Lentävä siipi Ho-229 sekä sen vaikutus myöhempään ilmailuun

GO-229 1950-luvulla USA:ssa

Horten HO IX tai Horten HO-229 joka tunnetaan myös nimellä Gotha GO-229 oli aikanaan edelläkävijä, ja kone mitä pidetään ehkä yhtenä maailman ensimmäisistä STEALTH-lentokoneista, joita aikoinaan pidettiin maailman suurimpana sotasalaisuutena. Nuo koneet on muotoiltu siten, että niiden pinnasta heijastuva tutkasätely hajoaa ilmassa, mikä estää tutkaa saamasta kaikua tuosta koneesta. Kuten varmaan arvaatte, niin tämä projekti toteutettiin aikoinaan vasta toisen maailmansodan lopulla. GO-229:n suunnittelivat Hortenin veljekset Walter ja Reimar, joista jälkimmäinen on koneen pääasiallinen ideoija.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Horten_Ho_229

Vasta vuonna 1944 tuon koneen ainoa prototyyppi sai sitten ensilentonsa, ja sodan jälkeen tuo kone siirrettiin USA:an, missä sitä käytettiin hyödyksi YB-49:n suunnittelussa. Kuitenkin nuo lentävän siiven ratkaisuun perustuvat lentokoneet eivät koskaan ole jostain syystä yleistyneet, vaikka niiden suhteellinen kuorma on paljon suurempi kuin perinteisesti muotoiltujen lentokoneiden lastin kantokyky on. Tämä johtuu siitä, että lentävä siipi omaa paljon suuremman kantopinnan kuin muut lentokoneet, ja sen lentoaika on paljon pidempi kuin vastaavan kokoisten perinteisesti muotoiltujen lentokoneiden on.

Sen vuoksi tällaisen koneen kyky kuljettaa lasteja on paljon suurempi kuin normaalien lentokoneiden. Kun puhutaan tuon koneen STEALTH-ominaisuuksista, niin niiden muotoilu ei aivan täytä nykyaikaisen STEALTH-koneen mitoitusta. Koneen nokka sekä turbiinien ilmanottoaukot on muotoiltu siten, että tutka saa kaiun sekä koneen nokasta että turbiinin kompressorin siivekkeistä, joten suoraan noita GO-229 koneita ei voida enää pitää STEALTH-hävittäjänä, vaikka toki sen havaitseminen on vaikeampaa kuin perinteisen lentokoneen.

Puu on periaatteessa aivan hyvä materiaali STEALTH-koneita ajatellen, koska radioaallot menevät suoraan sen läpi, jolloin siitä ei välity kaikuja tutka-antenniin. Mutta toisaalta tuo kaiku tulee puisessa koneessa lähinnä polttoainetankin antavat pääasiallisen kaiun, joten niiden muuttaminen muovisiksi varmasti vaikeuttaa koneen havaitsemista, koska radioaalto teoriassa kulkee tuon muovin lävitse, mutta tietenkään ongelma ei ole aivan niin yksinkertainen, koska radioaallot itseasiassa varaavat kohteen sähköllä, ja tuolloin vasta syntyy paljon puhuttu kaiku.

Mutta kun tuo HO-229 aikoinaan valmistettiin, niin sen ajateltiin ehkä silloin kääntävän ilmasodan kulun, mitä tuo kone ei koskaan kuitenkaan tehnyt. Syynä saattoi olla koneen alhainen valmistusmäärä, eli yksi lentävä prototyyppi ei sodan kulkua voisi kääntää, jos se on varustettu perinteisillä aseilla, mutta saattoi olla niin, että Hortenit eivät edes suunnitelleet lentokonetta vaan ohjusta, jolla olisi voitu toimittaa ydinpommi tai kemiallinen ase New Yorkiin tai Washingtoniin. Kun tässä käytän numeroa yksi, puhuttaessa valmistusmääristä, niin en tiedä, että olisiko mahdollista, että kaksi tai yksi noista koneista koottiin amerikassa.

Eli kun puhutaan tuosta “Amerika bomber” suunnitelmasta, missä HO-229-koneesta kehitetty neljällä suihkumoottorilla varustettu lentävä siipi olisi lähetetty kohti USA:n Atlantin puoleiselle rannikolle ydinpommi mukanaan, niin toki tuo pommi olisi voitu asentaa tavallisella tavalla toimivaan pommikoneeseen. Tuolloin kyseinen kone olisi pudottanut pommin kuten normaali lentokone, tai sitten se olisi voitu asentaa ohjukseen, joka olisi sitten lentänyt kohteeseen ja räjähtänyt siellä. Kyseessä olisi ollut oikeastaan vain tavallisuudesta poikkeavalla tavalla muotoiltu V-1-pommi, joka olisi voinut aiheuttaa pahaa tuhoa USA:n itärannikon kaupungeissa.

HO-229 pommiversio olisi sitten varustettu samanlaisilla moottoreilla kuin V-1-pommit, ja niiden avulla olisi voitu iskeä myös Skotlannin kaupunkeihin. Kyseinen “Horten-pommi” olisi ollut sellainen, että siinä olisi ollut yhdestä neljään läppämoottoria, ja ne olisi voitu ampua kohteeseen esimerkiksi Pohjanmerellä olevista laivoista tai sitten hinata ilmaan Heinkel- tai muulla pommikoneella, jonka jälkeen ne sitten olisi ohjattu kohteisiinsa.

YB-49

Jos oikein paljon mielikuvitusta olisi käytetty, niin noissa koneissa olisi voinut olla TV-kamera nokassa, ja sitten maassa olevan miehistön tehtävä olisi ohjata tuo kone kohteeseen tuon TV-kuvan perusteella. Kun puhutaan nykyaikaisesta STEALTH-koneesta, niin voidaan sanoa, että tietenkin ne ovat huomattavasti kehittyneet tuon puukoneen päivistä. Tietenkin on tullut joskus mieleen, että tuota ratkaisua saatettaisiin käyttää myös esimerkiksi rakettilentokoneessa, missä olisi tietenkin käytettävä lämpökilpeä sekä rakettimoottoreita. Tuossa mallissa koneen siipitankkeihin lastataan hapetin sekä polttoaine, jolloin voidaan toteuttaa kompakti avaruuslentokone, mikä laukaistaan avaruteen esimerkiksi Atlas-raketin nokassa.

Mutta kun mietitään sitä, mihin tuota GO-229:stä peräisin olevaa ratkaisua voidaan hyödyntää, niin yllättäen voidaan ajatella, että ehkä tulevaisuudessa tällaiseen koneeseen asennetaan ydinreaktori, ja suihkumoottorien paikalle magneettiset hiukkaskihdytintekniikkaan perustuvat WARP-moottorit, joiden avulla sitten rakennetaan todellisen elämän “Millenium Falcon”. Näet joidenkin UFO-uskovien mielestä tuo idea tähän koneeseen on peräisin jostain pudonneesta UFO:sta, joka sitten oli päätynyt saksalaisten tai amerikkalaisten käsiin. Eli ehkä tuo kone ei oikeasti ollut saksalaisten ideoima, vaan piirustukset olivat tulleet amerikkalaisilta, jotka halusivat, että Hitler ei surmaisi noita insinöörejä, joita haluttiin kuulustella siitä, kuka oli välittänyt amerikkalaista ilmailu tai aseteknologiaa saksaan.

Kun puhutaan esimerkiksi eräissä laitoksissa kuten AREA-51:ssä testattavasta käänteentekevästä ilmailu tai sotilastekniikasta, niin tarinan mukaan noita laitteita suunnittelevista henkilöistä käytetään peitenimeä “believers”, joka olisi loistava peitenimi mille hyvänsä tekniselle ryhmälle. Tietenkin STEALTH saa aikaan sellaisia ajatuksia, että kyseessä olisi ehkä jotenkin salainen tekniikka, mutta kuitenkin voidaan sanoa tuon tekniikan olevan melko hyvin tunnettua, ja yksi mielenkiintoisimmista ratkaisuista olisi rakentaa normaalin hävittäjän kaltainen kone.

Tuon koneen peitetään esimerkiksi keramiikalla, mitä radioaallot läpäisevät hyvin, ja tuon radioaaltoja läpäisevän kerroksen alla on pienillä pyramideilla päällystetty runko, jotka saavat nuo radioaallot kimpoilemaan välissään, jolloin ne heikentyvät, jolloin koneen havaintoetäisyys tutkasta laskee. Eli STEALTH ei tarkoita sitä, että kone olisi näkymätön tutkalle, vaan että sen havaintoetäisyys sekä sitä kautta vihollisen varoitusaika saadaan pienemmäksi, jolloin sen kyky reagoida uhkaan laskee. Mutta nykyään STEALTH-koneiden taktinen iskukyky on kasvanut, ja niitä ollaan varustettu esimerkiksi ELF-taajuudella toimivilla erittäin tarkasti suunnatuilla tutkilla, joilla ne sitten kykenevät etsimään esimerkiksi maan alla olevia komentobunkkereita sekä hyökkäämään niitä vastaan erittäin tehokkaasti, ja samaa tekniikkaa voidaan käyttää myös sukellusveneiden etsintään sekä tuhoamiseen, mikä laajentaa STEALTH-koneiden käyttöaluetta.

Alla on 45 minuuttia kestävä filmi tuosta koneesta.

https://www.youtube.com/watch?v=MqgfjXaJxV8

kirjabloggaus.blogspot.fi

Jäähdyttimessä on sen salaisuus (Focke Wulf Fw-190 "Taifun")

Fw--190
Kuva I

Focke Wulf Fw-190 "Taifun" oli aikansa parhaita hävittäjäkoneita, jotka varsinkin heti käyttöönottonsa jälkeen vaaransivat RAF:n toiminnan. Vuonna 1941 tuo tähtimoottorilla varustettu hävittäjä oli täysin ylivoimainen Supermarine Spitfireen nähden, ja kyseinen tilanne oli vähällä johtaa katastrofiin. Focke Wulf Fw-190 oli todella tehokas lentokone, joka on ollut mm. legendaarisen 352 ilmavoittoa saavuttaneen Erich Hartmannin koneena itärintamalla. Syy siihen, että Fw-190 oli niin tehokas, johtuu sen moottorista. ¨Eli Fw-190:ssa oli ilmajäähdytteinen tähtimoottori, mihin oli lisätty erillinen öljynjäähdytin.

Sen takia kyseisen lentokoneen moottorista voitiin ottaa enemmän tehoja irti, kuin mitä silloisista V-moottoreista saatiin, samoin Fw-190 lentäjä saattoi sitten käyttää moottoria täydellä teholla pidempään kuin muilla hävittäjillä lentäneet lentäjät. Sen takia tuo kone oli tyrmäävä yllätys, kun se ilmestyi taivaalle. Mutta Fw-190.n ongelma oli sen tykkivarustuksen riittämättömyys, B-17-pommittajia vastaan. Vaikka kuuden 20 mm. konetykin teho oli riittävä esimerkiksi Spitfireä tai Jak-hävittäjiä vastaan toimittaessa, niin tuon 20 mm. tykin ammuksen läpäisykyky ei riittänyt esimerkiksi "Lentävää linnoitusta" ammuttaessa.

Siispä saksan insinöörit alkoivat aseistaa noita koneita ilmasta ilmaan ammuttavilla R4M-raketeilla, ja noiden Fw-190 koneiden taktiikka suunniteltiin siten, että ammuttuaan kyseiset raketit kohti B-17-koneita, niin nämä suorituskykyisemmät hävittäjät jatkoivat sitten amerikkalaisten saattohävittäjien kimppuun, ja tulivoimaisemmat viidellä 30 mm. tykillä varustetut Messerschmitt Bf-109 hävittäjät kävivät pommittajien kimppuun. Tuo työnjako tehtiin siksi, että Bf-109 hävittäjien V-moottori suojasi lentäjää paljon paremmin kuin Fw-109 hävittäjän tähtimoottori. Tuo lisäsuoja oli tarpeen, kun 50-kaliiberisten konekivärien tulitus osui kohti hyökkäävien hävittäjien nokkaan, jotta tuo panssarinläpäisevä luoti ei osuisi lentäjään. Kuitenkin noiden koneiden massiivinen tykkivarustus teki niistä kankeita, mikä näkyi tappioissa.

Fw-190 R4M raketeilla varustettuna
Kuva II

Koska liittoutuneiden pommitukset kohdistuivat saksan tuotantokoneistoon, mikä sitten aiheutti sen, että konetappioita ei voitu sitten enää korvata, ja liittoutuneiden Mustang- sekä Tempest-hävittäjien suorituskyky oli paljon parempi kuin saksan parhaiden torjuntahävittäjien, niin tämä sitten pakotti saksan kehittämään ns. "ihmeaseita", joiden sarjatuotantoon ei ollut valmiuksia.  Kun ME-262 suihkuhävittäjä otettiin käyttöön vuonna 1944 oli liittoutuneiden ilmaylivoima niin musertava, että Luftwaffen mäntämoottorikäyttöisten hävittäjien kesto oli kolme lentoa, joista ensimmäisellä oli lentokoneessa sekä tykit että R4M-raketit (kuva II). Sen jälkeen koneessa oli niin paljon vaurioita, että tykit riisuttiin pois, ja kone varustettiin R4M-raketeilla, jonka jälkeen lentäjä joko käskettiin takaisin tai hän ehkä yritti törmätä noihin amerikkalaisiin pommittajiin, ja tämä toimenpide oli ehkä seurausta siitä, että lentäjät yrittivät tuolloin näyttää kaikille uhrivalmiuttaan, jotta heitä ei teloitettaisi SS:n toimesta.

Näet pelkuruudesta oli Kolmannessa valtakunnassa olemassa vain yksi ainoa rangaistus: hirttäminen tai ampuminen Gestapon putkassa, koska noista pakenijoista haluttiin tehdä varoittavia  esimerkkejä. Eli asemasta poistuminen ilman lupaa saattoi merkitä teloitusta, varsinkin jos se tapahtui valtakunnan alueella. Luftwaffen viimeinen lentue SONDERKOMMANDO ELBE oli oikeastaaan se kuuluisa "Saksan kamikaze", joka  toimi aseistamattomilla Bf-109 koneilla, niin että koneiden lentäjien tarkoitus oli törmätä vihollisen pommikoneisiin, ja tuo lentua onnistui törmäämällä pudottamaan erään yhdysvaltalaisen kenraalin taivaalta aivan Toisen Maailmansodan lopulla. Mutta törmäämistä oli käytetty jo vuonna 1944, jotta Lufwaffe saisi niitä tarvitsemiaan ilmavoittoja, ja tuon taktiikan tarkoitus oli pelottaa amerikkalaisia lentäjiä, jotta nämä eivät uskaltaisi lentää tehtäviään loppuun. Samoin tarkoitus oli korostaa saksalaisten fanatismia eli uhrivalmiutta, kuten Hitlerin propagandaministeriö asian ilmaisi.

Romukauppiaat pahan palveluksessa eli kuinka aseiden vientirajoituksia kierretään

AC-119 "Stinger" tykkilaiva
Kuva I

Kun puhutaan esimerkiksi antisissisodankäynnistä, niin sen varjolla rikotaan maailmassa enemmän ihmisoikeuksia, kuin missään muussa sodankäynnin muodossa. Samoin tuossa toiminnassa käytetään hyväksi räikeimpiä valheita, mitä maailma tuntee. Kun puhutaan esimerkiksi huumesodasta, niin huumesodan varjolla tehdään myös aivan kansanmurhaan verrattavia operaatioita, sekä vaiennetaan myös aivan oikeutettuja protesteja. Uskon vakaasti, että esimerkiksi jotkut valtiot käyttävät nimen omaan "gunshipejä" vastustajiensa eliminoimiseen, koska nuo laitteet ovat siitä "käteviä" että niiden lentäjät eivät pääse kommunikoimaan maassa olevien ihmisten kanssa.

Ja kun puhutaan esimerkiksi GAU-2 "Minigunin" käytöstä, niin tuota asetta käytetään myös kumiluotien ampumiseen, ja joku diktaattori tai miksei myös sissipäällikkö voi sitten ladata nuo aseet kovilla patruunoilla, mikä aiheuttaa verilöylyn. Eli hän voi lahjoa noita helikopterimiehiä tai lataajia, jotta nämä tekisivät tuosta hirmuteosta mahdollisen. Toisin sanoen tuollaisella operaatiolla voidaan taata maailman sympatiat, ja esimerkiksi sissijärjestöillä voi nykyään olla käytössään lentokoneita tai helikoptereita, joita he ehkä ovat hankkineet osina  romuvarastoista.

Esimerkiksi monet Afrikassa sekä Lähi-Idässä toimivista sissi- tai terroristiarmeijoista ovat melko varakkaita, koska ne hankkivat rahoitusta timantti-sekä huumekaupoilla. Joten heillä voi olla käytössään myös helikoptereita sekä lentokoneita. Ja Etelä-Amerikan huumeparonit saattavat käydä noiden sissien kanssa kauppaa, eli he vaihtavat huumeita timantteihin, joita sitten on helpompi kaupata Euroopassa, ja noilla huumeilla taas värvätään lapsisotilaita esimerkiksi Boko Haramin riveihin. Ja nuo huumeparonit voivat tietenkin myös lentokoneita hankkia noille sisseille, joilla ei sen kummempaa moraalia ole kuin esimerkiski Josif Stalinilla. Ja joidenkin tarinoiden mukaan tuolla afrikan sademetsissä on esimerkiksi punaisen ristin toimittaman ruuan sijasta heitetty kyliin palavalla sytytyslangalla varustettua dynamiittia, joilla on tehty oikeastaan kansanmurhia. Tuota välinettä käytettiin menestyksellisesti esimerkiski "Brasilian genosiidissa", missä tietyt yhtiöt surmasiva tjärjestelmällisesti Intiaaneja amazonasin altaassa. Tuossa "operaatiossa" surmattujen siviilien määrää ei kukaan tiedä.

Nuo vastasissisodankäynnissä käytettävät välineet eivät ole mitään F-15-hävittäjiä, vaan enemmänkin siviilikäyttöön tai alkeiskoulutukseen tarkoitettuja potkurikoneita tai kuljetushelikoptereita, joita sitten modifoidaan tehtävään sopivaksi. Nuo lentokoneet tai helikopterit varustetaan usein nopeatoimisilla konekivääreillä, kuten GAU-2 "Minigunilla", joka asennetaan jälkiasennuksena esimerkiksi Cessnan siiven alle. Toki niissä voidaan käyttää myös 40mm kranaattikonekivääriä, joka suunnataan esimerkiksi kuljetukoneen takaovesta ulos. Samoin esimerkiksi Afrikassa sekä Aasiassa käytetään erilaisia kuljetuskoneita kuten C-47 tai Canadair Caribu. Nuo koneet ovat äärettömän vaarallisia sikäli, että ne voivat lentää huomaamattomasti, eikä niitä erota taistelukoneiksi päältä katsottuna.

Nämä tykkilaivat on varutettu monenkirjavilla konekivääreillä tai kraatinheittimillä, ja joissakin AC-47 " on myös eteenpäin suunnattu konekivääri, joka tekee koneesta paremmin soveltuvan erilaisiin rynnäkkötehtäviin. AC-47 tunnettiin Vietnamissa nimellä "Puff the magic dragon", ja tuolloin siinä oli ainoastaan sivulle osoittava konekiväärivarustus, mutta nykyään noihin kuljetuskoneista muutettuihin tappovälineisiin on asennettu joissain tapauksissa myös minitykkisäliö keulan alle. Varsinaisesti "Gunship" ei ole mikään tietty lentokonetyyppi, vaan termillä tarkoitetaan lähinnä kuljetuskoneesta rynnäkkö- ja tulitukitehtäviin muutettua lentokonetta. Eli mm. Learjet-liikesuihkukoneita on arabiassa muutettu rynnäkkökoneiksi asentamalla niiden siipien alle aserippustimet, sekä yleensä niiden varustukseen kuuluu 25 mm "bushmaster"-konetykki, ja "gunshipit" ovat tämän takia erittäin ikäviä välineitä. Ne voidaan varustaa myös esimerkiksi RBS-56 tai muilla pannsarintorjunta-aseilla, joilla voidaan tuhota esimerkiksi panssarivanuja.

Lentokone tai helikopteri voidaan muuttaa tuollaiseksi välineeksi yksinkertaisesti ottamalla mukaan konekivääri, ja alkamalla ampua ovesta ulos, eli mitään erityisiä muutostöitä tämä kone ei tarvitse. Samoin esimerkiksi "minigun"-säiliön voi kiinnittää melko helposti vaikka pikkucessnan siiven alle. Tuon takia noiden välineiden päätyminen vääriin käsiin voi olla mahdollista. Eli tuon sähkötoimisen konekiväärin installoiminen lentokoneen siiven alle tai helikopterin nokkaan on paljon helpompaa kuin mekaaniseen laukaisuun perustuvan laitteen, koska tuo väline tarvitsee ainoastaan sähkökatkaisimen sekä johdon, joka vedetään konekiväärin liittimeen. Joten tuollainen väli voi olla kenen tahansa käsissä, jolla on pääsy vaikkapa romuttamoon lähteviin aseisiin. Ja jos tuota hävittämistä ei valvota tarkasti, niin esimerkiksi  kolumbilainen huumekauppias voi silloin hankkia  käyttöönsä vaikka tuollaisen "gunshipin".