Tässä sitten ovat arkeologit palanneet WAFFEN SS:n synkimpään salaisuuteen eli kuolemanleireille, jotka olivat kammottavan AKTION REINHARD:in toimeenpanopaikkoja. Tuon murhaohjelman johtajana toimi SS-kenraali (Oberguppenführer) Odilo Globocnik, joka toimi Lvovin kaupungin SS- ja poliisikomentajana. Hänet tunnetaan myös nimellä "Notorius". Niiden luonteesta kertoo se, että vain 60 vankia selvisi Sobiborista hengissä. Toisin kuin Auschwitzin kaltaiset työ- sekä kokoamisleirit, niin näiden leirien tarkoitus oli yksinkertaisesti vain surmata vankeja mahdollisimman tehokkaasti, eli siitä johtui niiden nimi "kuolemanleirit". Niiden nimi on aina puolaksi, ja nämä laitokset olivat brutaalisuuden äärimmäinen äärimmäinen olomuoto.
Eli toki suurimmissa keskitysleireissä kuten Auschwitzissä oli tappovälineitä kuten kaasukammioita, joissa käytettiin kuuluisaa sekä pahamaineista Zyklon- B-kaasua. Tuo kaasu oli oikeastaan jäädytettyä syanidia, joka yleensä kaadettiin vankien päälle, ja yhdistyessään veteen se muodostaa syaanivetyä, mikä surmaa ihmisen muutamassa sekunnissa. Auschwitzistä kuitenkin konventotiin kuolemanleiri sitten myöhemmin, jotta natsit saattoivat salata tekonsa. Sodan lopulla nuo pahamaisneiset leirit tai niiden tappovarusteet tuhottiin yleensä dynamiitilla tai ne poltettiin perustuksiaan myöten. Mutta niistä jäi jäljelle dokumentteja, jotka ovat paljastaneet noiden leirien kammottavan tehtävän, eli murhata ihmisiä mahdollisimman tehokkaasti.
Kuitenkin pitää muistaa se, että Auschwitz on vain yksi keskitysleireistä, ja oikeastaan tuo sana tarkoitti ainoastaan kuoleman listaa. Eli vankeja jotka piti surmata välittömästi, ja osassa noista tapauksista surmaamiseen käytettiin joko kuoleman pistosta, eli vankiin ruiskutettiin joko kaliumkloraattia sekä morfiinia tai fenolia, joilla hänet sitten surmattiin, "puhtaan arjalaisen rodun nimissä". Aktion Reinhardin yleisin kaasu oli dieselmoottorien kehittämä monoksidi, jolla sitten vankeja surmattiin kuin kärpäsiä Myös ampuminen sekä kaasubussien käyttö oli hyvin yleistä tuossa hirvittävässä murhaamisessa, eli kaasubussi on oikeastaan vain bussi, jonka sisään johdettiin hiilimonoksidia sekä Zyklon B:tä. Osassa leireistä käytettiin biologista tappomenetelmää, eli vankeihin ruiskutettiin jotain tappavaa tautia kuten koleraa tai pilkkukuumetta.
Noiden biologisten tuhoamisleirien kuten Bergen Belsenin tarkoitus oli saada surmaaminen näyttämään viattomalta toiminnalta Puolassa sijaitseva Belzec ei siis tarkoita samaa kuin Bergen Belsen. Samoin joissakin tapauksissa kuten Mittelbau Dora:n leirin tuhonnassa saatettiin käyttää myös hermokaasua nimeltään tabuuni, joka saattoi johtua siitä, että nuo vangit saattoivat olla tietoisia kaasukammioista, joten ehkä SS käytti heihin tuota erikoiskaasua, ja ehkä nuo pääkallo-osastojen päälliköt halusivat sitten päästä eroon myös hankalista todistajista. Sodan lopulla noiden keskitysleirien vartijoita kohtasi outojen kuolemantapausten sarja, joka kielii siitä, että SS:n päällystö halusi vaientaa todistajia, jotka saattoivat olla heille erittäin hankalia. Kun puhutaan siitä, että noita vartijoita on syytetty oikeudessa aina meidän päiviimme asti, niin pitää muistaa se, että monia murhaamisesta vastuunlaisia upseereita katosi sodan lopulla erittäin mystillisesti, ja heitä ei koskaan olla tuomittu oikeudessa.
Yleisesti ottaen tuomioita on jaettu vain toimeenpanevan osaston eli SS-Totemkopfverbändenin tai totemkopfkommandon jäsenille, ja monia tuon operaation suunnittelijoista on jäänyt rankaisematta. Eli kuten tiedämme, niin Himmler ei yksin noita kauhistuttavia murhalaitoksia suunnitellut, eikä Dr. Hans Kammler ollut niiden ainoa rakentaja, ja tuo mies sitten katosi sodan lopulla Tsekkoslovakiassa. Kuten katosi myös Martin Bormann, jonka hautaa on etsitty esimerkiksi Argentiinasta. Kuitenkin epäillään Bormannin oleskelleen väärällä nimellä jopa Euroopassa, ja hänen luidensa epäillään tuodun kuoleman jälkeen paikalle, josta ne löydettiin. Yleisesti epäillään Bormannin olleen yksi ODESSA:n tai "Rotta linjan" (Rattelinje) nimellä tunnetun natsijärjestön luojista joka sitten tehtyään tehtävänsä surmattiin, jotta hän ei pääsisi puhumaan miehistä, jotka eivät koskaan lianneet omia käsiään.
He työskentelivät toimistoissa, ja kirjoittivat raportteja sekä laativat määräyksiä, joiden perusteella miljoonia ihmisiä lähetettin kaasukammioihin. Tai ehkä Bormannin tiedot esimerkiksi briteistä tai amerikkalaisista, jotka tukivat Hitleriä olivat niin tarkkoja sekä täsmällisiä, että nämä entiset yhteistoimintamiehet sitten surmasivat hänet. Eli Hitlerillä oli tarinoiden mukaan myös juutalaisia tukijoita yhdysvalloissa, ja hänen armeijassaan palveli kymmenniä tuhansia juutalaisia, joista osa liittyi myös Waffen SS.ään, ja puhutaan että osa heistä palveli jopa itsensä Odilo Globocnikin alaisena noissa pahamaineisissa Totemkopfverbänden-joukoissa surmaten omia tovereitaan. Eli natseilla oli yhteistoimintamiehiä jopa rabbien joukossa, joista osa ilmiantoi tovereitaan pelastaakseen oman nahkansa.
Näistä leireistä sinällään on paljon tietoa Internetissä sekä lukuisissa kirjoissa, joskin joitakin yksittäisiä henkilöitä on paljastunut valehteljoiksi, jotka kertovat valheita kuulijoille ties mistä syystä. Mutta voidaan myös todeta, että SS-miesten lisäksi noilla leireillä työskenteli luottovankeja, jotka myös osallistuivat vankien järjestelmälliseen surmaamiseen, ja he olivat usein aivan yhtä raakoja kuin SS-miehet itsekin, Osittain siitä syystä, että nämä usein rikosvankien joukosta värvätyt henkilöt halusivat tehdä noihin vartijoihin vaikutusta kovuudellaan, ja he saattoivat usein olla vielä innokkaampia murhaajia kuin SS-miehet, jotka valvoivat heidän työtään.
http://www.anonews.co/hitlers-dark-secret/
https://en.wikipedia.org/wiki/Extermination_camp
http://www.deathcamps.org/
charelesfort.blogspot.fi
