Miksi ääriainesten toimintaa pitäisi seurata myös julkisen sanan toimesta?

https://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Politiikassa on helppoa sanoa, että vastapuoli on ääriainesten edustaja, ja samalla tietenkin voidaan muistutella kaiken maailman natseihin liittyvästä toiminnasta. Kuitenkin kun ajatellaan sitä, että miksi vastapuoli leimataan mielellään ääriainesten edustajaksi, niin tällaisen toiminnan toivotaan vetoavan “hiljaiseen enemmistöön”. Tuo “hiljainen enemmistö” käy vaaliuurnalla äänestämässä, ja sitten antaa poliitikkojen olla ikään kuin rauhassa seuraavat vuodet, jotta nämä saavat tehdä työnsä rauhassa. Samalla kehotetaan ihmisiä välttämään kontakteja noihin ääriajattelua edustaviksi ryhmiksi nimettyihin tahoihin. Kuitenkin tuo ääriainesten tai niiksi nimettyjen tahojen eristäminen saattaa vaikuttaa näiden ryhmien toimintaan vastakkaisella tavalla, kuin mitä halutaan.


Ääriryhmistä saattaa puuttua täysin poliittinen agenda, eli heillä ei ole mitää muuta mallia kuin heittää ulkomaalaiset ulos maasta. Eikä heillä ehkä mitään sanottavaa mihinkään ole, mutta kuitenkin voidaan miettiä, että mistä moinen ajattelu johtuu? Onko heitä ehkä joskus kohdeltu ulkomaalaisen toimesta väärin, vai mikä on saanut vihan nousemaan niin kovaksi, että kadulle lähdetään pesäpallomailan kanssa keskustelemaan. Samoin täytyy muistaa, että ääriryhmien edustajat saattavat kuitata esimerkiksi varoitukset järjestön väkivaltaisesta toiminnasta “huhupuheina”, ja joskus käy niin, että henkilö on mennyt “liian syvälle” mukaan sen toimintaan, jolloin sitten käy niin, että irrottautuminen on henkilön omien tekojen takia liian vaikeaa. Ja joskus tuollainen varomaton henkilö ajautuu mukaan kovan luokan terrorismiin, joka saattaa viedä hänet jopa lopun iäksi vankilaan tai  hän saattaa tulla ammutuksi johonkin aavikolle.


Eli jos joku ryhmä jätetään täysin julkisuuden ulkopuolelle, niin silloin sen toimintaan saattaa tulla mukaan oikeasti radikaaleja tahoja, jotka sitten alkavat noissa tuon ryhmän kokouksissa esiintymään oikeasti sillä tavoin, että voidaan puhua jopa avoimesta rasismista sekä ihmisoikeuksien polkemiseen tähtäävästä politiikasta. Ja mikäli kukaan ei ole tuota toimintaa näkemässä, tai sitä saateta yleiseen tietoisuuteen sillä tavalla, että tieto tulee luotettavalta taholta, niin silloin saattaa käydä niin, että radikaali ryhmä kohdistaa värväyksensä esimerkiksi nuorisoon esiintyen jonain nuorisojärjestönä. Tuollainen toiminta on erittäin ikävää, mutta kuitenkin jos tuo asia sitten tulee tietoon, niin silloin voivat vanhemmat ja viranomaiset puuttua asioihin. Se että ääriryhmien toimintaa ikään kuin sensuroidaan voi aiheuttaa sen, että se tekee näistä ihmisistä sekä heidän aatteestaan ja yhdistyksestään jotenkin kiehtovan.


Tällä tarkoitan sitä, että 1960 ja -70-lukujen terroristijärjestöt värväsivät jäseniä esiintyen jonkinlaisena hippiliikkeen jatkeena, missä marijuana paloi, ja filosofiset keskustelut velloivat, ja tietenkin siellä sitten puhuttiin imperialismista sekä palvottiin Neuvostoliittoa. Osa näistä järjestöistä käytti sellaista toimintatapaa, missä ihmisiltä kysyttiin jotain mielipidettä johonkin asiaan, ja jos heidän vastauksensa ei miellyttänyt johtajaa, niin silloin he saivat ottaa savut tavallisesta tupakasta. Mutta sitten tietenkin tästä seurasi huomautus, ja jos seuraavalla yrityksellä vastaus miellytti kysyjää, niin vastaaja sai huumeita. Samoin käytössä oli tunnusteko, eli aluksi kyse oli viattomasta iskulauseiden kirjoittamisesta, ja sitten vähitellen siirryttiin kohti henkirikoksia. Tämä järjestö saattoi olla IRA, RAF (Rote Armee Fraktion), Punaiset prikaatit tai joku muu vastaava väkivaltaan turvautuva organisaatio, jonka johtajat eivät ehkä koskaan ole jääneet teoistaan tai yllytyksestä kiinni.



Eli kun tunnusteko oli tehty, niin silloin sai tekijä käyttöönsä jonkun korun, joka kertoi tuosta teosta. Joissakin tapauksissa oli käytössä ikään kuin liikennevalomalli, missä vihreä tila tarkoitti marijuanaa, keltainen jotain rave-huumetta kuten amfetamiinia tai kokaiinia, ja punainen heroiinia. Ja kysymykset sekä vastaukset sekä tunnusteot oli määritelty tuon värikoodin mukaan.  Tuolloin tietenkin se että tällaista toimintaa ei ikään kuin esitelty julkisuudessa teki mahdolliseksi sen, että tällaista värväystä voitiin harjoittaa. Eli kun kukaan ei ollut näkemässä, niin kaiken maailman hyväksikäyttäjät kykenivät toimimaan vapaasti, kun kukaan ei ollut estämässä tai kuvaamassa. Eikä kukaan osannut edes epäillä tuollaista voivan tapahtua.



Kun nuo väkivaltaiset anarkisti- tai terrorijärjestöt värväsivät nuoria, niin he sitten soittivat kotiin, ja kertoivat tarinoita siitä, kuinka esimerkiksi tämä värvättävä oli töhrinyt seiniä. Siitä sitten tuli lähtö kotoa, ja sen jälkeen tuo henkilö oli järjestön omaisuutta, ja hänet “koulutettiin terroristiksi”, kuten on tapana sanoa. Yleensä pari tuon järjestön agenttia tai jäsentä kävi hakkaamassa tuon tarjokkaan esiintyen poliisina, ja tuo sitten sai henkilön hyppäämään onnesta, kun hänet ehkä lähetettiin Libyaan koulutettavaksi aseen käytössä, ja samalla tuo järjestö sitten tarjosi mahdollisuutta “lyödä takaisin”, niin silloin tietenkin kyseinen henkilö tarttui tilaisuuteen nähdä maailmaa.

Ja sitten matka kävi kohti aavikkoa, missä tuo koulutus viimeisteltiin, ja henkilö oli valmis työkalu niiden käsissä, jotka häntä käskivät. Itse en tiedä että onko CIA:lla tai Mossadilla vastaavia leirejä, ja kuka hyvänsä englantia puhuva voi esiintyä CIA:n miehenä. Anti- tai vastaterrorismi tarkoittaa sitä, että terroristeja vastaan isketään heidän omilla aseillaan, eli pommi-iskuja sekä sala-ampujia käytetään terroristeja itseään vastaan. Eikä heprean kieli kovin paljoa arabiasta eroa, joten tässä vain tarkoitan sitä, että esimerkiksi “Blackwaterin” kaltainen organisaatio saattaa väittää omaavansa jotain poliittisia päämääriä, mutta kuitenkin saattaa olla niin, että kyseessä onkin joku palkkasoturien järjestö, joka vain esiintyy komealla nimellä, ja joka myy palkkamurhia sille, jolla on varaa tästä maksaa.

Kaupunki murhan varjossa, eli mikä oli motiivi Bodomin murhiin?

http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html

Jaa että hävittäjä-hankkeella oli sitten vastustajiakin

http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/jaa-etta-havittaja-hankkeella-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/jaa-etta-havittaja-hankkeella-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/jaa-etta-havittaja-hankkeella-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/jaa-etta-havittaja-hankkeella-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/jaa-etta-havittaja-hankkeella-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/jaa-etta-havittaja-hankkeella-oli.html

Never say never again (Mietelmiä kirjoituksista sekä siitä, miten asioista pitäisi ainakin omasta mielestäni puhua)

Kimmo Huosionmaa

Olen monta kertaa sanonut lopettavani nämä kirjoitukset, mutta tässä siis pieni korjaus toiseksi viimeiseen kirjoitukseen, tai miten näitä nyt sitten lasketaan, eli missään nimessä ei mitään päätöksiä saa koskaan tehdä lopullisesti. Älä koskaan sano “ei koskaan”, ja itse asiassa näitä tekstejä jatkossakin tulee myös tänne, joten sen takia tämäkin päivitys on tänne ladattu, mutta aina välillä en viitsi tai halua käyttää omaa Gmail-tai Google-osoitetta, kun kirjaudun koneelle, joten silloin kirjoittelen WordPressiin. Mutta kuten aina ennenkin niin sen piti sitten olla viimeinen kerta kun kirjoittelen tänne. Kuitenkin aina välillä taas mieli muuttuu, joten siksi tähän taas sitten palaan. Eli "palaja takaisin mä sua odotin", kuten laulussa kerran sanottiin.

Kuitenkin kun kirjoittaminen on hauskaa sekä itselleni tärkeä elämään kuuluva asia, niin itse kyllä näitä kirjoituksia haluan tietenkin jatkaa. Se mitä ihminen kirjoittaa on tärkeää sen kokonaiskuvan kannalta, mitä hän muille itsestään antaa. Ja usein ihmisen vihamiesten hänestä antama kuva on jotenkin yksipuolinen. Siinä hoetaan vain sellaista mantraa, mikä muka oikeuttaa tuon henkilön ihmisarvon polkemisen, ja kyseinen asia saattaa olla vain yksi lause, minkä kiusaamisen kohde on joskus sanonut jossain tilanteessa, mikä on jäänyt hänen vihamiehilleen pyörimään heidän päähänsä.

Se että joihinkin teksteihin tulee kommentteja kertoo siitä, että niitä luetaan, joten kiitos kaikille niillekin, jotka ovat niihin jotain negatiivista kirjoittaneet. Kirjoittaminen on hauskaa, vaikka se käsittelee välillä asioita, joita ei ole mukavaa seurata. Mutta kuitenkin tässä sitten voisin sanoa, että varmaan lähes kaikki uutiset maailmassa käsittelevät asioita, jotka eivät ole mitenkään mukavia. Vai voitteko koskaan sanoa, että missään todellisessa lehdistössä käsitellään viikkokausia asioita, jotka ovat positiivisia.

Eli viha ja pelko myyvät, ja lehdissä sitten tietenkin eteen tulee välillä sellaisia tilanteita, että niissä käsitellään asioita vähän liiankin perusteellisesti. Ja kuitenkin noita juttuja luetaan erittäin tarkasti. Mutta kuten olen aina kirjoittanut tai sanonut, niin silloin tällöin voi olla järkevää vaihtaa hiukan ympäristöä, ja kaikille maailman tietokoneilla ei julkaisu-alustoille kannata kirjautua minkään Google-tilin kautta, mutta tässä vaiheessa sitten voin sanoa, että tietenkin myös WordPress on loistava alusta, jos haluaa kirjoitella sellaista, mitä haluaa netissä jakaa.

Kun puhutaan vihasta sekä pelosta, niin tietenkin on asioita, joista ei pitäisi kirjoittaa, ja tietenkin esimerkiksi aseiden muuttaminen on asia, josta ei ehkä kaikkea tarvitse tietää. Mutta tietenkin esimerkiski liittämällä johonkin ampumahiihto-kivääriin kahvan, jolla sen lukkoa vedellään edestakaisin saadaan aseen tulinopeutta kasvatettua. Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että vihalle ja pelolle voidaan tehdä jotain. Jos ihminen saa jonkun kaverin puolustamaan itseään, niin se tietenkin on erittäin hyvä asia, mutta kuitenkin jos ihminen uskaltaa puolustaa itseään niin se on vielä parempi asia.

Kiusaaminen on aina samanlaista oli se sitten koulu- tai työpaikkakiusaamista, ja siihen yleensä kuuluu ihmisen vähätteleminen. Mutta tässä sitten voisin kuitenkin sanoa, että jos kiusaajia kuuntelee vähän tarkemmin, niin silloin voidaan huomauttaa siitä, että he jakavat tietoa kovin yksipuolisesti. Itse en kovin paljon heidän mielipiteitään ymmärrä, koska osa noista repliikeistä, mitä sellaisten ihmisten suusta kuulee eivät merkitse että ihminen olisi jotenkin tyhmä. Vai mitä tyhmää siinä on, jos toinen sanoo tullessaan sadepäivänä sisään huoneeseen “että minä tykkään kävellä ulkona sateessa”.

Että tuollainen sanonta voi olla jonkun mielestä jotenkin tyhmä. Itse olen kuullut vastaavia sanomisia miljoonia kertoja, ja niihin en koskaan ole kiinnittänyt sen kummempaa huomiota. Kunnes eräänä päivänä eräs ihminen kertoi jostain vuosikymmeniä sitten tapahtuneesta asiasta, joka muka leimasi toisen tyhmäksi. Itse kirjoittelen jatkuvasti asioista, jotka eivät niin kamalan normaaleja ole, mutta kukaan ei niistä ole mitään sen suurempia virheitä löytänyt, eli kuten tiedämme niin kiusaaja takertuu yhteen sanaan tai lauseeseen, mikä sitten tekee ihmisestä jotenkin oudon sekä tyhmän.

Samalla kuitenkaan ei ole olemassa mitään suurta kokonaisuutta, millä ihmistä voidaan arvioida. Eli on vain ehkä yksi lause, jota sitten hoetaan sekä toistellaan kuin jotain mantraa. Ja kuten tiedämme, niin jokainen joka on kiusaajan kanssa eri mieltä on jotenkin tyhmä. Kiusaaja ei näet itse kykene mitenkään muodostamaan itsestään mitään kovin realistista kuvaa, vaan hän näkee kaikki muut itsensä alapuolella olevina olentoina.

Samoin kaikki mitä tuollainen jengien kuningas sitten sanoo on ilmeisesti hänestä jotenkin hauskaa, koska itse en nyt aivan yhden lauseen perusteella ryhdy mielipidettä toisista rakentamaan. Eli joskus ihminen voi vaikuttaa ensin karhealta ja mieleen tulee heti  luotaantyöntävä persoona, mutta myöhemmin hän saattaa sitten muuttua mielenkiintoiseksi sekä älykkääksi ihmiseksi, joka ehkä osaa keskustella monista asioista. Mutta kaikilla asioilla on kääntöpuolensa. Tällä tarkoitan sitä, että on paljon ihmisiä, jotka tuovat mieleen oikean maailmaa nähneen henkilön, mutta sitten kun hänen kanssaan keskustellaan, niin saattaa olla niin, että kaukomatkoilla hän on nähnyt vain hotellin tai sitten hän saattaa keskustella vain jostain vaatteista tai ostoksistaan.

Tai sitten tuo karkea henkilö voi osoittautua joksikin vielä pahemmaksi kuin miltä hän vaikuttaa. Kuten olen kirjoittanut monesti, niin se että ihmisillä on huonot sosiaaliset taidot ei tarkoita sitä, että hän ei olisi sosiaalinen. Kun ajatellaan ihmistä, jolla on surkeat sosiaaliset taidot, niin silloin mieleen tulee takavuosien TV-sarja “Nortia”, missä päähenkilö ei omaa mitään todellisia sosiaalisia taitoja, vai mitä pitäisitte ihmisestä, joka on toisen pahoinpidellyt useita kertoja, ja sitten tuomion tullessa, vetoaa  hän siihen, että hän jää silloin ilman jengiään tai että hän joutuu vankilaan. Tuolloin päähenkilö sanoo, että jos minut tuomitaan, niin joudun vankilaan, joten siksi hän pyytää toista ottamaan syyt tekoihinsa päälleen.

Samoin olen muutamia kertoja törmännyt ilmiöön, missä toista vastaan rikkoneet henkilöt henkilöt jatkuvasti hokevat sanaa “me”, kun he ovat toistuvasti pilanneet toisen liiketoimia tai tehneet hänelle muuta vääryyttä esimerkiksi levittämällä valheellista tietoa. Silloin ajatellaan vain sitä, miten paljon “me” joudumme kärsimään, vaikka tuolloin pitää sitten muistaa, että uhria pitäisi tuolloin vähän muistaa. Kuitenkin uhri jää tuolloin täysin huomaamatta, koska tuolloin osataan vain ajatella sitä omaa itseä, joka teki toiselle väärin, ja se sitten on saattanut maksaa uhrille todellisuudessa koko elämän. Tämä koskee erittäin ikävällä tavalla valehtelua sekä väärän tiedon levittämistä, joka saattaa aiheuttaa ihmiselle lopun elämäksi traumoja.

Vai mitä pidätte tapauksista, joissa ihmisen väitetään esimerkiksi myyneen huumeita tai tehneen esimerkiksi lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, kun hän hakee esimerkiksi lastenhoitajan työtä? Siinä voi sitten käydä niin, että tuollainen ihminen leimataan lopun iäkseen, vaikka mitään hän ei olisi tehnyt. Riittää että joku esimies kirjoittaa tuollaisesta asiasta johonkin sähköpostiin, jolloin ihminen sitten leimautuu, ja “juttu lähtee liikkeelle”, jolloin saattaa työpaikka jäädä saamatta. Mutta sitten tietenkin voi käydä niin, että juttu leviää kautta koko Suomen, kun sitä aletaan levitellä ympäri kaiken maailman kokouksien.

Eli vaikka joku olisi puhunut epäilyksestä tai kuulopuheesta, niin kuitenkin joku muu voi ottaa sen puheen todesta, jolloin seuraukset saattavat tuollaisen henkilön kohdalla olla hyvin vakavat. Toisin sanoen hän voi esimerkiksi vaihtaa maata tai ammattia, sekä muuten kohdata syrjimistä. Tällaisen lastenhoitajan työn kohdalla sitten kyse on hyvin ikävästä asiasta, koska tuolloin on kyse kutsumusammatista, jossa ihmisen pitää olla innostunut sekä haluta tehdä työtä lasten kanssa. Ei niin että vastaava henkilö ei muihin töihin soveltuisi tai että hän ei sitten voisi kouluttautua vaikka rakennusinsinööriksi tai sähkömieheksi tai metsuriksi,  mutta kuitenkin on hyvin ikävää, jos hänen tilalleen tulee ihminen, joka ei koe mitään kiinnostusta alaansa kohtaan.

Tuollainen asioiden levittely saattaa aiheuttaa sen, että uhri ei koskaan saa liiketoimia  pyörimään, koska hänen kanssaan ei haluta tehdä sopimuksia, koska hänen menneisyytensä ei muka sitten ole sopiva yrittäjälle. Eli siinä sitten menee vain toisen elämä pilalle, mutta mitään se ei tietenkään muille merkitse. Kuitenkin kunnianloukkaukseen sekä väärän tiedon levittämiseen suhtaudutaan maassamme jotenkin kevyesti. Se että ihmisestä kerrotaan siihen sävyyn, että hän on jotenkin rikollinen puolen sivun lööpeissä, ja sitten oikaisu tulee johonkin viitos-sivulle pienellä sivun yläreunaan laitettuun kirjoitukseen ei varmaan kovin miellyttävä tapa korjata väärää tietoa ole.

Noottien käyttö valtioiden välisissä suhteissa heijastuu aina myös niiden sisäpolitiikkaan.

Nootti on valtioiden välisiin suhteisiin kuuluva ilmaus siitä, että toinen valtio on tyytymätön toisen valtion toimintaan. Tuon takia nootteihin pitää aina suhtautua vakavasti, mutta kuitenkin varsinkin Venäjän ulkoministeriön antamiin palautteisiin suhtaudutaan Suomessa hiukan liiankin suurella hartaudella. Itse olen sitä mieltä, että noihin Venäjän ja Suomen ulkoministeriöiden välisiin nootteihin liittyy myös sellainen mahdollisuus, että niillä saatetaan yrittää vaikuttaa maamme politiikkaan sekä ehkä myös lainsäädäntöön.

Kun noottien historiaa käsitellään siltä jaksolta, kun Suomi on ollut itsenäinen valtio, niin silloin kyllä mieleeni muistuu nimenomaan Kekkosen aikaan sijoittuva “Noottikriisi” vuodelta 1961, jolloin hän keskeytti Havaijin matkansa, ja palasi Suomeen, jotta voisi neuvotella Neuvostoliiton kanssa, ja tuo sitten toi hänelle murskavoiton koko presidentti-uransa ainoasta vakavasti otettavasta vastaehdokkaasta.

Se tilasiko Kekkonen tuon nootin on jäänyt historian hämärään, ja tietenkin tuon tukitoimen saattoi ideoida NKP eli Neuvostoliiton kommunistinen puolue tai KGB, jotka saattoivat osoittaa tuolloin myös kykyä omatoimiseen ajatteluun. Tuolloin on saattanut käydä niin, että joku tuolta hyvin monimutkaisessa yhteenliittymässä halusi silloin ryhtyä tukemaan Neuvostoliitolle mieleistä ehdokasta kysymättä häneltä mitään lupaa tuollaiseen toimintaan. Joidenkin ihmisten mielestä noottikriisin tarkoitus olisi ollut tukea Olavi Honkaa eli Kekkosen kilpailijaa.

Tuolloin olisi toiminta ollut sitä, että tuo noottia koskeva tieto olisi päästetty julkisuuteen ehkä KGB:ssä olevan tekaistun “vuodon” kautta, ja siinä olisi samalla vihjattu Kekkosen tilanneen tämän tukitoimen. Tuo olisi tarjonnut presidentti Kekkoselle mahdollisuuden erota ikään kuin kunniallisesti, ja antaa paikkansa Olavi Hongalle, mutta sitten kaikki ehkä meni pieleen. Eli Kekkonen sai sitten Hongan kaadettua, ja sitten hän jatkoi presidenttinä periaatteessa aina kuolemaansa asti vuonna 1986, vaikka hänen loppu-aikansa oli todella vaikeaa. Mutta kun puhutaan siitä, mitä todella tapahtui, niin totuus ehkä nukkui pois Kekkosen sekä Hongan kuoltua, ja ehkä sitä lopullista totuutta ei koskaan tulla kuulemaan.

Jos Kekkonen tai Honka tuon kriisin tilasi, niin sitä koskevat asiapaperit varmasti on poltettu jossain takassa, kuten ehkä on myös esimerkiksi NKP:n versiolle kyseisistä papereista hävitetty viimeistään Neuvostoliiton hajottua, koska KGB ei ehkä halunnut saattaa tovereitaan vaikeaan asemaan näiden asioiden kanssa. Noottikriisi on kuitenkin jäänyt elämään ihmisten mieliin, ja sitä asetelmaa tietenkin on paljon käytetty hyväksi erilaisissa tutkielmissa, joissa väitetään Kekkosen tilanneen nootin, mutta itse olen sitä mieltä, että NKP on sen ehkä tekaissut kysymättä lupaa yhdeltäkään Suomalaiselta. Kun tuota vuoden 1961 tapahtumaa verrataan nykyiseen käsitykseen nooteista, niin silloin pitää sanoa, että aina ei voi eikä myöskään tarvitse toista valtiota miellyttää.

Kaikkia päätöksiä mitä esimerkiksi Suomen valtio tekee ei tarvitse aina alistaa Kremlin arvioitavaksi, eikä meidän myöskään tarvitse peitellä mielipiteitämme, vaikka ne olisivat eriäviä valtion johdon mielipiteiden kanssa. Eli meille riittää se että noudatamme lakia, ja tuolloin on muistettava se, että meillä jokaisella on oikeus sanoa mielipiteemme tässä maassa, oli se linjassa ulkopoliittisen johdon linjan kanssa tai ei. Toki jos joku alkaa olla kovin usein eri mieltä presidentin kanssa, niin siitä voi sotilasarvo lähteä, mutta kuitenkin voidaan sanoa niinkin, että tietenkin olisi hyvä tietää mitä mieltä presidentti sitten on, ennen kuin joku alkaa kommentoida jotain asiaa.

Kuten tiedämme, niin Suomessa on kaikilla sikäli oikeus sanoa mielipiteensä, että sen takia ei ketään saa täällä pidättää tai toimittaa vankilaan, mutta tietenkin kohtelias pitää olla. Eli mitään sellaista henkilöön menevää loukkaamista ei tuolloin  kannata kirjoitella, mutta perustellusti ilmoitetun mielipiteen ilmaiseminen  on tietenkin jokaisen oikeus. Noottien käyttö maassamme on joissakin tapauksissa ollut sellaista, että sillä ikään kuin tukitaan ihmisten suita, eli heitä pelotellaan jollain Venäjän operaatiolla, jotta he eivät uskaltaisi kirjoittaa tai puhua asioista, jotka ovat joillekin kolmansille osapuolille kiusallisia.

Tuolloin voidaan muistuttaa siitä, että viralliset huomautukset kirjoituksista tekee valtiovalta ihan itsenäisesti, ja missään nimessä niitä ei anneta esimerkiksi lenkkisaunassa tai lähiöravintolassa. Eli nämä paikat eivät ole niitä foorumeita, missä tasavallan johto jakelee palautteita ihmisille, ja muutenkin noissa valtiovallan antamissa palautteissa ei varmasti välimiehenä toimi mikään baarimikko tai paikallinen liivijengin edustaja. Eikä virallisissa esimerkiksi presidentin virkahuoneessa tai SUPO:n päämajassa pidetyissä keskusteluissa sitten ainakaan yleensä vedetä ketään turpiin, jos ei sitten kirjoitettu teksti satu jotain paikallaolijoista miellyttämään. Ja varmaan jokaisessa kirjoituksessa, mitä maailmassa tehdään on jonkun mielestä jotain huomautettavaa.

Kuitenkin se että toinen uhkaa toista väkivallalla esimerkiksi jonkun kirjoituksen yhteydessä kertoo siitä, että hän on jotenkin kyvytön vastaamaan kirjoitukseen samalla mitalla. Se joka ryhtyy väkivaltaiseksi menettää tuolloin “pelin”, eikä tietenkään tilannetta auta yhtään sellainen asia, että tuo väkivalta tehdään valtion virkapuvussa tai sen suojeluksessa eli esimerkiksi sotilasarvon turvin tapahtuva yllyttäminen pahoinpitelyyn on varmasti  tulkittavissa sellaiseksi raukkamaisuudeksi, mitä ei kovin usein tapahdu, ja sitten tietenkin maailmalla varmasti sitten kyllä tuollainen asia huomataan hyvin helposti.

Ei ole sama kenellekään sama kuuluuko maamme NATO:oon vai ei

MGM-140 ATACMS
(Advanced Tactical Missile System)

Se kuka omistaa ihmisten sielun omistaa valtion”, on muunnelma Napoleon Bonaparten sanomasta kliseestä, “se joka omistaa sotilaan mielen omistaa armeijan”, ja tällä tarkoitan sitä, että tietenkin esimerkiksi puolustus- tai sotilasliittojen jäsenmaiden kansalaisille pitää voida perustella se, miksi jonkun toisen maan puolelle lähdetään sotimaan. Eli miksi ei anneta jokaisen maan hoitaa omat asiansa, ja jätetä sitä vastaamaan yksin teoistaan, on kysymys, mihin pitää löytää vastaus, ennen kuin lähdetään antamaan apua yhtään kenellekään. Tuolloin taitava propagandisti kysyisi sellaisen kysymyksen, että miksi esimerkiksi Hollantilaisen nuoren pitäisi lähteä sotimaan esimerkiksi Suomen tai jonkun Baltian maan takia?

Tuolloin tällainen “Goebbelsin serkku” jatkaisi sitten lausetta sanoen, että “siinä on niin monta maata Baltian sekä Hollannin välillä, että mitä sitten jos Baltia menetettäisiin, ja se kun on muutenkin niin pieni alue, että sen puolesta tuskin kannattaa tehdä mitään”. Tuollaista kieltä propagandisti sitten tietenkin puhuu kaikille, jotka vain häntä jaksavat kuunnella, ja silloin tietenkin on hyvä vedota kansaan, joka varmasti kokee esimerkiksi maanpuolustuksen hyvin tärkeänä asiana, mutta ei sitten takuulla halua missään nimessä taistelemaan mitään toisten sotia.

Kuitenkin hän unohtaa sen, että jos ei toisille anneta apua rauhan aikana, niin silloin tietenkään sitä ei voida sodan sytyttyä edes odottaa. Tuollaisia ihmisiä on paljon maailmassa, ja heistä tietenkin on mukavaa lähteä aina välillä kertaamaan, ja tietenkin tuollainen toiminta antaa kyseisille yleensä joukkueen johtajina toimineille henkilöille upean kokemuksen. Mistään sotilaallisesta liittoutumasta ei ole maallemme pelkästään hyötyä tai haittaa. Eli jos emme rauhan aikana halua hakeutua NATO:oon, niin sodan sytyttyä ei tuohon puolustusliittoon ole varmasti asiaa.

Toisaalta pitää muistaa se, että Venäjän ydinaseet ovat todella hyvä pelote, ja tuo maa ei ole mikään Syyria, eli sitä ei niin vain pommiteta täsmäpommeilla kuin jotain Irakia tai Syyriaa. Joten se puuttuisiko NATO sitten Venäjän ja esimerkiksi Suomen välisiin konflikteihin yhtä innokkaasti kuin sen edustajat aikoinaan esittivät saadakseen kansan tuo liiton taakse.

Mutta sotilaallinen liittoutuminen merkitsee kuitenkin sitä, että myös heidän oma armeijansa voi joutua sotaan, joka ei palvele suoraan heidän valtionsa etua, ja tuolloin pitää voida erittäin hyvin perustella se, miksi valtion pitää liittyä sotilasliittoon, missä se voidaan vetää mukaan konflikteihin, jotka eivät mitenkään sitä itseään koske. Sotilasliittojen kannattajat taas puhuvat siitä, että tuolla tavoin turvataan sotilastarvikkeiden hankkiminen myös kriisitilanteessa, ja samoin voidaan saada muiden maiden joukkoja oman armeijan tueksi, mutta kun puhutaan esimerkiksi Suomeen kohdistuvista uhista, niin silloin pitää ottaa huomioon se, että Venäjä on ydinaseita hallussaan pitävä valtio, jonka konventionaalinen iskuvoima on myös erittäin kova verrattuna sen ympärysvaltoihin, ja esimerkiksi yhdelläkään muulla Itämeren alueen maalla kuin Venäjällä ei ole pitkän matkan risteilyohjuksia, eli noiden välineiden kohdalla NATO on melko riippuvainen juuri USA:n tuesta.

Mutta vain Venäjällä on hallussaan pitkän matkan maalta laukaistavia risteilyohjuksia, mikä saattaa olla paha puute NATO:n varustuksessa. NATO:n Tomahawk-järjestelmä on sidottu laivoihin, joiden löytäminen sekä tuhoaminen on helpompaa kuin kuorma-autolla hinattavalla olevilla laveteilla sijaitsevilla ohjuksilla. Tuollaisten kuorma-autolavettien etu esimerkiksi pommikoneisiin sijoitettuihin ohjuksiin nähden, on se että nuo lavetit voidaan ajaa mihin tahansa latoon piiloon, ja sitten iskun alkaessa ne vain tuodaan pihalle, ja aseet laukaistaan kohteisiin. Kun puhutaan siitä, miten mikäkin mielipide sitten ajetaan ihmisten tietoisuuteen, niin silloin tietenkin tarvitaan julkista sanaa eli lehdistöä.

Se saako USA sijoittaa esimerkiksi maalta ammuttavia ATACMS (Advanced Tactical Missile System) -ohjuksia jonkun valtion alueelle riippuu kyseisen valtion johdon tahdosta. Ja siksi tuossa tapauksessa täytyy sitten edetä melko varovaisesti, koska noita aseita pelätään sekä vastustetaan monissa piireissä. Ja tietenkin ihmiset pelkäävät sitä, että tällaiset aseet saavat aikaan sen, että Venäjä alkaa kohdistaa tulivoimaansa näihin aseisiin, jotta ne saadaan tuhottua ennen, kuin niistä on vaaraa. Tuolloin voidaan tuoda esiin juuri näitä negatiivisia asioita, joita kyseinen asejärjestelmä tuo tullessaan. Toki ATACMS-ohjukset ovat vastaavia kuin Venäjän SS-26 “Stone”, mutta se mikä ihmisiä pelottaa tällaisissa asejärjestelmissä on se, että USA käyttää niitä operaatioissaan, vaikka valtio jonka alueella nuo aseet ovat ei ole liittynyt sotaan, tai sitten niitä kuljetetaan sotatoimialueella neutraalin valtion alueen läpi.

Tällaisten seikkojen tuominen esiin varmasti saa ihmiset epäröimään esimerkiksi NATO:oon liittymistä, mutta samalla unohdetaan sellainen asia, että Venäjällä on tällä hetkellä käytössään vain oma alueensa, vaikka se varmasti haluaa sijoittaa pitkän matkan SS-N-21 risteilyohjuksia myös Syyriaan sekä muihin maihin, jotka ovat sen liittolaisia. Sotilaallisen liittoutumisen kannalta tällaiset asiat ovat hyvin tärkeitä, ja jos esimerkiksi Suomi liittyy NATO:oon, niin silloin esimerkiksi juuri ATACMS-ohjusten liikuttelu voisi tapahtua paljon laajemmalla alueella, jolloin niiden etsintä olisi hyvin vaikeaa verrattuna tilanteeseen, missä niiden liikkuma-ala on rajattu Norjaan. Kuitenkin julkista mielipidettä voidaan muokata helposti ottamalla tiedotusvälineet hallintaan.

Tuolloin voi Venäjä tai joku NATO-maa hankkia esimerkiksi toisen maan alueella ilmestyviä sanomalehtiä tai mediataloja haltuunsa, ja sitten aletaan lobata voimakkaasti vain sitä omaa kantaa noiden tiedotusvälineiden sivuille. Eli esimerkiksi NATO voidaan näyttää yksisilmäisesti joko turvana tai onnettomuutena, josta ei maallemme ole mitään hyötyä vaan pelkästään haittaa. Jos taas jäämme liiton ulkopuolelle, niin silloin emme pääse vaikuttamaan NATO:n sisäisiin päätöksiin. Kuitenkin tuon liiton jäsenyys on siitä ongelmallinen, että siitä ei ehkä voi luopua aivan helposti. Eli jos joku NATO-maa alkaa toimia vastuuttomasti, niin silloin taas maamme voi joutua mukaan hyvin ikävään selkkaukseen, mihin se ei muuten joutuisi.

Tuolloin kuitenkin pitää ottaa se asia huomioon, että jos emme rauhan aikana anna toisille tukea, niin emme sitä konfliktin alkaessa tule saamaan. Toisaalta Venäjän ydinaseet varmasti eivät kannusta lähtemään pommittamaan tuota valtiota, ja saattaa olla, että Venäjän tekoihin puuttuminen voi olla vähän turhan hankalaa. Ja kukaan tuskin haluaa sotaa tuota maata vastaan. Eli se tulisiko NATO maamme avuksi konflikteissa, vaikka olisimme tuon liiton jäseniä, on varmasti hiukan avoin kysymys.  Mutta  jos maamme johto ei liittoudu, niin silloin tietenkin voimme odottaa jäävämme yksin konfliktissa.

Propagandaa ja hyväksikäyttöä

Propagandan tunnistaminen on erittäin tärkeää, kun keskustellaan median lukemisesta sekä sen sisällön tulkitsemisesta, ja tietenkin mediassa esitetyn propagandan tyyppi kertoo siitä, että mistä maasta tuo kirjoitus on lähtöisin. Yleensä tuollaiseen propagandaan tai informatiiviseen operaatioon viittaa sellainen seikka, että kirjoituksessa vedotaan asevoimien johdon kaltaiseen tahoon, missä heidän toimintaansa kohtaan ei tunneta mitään kritiikkiä. Yleensä tuollainen propaganda vilisee kuvia asepukuisista miehistä sekä jatkuvasti vedotaan siihen, kuinka paljon kenraaleilla on valtaa.

Samoin tietenkin muistutetaan siitä, että puolustusvoimain komentaja ei koskaan tule pitämään henkilöistä, jotka arvostelevat tuon organisaation tapoja toimia. Ja kaikki jotka ovat eri mieltä niin sanotun “virallisen mielipiteen” kanssa leimataan tietenkin kiihkoilijoiksi tai muuten vain julkisuuden kipeiksi haihattelijoiksi. Tuo kaikki kuuluu tietenkin aitoon informaatio-operaatioon, jonka tarkoitus on pelotella ihmisiä olemaan hiljaa asioista, jotka eivät propagandan tekijän mielestä ole sopivia julkisuuteen. Ja kuten tiedämme, niin kaikkein paras tapa mustamaalata ihmisiä sekä vaikuttaa toisen maan turvallisuusviranomaisten työhön ja hajottaa vastapuolen rivejä on nimetä ykkösluokan poliitikkoja veronkiertäjiksi. Tuolla tavoin saadaan sitten aikaan sellainen kuva, että esimerkiksi asevoimien ei ole mitenkään sopivaa valoilla ihmisten yksityisyyttä. Ei ole sopivaa että omat koirat purevat isäntäänsä.

Kun puhutaan siitä, kuinka johtajia imarrellaan, niin tietenkin tässä pitää huomioida se, että joidenkin maiden presidentille on annettu oikeus säätää lakeja. Joten ehkä myös Suomi tarvitsee joidenkin ihmisten mielestä tällaisen lain, jotta esimiesten ei  tarvitse kuunnella mitään vastaväitteitä. Mutta kuitenkin se, miksi Turkissa tuollainen laji meni läpi johtuu siitä käsityksestä, että jokainen valtio kulkee demokratiaan sosialismin kaltaisen valtiomallin- eli useiden diktatoristen vaiheiden kautta. Kuitenkin on hyvin arveluttava tapa lähteä siitä, että yksittäisen ihmisen käsiin pitäisi kasata valtaa, koska henkilö saattaa vaihtua tuossa virassa melko nopeasti. Kuitenkin valta saa ihmiset tekemään asioita, joita he saattavat sitten myöhemmin katua. Kuitenkin propagandisti haluaa varmasti antaa yksittäiselle henkilölle paljon valtaa, koska yksilöön on helppo vaikuttaa mielistelemällä häntä.

Tuolloin käytetään sellaista menetelmää, missä henkilölle sanotaan, että hänen ei tarvitse kuunnella mitään, mitä muut sanovat. Ja tietenkin kaikki häntä arvostelleet henkilöt saatetaan samalla tuon palvonnan kohteen tietoon. Kyseisessä menetelmässä sitten käydään hiukan huvittuneena läpi esimiehen ja alaisen suhdetta, ja samalla muistutetaan siitä, että jos esimies ei alaistaan ojenna, niin hän on tietenkin heikko ihminen. Kun puhutaan valtionpäämiesten kotioloista, niin tietenkin on hienoa, että esimerkiksi Kekkonen oli lempeä isä ja upea ihminen muutenkin. Mutta tietenkin myös Josif Stalin ja Adolf Hitler olivat yksityiselämässään miellyttäviä henkilöitä, joiden perheet eivät tienneet sitä, millaisia nuo miehet oikeasti olivat. He olivat oikeasti myös valloittavia ihmisiä, joiden tapa käyttää lapsia hyväkseen oli legendaarista. Josif Stalin käytti omaa tytärtään urkkiakseen ihmisten asioita.

Eli hän saattoi esimerkiksi laittaa mikrofoneja tiloihin, joissa hänen lapsensa leikki muiden niiden kanssa. Tuossa leikissä sitten luettiin lappuja, joissa oleviin kysymyksiin piti vastata, ja tietenkin osa lapuista oli Stalinin itsensä kirjoittama. Hän saattoi myös lähestyä vankileirille lähettämänsä henkilön lapsia sanomalla, että “minulla on ikäisesi tyttö”, ja sitten hän saattoi tarjoilla lapselle karamelleja, ja luvata että ottaa tuon henkilön asian hoitaakseen. Sen jälkeen vanki ammuttiin.

Stalin aina vihjaili myös sillä, että hänellä on aviottomia lapsia, ja hän ilmeisesti esiintyi joidenkin puolueen jäsenten lasten isänä, jotta saisi sitten tietoja siitä, että saisi tietoja siitä, onko hänen vankileireistään puhuttu selän takana. Salaiset poliisit eli poliittisia pidätyksiä hoitavat viranomaiset ovat kautta koko maailman olleet loistavia ihmisten hyväksikäyttäjiä, ja varsinkin ihmisten lapset ovat olleet heidän tärkeitä tiedonlähteitään. Heidän normaaliin toimintatapaansa kuului esimerkiksi sellainen malli, missä salaisen poliisin jäsenet kävelevät henkilön kotiin, ja sitten he kuvailevat lapselle tämän normaalia käytöstä työpaikalla. Tuon jälkeen kyseinen salaisen poliisin jäsen kertoo, että kyseessä on psykiatrinen sairaus, ja kyseinen pidätettävä viedään tietenkin psykiatriseen sairaalaan.

He saattoivat Stalinin aikaan  myös käyttää sellaisia metodeja, missä henkilön väitettiin olleen jotenkin vaarallinen ympäristölleen, eli he sanoivat aina, että “me emme usko isäsi olleen paha mies, mutta kuitenkin on asioita joita pitää selvittää”. Ja sitten he vielä totesivat, että “estämme tällä vain häntä vahingoittamasta itseään tai muita”. Sen jälkeen keskusteltiin laitoksesta sekä terapioista, joita tuo henkilö sitten tulisi saamaan. Tuolloin tietenkin “toimintaterapia” tarkoitti metsätöitä Siperiassa. Mutta tietenkin oli ongelmallista, jos henkilö sitten oli esimerkiksi kirjailija, joka uskalsi arvostella järjestelmää. Silloin tuon taiteilijan pidättäminen pelkästään kirjoitusten takia  ei tietenkään ollut soveliasta.

Tuollainen henkilö oli stalinin järjestelmässä ikään kuin infektion lähde. Informaatio leviää yhteiskunnassa kuin tauti, ja sen takia noihin kaiken maailman kirjailijoihin ei saanut kukaan kiinnittää liikaa huomiota. Jos väärät ihmiset lukivat vääriä tekstejä, niin he infektoituivat tuosta informaatiosta. Ja siksi kirjailijoiden mainetta piti mustata ennen kuin heidät poistettiin yhteiskunnasta.

Stalinin kuoleman  jälkeen ei ollut mitenkään valtion turvalllsuuselinten johtajien mielestä soveliasta myöskään pidättää henkilöitä suoraan siitä, että he olivat kirjoittaneet jotain suurta ja mahtavaa järjestelmää vastaan. Se olisi saattanut vaikuttaa  haitallisesti salaiseen poliisiin. Näin ollen noiden henkilöiden pidättäminen tapahtui psykiatrian nimissä, ja näitä laitoksia joihin nämä taiteilijat sijoitettiin oli nimetty psykiatrisiksi hoitoiksi, jotta niissä ei turhan paljoa käytäisi vierailulla. Syy miksi järjestelmä ei suoraan ampunut noita ihmisiä johtui siitä, että kirjailijoita ja maalareita tarvittiin täyttämään tuon valtion lehdistö teksteillä, ja se millainen teksti on riippuu kirjoittajan halusta tehdä työtään.

Eikä myöskään kirjojen kuvittamiseen käytettävät kuvat synny Tokarev-pistooli ohimolla, joten siksi tuo muuten niin erikoinen järjestelmä suhtautui taitelijoihin jotenkin kaksijakoisesti. Toisaalta se vihasi taiteilijoita, mutta samalla myös sen johtajat tarvitsevat samalla kirjoittajia omille puheilleen sekä lehdet tarvitsivat ihmisiä, jotka osasivat kirjoittaa juttuja noille sivuille, jotka mainostivat valtion politiikkaa. Kun mietitään sitä, miten esimerkiksi taiteilijoita estetään agitoimasta valtiota vastaan, niin tietenkin paras keino on leimata heidät itsetuhoiseksi persoonallisuudeksi sekä käyttämällä poliittisten pidätysten sijasta jotain mielenterveydellistä diagnoosia. Tuolloin myös voidaan henkilön puheet leimata hullun miehen tai naisen hallusinaatioiksi, jolloin tietenkin heidät voidaan tehokkaasti vaientaa.

Tässä vaiheessa mieleeni tulee eräs Andrei Saharov-niminen ydinfyysikko, joka kehitti aikoinaan Neuvostoliiton vetypommin. Hänet leimattiin julkisesti skitsofreenikoksi, ja myöhemmin tuo mies sitten sai vanhoilla päivillään rehabilitaation, mikä tarkoitti sitä, että valtio myönsi toimineensa väärin häntä kohtaan. Tuo mies oli “sloikan” eli “Alarm clock” tyyppisen vetypommin yksi kehittäjistä, ja myöhemmin olen miettinyt sitä, että mikä sai tuon miehen järkyttymään sekä muuttamaan näkemystään tuosta järjestelmästä.

Ja silloin tällöin olen miettinyt sitä, mitä olisi tapahtunut, jos tuo mies ei olisi ollut niin tunnettu sekä arvostettu tieteellisen sekä valtionsa eteen tehdyn työn takia? Synkissä kuvitelmissa olen ajatellut, että olisiko ollut niin, että Stalinin tai jonkun muun henkilön vankileireille sulkemia henkilöitä olisi ehkä “häivytetty” noissa Semipalatinskin ydinkoealueella tehdyissä vetypommikokeissa.

Samaa muuten  puhutaan USA:n Tyynellämerellä tekemistä ydinkokeista. Huhujen mukaan joukko tiedemiehiä, jotka olivat liian kuuma pala Pentagonille “häivytettiin” Castle-Bravo-kokeessa. Tarinoiden mukaan nuo tiedemiehet olisivat olleet mukana holokaustissa tekemässä ihmiskokeita, jotka olivat äärimmäisen kivuliaita sekä epähumaaneja. Olen tästä joskus ennenkin kirjoitellut, mutta esimerkiksi “Operation Paperclip” oli tietenkin raketti- ja muille tekniikan tiedemiehille suunnattu ohjelma heidän värväämisekseen USA:n palvelukseen, mutta kun puhutaan esimerkiksi kemiallisen sekä biologisen sodankäynnin asiantuntijoista, niin heitä varten perustettiin kuulemma “Operation DeepWater”, jonka tarkoitus oli hyödyntää noiden miesten asiantuntemusta näissä asioissa.

Ja sitten kävi niin, että mukana oli muutamia henkilöitä, joiden kanssa kukaan ei halunnut olla samassa kuvassa. Tuo tarkoitti sitä, että kyseiset henkilöt olivat oikeastaan vastuussa miljoonien ihmisten murhaamisesta. Ja tietenkään heitä ei maailmalle haluttu esitellä, koska heidän tietonsa liittoutuneiden sodan lopulla suorittamasta tiedemiesten sekä upseerien värväämisestä olisi voinut saattaa sekä USA:n että Neuvostoliiton jotenkin outoon valoon, ja näin ollen nuo henkilöt olivat uhka sekä Stalinin miehille että Pentagonille.  

Joten erään huhun mukaan nuo henkilöt sitten poistettiin kirjoista Castle-Bravon kaltaisissa kokeissa. Stalin ei muuten noista natsien murhaamista henkilöistä mitään välittänyt, ja hänen asenteensa uskontoja kohtaan oli hyvin kielteinen. Joten puhutaan, että osa noista lääkäreistä tai lääkintä-asintuntijoista  jatkoi työtään NKVD:n tai MGB:n valvonnassa, ja puhutaan että heidän työtään olisi ollut kauhistuttava “unikoe”, jossa päätyön suorittivat natsilääkärit, jotka sitten teloitettiin salaisen poliisin määräyksestä.  Myös Neuvostoliitto värväsi  Walter Blumen kaltaisia miehiä työskentelemään  Neuvostoliitossa. Tuo mies oli toinen pääasiallinen suunnittelija Arado-123 “Blitz”-pommittajan valmistamisessa. Eli osa noista ilmailun sekä rakettitekniikan asiantuntojoista jatkoi uraansa Neuvostoliitossa,joten mikään ainutkertainen projekti ei tuo "Paperclip" kuitenkaan ollut, ja tuota asinatuntemusta halusi varmasti myös Stalin oman armeijansa käyttöön.

http://stalinjagulag.webnode.fi/

Lehdistön moraali sekä journalismin vapaus voivat riippua myös päätoimittajan tai toimittajan itsensä näkemyksestä

Lehdistön vapaa toiminta on länsimaisen demokratian tunnusmerkki, mihin kuitenkin aina välillä puututaan hyvin ikävällä tavalla. Lehdistö on nimittäin mediatalojen omistama, ja ainakin ennen myös lehtiä painavat kirjapainot olivat erittäin suuressa osassa, kun journalismia harjoitettiin. Tästä sitten on seurannut "hupaisia" asioita, kuten sellaisia että painatusvaiheessa on puolet toimittajan kirjoittamasta artikkelista kadonnut kuin tuhka tuuleen. Samoin vaikka kyseessä on periaatteessa sananvapauden vastainen toiminta silloin, kun päätoimittajat eli toimituksen esimiehet komentavat alaisiaan ruotuun uhkaamalla erottaa heitä silloin, kun heidän tekemänsä juttu ei sitten miellytä häntä tai lehden omistajaa.

Nykyään voidaan toki sanoa että sanan "lehti" paikalla voisi olla sana "mediatalo", mutta samat lainalaisuudet pätevät myös näiden nykyaikaisten web-julkaisuihin liiketoimintansa perustuvien mediatalojen kanssa. Toki voidaan aina sanoa niin, että syy sensuuriin ei aina ole varmasti ollut lehtitalon omistajassa, vaan kyllä päätoimittajat ovat sitä omin päin tehneet, ja varsinkin joissain maakunnissa on lehden päätoimittaja saattanut poistaa osia lehtijutuista, jotka ehkä käsittelevät esimerkiksi kunnanjohtajien tai kunnanvaltuuston jäsenten toimintaa.

Olen kuullut siitäkin, että 1960-luvulla, kun politiikka oli "vakavaa" toimintaa, niin joissakin pienemmissä lehdissä oli esimerkiksi vaaliehdokkaiden numeroita ikään kuin töhritty, tai jotkut lehdet ovat ikään kuin jättäneet tiettyjen vaaliehdokkaiden ilmoituksia julkaisematta. Toki noita tiettyjen ehdokkaiden ilmoitussivuja on ikään kuin "koristeltu" törkeillä vihjauksilla siitä, että "mitä saunan takana tulee tapahtumaan", kun aito suomalainen ottaa vallan maassamme ja itse kyllä pidän sitä vastenmielisenä, että, esimerkiksi tietyn maakuntalehden sivuilla on vaaliehdokkaiden sivuilla esitelty sitä, "mitä maanpettureille" tullaan tekemään. Eli vaikka valtakunnallinen media on suomessa yllättävän siisti lukuunottamatta muutamia pieniä "sammakoita", niin näitä maakuntalehtiä kyllä hiukan voidaan katsoa vähän toisesta vinkkelistä.

Toisin sanoen monissa noista lehdistä on ikään kuin muistutettu, siitä että jos "tätä henkilöä ei äänestetä, niin puukosta tulee", mikä kyllä ei mikään kovin mukava asia ole. Samoin esimerkiksi painotuotteiden jakamatta jättäminen on kyllä sensuuria, eli sillä tarkoitan sellaista toimintaa, että esimerkiksi kilpailevan puolueen lehtien tai joissain tapauksissa myös niiden jäsenten äänioikeusilmoituksia on jätetty jakamatta, kun ei ole heidän kantansa miellyttänyt "postiljoonia", ja jälkimmäinen asia sitten on oikeastaan vaalirikos, mistä voi sotilasarvo mennä. Toisaalta myös toiselle ihmiselle osoitetun postin lukeminen on kiellettyä, joten sen verran kyllä pitää tietää noista asioista. Samoin toimittajat ovat kyllä välillä harrastaneet kiitettävästi itsesensuuria sekä kritiikitöntä toimintaa, kun käsitellään esimerkiksi sosiaalista mediaa sekä sellaisia asioita kuin puolustusvoimia ja varsinkin siviilipalvelusta ja muita vastaavia toimia, joita jostain syystä pidetään ikään kuin yhteiskunnan horjuttamisena.

Maamme media on yleensä ollut erittäin tasokasta, mutta tähän on nyt tullut sellainen ikävä ilmiö, että jostain syystä valtakunnallinen mediatalo on ikään kuin alkanut tukea ääriliikkeitä, sekä puhtaasti rikollista toimintaa. Samoin maamme "virallinen" media oli vähän aikaa sitten ristiretkellä sosiaalista mediaa vastaan, ja toki sosiaalinen media saattaa olla sellainen, että kaikkea siellä kirjoitettua ei voida mitenkään pitää todistettavana asiana. Mutta kun puhumme esimerkiksi Tatu Vanhasen kirjasta, missä todisteltiin että mustat ihmiset ovat vähemmän älykkäitä kuin valkoiset, ja tuo kirja sitten sai kustantajan "Terra Cognitasta", niin silloin tuo yleensä melko laadukkaita kirjoja julkaiseva kustantamo teki kyllä flopin. Kuten tiedämme niin tuo kirja on sellainen kirjoitelma, joka voidaan merkitä esimerkiksi  hyvin vaarallisesta  lukemistosta, koska siinä esitetään tieteellisenä tosiasiana asioita, jotka on vuosia sitten todistettu täydelliseksi valheeksi.

Tuollainen käsitys siitä, että mustat ihmiset sekä psykiatriset potilaat olisivat jotenkin muiden alapuolella perustuu 1930-luvun natsien oppeihin, joista monet on on myöhemmin todistettu vääriksi. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, että psykiatriset potilaat olisivat muka jotenkin lapsellisempia kuin muut, johtuu siitä että heitä voitiin käyttää ennen aikaan ilmaisena työvoimana. Samoin tuo vähättely johtuu siitä, että monet noista potilaista olivat aikoinaan ja ovat vieläkin huonoista perheistä, ja tuollainen ryyppääminen sekä muuten välinpitämätön asenne tietenkin olivat perheelle vähemmän mairittelevia asioita, joten silloin tällöin joku asiamies sitten päätteli, että nuo alkoholistit sitten saisivat ikään kuin "synninpäästön", jos heidän lapsensa todistettaisiin mielenvikaisiksi.

Tuon psykiatristen potilaiden aseman vähättelyn tarkoitus oli luoda "muuria" noiden ihmisten sekä normaalin yhteiskunnan väliin, jotta noiden perheiden ongelmat eivät sitten leviäisi muualle. Samoin mustien ihmisten nimeäminen ali-ihmisiksi, johtuu siitä, että haluttiin salata se, mitä afrikassa todellisuudessa tehtiin. Kun puhutaan siirtomaa-ajoista, niin silloin oli kuulemma järjestetty jopa "ihmissafareita", joissa alkuasukkaita metsästettiin kuin eläimiä. Ja tietenkin tuollainen toiminta piti varmasti salata kotipuolessa, kun konekivääreillä sitten ammuttiin kokonaisia heimoja kuoliaaksi, Mutta kuten tiedämme, niin älykkyys ei riipu rodusta. Mutta jos kansanryhmiin kohdistuvaa halveksuntaa aletaan perustella "tieteellä", niin silloin tietenkin eteen tulee tarunhohtoinen "kolmas valtakunta", jonka periaatteisiin kuuluu sellainen asia, kuin juutalaisten nimeäminen "alemmaksi roduksi". Kuten tiedämme, niin kyseessä on oikeasti uskonto eikä varsinaisesti mikään rotu.

Mutta jostain syystä maassamme välillä on sellainen asenne, että natsismissa oli jotain upeaa. Ja joskus toimittajilta ikään kuin pettää arvostelukyky, ja siitä osoituksena on ollut se, että englantilainen historioitsija John Irwing oli aikanaan erittäin siteerattu kirjoittaja maamme mediassa, koska hän kiisti natsien harjoittaman kansanmurhan. Kuitenkaan Irwing ei koskaan huomioinut sitä, että esimerkiksi kaasukammioita oli jokaisella keskitysleirillä, ja että pääosa tuosta murhaamisesta tapahtui kuitenkin hiilimonoksidilla, ja myös esimerkiksi alipainekammioita käytettiin jossain vaiheessa. Tuo Irwingin tuominen näkyvästi esiin kuitenkin näytti maailmalle sen, että myös toimittaja voi olla rasistinen.

Samoin tässä vähän aikaa sitten nimen omaan ulkomaalaisten tekemät seksuaalirikokset ovat olleet todella hyvin esillä eräässä maamme mediassa, joka oli vähän aikaisemmin osoittanut suurta aktiivisuutta aloittaessaan ristiretken sosiaalista mediaa vastaan, leimaten somen pelkäksi rasistien paratiisiksi, mutta sitten he kuitenkin itse syyllistyivät vihakirjoitteluun. Eli tämäkin asia vaatii hiukan keskustelua median asemasta yhteiskunnassa, joka on muuttunut erittäin paljon juuri sosiaalisen median sekä Internetin takia. Ja siksi myös median olemusta on hyvä pohtia, ja samalla muistaa se, että me olemme nyt suuremman tietomäärän edessä kuin koskaan ennen, ja se vaatii lukijalta enemmän sekä osaamista että arviointikykyä kuin koskaan ennen, ja toivon että maamme media jatkaa edelleen moniulotteista sekä kaikkia osapuolia kuuntelevaa journalismia, mistä se on yleensä tunnettu kautta koko maailman.

hkimmo.blogspot.fi

Asenteet ja politiikka ovat aina toisiinsa kietoutuneita asioita, ja sen takia Eduskunnassa kiistellään esimerkiksi avioliittolaista

Poliitikon pitää aina muistaa se, että hänellä on neljän vuoden välein tilinteon hetki, ja jos silloin ei olla pidetty äänestäjiä tyytyväisinä, niin hän voi lähteä etsimään uutta työpaikkaa. Siksi on tärkeää, että hän seuraa tarkasti galluppeja, joissa mitataan äänestäjien tyytyväisyyttä tehtyihin päätöksiin. Ja tästä sitten seuraa hiukan erikoinen tilanne, koska tietenkin poliitikon pitää osoittaa aktiivisuuttaan jokaisessa mahdollisessa asiassa. Äänestäjien kosinta varsinkin kuntavaalien alla on erittäin tärkeää, koska silloin mitataan poliitikon omaa henkilökohtaista kannatusta sekä samalla ajetaan sisään uutta väkeä, joista ehkä joku sitten asettuu puolueen ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa. Poliitikon pitää kuitenkin varoa sitä, että hän lähtee vahingossa pienen mutta äänekkään ääriryhmän mukaan, ja esimerkiksi juuri körttiseurakunta on tästä hyvänä esimerkkinä. Eli kun käydään pienen paikkakunnan  kirkon ovella tekemässä galluppeja, niin se saattaa antaa väärän kuvan siitä, mikä on paikkakunnan yleinen mielipide asioista.

Ja siksi on tärkeää, että puolueiden arvot näkyvät jokapäiväisessä keskustelussa, joka koskee muutakin kuin valtion tulo- ja menoarviota. Näet valtion tulo- ja menoarvion kaltaiset asiat ovat toki tärkeitä asioita, mutta ainoa osa mistä niissä keskustellaan ovat sosiaalimenot, ja muuten tuo kirjanen on melko tuntematon käsite päivän politiikasta keskusteltaessa. Näet valtion tulo- ja menoarvio sekä budjettikehykset, mikä tarkoittaa sitä, että paljonko rahaa mihinkin asiaan on varattu, ja esimerkiksi paljonko liikkumavaraa tuossa budjetissa oikeastaan on, mikä tarkoittaa sitä, että montako ylimääräistä työntekijää saa palkata esimerkiksi kiireapulaisiksi terveyskeskukseen on monille ihmisille melko tuntematon käsite, ja minun  täytyy tässä myöntää, että en edes tiedä onko terveyskeskuksessa kiireapulaisia. Mutta valtion tulo- ja menoarvio on abstraktio, mikä on monille ihmisille hyvin etäinen asia.

Tämän takia esimerkiksi tästä avioliittolaista on tehty niin valtavan suuri numero, koska se edustaa ihmisille jotain käsin kosketeltavaa sekä konkreettista asiaa, josta voidaan sitten keskustella konkreettisella tasolla. Eli tässä tapauksessa keskustelu tarkoittaa sitä, että haluammeko nähdä kaksi miestä tai kaksi naista alttarilla seisomassa. Toki tuo on piispainkokouksen päätöksen jälkeen edelleen mahdotonta, vaikka pappi sen seremonian voi tehdä salaa kirkon ollessa kiinni tai jonkun kotona. Mistä sen tietää mitä nuo ihmiset tekevät tai mitä he mistäkin asiasta ovat oikeasti mieltä? Toki jos pappi jää tuollaisesta toiminnasta kiinni, niin hän saattaa joutua kurinpidollisen menettelyn kohteeksi, eli muistakaa että myös pappi on ihminen. Se että tästä avioliittolaista kuitenkin kiistellään Eduskunnassa osoittaa yhteiskunnan muutosta suvaitsevampaan suuntaan, eli keskutelu käydään sivistyneesti ilman katuparlamentteja tai suurempia mielenilmauksia.

Eikä ainakaan ketään olla vetämässä hirteen tai polttamassa roviolla tämän asian takia. Ja nämä seksuaaliset ja muut suuntautumiset ovat asioita, joille kukaan ei voi mitään. Mutta se että tällainen asia otetaan avoimesti esille parlamentissa,  ja siitä avoimesti voidaan keskustella niin, että kaikkia osapuolia kuunnellaan tasapuolisesti, ja muitakin kuin vain yhtä kantaa esitetään, on mielestäni erittäin positiivista politiikan kannalta. Eli rävähtävä keskustelu tuo väriä sekä kiinnostavuutta valtion päätöksentekoon, ja ehkä sitten saadaan myös uusia mielenkiintoisia nimiä mukaan myös ehdokaslistoille. Samoin pitää muistaa, että vain se uurnalla annettu ääni ratkaisee sen, kuka maassamme on vallassa. Joten siellä äänestämässä kannattaa käydä, jotta sitten saadaan niitä mieleisiä edustajia myös kunnanvaltuustoon sekä parlamenttiin

pseudotiedetta.blogspot.fi