"Vakavan" teollisuuden suhde viihteeseen, eli molemmissa voidaan käyttää samaa innovaatiota tuotteistamisen pohjana

Kun puhutaan esimerkiksi siitä, mikä on teknologiateollisuuden suhde pelialaan, niin tietenkin pitää huomioida sellainen asia, että peliala on teollisuutta, jos sitä pohditaan puhtaasti sijoitusnäkohtia ajatellen. Eli siihen voidaan sijoittaa pääomaa aivan kuten muuhunkin liiketoimintaan. Mutta pelialalla on sellainen erityispiirre, että siinä pitää jatkuvasti kehittää uutta, jotta uudet pelit olisivat kiinnostavia hankintoja. Toki on hienoa, jos yhtiö tekee kuolemattomia klassikoita, mutta uudet pelit ovat se, mikä takaa yhtiölle liiketoimintavoiton, ja pitää ohjelmoijat sekä muut asiantuntijat töissä.

Se että yhtiön uudet pelit menestyvät takaa se, että pelifirman kassaan tulee rahaa, ja se sitten alkaa kiinnostaa myös sijoittajia. Mutta se että pelifirma tuottaa jatkuvasti uusia pelejä vaatii sitä, että yhtiön työntekijät ovat suorastaan hyperinnovatiivisia, mikä tarkoittaa sitä, että heidän pitää olla erittäin luovia henkilöitä. Kun pelejä luodaan, niin silloin tietenkin niihin pitää luoda erilaisia hahmoja, joihin ideoita ammennetaan esimerkiksi myyteistä, legendoista sekä satukirjoista.

Vaikka tämä ehkä kuulostaa vähän erikoiselta, niin esimerkiksi eräässä pelissä oleva ihmisen ja hämähäkin yhdistelmä on ideoitu ilmeisesti Danten Inferno-kirjasta tutun mallin pohjalta. Ja tietenkin osassa peleistä esiintyy tietenkin ritareita sekä lohikäärmeitä, jotka ovat monista historiallisista tarinoista tuttuja. Samoin historiallisia taisteluita käytetään hyväksi siinä, kun peleille kehitetään juonia sekä hahmoille toimintaympäristöjä. Noiden hahmojen perusteella voidaan toteuttaa kuitenkin myös todellisia välineitä, jotka ehkä kiinnostavat myös ns. "vakavia tuotekehittäjiä".

Kun puhutaan esimerkiksi tuosta hämähäkin sekä ihmisen yhdistelmästä, niin silloin voidaan ajatella, että kyseessä on eräänlainen "maastomopo", joka liikkuisi hämähäkin jalkojen kaltaisilla liikkumiselimillä, ja jonka päällä sitten tuo ohjaaja istuu. Eli tuollainen laite voi olla jonkun piirtäjän tai insinöörin työpöydällä tällä hetkellä. Kun puhutaan esimerkiksi noista jaloilla liikkuvista ajoneuvoista, niin silloin tietenkin noilla välineillä voi olla paljon parempi maastokelpoisuus kuin pyörillä tai ilmatyynyillä liikkuvilla välineillä, ja toki ne voivat vetää nuo jalat sisään, minkä jälkeen ne laskevat ilmatyynyn alas, jolloin ne voivat liikkua kuten ilmatyynyalus meren tai tasaisen maan pinnalla.

Kun ajatellaan esimerkiksi ritarien käyttämiä haarniskoita, niin ne jäivät aikoinaan pois käytöstä, siksi että tuliaseen luoti lävistää ne hyvin helposti, ja todella suojaavan haarniskan rakentaminen tietenkin vaatii melko paksua panssaria, mikä tekee haarniskasta liian painavan ihmisen kannettavaksi. Mutta HULC-eksoluurangon kaltaisten hydraulisten välineiden avulla voidaan kehittää sellainen haarniska tai ihmisen päälle puettava robotti, joka olisi todella tehokas väline. Sen rakenteissa voidaan käyttää hyväksi hiilikuitua sekä titaanin kaltaisia materiaaleja, joiden avulla tuo väline muuttuisi todella luodinkestäväksi. Ja sen pinnassa voisi olla esimerkiksi vastukset, joilla taistelija voi porautua jään läpi, jos hän saapuu paikalle esimerkiksi sukeltamalla.

Ja nuo haarniskat sitten voivat toimia sekä yhdistettynä sukelluspukuina sekä NBC-suoja-asuina, joissa voi olla myös tehokas elossapitojärjestelmä. Eli se voidaan varustaa sellaisella elossapitojärjestelmällä ja tekniikalla, jollainen löytyy esimerkiksi kuupuvusta. Se tekee mahdolliseksi sen, että taistelijan olo on mukava myös kaasuiskun keskellä, ja hän voi taistella sekä veden alla että veden pinnalla, ja tietenkin myös se, että hän voi juoda sekä tehdä tarpeensa puku päällä on varmasti  sotilaille mieleen. Tietenkin puvun kypärässä on älytähtäin, joka mahdollistaa kiväärin tarkan tulituksen, vaikka sotilas tulittaisi taaksepäin tai kulman ympäri, ja samalla tuo puku pysäyttää myös normaalit luodit. Samoin kypärässä olevat LLTV eli valonvahvistimet sekä infrapunajärjestelmät mahdollistavat myös toiminnan täydellisessä pimeydessä.

Niissä voi olla myös edistynyt viestintäjärjestelmä, joka jakaa esimerkiksi kypäräkameroiden kuvaa noiden pukujen käyttäjien sekä esimerkiksi taistelukoneiden  kesken, sekä myös antaa noita puvun mikrofonien hankkimaa tietoa ympäristöstään. Samoin tiedot käytetyistä ammuksista sekä puvun käyttäjien elintoiminnoista välittyy tukikohtaan. Tuollainen järjestelmä on ihmisen kannalta erittäin mukava käyttää, koska se vastaa ihmisen anatomiaa, ja siitä voi olla hyötyä muillekin ammattikunnille kuin vain sotilaille. Eli hydrauliikka antaa silloin ihmiselle supervoimat, ja hiilikuitupinta taas antaa hyvän kemikaalien ja lämmönkestävyyden. Ongelma vain on tarpeeksi tehokkaan ja kuitenkin huokean virtalähteen löytäminen, mutta suurin osa noista laitteista on muuten jo olemassa. Eli kyseessä on periaatteessa ainoastaan hydraulisella rungolla sekä edistyneellä tietotekniikalla varustettu kuupuku, jonka toteuttaminen vaatii kuitenkin tehokkaita polttokennoja tai akkuja, joiden käyttöaika pitää olla kuitenkin tarpeellisen suuri, jotta tuosta varuteesta on hyötyä.

Samoin kongitiivisten järjestelmien tukemisessa voi peliteollisuuden kautta kerättävillä tiedoilla olla suurta merkitystä. Kun kehitetään ohjelmistoja, joilla uuden sukupolven X47B:n kaltaiset UCAV-robotit lentävät, niin noiden robottien lentoratoja sekä taktiikoita voidaan kehittää esimerkiksi verkossa pelattavien lentosimulaattorien avulla. Eli lennettäessä jotain lentokonetta simulaattoreissa, niin silloin tuon pelaajan tekemät liikkeet sekä ratkaisut voidaan äänittää tietokoneelle, ja sitten tietokone valitsee ne toimenpiteet, joiden avulla pelaajat ovat nuo tehtävät pelanneet läpi.

Eli tuota virtuaalisella pelialustalla tapahtuvaa toimintaa käytetään sellaiseen toimintaan missä UCAV:tä ikään kuin "opetetaan" viemään tehtävänsä läpi autonomisesti ilman että ihminen puuttuu tehtävään muuten, kuin siten että hän klikkaa kuvaruudulta maalia, ja painaa sitten "Fire"-nappia, jonka jälkeen joko ilmassa lentävä sekä maassa tai vedessä liikkuva robotti käy sitten suorittamansa tehtävän. Kyseessä on kognitiivinen järjestelmä, joka oppii siitä, miten simuloidut taistelutehtävät viedään läpi sen, miten tuon robotin pitää toimia oikeassa tilanteessa.

Stephen Hawking sekä hänen katseella ohjattava puhesyntetisaattorinsa, joka voi mullistaa tietojenkäsittelyn sekä hyvässä että pahassa

Stephen Hawking

Stephen Hawking ja muut ALS-potilaat, ja henkilöt jotka ovat menettäneet puhekykynsä tarvitsevat puhesyntetisaattoria jokapäiväiseen viestintään. Ongelma on siinä, että he eivät voi käyttää näppäimistöä. Tuo tekee kyseisen laitteen suunnittelusta melko vaikean, koska sen pitää toimia ilman että silmiin kiinnitetään mitään ylimääräistä. Vaikka tuollainen silmien avulla ohjattava puhesyntetisaattori saattaa vaikuttaa hiukan erikoiselta, niin puhekyvyttömälle henkilölle tuo väline on äärimmäisen tärkeä, jotta hän voi kommunikoida muiden ihmisten kanssa.

Tuon asian takia noita laitteita pitää voida käyttää ilman käsiä. Eli Hawkingin välinettä pitää voida käyttää esimerkiksi silmiä kääntämällä. Tämä perustuu siihen, että laitteisto mittaa silmän asennon, ja kun käyttäjä räpäyttää silmiään, niin silloin hän merkitsee kirjaimen. Toki ollaan kehittämässä myös aivokuorelta ohjattavia apuvälineitä ALS-potilaille, joilla ei ole enää yhtään lihasta jäljellä, mutta kuitenkin heidän aivonsa toimivat normaalisti.

Ja nuo kirjaimet muodostavat sitten kirjainjonoja eli sanoja. Kun puhutaan tuosta katseen avulla käytettävästä näppäimistöstä, niin sen käyttäminen on sikäli helppoa, että jokainen siinä oleva näppäin on ikään kuin kännyköissä käytettävä virtuaalinen näppäimistö, jota ohjataan katseen avulla. Tuosta laitteistosta voisi olla hyötyä myös silloin jos henkilö ajaa autoa, ja hänen pitää samalla säätää esimerkiksi radioasemaa, joten jotta hänen ei tarvitsisi kumartaa, niin tulevaisuuden autossa voi olla esimerkiksi katseella ohjattava hallintalaitteisto, joka auttaa ajajaa pitämään molemmat kädet ratissa ajon aikana.

A-10 Thunderbolt II

Näitä samoja asioita tutkii myös DARPA, jonka tehtävänä on miettiä erilaisten laitteiden soveltuvuutta esimerkiksi taistelulentokoneiden ohjusten kohdistamista erilaisiin kohteisiin lentäjän ollessa ohjaamossa erittäin kiireinen. Eli hänen pitää ehkä käyttää useita laitteita samaan aikaan, ja kohdentaa pommeja bunkkeriin sekä tulittaa ilmakohteita samaan aikaan, ja pystyä valitsemaan joukosta esimerkiksi pommikoneita.

Mutta kun mietitään sitä, mitä esimerkiksi DARPA voisi tehdä tuon näppäimistön periaatteella toimivien laitteiden avulla. Eli tuollaisella laitteella varustettu lentokone voisi suunnata esimerkiksi täsmäohjuksia erittäin tarkasti kohteeseen. Tämä tarkoittaa sitä, että lentäjä voisi kohottamatta kättään hallintalaitteilta kohdistaa laser-ohjattavia aseita kohteeseen pelkästään katseen avulla, ja se voi olla tulevaisuudessa esimerkiksi F-36, A-10 sekä EFA ja muiden vastaavien koneiden vakiovaruste tulevaisuudessa.

Vaikka miehitetty lentokone ei ehkä ole tulevaisuuden standardi taistelukoneiden suunnittelun kivisellä saralla. Eli myös UCAV-ohjaajat voivat hyötyä tuollaisesta välineestä. Kyseinen katseella kohdennettava asejärjestelmä voidaan kytkeä esimerkiksi lentäjien kypärätähtäimiin. Siitä voisi olla todellista hyötyä tilanteessa, missä lentokone joutuu tilanteeseen, jossa se joutuu tulittamaan sekä ilma että maamaaleja samalla kerralla.

Stephen Hawkingin puhesyntetisaattori https://www.youtube.com/watch?v=OTmPw4iy0hk

Lintua tai hyönteistä muistuttavien cyborgien käyttö esimerkiksi alueiden valvonnassa tai tiedon keruussa paikallisesta eläimistöstä

Taiteilijan näkemys kolibria muistuttavasta robotista
(Worldpress)

Cyborgien eli esimerkiksi lintua jäljittelevän robotin toimintaan liittyy ongelmia, jotka koskevat sen virransaantia. Kun ajatellaan sitä, että kyseinen väline jäljittelee ulkonäöltään lintua, niin perinteiset polttomoottorit paljastaisivat sen keinotekoiseksi. Yleensä ajatellaan että paristot tai akut olisivat hyviä tehon tuottajia, mutta niiden ongelma on siinä, että paristot ovat painavia ja kestävät vain rajoitetun ajan. Ne pitää kuitenkin aina välillä vaihtaa, ja se rajoittaa tuolloin koneiden autonomista toimintaa.

Toki paristoissa on sellainen etu, että ne ovat heti vaihdon jälkeen käyttövalmiita, mutta ne pitää ihmisen käydä vaihtamassa, ja esimerkiksi robottikolibrin tapauksessa nämä välineet olisivat hiukan painavia. Jos taas puhutaan esimerkiksi radioaktiiviseen kromiin perustuvien RTG-generaattorien käytöstä, niin tällaiset välineet tietenkin antavat rajattoman toiminta-ajan, mutta niiden hinta on varmasti korkea.

Kuitenkin esimerkiksi akkujen käyttö voisi vaikuttaa aivan hyvältä idealta, mutta akkujen käyttöä rajoittaa se, että nämä cyborgi-linnut joutuvat hiukan odottamaan akun täyttymistä, ja esimerkiksi litium-akku on hiukan epäkäytännöllinen tuollaisen kolibri-robotin voimanlähteenä. Mutta polttokennoilla päästäisiin varmasti kaikkein parhaaseen tulokseen, jos halutaan luoda robotti-kolibriparvi, joka toimii autonomisesti kohtalaisen pitkiä aikoja. Eli tuo laitteisto voisi käsittää lintua muistuttavia robotteja, ja vaikkapa kukaksi naamioituja tankkausasemia, joiden avulla nämä robottilinnut sitten tankkaavat hiilivetyvarastojaan.

Kuten kaikki tietävät, niin noiden polttokennojen polttoaine voi olla mitä hyvänsä hiilivetyä tai jopa vety kelpaa. Näin ollen voidaan leikillisesti ajatella, että noissa tankkauspisteissä olisi pieni automatisoitu viinatehdas, joka valmistaa 96 prosenttista alkoholia noiden robottien käyttöön. Ja kun niiden polttoaine on loppu, niin nämä keinotekoiset linnut käyvät sitten "juomassa" lisää polttoainetta oman voimajärjestelmänsä käyttöön. Eli ne toimivat kuin ilmatankkauskone, ja nuo robotit löytävät nämä tankkauspisteet niiden radiomerkkien perusteella. Kun ajatellaan esimerkiksi robottikolibreja tai robottihyönteisiä, jotka ovat sitä paljon pienempiä, niin silloin varmasti eteen tulee sellainen ongelma, että noiden välineiden tietojenkäsittelykapasiteetti on tietenkin melko pieni, joten niiden pitää saada tukea omalle rajalliselle tietokoneelleen.

Eli niiden mukana voisi toimia esimerkiksi paikallaan pysyvä serveri, joka sitten kommunikoi noiden lentovälineiden kanssa. Tai sitten ne voisivat kommunikoida vaikka toisella puolen maailmaa olevien keskustietokoneiden kanssa satelliittien välittämän kommunikaation avulla. Jos oikein villejä ajatuksia ajatellaan, niin noiden robottivälineiden mukana voitaisiin toimittaa myös robottitehdas, joka sitten voisi jopa valmistaa kyseisiä robotteja kenttäolosuhteissa. Tuollainen automatisoitu tuotanto-yksikkö voidaan naamioida vaikka hylätyksi rekan kontiksi, ja se voidaan sijoittaa metallihajottamon viereen. Kuten tiedämme niin tuo merkitsisi äärimmäisen välineen, eli elävää olentoa jäjittelevän laitteen valmistamista, ja jos pse pystyy tekoälyn ohjaamana tuottamaan robotteja, jotka kykenevät väkivaltaiseen toimintaan, niin silloin voidaan puhua laitteesta, joka saattaa vaarantaa kokonaisen ihmiskunnan.

Matka robottialuksella vaatii paitsi tehokkaita moottoreita, niin myös kehittynyttä tekoälyä sekä älykkäitä materiaaleja

Taiteilijan näkemys Alfa Centaurin aurinkokunnasta
Kuva I

Kun puhutaan mekaanisista ihmisistä, niin aina täytyy muistaa se, että vaikka nämä välineet eivät ehkä vaikuta muulta, kuin jonkun SciFi-elokuvan rekvisiitalta, niin niiden etuna on se, että mitään välineitä ei tarvitse muuttaa näitä "terminaattoreita" varten, tai oikeastaan ihmisen näköisten robottien avulla voidaan suorittaa esimerkiksi jopa satoja vuosia kestäviä avaruuslentoja, ilman että tutkijoiden pitää huolehtia minkään työkalun suunnittelemisesta tai varusteiden muuttamisesta robotteja varten, ja tämä tietenkin helpottaa avaruuslennon suunnittelua sekä toteutusta. Matka lähimmälle tähdelle veisi erittäin paljon aikaa, ja vaikka aluksen mukaan lähetettäisiin syväjäädytetty miehistö, niin tuon matkan ongelmana olisi se, että tuo alus ei palaisi ihmisen elinaikana Maapallolle, ja siksi lennolle rekrytoitujen värväämisessä voisi tulla ongelmia, koska tuo matka merkitsisi sitä, että nuo astronautit eivät koskaan enää palaisi lähestensä elämään.

Koska jos puhutaan tähtienvälisestä matkailusta, niin vaikka lähitähdille tehtävä lento voidaan tietenkin suorittaa automaattisten luotainten avulla, niin tuo ehkä kilometrien pituinen luotainraketti tarvitsee alirobotteja suorittamaan tarpeellisia kunnossapitotehtäviä. Näet jos esimerkiksi 20% valonnopeudesta saavuttava alus joutuu onnettomuuten, niin pienikin siihen osunut kivensiru voi tehdä sille erittäin pahan vaurion, ja tuota vauriota pitää sitten ryhtyä korjaamaan. Kun tuolla ehkä noin 1,5 valovuoden päässä Maapallolta sattuu jokin onnettomuus, niin tuota vauriota ei korjata yhtä helposti kuin esimerkiksi ISS:llä eli kansainvälisellä avaruusasemalla tapahtunutta vauriota korjataan lähettämällä huoltoalus maan kiertoradalle.Vaan tuolla aluksella pitää silloin olla mukanaan robotteja, jotka voivat käyttää monipuolisesti työkaluja, koska jos aluksen tietokone vaurioituu osumasta, niin silloin tietenkin varajärjestelmä otetaan välittömästi käyttöön, mutta koska matka tuonne kauas Alfa Centauriin kestää todella pitkään.

Vaikka käytössä olisi alus, joka kykenee nostamaan nopeuttaan 20 % valon nopeudesta, ja tietenkin tuollaisen projektin läpivieminen vaatisi valtavia resursseja, ja ainoa syy miksi ehkä 200 vuoden sisällä lähettäisimme aluksen tuonne Alfa- tai Proxima Centaurin planeetoille olisi se, että niistä löydettäisiin elämää. Ja jos tuo alus saisi vaurion lennon puolimatkassa, niin silloin sen pitäisi pystyä korjaamaan itsensä. Tai tehtävään kulunut aika olisi käytetty turhaan. Kun alus lähestyy kohdetähteään, niin silloin se kohtaa samanlaisen oortin pilven, kuin mikä kiertää myös Aurinkoa, ja siksi sen pitää jarruttaa tehokkaasti, koska jos se osuu tuolla 20 % valon nopeudella, johonkin kiveen, niin silloin tuo alus saattaisi todennäköisesti tuhoutua osumassa täysin, koska iskuenergia olisi valtava.

Siksi tuon luotaimen pitää jarruttaa ennen saapumistaan kohdetähden oortin pilviin, ja jarrutuksen kanssa olisi tehtävä kompromisseja, koska jos se aloitetaan liian aikaisin, niin matka-aika pitenee entisestään, ja vasta saapuessaan Centauri-järjestelmään, tekisi tekoäly päätöksen siitä, jatkaisiko se matkaa kohti Alfa-centauria? Tämä tähti olisi erittäin otollinen kohde, jos meidän tuntemallemme elämälle suotuisa planeetta halutaan löytää. Mutta tuo planeetta saattaa piileksiä Alfa Centauri A- tai B-tähden lähellä, niin että tähden kehrä peittää sen Maapallolla sijaitsevilta teleskoopeilta, jolloin tuon aluksen havaintolaitteet näkisivät sen, kuin Maan teleskoopit taas kadottaisivat tuon kohteen Alfa Centaurin kehrään.

Kuva II

Joten tuolla aluksella olisi tietenkin aliluotaimia, jotka se lähettäisi kumpaankin kohteeseen, jotta Maassa olevat tutkijat voisivat sitten päättää, kumpaan kohteeseen tuo luotain suunnataan. Sen tietenkin pitäisi pystyä tuomaan näytteitä myös Maahan, joten tuon takia luotaimen pitää omata monimutkainen tehtäväohjelmointi, jonka avulla se suorittaa tehtävänsä melkein täysin itsenäisesti, koska sen viestintään  Maan kanssa kuluu vähintään neljä vuotta suuntaansa, jos vastaus lähetetään välittömästi. Ja tietenkin luotaimen robottien pitää saada silloin tarpeelliset ohjeet, miten niiden tulisi toimia missäkin tilanteissa. Samoin aluksen runko pitää päällystää magneettisilla polymeereillä, jotka voidaan siirtää magneettien avulla oikeaan paikkaan aluksen runkoon.

Tuo varsinainen avaruusalus olisi joka tapauksessa hyvin suuri ja pitkä, koska sen pitää ensinnäkin kuljettaa mukanaan valtavasti varaosia, ja koska sen ydinreaktori, joka käyttää joko antimateriamoottorin kiihdyttimiä tai fuusiovoiman vaatimaa valtavaa laserjärjestelmää, sekä aluksen tietokoneita ja valtavia suurtehokommunikaatiolaitteita, joilla alus kommunikoi sen aliluotainten kanssa. Sen runko voisi olla muodoltaan saman tyyppinen kuin Dreadalus-luotaimen, ja ehkä sen tähtienvälinen ramjet suojataan levyllä aluksen lentäessä aurinkokunnassa, ja poistuessaan tähtienväliseen avaruuteen, tuon aluksen imusuppilo avataan, ja magneettikenttä ryhtyy imemään vetyä sisäänsä, ja sitten fuusiovoima käynnistetään aluksen takana.

Eli sen takaosan moottorin suuttimeen asennetaan laserit, joilla tuo vety "poltetaan" heliumiksi. Tässä esiteltyä fuusioreaktoria ei käytetä aluksen sisäiseen sähkövoimantuotantoon, vaan ainoastaan  sen siirtämiseen paikasta toiseen. Varsinaisen sisäisen voimantuoton synnyttää aluksen konventionaalinen ydinreaktori, joka tuottaa sen tarvitseman sähkövoiman. Samoin noissa ihmisen näköisissä roboteissa olisi RTG-generaattorit, joiden avulla ne voivat toimia koko jopa sata vuotta kestäneen lennon ajan tehokkaasti. Samoin tuolla aluksella olisi tietenkin toisenlaisia robotteja ulkopinnan korjaamista varten, mutta nuo ihmisen näköiset mallit olisi tarkoitettu sisätilojen vaurionkorjausta varten.

Kun alus lähestyy kohdettaan, niin sen pitää aloittaa jarrutus, joka tapahtuu suuntaamalla sen päämoottori eteen tai erityisillä jarruraketeilla, mikä sitten tietenkin aiheuttaa se, että alus ikään kuin painuu kasaan haitarin tavoin, jolloin se voi tuhoutua. Siksi sen runko pitää valmistaa hiilikuiduista, jotka ovat itseasiassa eräänlaisia jousia, jotka ottavat tuota energiaa vastaan. Ja silti sen rungon pitää olla melko paksu, koska aluksen pitää silti kestää valtavia voimia, ja ihminen ei tuota hidastusta kestäisi missään muodossa, ellei häntä olisi syväjäädytetty absoluuttiseen nollapisteeseen, jolloin hänen aineenvaihduntansa olisi päättynyt.

Mutta joka tapauksessa alus matkaisi avaruudessa ilman ihmisen ohjausta, ja miehistö herätettäisiin henkiin vasta kun tuo kuvitteellinen avaruusalus saapuu ja asettuu kohdetähden lähelle, ja itse en usko että tällaiseen matkaan kukaan ryhtyisi, tai sitä edes vakavasti suunniteltaisiin, koska se veisi Maapallolta ehkä sen parhaat tiedemiehet. Miehitetyn lennon toteuttaminen vaatisi sen, että Maassa kasvatettaisiin ehkä kloonattuja ihmisiä, jotka eivät omaisi mitään suhdetta tavalliseen elämään, ja heidät sitten lähetettäisiin tuollaiselle lennolle, koska näitä klooneja ei kukaan osaisi kaivata, vaikka toki heillä olisi samat oikeudet kuin muillakin ihmisillä. Ja sitte voidaan kysyä, että onko joku NASA:ssa tai Venäjän avaruushallinnossa sitten suunnitellut tällaista toimintaa, missä avaruuteen lähetettäisiin kloonattu miehistö.

Alus olisi melko pitkä, koska sen ydinreaktori pitää sijoittaa kauas sen tehtävän suorittamista varten varatuista tiloista, kuten tietokonekammioista sekä robottien huoltohallista. Vaikka tuo alus miehittämättömänä tietenkin kestää hyvin säteilyä, niin jatkuva hiukkassäteily ei tee hyvää aluksen mikropiireille. Ihmisen näköisten robottien kehittämisessä ollaan jo nyt melko pitkällä, koska niillä voidaan korvata esimerkiksi taistelulentäjiä, joiden menettämisestä ollaan aina huolissaan. Jos lentokonetta ohjaa robotti, niin se voi tehdä esimerkiksi tietokonepeleistä tuttuja "kamikaze"-iskuja, kun sen ampumatarvikkeet ovat loppu, ilman että ketään ihmistä vaarannetaan näissä tehtävissä, joita pidetään epäinhimillisenä sodankäyntitapana sekä iskun uhrin että sen tekijän kannalta, ja maailma tietenkin oli kauhuissaan sekä Japanin "kamikaze"-lentäjien suorituksista, että tavasta millä esimerkiksi World Trade Centerin terrori-isku tehtiin..

Kuitenkin taistelurobotin kehittämisestä on pitk matka palvelijarobottien kehittämiseen, koska palvelijarobottien pitää toimia aivan eri tavoin, kuin jonkin rintamalla operoivat "terminaattorin". Jos robotin halutaan tekevän vaikkapa halkoja, niin silloin ohjelmoijan pitää ensin selvittää sille, mikä halko oikeastaan on. Samoin hänen pitää muistaa se, että robotin pitää erottaa ihminen halosta, jotta se ei vahingoita ihmistä, joka sattuu nojaamaan tuota halkopölkkyä vasten. Ja palvelijarobotin voimaan pitää tietenkin kiinnittää huomiota, koska jos hakkeri ottaa sen hallintaan, voivat seurauskset olla tuhoisat. Tämän takia nuo robotit pitää varustaa sellaisilla laitteilla, että ne saadaan pysähtymään, jos niiden ohjelmisto ei enää tottele, ja niiden toiminta vaarantaa yleisen turvallisuuden

hkimmo.blogspot.fi

Matka robottialuksella vaatii paitsi tehokkaita moottoreita, niin myös kehittynyttä tekoälyä sekä älykkäitä materiaaleja

Taiteilijan näkemys Alfa Centaurin aurinkokunnasta
Kuva I

Kun puhutaan mekaanisista ihmisistä, niin aina täytyy muistaa se, että vaikka nämä välineet eivät ehkä vaikuta muulta, kuin jonkun SciFi-elokuvan rekvisiitalta, niin niiden etuna on se, että mitään välineitä ei tarvitse muuttaa näitä "terminaattoreita" varten, tai oikeastaan ihmisen näköisten robottien avulla voidaan suorittaa esimerkiksi jopa satoja vuosia kestäviä avaruuslentoja, ilman että tutkijoiden pitää huolehtia minkään työkalun suunnittelemisesta tai varusteiden muuttamisesta robotteja varten, ja tämä tietenkin helpottaa avaruuslennon suunnittelua sekä toteutusta. Matka lähimmälle tähdelle veisi erittäin paljon aikaa, ja vaikka aluksen mukaan lähetettäisiin syväjäädytetty miehistö, niin tuon matkan ongelmana olisi se, että tuo alus ei palaisi ihmisen elinaikana Maapallolle, ja siksi lennolle rekrytoitujen värväämisessä voisi tulla ongelmia, koska tuo matka merkitsisi sitä, että nuo astronautit eivät koskaan enää palaisi lähestensä elämään.

Koska jos puhutaan tähtienvälisestä matkailusta, niin vaikka lähitähdille tehtävä lento voidaan tietenkin suorittaa automaattisten luotainten avulla, niin tuo ehkä kilometrien pituinen luotainraketti tarvitsee alirobotteja suorittamaan tarpeellisia kunnossapitotehtäviä. Näet jos esimerkiksi 20% valonnopeudesta saavuttava alus joutuu onnettomuuten, niin pienikin siihen osunut kivensiru voi tehdä sille erittäin pahan vaurion, ja tuota vauriota pitää sitten ryhtyä korjaamaan. Kun tuolla ehkä noin 1,5 valovuoden päässä Maapallolta sattuu jokin onnettomuus, niin tuota vauriota ei korjata yhtä helposti kuin esimerkiksi ISS:llä eli kansainvälisellä avaruusasemalla tapahtunutta vauriota korjataan lähettämällä huoltoalus maan kiertoradalle.Vaan tuolla aluksella pitää silloin olla mukanaan robotteja, jotka voivat käyttää monipuolisesti työkaluja, koska jos aluksen tietokone vaurioituu osumasta, niin silloin tietenkin varajärjestelmä otetaan välittömästi käyttöön, mutta koska matka tuonne kauas Alfa Centauriin kestää todella pitkään.

Vaikka käytössä olisi alus, joka kykenee nostamaan nopeuttaan 20 % valon nopeudesta, ja tietenkin tuollaisen projektin läpivieminen vaatisi valtavia resursseja, ja ainoa syy miksi ehkä 200 vuoden sisällä lähettäisimme aluksen tuonne Alfa- tai Proxima Centaurin planeetoille olisi se, että niistä löydettäisiin elämää. Ja jos tuo alus saisi vaurion lennon puolimatkassa, niin silloin sen pitäisi pystyä korjaamaan itsensä. Tai tehtävään kulunut aika olisi käytetty turhaan. Kun alus lähestyy kohdetähteään, niin silloin se kohtaa samanlaisen oortin pilven, kuin mikä kiertää myös Aurinkoa, ja siksi sen pitää jarruttaa tehokkaasti, koska jos se osuu tuolla 20 % valon nopeudella, johonkin kiveen, niin silloin tuo alus saattaisi todennäköisesti tuhoutua osumassa täysin, koska iskuenergia olisi valtava.

Siksi tuon luotaimen pitää jarruttaa ennen saapumistaan kohdetähden oortin pilviin, ja jarrutuksen kanssa olisi tehtävä kompromisseja, koska jos se aloitetaan liian aikaisin, niin matka-aika pitenee entisestään, ja vasta saapuessaan Centauri-järjestelmään, tekisi tekoäly päätöksen siitä, jatkaisiko se matkaa kohti Alfa-centauria? Tämä tähti olisi erittäin otollinen kohde, jos meidän tuntemallemme elämälle suotuisa planeetta halutaan löytää. Mutta tuo planeetta saattaa piileksiä Alfa Centauri A- tai B-tähden lähellä, niin että tähden kehrä peittää sen Maapallolla sijaitsevilta teleskoopeilta, jolloin tuon aluksen havaintolaitteet näkisivät sen, kuin Maan teleskoopit taas kadottaisivat tuon kohteen Alfa Centaurin kehrään.

Kuva II

Joten tuolla aluksella olisi tietenkin aliluotaimia, jotka se lähettäisi kumpaankin kohteeseen, jotta Maassa olevat tutkijat voisivat sitten päättää, kumpaan kohteeseen tuo luotain suunnataan. Sen tietenkin pitäisi pystyä tuomaan näytteitä myös Maahan, joten tuon takia luotaimen pitää omata monimutkainen tehtäväohjelmointi, jonka avulla se suorittaa tehtävänsä melkein täysin itsenäisesti, koska sen viestintään  Maan kanssa kuluu vähintään neljä vuotta suuntaansa, jos vastaus lähetetään välittömästi. Ja tietenkin luotaimen robottien pitää saada silloin tarpeelliset ohjeet, miten niiden tulisi toimia missäkin tilanteissa. Samoin aluksen runko pitää päällystää magneettisilla polymeereillä, jotka voidaan siirtää magneettien avulla oikeaan paikkaan aluksen runkoon.

Tuo varsinainen avaruusalus olisi joka tapauksessa hyvin suuri ja pitkä, koska sen pitää ensinnäkin kuljettaa mukanaan valtavasti varaosia, ja koska sen ydinreaktori, joka käyttää joko antimateriamoottorin kiihdyttimiä tai fuusiovoiman vaatimaa valtavaa laserjärjestelmää, sekä aluksen tietokoneita ja valtavia suurtehokommunikaatiolaitteita, joilla alus kommunikoi sen aliluotainten kanssa. Sen runko voisi olla muodoltaan saman tyyppinen kuin Dreadalus-luotaimen, ja ehkä sen tähtienvälinen ramjet suojataan levyllä aluksen lentäessä aurinkokunnassa, ja poistuessaan tähtienväliseen avaruuteen, tuon aluksen imusuppilo avataan, ja magneettikenttä ryhtyy imemään vetyä sisäänsä, ja sitten fuusiovoima käynnistetään aluksen takana.

Eli sen takaosan moottorin suuttimeen asennetaan laserit, joilla tuo vety "poltetaan" heliumiksi. Tässä esiteltyä fuusioreaktoria ei käytetä aluksen sisäiseen sähkövoimantuotantoon, vaan ainoastaan  sen siirtämiseen paikasta toiseen. Varsinaisen sisäisen voimantuoton synnyttää aluksen konventionaalinen ydinreaktori, joka tuottaa sen tarvitseman sähkövoiman. Samoin noissa ihmisen näköisissä roboteissa olisi RTG-generaattorit, joiden avulla ne voivat toimia koko jopa sata vuotta kestäneen lennon ajan tehokkaasti. Samoin tuolla aluksella olisi tietenkin toisenlaisia robotteja ulkopinnan korjaamista varten, mutta nuo ihmisen näköiset mallit olisi tarkoitettu sisätilojen vaurionkorjausta varten.

Kun alus lähestyy kohdettaan, niin sen pitää aloittaa jarrutus, joka tapahtuu suuntaamalla sen päämoottori eteen tai erityisillä jarruraketeilla, mikä sitten tietenkin aiheuttaa se, että alus ikään kuin painuu kasaan haitarin tavoin, jolloin se voi tuhoutua. Siksi sen runko pitää valmistaa hiilikuiduista, jotka ovat itseasiassa eräänlaisia jousia, jotka ottavat tuota energiaa vastaan. Ja silti sen rungon pitää olla melko paksu, koska aluksen pitää silti kestää valtavia voimia, ja ihminen ei tuota hidastusta kestäisi missään muodossa, ellei häntä olisi syväjäädytetty absoluuttiseen nollapisteeseen, jolloin hänen aineenvaihduntansa olisi päättynyt.

Mutta joka tapauksessa alus matkaisi avaruudessa ilman ihmisen ohjausta, ja miehistö herätettäisiin henkiin vasta kun tuo kuvitteellinen avaruusalus saapuu ja asettuu kohdetähden lähelle, ja itse en usko että tällaiseen matkaan kukaan ryhtyisi, tai sitä edes vakavasti suunniteltaisiin, koska se veisi Maapallolta ehkä sen parhaat tiedemiehet. Miehitetyn lennon toteuttaminen vaatisi sen, että Maassa kasvatettaisiin ehkä kloonattuja ihmisiä, jotka eivät omaisi mitään suhdetta tavalliseen elämään, ja heidät sitten lähetettäisiin tuollaiselle lennolle, koska näitä klooneja ei kukaan osaisi kaivata, vaikka toki heillä olisi samat oikeudet kuin muillakin ihmisillä. Ja sitte voidaan kysyä, että onko joku NASA:ssa tai Venäjän avaruushallinnossa sitten suunnitellut tällaista toimintaa, missä avaruuteen lähetettäisiin kloonattu miehistö.

Alus olisi melko pitkä, koska sen ydinreaktori pitää sijoittaa kauas sen tehtävän suorittamista varten varatuista tiloista, kuten tietokonekammioista sekä robottien huoltohallista. Vaikka tuo alus miehittämättömänä tietenkin kestää hyvin säteilyä, niin jatkuva hiukkassäteily ei tee hyvää aluksen mikropiireille. Ihmisen näköisten robottien kehittämisessä ollaan jo nyt melko pitkällä, koska niillä voidaan korvata esimerkiksi taistelulentäjiä, joiden menettämisestä ollaan aina huolissaan. Jos lentokonetta ohjaa robotti, niin se voi tehdä esimerkiksi tietokonepeleistä tuttuja "kamikaze"-iskuja, kun sen ampumatarvikkeet ovat loppu, ilman että ketään ihmistä vaarannetaan näissä tehtävissä, joita pidetään epäinhimillisenä sodankäyntitapana sekä iskun uhrin että sen tekijän kannalta, ja maailma tietenkin oli kauhuissaan sekä Japanin "kamikaze"-lentäjien suorituksista, että tavasta millä esimerkiksi World Trade Centerin terrori-isku tehtiin..

Kuitenkin taistelurobotin kehittämisestä on pitk matka palvelijarobottien kehittämiseen, koska palvelijarobottien pitää toimia aivan eri tavoin, kuin jonkin rintamalla operoivat "terminaattorin". Jos robotin halutaan tekevän vaikkapa halkoja, niin silloin ohjelmoijan pitää ensin selvittää sille, mikä halko oikeastaan on. Samoin hänen pitää muistaa se, että robotin pitää erottaa ihminen halosta, jotta se ei vahingoita ihmistä, joka sattuu nojaamaan tuota halkopölkkyä vasten. Ja palvelijarobotin voimaan pitää tietenkin kiinnittää huomiota, koska jos hakkeri ottaa sen hallintaan, voivat seurauskset olla tuhoisat. Tämän takia nuo robotit pitää varustaa sellaisilla laitteilla, että ne saadaan pysähtymään, jos niiden ohjelmisto ei enää tottele, ja niiden toiminta vaarantaa yleisen turvallisuuden

hkimmo.blogspot.fi

LOCUST eli "Kulkusirkka" on maailman pelätyimpiä asejärjestelmiä

LOCUST on oikeastaan nimensä mukaisesti "kulkusirkka", eli parvi eri kokoisia sekä erilaisia UAV/UCAV-välineitä, jotka voivat toimia ryhmänä eli käytännössä autonomisesti, mikä tarkoittaa sitä, että noilla ehkä hyvinkin pienillä välineillä on tuolloin valtavan tehokas tietokone sekä samalla suuri tietojenkäsittely kapasiteetti käytössään. Vaikka robottilennokki eli virallisesti U(C)AV Unmanned (Combat) Aerial Vehicle vaatii tietyn koon, jotta sen sisään voidaan asentaa tarpeeksi tehokas tietokone, niin miljoonia äärimmäisen pieniä lennokkeja voidaan liittää toisiinsa WLAN-laitteiden avulla, jolloin ne muodostavat yhdessä kollektiivisen tietojenkäsittelypilven tai lentävän pilvipalvelimen, joka voi toimia kollektiivisesti valtavalla alueella.

Ja kun nuo pienet lentävät sekä maata pitkin ryömivät välineet saavat käyttöönsä toistensa laskentaresurssit sekä niiden sensoreiden välittämät tiedot, niin silloin tuo koneryhmä voi hyökätä mahdollisimman tehokkaasti mitä tahansa kohteita vastaan. Ja se tuo tietenkin haasteita sekä normaalissa taistelutilanteessa toimiville joukoille, että myös esimerkiksi valtionpäämiesten suojeluun, ja samoin se voi vaikuttaa myös poliisin toimiin vaikkapa rynnäkkötilanteissa, koska myös rikolliset voivat noita välineitä hankkia käsiinsä, ja normaali harrastelennokki voidaan modifioida tuollaiseksi tappovälineeksi asentamalla siihen vaikkapa dynamiittipötkö sekä kaukolaukaisin, jolla ne voidaan muuttaa melkein täydellisiksi salamurhavälineiksi.

Jos niille tulee ongelmia tuossa operaatiossa, niin silloin ne voivat satelliitin kautta pyytää laskentatehoa myös esimerkiksi NORAD:in sekä muilta USA:n asevoimien supertietokoneilta, jolloin ne selviävät vaikeistakin tehtävistä autonomisesti. Kyseiset supertietokoneet voivat kommunikoida myös yksittäisten robottien kanssa., jolloin järjestelmän luotettavuus kasvaa, mutta ongelmana on tietenkin mutta ongelmana on kommunikaatiokatkosten mahdollisuus, kun vihollinen yrittää häiritä tuot kommunikaatiota ECM-järjestelmän avulla. Ja jos robottiasejärjestelmä on asetettu tulittamaan kohteitaan autonomisesti, niin silloin voi siviiliuhreja syntyä todella paljon. Vaikka USA:n asevoimat hurskaasti väittävät, että tuon pilven operationaalinen valvonta on aina ihmisillä, niin silloin kyllä voin kysyä, että millaisesta valvonnasta on oikeastaan kysymys.

Jos tuolla valvontakeskuksessa työskentelevällä operaattorilla on liian suuret valtuudet, niin hän voi silloin sabotoida näiden pilvimallisten UCAV-ryhmien operaatioita, mutta tietenkin mieleeni tulee sellainen tilanne, että tämä valvoja antaa noiden mikro-UCAV-laitteiden hyökätä jonkun kohteen kimppuun, mutta kadottaa sitten yhteyden tuohon robottipilveen. Tuolloin tilanne saattaa muuttua katastrofiksi, jos nuo harrastelennokin kokoiset tappovälineet lähtevät ikään kuin käsistä. Tuolloin saattaa eteen tulla tilanne, missä nuo robotit hyökkäävät myös aseettomien ihmisten kimppuun. Nykyaikaiset micro-UCAV:t muistuttavat erittäin paljon leluja, joita myydään lelukaupoissa.

Noita lennokkeja voidaan kuljettaa repussa, ja ne voidaan lähettää ilmaan kädestä heittämällä, tai varsijousesta rakennetun katapultin avulla. Ne on tietenkin virallisesti tarkoitettu vain taktiseen valvontaan, mutta tiedetään että osassa noista miniatyyri-UCAV-laitteista on käytössään tappoväline kuten sisäänrakennettu taistelukärki tai runkoon asennettu pieni erikoiskivääri, eli käytännössä kyseessä on kaksi kiväärin patruunaa, jotka laukaistaan yleensä kauko-ohjauksella kohteseensa, mutta pitkälle kehitetty tietokone voi tehdä tuon toimenpiteen autonomisesti, eli sille syötetään vain kohteen kuva, niin tuo robottiryhmä etsii sen, sekä suorittaa neutralointitoimenpiteen, kun kohde ilmaantuu niiden näköpiiriin.

Taistelukärjellä varustettu versio voi tuhota kohteensa "kamikaze"-iskulla. Noiden välineiden avulla voidaan tietenkin surmata vihollisen johtajia sekä tarkka-ampujia, mutta niillä voidaan tehdä selvää myös suuremmista kohteista, kuten lentokoneista sekä vihollisen helikoptereista joiden ilmanottoaukkoihin sekä roottorin lapoihin nuo välineet suunnataan. Tai niiden kohteena voi olla myös ammusvarasto, jonka ne voivat eliminoida suuntaamalla aseensa esimerkiksi ampumatarvikkeisiin, jotka räjähtävät erittäin helposti.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Mietintöjä elokuvan "Nostalgist" pohjalta siitä miksi kaikkea ei kannata kokeilla

"Nostalgist"
Kuva I

Katselin tässä YouTubelta lyhytelokuvan nimeltään "Nostalgist", ja tässä sitten mietin, että mitähän oikeasti mahtaisi tapahtua, jos alkaisimme tehdä itsestämme tallenteita joihinkin pilvipalvelimiin, ja siirtäisimme ikään kuin elämämme jollekin kovalevylle, josta jälkipolvet voivat etsiä sen käsiinsä. Tuollaisen tallenteen avulla lapset voivat postuumisti nähdä sen mitä heidän vanhempansa puuhasivat nuoruudessaan, ja siten tutustua elämään menneisyydessä. Elokuva löytyy alla olevasta linkistä tai klikkaamalla tätä riviä.

Ja olisiko tuo oikeastaan sittenkään hyvä asia, koska jos jonkun ihmisen koko elämä tallennetaan johonkin tietokoneen muistiin, niin hänen lapsensa voisivat silloin nähdä tilanteet, jossa heidän vanhempiaan on nöyryytetty, ja ehkä he sitten voisivat yrittää kostaa näitä tapahtumia. Toisaalta nuo aivokäyrät voitaisiin ajaa robottien mikropiiristä valmistettuihin aivoihin, jolloin ne ikään kuin saisivat saman mielen kuin noilla henkilöillä, joiden aivosähkökäyrä on niihin tallennettu.

Tämä ajatus tietenkin houkuttaa ihmisiä valmistamaan mielikuvituksessaan esimerkiksi robottikopion kuolleesta sukulaisestaan, ja psykologien sekä tietokoneasiantuntijoiden avulla voitaisiin vaikkapa syntetisoida Albert Einsteinin aivosähkökäyrä jollekin tietokoneelle, ja siirtää se robottiin, joka voisi esittää suurta tiedemiestä. Mutta tuo aivosähkökäyrän mallintaminen voidaan tehdä kenelle tahansa henkilölle, joka on tehnyt jotain tekstejä tai tutkielmia. Täytyy vain löytää henkilö, joka ajattelee samalla tavoin sekä tekee tehtävänsä samoin kuin henkilö, jonka aivotoimintaa halutaan jäljentää, ja häntä voidaan käyttää apuna, kun tietokoneasiantuntijat sekä muut tutkijat luovat synteettisen aivosähkökäyrän.

Ja tuosta sitten heräsi ajatus siitä, että kuka oikeastaan muuten oli "Viiltäjä Jack"? Tietenkin tuo murhaaja voi olla kuka hyvänsä, joten on olemassa vaara siitä, että joku vahingossa luo tuollaisen hirviön kopion. Vaikka tämä ajatus vaikuttaa varmasti monen mielestä kammottavalta, mutta ennen kuin alamme luoda koneita, joilla on ihmisen ajattelutapa, niin silti on muistettava, että noissa ajatuskuvioiden mallintamisissa voimme tietenkin mennä aina vähän liian pitkälle. Ja tuo tilanne voi sitten aiheuttaa kammottavia seuraamuksia, jos joku menee tuossa työssä liian pitkälle, eli hän tekee sellaisen virheen, että luo liian täydellisen koneen. Jos robotille luodaan tunne-elämä, niin silloin siitä voi tulla vaarallinen monella tavoin.

Eli se voi muuttua tietoiseksi tai sen ohjelmistossa olevat mekanismit, jotka takaavat autonomian alkavat muuttaa sitä sellaiseksi, että tuo kone alkaa pitää itseään tärkeämpänä kuin ihmisiä. Silloin se voi luoda itsestään kopioita, ja esimerkiksi siirtää ohjelmistonsa muihin robotteihin, jolloin ihmistä vastassa voi olla kollektiivisesti ajatteleva robottien massa-armeija, joka voi nousta kapinaan koko ihmiskuntaa vastaan, eli tätä tekoälyn vastustajat käyttävät argumenttinaan, kun puhutaan ajattelun sekä tunteiden siirtämistä robotteihin, jotka osaavat ehkä myös kopioimaan itseään. Eli ne jäljittelevät silloin täydellisesti eläviä olentoja, jolloin syntyy vaara siitä, että ne kapinoivat. Tunteellista robottia voi loukata, ja tuolloin se voi muuttua erittäin vaaralliseksi. Sama koskee myös koneita, jotka on ohjelmoitu tarkkailemaan tunnetiloja. Ne voivat oikeasti olla hyvin vaarallisia, mikäli niiden tehtäviin kuuluu yleisön suojeleminen.

Tuolloin tavallinen riita voi aiheuttaa sen, että tuollainen suojeluandroidi alkaa suorittaa tehtäviään, eli se saattaa reagoida esimerkiksi äänen voimakkutteen, jolloin se voi käydä kiinni tavalliseen ihmiseen, joka riitelee toisen kanssa tai muuten kohottaa ääntään julkisessa tilaisuudessa. Tuon takia ei lainvalvojia tulla vielä tulevaisuudessa korvaamaan roboteilla, vaikka se olisi teknisesti täysin mahdollista, ja vaikka robotteja käytettäisiinkin lainvalvojina, niin ne toimisivat yhdessä ihmisten kanssa, jolloin ihmiset antaisivat niille tulikomennon, sekä toimivat siten että niiden ohjaajat olisivat jatkuvasti yhteydessä näihin välineisiin. Samoin niissä olisi varmasti itsetuhomekanismi, jotta niiden toiminta voidaan pysäyttää, jos nämä robotit karkaavat valvojiensa kontrollista.

Elokuva löytyy täältä: https://www.youtube.com/watch?v=ZzCQtoQ8ypk

hkimmo.blogspot.fi

Ihmisen kaltaiset robotit tulevat ehkä hyvinkin pian katukuvaan.

Taitelijan näkemys tulevaisuuden
palo- sekä sotilascyborgista,
jota voidaan käyttää myös tieteellisiin
tarkoituksiin
Kuva I

Vaikka robotti näyttäisi ihmiseltä, niin silti sillä ei ole mitään tekemistä elävän organismin kanssa, joten sen voimanlaitteet ovat tietenkin toisenlaiset, kuin solun mitokondriot, vaikka se voi tietenkin käyttää myös hiilivetypolttokennoja kehittäessään tarvittavaa sähkövirtaa. Robotti ei ole ihmisen kopio, eli se voisi muistuttaa esimerkiksi koiraa, jolla on ihmisen kädet sekä taka-että eturaajoissa, jotta tuo väline voi käsitellä mitä hyvänsä esinettä jokaisella raajallaan..Tietokone sijaitsee sen rinnan alla.Se voi rakentaa kopioita itsestään, ja tällöin se muistuttaa elävää olentoaTuollainen cylon eli ihmistä muistuttava robotti voidaan lähettää esimerkiksi marsiin tutkimaan ihmisen toimintaedellytyksiä tuolla planeetalla, ja se voi olla joko täysin automaattisesti toimiva

Tai jokin välimuoto täysin autonomisen tai jatkuvasti ohjattavan laitteen välillä. 

Täysin autonominen robotti vaatii tietenkin suuren tietokonetehon, mikä sitten rajoittaa sen suorituskykyä. Mutta nuo robotit voivat toimia ryhmänä,  eli ne voivat verkottaa toisensa WLAN:in avulla, jolloin niiden tietokoneet saadaan toimimaan, kuin ne olisivat yksi valtava supertietokone. Se miten tietokoneet löytävät yhteisen kanavan on verraten helppoa, eli tarvitaan vain yksi kutsukanava, jonka kautta lähetetään koodattu tieto siitä, mitä kanavaa tuo järjestelmä sitten käyttää, ja jokainen kanava voidaan koodata eri koodilla, jotta jos robotteja epäillään otetun haltuun, niin silloin riittää pelkkä kanavan vaihdos, jotta uhka saadaan eliminoitua.

Temppu perustuu siihen, että robotissa on kaksi radiota, eli kutsuradio, jonka kautta se voidaan käskeä vaihtamaan toisen radion operointikanavaa, ja nuo kanavien koodit voivat olla sellaisia, että robottien ohjaajat eivät niihin pysty vaikuttamaan maasta. näin estetään järjestelmän sormeilu tehtävän aikana. Nämä järjestelmät ovat samoja sekä lennokeissa että ihmisen kaltaisissa roboteissa. Sen voimanlähde voi olla vaikka polttokenno tai jopa ydinvoima, josta ei vieraalla asumattomalla planeetalla ole vaaraa. Ydinvoima antaa niille valtavan suorituskyvyn, mutta on muuten verraten vaarallista. Eli jos reaktori tai cesium RTG vaurioituu, niin seuraukset voivat olla vakavia.  Kuitenkin noita välineitä kehitettäessä pitää muistaa se, että niitä käytetään ehkä myös sodissa. Toki noiden robottien avulla voidaan myös aurinkokuntaa kartoittaa, ilman että kenenkään pitää esimerkiksi uhrata matkaan Jupiteriin huomattavaa osaa elämästään. Tuollaisia robotteja voidaan lähettää esimerkiksi Jupiterin kuihin kartoittamaan niitä, ilman että ketään ihmistä tarvitsee uhrata tuossa tehtävässä. Eli nuo operaattorit sitten istuvat toimistoissaan, ja ohjaavat sekä valvovat tuollaisten muiden planeettojen sekä niiden kuiden kuten Europan sekä Titanin pinnalla operoivien robottien toimintaa Maan pinnalta käsin. 

Tällöin ydinparisto voi aiheuttaa vaaratilanteen, mikäli vihollinen saisi robotin haltuunsa tai se vaurioiduttuaan alkaa ampua ympäriinsä, mutta toiseksi eniten kapasiteettia tietenkin löytyy polttokennoista, jotka ovat oikeastaan samanlaisia, kuin mitä käytetään esimerkiksi avaruussukkuloissa silloin, kun ne joutuvat maapallon varjoon pitkäksi ajaksi. Polttokenno on toiselta nimeltään polttoparisto, joka muuttaa siihen ohjatun polttoaineen sekä hapen sähkövirraksi. Polttokennon toiminta on sikäli tehokkaampaa kuin perinteisen pariston, että siihen pitää ohjata polttoaine sekä hapetin, jotta voidaan muodostaa sähkövirtaa. 

Sen lataaminen on paljon nopeampaa kuin tavallisen akun, eli riittää että tuon polttokennon sisään kaadetaan hiilivetyä, niin se luovuttaa välittömästi täyden tehon, ja sen rinnalla voidaan käyttää myös normaalia akkua, jota ladataan aina samalla kun polttokennoa käytetään. Joten tulevaisuuden robotti voi oikeasti piipahtaa välillä huoltoasemalla nauttimassa vähän bensiiniä, kun sen polttokennoissa käytettävä polttoaine alkaa loppua, mutta mitä tarvetta olisi rakentaa .ihmistä muistuttava robotti, joka ehkä osaisi jäljitellä ihmistä täysin? sitä voidaan toki käyttää vaarallisten kohteiden siivouksessa, mutta esimerkiksi toimitilojen turvallisuudesta voisi vastata tuollainen ihmistä jäljittelevä robotti. Se voisi muistuttaa Terminator-elokuvista tuttua mallia, jossa sen pinnalle olisi rakennettu keinotekoinen lihaksisto sekä iho, mutta varsinainen voima tulee sen metallista tai hiilikuidusta valmistettuun luurankoon kiinnitetystä tietokone-ohjatusta pneumattis-hydraulisesta järjestelmästä, joka tekee tuosta robotista hyvin vahvan, ja sen kallo voi olla mallinnettu kenen tahansa ihmisen kallosta, joten se voi ottaa huomaamatta kenen hyvänsä paikan työyhteisössä.

Syy on siinä, että meidän sivilisaatiomme käyttämät työvälineet on suunniteltu ihmiselle, ja jos tuollainen ihmistä muistuttava robotti voidaan rakentaa, niin se voi käyttää samoja työvälineitä kuin ihminen, mikä tekee sen toiminnasta joustavamman kuin jonkin Predatorin kaltaisen androidin. Eli kun puhutaan tilanteesta missä robotti toimittaa arkiaskareita, niin tuollaisen ihmisen kaltaisen robotin käteen voi laittaa minkä hyvänsä työkalun, ja sen jälkeen tuon työkalun käyttö-ohjeet ladataan internetistä, jotta tuollainen robotti sitten osaa tehdä työnsä oikein. Mutta tällaisten robottien käytöllä on myös riskinsä, eli niiden avulla voidaan käydä armotonta sotaa, josta kukaan ei tiedä yhtään mitään. Eli niitä voidaan ohjata etänä, ja vaikka nämä cyborgit muistuttavat ihmistä ulkoisesti, niin ne voivat toimia kuin Predator-lennokit, ja noiden ihmistä muistuttavien cyborgien ongelma on siinä, että pelkän ohjelmiston vaihto tekee esimerkiksi kuormaustyöhön tarkoitetusta robotista taisteluandroidin, ja tietenkin merkitsee sitä, että nuo robotit voidaan lähettää vaikka kriisialueelle antamaan lääkintäapua, mutta jos niiden ohjelma vaihdetaan, niin se tekee niistä tappajia.

Näille taistelukäyttöön tehdyille roboteille voidaan antaa käyttöön mikä hyvänsä ihmisen kehittämä ase, ja ne eivät epäröi käyttää voimaa eivätkä myös tunne kipua, vaikka niiden pinnassa voi olla pietsokiteitä, joiden avulla ne tunnistavat pintaansa kohdistuvan painalluksen. Eli nämä robotit voivat vaikuttaa erittäin empaattisilta, ja jopa huutaa, mikäli niiden pintaa  painetaan liian kovaa. Kyseinen koje sitten voi muistuttaa esimerkiksi lasta, ja se voidaan soluttaa lastenkotiin tai päiväkerhoon, jossa se suorittaa henkilökuntaan kohdistuvia valvontatehtäviä, ja sillä voi olla käytössään myös keinotekoinen suolisto, jotta sen toiminta olisi mahdollisimman aidon tuntuista. Eli se voisi käydä myös syömässä tai vessassa. Eli se voisi toimia myös varuskunnissa täysin huomaamatta, ja kerätä tietoja siellä tapahtuvasta toiminnasta. 

Nanotekniikan sekä keinotekoisten organismien ja niiden aiheuttamien uhkien sekä hyötyjen arviointia

Kuva I

Kärpästen lento on kiehtonut tutkijoita aina, mutta nykyään sitä pidetään nanokokoisten lentävien laitteiden toiminnan perustana. Jos ilmailun pioneeri Otto Lillenthal 1800-luvulla kirjoitti, niin "linnun lento on lentämisen perusta", niin nykyaikainen robotiikan tutkija voisi sanoa, että hyönteisten lento on nanokokoisen lentävän robotin lennon perutana. Kuten tiedämme, niin rintaneulan kokoisen lentävän robotin rakentaminen on sikäli vaikeaa, että sähkömoottorin pienentäminen tuollaiselle sudenkorennon kokoiselle ilmailulaitteelle sopivaksi on todella vaikeaa, ja se vaatii sitten todella paljon energiaa verrattuna tuon ilma-aluksen kokoon, johon paristojen asentaminen on hyvin vaikeaa.

Ja tämän takia tuollaiset hyönteistä jäljittelevät robotit ovat ennen epäonnistuneet, mutta kun tekniikka on kehittynyt, niin on voitu alkaa valmistaa lentolaitteita, jotka muistuttavat ulkoisesti täysin esimerkiksi sudenkorentoa. Mutta kuten tiedämme, niin nanotekniikka on tehnyt mahdolliseksi sen, mitä nuo robotiikan asiantuntijat ovat vuosikausia suunnitelleet teoreettisella tasolla. Nimittäin sen, että voidaan rakentaa niin pieniä robotteja, että ne mahtuvat uimaan ihmisen verisuonissa, ja esimerkiksi kuvaamaan elävien elinten kuten sydämmen ja verisuonten läppien sekä solujen toimintaa niiden todellisessa elinympäristössä.

Robottihyttynen
Kuva II

Kuitenkin kaikkein mielenkiintoisin osa-alue nanotekniikassa ovat ultrapienet ilma-alukset, jotka jäljittelevät eläviä organismeja kuten sudenkorentoja sekä kärpäsiä.  Noin pienten ilma-alusten energian saanti voidaan varmistaa induktiolla, eli niihin suunnataan radioaaltoja, joilla sitten luodaan tarpeellinen jännite, jotta nuo pienet sähkömoottorit sekä havaintovälineet kuten CCD-kamerat alkavat toimia. Tällainen nanotekniikkaa hyödyntävä robotti voi tehdä monia asioita, mitä ihminen ei edes ole kuvitellut sen pystyvän tekemään. Eli tuo laite voi ryömiä seinien sisällä jäljittäen tuhohyönteisiä tai palopesäkkeitä. Samoin kuvassa kaksi (Kuva II) olevan robottihyttysen kaltaiset välineet saattavat tulevaisuudessa kerätä DNA:ta ihmisistä tai eläimistä viranomaisten tarpeisiin.

Nämä laitteet toimivat siten, että ne joko kommunikoivat keskustietokoneen kanssa radioaaltojen avulla, eli se suorittaa tuon välineen tarvitsemat laskutoimitukset, ja kertoo sen mikropiireille, miten tuo välineen pitää toimia suorittaessaan tehtäviään. Tai sitten jos noita nanorobotteja on tarpeeksi, niin ne voivat muodostaa hajautetun laskentayksikön, jossa kukin jäsen kommunikoi toistensa kanssa langattomasti, ja näin muodostuu ikään kuin pilvimäinen supertietokone, jollainen on "pahiksen" roolissa Stanislaw Lemin kirjassa Voittamaton, ja tällaisen tekniikan kehittämisestä pitää kyllä keskustella tarkoin, koska jos se tulee tietoiseksi itsestään, niin se voi tuhota koko ihmiskunnan. Eli noiden pilvimäisten tietokoneiden kehittäminen on sikäli varallista, että jos niihin ladataan kehittyneitä tekoälyohjelmia, niin silloin ne voivat muuttua aseiksi, joita ei voida hallita. Näitä älykkäitä pilviä keitetään asevoimien toimesta kautta maailman, koska ne voivat muuttua esimerkiksi ylisoonisella nopeudella liikkuviksi pölymyrskyiksi, mitkä sitten surmaavat kaikki eteen tulevat joukko-osastot. Niiden valmistaminen tapahtuu automatisoiduissa tehtaissa, mitkä eivät ehkä ole pakkauslaatikkoa suurempia, joten näiden välineiden kehittämisestä pitää kyllä keskustella hyvin laajalla alueella.

Se voi tarkastaa sähköjohtojen pintaa, tai uiskennella viemäriverkostossa sekä vesijohdoissa mitaten niissä olevia kemikaaleja, ja samalla tutkien niiden mahdollisia vaurioita. Nämä pienet laitteet eivät ole mitenkään sidoksissa siihen, mitä luonnossa olevat luonnolliset organismit ovat, joten ne voivat muistuttaa esimerkiksi siivekkäitä kaloja, jotka sekä lentävät että uivat vedessä. Niiden avulla ehkä tulevaisuudessa tutkitaan kaupunkien saastuttamista, sekä vesien tilaa sekä tehdään paljon muuta. Jos puhutaan esimerkiksi onnettomuuksista, joissa ihmisiä on jäänyt loukkuun raunioihin, niin tulevaisuudessa käytössä voi olla robotteja, jotka ryömivät onnettomuuden uhrien luokse, ja valavat heidän haavojensa päälle keinoihoa tai levymäiset robotit asettuvat itse lastoiksi muuttuneiden  raajojen ympärille, jos uhria ei välittömästi voida pelastaa.

Sekä puolustavat tuota uhria rotilta sekä hiiriltä. Samoja robotteja kehitetään myös sotilaiden käyttöön, eli haavan saanut sotilashenkilö saa välittömästi viereensä robotteja, jotka vetävät luodin pois ruumiista, sekä alkavat peittää haavaa luugeelillä sekä keinoiholla. Tuollaisia lääkintärobotteja kehitetään jatkuvasti tilanteisiin, joissa lääkintämiehiä, kenttä-ambulanssia tai helikopteria ei saada haavoittuneen lähelle välittömästi osuman tultua. Kuitenkin noiden nanokokoisten robottien käyttötarkoitukset ovat hyvin moninaisia, ja niitä kehitellään kaiken aikaa lisää, eli des noiden välineiden teoreettiset tutkijat eivät tiedä, mihin ne oikeasti pystyvät.

Niillä voidaan tarkkailla ympäristöä huomaamattomasti, ja tällöin esimerkiksi vihollisen kenraalin olkapään yli voidaan kirjaimellisesti katsoa, kun tuollainen keinotekoinen hyönteinen laskeutuu hänen olkapäähällensä. Samoin nuo nanohyönteiset voivat pitää sisällään myrkkyjä kuten risiiniä tai botuliinia, jolloin nuo keinotekoiset hyttyset tai paarmat voivat eliminoida haluttuja kohteita tehokkaasti. Eli ne voidaan soluttaa johonkin taloon, ja ne voivat ruiskuttaa tuota myrkkyä kohteeseen. Toinen vaihtoehto olisi se, että ne ruiskuttaisivat kohteeseen jotain nanokoneiden eli miniatyyrisukellusveneiden  kaltaisia laitteita, joilla kohdehenkilölle voidaan tehdä esimerkiksi lobotomia keken komentosuorituksen.

hkimmo.blogspot.fi

Tulevaisuuden taistelukenttä kuuluu roboteille

Etelä-Afrikan 155 mm G6 Haupitsi olisi
erittäin helppo muuttaa robotiksi
Kuva I

G6- sekä Archer-haupitsit ovat maailman kehittyneimpiä tykistön välineitä, joiden liikuttelu paikasta toiseen on erittäin helppoa. Kumipyörät tekevät niistä yhtä nopeita kuin tavallisista kuorma-autoista, ja korkeasti kehittynyt automatiikka tekee mahdolliseksi sen, että tuota välinettä voi käsitellä yksi ainoa henkilö. Tuon tykin putken suuntaaminen on täysin automatisoitu siten, että sen suuntaaminen tapahtuu joystickilla tai automaattisesti, niin että tykin putki suuntautuu optisen etsimen avulla suoraan kohti laserilla merkittyä kohdetta. Mutta tuon haupitsin pohjalta ollaan kehittämässä uuden sukupolven robottitykkiä, joka ei tarvitse miehistöä ollenkaan. Näitä aseita kehitellään siis muissakin maissa kuin vain USA:ssa, ja Etelä-Afrikalla on erittäin korkea ammattitaito nimen omaan nopeasti liikuteltavien kenttätykkien kehittämisessä.

Nuo uuden sukupolven automaattisella lataus- sekä  suntausjärjestelmällä varustetut haupitsit ovat erittäin tulivoimaisia automaattisella latauslaitteella varustettuja tykkejä, joita voidaan käyttää lähes mitä hyvänsä kohdetta vastaan, ja niiden tulivoima on parempi kuin panssarivaunujen. Kuitenkin pitää muistaa se, että nuo tykit sekä niiden latauslaitteet voidaan oikeasti asentaa mihin hyvänsä kuormaa-autoon, mutta kun puhutaan yhden henkilön käyttämästä haupitsista, niin silloin tulee mieleen se, että seuraava askel asekehityksessä on sitten noiden välineiden täydellinen automatisointi, mikä tietenkin vaatii oman osaamisensa. Eli nuo Googlen robottiautot varmasti ovat haluttuja rahoituskohteiteita kuin suuren luokan aseyhtiöt tekevät ohjelmistoja sekä hallintajärjestelmiä noille huippuluokan robottiaseille,ja täytyy muistaa se, että kaikki maailman automaatiojärjestelmät ovat kaksikäyttötuotteita.

Eli samat ohjelmat,mitkä auttavat nosturien puomien kääntämistä voivat myös kääntää tykkejä. Hydrauliset suuntausjärjestelmät tekevät taas tykin piipun portaattomasta suuntaamisesta mahdollisen, mikä lisää noiden kyseisten aseiden tarkkuutta, Robottiase toki voi ampua erittäin tarkasti kohteeseensa siten, että sen kranaatissa on paikannin, mikä kertoo aseen ohjausyksikölle, miten se lentää. Ja kun kohde on merkitty tuolle tykille, niin se sitten osaa korjata suuntauksen niin, että kranaatti osuu melko varmasti kohdistuslaukauksen jälkeen kohteeseen, ja nykyaikaiseen kranaattiin voidaan asentaa GPS- tai muu suuntauslaite, mikä varmasti parantaa tarkkuutta.

 Nämä pitkälle automatisoidut järjestelmät ovat sellaisia, että kun niillä ajetaan esimerkiksi maantiellä, niin sitten kun tuo kohde on tykin ulottuvilla, niin se laukaisee kranaatin automaattisesti, ja GPS-laite sitten ohjaa tuon kranaatin suoraan maaliinsa. Eli nuo pitkälle automatisoidut aseet tarvitsevat miehistöä lähinnä niiden ohjaamiseen kaduilla, joten niistä on helppo kehittää robotteja. Tällä tarkoitan, että noiden nopeasti liikuteltavien tykkien miehistö on pudonnyút yhteen, ja tuon jälkeen varmasti noiden asealan ihmisten mielessä on käynyt tuon aseen täydellinen automatisointi, eli niiden muuttaminen miehittämättömiksi sekä tunteettomiksi tappokoneiksi.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Neuvostoliitto sekä USA hippasilla Kuussa

Lunokhod
Kuva I

1970-luvulla USA:n asevoimien tiedustelun DIA:n Defence Intelligence Agency:n PSY-OP-asiantuntijat olivat PROJECT STARGATE:n yhteydessä etsimässä kontaktia "ailenihin", kuten nämä tiedusteluasiantutijat mahdollisella salaisella kuuasemalla työskenteleviä henkilöitä kutsuivat. PROJECT STARGATE oli kiinteästi yhteydessä PROJECT MOON BOUNCE ELINT:iin, mikä oli CIA:n tai NSA:n operaatio tarkoituksenaan vakoilla neuvostoliiton LUNA-ohjelmaa. Eli Kuusta tulevia radiosignaaleja siepattiin sekä analysoitiin monia eri tekniikoita käyttäen, jotta voitiin selvittää, että olisiko jompikumpi  supervalta tehnyt sinne salaisia tukikohtia.

Kun palataan 1960-luvulle, niin Neuvostoliitto oli silloin osoittanut loistavia osaamisia esimerkiksi robotiikan alalla, ja kun nuo näyttävät "Lunokhod"-kuuautot (Kuva I)lähetettiin tutkimaan Kuun pintaa vuonna 1970, ja Luna-16 saavutti sen, mitä NASA oli toivonut saavuttavansa, eli palautti kuun pintanäytteitä maahan, ilman että ihminen mitenkään otti osaa tuohon tehtävään, niin NASA joutui kovan kritiikin kohteeksi, koska Neuvostoliitto oli saavuttanut sen minkä NASA, mutta paljon pienemällä budjetilla sekä ihmishenkiä vaarantamatta.

Eli tuolloin ei Neuvostoliiton tiedetty salaavan mitään sen suurempaa kuin USA:nkaan, eikä kukaan olettanut, että molempien maiden asevoimat tutkivat intensiivisesti mahdollisuutta Kuun militarisoimiseen. Tällöin  alkoivat USA:n tiedusteluvirkailijoiden hälytyskellot soida, ja he olettivat, että noiden välineiden avulla kehitettiin robottiaseita tai perustettiin salaisia sotilastukikohtia Kuun pinnalle. Lunokhod-kuuautot olivat paljon NASA:n vastaavia laitteita kehittyneempiä, ja noiden laitteiden voittajat tulivat yleisön tietoisuuteen vasta, kun NASA lähetti omat vastaavat luotaimensa Marsiin 27 vuotta myöhemmin.

Sitä ennen Neuvostoliitto oli kokeillut Lunokhod-kuuautojen kaltaisia ajoneuvoja myös Marsissa, mutta nuo laitteet menettivät kommunikaatioyhteytensä muutamien kymmenien sekuntien toiminnan jälkeen, ja saattaa olla että syy tähän kommunikaatiokatkokseen olivat liian heikot aurinkopaneelit, jotka eivät pystyneet antamaan tarpeeksi sähkötehoa noilla mars-kulkijoille, tai sitten kyseessä oli Neuvostoliiton asevoimien toimenpide, jolla pyrittiin salaamaan  tuon robottiajoneuvoissa käytettävän tekniikan todellisen kohteen, mikä oli aseteknologia.

Tuo kohde olisi ollut kauko-ohjattavat taistelulentokoneet, panssarivaunut sekä taisteluhelikopterit. Nuo välineet pyrittiin pitämään syystäkin poissa julkisuudesta. Tiedetään myös se, että molemmat supervallat suunnittelivat ohjustutkikohdan perustamista Kuuhun. Kyseessä oli oikeastaan ohjussukellusveneiden tekniikkaan perustuva tukikohta, jossa SS-N-20 "SEAHAWK" tai "POLARIS"-tyyppisiä ohjuksia olisi haudattu Kuun perään niin, että niiden laukaisuputket olisi upotettu kuun kamaraan louhittuihin reikiin, ja peitetty Kuupälyllä. Toinen mahdollisuus olisi ollut se, että nuo ohjukset olisivat levänneet elevaatioatsimuuttialustoilla, kuten monet taktiset ohjukset tekevät.

Puhutaan että Neuvostoliiton tai USA:n hallituksen suunnitelmiin kuului se, että he olisivat rakentaneet ydinkäyttöisiä versioita SS-20-laukaisualustoista, jotka olisi sitten koottu Kuun pinnalla, minkä jälkeen niitä olisi pidetty Kuun pimeällä puolella odottamassa toimintakäskyä. Syy miksi ne eivät suunnitelmien mukaan saaneet tulla Kuun maata kohti kääntyneelle puolelle johtuu siitä, että nuo renkaanjäljet sekä ajoneuvot olisi helppo havaita maasta tehokkaalla kaukoputkella.

Puhutaan että tarvittava tekniikka oli jo olemassa, mutta molempien maiden suunnitelmat kariutuivat salassapidon ongelmiin. Tarinan mukaan USA:ssa oli jo valittuna ryhmä miehiä, joista käytettiin koodinimeä MOON FORCE ELITE suorittamaan tuon tukikohdan pystyttämisen, mutta kuten kerroin, niin tukikohdan salassapito olisi ollut ongelmallista, koska kummankaan maan sotilasviranomaiset katsoivat, että tuollainen kuulennon salaaminen olisi ollut liikaa vaadittu tuohon operaatioon osallistuneita tahoilta.

 Ja kun maan pinnalta olisi tullut käsky, niin nuo ehkä PERSHING tai SS-20 ohjukset olisivat nousseet pystyyn. Kuun painovoima on paljon pienempi kuin Maapallon, joten melko pienet raketit olisivat riittäneet aseiden kuljettamiseen takaisin Maapallon painovoimakenttään. STARGATE-ohjelmassa käytettiin radioteleskooppeja sekä niihin kiinnitettyjä EEG-laitteita, jotta mahdollisiin ohjustukikohdassa palveleviin miehiin voitiin ottaa yhteyttä telepaattisesti, eli tuota kutsutaan sitten tekniseksi PSI:ksi. Se mitä nuo ohjelmat NASA:lle antoivat oli tekniikka, jonka pohjalta tehtiin lopulta esimerkiksi Mars-pathfinderin kaltaiset robottiluotaimet.

Linkki Lunohodien Wikipediasivuille https://en.wikipedia.org/wiki/Lunokhod_programme

Mars-kulkijoiden Wikisivu: https://en.wikipedia.org/wiki/Mars_rover

charelesfort.blogspot.fi

Biolastujen hyödyntäminen tietotekniikassa sekä kauhukuva todellisen elämän Darth Vaderin luomisesta.

Kuva I

Biolastu on väline, mitä käytetään esimerkiksi sairaaloissa tunnistamaan erilaisia ihmisen veressä olevia vaaratekijöitä, tai tuollaisen välineen avulla voidaan luoda keinotekoinen makuaisti. biolastun toiminta on sikäli yksinkertainen, että periaatteessa se on vain piirilevyn pala, missä on johtoja, jotka katkeilevat tiettyjen entsyymien osuessa niihin. Tuo mahdollistaa esimerkiksi juuri keinotekoisen makuaistin kehittämisen, ja tuota makuaistia voidaan käyttää esimerkiksi yhdisteiden makeuden mittaamiseen. Näet jos myrkyllisen yhdisteen maku muistuttaa liikaa sokeria tai on ylipäätään liian miellyttävä, niin siitä pitää tehdä kemiallisesti sellainen, että tuota ainetta ei kukaan vahingossa mene juomaan tai syömään.

Tietenkin esimerkiksi viinejä voidaan maistaa, mutta kun puhutaan esimerkiksi puhdistusaineista tai syövyttävistä kemikaaleista, niin noita aineita tuskin kukaan ihminen menee huvikseen maistelemaan. Ja erityisen vaarallisia ovat tietenkin natriumhydroksidia sisältävät putkipuhdisteet, joiden haju voi olla houkutteleva. Vaikka aikuinen ei noita aineita ehkä normaalisti laita suuhunsa, niin silti tietenkin voi vastaan tulla esimerkiksi alkoholisteja tai muuten ymmärtämättömiä ihmisiä, jotka voivat ottaa tuota kemikaalia ajattelemattomuuttaan, joten tuolloin pitää kyseisestä yhdisteestä tehdä sellainen, että se aiheuttaa välittömän pahan olon sekä varmistaa että se on erittäin pahan makuista sekä epämiellyttävän hajuista, jotta sitä ei laiteta suuhun vahingossakaan.

 Biolastujen avulla voidaan esimerkiksi äärettömän myrkyllisten VX- tai dioksiiniyhdisteiden turvallisuutta parantaa, sekä valvoa vaikkapa sellutehtaan aiheuttamaa ympäristökuormitusta, koska jos tuota sellun keittolientä pääsee vesistöön, niin silloin kyseessä on vuoto järjestelmässä, ja samoin tuo veden pinnalle tuleva selluvaahto voidaan suoraan kaapia takaisin tuohon kattilaan, ja näin säästetään ainakin jonkin verran puukuljetuksissa. Mutta tuollainen biolastu on siitä huono, että se pitää vaihtaa jokaisen mittauksen jälkeen, mikä kuitenkin on viranomaistyön kannalta hyvä asia. Eli se että onko lastua käytetty tietyssä selluliemessä voidaan todeta massaspektrometrin avulla vertaamalla tuota vesinäytettä biolastuun jääneeseen näytteeseen. Tällä estetään esimerkiksi vesistön tahallinen likaaminen, jonka motivaationa voisi olla rantatonttien hintojen polkeminen, jotta ne saadaan ostettua alehinnalla. Mutta jatkuvaan mittaamiseen ei tuollainen kertakäyttöinen mikropiiri oikein sovi.

Jos tuollainen biolastu olisi jatkuvasti mittavaa mallia, niin se voisi tehdä mahdolliseksi sen, että eläimen aivoja voidaan asentaa robotteihin, ja noiden biolastujen avulla voidaan myös välittäjäaineiden toimintaa huomioida, eli voidaan rakentaa oikeastaan terminaattori, joka toimisi kuin robotti, mutta sillä olisi esimerkiksi koiran aivot, eli kyseessä olisi biologiseen hermoverkkoon perustuva cyborgi, mikä olisi ulkokuoreltaan terästä ja sisältä biologinen tietokone. Samoin joidenkin tietojen mukaan esimerkiksi AREA-51:llä ollaan kokeiltu hyönteisten tai lintujen aivojen yhdistämistä hävittäjien tietokoneisiin, jolloin voidaan luoda äärettömän pelottava robotti, joka pystyy soveltamaan saamiaan ohjeita todellisen tilanteen mukaan, ja viemään tehtävän läpi, vaativissa olosuhteissa kuten vierailla planeetoilla.

Tietokoneiden ongelma näet noiden autonomisten laitteiden  kannalta on se, että ne noudattavat orjallisesti saamiaan käskyjä, ja ne eivät osaa muuttaa lentoreittiään, jos vihollinen havaitsee ne. Tämä voi sitten aiheuttaa tehtävän epäonnistumisen, koska koneet voidaan pudottaa tällaisen asian takia. Kuitenkin robotilla on ilmataistelussa sellainen etu puolellaan, että se voi esimerkiksi tehdä 10 g.n käännöksiä, joissa lentäjä repeytyisi palasiksi. Ongelma kuitenkin on se, että emme tiedä sitä, että mikä on välittäjäaineiden osuus tuossa hermoston sekä lihaksiston yhteistoiminnassa. Ja UCAV-laitteen sekä avaruusluotaimen suunnittelussa sekä toteutuksessa ilmenevät ongelmat ovat samankaltaisia. Eli avaruusluotaimen joutuessa pulaan, ei sitä voida huoltaa yhtään sen helpommin, kuin taistelukentällä olevaa robottia. Joten joku varmasti on jossain vaiheessa ajatellut luoda todellisen elämän version Darth Vaderista (kuva I), tähtien Sodan arkkikonnasta, joka on enemmän kone kuin ihminen.

Mutta noiden biologiseen hermoverkkoon perustuvien robottien kehittäminen varmasti on vielä alkutekijöissään, ellei puhuta eksoluurangoista kuten HULC:stä tai internetin kautta ohjattavista roboteista, jossa esimerkiksi ihminen ohjaa konetta muunnetulla animointilaitteistolla. Aivojen istuttamiseen robottiin liittyy kuitenkin eettisiä pulmia, joiden takia esimerkiksi tuollainen tutkimus varmasti ei aivan ole ongelmatonta. Mutta kun puhutaan esimerkiksi elimensiirroista, niin toki saattaa jostain löytyä joku Dr. Frankenstein, joka tuollaisen projektin sitten ottaa työkseen. Mutta toki aivojen elättäminen robotin sisällä ravintoliuoksen avulla tietenkin on mahdollista, ja eläimen päitä on siirretty eläimeltä toiselle, joten kai tällainenkin koje on käynyt jollain suurenmoisella Kim Jong Un:illa  mielessään. Eli hänen kaltaisensa ihmiset varmaan ovat joskus ajatelleet luoda supersotilaita istuttamalla ihmiisen pään robottiin, jolloin tuota transhumanistista Frankensteinin hirviötä voidaan hallita TV:n kaukosäätimellä.

Ihmisen sekä robotin yhdistelmä

Kierteisellä DNA:n kaltaisella hybridimolekyylillä, joka koostuisi hiiliatomeista muodostetusta rungosta sekä piistä ja raudasta voi olla hyvin monia erilaisia käyttötarkoituksia nanoteknologian kivisellä saralla. Tuo molekyyli olisi sellainen, että se puristuisi kokoon, mikäli sen toiseen päähän asennetaan magneetti. Ja tuo molekyyli voidaan muotoilla sellaiseksi, että se rakenne muistuttaa auton jousta, jolloin saadaan aikaan ikään kuin keinotekoinen fibriinisäie, joka reagoi magneettikenttään. Ja silloin tietenkin tuo keinotekoinen magneettinen fibriini voidaan asentaa pieneen silikonipussiin, joka tuolloin voidaan vetää kasaan magneettien avulla. 

Eli kyseessä olisi keinotekoinen lihassolu, joka kuitenkin olisi täysin epäorgaaninen, huolimatta siitä, että sen runko muodostetaan hiiliatomiketjusta. Tuollaisia pieniä sillikonipusseja voidaan sitten käyttää esimerkiksi magneeteilla, joten niillä voidaan luoda esimerkiksi keintekoisia lihassoluja, ja sitä kautta lentolaitteita, jotka lentävät siipiä räpyttelemällä kuin linnut konsanaan. Ja tuo tietenkin kiinnostaa esimerkiksi CIA:ta sekä muita tiedustelupalveluita, koska tällöin voidaan rakentaa tiedustelulennokki, joka matkii täydellisesti elävää lintua, ja se voi soluttautua hyvinkin lähelle vihollisen johtajia.

Mutta jos voidaan luoda keinotekoista solukkoa, joka koostuu täysin keinotekoisesti tuotetuista lihas, hermo sekä ihosoluista, eli luodaan se oikea Terminaattori, niin silloin voidaan tietenkin luoda koje, joka korjaa itsensä. Eli kuten elokuvassa, niin Terminaattori on robotti, jonka pinnassa on keinotekoista ihmiskudosta, ja alla on kromista tai hiilikuidusta tehty taistelurunko, eli eräänlainen HULC-eksoluurangon sisäinen vastike, joka kuljettaa tuota robottia eteenpäin. Ongelma siinä miksi tuollaista robottia ei ole vielä oikeasti valmistettu, on siinä että tuon kudoksen ruokkiminen on ongelmallista, joten terminaattorin pitää syödä, jotta se voi antaa ravintoa pinnallaan oleville eläville soluille. Elokuvassa T-101 käyttää atomiparistoja tehon tuottoon, mutta toki sillä voisi olla esimerkiksi polttokennot, joiden avulla se voisi tuottaa energiaa esimerkiksi tavallisesta hiilivedystä, jota se voisi tietenkin juoda. 

Mutta sen keinotekoinen lihaskudos ruokittaisiin tavallisella ruualla, jonka terminaattori ohjaisi sen ravinnon käsittelykeskukseen ja nanoputkia pitkin tuolle kudokselle. Liikkumiseen sekä muihin toimintoihin Terminaattori voisi käyttää sen metalli- tai hiiilikuiturunkoon asennettuja sähkömoottoreita, eli tuo lihaskudos olisi vain kosmeettista peittelyä. Ja koneen runko tietenkin pitää valmistaa sellaisesta materiaalista, että se olisi mahdollisimman kestävä mutta kevyt jotta se ei paljastuisi painonsa takia. Koneen liikkuminen hoidettaisiin nivelten paikalla olevilla seromoottóreilla, ja se voisi kommunikoida WLAN-verkon avulla tukikohtansa kanssa. Toki tuollaisen koneen rakentaminen olisi hiukan vaikeaa, ja en tiedä että onko tuollaisen välineen kehittäminen edes järkevää. Mutta tuollainen olisi ehkä todellisen elämän terminaattori, joka onneksi vielä on olemassa pelkästään valkonkaalla. Mutta tietokoneet sekä erilaiset muut tekniset välineet kehittyvät jatkuvasti, joten tuollainen Terminaattori on ehkä hyvinkin pian mahdollinen. Ja kyseiselle välineelle tietenkin olisi markkinoita poliisivoimista, palomiehiin sekä sotilaisiin.

Ne voisivat suorittaa vaarallisia tehtäviä kuten myrkkypalojen sammuttamista, sisäistä valvontaa sekä korvata ihmisiä lähes jokaisessa jateltavissa olevassa tylsässä, yksinkertaisissa sekä mekaanisissa mutta vaarallisissa tehtävissä. Ja ne voisivat tietenkin myös valvoa ihmisiä, niin että ne välittävät kaiken näkemänsä sekä kuulemansa keskusvalvomolle, joka ohjaa niitä kuin jonkun 3D-räiskintäpelin hahmoa kadulla, ja tämä tietenkin sekä on hyväksi että pahaksi. Hyvä asia on se, että nuo koneet voivat valvoa työpaikkaansa tehokkaasti, ja johtokeskus voi äänittää kaiken, mitä sen lähellä tapahtuu, mutta kun puhutaan negatiivisista asioista, niin tuollaisia robotteja voidaan käyttää esimerkiksi salamurha-operaatioissa sekä normaalien sotilaiden korvikkeena, joten myös tämä osa pitää huomioida, näet jos joku aikoo tuollaisen laitteen avulla vaikka ryöstää pankin, niin hän varmasti on tällöin itse turvassa, ja ohjaa tuota välinettä, ja se tietenkin aiheuttaa helposti vaaratilanteen, eikä ryöstäjää tällöin voi edes jäljittää.

Älykkäät robottikoirat sekä erikoisvarutellut lennokit ihmisten turvana epidemioiden sekä katastrofeissa että maailmankaik keuden tutkimuksessa ja sodissa

(Kuva 1)

Älykkäät tietojärjestelmät voivat turvata ihmisten elämää monissa erilaisissa tilanteissa, ja tämä tietenkin tekee niistä myös tavallaan vaarallisia. Esimerkiksi biolastuihin perustuvia tunnistimia kehitetään jatkuvasti esimerkiksi biologisen- tai kemiallisen uhkatilanteen havaitsemiseksi mahdollisimman aikaisin, ja tuollaiset "sniffer-laitteet" voivat tunnistaa jopa yksittäisen ihmisen miljardien ihmisten joukosta. Tuollaiseen biolastuun perustuva lukulaite voidaan automatisoida, ja se voi toimia siten, että nuo välineet asennetaan vaikka jokaiseen liikennevaloon, ja jos tuollainen organismi laskeutuu sen tunnistinosan päälle, niin silloin tuo laite voi lähettää tiedon tästä esimerkiksi suoraan kulkutautien kontrolloinnista vastaaville viranomaisille. Ja tuo biolastuun perustuva tunnistinjärjestelmä voi esimerkiksi tulevaisuudessa seuloa automaattisesti syöpäsairaita ihmisiä väkijoukosta, jotta heidät saadaan tarpeeksi ajoissa hoitoon.

Mutta tuo sama tunnistinjärjestelmä, mikä ehkä perustuu siihen, että biosensorin yli imetään ilmaa, jolloin tuo väline muistuttaa lähinnä keinotekoista nenää, jonka hajukäämin paikalla on biosensorilastu. Tuo lastu ei ehkä ole täysin huoltovapaa, vaan se tulee ehkä vaihtaa kerran päivässä, mutta periaatteessa tuo väline on sama, mitä käytetään esimerkiksi hemoglobiinitason analysointiin sairaaloissa. Tuo biolastun vaihtaminen voi olla hyvin helppoa, ja sen toiminta perustuu siihen, että tietyt entsyymit itse asiassa katkovat äärimmäisen ohuita sähköjohtoja, ja tuon sirun päällä voi olla pieni soluviljelmä, missä on vaikkapa syöpäsoluja vastaan toimivia immuunisoluja, jotka alkavat kehittää vasta-aineita, mikäli niiden päälle laskeutuu syöpäsolu. Samoin tuo kemiallinen analysaattori voi olla oikeastaan kaasukromatografi, jolla voidaan suorittaa erittäin tehokas kemiallinen analyysi. Tuon kaasukromatografin tarvitsema pitkä putki voi olla avoimena, ja sen läpi imetään ilmaa, ja noin voidaan kehittää keinotekoinen hajuaisti. Ja tuo laite voidaan asentaa esimerkiksi koiramaiseen robottiin, millä voidaan etsiä tiettyjä ihmisiä tai vaarallisia aineita luonnosta.

Radioaktiiviset aineet ovat tietenkin siksi helppoja löytää, että ne voidaan löytää gammakameran tai geigermittarin avulla, mutta kemikaalien ongelma on siinä, että ne eivät säteile sähkömagneettisen säteilyn aaltopituudella, joten ne voidaan havaita koulutettujen koirien avulla. Ongelma sitten on siinä, että tuota koiraa voidaan häiritä, eli sen päälle voidaan suihkuttaa huumausaineita, tai ampua huumaavalla piikillä, ja esimerkiksi hermokaasujen havaitseminen on koiralle vaikeaa, koska se voi kuolla tuon aineen vaikutuksesta. Näin ollen tuollainen biosensoreilla varustettu mekaaninen koira voisi olla erittäin käyttökelpoinen ratkaisu noiden äärettömän vaarallisten aineiden etsintään. 

Sillä voisi olla gammakamera sekä sniffer-laite sensoreinaan. Tuo laite voi tunnistaa ihmisen tarkasti esimerkiksi DNA:n avulla, ja kyseessä olisi eräänlainen kävelevä kenttälaboratorio, millä voisi olla monia vaarallisiin aineisiin liittyviä tehtäviä, kuten niiden alkulähteen määrittämistä sekä niiden paikannuslaitteiden avulla tuo mahdollinen kemikaalivuoto voidaan paikallistaa. Tuon kaltaisia laitteita on kuulemma esimerkiksi AREA-51:n käytössä. Ja NASA tutkii tuollaisia (Kuva 1) robottikoiria siksi, että niiden avulla voidaan tutkia myös muita planeettoja, eli sinne lähetetään tuollainen jalkojen varassa liikkuva laboratorio, joka voi olla esimerkiksi kuvan 1 koiran kaltainen. Tuo väline voi toimia esimerkiksi atomivoimalla, ja jos kyseisen välineen tekoäly on tarpeeksi kehittynyt, niin se voi tulevaisuudessa ehkä hypellä Titan-kuun tai jonkun muun taivvaankappaleen pinnalla. 

Mutta tuolla laitteistolla voidaan toteuttaa myös kauhistuttava salamurhajärjestelmä, jossa esimerkiksi Predator-lennokissa tai FireScout helikopterissa on ohjelmoituna jonkun ihmisen DNA, ja ne jäljittävät häntä omien sensoriensa avulla. Kun tuo taistelurobotti tulee tulietäisyyden päähän hänestä, niin sitten tuo lentolaite avaa tulen. kohteet se tunnistaa laitteen muistiin ohjelmoitujen parametrien perusteella, eli niiden muistissa voi olla kohdehenkilön valokuva, sormenjäljet sekä DNA, ja myös Predator sekä FireScout voivat olla atomikäyttöisiä lennokkeja, joilla on vuosikausien toiminta-aika ilman mitään välitankkauksia. Eli avaruusteknologiasta tutun välineen avulla tuollainen lennokki voi lentää vaikka vuosikausia, ellei niiden roottorin laakerointi satu hajoamaan. 

(Kuva 2)

Ja varsinkin tuosta robottihelikopterista voi tulla erittäin tehokas väline myös ilmakehällä varustettujen kappaleiden kuten Titanin tai Venuksen tutkimuksessa, ja ne voivat lentää paikasta toiseen, ja analysoida planeetan pintaa. Marsin ohut kaasukehä tietenkin vaatii erittäin pitkiä roottorinsiipiä, mutta muuten tuolla laitteella voidaan tutkia myös Marsin alankoja. Toki sen käyttöä rajoittaa riippuvuus sopivasta kaasun paineesta, joten sillä ei voida operoida Kuun tai muunkaan kaasukehättömän kappaleen tutkimusprojekteissa, mutta robottikoira ei ole riippuvainen kaasukehästä, ja toki sitä voidaan käyttää myös vuoristoissa, missä ilma on erittäin ohutta, ja robottihelikopteri ei voi toimia.

Helikopterin hyvät puolet lentokonemaisiin lennokkeihin nähden on niiden kyky leijua kohteen yllä sekä laskeutua pystysuoraan, jolloin se voi kerätä planeettojen pinnalta näytteitä. VTOL-koneen lähettäminen joihinkin kohteisiin kuten paksulla kaasukehällä "varustetuille" kappaleille on myös houkuttelevaa, mutta toisissa tilanteissa ongelmia voi seurata siitä, että roottorien siipien koko on niin suuri, mutta kyseessä olisi kaksimottorinen lentämiseen sähkömoottoreita käyttävä "tilt-rotor" kone, joka ehkä muistuttaa joskus kaukaisessa tulevaisuudessa rakenteeltaan hieman Boeing V-22 "OSPRAY"-konetta (Kuva 2), mutta olisi sitä pienikokoisempi sekä toimisi autonomisesti tietokoneen ohjaamana., mutta tuohon koneen valmistuminen on ajankohtaista vasta useiden vuosien kuluttua, kun poliittinen tilanne on otollinen sen rakentamiselle, ja tekniikka on tarpeeksi pitkälle kehitettyä. Joten aivan lähitulevaisuuden projekti ei ole kyseessä.

Eli niiden runkoon asennettu RTG-generaattori voi tietenkin antaa tuollaiselle helikopterille tai lennokille vuosia kestävän toiminta-ajan, mutta vielä enemmän kapsiteettia saattaisi olla sellaisessa turbogeneraattorissa, mikä pyörii lennokin pudottaman letkun läpi kulkevan ilman avulla, ja vaikka tuo kapillaariputkeen perustuva turbogeneraattori olisi ehkä hiukan kömpelömpi kuin RadioTermoGeneraattori, niin sen hallussapitoon ei tarvita mitään erityisiä lupia, ja tuo laite ei ole mitenkään riippuvainen Auringonvalosta, mikä rajoittaa aurinkokäyttöisten lennokkien toimintaa varsinkin Napa-Alueilla, mutta muuten nuo aurinkovoimalla toimivat lennokit ovat sellaisia laitteita, joilla on paljon potentiaalia esimerkiksi valvontatehtävissä. Kaukana muiden koneiden yläpuolella lentävät aurinko- tai muuten sähkökäyttöiset, STEALTH-tekniikkaa käyttävät lennokit voivat osoittaa kohteita taktisille rynnäkkökoneille, sekä ne voivat soluttautua vihollisen linjojen ylitse ja iskeä itse johonkin kohteeseen. Noita tutkassa näkymättömiä HELIOS:in kaltaisia laitteita on vaikea tuhota, koska STEALTH-tekniikkaa käyttävä laite on erittäin vaikeaa tuhota, ja toki nuo tulevaisuuden tiedustelukoneet voivat ladata akkunsa radioaaltojen avulla, eli niihin kohdistetaan voimakasta radiosätelyä, millä sitten niiden akut voidaan ladata.