisi sanoa, että hyönteisten lento on nanokokoisen lentävän robotin lennon perutana. Kuten tiedämme, niin rintaneulan kokoisen lentävän robotin rakentaminen on sikäli vaikeaa, että sähkömoottorin pienentäminen tuollaiselle sudenkorennon kokoiselle ilmailulaitteelle sopivaksi on todella vaikeaa, ja se vaatii sitten todella paljon energiaa verrattuna tuon ilma-aluksen kokoon, johon paristojen asentaminen on hyvin vaikeaa.

Ja tämän takia tuollaiset hyönteistä jäljittelevät robotit ovat ennen epäonnistuneet, mutta kun tekniikka on kehittynyt, niin on voitu alkaa valmistaa lentolaitteita, jotka muistuttavat ulkoisesti täysin esimerkiksi sudenkorentoa. Mutta kuten tiedämme, niin nanotekniikka on tehnyt mahdolliseksi sen, mitä nuo robotiikan asiantuntijat ovat vuosikausia suunnitelleet teoreettisella tasolla. Nimittäin sen, että voidaan rakentaa niin pieniä robotteja, että ne mahtuvat uimaan ihmisen verisuonissa, ja esimerkiksi kuvaamaan elävien elinten kuten sydämmen ja verisuonten läppien sekä solujen toimintaa niiden todellisessa elinympäristössä.

Robottihyttynen
Kuva II

Kuitenkin kaikkein mielenkiintoisin osa-alue nanotekniikassa ovat ultrapienet ilma-alukset, jotka jäljittelevät eläviä organismeja kuten sudenkorentoja sekä kärpäsiä.  Noin pienten ilma-alusten energian saanti voidaan varmistaa induktiolla, eli niihin suunnataan radioaaltoja, joilla sitten luodaan tarpeellinen jännite, jotta nuo pienet sähkömoottorit sekä havaintovälineet kuten CCD-kamerat alkavat toimia. Tällainen nanotekniikkaa hyödyntävä robotti voi tehdä monia asioita, mitä ihminen ei edes ole kuvitellut sen pystyvän tekemään. Eli tuo laite voi ryömiä seinien sisällä jäljittäen tuhohyönteisiä tai palopesäkkeitä. Samoin kuvassa kaksi (Kuva II) olevan robottihyttysen kaltaiset välineet saattavat tulevaisuudessa kerätä DNA:ta ihmisistä tai eläimistä viranomaisten tarpeisiin.

Nämä laitteet toimivat siten, että ne joko kommunikoivat keskustietokoneen kanssa radioaaltojen avulla, eli se suorittaa tuon välineen tarvitsemat laskutoimitukset, ja kertoo sen mikropiireille, miten tuo välineen pitää toimia suorittaessaan tehtäviään. Tai sitten jos noita nanorobotteja on tarpeeksi, niin ne voivat muodostaa hajautetun laskentayksikön, jossa kukin jäsen kommunikoi toistensa kanssa langattomasti, ja näin muodostuu ikään kuin pilvimäinen supertietokone, jollainen on "pahiksen" roolissa Stanislaw Lemin kirjassa Voittamaton, ja tällaisen tekniikan kehittämisestä pitää kyllä keskustella tarkoin, koska jos se tulee tietoiseksi itsestään, niin se voi tuhota koko ihmiskunnan. Eli noiden pilvimäisten tietokoneiden kehittäminen on sikäli varallista, että jos niihin ladataan kehittyneitä tekoälyohjelmia, niin silloin ne voivat muuttua aseiksi, joita ei voida hallita. Näitä älykkäitä pilviä keitetään asevoimien toimesta kautta maailman, koska ne voivat muuttua esimerkiksi ylisoonisella nopeudella liikkuviksi pölymyrskyiksi, mitkä sitten surmaavat kaikki eteen tulevat joukko-osastot. Niiden valmistaminen tapahtuu automatisoiduissa tehtaissa, mitkä eivät ehkä ole pakkauslaatikkoa suurempia, joten näiden välineiden kehittämisestä pitää kyllä keskustella hyvin laajalla alueella.

Se voi tarkastaa sähköjohtojen pintaa, tai uiskennella viemäriverkostossa sekä vesijohdoissa mitaten niissä olevia kemikaaleja, ja samalla tutkien niiden mahdollisia vaurioita. Nämä pienet laitteet eivät ole mitenkään sidoksissa siihen, mitä luonnossa olevat luonnolliset organismit ovat, joten ne voivat muistuttaa esimerkiksi siivekkäitä kaloja, jotka sekä lentävät että uivat vedessä. Niiden avulla ehkä tulevaisuudessa tutkitaan kaupunkien saastuttamista, sekä vesien tilaa sekä tehdään paljon muuta. Jos puhutaan esimerkiksi onnettomuuksista, joissa ihmisiä on jäänyt loukkuun raunioihin, niin tulevaisuudessa käytössä voi olla robotteja, jotka ryömivät onnettomuuden uhrien luokse, ja valavat heidän haavojensa päälle keinoihoa tai levymäiset robotit asettuvat itse lastoiksi muuttuneiden  raajojen ympärille, jos uhria ei välittömästi voida pelastaa.

Sekä puolustavat tuota uhria rotilta sekä hiiriltä. Samoja robotteja kehitetään myös sotilaiden käyttöön, eli haavan saanut sotilashenkilö saa välittömästi viereensä robotteja, jotka vetävät luodin pois ruumiista, sekä alkavat peittää haavaa luugeelillä sekä keinoiholla. Tuollaisia lääkintärobotteja kehitetään jatkuvasti tilanteisiin, joissa lääkintämiehiä, kenttä-ambulanssia tai helikopteria ei saada haavoittuneen lähelle välittömästi osuman tultua. Kuitenkin noiden nanokokoisten robottien käyttötarkoitukset ovat hyvin moninaisia, ja niitä kehitellään kaiken aikaa lisää, eli des noiden välineiden teoreettiset tutkijat eivät tiedä, mihin ne oikeasti pystyvät.

Niillä voidaan tarkkailla ympäristöä huomaamattomasti, ja tällöin esimerkiksi vihollisen kenraalin olkapään yli voidaan kirjaimellisesti katsoa, kun tuollainen keinotekoinen hyönteinen laskeutuu hänen olkapäähällensä. Samoin nuo nanohyönteiset voivat pitää sisällään myrkkyjä kuten risiiniä tai botuliinia, jolloin nuo keinotekoiset hyttyset tai paarmat voivat eliminoida haluttuja kohteita tehokkaasti. Eli ne voidaan soluttaa johonkin taloon, ja ne voivat ruiskuttaa tuota myrkkyä kohteeseen. Toinen vaihtoehto olisi se, että ne ruiskuttaisivat kohteeseen jotain nanokoneiden eli miniatyyrisukellusveneiden  kaltaisia laitteita, joilla kohdehenkilölle voidaan tehdä esimerkiksi lobotomia keken komentosuorituksen.

hkimmo.blogspot.fi

Vallanhimoinen ihminen jolla on käytössään valtio, on maailman vaarallisin rikollinen

Porton Down 1917
Kuva I

1. Viha sekä ahneus ajaa ihmisiä rikokseen

Kun puhutaan vihasta sekä kaunoista, niin valtaosa maailman rikoksista tehdään niiden asioiden nimissä. Mutta kuten tiedämme, niin esimerkiksi monia muitakin asioita, kuin normaaleja perheväkivaltatapauksia voidaan naamioida viharikoksiksi. Kun puhutaan rikollisesta, joka on kylmästi päättänyt päästä tavoitteeseensa raivaamalla kaikki esteet tieltään, niin samalla voidaan miettiä sitä, että jos joku haluaa todella päästä valtaan jossain maassa, niin hänellä varmasti on siihen valmiudet. Näet vallanhimo on oikeastaan vielä parempi motivaatio rikollisuuteen kuin viha.

Mutta jos täysin häikäilemätön henkilö saa käyttöönsä valtion, niin silloin hän varmasti on paljon vaarallisempi kuin mikään normaali mafiapomo tai moottoripyöräjengin pomo voi koskaan olla, näet kansainvälisen lain mukaan toisen valtion alueelle ei saa mennä tekemään mitään tarkastuksia, mikäli tuon valtion laillinen johto katsoo, että tarkastukset sen alueella ovat tarpeettomia. Ja tietenkin esimerkiksi massatuhoaseita koskevat tarkastukset ovat aina tarpeettomia, jos kysytään henkilöiltä, joiden alaisuudessa kehitetään esimerkiksi biologisia aseita. Ja nuo täysin moraalittomat henkilöt eivät takuulla välitä yhtään mistään, kun he alkavat testata noita kammottavia välineitä. Eli voidaan olettaa, että tuollaiset Saddam Husseinit sitten testasivat noiden välineiden käyttökelpoisuutta esimerkiksi narkomaaneihin, tai muihin yhteiskunnan ei toivottuihin jäseniin.

2. Ihmiskokeita tehdään jatkuvasti

Tuo ihmisillä testattava biologinen komponentti  voi olla vaikkapa streptokokkibakteeri, mihin on lisätty sienten geenejä, jotta se saataisiin tekemään ketjuita. 1990-luvulla Hollannin narkomaanien parissa oli epidemia, jossa heidän käsiinsä tuli salaperäinen bakteeritulehdus, jonka epäillään johtuvan tällaisesta manipuloidusta bakteerista, jota oli lisätty heille annettuihin pistosvälineisiin. Samoin kun puhutaan esimerkiski HIV-viruksesta sekä AIDS-epidemioista, niin mielstäni on hyvin erikoista, että tuon taudin väitettiin pitkään olevan pelkästään homoseksuaalien sairaus.

Toki tuo tauti tarttuu sukupuoliyhteydessä, mutta myös likaiset pistosvälineet ovat olleet monien tuohon sairauteen sairastuneiden henkilöiden taudin alkulähde, joten mielestäni media kuitenkin toimi aikoinaan vastuuttomasti korostaessaan sairauden kohdistuvan nimenomaan homoihin, vaikka myös hetero voi sen saada. Kun puhutaan esimerkiksi keinotekoisesta organismista, niin vaikka jollain taholla ei olisi mahdollisuutta hankkia esimerkiksi EBOLA-viruksia haltuunsa, mitä kyllä hiukan ihmettelen.

3. Onko AIDS tai EBOLA keinotekoinen organismi?

Näet EBOLA:n hankkimiseen riittää se, että tuo taho saa haltuunsa tuohon sairauteen kuolleen ihmisen tai eläimen kudoksia, ja sitten hän voi viljellä tuota kammottavaa virusta vaikka terimaljoissa. Kuitenkaan hänen ei tarvitse oikeasti saada enää edes noita kudoksia haltuunsa, vaan ainoastaan tuon viruksen emäsjärjestys pitää olla tiedossa, niin laboratoriossa voidaan luoda keinotekoinen virus erityisen nanoteknologian avulla. Tuollaista tekniikkaa on käytössä mm. PORTON DOWN-laitoksessa sekä muissa vastaavan turvatason laboratorioissa Kuten CDC:llä USA:ssa, kyseisiä laboratorioita on myös entisen itäblokin alueella. Yllä oleva kuva (Kuva I) on otettu juuri PORTON DOWN:ssa vuonna 1917, ja tuossa laitoksessa tehtiin ennen epähumaaneja kokeita sekä LSD:llä että kemikaaleilla, mutta joidenkin ihmisten mielestä myös biologisia asieta on siellä testattu ihmisillä.

Eli onko joissakin tapauksissa menty vähän liian pitkälle, ja tuollainen organismi päässyt vapaaksi kyseisestä laitoksesta? Tai onko noissa testeissä menehtynyt ihmisiä, jotka eivät ehkä ole huomanneet vetää maskeja päähänsä tai jotka ovat saaneet hermoromahduksen LSD- sekä amfetamiini-testeissä, ja ehkä sitten surmanneet itsensä. Noita jälkimmäisiä testejä tehtiin, jotta voidaan selvittää kuinka pitkään sotilaat voivat valvoa yhtäjaksoisesti, ja ehkä joku sitten kokeili myös jotain viruksia noihin henkilöihin, ja ehkä joku rokotetesti meni pieleen, ja AIDS-virus  päätyi kaduille. Mutta kuten tiedämme sekä AIDS että EBOLA ovat verraten yksinkertaisia viruksia, joiden perimäaines tunnetaan erittäin hyvin. Näin ollen on puhuttu, että ainakin osa noista viruksista saattaa olla keinotekoisesti valmistettuja. Eli ne saattavat olla peräisin jostain Itäblokin laboratoriosta, jossa on ehkä testattu mahdollisuutta tehostaa vankien hallintaa ruiskuttamalla heihin viruksia, joiden tarkoitus on ehkä ollut alentaa immuunivastetta.

Vankien hallintaan on kautta aikojen käytetty biologisia komponentteja kuten syfilistä, jolla estettiin esimerkiksi keskitysleirivartijoita "vehtaamasta" vankien kanssa. Samaa tehtiin sekä Saksassa että Neuvostoliitossa, jossa vankeihin ruiskutettiin järjestelmällisesti syfilistä, herpestä sekä tippuria aiheuttavia bakteereja, ja ehkä johonkin vankiin oli kokeiltu sitten vähän kovempia organismeja. Ja ehkä nuo vangit sitten tartuttivat jonkun KGB-miehen, joka lähti tehtäviin länteen. En usko että tuon mahdollisen testin tekijät koskaan kuitenkaan tunnustivat virheitään, ja tämä kaikki tietenkin on vain arvailua. Enkä usko että esimerkiksi AIDS-viruksen alkuperää koskaan voidaan selvittää niin, että kaikki ovat siihen tyytyväisiä.

kimmonsivu.blogspot.com

Keinotekoisesti tuotettujen organismien käyttö ihmisen hyväksi

Kun tarkastellaan esimerkiksi limanahkiaisista, jotka peittävät vaikkapa raatoja limalla, niin puhutaan eläimestä, joka itseasiassa siirtää limarahasensa soluja tuon raadon päälle. Verisuonimato taas on ihmisessä elävä loinen, joka asustaa nisäkkäiden verenkierrossa. Geenimanipulaatiolla voitaisiin tuottaa esimerkiksi verisuonimatoja, jotka paikkaavat verisuonia ihmisen sisältä. Eli ne ohjelmoidaan keinotekoisen DNA:n avulla tuottamaan ihmisen verisuonten sisäpinnan soluja, joilla nämä madot sitten korjaisivat ihmisen kudoksiin tulleita vaurioita. Tämä on yksi tapa yhdistää luonnollista käyttäytymistä sekä biologiaa.

Luonnollisen prosessin tai organismin jäljentäminen esimerkiksi tekniseen laitteeseen tuo uusia mahdllisuuksia sekä tekniikkaan, että tekniseen kehitykseen. Kun oliota jäljennetään esimerkiksi juuri teknilliseen laitteeseen, niin lähtökohdaksi voidaan ottaa pelkästään toiminnallisuus. Eli rakennetaan vaikka aurinkopaneeli, joka seuraa Auringon liikettä taivaalla, niin että tuo piipinta on jatkuvasti siihen suunnattuna. Eli käytettävä tekniikka on oiekastaan sama, kuin mitä käytetään astronomisissa instrumenteissa, mutta sillä erotuksella, että tuo aurinkopaneeli voidaan suunnata sillä perusteella, että tietokone suuntaa tuon laitteen maksimaalisen tehontuoton perusteella.

Aurinkopaneelin asennon määrää yksinkertaisesti se, missä tämä laite tuottaa eniten sähkövirtaa. Toki esimerkiksi satelliittien sekä avaruusluotainten aurinkopaneeii voi vaurioitua, joten se kannattaa koostaa pienemmistä liuskoista, jolloin se muistuttaa hiukan ulkonäöltään saniaisen lehtä, mutta toki se on täysin eloton. Samoin robottien rakenteessa sekä liikkumistavassa voidaan hyödyntää esimerkiksi tietoa mittarimatojen liikkumisesta, jolloin robotti voi olla koostettu nivelikkäistä osista, jotka voivat kääntyä vapaasti. Tai ehkä robotti on "polybot"-tyyppinen, eli se voi hajottaa itsensä osiin, ja sitten koota osat itsestään yhteen. Tuo robotti voi luikerralla maassa kuin käärme, ja se voidaan melkein koostaa dumlo-palikoiden kataisista osista, ja niiden koolla ei välttämättä ole ollenkaan ylärajaa. Joten jos esimerkiksi kivi murskaa yhden niiden jaokkeista, niin se voi tuon jaokkeen pudottaa pois.

Näistä polyboteista olen ennenkin kirjoittanut, ja niiden avulla voidaan tietenkin tutkia muita planeettoja, mutta niiden käyttö voi olla myös aivan arkipäivästä. Eli niiden avulla voidaan tulevaisuudessa kerätä banaani- tai viinisatoja, eli polybot ryömii viinipensaan juurelle, ja sitten kohottaa tarttumaelimensä, jolla se ottaa viinirypäleet tai banaanit leukoihinsa, sekä siirtää ne traktorin lavalle. Biologisella puolella voidaan esimerkiksi kehitellä näitä ihmisen korjaamiseen pystyviä maksamatoja tai geenimanipuloituja sikoja, joiden avulla ihmiselle valmistetaan keinotekoisia elimiä siirrettä varten. Ja toki näistä biologisista manipulaatioista pitää toki keskustella, ja asioiden eettiset puolet tuoda esiin. Mutta oma kantani on se, että nuo eläimet ovat kuitekin vähempiarvoisia kuin ihmisen henki, ja sitten tietenkin siltä kannalta pitää keskustelu käydä.

Toki esimerkiksi Kaskelotteja tai Miekkavalaita voidaan kouluttaa hakemaan vaikkapa merenpohjaan jääneitä säiliöitä meren pinnalle, tai hyökkäämään haiden tai sukeltajien kimppuun, eli ne voidaan valjastaa vartiioimaan vaikkapa uimarantoja tai laivastotukikohtia, ja niitä voidaan ohjata sonar-äänillä, niin että nämä eläimet käyttäytyvät kuin vartiokoirat. Mutta myös haita voidaan kouluttaa, ja nämä meripedot voivat tulevaisuudessa vartioida vaikkapa laivastoasemia. Niiden toiminta perustuu näiden eläinten kielen tutkimiseen, eli analyytikko seuraa tuota valas- tai haiparvea, ja äänittää niiden viestintää, jonka jälkeen näiden eläinten toimintaa verrataan äänitettyihin ääniin. Ja sitten noita ääniä soitetaan kyseisille eläimille pätkittäin, jotta niiden käytöstä voidaan havainnoida, ja tutkia esimerkiksi  mikä on niiden hyökkäysmerkki.

Samoin esimerkiksi turkiksilla ei ole mitään tekemistä tällaisten keinotekoisten organismien kanssa, joita jatkuvasti kehitellään maailman tutkimuslaboratorioissa parantmaan ihmisten elintasoa.Mutta elävän eliön ongelma on siinä, että se voi lisääntyä, ja tällöin saattaa seurauksena olla ekokatastrofi. Karrikoiden voidaan kuitenkin sanoa, että kuka esimerkiksi Tsetse-kärpäsiä kaipaa. Me olemme kaukana pohjoisessa, missä näitä kärpäsiä ei onneksi ole. Mutta nuo Afrikkalaiset, jotka sairastuvat malariaan tai jokisokeuteen eivät varmaan itkisi uon eläimen perään. Eli aina pitää lähteä siitä, mikä on noille eläimen kanssa päivittäin tekemisissä oleville ihmisille parasta. Vaikka jonkun lajin sukupuutto on hyvin ikävää, niin itse kyllä olen sitä mieltä, että esimerkiksi TseTse kärpästen kanssa elävät ihmiset eivät sitä varmaan kaipaa. Eikä kukaan Mustan lesken puremaksi joutunut pidä tuota hämähäkkiä  kovin viehättävänä.

Siirtogeenisten lajien ongelma

Siirtogeeninen eliö on erittäin houkutteleva vaihtoehto esimerkiksi Maapallon ravinnontuotannon ratkaisuksi, ja voidaan ajatella esimerkiksi jalostaa viljeltäviä lajikkeita, joilla on erittäin hyvä  kestävyys tuholaisia kohtaan. Ja miten tämä superkestävyys sitten luodaan vaikkapa Banaanille? Kyseinen laji voidaan varustaa geeneillä, jotka tekevät Banaanin varresta niin myrkyllisen, että kirvat tai mitkään muutkaan eläimet eivät sitten voi tätä kasvia käyttää ravintonaan. Toki nämä varsinaiset hedelmät voivat olla syömäkelpoisia, mutta niitäkin voidaan modifoida niin, että vasta kypsä banaani voidaan käyttää ravintona. Banaanien muuttaminen myrkylliseksi lisäämällä niihin Tupakkakasvin tai Lupiinin myrkyntuottogeenejä, niin voidaan saada aikaan houkutteleva lajike, mitä voidaan käyttää esimerkiksi paikoissa, missä on paljon erilaisia tuholaisia, mutta tietenkin tällä samalla tavoin voidaan suojata esimerkiksi viljaa.

Eli samaan geeniryhmään, mikä ohjaa lehtivihreän muodostumista, voidaan liittää näitä myrkyntuottogeenejä, ja kun syksy tulee, niin sitten nämä viljat muuttuvat myrkyttömiksi. Sillä tavoin voidaan luoda hyvin loisia kestäviä viljoja, ja toki tämän toiminnan perustana on jo kauan sitten luotu lajiristeymä, jossa tulikärpäsen geenejä siirrettiin Tupakkakasviin. Näin saatiin aikaan hohtava Tupakka. Mutta samaa toimenpidettä voidaan käyttää toisinpäin. Eli esimerkiksi ooppium-unikosta voidaan poistaa niiden ooppiumin tuotantoa säätelevä geeni, jolloin syntyy tämän "kuolemankukan näköispainos", joka on muuten ulkonäöltään saman näköinen kuin varsinainen unikko, mutta se ei sitten kehitä tätä opiaattia ollenkaan.

Sama voidaan tehdä myös Tupakkakasville. Eli siitä poistetaan nikotiinin tuotantoa ohjaava geeni, jonka jälkeen siitä jää jäljelle "Placebokasvi", tai voi tämä tupakka tai unikko tietenkin myös myrkyllinen olla. Eli siihen liitetään sitten tämä Lupiinin myrkkygeeni, jotta sitä eivät sitten etanat söisi. Näin estetään myös erilaisten hyönteiskokeiden tekeminen tällä valelajilla. Mutta tietenkin myös Kuusipuun geenejä voidaan lisätä noihin "kuolemankukkaan". Kuusipuulla on taipumus tappaa muita kasveja, ja kaikki tietävät että jouluna kukkia kuolee joulukuusen takia. Eli näihin kukkiin lisätään kuusipuun hajustetta tuottavia geenejä, joiden avulla sitten tuhotaan muita unikkoja, kuin näitä placebounikoita.

 Tuloksena on unikkopelto, josta ei enää Heroiinia sitten tule. Siirtogeeniset kasvit voivat olla erittäin vaarallisia esimerkiksi ekosysteemin kannalta, koska vaikkapa myrkkybanaani voi syrjäyttää muita kasveja. Samoin jos esimerkiksi lihansyökasviin kuten Kihokkiin lisätään houkuttelevuutta lisäävä geeni, niin silloin saattaa esimerkiksi jonkun alueen hyönteispopulaatio olla uhattuna, koska silloin ne saattavat hakeutua näihin Kihokkeihin. Eli tätä siirtogeenistä kasvia voitaisiin ehkä sen mahdolllisten luojien mielestä käyttää esimerkiksi hyönteisten torjunnassa. Ja seurauksena voi olla tilanne, jossa hyönteissyöjien ruuan saanti jossain alueella on uhattuna. Ja kun nämä pienet linnut lähtevät pois, niin seurauksena on se, että ne voivat levittää tämän "superkihokin" siemeniä ympäriinsä.

Robottien tunneäly vie sen lähemmäs elävää olentoa.

Robottien keinoäly voi tehdä niistä hengenvaarallisia lähellään oleville henkilöille. Se että robotilla on tunteet, merkitsee sitä, että robottia voidaan loukata. Ja robotti voi silloin olla hyvin vaarallinen. Tunneäly tarkoittaa sitä, että kone ikään kuin alkaa tiedostaa olemassaolonsa ja olemassaolon tiedostaminen on hyvin vaarallinen ominaisuus mille tahansa tekniselle vempeleelle. Nykyaikaisen tekoälyn älykkyyttä ei vielä voida verrata esimerkiksi Ihmisen älykkyyteen, koska tietokone ei vielä pysty täysin spontaaniin oppimiseen. Toki GPS ja Inertia-suunnistuslaitteilla varustettu robotti voi oppia esimerkiksi reittejä talon sisällä nauhoittamalla liikkeensä tuossa tilassa, ja ensimmäisellä kerralla sitä ohjataan radio-ohjauksella, mutta sen jälkeen tämä kone osaa itsenäisesti toistaa tämän reitin.


Robotteja käytetäön töissä sen tähden, että sillä voidaan teettää loputtomasti erilaisia ikäviä töitä, ja se ei välitä siitä, miten ihmiset sitä puhuttelee. Pelastus- ja sotatoimissa robottien tehtävä on uhrata itsensä ihmisen sijasta. Esimerkiksi Predator-lennokki seuraa annettua tehtävää, ja tarvittaessa myös uhraa itsensä. Mutta se ei suutu siitä, että sitä haukutaan YK:ssa, mikä kyllä tuntuu hyvin helpottavalta, koska itse menettäisin yöuneni, jos tietäisin ärsyttäneeni jotain  ohjuksin varustettua taistelulennokkia.

Mutta tiedostava sekä tunteva robotti on vaarallinen koska se voi tällöin suuttua, tai ryhtyä pelastamaan muita robotteja ihmisen sijasta. Taistelurobotteja käytetään siksi, että niiden suorittama kohteen tuhoaminen on kylmä eliminointi. Ja oletteko koskaan ajatelleet, mitä kadulla voisi saada aikaan suuttunut teollisuusrobotti? Tai mitä tapahtuisi mikäli esimerkiksi talojen turvalaitteiden tietokone alkaisi yllättäen pitää talon asukkaita ilkeinä ihmisinä.

Toki tunteellinen robotti voisi tietenkin valvoa esimerkiksi lastentarhassa sitä, että tekeekö henkilökunta työnsä kunnolla? Tai onko joku asia vaikka vanhainkodin asukkaista pelottava. Mutta tuskatilan tunnistava robotti on todella vaarallinen väärissä käsissä. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi kidutusvälineenä jonkun sotilasdiktuurin vallan välineenä kiduttamaan ihmisiä. Eli tunteet eivät välttämättä ole mikään posetiivinen asia, jos ne luovat kadulle 10 tonnin painoisen raivostuneen robotin.

Eli tunteiden ohjelmoiminen koneelle tekee siitä oikeastaan mekaanisen koiran, ja suuttuneena ne ovat erittäin vaarallisia, jos niiden ohjelmoijat ole olleet huolimattomia. Eli he eivät ole ohjelmoineet robotille tunteiden kurissa pitämiseen tarkoitettuja koodeja, joiden ansiosta robotti voi hillitä itsensä.  Tai muuten tuo kone voi suuttuessaan olla vaaraksi ympäristölleen.