Kiusaaminen on rumaa, kohdistui se sitten opettajiin tai oppilaisiin, mutta jos aikuisen päälle käydään luokassa, niin mitä sitten nuoret keskenään tekevät?

Netissä tapahtuva kiusaaminen on näköjään myös opettajien ongelma, ja sen haluan myös sanoa, että tietenkin opettajilla on oikeus olla koskemattomia työpaikoillaan, ja luokassa oleskelun pitäisi tuon ajan olla tehokkaasti käytettävissä nimen omaan opetukseen. Mutta kuten tiedämme, niin totta kai se häiritsee opettajia, että heidän takapuoltaan kuvataan tai että heistä tehdään jotain vääristyneitä hahmoja Internetissä. Mutta kuitenkin haluaisin sen verran tässä sanoa, että otettaisiinko noita asioita ollenkaan puheeksi, silloin jos opettajille ei tuota olisi tehty?

Jos kiusaaminen kohdistuisi vain nuorisoon tai pysyisi oppilaiden keskeisenä ilmiönä, niin olisiko olemassa mitään "kiva koulu"-nimisiä ohjelmia, joissa kiusaamiseen puututaan sekä siitä tehdään hyvin vastenmielinen ilmiö? Kuitenkin voidaan sanoa taas sellainen tähän yhteiskuntaan juurtunut ikävä asia, että vasta kun aikuiset kohtasivat erilaisia meemejä, niin silloin tietenkin alettiin tuohon henkiseen väkivaltaan puuttua tehokkaammin. Ennen kuin sosiaalinen media toi koulukiusaamisen kaikkien tietoon, niin tuota ilmiötä ei ilmeisesti edes ollut olemassa.

Mutta kuitenkin voisi tuohon sosiaaliseen mediaan hiukan puuttua silläkin tavoin, että nuo vanhemmat katsoisivat mitä, sinne Facebookiin oikeastaan ladataan, ja samalla voitaisiin keskustella vakavasti siitä, että tuollainen koulukiusaaminen on vakava asia, joka voi sitten aiheuttaa myöhemmin seuraamuksia. Pahinta mitä voidaan tehdä näissä tapauksissa on se, että kukaan ei välittäisi kiusaamisesta ollenkaan. Eli tämä sosiaalisessa mediassa tapahtuva takapuolen kuvien lähettely ei varmasti ole mitenkään sellainen asia, joka johtuu vain nuoresta itsestään. Tällä haluan sanoa, että sellainen kiusaaminen, mikä näkyy Facebook-seinillä tai muissa paikoissa osoittaa sitä, että kodissa ei nuoren käytöksestä välitetä ollenkaan. Eli vanhemmat eivät seuraa sitä, mitä hän tekee Internetissä, tai muuten reagoi tuollaiseen hyvin ikävään toimintaan, joka saastuttaa koko kouluyhteisön ilmapiirin.

 Mutta kuten olemme huomanneet, niin kiusaamisessa on sellainen ikävä aspekti, että vain kaikkein törkeimmät tapaukset tulevat ilmi, ja itse kauhulla ajattelen sitä, että mitä nuo nuoret sitten keskenään tekevät? Jos aikuiselle tehdään sellaista, mitä nähdään sosiaalisessa mediassa, niin silloin kyllä voidaan ajatella niin, että nuoret eivät varmaan keskenään ole mitenkään helläkätisempiä. Eli se että aikuiselle käydään haistattelemaan julkisesti tai häntä kiusataan koko luokan voimin on melko harvinaista. Joten jos koulussa tilanne on mennyt siihen, että opettajien päälle käydään avoimesti, niin voin hyvin kuvitella sen, että mitä tuolla nuorten kesken sitten tehdään. Mutta hyvä että tämäkin asia on tullut nyt tietoon, ja opettaja on vienyt asian oikeuteen.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Salasanojen vaihtamisesta sekä verkkourkinnasta

Kuvituskuvaa
Kuva I

Salasanan vaihtaminen kerran kuussa ei ole ollenkaan tarpeen, jos sitä ei ole käytetty kuin omalla henkilökohtaisella tietokoneella. Jos salasana vaihdetaan liian usein, niin silloin ihminen joutuu kirjoittamaan sen ylös, jolloin kuka vain voi sen saada käsiinsä. Kotikoneilla sekä henkilökohtaisilla sähköpostitileillä pitäisi käyttää tietenkin erilaisia salasanoja kuin työpaikan työasemilla, ja toki työpaikan tietokoneilla käytetään vain työpaikan sähköposteja sekä vieraillaan vain niillä kotisivuilla, mitä henkilö haluaa näyttää myös työnjohtajilleen.

Eikä koskaan saa käyttää samaa salasanaa työ- ja kotikoneilla, jotta kukaan ei sitten niitä henkilökohtaisia sähköposteja saa käyttöönsä, Kun työpaikan konetta käytetään, niin silloin tietenkin pitää aina muistaa se, että joissakin yhtiöissä on esimiehellä mahdollisuus katsoa mitä alainen tekee koneellaan, ja muutenkin on paljon edustavampaa, että yhtiön sähköposteissa on vain sitä "virallista tekstiä", eli näin voidaan pitää myös työ- ja henkilökohtaiset asiat erossa toisistaan.

Jos omia sähköposteja ei käytetä yhtiön koneilla, niin silloin eivät myöskään johtajat saa tietää, jos alainen hakee esimerkiksi uutta työpaikkaa. Jos omat tietojen käsittelyvälineet pidetään erossa työpaikan välineistä, niin silloin henkilökohtaiset asiat eivät päädy mikrotuen käsiin. Muistakaa että aina välillä on tapahtunut sitä, että mikrotukihenkilö on katsellut etäkäytön tai "kuvaruutukaapparin" avulla toisten työskentelyä, tai kaivellut esimerkiksi verkkopäiväkirjojen salasanoja, joita sitten on käyty tekemisen puutteessa lukemassa, ja siinä on mukava irvailla työkaverin suruille sekä murheille, koska kiusaaja saa varmasti värinöitä siitä että toinen saadaan itkemään työporukan edessä.

Joten kun puhutaan päiväkirjoista, niin niiden avulla tietenkin on hyvä harjoitella kirjoittamista, mutta mitä tahansa ei kannata kirjoittaa muistiin, koska kuka vain voi saada tuollaisen netti- tai paperisen päiväkirjan tekstejä haltuunsa. Ja silloin tulee varmasti itku, jos sinne on liian henkilökohtaisia asioita tullut kirjoitettua. Nettipäiväkirjoissa on sitten vielä sellainen aspekti, että joku voi sinne kirjoittaa toisen henkilön nimissä erilaisia tekstejä, jos tuon kiusaamisen kohteen oma kirjoitus ei ole tarpeeksi "vetävää". Jos kavereita ei tarpeeksi naurata, niin sitten toisen nimissä aletaan kirjoittaa jotain kamalaa, jotta hänet saadaan näyttämään jotenkin häiriintyneeltä.

Olen kuullut jopa siitä, että toisen nimiin on avattu sähköposti- tai facebook-tilejä, jotta häntä voitaisiin kiusata paremmin. Eli kiusaaja on sitten toisen nimiin kirjoitellut "päiväkirjoja", joita on ollut mukavaa esitellä kavereille. Myös MAFIA:n tiedetään joskus väärentäneen päiväkirjoja sekä itsemurhakirjeitä, jotta henkilö vaikuttaisi masentuneelta, ja sitten hänen murhansa on yritetty lavastaa itsemurhaksi. Mutta kun puhutaan nettipäiväkirjoista, niin osa johtajista sekä projektipäälliköistä pitää jokaisesta työpäivästään kirjaa, jotta jos hän joutuu vaihtamaan työpistettä, niin seuraaja saa silloin käyttöönsä kaikki dokumentation, mitä projektissa tai työpisteessä on tehty, sekä esimerkiksi työympäristön erityispiirteet ilmenevät noista päiväkirjoista.

 Niitä kutsutaan nimellä "projektipäiväkirja" tai "päiväraportti", ja ne on tarkoitettu nimenomaan yhtiön johdon luettaviksi, jotta niiden avulla voidaan selvittää se, miten työt jossain konttorissa tehdään, ja noudatetaanko siellä asiallisia standardeja esimerkiksi sähköpostien suhteen, ja onko työväkeä informoitu siitä mahdollisuudesta, että heidän päätetyöskentelyä voidaan tarkkailla ilman, että he huomaavat mitään. Ja onko heitä ohjeistettu työkoneiden käytöstä,ja siitä että sähköposteissa on aina lähettäjän nimi. Hänet voidaan sen perusteella vetää vastuuseen kirjoittelusta, mikä vahingoittaa yhtiön mainetta.

charelesfort.blogspot.fi