Kauko-ohjattavien autojen saapuminen markkinoille sekä muuta epiikkaa tietotekniikasta

Radio-ohjattava Hummer H3
https://www.motor1.com/news/1705/full-size-remote-control-hummer-h3/

Tänään sitten on esitelty kaksi uutista, joiden luulisi aiheuttavan keskustelua esimerkiksi ICT-alalla, ja toinen koskee tietokoneistetun auton kauko-ohjaamista helikopterista peliohjaimella, ja toinen sitä, että keinotodellisuuden välittämiseen laseihin ei vielä riitä tekniikka. Itseasiassa virtuaalitodellisuus-näyttöjä on ollut saatavilla jo ainakin 1990-luvulta saakka, mutta nämä välineet ovat melko painavia, joten varmaan Applen pomo tarkoitti linjauksissaan sitä, että kadulla käytettäviin keinotekoista todellisuutta hyödyntäviin laseihin ei vielä riitä tekniikka.


Se miksi tästä asiasta tässä kirjoitan, on se että se mikä osa noissa välineissä itse asiassa pettää on niiden virtalähde. Sen takia katu-uskottava VR-laitteisto vaatii vielä repussa kannettavan virtalähteen. Kuitenkin noiden laitteiden kehitys on edelleen käynnissä, koska niitä halutaan hyödyntää sekä sotilas- että siviilipuolella. Yläkuvassa muuten on radio-ohjattava Hummer, joten tietenkään Nissan ei ole ainoa, joka on kiinnostunut tällaisesta teknologiasta.  Kun taas puhutaan siitä, kuinka Nissanin superautoa ollaan ohjattu helikopterista, niin tämä saattaa kuulostaa todella hienolta asialta. Mutta samalla voidaan sanoa, että jos tuo tekniikka toimii helikopterista käsin, niin se toimii myös kiinteästä asemasta GSM-verkon yli käytettynä.


Ja tällaisesta tekniikasta ollaan kiinnostuttu monissa valtiollisissa sekä yksityisissä laitoksissa päällä maan. Kauko-ohjattavia autoja ollaan pikku hiljaa tuomassa tavallisten ihmisten saataville, vaikka jo vuosikymmeniä sitten on vieraille taivaankappaleille lähetetty kauko-ohjattavia ajoneuvoja, joista ensimmäisiä olivat Neuvostoliiton  Lunokhod 1 ja 2 luotaimet, jotka  lähetettiin Luna-17 ja -21-luotainten mukana Kuuhun vuosina 1970- ja 1973. Noita hiukan keittopataa muistuttavia ajoneuvoja ohjattiin Maasta käsin radioteleskoopin avulla, ja ne edustivat aikansa edistyksellisintä robottiteknologiaa. Myöhemmin sitten NASA kehitti "Project Roverin" yhteydessä sellaisia ohjausmenetelmiä, että myös kauempana Maasta eli Marsissa sekä tulevaisuudessa myös Jupiterin sekä Saturnuksen jäisissä kuissa olevia ajoneuvoja voidaan kontrolloida Maasta käsin.

https://en.wikipedia.org/wiki/Lunar_rover


Tämä tekniikka perustuu siihen, että luotaimen tai ajoneuvon liikkeet maassa ikään kuin äänitetään, ja tuo tallenne sitten lähetetään kohti Marsia, ja tuossa tietenkin käytetään hyödyksi luotaimen tekemiä laser-skannauksia ja myös säädettävää kaltevaa tasoa, jossa luotaimen identtistä kopiota liikutellaan, jotta saadaan tietää selviytyisikö se mahdollisesti tuosta rinteestä. Tuo Nissanin tai googlen idea ohjata autoa peliohjaimella muuten on verraten uusi, koska aikaisemmissa malleissa on käytetty yleensä ralli-settiä, joka pitää sisällään polkimet sekä ratin. Ja ajaja on ollut yhteydessä auton kanssa autossa olevien kameroiden välittämän kuvan avulla.


Noissa autoissa pitää muuten olla paljon parempi tietojen käsittelyä koskeva  kapasiteetti kuin vastaavassa lentokoneessa, koska ne joutuvat väistelemään esteitä, jotka tulevat ehkä yllättäen tielle, ja jos yhteys autoon katkeaa, niin silloin sen automatiikka joutuu autonomisesti korjaamaan auton toimintaa vaaratilanteissa. Kuitenkin peliohjaimella ollaan ohjattu lennokkeja sekä UCAV-koneita jo pidemmän aikaa. Eli mitään uutta ei noiden ohjainten käyttö miniatyyrin kokoisilla  laitteilla tapahtuvassa  ilmailussa ole, ja tietenkin esimerkiksi RC-helikoptereiden kautta niiden käyttöä on alettu harkita mm. Predator-taistelu-lennokeissa, joiden toimintaa voidaan ohjata virtuaaliselta näytöltä ja niiden hallintaan voidaan käyttää joystickiä tai muita vastaavia laitteita, joita yleensä tapaa pelikäytössä.

https://www.mtv.fi/lifestyle/autot/artikkeli/nissanin-superautoa-ohjattiin-pleikkarin-ohjaimella-helikopterista-kasin-eeppista-settia/6613874#gs.CDGz2jw

https://www.mtv.fi/lifestyle/digi/artikkeli/apple-pomo-cook-tekniikka-ei-viela-valmista-lisatyn-todellisuuden-laseihin-emme-valita-ensimmaiseksi-ehtimisesta/6613960#gs.pR2SVgc

https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/

Väärin sijoitettu avaruushissi ei välttämättä toimisi ollenkaan, mutta toimiessaan se mullistaisi avaruuslennot täysin.

Kun mietitään avaruushissin nimellä  kutsutun superkorkean rakennelman rakentamista, niin jostain kumman syystä tuo rakennelma on aina sijoitettu juuri Maapallon navoilla, ja tuolla kyseinen väline ei mitenkään voisi toimia, koska tuollainen valtavan korkea nanoputkia hyödyntävä "Baabelin torni" vaatii keskipakoisvoimaa pysyäkseen pystyssä. Eli tuolloin kyseisen valtavan rakennelman ikea sijoituspaikka olisi lähellä päiväntasaajaa, koska tuohon kohtaan on helpointa asemoida rakennelman vaatima stationaarinen satelliitti, niin että se vetää tuota valtavaa mastoa ylöspäin, ja pitää sitä tällä tavoin suorassa, jotta tuo valtava laite ei romahda kasaan. Jos tuo valtava torni rakennetaan taas maapallon navoille, niin silloin sen sijainti estää  "keskipakoankkurin" käyttämisen tuossa välineessä, joka tulee onnistuessaan mullistamaan ihmisten elämän.

Avaruushissi toimii niin, että siihen kiinnitetään kappale, joka sitten lähtee kohti avaruutta joko tuossa valtavassa tornissa olevien mekaanisten rullien tai magneettisten kiihdyttimien avulla, jotka sitten nostavat tuota satelliittia kohti taivasta, ja tuolloin keskipakovoima sitten alkaa jossain vaiheessa nousua vaikuttaa tuohon satelliittiin. Tämä ratkaisu muistuttaa ulkoapäin katsottuna hissiä, eli satelliitti asennetaan kuljetusta varten  kapseliin, joka näyttää ehkä hissikorilta, joka ponkaisee sitten kiertoradalle tuon valtavan tornin varassa, ja kun kyseinen väline pääsee maapallon kiertoradalle, niin kuljetuskapseli aukeaa, ja satellitti voidaan ampua sieltä ulos hyvin pienellä ajoainemäärällä.

Tuon avaruushissin toimintaa voidaan tehostaa sijoittamalla se putken sisään, jossa kapillaarinen imu sitten tehostaa tuon aluksen lähetystä, eli tuo putki voisi olla muutamia satoja metrejä tai korkeintaan pari kilometriä korkea, jolloin tuo väline saa tietenkin lisää tehoa tuosta ratkaisusta. Ongelmia tulee sitten siinä, että jos torni rakennetaan pienistä fullereeniputkista, niin jos vaurio syntyy avaruushissin alapäähän, niin silloin tietenkin voi käydä niin, että kyseinen torni imee sitten Maapallon kaasukehän avaruuteen, ja tuollainen asia voi sitten vaikuttaa tuollaisen avaruushissin rakentamiseen. Mutta kuten olen kirjoittanut, niin se että tuo väline lähettää satelliitteja, ei tarkoita sitä, että kyseessä olisi mitenkään erityisen suurelta näyttävä rakennelma.

Näet noin viiden gramman painoisten nanosatelliittien lähettämiseen ei tarvita mitään valtavia rakennelmia, vaan jos puhutaan esimerkiksi normaalin moottoreissa käytettävän pultin kokoisesta avaruusteleskoopista, niin tietenkään yksi tuollainen nanotekniikkaa käyttävä teleskooppi ei ratkaise mitään ongelmia, mutta noita teleskooppeja voitaisiin ampua radalleen miljoonia, ja ne voisivat toimia ryhmänä, eli tuhansia tuollaisia teleskooppeja suunnataan samaan kohteeseen, ja niiden lähettämät kuvat yhdistetään, jolloin ne toimivat kuiten yksi valtava teleskooppi. Jos satelliittien koko saadaan puristettua noin pieneksi, niin silloin  voisi riittää esimerkiksi ompelulangan paksuinen fullereeniputkista tehty torni, jota vedetään suoraksi normaalin geostationaarisen satelliitin avulla, ja tuolla välineellä voitaisiin vetää avaruuteen muutamia grammoja painavia satelliitteja todella alhaisin kustannuksin.

Normaalien viestintätekokuiden kanssa ei tuota ongelmaa ole, ja nanotekniikka tuo mahdolliseksi rakentaa integnoidun piirin kokoinen satelliitti, jonka tuhoaminen olisi mahdotonta perinteistä ASAT:ia käytettäessä, ja noiden satelliittien halpa hinta mahdollistaa sen, että vaikka yksi niistä tuhoutuisi esimerkiksi EMP-kanuunan iskiessä siihen, niin tuollainen satelliitti voidaan korvata välittömästi, ja tietenkin se voidaan asemoida niin, että se on vastapuolen satelliittien kanssa samassa linjassa, joten esimerkiksi MASER-tykin käyttö voi vahingoittaa silloin myös vastapuolen tiedustelu tietoliikennesatelliitteja,


Ainoa rajoitus tuohon satelliittiin on sellainen asia, että sen pitää olla tuota tornia painavampi, ja tuolloin tietenkin voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi ioni- tai mikroaaltomoottoria, jonka avulla tuota satelliittia sitten vedetään poispäin maasta, jotta se vetää tuota tornia suoraksi tai kireäksi kuten sanotaan. Tuo satelliitti voisi saada moottoria varten tarvitsemansa tehon esimerkiksi aurinkopaneeleista tai Van Allenin vöistä, jolloin se voisi käyttää tuota moottoria jatkuvasti. Silloin ei tarvittaisi mitään sen polttoaineen varastojen täydennyksiä, kuten ionimottorin kanssa tarvitaan. Ja jos käytössä olisi mikroaaltomoottori, niin silloin sitä voidaan käyttää jopa vuosikymmeniä yhteen menoon, ja jos tuo vastapaino voisi vetää tornia ulospäin, niin silloin sen ei tarvitse olla niin kovin suuri. japanilaiset insinöörit ovat tuota välinettä suunnitelleet vuodelle 2050 A.D.

Säköautojen nopeusennätys on noussut noin 576 kilometriin tunnissa

Sähköautojen nopeusennätys on noussut 576 kilometriin tunnissa, ja se on noin puolet suihkumoottorikäyttöisten autojen nopeus ennätyksestä, mikä on noin 1600 km/h. Kun puhutaan siitä, mikä on ero tuolla sähkömoottorikäyttöisellä autolla suihkumoottorilla toimivaan autoon on se, että sähköauton voimansiirto lepää laakerien varassa, ja sen takia niiden nopeusennätys on paljon pienempi, kuin mitä puhtaalla suihkumoottorilla varustettujen autojen, koska tuo laakeri aiheuttaa sen, että nuo sähkömoottorit eivät pysty antamaan yhtä suurta kierroslukua kuin suihkumoottorit pystyvät.

Toinen ehkä suurempi ongelma sitten on siinä, että sähkömoottorien sisus ei kestä sellaista kierroslukua, että se voisi kuljettaa autoa eteenpäin yhtä nopeasti kuin suihkumoottori työntää autoa maata pitkin. Miksi tuo radiaaninopeudeksi kutsuttu asia on tärkeä, johtuu siitä että auto ei voi liikkua maassa nopeammin, kuin mitä sen renkaan ulkokehä liikkuu. Suihku- tai rakettimoottorikäyttöisten autojen nopeus on riippuvainen siitä, että mikään auto tai lentokone ei voi kulkea nopeammin kuin sen takaa työntyvä kaasu liikkuu. Syynä on sellainen ilmiö, mitä kutsutaan rekyyliksi. Eli raketti kulkee ilmakehässä tai avaruudessa vain sillä nopeudella, mitä sitä eteenpäin työntävä pakokaasu kulkee taaksepäin.

Todellisuudessa osa tuosta energiasta menee kitkaan, ja siksi ilmakehässä liikkuvan raketin tai lentokoneen nopeus on aina alempi kuin moottorista taaksepäin purkautuvan kaasun nopeus on. Autolla kitka on vielä suurempi kuin ilmassa liikkuvalla kappaleella, ja mahdolliset kivet ja muut epätasaisuudet ovat todella vaarallisia ultranopeasti liikkuvalle autolle. Ja rekyyli-ilmiön takia esimerkiksi suuritehoisten kiväärien rakentaminen on vaikeaa.

Jos halutaan rakentaa ase, minkä ammus lentää pitkälle, niin silloin pitää käyttää patruunoita, jotka antavat suuren lähtönopeuden. Tällöin pitää patruunoissa käyttää räjähteitä, joiden palonopeus on todella suuri, jolloin kiväärin suusta lähtevän kaasun nopeus saadaan suureksi, ja tällöin rekyyli kasvaa aivan uusiin mittoihin. Sähkömoottorien ongelma on siinä, että niiden antama nopeus on korkeintaan sama, kuin mitä niide kierrosnopeus on, ja saavuttaakseen esimerkiksi nopeuden Mach 1 täytyy noiden moottoreiden liikuttaa pyörän ulkopintaa äänen nopeudella, mikä sitten tietenkin aiheuttaa ongelmia keskipakoisvoiman kanssa, mikä sitten hajottaa moottorin sisukset.


Tämän lisäksi ohjaajan turvallisuus on myös ongelmallinen asia, ja sähkömoottorien akkujen pitää kestää todella hyvin, jos niillä aiotaan antaa tuo 3000 hevosvoiman teho. En tiedä miten tuo sähköautojen nopeusennätys mitataan, tai miten sähköauto määritetään, mutta jos siinä saa käyttää hybridivoimaa, niin silloin se pystyy pitämään tuota huippunopeuttaan 16 km matkan. Eli tuolloin polttomoottori käyttää generaattoreita, joilla taas pyöritetään pyöriin kiinnitettyjä sähkömoottoreita, mutta ongelmana sitten on se, jos tuo auto karkaa käsistä. Samoin jos autosta tehdään kauko-ohjattava, niin silloin voidaan nopeutta nostaa melkein huoletta siinä mielessä, että niiden ohjaajan henki ei tuolloin ole vaarassa. Mutta en tiedä olisiko tuo sellainen nopeusennätys, mikä olisi virallistettavissa maailmanennätykseksi.
http://www.mtv.fi/lifestyle/autot/artikkeli/sahkoautojen-nopeusennatys-uusiksi-kaikkien-aikojen-ennatys-viela-hyvin-hyvin-kaukana/6085030

psudotiedetta.blogspot.fi

Mailman mielettömin panssarivaunu "Die Ratte" eli rotta, joka jäi piirustuspöydälle

"Die Ratte" eli ”Rotta” on oikeastaan maailman erikoisin väline, joka toteutuessaan olisi ollut maailman suurin panssarivaunu. Se oli oikeastaan valtava joidenkin suunnitelmien mukaan kahdella  280 mm tykillä sekä kahdeksalla 20 mm konetykillä varustettu 1000 tonnia painava hirviö, joka sai tuolta työryhmältään nimen ”Landkreuzer”, ja sen toimintakyky olisi ollut vähintään rajallinen, mikä johtuu tuon laitteen valtavasta koosta sekä painosta. Eli kyseisen välineen voimansiirto olisi ollut todella kovilla, ja koska se olisi tarvinnut laivadieselit toimiakseen oikein, niin silloin olisi polttoaineen kulutus ollut todella suurta. Uskoisin että kyseessä oli alun perin joku maihinnousualusprojekti, joka sitten muutettiin panssarivaunuksi. Oli miten oli, niin tämä väline jäi elämään ainoastaan paperille. Jopa optimistisimmissa arvioissa ”Die Ratten” toimintamatka olisi ollut vain 190 kilometriä tankillisella polttoöljyä . Kuvassa yksi (Kuva I) on "Ratten" pienoismalli tuon jättiläistankin kokoa. Kuva on ladattu Internetistä, ja tuon vaunun pienoismallin saa hankittua, vaikka siitä ei edes prototyyppiä ole tehty.

Eräiden alkuperäisten patterien mukaan tuossa tankissa piti olla kaksi tornia, joista toisessa olisi ollut kaksi 150 mm. tykkiä apuaseina, joilla varustettuna tuosta jättiläismäisestä tankista olisi tullut valtavan painava, ja en usko että kukaan olisi vakavissaan uskonut tuon 1000 tonnin version kykenevän mihinkään oikeaan maataisteluun, ja sen paino varmasti olisi murskannut kaikki tiet sekä sillat kyseisen välineen alta. Kuten varmasti huomaatte, niin tuo laite ei missään tapauksessa olisi ollut muuta kuin Hitlerin insinöörien ”amokjuoksua”,eli yritys luoda maalla liikkuva taistelulaiva, jonka tehtävänä olisi ollut tuoda rautatietykkien tehoinen aseistus paikkoihin, missä ei ollut rautateitä, tai sitten tarkoitus oli, että ”Die Ratte” olisi toiminut maihinnousualuksena sekä liikkuvana patterina, joka olisi ajettu proomuun, jonka jälkeen proomu olisi voinu toimia taistelualuksena.

Mutta kuten varmasti arvaatte, niin Albert Speer eikä Hans Kammler olleet mitään haihattelijoita, vaan heidän idoimansa ”Die Ratte” oli oikeastaan eräänlainen maihinnousualus. Kyseessä oli enemmänkin amfibioyksikkö, jonka piti ajaa Englannin rantaan Ranskan rannikolta, ja sitten nousta rannalle ja jatkaa taistelua panssarivaunun tavoin, eli sen piti olla riittävän merikelpoinen sekä tulivoimainen, jotta tämä telaketjuilla varustettu monitori voisi kohdata brittihävittäjät meritaistelussa. Saksan ongelma oli aikoinaan ”operaatio merileijonan” aikaan se, että siltä puuttuivat maihinnousualukset, sekä niiden tukiyksiköt. Joten maihinnousuosasto olisi tietenkin tarvinnut tehokkaita tykkejä suojakseen, ja ne katsottiin voitavan sijoittaa tuollaiseen amfibioajoneuvoon, minkä koko olisi valtava verrattuna muihin tankkeihin. Eli itse uskon, että kyseessä oli alunperin aikomus luoda raskaasti aseistettu maihinnousualus, mutta jostain syystä tuo suunnitelma muuttui jättiläispanssarivaunuksi,

Siksi Albert Speer määrättiin piirtämään valtava maihinnousualus, joka olisi pystynyt mertaisteluun sekä nousemaan maihin, mutta lopulta sitten kävi niin, että kyseinen projekti peruttiin, koska tuo laite olisi hävinnyt jokaiselle hävittäjälle taistelussa, ja se olisi ollut liian painava nousemaan maihin. Kyseinen ajoneuvo kuitenkin on kaivettu ”koipussista”, kun NASA suunnittelee Kuuhun sekä Marsiin lähetettäviä asemia, joissa miehistön pitäisi pystyä elämään ja työskentelemään turvallisesti. Tämän ”Ratten” pohjalta on suunniteltu valtavia planeettojen pinnalla liikkuvia tukikohtia, joiden käyttövoimana voisi olla ydinreaktori. Vaikka tuo  laite ei ehkä toimisi maan pinnalla ollenkaan, niin Kuun ja Marsin alhaisempi painovoima voisi tehdä tuollaisen valtavan tutkimusvälineen toiminnan mahdolliseksi.

Eli kyseinen liikkuva kuu- tai marsasema saisi tehonsa ydinreaktorin avulla, mutta sen testaaminen Maan pinnalla on hivenen vaikeaa, koska tuon välineen valtava paino tietenkin murtaa maan sen alla, mutta tulevaisuuden tutkimusaluksissa voi olla kyljissä rakettimoottorit sekä alla telaketjut, jotta ne  voisivat laskeutua mukavasti planeetan pinnalle, ja sitten liikkua siellä telaketjuiden avulla. Tuon tehtvän jälkeen nämä lentävät ajoneuvot sitten palaavat joko suoraan maahan, eli niihin telkoidaan sitten kiertoradalla rakettivaihe tai ne lastataan johonkin toiseen alukseen.

Jos kyseessä olisi ”Ratten” kaltainen valtava laite, niin sen miehistö voisi silloin olla melko mukavissa oloissa, eli heillä voisi olla oma hytti, mikä antaa yksityisyyden, ja hiilikuitu ja muut modernit utrakevyet materiaalit tekisivät tuosta välineestä niin  keveän,  että se voisi kohota takaisin esimerkiksi Kuuta kiertävälle radalle rakettimoottorien avulla. Tämä toimii nimen omaan Kuussa, koska siellä on paljon pienempi painovoima, ja jokainen esine tuolla Maan kiertolaisella painaa vain murto-osan siitä, mitä ne painaisivat maassa. Eli siellä voisi tuollaisen jättiläismäisen tankin tai muun jättiläismäisen ajoneuvon toiminta olla mahdollinen. Mutta maassa tuollainen väline olisi kuitenkin täysin toimintakyvytön, johtuen sen suuresta koosta ja painosta, mikä  tekee myös voimansiirron toteuttamisen vaikeaksi, ja vaikka ”Die Ratten” siviiliversiossa  ei tykkejä olisikaan, niin ydinreaktori tekisi siitä vähintään yhtä painavan kuin tuosta sotilasmallista.