Ulkomaiden tiedustelun kohteena Suomessa on myös Murmanskin alue sekä sen alueella olevat sotilastukikohdat

Kuva I

Kun sisäministeri kertoi maamme alueella tapahtuvan ulkomaisen tiedustelun olevan yhtä vilkasta kuin Kylmän Sodan aikaan, niin tämä ilmoitus on kyllä aivan oletettavissa oleva asia. Vaikka Kylmää Sotaa ei enää virallisesti ole, niin maamme rajan läheisyydessä on suuri määrä Venäjän salaista sotilaskalustoa, kuten Murmanskin että Arkangelin sekä Severomorskin laivastotukikohtiin sijoitetut ydinsukellusveneet kuten Typhoon-luokan alukset (Kuva I) sekä ydinaseilla varustetut pinta-alukset, jotka Kylmän sodan aikaan sijoitettiin Pohjoisen Jäämeren rannikolle, mistä ne saattoivat siirtyä välittömästi avomerelle, missä niillä on tilaa manööveroida sekä vältellä vihollisen tiedustelua.

Pohjoisella jäämerellä niitä suojelee lisäksi paksu jääpeite, joka vaikeuttaa noiden välineiden havaitsemista infrapunakameroita käyttävistä satelliiteista sekä ASW Anti Submarine Warfare eli sukellusveneentorjuntaa varten varustetuista lentokoneista, ja normaalisti nämä veneet lymyävät maannerjään alla odottaen laukaisukäskyä. Kun käsky tulee, niin nuo sukellusveneet ampuvat jäähän reiän torpedoilla, jotta ne voivat sitten laukaista aseensa vihollisen kohteisiin.

Vaikka joissain teksteissä erotetaan ohjussukellusvene tappajasukellusveneestä (hunter-killer submarine), niin oikeastaan voisin sanoa, että molemmat alustyypit kantavat kyllä tarpeeksi tulivoimaa kokonaisen valtion pyyhkimiseen maailmankartalta. Tappaja-sukellusvene on itse asiassa ballistisia ohjuksia käyttäviä veneitä kevyemmin varustettu ydinsukellusvene, jonka aseistus on  torpedoputkista laukaistavia risteilyohjuksia sekä erilaisia torpedoja sekä miinoja, joissa voi olla konventionaaliset tai ydinräjähteet.

Kyseisiä sukellusveneitä kutsutaan "tappajasukellusveneiksi " siksi että niiden tehtäviin kuuluu myös hyökkäykset ballistisia ohjuksia käyttäviä sukellusveneitä vastaan, ja tunnetuin noista Venäjän laivaston veneistä lienevät Viktor sekä Sierra-luokan veneet, joilla toki on iskuvoimaa aivan tarpeeksi myös kokonaisten kaupunkien tuhoamiseen. Noissa tämän päivän tappajasukellusveneistä laukaistavissa risteilyohjuksissa on varustuksenaan noin 200 kilotonnin vetypommit, ja noita ohjuksia ovat amerikkalainen  BGM-109 "Tomahawk" sekä venäläinen SS-N-27, jotka muistuttavat ulkonäöltään paljon toisiaan. Termillä "ohjussukellusvene" taas tarkoitetaan yleensä ballistisia pitkän matkan ydinohjuksia käyttäviä sukellusveneistä, joista tunnetuimmat ovat USA:n "Ohio" sekä Venäjän "Typhoon"- luokan alukset, joista jälkimmäinen tuli tunnetuksi elokuvan Punaisen Lokakuun metsästys kautta.

Pohjoisissa tukikohdissa on erittäin suuri osa Venäjän laivaston iskuvoimasta, joten sen toiminnasta ollaan erittäin kiinnostuneita. Mutta syy siihen, miksi ulkomaiset tiedustelupalvelut ovat niin aktiivisia nimen omaan tällä alueella on myös se, että Venäjä testaa huippuaseitaan pohjoisella kalotilla. Noiden aseiden testaaminen Tyynellämerellä on riskialtista, koska siellä esimerkiksi suuntaus- tai jäljitttämistutkia joudutaan silloin suuntaamaan Japaniin päin, ja tuolloin voi länsi saada esimerkiksi äänitettyä noiden aseiden tutkien lähettämiä signaaleja, ja tuo ase voi silloin myös harhautua vaikka Japaniin tai Kiinaan, jolloin seurauksena voi olla konflikti. Mutta Pohjoisella jäämerellä on tilaa testata noita maailman tehokkaimpia aseita.

pseudotiedetta.blogspot.fi

SU-24 Rynnäkköhävittäjien suorittamista ohilennoista

SU-24  "Fencer"
Kuva I

1. Ohilentoja käytetään moniin asioihin

Eilen Venäjän ilmavoimien SU-24 "Fencer" rynnäkköhävittäjä lensivät erään USA:n sotalaivan ohitse Itämerellä, ja tietenkin tuo asia sai aikaan näyttäviä otsikoita. Näihin ohilentoihin on montakin syytä, joista vain yksi on Venäjän halu osoittaa aktiivisuuttaan Itämerellä. Muut asiat liittyvät tiedusteluun sekä muuhun erikoisvalmiuteen.

Eli noiden läheltä tapahtuvien lentojen aikana nuo lentokoneet keräävät elektronista tiedustelutietoa tuon kohteena olevan laivan järjestelmistä kuten tutka-algoritmeistä sekä sen muusta toiminnasta tuon operaation aikana. Monet eivät ehkä tiedä, että myös SU-24:stä on olemassa elektronisen sodankäynnin versio, joka myös voi äänittää noita tutkasignaaleja. Mutta toki muitakin tiedusteluun liittyviä tarkoituksia noilla melko näyttävillä toimenpiteillä on.

2. Tarkoitus on myös  "trollata" esiin vastapuolen "haukkoja"

Kun nämä lentokoneet lentävät lähellä esimerkiksi NATO:n sotalaivoja, niin silloin tietenkin median huomio on erittäin intensiivistä. Tuollaiset uutiset tarjoavat sitä dramatiikkaa, mitä lehtimiehet tarvitsevat myydäkseen julkaisujaan. Ja siksi nuo ylilennot antavat poliitikoille hyvän alustan, minkä avulla he voivat ilmoittaa oman kantansa esimerkiksi asevarusteluun sekä turvallisuuspolitiikkaan ylipäätään.

Joten näiden asioiden avulla sitten voivat Kremlin asiantuntijat muodostaa näkemyksen siitä, mitä tuleva USA:n presidentti tulee asioista ajattelemaan. Samoin tuollaisen toiminnan tarkoitus on se, että Venäjän johto voi sitten ennakoida sitä, mihin suuntaan esimerkiksi Suomi tai muut NATO-maat sitten ovat lähdössä. Näyttävillä ylilennoilla Venäjä tietenkin haluaa myös näyttää olevansa vakavasti otettava kumppani myös puolustusliittoja sekä asehankintoja ajatellen.

3. "Mare Russiacum" eli venäläinen meri

Mutta tietenkin mukana on myös presidentti Vladimir Putinin tukeminen. Eli tuolla toiminnalla halutaan osoittaa Itämeren olevan "Mare Russiaticus" eli venäläinen meri, jossa johtavana valtiona edelleen on supervalta Venäjä. Eli samalla halutaan sanoa, että Venäjän iskuvoima on palautunut täysin Neuvostoliiton ajoille, ja se on valmis valvomaan etujaan myös laajemmalla alueella, kuin vain omilla lähialueillaan. Syyrian operaation tarkoitus lienee ollut toimia eräänlaisena "pilottihankkeena", jolla Venäjä laajentaa sitten tukikohtaverkostoaan ympäri maailman, jotta se voisi turvata etunsa myös eteläisellä pallonpuoliskolla.

Syyrian operaatio on ollut näyte siitä, että Venäjä kannattaa kyllä ottaa vakavasti,ja maailmanpolitiikassa ei Kremlin yli enää kävellä. Ja pitää muistaa että huonosti menneet Kaukaasian operaatiot johtuvat siitä, että siellä Venäjän armeijalla on ollut vastassaan itse asiassa omia joukkojaan. Joten nämä vastustajat ovat kyllä tunteneet Venäjän armeijan taistelutavat sekä heillä on ollut sama koulutus kuin Kremlin joukoilla. Joten toki tuota taustaa vasten voidaan olettaa, että nuo operaatiot eivät anna täyttä kuvaa Venäjän osaamisesta.

Eikä voimankäyttö tuolla Kaukaasian kaistalla varmasti ollut niin avointa kuin mitä se olisi voinut olla. Joten Venäjä kannattaa ottaa ihan vakavasti, ja ehkä tuo turkkilaisten suorittama, tuohon konetyyppiin kohdistuva alasampuminen ei anna oikeaa kuvaa SU-24:n kapasiteetista, koska epäilen tuon laukauksen tulleen hiukan yllättäen,ja ehkä venäläiset olettivat Turkin hyväksyneen ilmaoffensiivin terroristeja vastaan,

pseudotiedetta.blogspot.fi