Suomen sisusta sekä median käytöstä painostamiseen

Suomen sisu tunnetaan jonain äärioikeistolaisena järjestönä, joka sitten on sosiaalisessa mediassa painostanut Perussuomalaisia tai kaapannut koko puolueen, kirjoittaa Timo Soini, joka on tietenkin pettynyt saamaansa äänimäärään. Kuitenkin voidaan kysyä sitä, että miksi nimenomaan maamme lehdistö korostaa jatkuvasti sitä, kuinka paljon rasisteja jossain suljetussa keskusteluryhmässä sitten oikeastaan on? Samoin suurin otsikoin kirjoitetaan siitä, kuinka poliisit ovat käyttäytyneet tai käyttäneet rasistista kieltä omassa suljetussa keskusteluryhmässään. Saman tien voidaan sanoa, että sosiaalinen media on tässäkin tapauksessa osoittanut voimansa, kun noiden virkamiesten varomattomuus on sitten paljastanut sellaista, mitä kukaan ei halua poliisissa nähdä. Kuitenkin yksi asia minua hieman ihmetyttää, on se, että miten tuollainen ryhmä on muodostettu?

Onko sen jäsenyyttä sitten esitetty esimerkiksi poliisien omiin yksityisiin sähköposteihin, jolloin he sitten ovat vain liittyneet ryhmään, on hiukan eri asia, kuin se että he olisivat itse tuon ryhmän perustaneet, ja sitten sinne alkaneet kirjoittaa omia mielipiteitään. Jos tuo Facebook-ryhmä on ulkopuolisen tahon ylläpitämä, niin se voi olla vaikka jonkun moottoripyöräjengin ylläpitämä, ja tuolla tavoin he ehkä kalastelevat tietoja, jotka koskevat poliisien operaatioita, ja myös yrittävät hankkia sellaisia tietoja, joilla voidaan poliisimiehen mainetta mustata tämän työtovereiden sekä oman lähipiirin silmissä.

Se että ovatko nuo viharyhmät oikeasti vain suunnattu poliiseille, mutta kuitenkin jonkun muun tahon  ylläpitämiä on kuitenkin jäänyt keskustelussa vähemmälle huomiolle. Kun puhutaan virkamiehen rasismista sekä Suomen sisusta, niin varmaan joidenkin mielestä voi olla parempi, että näistä rasistisista tai muuten asenteellista kantaa osoittavista ihmisistä ei puhuttaisi. Mutta kuitenkin tässä tapauksessa on varmasti parempi, että nuo asenteet sitten myös tulevat ilmi, koska jos tuolla putkassa tai muussa vastaavassa paikassa tulee ylilyöntejä vastaan, niin silloin voi jonkun henki lähteä.

Tietenkään rasismi ei mitään kovin mukavaa ole, mutta silloin kun se tulee ilmi, niin asiaan voidaan silloin puuttua. Ja vaikka kuinka halutaan osoittaa se, että ollaan kovin isänmaallisia, niin en usko että kukaan pitää kovin miehekkäänä henkilöä, joka sitten virkapuvun tai muun luottamusaseman turvin laittaa henkilön ensin rautoihin, jonka jälkeen tämä sitten hakataan. Se että tuollainen rasismi on sitten ilmennyt esimerkiksi Facebook-ryhmässä kuitenkin pitää tutkia, koska tuollaiset viharyhmät voivat olla aivan muiden kuin poliisien ylläpitämiä.

Tuolloin pitäisi poliisien sekä vartijoiden miettiä sitä, että kannattaako tuollaisiin ryhmiin kirjoitella mitä huvittaa, koska tuollaisen ryhmän ylläpitäjä saattaa levittää esimerkiksi rasistisia kirjoituksia ympäriinsä, jotta hän voi sitten esimerkiksi saada aikaan poliisin erottamisen virastaan. Jonka jälkeen tämä henkilö sitten on helppo kohde kiristäjille, jotka haluavat hankkia hänen kauttaan tietoja esimerkiksi poliisien ajoneuvojen rekisterikilvistä sekä muista vastaavista asioista.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Kansanedustajan työ ei ole niitä maailman helpoimpia

Hallitus sitten kaatui, kuten on odotettu. Eli hallituspuolueet eivät halua jatkaa tuossa koalitiossa, mikä on tietenkin aivan ymmärrettävää. Sipilän hallituksen taival on ollut sellaista tuskaa, mitä harvoin on politiikassa nähty, joten tietenkin Halla-Ahon valinta Perussuomalaisten johtoon on ollut heille sellainen vaate, että muiden puolueiden johtajat ovat myös saaneet sitten siitä sellaisen tekosyyn tai sysäyksen, että hekin haluavat vetäytyä tuosta yhteistyöstä, mikä on ollut hieman väkinäistä.

Tämän hallituksen toiminta on ollut sellaista, että sitä on varmaan ollut ilo katsoa, mikäli joku sitten on ollut näiden puolueiden vihamies. Kyseinen koalitio puristettiin kasaan melkein väkisin, ja sitten tuo toiminta hallituksen sisällä on ollut vähintään riitaisaa, ja oikeastaan se mikä on tuolla kollegiossa sitten saanut huomiota, on ollut tiettyjen ministerien poukkoilu. Ja sitten tietenkin Sipilä, joka on saanut sitten paljon huomiota siksi, että hän on saanut selitellä kaiken maailman noloja asioita, muiden puolesta. Eli tällaisessa tilanteessa voidaan käyttää sellaista psykologiaa, mikä on peräisin työyhteisöistä.

Jos työyhteisössä henkilöiden kemiat menevät ristiin, eivätkä heidän mielipiteensä ole toisten mielestä arvokkaita, niin siitä sitten seuraa hyvin ikävä ilmapiiri, joka kostautuu työuupumuksena. Ja itse kyllä uskon että tuo hallituksen sisäinen asetelma aiheuttaa stressiä sekä erityisesti välien kiristymistä henkilökohtaisella tasolla.  Hallitus sekä eduskunta  on nimittäin aivan samanlainen työpaikka kuin kaikki muutkin sikäli, että siellä pitää henkilöiden istua samassa huoneessa ja pystyä puhumaan erilaisista asioista, niin että jokainen sitten saa oman mielipiteensä sanottua. Ja jos tuollaisessa paikassa joku käsittää, että hän voi ryhtyä vähättelemään toisia, niin se sitten varmasti ärsyttää vähän kaikkia.

Nuo ihmiset on sinne valittu tekemään päätöksiä eikä suinkaan painamaan kiltisti nappia, kun joku puolueen johtaja sattuu niin haluamaan. Ja vaikka kyseessä olisi “vain” rivikansanedustaja, niin tietenkin hänellä on ollut oma kannattaja-joukkonsa sekä vaalikoneistonsa, joka hänet on sinne nostanut. Ja siksi myös niiden permannolla istuvien  edustajien pitää saada puhua asioista, vaikka he kuinka olisivat eri mieltä jostain asioista. Ja ministeri ei tietenkään ole mikään rivikansanedustaja, vaan paljon näkyvämpi hahmo tuolla poliittisella kentällä.

Ministeri on itseasiassa kansanedustajien edustaja maamme johdossa. Ja jokainen ministeri on vastuussa omasta toimialueestaan. Vaikka puolueen eduskuntaryhmä olisi ulospäin jotain mieltä jostain asiasta, niin silloinkin sen sisällä käydään keskustelu siitä, miten johonkin esitykseen reagoidaan. Ja kun puhutaan puolueista sekä niiden edustajista, niin silloin pitää muistaa se, että jokaisella edustajalla on vähintään yhdestä asiasta eriävä mielipide. Juuri se asia saattaa olla sellainen, mikä vie juuri tuon edustajan eduskuntaan.

Edustaja-ehdokkaaksi lähteminen on suuri askel ihmiselle, ja jo ehdokkuutta varten pitää hankkia nimikirjoituksia sekä rahasto, josta kampanjan vaatima rahoitus saadaan. Se vaatii tietenkin rohkeutta myös edustajalta itseltään, kun hän käy esimerkiksi yrityksissä pitämässä myyntipuheita, missä tuo henkilö esittää omia näkemyksiään ihmisille, jotka voisivat antaa hänen kampanjaansa rahoitusta. Ja tuolloin tietenkin puhutaan suurista rahoista, joten silloin on esitettävä selkeitä ja hyvin perusteltuja näkemyksiä jokaisesta asiasta, joita nämä kampanjan rahoittajiksi ajatellut tahot sitten haluavat ajettavan. Ja jos edustajia kohdellaan huonosti, niin silloin puolueet eivät sitten saa enää ehdokkaita noille listoilleen, ja silloin tietenkin seuraa ongelmia.

Kun ihminen asettuu ehdolle eduskuntaan, niin totta kai hän sitten olettaa, että häntä kuunnellaan eikä hänen mielipiteilleen naureta. Samoin edustajilla on oikeus esittää mielipiteitään, vaikka ne olisivat ristiriidassa tasavallan presidentin tai puolueen johtajan  mielipiteiden kanssa, ja tietenkin jokainen meistä voi arvata sen, että jos presidentti tai puolueen johtaja ei kantaansa ole ilmoittanut, niin sitä ei kukaan voi silloin tietää.  Samoin eduskunta johtaa maamme sisäpolitiikkaa säätämällä lakeja, ja ulkopoliittinen päätösvalta asioissa on tasavallan presidentillä, pois suljettuna ne EU:ta koskevat kysymykset, joissa päätösvalta on pääministerillä sekä Suomen hallituksella.

Tuon takia edustajalta odotetaan aktiivisuutta, ja toki hänellä on sitten aina oma työpaikka kansanedustajana kyseessä, koska neljän vuoden välein viimeistään tulee eteen vaalit. Ja jos edustaja ei miellytä tukijoitaan tai äänestäjiään, niin silloin hän voi sanoa hyvästit työpaikalleen. Tuon takia pitää edustajan olla jatkuvasti aktiivinen, ja silloin jos joku sitten ikään kuin hänet jyrää, eli ryhtyy juuri hänen puheenvuoronsa aikana puuhaamaan kahvitaukoja tai puhumaan kännykkään, niin se varmasti masentaa. Ja sitten tietenkin kaikki ikävä palaute kuten rivojen viestien lähettäminen sähköpostiin saattaa masentaa tuota henkilöä.

Kun kansanedustaja tulee ensimmäisen kerran työpaikalleen, niin silloin tietenkin hän tulee uuteen työpaikkaan, kuten kuka tahansa meistä. Silloin varmasti eten tulee tilanteita, missä hän tarvitsee apua, ja yksi niistä on sosiaalisten suhteiden eli toimintaverkoston luominen. Ja kun edustaja kävelee kahvioon, niin silloin hän varmasti ajattelee, että kaikki siellä jo tuntevat toisensa. Tuolloin tietenkin pitää muistaa se, että hän on muutenkin uuden tilanteen edessä. Siirtyminen ehdokkaasta edustajaksi on pitkä harppaus, ja silloin varsinkin yhden asian edustajat, jotka ovat luvanneet rahaa tai muita etuja työttömille ovat uuden tilanteen edessä. Eduskunta ei ole olemassa vain yhtä asiaa varten, vaan siellä tehdään kaikkia ihmisiä koskevia päätöksiä, ja tietenkään esimerkiksi se valiokunta, mihin edustaja istuu ei ole aina hänelle itselleen mieleen.

Eli joku oravien suojelija saattaa sitten löytää itsensä puolustus-valiokunnasta, vaikka hän olisi halunnut ympäristövaliokuntaan, koska hänen luonnonsuojelullisia näkemyksiään on haluttu kuulla tuossa valiokunnassa. Tai joku rautainen majuri saattaa löytää itsensä ympäristövaliokunnasta, koska sinne on haluttu hänen näkemyksiään, eli maanpuolustusta on haluttu sitten niveltää luonnonsuojeluun. He joutuvat nyt oikeasti pohtimaan muitakin asioita kuin omaa etu-ryhmäänsä tai omaa aatettaan. Ja sitten jos edustaja pääsee ministeriksi, niin edessä on todellinen päätöksenteko, missä sitten pitää ottaa huomioon budjettikehys ja kaikki muutkin tuota asiaa koskevat aspektit eli ulottuvuudet, ja tuolla asialla on sellainen nimi kuin “Valtamarski”.

Termi on muuten peräisin 1800-luvulta, ja se tarkoittaa sitä, että kun henkilö tekee jotain päätöksiä valtion virassa, niin se merkitsee sitä, että kaikki tuon alan päätökset sitten tehdään hänen työhuoneessaan. Joten jokaisen ministeriön toimialue on valtavan suuri, ja päätöksiä tehdään siellä jatkuvasti, mikä sitten lisää paineita. Niissä pitää aina noudattaa yhteneväistä linjaa, ja auta armias jos joku poikkeaa näistä linjoista, niin siitä sitten tehdään asioista kanteluita, joissa sitten menee aikaa ja vaivaa, kun esimerkiksi muistetaan, että paikka mihin sellutehdas pitäisi sijoittaa sijaitsee suojellun  lintujärven rannalla.

http://kansanedustajantyosta.webnode.fi/

Myös Fixit eli Suomen ero EU:sta on täysin mahdollinen sanoi Timo Soini

Kuvituskuva
Kuva I

Taas on Timo Soini ottanut paikan julkisuudessa, ja sanoo että myös Fixit eli maamme ero EU:sta olisi mahdollinen. Tämä on aivan mahdollista, jos tässä sitten kansanäänestys sitten järjestetään, ja toki meidän maamme kannalta tuo brixit on tuonut huomattavan vähän turbulenssia talouselämään, vaikka joku toki on voinut tehdä miljoonia, jos hän on ostanut osakkeita pörssikurssien laskiessa ja nyt niiden noustessa on tämä henkilö sitten myynyt nuo osakkeensa. Eli melkoisen potin tällä tavoin voi tehdä, jos kyseinen Hannu Hanhi osaa ennustaa pörssikurssien käyttäytymistä.

Kuitenkin maamme pysyminen EU:ssa tai siitä eroaminen on kansanäänestyksestä kiinni, ja ehkä se olisi hyvä järjestää, jotta spekulaatiot tämän asian eli EU-eron tiimoilta saadaan pois päiväjärjestyksestä. Mutta tuollaiset asiat tietenkin tuovat lisää värikkyyttä poliitikon henkilökohtaiselle uralle, ja tämän takia noita "jos eroaisimme EU:sta"-tyylisiä otsikoita varmasti saamme nähdä jatkossakin. Kansanäänestyksessä ei kukaan voi äänestää väärin, kuten Soini sanoi, mutta jos äänestäjille jaetaan väärää tietoa, niin he voivat toimia toisin, kuin miten he muuten toimisivat.

Mutta tässä en puhu kuitenkaan vain Britannian kansanäänestyksestä vaan kansanäänestyksistä yleensä. Eli koska liityimme EU:hun kansanäänestyksen jälkeen, niin tästä asiasta pitää tietenkin tehdä uusi kansanvaali, koska silloin kansan mielipidettä kysyttiin tästä asiasta. Ja politiikan avautuminen näkyy toki hyvin tässä keskustelussa, mitä ennen ei olisi edes käyty. Eli kansalta ei ennen tällaisissa asioissa edes ollut tapana kysellä mitään, eli melko paljon politiikka on tämän EU-kysymyksen myötä tervehtynyt tai ainakin tuulettunut. Toki nyt sitten keskustellaan kiivaasti siitä, että ymmärsivätkö britit oikeasti, mitä he äänestivät? Tässä tapauksessa taas nähdään tavanomainen politiikan ammattilaisten toimintatapa tällaisessa asiassa.

Se jonka oma kanta sattui sillä kertaa voittamaan tietysti sitten tyytyy vaalitulokseen, ja pitää uutta äänestystä kansan tahdon halveksimisena, kun taas taho joka hävisi vaalit tai äänestyksen vaatii uutta vaalia välittömästi. Poliitikkojen reaktio siihen, että jouduttiin tilanteeseen, mikä ei vastaa hänen omaa kantaansa on aina ollut tällainen. Jos EU:n kannattajat olisivat voittaneet, niin "brexit"-leiri vaatisi nyt kansanäänestyksen uusimista, koska se näyttää heidän omien äänestäjiensä silmissä upealta toiminnalta, ja nämä kansanäänestykset ovat hyvä tilaisuus osoittaa poliittista selkärankaa. Ja tietenkin 350 miljoonaa euroa tai puntaa kuulostaa todella suurelta summalta, joka voidaan ohjata suoraan äänestäjien terveydenhoitoon.

Vanha isoäiti on hyvä hahmo, millä voidaan herättää myötätuntoa itseä kohtaan, mutta se että kun puhutaan 350 miljoonan sijoittamisesta britannian kokoisen maan terveydenhoitoon, niin silloin voidaan kysyä, että meneekö tuo raha oikeasti hoitohenkilökunnan eli lääkäreiden sekä hoitajien palkkaamiseen, vai erilaisiin hallintobyrokratioihin, jotka kuitenkin ovat potilasturvallisuuden kannalta erittäin tärkeitä, ja koskevat esimerkiksi henkilökunnan koulutuksen tarkastamista, sekä erilaisten pätevyyttä koskevien standardien luomista sekä niiden noudattamisen valvomista, mutta pahimmillaan se menee henkilökunnan palkkojen korottamiseen, sekä siihen että esimerkiksi lääkärien määrät vähenevät sekä siihen, että palveluiden taso heikkenee, kun uusia työntekijöitä ei enää oteta edes sijaisiksi.

Mutta kun mietitään sitten tätä fixit-mallia, niin olisi varmaan kaikille parasta, että tuo paljon haluttu kansanäänestys pidetään, ja jos päätös on sellainen, että päätämme erota tuosta liitosta, niin silloin pitää tietysti neuvotella se, miten maamme saa sitten esimerkiksi Kreikalle antamansa rahat takaisin, sekä muista käytännön kysymyksistä, eli vapaakauppa varmaan koskisi joitain tuotteita, ja jatkossakin kävisimme noukkimassa veden varaan joutuneita pakolaisia ylös Tornionjoesta.  Eli äkkinäinen ero EU:sta varmasti olisi tuolloin kriisin aikaan todettu pelkuruudeksi tai vähintään "riitaojamaiseksi" käytökseksi, mutta nyt kun kriisi on taittunut, niin nyt on aika tehdä se kansanäänestys EU:n jäsenyydestä.

pseudotiedetta.blogspot.fi