Voisiko tällainen rengasmainen avaruusalus olla tulevaisuuden tapa lentää muille planeetoille tai valvoa pitkän aikaa jotain aluetta Maassa

Kun ajatellaan sitä, että avaruuteen lähetään rengasmainen avaruusasema, jonka pyörimisliike sitten muodostaisi keinotekoisen painovoimakentän. Tuollainen asema esitellään muuten elokuvassa “2001 Avaruusseikkailu”, mutta tuolloin sitten ei kukaan muistanut sitä, että kyseiseen laitteeseen voidaan liittää myös WARP-ajo. Eli sen renkaaseen vain kytkettäisiin sarja magneetteja, jolloin sitä sitten voitaisiin käyttää myös normaalina avaruusaluksena, ja jos se sitten olisi ydinkäyttöinen, niin tuollaisella laitteella olisi varmasti paljon käyttöä esimerkiksi planeettojen tutkimisessa.

WARP- eli MDD (Magneto Dynamic Drive) on siis oikeastaan pelkkä ryhmä magneetteja, joiden avulla aluksen läpi tai sen ulkopinnan ylitse ikään kuin vedetään ioneja, mikä tekee näistä laitteista äänettömiä, sekä se että niissä ei ole liikkuvia osia edesauttaa sitä, että nuo lentolaitteet voivat leijua ilmakehässä jopa vuosia.Tuollaiset tulevaisuudessa hyvinkin pitkiä aikoja avaruudessa viettävät alukset voidaan varustaa sähkömagneettisilla suojakilvillä, eli mikroaaltoon perustuvilla kentillä jotka hajottavat sitä kohti tulevat fyysiset kappaleet.

Voisi olla sellainen, että sen rengasmaisen kehän sisä- tai ulkopuolelle olisi asennettu WARP, mikä kuljettaa alusta eteenpäin avaruudessa. Ongelmana tuolloin on tarvittavan sähkötehon tuottaminen, jos WARP:ia aiotaan käyttää ilmakehässä. Jos koneeseen ajatellaan asennettavan jonkinlainen pieni ydinreaktori, niin silloin se olisi tietenkin mahdollisesti sellainen, että tämä laite kykenisi operoimaan esimerkiksi Maan tai jonkun muun planeetan kaasukehässä vuosien ajan.

Silloin tuon välineen tarkoitus olisi toimia ikään kuin leijuvan tukikohdan roolissa alueen yllä, mitä se lähetetään valvomaan, kuten eräässä toimintaelokuvassa tapahtui.Siinä tuollainen vannemainen avaruusalus jää leijumaan Etelä-Afrikan yläpuolelle, ja sen jälkeen elokuvan tapahtumat muuttuvat sellaiseksi ryminäksi että oksat pois.

Tuo kattokruunua muistuttava alus voisi olla tietenkin Ydinkäyttöinen eli se voisi käyttää kevyttä keinotekoisella alkuaineella ladattua reaktoria, mutta ongelmia tulisi tuolloin radioaktiivisen aineen hankkimisessa Mutta tuo alus kykenisi tietenkin käyttämään ilmakehässä leijuessaan myös WARPia, mikä muistuttaa tuolloin puhallinta, missä ei käytetä potkuria.

Keinotekoinen painovoima saadaan aikaan yksinkertaisesti pyörittämällä alusta akselinsa ympäri.Mutta jos ydinreaktoria ei voisi käyttää, niin kyllä myös tavallista potkuria voidaan hyödyntää tässä toimintamallissa. Eli tuolloin ilmakehässä tarvittava nostovoima saadaan aikaan normaaleilla potkureilla. Kuitenkin WARP toimisi avaruudessa myös pienemmällä jännitteellä kuin mitä tarvitaan aluksen leijuttamiseen Maan ilmakehässä, mutta tuolloin tietenkin aluksen kiihtyvyys laskisi huomattavasti.Ilmakehän ulkopuolella kuitenkin WARP voisi toimia, vaikka tämä alus ei ehkä normaaleilla turbogeneraattoreilla varustettuna saavuttaisi tarvittavaa valonnopeutta. Myös ydinkäyttöinen malli toimisi osittain turbogeneraattorilla, eli siinä reaktorin jäähdytinpiiriin asennetaan turbiini, joka pyörittää generaattoria.

Aluksen ulkokehä voisi pyöriä, jolloin mikrometeorit eivät sitä niin helposti pystyisi vahingoittamaan. Voi olla myös sellainen, että siihen punpataan energiaa suuritehoisilla radiolla, jotka toimivat samalla periaatteella, kuin Vanderbiltin koje, jolla piti aikoinaan siirtää sähköä ilman läpi langattomasti. Jos kyseistä alusta voitaisiin ladata langattomasti, niin siitä voitaisiin tehdä sellainen, että tuo väline kykenisi ainakin globaaleihin operaatioihin, eli se kykenisi sitten lentämään esimerkiksi Maan ja Kuun väliä erittäin nopeasti, ja viemään lasteja niille ehkä joskus tulevaisuudessa rakennettavilla avasuusasemille. Mutta jos siihen asennetaan ydinreaktori, niin silloin tämä väline varmasti olisi käyttökelpoinen kaikilla etäisyyksillä, mitä maailmankaikkeudessa voidaan ajatella.

Tietenkin sen ulkokehälle voidaan asentaa myös hiukkaskiihdytin, jonka sisällä voidaan hiukkasia kiihdyttää valon nopeuteen, jolloin aika sen sisällä saadaan pysähtymään. Kyseinen ratkaisu tietenkin avaisi aluksen miehistölle mahdollisuuden matkustaa pidemmälle universumissa, mutta kun ajatellaan sitä, miten aika kuluu sen ulkopuolella, niin siitä ei kovin suurta hyötyä Maan ihmisille ole, ellei WARP sitten mahdollisesti kykene ylittämään valon nopeutta, mistä emme saa varmuutta, ennen kuin tuohon moottoriin perustuvan avaruusaluksen rakennamme.

Jos käytössä ei ole ydinvoimaa, niin silloin tuo alus voidaan tietenkin rakentaa sellaiseksi, että se käyttää eräänlaisia kondensaattoreita varatessaan tarvitsemaansa sähkövirtaa. Ja lataaminen voisi tapahtua suuntaamalla siihen esimerkiksi radiomasereita tai muita voimakkaita radiolaitteita. Siinä voisi olla kiinnitettynä jonkinlainen kapseli, jonka se laskee  vinssillä kohdealueelle, ja tuolloin tämä alus kykenisi operoimaan huomaamattomasti, ja silloin sen sisään ei myöskään joutuisi bakteereita.

Kyseinen moduuli voisi olla esimerkiksi pallomainen, ja aluksen miehistö voisi käyttää sitä kuin kohoa, jota he laskevat sekä nostavat tarpeen mukaan.Tuon aluksen vanteen keskellä voisi olla kaksikerroksinen miehistöhytti, joka suojaa sen miehistöä voimakkaalta sähkömagneettiselta säteilyltä, ja samalla se voisi sitten suorittaa erilaisia tehtäviä sekä planeettojen kaasukehissä että avaruudessa, ja kyky leijua takaisi sen, että aluksen runkoon eivät mitkään pieneliöt pääsisi käsiksi.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Sähködynaamiseen ajojärjestelmään perustuva avaruusalus sekä sen käyttö aurinkokunnan luonnonvarojen hyödyntämisessä

1. Sähködynaaminen työntöjärjestelmä ei vaadi atomivoimaa.

Rekettien sähködynaaminen työntöjärjestelmä tarkoittaa moottoria, missä työntövoima kehitetään joko valokaarella tai suuntaamalla koneen taakse ioneita, eli sähköisesti varautuneita atomeja. Näitä työntöjärjestelmiä tarvitaan asteroideja hyödynnettäessä, koska fuusiomoottori on hiukan liian tehokas tuohon tehtävään. Näet fuusiorakettia on kehitetty lähinnä tähtien välisiä lentoja silmälläpitäen, ja vaikka matkaan Neptunus-planeetalle kuluisi tuolla aluksella vain muutama tunti, niin ongelmana on aluksen jarruttaminen.

Samoin noita supernopeita aluksia voidaan verrata moottoriteillä ajaviin autoihin, mutta jos puhutaan esimerkiksi asteroidien hyödyntämisestä, niin silloin tehtävää voidaan verrata jakeluauton työhön, eli tuo alus ristelisi asteroidivyöhykkeellä, ja poimisi sopivia asteroideja kuormatilaansa. Sillä voisi olla tietenkin esimerkiksi lasereita, joilla tuo alus voisi leikellä asteroideja sopivan kokoiseksi, jos ne eivät sovi sen lastitilaan. Kerääminen voisi tapahtua samanlaisilla manipulaattoreilla, kuin mitä avaruussukuloissa on käytetty jo pitkään. Alus voi olla miehitetty tai robotti, jota ohjaa kehittynyt tekoäly. Sen tehtävät asteroidivyöhykkeellä saattaisivat kestää vuosia, jolloin robotti olisi tietenkin parempi vaihtoehto, koska se ei vaadi miehistön sitouttamista tehtävään.

Eli fuusioraketti sitten vain viilettäisi asteroidivyöhykkeen läpi muutamassa sekunnissa,  eikä tuolla nopeudella liikuttaessa olisi asteroidien hyödyntäminen mitenkään mahdollista.  Ja varsinaisten ydinrakettien kuten NERVA:n vaatima polttoaine pitää lastata mukaan Maapallolta. Kyseiset moottorit eivät tarvitse välttämättä atomivoimaa tarvitsemansa sähkötehon tuottamiseen, vaan myös tavalliset aurinkopaneelit voivat antaa tarpeellisen sähkötehon tuolle alukselle, mikäli sen tarkoitus on operoida esimerkiksi Marsin radan sisäpuolella.

Joten karrikoiden voidaan tuollaisen tekniikan koeväline toteuttaa niin, että avaruusaluksen sisään asennetaan konventionaalinen turbogeneraattori, ja esimerkiksi ionirakettiin perustuva avaruusalus voidaan laukaista konventionaalisella raketilla avaruuteen.Eli esimerkiksi Saturnus V-raketin viimeinen rakettivaihe voidaan varustaa ionimoottorilla sekä pienellä ydinreaktorilla. Noiden moottorien antama ominaisimpulssi on paljon suurempi, kuin perinteisten rakettien. Joten ne on katsottu erittäin käyttökelpoisiksi, kun ajatellaan lentoa toiselle planeetalle tai pitkäaikaista operointia avaruudessa.

2. Ionimoittori voi käyttää mitä tahansa ionejs ajoaineenaan.

Ne eivät ole erityisen tarkkoja ajoaineestaan, ja oikeastaan jokainen maailman alkuaine voidaan ionisoida. Eli tuollainen raketti voi hyödyntää mitä vain alkuaineita, eli siitä voidaan tehdä kahdella kiihdytinlinjalla varustettu. Kun tuo ioniraketti imee vaikka asteroidin sisäänsä, ja kuumentaa sen ionisatiokammiossa kaasuksi, niin silloin nuo ionit voidaan erotella toisistaan magneettien avulla. Eli positiiviset ja negatiiviset ionit ohjataan aluksen taakse eri ioniratoja pitkin. Tämä tarkoittaa sitä, että aluksessa on kaksi ionimoottoria toinen posetiivisille ja toinen negatiivisille ioneille.

Mutta tuon moottorin ongelma on se, että sen käynnistäminen Maan ilmakehässä aiheuttaa voimakkaan sähkömagneettisen häiriön, joka vahingoittaa helposti elektroniikkaa. Mutta kuten tiedämme, niin jos halutaan luoda lentokone, joka lentää sähködynaamisella moottorilla, niin silloin voidaan käyttää tietenkin myös kaarisuihkumoottoria, jossa palotapahtuma korvataan moottorin polttokammiossa palavalla valokaarella, joka saa ajoaineen kuumenemaan. Kaarisuihkumoottori eu ole mitenkään tarkka nesteestä, mitä polttokammioon suihkutetaan, vaan esimerkiksi vettä tai mitä hyvänsä kaasua kuten vetyä voidaan käyttää tuon raketin ajoaineena.

3. Kaarisuihkumoottori voi käyttää valokaarta tai auringon valoa työntövoiman kehittämiseen.

Kaarisuihkumoottoria voidaan tulevaisuudessa käyttää esimerkiksi Titaniin suuntautuvien lentojen laskeutumisalusten moottoreina, koska ne voivat tällöin hyödyntää Titanin merten metaania, joka kuumennetaan pienen ydinreaktorin kehittämällä valokaarella. Näin tuota alusta voidaan lentää useita kertoja kiertolaisaluksen ja Titanin välillä. Ja se voi myös käydä muilla kuilla, mistä löytyy sopivaa ajoainetta. Eli tuollainen robottisukkula voi tutkia ja noutaa näytteitä kaikilta aurinkokunnan kappaleilta, mitkä koostuvat aineesta, joka kelpaa tuon moottorin ajoaineeksi. Kun puhutaan kaarisuihku- tai kaarirakettimoottorista, niin siitä voidaan modifoida laite, mitä kutsutaan aurinkostaattiseksi rakettimoottoriksi.

Siinä palotapahtuma korvataan peilillä, mikä ohjaa auringonvaloa poltto- tai paisuntakammioon, ja tuolla tavoin voi raketti kehittää voimaa alkumatkasta, jotta sen ydinreaktorin polttoaine riittäisi pidempään. Kyseinen peili voidaan valmistaa mylarista, ja se voidaan joko hylätä avaruuteen tai taittaa kokoon kun sitä ei enää tarvita, jotta mikrometeorit eivät vahingoita sitä, ja kun alus palaa takaisin, otetaan tuo laite taas käyttöön. Eli palatessaan tuosta tehtävästä voidaan aluksen nopeutta säätää suuntaamalla kaarisuihkumoottorit eteen. Toisin sanoen aluksessa voi olla eteen suunnatut jarruraketit, joilla tehtävänä on varmistaa tehtävän onnistuminen.