Uhkakuvat ovat aina olleet valtion johtajille tärkeitä asioita, koska niiden avulla on saatu kansa pidettyä aisoissa.

Suomen Pankin aulassa olevissa freskoissa esiintyy Louhi-hahmo, joka on oikeastaan meidän kansallinen versiomme uhkakuvasta. Tuo “Louhi-hahmo” on oikeastaan samanlainen universaali  uhkakuvan symboli riippumatta siitä, missä päin maailmaa tuota uhkakuvaa esitellään. Pakanuuden ajalta peräisin olevassa käsityksessä vihollisesta tai uhasta, on havaittavissa samanlaisia asenteita maasta riippumatta. Vihollinen esitellään omalle kansalle jotenkin naismaisena sekä samalla myös ovelana sekä viettelevänä persoonana, jonka omat taistelijat sitten voittavat. Uhkakuva on kaikille maailman valtioille yleensä aivan samanlainen, riippumatta siitä, millainen valtio- tai millä vuosisadalla tuota uhkakuvaa käytetään perustelemaan esimerkiksi hyökkäys toiseen valtioon.

Uhkakuva liittyy universaaliin vallankäyttöön, ja varsinkin ulkoisia uhkakuvia käytetään hyväksi ihmisten ehkä hyvinkin oikeutettujen sisäpoliittisten vaatimusten hillitsemisessä sekä kansan rivien kokoamiseen hallitsijan taakse. Tai sisäpoliittisten uhkakuvien tarkoitus on samalla tavoin antaa oikeutuksen toisinajattelijoiden pidättämiseen sekä mielenilmausten tukahduttamsen perutelemiseen. Vanha ruotsalainen uhkakuva ovat “sverkkerit”, joiden olemassaolo oli joko keksittyä tai sitten heidän vahvuuttaan liioiteltiin. Ja kun Ruotsi-suomen kuningas joutui epäsuosioon, niin ikään kuin tilauksesta tai taivaan lähettämänä saapuivat nuo “sverkkerit” pelastamaan kuninkaan, rosvoamalla taloja sekä linnoja pitkin Ruotsia tai Suomea.

Tietenkin silloin tarvitsi valtio vahvaa johtajaa, kun nuo kammottavat “Novgorodin pakanat” ryöstivät Suomea, ja silloin tietenkin tarvittiin joka mies aseisiin, ja mitään keskustelua esimerkiksi ylisuurista veroista ei silloin sopinut käydä. Ja toki tuollainen asevoima sitten tarvitsi ammattimaisen johtajan, jolla oli “Jumalan antama lupa” johtaa armeijaa, joten tietenkin kuningas itse lähti tuota joukkoa johtamaan, ja hakemaan esimerkiksi ryöstöihin syyllistyneitä Novgorodilaiset vaikka Moskovasta, ja samalla myös korvauksia noiden ihmisten teoista otettiin matkalla vastaan tulevista taloista, jotka olivat tarinan mukaan tehneet yhteistyötä ortodoksien eli Novgorodilaisten kanssa. Ja tietenkin kansa pelkäsi niitä kammottavia “idän petoja”, jotka tekivät ties mitä, jos he pääsevät Suomeen.

Suomessa nämä henkilöt olisivat voineet yrittää käännyttää kansaa pois katolilaisuudesta, ja sitten kun uskonpuhdistus alkoi, niin tietysti luterilaiset sitten olivat se oikeampi puoli. Ja kun kansa pelkäsi, niin kuningas saattoi sitten hallita maataan tehokkaasti ja päättäväisesti. Armeija oli tuolloin välttämätön osa valtion koneistoa, ja se tarvitsi kunnon varusteet, jotta kuningas voisi taistella maahantunkeutujia vastaan. Monissa uhkakuvissa on toisella puolen pelkäävä kansa. Joka pohjautuu jostain valtavan suuresta ja upeasta, tai ainakin hiukan muita paremmasta rodusta. Ja tuo suuri kansa sitten joutuu valitettavasti pelkurimaisen hyökkäyksen kohteeksi, minkä jälkeen sen on ollut pakko puolustaa itseään.

Toisaalta uhkakuvan käyttö on ollut myös niin sanotusti passiivista, eli valtion johtaja on ottanut vasallin roolin toiseen valtioon nähden. Ja esimerkiksi Raamatun Herodes oli tuollainen vasalli, joka maksoi veroja Roomaan. Vasallin asemassa oleva hallitsija on toisen hallitsijan alamainen, jonka tehtävä on hallita maata tämän herransa käskyjen mukaan. Ja tietenkin vasalli oli sikäli ikävässä asemassa, että hänen oli pakko totella tuota toista kuningasta, joka pani vasallinsa  avulla toimeen ryöstöjä sekä verilöylyjä, joiden tarkoituksellisuus oli ainoastaan oman voiman osoittaminen. Yleensä tuo vasalli teki käskijöiden likaista työtä, koska hänen oli pakko olla aina herralleen mieliksi, tai sitten koko kansa joutui vaikeuksiin.

Todellisuudessa jo Herodeksen aikaan nuo vasallit tunnettiin siitä, että he mielellään syyttivät kansaansa valtion ongelmista, ja esimerkiksi veroja sitten ei aina muistettu maksaa oikein. Tuo tarkoitti sitten ryöstöjä, jotka kohdistuivat tavallisiin ihmisiin, joiden syyksi vasallit panivat kaiken, vaikka he itse olivat ottaneet esimerkiksi verorahoja omaan taskuunsa. Ja mitä muuta tekemistä kansalla oli, kuin ahertaa hänen pelloillaan, ja panna hänen viiniään. Tietenkin verotus oli kova, mutta mitä sillä oli väliä, kun vain ihminen sai juoda hyvää viiniä ja syödä hyvin. Ja jos tavallinen peltotyöläinen ei osannut lukea, niin mitä sillä oli väliä, kunhan tuo mies muisti sitten kääntää peltonsa sekä pitää itsensä siinä kunnossa, että peitsi tai viisi metriä pitkä piikkikeihäs pysyi kädessä. Ja olihan paavi sanonut, että nuo tyhmät ihmiset olivat onnellisia.

Silloin he eivät edes osanneet vaatia mitään, kun eivät mitään olleet saaneet. Ja tietenkin linnoissa palvelevat sotilaat olivat vähän ongelmallisia, koska he olivat nähneet linnojen elintason, mutta missään nimessä tavallinen kansa ei saanut nähdä esimerkiksi linnoissa tapahtuvia syöminkejä. Silloin olisi saattanut tietenkin pinna vähän palaa, jos tuo maatyöläinen olisi havainnut, että linnoissa heitettiin puolet ruuasta pois, vaikka maassa saattoi olla nälänhätä.

Mutta tietenkin kuningas oli saanut valtansa jumalalta, joten silloin hänen oli vain pakko kukistaa nuo kapinat, ja kukapa sitten olisi vapaaehtoisesti lähtenyt muutenkaan Jumalaa vastustamaan. Joten kaikille oli sitten parempi, että noista linnojen menoista ei kukaan saanut tietää, niin silloin jäi kapinakin kukistamatta, ja tiedä mitä kauheaa nuo kuinkaan palkkasoturit voisivat ihmisille tehdä. Kapinan kukistaminen oli asia, mitä ei varmaan ollut kovin helppoa perustella tavalliselle kansalle, jonka osa oli palvella kuningasta. Joten sitä varten oli palkattava palkkasotureita, joilla ei ollut henkilökohtaisia suhteita noihin tavallisiin ihmisiiin, jotta he voisivat olla kovia ja ankaria niitä kohtaan, jotka olivat kuningasta vastustaneet.

Kuningas sai valtansa jumalalta, ja hän oli ylimmän vallankäyttäjä asemassa valtiossaan. Ja tietenkin tavallisen rahvaan ei sopinut hänen asioitaan paljoa moittia. Yksittäiset vastustajat hoidettiin urkintakoneiston avulla, niin että heidän sanottiin vain pettäneen hallitsijan, ja tietenkin joskus myös tavallisia ihmisiä surmattiin. Yksi kuuluisimmista tapauksista historiassa, missä kuningas on antanut luvan rosvota omaaa maataan on ollut “Hugenottiristiretki” jonka alku oli se kun vuonna 1568 protestanttiset hugenotit työnsivät 13 katolista pappia kuolemaan La Lanternen tornista La Rochellen kaupungissa Ranskassa. 59 vuotta myöhemmin kardinaali Richelieu (1585-1642) kosti piirittämällä kaupunkia, kunnes nälkiintyneet kaupunkilaiset antautuivat.

Tuon vuonna 1627 alkaneen saarron aikaan 22 000 henkeä kaupungin 27 000 asukkaasta kuoli nälkään ja tauteihin. Suurin osa protestanteista sai lähteä Ranskasta, mutta heidän johtajansa vangittiin La Lanternen torniin, ja tämän lähteenäni käyttämäni  artikkelin kirjoittaja ei heidän kohtalostaan mitään mainitse. Eli saattoi olla niin, että Richelieu näännytti heidät kuoliaaksi, tai sitten heidät pakotettiin muuttamaan nimensä, ja ehkä he sitten päättivät päivänsä jonkun tyräkkihillolla maustetun pannukakun äärellä.

 http://historianet.fi/kulttuuri/historian-oppaat/ranskan-protestantit-saarrettiin-ja-tuhottiin.

Kuitenkaan tuo tapaus ei ole ainoa tapaus historiassa, ja nimitystä “hugenottiristiretki” käytetään monista muistakin vastaavista tapauksista, mutta kuuluisin noista tapauksista on tämä Richelieun suorittama kaupungin piiritys. Kaikkein pöyristyttävintä tuossa tapauksessa on ollut se, että kukaan noista tuossa operaatiossa surmatuista henkilöistä ei ollut edes vielä ollut edes elossa kun nuo papit surmattiin vuonna 1476.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Armand_de_Richelieu

Richelieu tuomitsi koko kaupungin kuolemaan siksi, että noiden ihmisten vanhemmat olivat hyökänneet pappien päälle, mutta toisaalta  tuo Richelieun roolin korostaminen tässä asiassa saattaa olla Ludvig XIII:n,(1601-1648) josta käytetään nimeä "Oikeudenmukainen" eli “Aurinkokuninkaan” isän maineen pitämisessä puhtaana. Ja itse kyllä uskon, että Richelieu sai käskyt tuohon tekoonsa kuninkaalta, koska hänen sanottiin toimineen kuninkaan nimessä, ja ehkä tuon operaation tarkoitus oli näyttää kaikille, että Kuninkaan ei tarvinnut neuvotella kenenkään kanssa. Samoin saattaa olla niin, että kuninkaalle oli sanottu kaupungin saaneen oikeutensa uskonnovapauteen kiristämällä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ludvig_XIII

marxjatalous.blogspot.fi

Mitä tapahtuisi jos henkilön asema yhteiskunnassa määräytyisi ennen syntymää?

Olento on filosofiassa kohde, johon tarkastelu kohdistuu. Eli se voi olla elävä tai eloton, ja tässä olio tarkoittaa yhteiskunnallista toimijaa, jonka paikka yhteiskunnassa määräytyy ennalta kuten se määräytyi muinaisessa Egyptissä sekä kaikissa absoluuttisissa monarkioissa, joissa hallitsija on ympäröity aatelisten renkaalla, jonka tehtävänä on hänen puolustamisensa. Nuo aateliset saavat sitten hyötyä sekä erilaisia etuja tuosta tehtävästään, kuten oikeuden jakaa tuomioita tavallisen kansan parissa. Kuten tiedämme, niin Ludvig XIV:n kaltaiset ihmiset ovat olleet ja aina tulevat olemaan vallan henkilöitymiä, ja heidän asenteensa valtioon on yksinkertaisesti "valtio olen minä". Sen takia he eivät ehkä aina kovin pidettyjä ole, ja aina pitää muistaa, että nuo äärimmäiset despootit eivät ole yksin valtion johdossa, vaan heillä on tukenaan aatelisten verkosto, joka tukee tällaista monarkkia aseellisella voimalla.  

Kreikkalaisilla aakkosilla merkityt alfa, beeta, gamma, delta sekä theeta olennot voivat olla todellisuudessa mielenhallinnan avulla luotuja yhteiskuntaluokkia. Eli kun olennolle kerrotaan heti syntyessä, että hän on ”alfa”, niin silloin hän tietenkin koko elämänsä tulee toimimaan kuten ”alfan” tulee toimia. Jos hänelle vain kaiken aikaa kerrotaan, miten hän on ikään kuin lähempänä täydellistä kuin muut ihmiset ovat, ja samalla ikään kuin annetaan oikeus komennella toisia, niin mitään hyvää tuosta ei sitten koskaan synnyt.

Eli tuolloin kyseinen henkilö alkaa pitää itseään muita parempana, sekä opetella komentamaan muita, mutta samalla se että hän ei mitään tee itse tekee hänestä riippuvaisen muista. Jos taas ihmiselle kerrotaan sellainen asia, että hän on ”delta” eli olio, jonka ainoa tehtävä on puolustaa yhteiskuntaa sekä sen johtoa kaikin mahdollisin tavoin, niin silloin luodaan erittäin vaarallinen toimija, joka voi irti kontrollista riistäytyessään aiheuttaa todella vakavia vaaratilanteita. Jos ajatellaan että koko tuota yhteiskuntaa johtaisi ”alfa”-kansalaisten ryhmä, niin silloin tietenkin ”deltan” pitää sitten jotenkin tunnistaa tuo ”alfa” jostain merkistä, jotta hän sitten tietää ketä totella.

Usein tuollaisessa yhteiskuntamallissa ankarimpia tuomioita jakaa nimenomaan ”alfa”, jonka vastustaminen on tietenkin kaikkein pahin rikos, mitä tuossa yhteisössä voidaan tehdä. Jos ”alfan” asema kyseenalaistetaan, niin tietenkin siitä seuraa se, että he jäävät ilman erivapauksiaan, ja se sitten tietenkin aiheuttaa heille kaikkein pahimman tilanteen, mitä arvata saattaa. Tuollaisessa yhteiskunnassa tietenkin on olemassa myös jokaisen yhteiskuntaluokan eli ”kastin” sisäinen kuri, jonka avulla yhteiskuntaa hallitaan. Ja tuollainen yhteiskunta tietenkin oli todellisessa elämässä intialainen kastilaitos, jossa ihmisen paikka määräytyy siitä, millaiseen perheeseen hän sattuu syntymään. Tuon järjestelmän tarkoitus on suojella yhteiskunnan johtajiksi itseään ylentäneiden ihmisten salaisuuksia. Ja tietenkin tuollainen yleneminen tässä järjestelmässä tapahtuu alijärjestelmän kautta. Siinä jokaiseen pääkastiin sisältyy sitten saman verran alikasteja, joilla suojataan ylempää kastia.

Kyseisessä järjestelmässä yleneminen tapahtuu siten, että jokainen kastin jäsen käyttää ensin komentoja alempana omassa kastissaan olevia henkilöitä kohtaan, ja sitten hän siirtyy alemman kastin ylimmältä portaalta ylemmän kastin alimmalle portaalle. Eli tuollainen järjestelmä on ikään kuin olemassa esimerkiksi armeijoissa, joissa aliupseeri voi yletä upseeriksi sotilasmestarin arvon kautta, josta hän sitten ylenee vänrikiksi. Tuo raja oli ennen ylhäisen ja alhaisaatelin raja, eli alhaisaatelin ylintä arvoa voidaan verrata sotilasmestarin arvoon.

Tuolla tavoin tuo mies eristetään käskettävistään, ja joissakin muinaisissa armeijoissa oli tapana se, että jos henkilö pääsi kohoamaan tuossa järjestelmässä, niin silloin tuossa kohtaan, missä aliupseerin arvoja vastaavat arvot merkittäviksi arvoiksi piti henkilön kuolla, jotta hänen poikansa sitten ei kuullut, miten mukavia nuo ritarit sitten olivat kaikille muille. Eli tuolloin ylennyksiin tuli sitten katko, jotta tuon korotettavan suvun poika ei koskaan kokisi mitään nöyryyttävää, eikä näin ollen kantaisi kaunaa valtion johtoa kohtaan.

Kyseinen asia sitten merkitsi sitä, että ”upseereilla” eli ylemmillä kasteilla ei myöskään ollut mahdollisuutta keskustella tavallisten ihmisten kanssa, ja tietenkin upseerien velvollisuus oli ja on oikeastaan edelleen puolustaa yhteiskunnan johtavaa voimaa. Kun ajatellaan spartalaista yhteiskuntaa, jossa valta oli filosofeilla, joilla tuossa yhteiskunnassa tarkoitettiin kasvotonta komentojärjestelmää, niin tietenkin sotilaat olisivat voineet heitä jotenkin uhata, jos heillä olisi ollut aikaa miettiä tekojaan vähän enemmän.

Tässä sitten tarkastellaan yhteiskuntaa, josta osa on ikään kuin ”varastettu” kirjasta ”Uusi uljas maailma”, ja osa taas olisi ehkä spartalainen yhteiskunta. Tuolloin kuitenkin tulisi varmasti eteen sellainen tilanne, missä sotilaiden oli harjoiteltava jatkuvasti, jotta he pääsisivät nousemaan sotilaiden järjestelmässä. Tietenkin yhteiskunnassa oli tuolloin muunkin tasoisia filosofeja, kuin vain noita ”alfoja”, joilla oli yhteiskunnassa sitten täydellinen komentovalta. Ja vain ”alfoilla” on tuossa yhteiskunnassa antaa kuolemantuomioita.

Eli tuollaisessa äärimmäiseen kuriin perutuvassa yhteiskunnassa pitää jokaisen ihmisen tietää asemansa, sekä sen ketä hän saa käskeä ja kuka saa häntä itseään käskeä. Intialaisessa kastijärjestelmässä ”brahmanin” eli koko laitoksen ylimmän käskijän käsky etenee järjestelmässä siten, että välissä on paljon ihmisiä, jotka vain välittävät niitä toisille. Ja se sitten tietenkin tekee ”brahmanista” erittäin vaikeasti löydettävän, koska hänen sekä käskyketjun toteuttajan osan välissä saattaa olla tuhansia ihmisiä, ja kun käskyn antajaa halutaan jäljittää, niin silloin pitää jäljittäjän jäljittää tuota käskyn antajaa henkilö henkilöltä, ja tuolloin yksikin henkilö, johon ei saada yhteyttä saattaa aiheuttaa sen, että brahmaani katoaa.

Kun tuota kastilaitosta tarkastellaan lähemmin, niin silloin törmätään ilmiöön, missä jokaiseen kastiin sisältyy oma ”brahmaani”, joka siirtää käskyn ylemmältä kastilta alemmalle portaalle. Ja tuolloin käsky ei välttämättä ole annettu puhutulla kielellä, vaan esimerkiksi tappomääräys voidaan antaa sanomalla henkilön nimi sekä laittamalla esimerkiksi ”Kali”- jumalan patsas pöydälle. Tuolloin käskyn saaja tietää, miten toimia tuon henkilön kanssa, jonka nimi sanotaan. Samoin henkilö osoittaa arvonsa mainitsemalla esimerkiksi sen, että jonkun jumalan kuva on pesemättä tai tekee jotain muuta vastaavaa. Mutta kuten tiedämme, niin tuollainen kastijärjestelmä on ollut melko yleinen absoluuttisissa monarkioissa, joissa kuningas oli ikään kuin valtion henkilöitymä, ja häntä suojattiin monimutkaisilla ylennysjärjestelmillä, joissa esimerkiksi kreivin piti päästä pääkaupungin kreiviksi, jotta hän voisi odottaa saavansa ylennyksiä.

pimeakronikka.blogspot.fi