Presidentin asema poliittisella kentällä

https://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Presidentin asema poliittisella kentällä on sikäli erikoinen, että hän on ikään kuin “tuomari” poliitikkojen kiistoissa. Ja se tietenkin tekee hänestä valtavan suuren. Mikäli poliittista päätöksentekoa verrataan esimerkiksi jääkiekko-otteluun, niin presidenttiä voitaisiin pitää valtavan suurena sekä vahvana pelaajana, joka toimii kuten suuret ja vahvat pelaajat toimivat yleensäkin. Eli he ovat liian dominoivia poliittiseen peliin, ja sen takia presidenttiä pitää vähän varoa, koska jos hän ryhtyy pelaamaan tuon viran kanssa, niin silloin voi tulos olla sellainen, mitä ei ehkä aivan toivota. 


Tässä muistelen Kekkosta sekä hänen tapaansa puuttua maamme sisäpolitiikkaan. Kuten joskus ollaan sanottu, niin Kekkonen ei ollut politiikassa mikään varsinainen taitopelaaja, vaan kovan luokan voima, joka toimi niin kuin jossain jääkiekko-ottelussa toimii isokokoinen sekä valtavan voimakas pelaaja. Kun suuri hahmo lähtee liikkeelle, eikä mistään löydy sellaista voimaa, joka hänet pysäyttää, niin pahimmillaan tuo hyökkäys sitten menee päin päätyä, ja silloin laidat rysähtävät ei-toivotulla tavalla. 


Presidentti on siis ikään kuin poliittisen kentän suurin pelaaja, jonka aseman vahvuus tekee hänestä sellaisen viisaan miehen tai naisen, jonka apua sekä tukea pyydetään jatkuvasti erilaisiin poliittisiin hankkeisiin, joihin kuuluu tietenkin uusien poliitikkojen kouluttaminen normaaliin poliittiseen peliin. Ja se sitten tietenkin saattaa muuttua hyvin kiusalliseksi, jos kukaan ei muista, että presidentin asemaa haluavat lähes kaikki toimijat poliittisella kentällä. Jokainen asia minkä presidentti sanoo analysoidaan erittäin tarkasti, ja niistä pyritään löytämään sellaisia aspekteja, jotka suosivat jotain toimijaa poliittisella kentällä. 


Termi “poliittinen kenttä” ei tarkoita sitä, että siellä toimivat vain julkisuudessa esiintyvät poliitikot. Siellä toimivat myös kaikkien poliitikkojen taustavoimat, eli ne jotka rahoittavat heidän uralleen elintärkeitä vaalikampanjoita sekä antavat nimenomaan media-aikaa noille ihmisille, jotka ainakin virallisesti tekevät päätöksiä jokaisessa maassa, missä on vallassa jonkinlainen poliittinen järjestelmä. Jos joku toimija jää kiinni siitä, että hän velkoo presidenttiä tai jotain muuta johtavaa henkilöä, niin silloin tietenkin ihmisiä kiinnostaa se, millä tavoin tuo asetelma on syntynyt? 


Miten joku voi sitten tehdä sellaista, että hän velkoo johtavia poliitikkoja? Kun keskustellaan tilanteesta, missä joku syyttää johtavaa poliitikkoa esimerkiksi rikoksesta, niin silloin tietenkin voidaan samalla miettiä, että miksi joku poliitikko antaa sitä tehdä? Todellisuudessa pelkkä kiristyksen tekeminen naurettavaksi tekee varmasti hyvän vaikutuksen. Eli esimerkiksi aviottomiin lapsiin perustuva kiristys ei varmaan ole kovin järkevää, koska jokainen normaali ihminen harrastaa joskus myös seksiä, ja silloin voi tulla eteen tilanne, missä syntyy lapsia. 


Mitäpä siinä on häpeämistä, jos joskus nuorena on tuollaisia asioita tehnyt? Ja kun puhutaan muunlaisesta kiristämisestä, niin silloin tietenkin pitää muistaa, että koskaan ei saa maksaa rahaa tai muuten myöntyä noiden kiristäjien vaatimuksiin. Nimittäin se että joku kiristyskirje saa henkilön maksamaan rahaa varmasti herättää huomiota. Eli jos henkilö maksaa kiristäjille, niin silloin hän osoittaa heillä olevan tietoja, jotka voivat kohdetta vahingoittaa, mutta mitä tuo tieto sitten oikeastaan on? 


Jos ajatellaan esimerkiksi FBI:n salaisia asiakirjoja, joita Hoover käytti tarinan mukaan omien poliittisten päämäärien ajamiseen, niin noiden asiakirjojen kohdalla on sellainen pieni kysymys, että mitä tietoa ne oikeastaan sisälsivät? Jos niissä on oikeasti ollut jotain rikollista toimintaa koskevia mainintoja, niin silloin noita papereita voidaan käyttää myös Hooveria vastaan, ja väittää hänen keksineen nuo asiat omasta päästä. Tai sitten voidaan sanoa, että hän peitteli rikoksia, jolloin tuon miehen maine olisi mennyttä. 


Mikäli poliisi tai kuka vain peittelee rikosta, niin häntä voidaan syyttää myös rikollisten kanssa tapahtuneesta yhteistoiminnasta. Näet tuolloin henkilö estää oikeuden toteutumisen kätkemällä asiakirjoja syyttäjiltä sekä tuomioistuimilta. Jos tällaisesta teosta  jää kiinni, niin silloin seurauksena on varmasti jonkinlainen vankeustuomio. Hooverin tapauksessa moni halusi kostaa tuolle miehelle, koska hän oli monia miehiä ja naisia lähettänyt vankilaan, ja siksi FBI:n päällikkö ei ollut rikollisten parissa mikään erityisen suosittu henkilö, 


Mikäli Hoover olisi salannut murhia, niin silloin hänet olisi kyllä varmasti lähetetty kuolemanselliin, eikä vankila olisi tuolle miehelle ollut mikään kovin mukava paikka, ja siksi tässä lopuksi kysyn, että mitä noissa papereissa oli, kun niitä niin pelättiin, että kukaan ei uskaltanut vastustaa tuota poliisimiestä, joka johti luomaansa virastoa vielä eläkkeeltä käsin, ilman että kukaan ei hänen asemaansa kyseenalaistanut? 

Häiriköinti on hyvä tapa saada lisää suosiota

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/07/hairikointi-on-hyva-tapa-saada-lisaa.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/07/hairikointi-on-hyva-tapa-saada-lisaa.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/07/hairikointi-on-hyva-tapa-saada-lisaa.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/07/hairikointi-on-hyva-tapa-saada-lisaa.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/07/hairikointi-on-hyva-tapa-saada-lisaa.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/07/hairikointi-on-hyva-tapa-saada-lisaa.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/07/hairikointi-on-hyva-tapa-saada-lisaa.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/07/hairikointi-on-hyva-tapa-saada-lisaa.html

Kirjoitus presidentti Trumpin ja presidentti Putinin välisestä ystävyydestä sekä USA:n ja Venäjän välisistä suhteista, maustettuna mahdollisuudella, että KGB:n mies pääsisi USA:n presidentin virkaan

Donald Trump oli kysellyt monia kysymyksiä, jotka koskevat "Air Force One"-konetta. Tuo uteliaisuus tietenkin kuuluu asiaan, ja itsekin olisin noita kysymyksiä kysellyt, jos olisin päässyt joskus katsomaan tuota konetta. Kuitenkin Trumpin sisäpoliittinen asema on todella vaikea, ja hän saattaa olla todellinen katastrofi USA:n presidentin viralle, ja se että hänen vaalirahoituksensa tutkiminen on johtanut suuren valamiehistön kutsumiseen koolle ei varmaan mitenkään auta tuon miehen asemaa. Samoin se että hänen poikansa harhaanjohtava lausunto on saneltu Trumpin toimesta on varmasti auttanut tuon suuren valamiehistön koolle kutsumiseen, ja se voi merkitä presidentin saattamista syytteeseen.


Se että Venäjän johto tukee Trumpia ei myöskään ole mitenkään hyvä asia, jos ajatellaan USA:n sisäpolitiikkaa, ja muutenkin Vladimir Putinin sekä Donald Trumpin näennäisen loistavat henkilökohtaiset välit eivät ole mikään suositus, jos ajatellaan Trumpin asemaa USA:n presidenttinä, missä hänen odotetaan toimivan valtion edun nimissä. Trumpin valinta USA:n presidentiksi tietenkin on aiheuttanut monia noloja tilanteita tuossa maassa, ja kun puhutaan siitä mahdollisuudesta, että Venäjän tiedustelun mies pääsisi USA:n presidentiksi, niin se tietenkin on mahdollista. Se että onko Trump tuollainen "venäjän tiedustelun mies" jää kuitenkin jokaisen itsensä pääteltäväksi, eli itse uskon että hän ei ehkä kuitenkaan aivan KGB:n sisäpiiriin kuuluva ole. Kuitenkin tämä teoria tai hypoteesi siitä, että jossain vaiheessa KGB:n agentti pyrkisi USA:n presidentin virkaan on ainakin joskus ollut maukkaiden vakoiluromaanien aiheena.


Kun puhutaan siitä, millaista vahinkoa tuollainen henkilö voisi Valkoisessa talossa aiheuttaa, niin uskoisin että hän ei ainakaan mitään ydinaseita ainakaan ensin ampuisi ja muutenkin tuollaisen ihmisen aiheuttamat vahingot voisivat rajoittua lähinnä tietovuotoihin, jotka koskevat erilaisia välineitä sekä taktiikoita, joihin hän voisi presidenttinä päästä käsiksi. Eli hän kuvaisi ehkä taskukameralla noita asioita käsitteleviä papereita tai kuvaruutuja, ja sitten astuessaan pois virastaan luovuttaisi nuo tiedot Venäläisille. Itse en muuten usko Trumpin olevan oikeasti KGB:n jäsen, vaan ainoastaan henkilö, jolla on kammottavat käytöstavat sekä paljon rahaa.


Kuitenkin Trumpin kohdalla suhde Putiniin on saanut aikaan sen, että USA:ssa presidentti vetää eri linjaa kuin kongressi, ja se sitten tietenkin mutkistaa supervaltojen suhteita entisestään. Eli vaikka Trump lupaisi Putinille jotain, niin kongressi voi tuon lupauksen kaataa, ja tietenkin se voi myös saattaa presidentin syytteeseen, mutta en usko, että venäjän tiedustelun jäsen niin avoimesti osoittaisi ystävyyttään Putinille. Kuitenkaan ei ole maalle hyväksi, jos presidentti vetää eri linjaa kongressin kanssa. Ja kun puhutaan siitä, että jos Trump saatetaan syytteeseen, niin silloin hänelle voi käydä kuten Nixonille aikoinaan kävi. Eli hänet voidaan silti erottaa virastaan, vaikka hän olisi kuinka USA:n presidentti.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Kiristäminen on ruma teko myös politiikassa, ja aina löytyy argumentteja vahvan presidentin viran puolesta sekä sitä vastaan

Monet meistä normaaleista kansalaisista varmasti pelkää ja samalla tyrmistyy, kun eteen tuodaan lehti, jossa kerrotaan suoraan, että valtion johtoa on vaadittu ulkoapäin tekemään tiettyjä päätöksiä, jotta muut maat päättäisivät päästää sen johdon ikään kuin omaan kabinettiinsa, ja samalla hyväksyvät sitten tuon toisen valtion johdon ikään kuin vertaisekseen. Samalla kuitenkin voidaan sanoa, että kaikki hallitukset voidaan samalla leimata myös konservatiiveiksi, jos ne ajavat jotain sellaista politiikkaa, mistä ei muilla ole vielä kokemusta.


Se että Puolan hallitus oli päättänyt säätää lain, joka ottaisi presidentiltä pois oikeuden nimittää ylempiä tuomareita on tietenkin tyrmätty kautta koko EU:n, mutta kun puhutaan siitä, miksi se on niin kamalan tärkeä asia, niin silloin voidaan sanoa, että tuo laki onnistuessaan saattaisi vettä sellaisten tahojen myllyyn, jotka vaativat koko presidentin viran lakkauttamista. Vaikka tuo asia saattaa vaikuttaa hyvin utopistiselta, niin maailmassa on paljon ihmisiä, joiden mielestä koko presidentin viran voisi samalla tehdä täysin seremonialliseksi, niin että hänellä ei olisi yhtään mitään valtaa. Ja se sitten varmasti on täysin uutta meille, jotka olemme eläneet vahvojen presidenttien maassa.


Jos Puola lakkauttaa presidentin viran, niin se tuo sitten painetta myös Suomea sekä muita presidenttien johtamia valtioita kohtaan, että ne "tekisivät tarkastuksia" perustuslakiinsa. Tai siis oikeastaan presidentti johtaa maassamme ulkopolitiikkaa jos ei mukaan lasketa EU-suhteita, sekä tekee tietyt virkanimitykset, ja tämä asia on sitten se, mistä usein tulee sellaista kinastelua, että siinä viedään ihmisten sotilasarvoja sekä tunteet kuumenevat puolin sun toisin.


Tai niin ainakin ennen toimittiin, ja sitten tuollaisen presidenttiä arvostelleen henkilön päätä ikään kuin tarjottiin uutisissa kansalle ikään kuin vadille lepytykseksi siitä, että tuollainen presidentin asemaa arvostellut henkilö oli rohjennut avata suunsa tasavallan korkeinta johtoa sekä vallitsevaa käytäntöä vastaan. Tuolloin oli ennen tapana sitten esittää mukavia vihjauksia näistä asioista mediassa, ja sitten tietenkin jokainen presidentille itseään tykö tekevä henkilö kävi esittelemässä omia sotilasarvojaan televisiossa.


Presidentin asemaa ei koskaan ole maassamme saanut kyseenalaistaa ilman seuraamuksia, mikä sitten tietenkin aiheuttaa hiukan kummastusta muiden ihmisten silmissä, kun kaiken maailman jääkiekkoilijat sitten kävivät televisiossa tukemassa presidenttiä, tai jatkuvasti jonkun täytyi kohotella kulmiaan noissa kirjoituksissa, mitkä edelsivät proskirpitiota, eli tuon presidenttiä arvostelleen henkilön erottamista esimerkiksi reservinupseeriliitosta. Tuolloin sitten tietenkin jokaisen toimittajan piti päästä vähän nälvimään tuota henkilöä, joka uhrattiin yhteisen hyvän edestä, "koska niin oli aina ennenkin tehty". Mutta oliko tuollainen presidentin toiminnan tai valtaoikeuksien arvostelu sitten sen väärti, että jollekin henkilölle piti sitten lähteä tekemään psyykkistä sekä fyysistä väkivaltaa?

Toki on presidentin asia, kenelle hän sotilasarvoja jakaa, sitä en kyllä lähde kiistämään. Mutta onko tuollainen vahva presidentti sitten kuitenkaan poliittisesti sitoutumaton? Yhteen ihmiseen on helpompi vaikuttaa kuin ryhmään ihmisiä. Ja jos presidentti sitten tekee päätöksen tuomarien nimityksestä väsyneenä tai muuten harkitsematta asiaa, niin tulos voi olla se, että korkeimmassa oikeudessa istuu henkilö, jonka toiminta poikkeaa kovin paljon siitä, mihin olemme tottuneet tai mitä pidämme oikeana. Vahvan presidentin viran kannattajat ovat perustelleet kantansa sillä, että virkamiesten ja tuomarien virkojen täyttäminen pitää olla ripeää, joten noissa asioissa Eduskunta vain hidastaisi tällaisia nimityksiä, joita kuitenkin pidetään hyvin tärkeinä järjestelmän toimivuuden kannalta.


Samoin ulkopoliittisen vallan keskittämistä presidentin käsiin pidetään yleensä itsestäänselvyytenä, niin sen perusteluna on ollut se, että presidentin vahvat ulkopoliittiset oikeudet sitten takaavat sen, että hän voi politiikasta riippumattomana  ja ikään kuin Eduskunnan yläpuolella olevana vallankäyttäjänä tehdä tuolloin tärkeitä päätöksiä täysin itsenäisesti. Ja Eduskunnan hajottamista koskevaa oikeutta on perusteltu sillä, että tuolla tavoin voidaan korruptoituneita poliitikkoja sitten erottaa tuosta valtiollista päätöksentekoa koskevasta työstä, jos se on presidentin mielestä surkeaa. Kuitenkaan kukaan ei ollut ajatellut, että presidentti saattaisi käyttää tuota oikeuttaan hajottaa Eduskunta jotenkin väärin, kunnes tuo asia siitä, että mitä jos hän sitten vain haluaisi jatkaa virassaan yli vaalikauden ilman vaaleja kävisi toteen.


Joten sen takia tuo oikeus otettiin häneltä pois, koska tuolloin sitten pyrittiin poistamaan se mahdollisuus, että presidentti sitten esimerkiksi peittelisi tuolla toimenpiteellään virassa tehtyjä rikkomuksia. Kyseinen oikeus hajottaa parlamentti on muutamissa maissa aiheuttanut sen, että esimerkiksi valtion yksinvaltaiseksi johtajaksi itsensä nimittänyt presidentti on rampauttanut lakien säätämisen yksinkertaisesti vain hajottamalla parlamentin.  Vaikka presidentti varmasti pyrkii käyttämään valtaansa oikein, niin kuitenkin hänkin on vain ihminen. Jokaisella ihmisellä on tunteet sekä poliittinen ja myös moraalinen kantansa lähes kaikkiin mahdollisiin asioihin, ja siksi voi olla niin, että jossain tilanteissa hän toimisi ehkä harkitsemattomasti tai äkkipikaisesti.


Kun puhutaan esimerkiksi Puolan valtion suhteesta katoliseen kirkkoon, niin kaikki me tiedämme tuon maan johdon suhteen esimerkiksi aborttiin, ja onneksi päätöstä abortin laillisuudesta ei tehdä tällä hetkellä Suomessa, koska tuo asia sitten varmasti saisi aikaan melkoisen mylläkän Eduskunnassa, ja sen rinnalla esimerkiksi homoavioliitot voisivat jäädä hyväksi kakkoseksi. Ja onneksi minäkään en tuosta asiasta joudu kirjoittamaan, koska maassamme on laki, joka sallii raskaudenkeskeytykset ja niin on eduskunta katsonut hyväksi. Eikä tuota lakia olla nyt sitten ainakaan toistaiseksi muuttamassa. Kuitenkin vahvat presidentit ovat joidenkin ihmisten mieleen, koska heitä voi sitten käydä kumartelemassa, kuten varmaan jokainen on maassamme huomannut.

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/puola-tyrmasi-eu-n-ukaasit-emme-hyvaksy-kiristamista/6515524#gs.jViRdqQ

https://metsantarinoita.blogspot.fi/

Kirjoitus politiikan tulemisesta tuomioistuinten työhön sekä Puolan tilanteesta

Sigismund Vasa:n patsas Varsovassa

Puolassa on ollut vireillä laki, joka merkitsisi sitä, että tuomarien nimittäminen alistettaisiin parlamentille, mikä tietenkin sitten sitoisi tuomarien toiminnan päivän politiikkaan. Tuon maan presidentti kuitenkin peruutti kyseisen lain veto-oikeudellaan, mutta sitä miten Puolassa presidentin veto-oikeutta tulkitaan en tiedä, mutta Suomessa tuo veto-oikeus on rajallinen, eli laki saatetaan voimaan, jos eduskunta sitten haluaa sen tehdä.


Ja veto-oikeuden käytön jälkeen riittää se, että laki palautetaan takaisin eduskuntaan, ja se sitten yksinkertaisella enemmistöllä päättää lain voimaan tulemisesta. Mutta tässä pitäisi sitten käsitellä sitä, että mitä merkitsee tuomioistuinten alistaminen poliittiseen kontrolliin? Tuolla asialla tietenkin on sellainen aspekti, mitä tuon parlamentillisen toiminnan ulottaminen myös näihin nimityksiin, jotka koskevat oikeuden käyttöä merkitsee tuon asian puolustajien näkökulmasta katsottuna. Mutta se sitten voi antaa sijaa populismille, kuten siihen että esimerkiksi aborttikysymys nousee tuon tuomarin kohdalla varsinkin Puolassa yli kaiken, vaikka se on muuten melko pieni osa tuomarien työtä, ja tuolloin unohdetaan se, että tuomarilla voi olla yleisölle vieras kanta esimerkiksi raiskaajien tai kotiväkivaltaan syyllistyneiden  saamiin sekä korruptiota koskeviin tuomioihin, jotka ovat tietenkin jokaisen ihmisen mielestä jollain tavoin vääriä.


He käyttävät argumenttina tässä asiassa sitä, että tuomarien lukemat tuomiot eivät heidän mielestään vastaa ihmisten oikeustajua, ja siksi olisi parempi, että parlamentti sitten hoitaa nuo virkanimitykset ilman presidenttiä. Ja tuolloin tietenkin mieleen tulee sellainen tilanne, että noista viroista aletaan käydä kauppaa, eli tuolloin tuomarin virkaa hakevat henkilöt vain yksinkertaisesti lupaavat antaa tietyistä rikoksista tiettyjä tuomioita etukäteen, mikä sitten tietenkin saa varmasti aikaan päänpudistuksia. Mutta kun puhutaan presidentin oikeudesta nimittää näitä virkamiehiä, niin sekään ei ole mikään kovin loistava malli, koska tuolloin tarjokkaan pitää vain hurmata presidentti, niin hänen paikkansa Korkeimmassa oikeudessa on varma, ja tuolloin pitää muistaa se, että yksi ihminen on helpompi puhua ympäri kuin iso joukko.


Mutta toisaalta jos päätös alistetaan parlamentille, niin siellä saattaa päätöksen tekoon kulua todella pitkä aika, koska parlamentissa pitää jokaisen edustajan saada aina sanoa oma mielipiteensä näistä nimityksistä. Kun taas puhutaan esimerkiksi siitä, että tuomioistuinjärjestelmä itse nimittää omat jäsenensä, niin se sitten aiheuttaa varmasti myös pään pudisteluja. Tuolloin tuomarit saattavat muodostaa oman "kerhon", jonka päätökset ovat selvästi ristiriidassa yleisen oikeustajun kanssa, ja siksi tätäkin mallia kritisoidaan lähes yhtä paljon kuin sitä kannatetaan.


Tuomioistuinten politisoimisessa on se vaara, että siellä ryhdytään populisteiksi, ja annetaan esimerkiksi "katuparlamenttien" vaikuttaa tuomioiden sisältöön.  Ja tuo on vähintään yhtä vaarallista ihmisten oikeusturvan kannalta kuin se, että tuomioita lukee ihminen, joka on täysin vieraantunut yleisestä oikeuskäsityksestä, mutta toisaalta tuomarien tehtävänä ei ole miellyttää ihmisiä, vaan antaa sellaisia tuomioita, jotka ovat pedagogisesti oikeita.


 Mutta samalla tietenkin olisi hyvä hiukan kuulla myös sitä, mitä mieltä ihmiset ovat mistäkin rikoksesta, jotta myös tuo asia tulisi tietoon, ja huomioiduksi oikeuskäytännöissä sekä tuomioiden pituudessa. Eli tuomarin tehtävä on myös palvella yhteisöä, ja se sitten tuo eteen ristiriitoja yksilön oikeuskäsityksen, tuomioistuinten antamien tuomioiden sekä yleisen mielipiteen välillä. Mikään helppo työ tuo virka ei varmaan ole, joten näistä asioista että kuka tuomarit nimittää varmasti keskustellaan vastaisuudessakin, ja lisäksi esimerkiksi presidentin oikeudesta armahtaa rikollisia keskustellaan aina välillä.


Eli olisiko Trumpilla oikeus armahtaa Delta Forcen sotilas, joka suorittaa esimerkiksi salamurhatehtävän USA:n alueella, jos se kohdistuu terrorismia harjoittavaan on sikäli erittäin mielenkiintoinen, koska tuota oikeutta voidaan käyttää aina väärin. Eli USA:n presidentille voidaan valehdella ihmisen olevan terroristi, ja sitten tuota mahdollisuutta murhata tuo kohde voidaan käyttää surutta hyväksi sisäpoliittisessa pelissä, ja sen avulla voisi joku sitten raivata poliittisia vastustajiaan pois tieltä. Ja tietenkin olisi hiukan outoa, jos tuollaisia armahduksia aletaan antaa etukäteen jollekin henkilölle, jotta hän voisi rikkoa lakia räikeästi. Mutta tuolloin kyseessä on ainainen ristiriita kansallisen turvallisuuden, henkilökohtaisen edun sekä ihmisten oikeustajun kanssa.

Amerikkalaiset sitten saivat Trumpissa sellaisen presidentin mitä he halusivat, mutta tuo valinta osoittaa sen, että ihmiset ovat kyllästyneet politiikkaan

Donald Trump on taas tehnyt sen, miksi häntä on pelätty todella paljon. Tuoi mies on irtisanoutumassa Kioton ilmastosopimuksesta, joten kai hän sitten aikoo ryhtyä käyttämään kumivenettä matkalla Valkoisesta Talosta kongressiin. Se miten Trump on toiminut tuon valtion nimeltään USA johdossa on saanut amerikkalaiset häpeämään. Mutta kun tätä miestä ajatellaan persoonallisuutensa kautta, niin voi ihan hyvällä omalla tunnolla sanoa sellaisen asian, että amerikkalaiset saivat sen mitä he halusivat. Myös Suomessa voi käydä niin, että maamme johtoon nousee joku henkilö, jota emme sinne ehkä haluaisi.

Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi Andy McCoy voisi aivan hyvin asettua presidenttiehdokkaaksi, jos hän vain saa tarpeeksi nimikirjoituksia kannattaja-listaansa. Ja ehkä sitten hän voisi vedota maamme Rock-nuorisoon. Eli jos tämä skenaario viedään loppuun asti, niin me voisimme sitten päästä nauttimaan presidentti sekä rockmuusikko McCoyn vallankäytöstä  ainakin kuudeksi vuodeksi. Näet presidentti on valittava ehdolla olevien ihmisten joukosta, ja jos henkilö sitten saa tarpeeksi ääniä, niin silloin hän tietenkin on presidentti, koska keskusvaalilautakunta ei näe mitään eroa sillä, että onko ääni annettu pilanpäiten vai aivan tosissaan. Ja presidenttiehdokkaaksi sitten pääsee jokainen syntyperäinen suomen kansalainen, joka saa omalle kannatuslistalleen tarpeeksi nimikirjoituksia.

Kuten monissa muissakin asioissa on käynyt, niin tässäkin tapauksessa pitää ihmisten ihan itse miettiä, että tätäkö he sitten oikeastaan halusivat, kun ryhtyivät äänestämään tuota hyvin persoonallista sekä värikästä kieltä käyttävää poliitikkoa, jonka tapa puhua on varmaan vedonnut hyvin moniin ihmisiin USA:ssa sekä muualla. Tuollainen hyvin värikäs persoona varmasti onnistuu aina  saamaan sellaisia ihmisiä taakseen, jotka muuten jättäisivät äänestämättä, mutta voin kyllä samalla sanoa sen, että tuon miehen tapauksessa on unohtunut sellainen asia, että vain ne uurnilla annetut äänet ratkaisevat siinä, tuleeko hän valituksi hakemaansa tehtävään. Meillä Suomessa ei ole niin paljon kokemusta tällaisesta vaalitavasta, missä kaikki on puhdasta “showta”, ja ihmisiä huudatetaan kuin rock-konserteissa.

Ainoa mikä tuossa kampanja-tavassa on tärkeää, että ihmiset katsovat televisiota, ja kiinnostuvat nimenomaan tämän ehdokkaan sanomasta sekä hänen esiin tuomistaan asioista. Ja tuossa mallissa sitten kiinnostusta ehdokkaaseen sitten herätetään lähes keinolla millä hyvänsä. Viimeisin malli tästä kiinnostuksen herättämisestä on se, että joku aikuisviihdetähti käy kertomassa äänestävänsä jotain ehdokasta, koska tämä kertoo “selvästi sen mitä mieltä hän on mistäkin asiasta”. Tuon tekniikan tarkoitus ei ole vakuuttaa äänestäjiä suoraan, vaan saada ihmiset kiinnostumaan kyseisen ehdokkaan tukiryhmän toimittamasta aineistosta.

Tuolloin ihmisiä kannustetaan käymään tuon poliitikon kotisivuilla sekä muutenkin tutkimaan sitä, mitä hän todella sanoo, ja se sitten on joillekin ollut vähän uutta. Tuohon kiinnostuksen herättämiseen kuuluu myös “antimainonta”, eli siinä ehdokasta ehkä hiukan pilkataan tai muuten häntä kohdellaan hieman “alentuvasti”. Mutta tuolloin pitää muistaa se, että mitään “pilailu-ääniä” ei ole vaalilautakunnan silmissä olemassa, vaan kaikki äänet, jotka voidaan hyväksyä merkitsevät sitä, että joku saa sitten merkitä tililleen kannatusta. Ja tuolla tavoin sitten se, kumpi kuka ehdokkaista oli äänestäjistä toista parempi mitataan sillä, että kenellä noista ehdolla olevista henkilöistä on eniten ääniä omassa äänestyslippu-kasassa.

Tuolloin sitten on henkilö valittu virkaansa tai tehtäväänsä, vaikka ne äänet olisi sitten miten pilanpäiten annettuja. Syy miksi tällainen Trump nyt sitten on noussut valtaan johtuu siitä, että ihmiset ovat kautta koko maailman kyllästyneitä poliittisiin päättäjiin, jotka eivät kuitenkaan äänestäjien mielestä aja kenenkään muun kuin oman itsensä sekä oman edustamansa ryhmän asioita. Tällä tarkoitan sitä, että mitään käytännön asioita ei yksikään edustaja tai presidentti koskaan ihmisille anna ainakaan heidän omasta mielestään.

Tällainen ajattelutapa sitten aiheutti sen, että meidän maassamme pääsi parlamenttiin myös eräs nyrkkeilijä lähinnä siksi, että hän oli hiukan erilainen kuin muut ehdokkaat. Maailmassa eli länsimaissa on monia ihmisiä, jotka eivät koskaan ole päässeet hyötymään esimerkiksi mistään talouskasvusta, ja samalla esimerkiksi juuri amerikassa on miljoonia ihmisiä, joilla presidentinvaihdos tarkoittaa vain uusia sotia. Ja uusi sota taas näkyy tavallisten miesten kohdalla vain siinä, että he lähtevät ryömimään johonkin kaukaiseen maahan kasarmien edestä ryömimästä.

Kun puhutaan siitä, kuinka väsyneitä amerikkalaiset ovat sotaan, joka on jatkunut ties kuinka pitkään, ja tulee vielä edelleen jatkumaan, niin tietenkin se, että televisio on täynnä pelkkiä ikäviä asioita varmasti stressaa noita ihmisiä. Ei varmaan merijalkaväen miehistä ole mukavaa tuijottaa televisiosta jatkuvia “yanks go home”-mielenosoituksia, kun he  itse ovat juuri vaarantanut henkensä tuolla kaukana jonkun “hyvän asian” takia.

Toki se on myönnettävä, että ehkä jostain afgaanista ei ole mukavaa, kun amerikkalaiset räiskivät häntä tai jotain hänen tuttavaansa konekiväärillä. Toisaalta kukaan noista kentällä toimivista sotilaista ei varmaan sinne Afganistaniin ihan huvikseen olisi ollut lähdössä, vaan päätös tuosta operaatiosta tehtiin jossain muualla kuin noiden miesten biljardipöydän ääressä.  Mutta toki voidaan aina sanoa, että mikään valtio ei vain saa rakentaa omaa turvallisuuspolitiikkaansa sekä asevoimiaan sokean luottamuksen varaan, vaan aina pitää olla varautunut pahimpaan.

Joten valtio tietenkin noudattaa sellaista politiikkaa, että “sic vas et pacem  para bellum” joka tarkoittaa latinaksi “jos haluat rauhaa, niin valmistaudu sotaan”. Tuo on siis malli, minkä mukaan realistista turvallisuuspolitiikkaa tehdään, mutta siihen tietenkin liittyy sellainen aspekti, että sama asia joka näyttää hyvältä valtion johdon mielestä ei ehkä ole aivan niin upeaa niistä miehistä, jotka ryömivät kasarmien edessä saadakseen palkkansa ja ehkä paikan jossain yliopistossa.

Amerikkalaisten tapa käydä tuota “terrorismin vastaista sotaansa” on hiukan raukkamaista, eli siinä käytetään paljon robotteja, joiden pudottamisesta ei seuraa niitä käyttäville valtioille miehistö-tappioita, mutta kuten tiedämme, niin jokainen maailman sotilasjohtaja varmaan kuitenkin mieluummin kirjaa vastapuolen kuin omiensa tekemiä tappioita. Ja aina voimme sitten lohduttautua sillä, että eipä tuo talibanien sekä muiden jihadistiryhmien kalusto niihin miehitettyihinkään koneisiin tehoa, eikä muutenkaan esimerkiksi poliisien tapa käyttää voimaa ole mitenkään erityisen urheilullista tai reilua.

Näistä operaatioista tehdään aina päätös ulkopoliittisen johdon toimesta, ja näiden operaatioiden ylin hyväksyjä istuu tällä hetkellä USA:ssa osoitteessa Pennsylvania Avenue 1600. Kun palataan taas siihen, että äänestäjät itse ovat tuon Trumpin sinne Valkoiseen taloon Pennsylvania avenue-kadun varrelle lähettivät, niin ehkä tämä sitten avaa ihmisten silmät sille, että joskus saattaa myös äänestäjä tehdä vääriä valintoja.

Mutta ehkä sitten myös Suomessa tämä Herra Trump avaa ihmisten silmät sille, että aina ei äänestäjä saa sitä, mitä hän haluaa, vaan sitä mitä hän tilaa. Ja kuten tiedämme, niin voihan tämä tilanne sitten tulla eteen myös Suomessa, eli joku rock-muusikko voi sitten ryhtyä pilanpäiten ehdokkaaksi, jolloin hän voi sitten saada taakseen sen verran ääniä, että pääsee presidentiksi asti. Joten mitä pitäisitte sitten siitä jos meillä olisi presidenttinä joku Andy McCoy, jota mikään ei muuten estä pyrkimästä presidentiksi meidän suloisessa maassamme.  

https://sites.google.com/view/trumpjaamerikankansa/etusivu

http://trumpinamerikka.webnode.fi

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Lehdistön käyttö painostamiseen sekä yllyttäminen viran viemiseen ovat asioita, joita kukaan ei omalle kohdalle toivo

Mitä tehdään silloin, jos esimerkiksi valtion johtaja jakaa tietoja, jotka on merkitty salaisiksi, ja vahingoittaa kansallista turvallisuutta? Siinä sitten on pulma, jonka ratkaiseminen on erittäin vaikeaa. Presidentti toki on valtion päämiehenä sotilaiden esimies, mutta toki hänenkin olisi kunnioitettava noita salassapitoa koskevia määräyksiä, vaikka hän on sellaisessa asemassa, että kyseisen henkilön arvosteleminen voi saattaa sotilas- tai siviilihenkilön erittäin vaikeaan asemaan. Vaikka presidentti ei saa pidättää ihmisiä lain mukaan, niin kuitenkin välillä huomaan, että joissakin tapauksissa esimerkiksi presidentin toiminnasta negatiiviseen sävyyn kirjoittaneiden henkilöiden on oletettu pitävän vain “päänsä kiinni, koska ei ole hänen asiansa kommentoida esimiestensä toimia”.

Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että on tilanteita, mitä kukaan ei toivo omalle kohdalle sattuvan, ja yksi niistä on julkisuuden käyttö henkilöön kohdistuvaan painostamiseen. Tällaisia tilanteita sitten vielä kärjistetään sillä, että sitä levitetään julkisessa sanassa, mikä tarkoittaa sitä, että presidenttiä ikään kuin yllytetään käyttämään valtaoikeuksiaan alaisiaan kohtaa. Kuitenkin on sanottava, että kaikissa valtioissa on vähän eri käytäntö siitä, miten esimerkiksi poliiseja sekä sotilaita kohdellaan, jos heillä menee presidentin kanssa “sukset ristiin”.

Saattaa olla niin, että esimerkiksi joku tiedustelu- tai poliisijohtajan virka on kaksiosainen. Se tarkoittaa sellaista asiaa, että vaikka kyseiseltä henkilöltä viedään johtajan virka, niin hän silti jää työhön poliisiin tai asevoimiin. Eli tuolloin presidentti vain ei häntä enää tapaa. Mutta kun puhutaan alaiseen kohdistuvasta erotus-oikeudesta, niin tietenkin osassa maita esimerkiksi presidenteillä on tällainen oikeus, mutta silloin kannattaa hiukan miettiä sitä, että kannattaako hänen tuota valtaa käyttää aivan huvikseen? Näet kun puhutaan esimerkiksi muistioista sekä kaiken maailman muista papereista, niin silloin tietenkin niissä pitää olla jonkinlaisia rikkeitä, jotta tuo päätös olisi jotenkin perusteltavissa. Ja nyt sitten tullaan vallankäytön psykologiseen puoleen.

Jokainen asiakirja on valtavan voimakas, jos se on sellaisen henkilön käsissä, joilla jo muutenkin on oikeus erottaa alaisiaan. Se tarkoittaa sitä, että tällainen johtaja varmasti näkee vain sitä, mitä hän haluaa nähdä. Varsinkin jos hän sattuu jotain henkilöä vihaamaan, niin pelkkä väärän värinen solmio riittää silloin alaista koskevan erottamispäätöksen tekemiseen. Ja tietenkin se sitten lisää virkaan kohdistuvaa painetta käyttää valtaa tavalla, mikä on demokratialle vierasta, koska se lisää esimerkiksi julkisen sanan valtaa johtajaan. Yksinvaltiaalle johtajalle on helppo kuiskutella korvaan sellaisia asioita, mitä ei varmasti kukaan oikeasti haluaisi edes olevan totta.

Tuolloin esimiestä painostetaan  lehdistön avulla käyttämään erottamis-oikeuttaan vihjailemalla siitä, että “kenenkään ei tarvitse sietää hankalaa alaistaan”. Ja sitten tietenkin voidaan vähän vihjailla, kenen kanssa ei sitten kannata ryhtyä kaveeraamaan, jotta oma ura ei tuhoutuisi. Kuitenkin voidaan sanoa, että on olemassa sellaisia tapoja toimia, että siinä ei varmaan koskaan olla mietitty ollenkaan, kun aletaan antaa lausuntoja. Kun oikeasti ihminen lähtee tekemään päätöksiä jostain asiasta, niin hänen pitää aina toivoa parasta, mutta varustautua kaikkein pahimpaan. Eli koskaan ei saa luottaa siihen, että kaikki olisi mennyt oikeasti niin kuin on suunniteltu.

Varsinkin liike-elämässä sekä valtionhallinnossa työskentelevän täytyy aina muistaa se, että jos hän kirjoittaa tai puhuu asioista väärällä tavalla, eli yllyttää esimerkiksi väkivaltaan tai muuten sopimattomaan toimintaan, niin silloin eteen tulee sellainen tilanne, että hänen tuttavapiiriinsä kuuluvia henkilöitä sitten saattaa ryhtyä kiinnostamaan hänen työpaikkansa, jolloin he saattavat sitten käydä kuvaamssa noissa tilaisuuksissa, ja laittaa filmejä jakoon, sekä kantelemassa mielestään sopimattomasta käytöksestä vaikkapa toimittajille, jotka sitten laittavat noita mahdollisesti hyvinkin ikäviä film, jotta tuon virkamiehen tai johtajan mainetta saadaan pilattua. Ja sitten tietenkin esimerkiksi tietyissä studioissa olisi hienoa tentata ministereitä ja muita vastaavia henkilöitä sillä, että “mitä mieltä hän tuosta on?”.

Varmasti myös tapausta kommentoidaan lehdistössä sillä tavoin, että siinä ei kokonaisuutta käsitellä ollenkaan, vaan koko ajan esillä on vaikka kaksi sanaa, joilla sitten tehdään suurta politiikkaa. Tällaista näkee välillä muuten oikeussaleissa, kun asianajaja esittelee ihmisen päiväkirjaa todisteena. Siinä saattaa satoja sivujen joukosta olla poimittuna kaksi lausetta, joita sitten hoetaan koko istunnon ajan, ja samalla otetaan sellainen vähän ivallinen ilme kasvoille. Nuo kaksi lausetta varmaan tekevät tuollaisten juristien silmissä jonkun ihmisen psyykkisesti häiriintyneeksi, ja onhan siinä mukavaa sitten hokea fraasia “ettekö ole näin sanonut”. Tuolloin kyse on siitä, että millaista retoriikkaa eli esitystapaa käytetään asian esittämiseen.

Tämän takia itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi oman päiväkirjan voi pitää Internetissä julkisena, jotta muutkin kuin asianajajat sekä psykologit voivat sitä katsoa. Nimittäin monesti käy niin, että siitä sitten kaivetaan kaksi sanaa, joilla revitellään ympäriinsä. Jos asiayhteys missä nuo kaksi sanaa tulisivat sitten esiin, niin silloin saattaa koko asia muuttua. Se kumpi antaa oikeudessa vakuuttavamman kuvan ihmisestä on sitten jokaisen itsensä päätettävissä. Joku kahden kesken kerrottu asia, jota toinen voi sitten väittää keksityksi, vai satoja sivuja julkaistua tekstiä, sen voi jokainen itse päätellä.

Jokaisen ihmisen kirjoituksiin voidaan aina suhtautua kahdella tavalla, joko niitä käsitellään rakentavasti kokonaisuuksina, tai sitten niistä voidaan ottaa käsittelyyn kaksi sanaa, joita levitetään sekä hoetaan ismien tapaan ympäriinsä. Niistä tehdään iskulauseita, joiden tarkoitus on hankkia suosiota kaveripiirissä.  Sitten voidaan kädellä peittää vähän omaa suuta, jotta toinen ei muka huomaisi hymyä, joka johtuu siitä, että toinen on epähuomiossa päästänyt jonkun tuttavansa tai vanhempiensa tuttavan lapsen selkänsä taakse kirjoittaessaan päiväkirjaa.

Siinä sitten voidaan koulun pihalla hankkia suosiota sillä, että hoetaan koulun “primus motorille”, kuinka tyhmä toinen ihminen sitten on, kun vanhempien ystävän lapseen sattui luottamaan. Tuollaista tapaa hankkia tietoja voidaan kyllä kutsua aseman väärinkäytöksi. Eikä mielestäni ole kovin mukavaa jos esimerkiksi joku psykiatri sanoo, että hänellä on vaitiolovelvollisuus, mutta kuitenkin hän sitten luovuttaa potilastaan koskevia tietoja tämän sukulaisille. Tietenkin tuollainen teko on todella upea siltä kannalta ajatellen, että tuolloin voi psykiatri vähän niin kuin työntää päätään pensaaseen.

Mutta tuollainen asia sitten saa aikaan, sen että potilas ei mitään jatkossa halua näille mielenterveyden ammattilaisille kertoa, koska se sitten varmasti on “mukava” yllätys, kun noita asioita aletaan käsitellä illalla ruokapöydässä. Kun puhutaan siitä, mitä varten ihmisillä on vaitiolovelvollisuus, niin se on varten, että noille mielenterveyden tai muiden vastaavien alojen ammattilaisille uskalletaan jotain puhua. Sitä ei olla tarkoitettu siihen, että tuota sanaa käytetään siihen, että ihmisen luottamus petetään silloin, kun henkilökunta niin haluaa tehdä, koska jos tuo temppu sitten kerran tehdään, niin silloin luottamuksen rakentaminen uudelleen on todella vaikeaa.

Tuolloin saattaa käydä niin, että henkilö ei enää haluakaan tehdä mitään yhteistyötä hoitohenkilökunnan kanssa. Ja sitten saattaa hyvinkin tärkeitä asioita jäädä huomaamatta. Kun muutenkin puhutaan vankimielisairaalaan sekä muihin psykiatrisiin laitoksiin sijoitetuista henkilöistä, niin silloin pitää muuten muistaa mainita se, että potilas tai asiakas sitten saattaa opetella mielistelemään henkilökuntaa. Ja se saattaa merkitä sitä, että tuollainen henkilö muuttuu vaaralliseksi. Nimittäin ihminen oppii mallioppimisen kautta sen, mistä psykiatri ikään kuin pitää. Tuolloin sitten saattaa tuollaisesta laitoksesta päästä ulos henkilö, joka on todellisuudessa vaarallinen. Niissä paikoissa kyllä oppii manipuloimaan sekä “hymyilemään” ihmisille, joilla on valtaa.

Vaikka suurin osa näistä ihmisistä on laitoksista päästyään ollut aivan kunnolla, niin aina välillä eteen tulee henkilö, joka sitten komeilee Alibin kansikuvassa. Samoin aina välillä tulee eteen tilanteita, missä kyseinen henkilö on matkustanut esimerkiksi ulkomaille, ja siellä sitten on tapahtua sellaisia asioita, mistä ei kukaan koskaan halua lukea. Näiden asioiden takia kaikista psykiatriaan liittyvistä asioista pitää henkilökunnan osata olla vaiti. Näet sillä estetään sellainen toiminta, missä toisen ihmisen päälle työnnetään omia väkivaltarikoksia. Eli esimerkiksi murhien tekotapa sekä henkilön nimi tai vastaavat asiat ovat aina erittäin tarkan vaitiolovelvollisuuden takana. Eikä noita asioita saa missään tapauksessa levitellä missään, koska aina välillä tulee varmasti eteen tapauksia, missä lapsi on houkutellut uhreja vaikkapa pedofiilivanhemmille. Tuolloin tietenkin asiaa pitää pohtia monialaisessa ryhmässä, missä varmasti ei kukaan saa sitten niitä levitellä.

Samoin maailmalla on ollut tilanteita, missä vain toinen lapsista on saanut selkäänsä. Ja se sitten tietenkin on aiheuttanut sisarusten välille konflikteja. Noita tilanteita on varmasti ollut perheissä, joissa ensin vanhemmat ovat eronneet, ja sitten he ovat perustaneet perheen uusien ihmisten kanssa. Ja kun yhteisiä lapsia on uusien puolisoiden kanssa tullut, niin nämä vanhasta liitosta peräisin olevat lapset saattavat jäädä täysin vaille huomiota, tai joutua molempien perheiden taholta tulevan psyykkisen sekä fyysisen väkivallan uhreiksi, jolloin ihmisen kehitys saattaa kääntyä “ei toivottuun suuntaan”, mistä saamme ehkä lukea lehdistä.

Mutta ihmismieli on raadollinen sekä äärettömän pelottava, ja siksi missään tapauksessa ei saa mitään noiden ihmisten asuinpaikkoja koskevia tietoja ryhtyä jakelemaan, koska joku muu sairas henkilö voi sitten ryhtyä jäljittelemään tuollaisia järkyttäviä asioita. Tässä kirjoituksessa ei muuten puututa mihinkään yksittäiseen tapaukseen, vaan käsitellään asioita, joista on paljon kerrottu sekä kirjoitettu. Vaitiolovelvollisuus on asia, mistä aina välillä keskustellaan, mutta se on tehty suojelemaan ihmisiä mielivallalta. Eli kaikki viittaukset mitä tässä tekstissä on eläviin henkilöihin ovat puhtaasti sattumaa.

https://sites.google.com/view/presidentinpainostaminen/etusivu

http://pressidentinpainostaminen.webnode.fi

Presidentti Donald Trumpin tekemä FBI:n päällikköön kohdistama erottamispäätös sekä maamme lehdistön tapa uutisoida sitä on ikään kuin vastaavan päätöksen manaamista meidän maassamme

Yllä: Kuva elokuvasta "Manaaja" (The Exorcist, 1973)

Termi “manaaminen” on oikeastaan vanhaan kansanperinteeseen kuuluva tapa, jossa “paholaista” ikään kuin houkuteltiin astumaan esiin. Siinä ikään kuin tehtiin asioita, joissa paholaista pilkattiin, tai sitten toimittiin muuten väärin. Esimerkiksi paholaista houkuteltiin näyttämään se, “mitä löytyy sieltä housuista”, kuten vanha kansa tietää. Tässä juuri sitten katselin tuota maamme lehdistön tapaa käsitellä vallan käyttöä, ja siinä sitten taas ryhdyttiin vähän niin kuin pelottelemaan sillä, että jos maamme hallitusta tai poliittista johtoa arvostellaan, niin tuloksena on automaattisesti potkut.

Tuota asiaa ei tietenkään kukaan oikeasti mene sanomaan, vaan tuollaista sitten tietenkin vaaditaan sellaisten käsitteiden kautta, kuin että joku virasto on ikään kuin jäänyt “polkemaan paikoilleen” tai joutunut jotenkin “epäjärjestykseen”, kun sen päälliköt eivät muista, että presidentit ovat todellisuudessa koskemattomia. Ja tuon takia sitten täytyy ihmisiä välillä muistuttaa kuolevaisuudestaan, jotta sivistys palaa maahan suloiseen. Tässä sitten pitää muistaa sellainen asia, että samaan aikaan aletaan kilpailla siitä, kuka mahtaa olla maassa sivistynein, ja tietenkin sivistykseen kuuluu se, että henkilö muistaa, miten häntä voidaan palkita. Mutta usein palkinnot menevät vain sille, joka osaa olla kiltti.

Mikäli tuhma setä sitten arvostelee presidenttejä tai valtion johtajia, niin silloin tietenkin on hänen osansa oleva kammottava julkinen proskriptio, missä kaikille muille käydään näyttämässä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät muista kumartaa valtion johtoa, tai kaikkia niitä joita valtion johto on henkilön esimiehiksi määrännyt. Koko olemassaolonsa ajan lehdistö tai mediatalojen omistajat ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi lähes kaikessa, koska lehtimiesten kautta kulkivat kaikki poliittisen johdon lausunnot.

Maassamme on siksi ollut sellainen tapa, että lehdistön avulla voidaan henkilöä painostaa eroamaan. Tai sitten on hänen esimiehiään kannustettu erottamaan “ikävät alaisensa”, joiden toiminta ei miellytä heitä itseään tai lehdistöä. Tietenkin presidenttejä korotetaan kaikin mahdollisin tavoin, ja heistä tehdään kaiken mahdollisen osaajia, joita kukaan ihminen maailmassa ei kuitenkaan koskaan ole.

Presidenttien tehtäviin kuuluu valtion johtaminen, eikä se tee heistä esimerkiksi putkimiehiä tai muita vastaavia ammattilaisia, eikä myöskään poliittinen päätös mistään asiasta tee esimerkiksi toukokuussa olevaa lumisadetta olemattomaksi. Eli varmaan mikään sään herra ei edes maailman mahtavin mies ole, ellei hän sitten päätä sytyttää esimerkiksi Kanadan tai Venäjän metsiä tuleen, jolloin hiukkaspilvi sitten pimentää maan, jolloin syntyy ydintalveksi kutsuttu ilmiö. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, miten maamme lehdistö on käsitellyt sivistystä, niin tietenkin voidaan sanoa, että miljoonan euron antaminen vähävaraisten lasten jääkiekkoharrastukseen on todella hieno ele, mutta tietenkään sivistys ei sinällään mikään kilpailu ole. Ja muuten tuon lahjoituksen saa vähentää veroista, mutta hieno ele kyseessä kuitenkin on, kun ihminen omista rahoistaan tuollaisen lahjoituksen tekee.

Keskusteltaessa siitä, mitä jotkut henkilöt maassamme ovat tehneet, niin katson surullisena sitä asennetta, että heille on ainakin lehtien tai median mukaan ollut täysin sama, mistä asioista leikkauksia tehdään, kunhan se ei heitä itseään koske. Kunnes sitten on heidän itsensä työpaikkaa lähdetty viemään tai avustajien määrää vähentämään, tai heidän saamiaan määrärahoja on leikattu. Itse kyllä olen sitä mieltä, että voidaan kysyä kyllä, että mihin esimerkiksi valtiotietelijä tarvitsee määrärahoja, koska tuota tiedettä koskevaa tutkimusta tehdään lähinnä valtion arkistoissa ja julkisia lähteitä käyttäen. Eli missä ovat ne miljoonien eurojen määrärahat, joiden turvin esimerkiksi juuri valtiotieteiden tukija voisi matkustaa Washingtoniin tutkimaan Pentagonin arkistoja?

Kun puhutaan työpaikkojen vähentämisestä, niin silloin tietenkin asiaa perustellaan sillä, että jos henkilökuntaa on vähän, niin silloin syntyy säästöjä. Kuitenkin tuolloin käy usein niin, että samalla työuupumus sekä sairauspäivät lisääntyvät. Kun ihminen jää yksin työnsä kanssa, ja kukaan ei häntä arvosta työnsä kautta, niin silloin varmasti esimerkiksi alalta poistumisia tapahtuu. Keskusteltaessa kaiken maailman työläisistä, joilla ei mitään koulutusta ole, niin ennen esimerkiksi käsityöläisiä arvostettiin oikeasti. Heidän tekemiään töitä kehuttiin, mutta sitten tuli vallalle sellainen asenne, että tällaista henkilöä, jolla ei ollut mitään virallista ammattitaitoa osoittavaa paperia sai  simputtaa työelämässä miten esimiestä sattui huvittamaan. Joten siksi en ihmettele, miksi niin moni nuori käy ammattikoulun, vaikka tuo aika elämästä ei ehkä sitä kaikkein mukavinta kuitenkaan ole.

Mutta kuten tiedämme, niin varmasti ammattimies saa vähän toisenlaisia vastauksia työhakemuksiin kuin joku, jolla ei noita papereita ole. Ja vaikka kuinka puhutaan maksullisesta yliopistosta, niin kuitenkin joku sellaisia käy myös siellä suuren meren takana olevassa maassa nimeltään Amerikan yhdysvallat. Maamme julkisen sanan suhtautuminen tuohon valtioon on jotenkin erikoinen, koska vaikka me emme muka tunnusta heidän järjestelmäänsä, niin kuitenkin monia puolue-eliittiin kuuluvia poliitikkoja on kuitenkin käynyt kouluja tuossa maassa, jonka maaperällä tehtyihin tutkimuksiin vedotaan monissa tapauksissa. Eli yhteen aikaan erityisesti lääketiedettä kehitettiin erityisesti UCLA:ssa (University of California Los Angeles), joka näkyi monissa tiedelehtien artikkeleissa lähdeviitteenä .Tai ainakin monissa lehdissä esimerkiksi lääketieteellistä tutkimusta käsittelevissä artikkeleissa tekstin alussa olivat sanat “UCLA:ssa on tehty tutkimus, missä…”

Ja tietenkin se miten USA:n poliittinen sekä yhteiskunnallinen käsitys ihmisten arvosta sekä mahdollisuuksista jotenkin poikkeaa maamme näkemyksistä liittyy sellaiseen käsitteeseen kuin “self made man”. Tuo käsite tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset ovat syntyneet maailmaan tasa-arvoisina, joten kaikki mitä ihminen tekee elämässään on hänestä itsestään kiinni. Eli syntyminen johonkin tiettyyn perheeseen ei takaa suoraan sitä, että hänestä tulee yhtään mitään. Siinä amerikkalainen ajattelutapa poikkeaa siitä, mihin kuninkaiden aikaan oli totuttu. Ja vaikka amerikassa on maksullisia yliopistoja, niin kuitenkin hekin niitä käyvät.

Eivätkä kaikki yliopistot ole siellä Yalen yliopistoja, vaan myös muut yliopistot tarjoavat palveluitaan opiskelijoille, jotka eivät aina ole mistään Houstonista kotoisin olevia miljonäärejä. Se miten amerikkalainen malli erosi kuninkaiden mallista, niin se antoi jokaiselle ihmiselle ainakin teoreettisen mahdollisuuden hakea virkoja sekä menestyä. Kuninkaan johtamassa vallassa sitten taas kaikki virat periytyivät, joten ihmiset sitten osasivat jo nuorina mielistellä johtajiaan, jotka sitten todellisessa elämässä osoittautuivat ehkä erittäin epäpäteviksi johtajiksi, jotka sitten haaskasivat oman armeijansa jossain taistelukentillä.

https://sites.google.com/view/trumpjamanaaja/etusivu

Ranskan vaalit olivat varmasti hyvin vakava takaisku lobbareille, joiden tahtoon on ennen ollut tapana sanoa "kyllä"

Ranskan presidentinvaalien tulos oli sitä, mitä voidaan hyvällä syyllä odottaa. Uusi presidentti sai ensinnäkin taakseen kansainvälistä tukea, joka tullessaan euroopalle mieluiselta taholta kuten USA:n entiseltä presidentiltä Barack Obamalta sekä muutamilta muilta tahoilta satoi tukea tälle euroopan “ei populismiin sekä siihen menetelmiin turvautuvalle vaihtoehdolle”. Kuitenkin voidaan sanoa, että Eurooppa ei ole tämän jälkeen entisensä. Tämä valinta sitten osoitti sen, että todellisuudessa häviäjiä ovat ne taho, joiden ajatuksena on ollut kansallisen itsemääräämisoikeuden lisääminen.

Tuollaiset tahot on helppoa nimetä populisteiksi, vaikka tietenkin tällainen sanamuoto varmasti ei ole mitenkään kovin miellyttävä ajatus. Politiikkaan kuuluu tietynlainen retoriikka, ja tietenkin äänestäjille pitää jotain hyvää sanoa, kun sitten ryhdytään ajamaan omaa asiaa siten, että pyritään valtion johtotehtäviin. Vaikka kuinka haluaisimme olla sellaisia ihmisiä, joihin ei voida vaikuttaa populististen  
menetelmien avulla, niin kuitenkin varmasti kaikki me äänestämme sellaista ihmistä, jolla on meille itsellemme paljon annettavaa.

Kuitenkin tässä tapauksessa voimme sanoa, että kukaan meistä ei ole immuuni populismille. Vaikka toinen osapuoli kuinka tuntuisi olevan sellainen, jonka mielipiteitä me haluaisimme kuunnella, niin aina voi käydä niin, että hän ei kuitenkaan suurta ihmismassaa kykene miellyttämään. Tietenkin valtiollinen sekä kansallinen itsemääräämisoikeus ovat asioita, joiden kanssa on aina välillä tehtävä selväksi se, että isojen valtioiden intressit EU:ssa voivat olla hiukan erilaisia kuin pienten valtioiden. Samoin Hollannin käsitys esimerkiksi yhteisestä puolustuspolitiikasta voi olla hieman eri asia kuin Suomen käsitys samoista asioista. Oman maamme itärajan pituus on vähän yli tuhat kilometriä, joten sen takia voidaan keskustella siitä, että mikä on meidän oma etumme tässä asiassa.

Yhteinen puolustuspolitiikka voi näet johtaa siihen, että Suomi joutuu osaksi NATO:n sekä Venäjän välistä konfliktia. Ja kuitenkin samalla tavalla voidaan keskustella siitä, että kunnioittaako kukaan meidän omaa aluettamme, jos sitten todellisessa elämässä aletaan käydä todellista sotaa. Kuitenkin voidaan sanoa, että jos emme rauhan aikana osoita tukea niille, jotka ovat joutuneet aggression kohteeksi.

Venäjä on sen verran vahva toimija maailman kaikilla kentillä, ja sen ydinaseita pelätään todella paljon, joten jos tuollainen konflikti sitten alkaa, niin uskon että kovin moni valtio ei sitten myöskään Suomelle tule aseita toimittamaan. Näet harva valtio maailmassa kuitenkaan haluaa sotaa Venäjää vastaan. Samoin toisten valtioiden päämiesten uhkaaminen ei varmasti ole kenenkään mielestä kovin järkevää. Kun puhutaan siitä, että esimerkiksi Venäjä haluaisi sitten hyökätä Suomeen, niin silloin tietenkin sen johdon pitää tällainen asia sitten jotenkin perustella, ja perusteluksi kelpaa hyökkäys tuon valtion kansalaisia vastaan.

Termillä “tiedustelupalvelu” on kansainvälisessä politiikassa oma merkityksensä. Tämä termi voi tarkoittaa esimerkiksi puolisotilaallisia joukkoja tai erilaisia erityistoimenpiteitä käyttäviä valtiollisia ryhmiä, jotka voivat esimerkiksi kerätä tietoa kohdemaastaan sekä esimerkiksi suorittaa hyökkäysvalmisteluja kuten salamurhia ja sabotaasi-tehtäviä ja niiden tehtävänä on myös trollata tappiomielialaa kohdemaassaan. Tuosta toiminnasta vastaavat näiden laitosten alla toimivat INFO-OP eli informaatio-operaatioihin koulutetut osastot.

Se että esimerkiksi joku tiedustelupalvelu tekisi yhteistyötä äärioikeiston kanssa voisi olla tällaisen hyökkäyksen kannalta perusteltua. Nimittäin silloin saadaan aikaan “maskirovka”, eli “mainilan laukausten” kaltainen provokaatio, mikä oikeuttaa tuon maan johdon muiden silmissä ryhtymään sotatoimiin valitsemaansa kohdetta vastaan. Tuohon aggressioon riittää sitten sellainen asia, että maamme viranomaisten katsotaan olevan kyvyttömiä suojelemaan tuota vähemmistöä.  Politiikkaan kuuluu muuten sellainen retoriikka, että kukaan ei varmasti toista ehdoin tahdoin uhata, vaikka se ehkä joskus olisi muka loistava sanamuoto.

Ranskan presidentinvaalit ovat asia, mikä varmasti oli tappio monille tahoille, joista yksi on EU:n loppua toivovat lobbarit. Noiden tahojen mielestä koko unionia ei edes tarvita, vaan paras keino ajaa omia asioita olisi se, että kaikki EU-maat toimivat vain omaa kansallista etuaan ajatellen. Se että Ranskan kansa äänesti siten kuin se äänesti ei välttämättä tarkoita sitä, että mikään vaihtoehto olisi oikeastaan kovin paljoa toista parempi. Se että emme maksaisi EU:n jäsenmaksuja ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tuota samaa kustannuserää ei tulisi jostain muusta viranomaistoiminnasta. Jos emme olisi Schengen-alueen jäseniä, niin silloin meidän pitäisi hoitaa itse tulli- sekä rajavartiolaitoksen toiminta, ja tietenkin se sitten maksaa rahaa, koska nuo välineet mitä tuossa työssä sitten tarvitaan eivät ole mitään kovin halpoja, ja silloin emme saisi esimerkiksi lainata muiden maiden välineitä samalla tavalla.

Kuitenkin se sitten taas lisäisi omaa kansallista päätöksentekoa koskevaa päätäntävaltaa, mutta kuitenkin se että me emme itse tee esimerkiksi kaikkea rajavalvontaa koskevaa työtä ei kuitenkaan tarkoita, ettei tuota työtä tarvitse jossain tehdä. Kun puhutaan siitä, että schengenin tarkoitus on nimenomaan keventää EU:n rajavalvontaan kohdistuvia kustannuksia, niin usein unohdetaan sellainen asia, että on maita, jotka ovat toisten EU-maiden ympäröimiä, ja käytännössä kaikki tavara, mikä EU:hun tulee tullataan muualla kuin tuossa maassa.

Meillä taas on sitten Venäjä rajanaapurina, mikä taas lisää maamme  omien viranomaisten työtaakkaa, ja etelässä sitten tietenkin odottaa joukko afrikkalaisia, joiden kohtelu on todella ongelmallista. Nimittäin on olemassa kansainväliseen merilakiin liitetty pykälä, jonka mukaan haaksirikkoisia on autettava, ja ketään ei saa jättää mereen hukkumaan. Ongelma sitten on se, että nämä ihmiset jotka onnellisesti pyrkivät Eurooppaan saattavat kaataa veneensä, jotta he pääsisivät uimalla maihin. Ja tässä sitten eteen tulee sellainen asia, että osa maailman maista on säätänyt sellaisen lain, jonka mukaan maalle päässeet pakolaiset otetaan vastaan olipa heidän pakolais-statuksensa sitten humanitäärinen tai puhtaasti elintasoon perustuva.

Tähän pakolaisten ryntäämiseen euroopan alueelle ei kukaan ole todellisuudessa varautunut. Lobbareille jotka ovat luottaneet massiiviseen lehdistön käyttöön sekä populismiin ja uhkailuun on tämä Ranskan vaalien tulos kuitenkin varmasti karvas tappio. Ennen on ollut tapana ikään kuin myöntyä tuollaisten pesäpallonmailoja heiluttavien äärijärjestöjen edessä, jolloin sitten “on vain ollut pakko” tehdä sellaisia päätöksiä, jotka eivät miellytä äänestäjiä. Samoin tällä tuloksella jyrättiin “katuparlamentti”, joka sitten koki tylyn tappion. Tämä tulos oli varmasti hyvin ikävä niille, jotka haluavat heilutella pesäpallomailoja omien ääripään aatteidensa edistämiseksi.   

http://lobbareidentappio.webnode.fi

https://sites.google.com/view/lobbareidentappio/etusivu

Lehdistötilaisuudet sekä tiedustelutyö varmasti ovat asioita, joita käydään Trumpin aikana läpi tarkasti

Tiedustelupalvelut voivat puuttua vieraiden valtioiden vaaleihin monilla tavoin, eli esimerkiksi jollekin ehdokkaalle voidaan antaa heidän peiteyhtiöidensä kautta omistetuilla TV- tai radiokanavilla ilmaista mainosaikaa. Ehdokkaiden kampanjoihin voidaan myös sijoittaa tiedustelupalveluiden peiteyhtiöiden kautta rahaa, eli esimerkiksi USA:ssa liikemiespeitteen turvin toimiva venäläinen GRU:n tai SVR:n virkailija voi sijoittaa yhtiönsä kautta presidenttiehdokkaan vaalikassaan rahaa. Tai sitten tiedustelupalveluiden INFO-OP-asiantuntijat voivat kouluttaa tai kurssittaa esimerkiksi presidenttiehdokkaiden pr-henkilöitä tai lehdistöedustajia, jotta heidän esiintymisensä tai kampanjoissa esiin nostettavat aiheet ovat kiinnostavia, ja vetävät ihmisiä seuraamaan ehdokkaan kampanjaa.

Tuo tuki kuitenkin kannattaa naamioida hyvin, koska jos ehdokas jää kiinni siitä, että hän on tiennyt saavansa rahaa ulkomaisilta tiedustelupalveluilta, niin se sitten voi merkitä poliittisen uran loppua.  Tuollainen liikemiespeitteen turvin toimiminen on erittäin yleistä, koska yritysten nimiin on helppo varata operaatioissa tarvittavia tiloja kuten hotellihuoneita sekä varastoja. Samoin niiden kautta voidaan hankkia osakkeita esimerkiksi korkean teknologian yrityksistä, mikä takaa sitten sen, että nuo tiedusteluvirkailijat pääsevät katsomaan esimerkiksi mikropiirien piirustuksia.

Tiedustelupalvelut voivat myös hankkiutua ehdokkaan lähelle, ja sitten esimerkiksi tarjota halpaa maakaasua tai öljytuotteita, jos tämä tekee myönnytyksiä esimerkiksi high-tech- tuotteiden vientirajoituksia kohtaan. Samoin vieras valtio voi ikään kuin tulla vastaan neuvotteluissa, jotka koskevat esimerkiksi juuri petrokemian tuotteiden kauppaa, ja samalla vihjailla siitä, että jos heidän oma miehensä pääsee presidentiksi, niin silloin tietenkin tämä antaa uutta potkua neuvotteluihin. Tällaisia menetelmiä sitten käytetään yleensä vahvojen valtioiden välisissä toimissa, joissa varsinaiset salamurha- yms. operaatiot eivät suorastaan ole mitenkään erityisen houkutteleva vaihtoehto.

Kuitenkin valtioiden välisiin suhteisiin kuuluu myös viileitä kausia, ja sen on kokenut maailma kerran toisensa jälkeen. Trump ei varmaan ole mitenkään erityisen mieluisa kaikille ihmisille maailmassa, ja hän varmasti ei enää jatka noiden Guanantanamon vankien vapauttamisia, koska ainakin omien puheidensa mukaan hän on sitä mieltä, että yhtään vankia ei enää pidä sieltä vapauttaa. Kuten olemme huomanneet, niin kyseinen mies muuten käyttää Twitteriä sekä muita sosiaalisen median alustoja ilmoittaessaan kantaansa erilaisiin asioihin, ja tuo sitten on varmaan ärsyttänyt erilaisia poliittisia toimittajia, joiden aika on mennyt ennen virkaanastujaisia odottaessa lähinnä lehdistötilaisuuksissa istuen.

Jos Trump sitten alkaa käyttää Facebookia tai Twitteriä sekä Valkoisen talon kotisivuja julkaisualustana, niin toki hän akateemisesti oppineena miehenä sitten myös hallitsee kieliopin, ja siinä ei sitten toimittajille paljoa työtä tule jäämään, jos hän itse kirjoittaa raporttinsa. Tuolloin ei myöskään toimittajien tarvitse enää sukkuloida lehdistötilaisuuksien sekä työpaikkojen välillä, vaan he voivat sitten tehdä työtään suoraan kotoa. Tuo sosiaalisen median käyttö presidenttien kannan ilmoittamiseen on hiukan uutta, mutta se varmasti on demokraattisempi vaihtoehto kuin joku lehdistötilaisuus, jossa rajallinen aika saattaa latistaa vastaukset.

Samoin jos presidentti ei sitten jotain henkilöitä ole kutsunut lehdistötilaisuuksiin, niin se on heti tulkittu jotenkin sellaiseksi eleeksi, että hän ei osoita tälle ihmiselle enää tukea. Myös siitä että noiden lehdistötilaisuuksien pitopaikat ovat tilanahtauden takia sellaisia, että niihin ei ole mahtunut kaikkia Washingtonin lehtimiehiä on aiheuttanut paineita sekä väitteitä siitä, että joitakin lehtimiehiä on tarkoituksellisesti pudotettu pois noista tilaisuuksista, eli kyse on silloin ollut suosimisesta, jos asiaa kysytään niiltä lehtimiehiltä, jotka on jätetty pois tuosta tilaisuudesta, ja tietenkin lehdistötilaisuuksiin varattu aika on rajallinen.

Tuolloin jokainen asia sitten hiukan latistuu, koska mitään kovin pitkällisiä analyysejä ehditä käymään läpi. Mutta erityisen ikävä asia tuollainen sosiaalisen median käyttö varmasti on niiden toimittajien mielestä, jotka työkseen kävivät noissa “sisäpiirin” lehdistötilaisuuksissa, ja saivat lisäksi maksetun pysäköintipaikan Washingtonin keskustassa. Tuo etu varmaan houkutteli noita ihmisiä ajamaan autolla pari tuntia kymmenen minuutin lehdistötilaisuutta varten.

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/tiedustelupaallikot-yha-varmoja-venajan-sekaantumisesta-usa-n-vaaleihin-trump-olen-suuri-fani/6254020

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Tiedustelu sekä presidentin valta

Turkin tiedustelupalvelua vaaditaan alistettavaksi presidentin komentoon. Tämän viimeisen vallankaappausyrityksen epäonnistuminen lienee ollut hyvin tehdyn tiedustelutyön ansiota, koska kenraalien ja amiraalien keskinäisiä puheluita on voitu kuunnella sekä heidän tapaamisiaan dokumentoida. Näin ollen Turkin poliisi on ollut jo hyvissä ajoin tietoinen tästä aikeesta siirtää valta asevoimille. Eipä ihme että tämän jälkeen tiedustelupalvelun siirtämistä presidentin sekä sitä kautta asevoimien valvontaan vaaditaan julkisesti. Kuitenkin tiedustelupalvelun tehtävänä on paljastaa valtion vastaisia salaliittoja, jotta ne voidaan estää tehokkaasti. Ja jos presidentti sitten alkaa erottaa kenraaleitaan, niin tuollaiset tiedustelun hankkimat tiedot voivat julkaistuna vauhdittaa esimerkiksi oikeusprosesseja, ja myös auttaa siinä, kun kenraalin erottamista perustellaan.

Tällöin seuraava vallankaappaus ehkä onnistuisi paremmin, kun poliisi ei tätä saisi ennalta tietää, ja asevoimat pääsisivät paremmin yllätysasemaan. Presidentin alaisuus tarkoittaa usein sitä, että tuon laitoksen johtoon astuu joku kenraali tai amiraali, jolla on paljon suhteita muihin sotilaisiin, joten totta kai tällainen asia palvelisi paljon paremmin asevoimien johtoa kuin siviilin johtama palvelu. Se mikä on mielestäni ironista tässä vallankaappauksen yrityksessä on se, että tällä kertaa EU ei ole tuominnut tuota tekoa tarpeeksi voimakkaasti, vaikka se on aina olevinaan laillisten hallitusten puolella.

Onko joku sotilasvallankaappauksella saatu valta sitä laillista esivaltaa? Ja tarkoittaako vallankaappaus sitä, että joku marssittaa komppanian verran sotilaita parlamenttitaloon, ja ilmoittaa olevansa maan uusi hallitsija. Eli tarkoittaako tämä sitä, että tuon miehen jokainen käsky pannaan viipymättä toimeen, koska hän sattuu istumaan presidentin virkahuoneessa? Toisin sanoen: onko se että joku sattuu istumaan tuossa hallintopalatsissa maastopuvussa maihinnousukengät jalassaan todiste siitä, että hän on maan laillinen johtaja? Tätä sopii aina välillä miettiä, kun ihminen miettii ulkomaan matkoja, eli sitä missä hän aikoo lomansa viettää.

Mutta kuten tiedämme, niin tiedusteluviranomaisten työhön kuuluu valtion vastaisten salaliittojen paljastaminen, ja eikö Turkin vallankaappausyritys ollutkin juuri sellainen valtion vastainen salaliitto, kuten tiedämme, niin tuollaiset vallankaappaukset olivar aikoinaan esimerkiksi Etelä-Amerikan armeijoiden tapa hoidella asioita, ja ne eivät koskaan ole sen jälkeen kunnioittaneet mitään ihmisoikeuksia. Kuitenkin myös Suomessa on joskus käytetty puolustusvoimien kapinointia ikään kuin sisäpoliittisena painostuskeinona, ja vihjailtu tankkien tulevan kaduille, jos ei upseerien vaatimuksiin suostuta.

Tai en tiedä, että oliko tuolloin Mäntsälän kapinan aikaan sellaisia tankkeja, että niillä olisi voitu vuonna 1932 tehdä yhtä näyttäviä liikkeitä, kuin myöhemmin esimerkiksi turkissa on totuttu näkemään.. Mutta kuten tiedämme, niin upseerien kapinointia on aina pelätty siksi, että he ovat presidentin lähellä. Ja siksi nämä henkilöt sitten ovat sellaisessa asemassa, että he voivat surmata presidentin saman tien, jos heillä on käskyt suorittaa tällainen tehtävä.

Mutta kuten tiedämme, niin tiedustelutyö kohdennetaan sellaisiin henkilöihin, joilla on mahdollisuus suorittaa vallankaappaus, ja koska moni noista vallanhimoisista henkilöistä varmasti haluaisi katsoa noita tiedustelun lähettämiä raportteja ennen kuin ne annetaan presidentille. Tämän takia jokaisella maailman valtiolla, jolla on tiedusteluviranomaiset on oikeastaan kahdet tiedusteluviranomaiset. On asevoimien johtama tiedustelu, sekä poliittinen eli siviilitiedustelu. Tähän jälkimmäiseen kuuluvat vastavakoilu sekä poliisin ATARI-ryhmät, joiden tehtäviin kuuluu myös omien upseerien epäileminen, js kahden linjan pitäminen takaa sen että kukaan ei voi  käyttää tiedustelua hyväkseen ja pimittää omalle itselle vahingollisia raportteja esimerkiksi presidentiltä.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Venäjän uhka sekä sen käyttö maamme sisäpoliittisena lyömäaseena

Kun puhutaan tutkijoiden sekä toimittajien työmoraalista, niin toki pitää muistaa se, että suurin osa länsimaisista tutkijoista sekä toimittajista ovat erittäin korkealla työmoraalilla varustettuja ihmisiä. Mutta muutamissa pienissä asioissa jään itse miettimään sitä, että pitäisikö tutkijoilla tai toimittajilla olla velvollisuus ilmoittaa puoluekantansa tai pikemminkin puolueen jäsenyytensä tai taloudellisia sidoksiaan? Näet meidän maassamme on oikeasti ihan hyvin toimiva koululaitos, joka ei kuitenkaan ole opiskelijoille ilmainen. Venäjän uhkaa on maassamme aina käytetty keppihevosena, ja samoin opiskelijoita on kaikkialla maailmassa lahjottu jonkun poliittisen aatteen taakse esimerkiksi ilmaisilla ulkomaan matkoilla.

Ainakin yliopistoissa sekä korkeakouluissa suurin osa opiskelijoista asuu niin, että hän kustantaa asumisensa ja ruokansa itse, ja jos totta puhutaan, niin valmistuminen ei saisi kauheasti viivästyä missään oppilaitoksessa. Kun taas puhutaan esimerkiksi EU:n ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuista, niin itse kyllä olen joissain tapauksissa pelännyt sitä, että joku valtio saattaa tehdä sitä, että se lähettää tänne opiskelijan, mutta todellisuudessa hänen tehtävänsä tekee joku ryhmä tuolla kotimaassa. Joissain tapauksissa noiden ulkomaisten opiskelijoiden jäljiltä on oppilaitosten tietokoneilta löytynyt mm. "keykoggereita" sekä muita kiellettyjä valvontaohjelmia, joiden avulla koneiden näppäimistön käyttöä on saatettu monitoroida hyvinkin tarkasti.

Kyseessä on muuten turvallisuusuhka, joka tarkoittaa sitä, että noissa maissa saattaa olla sellainen projekti, että he hakevat esimerkiksi suomalaisia korkeakoulujen päättötodistuksia, ja sitten kopiovat noita papereita omille tiedusteluviranomaisilleen. Mutta tämä ei kuitenkaan ole tässä pääasia, vaan se että maassamme on ollut tapana ikään kuin komentaa ihmisiä ruotuun vihjailemalla että jos henkilö ilmaisee olevansa hallituksen kanssa eri mieltä jostain asiasta, niin hän saa sitten tästä "kokkelipiimää" elämäänsä. Ja pienet tulot saattavat ajaa jonkun opiskelijan sellaisille teille, että hänen objektiivisuuteensa alkavat vaikuttaa esimerkiksi lahjana saadut ulkomaan matkat tai muut edustustehtävät, joiden hoitamiseen menee enemmän aikaa kuin varsinaiseen opiskeluun, ja jostain syystä maassamme on aina korostettu opiskelijoiden vasemmistolaisuutta.  Venäjä taas nähdään meillä Suomessa jonkinlaisena karhuna, jota pitää jatkuvasti miellyttää.

Tällä sanalla "vihjaaminen"  tarkoitan sitä, että esimerkiksi sanalla "huippuyksikkö" ilmeisesti tarkoitetaan sitä, että jos joku taho ei muista tukea hallituksen kantaa, niin hän saa sitten lähteä kävelemään. Samoin maassamme on ollut tapana ikään kuin pelotella seurauksilla, jos joku sattuu astumaan "isojen poikien varpaille". Noissa jutuissa  on lähes poikkeuksetta pääministerin kuva, sekä vihajauksia siitä, että vaikeuksia on tulossa, jos joku ryhtyy sanomaan vastaan noille henkilöille. Mikäli sitten kyseinen henkilö ei muista kumartaa tuota kuvaa, niin hän sitten varmasti saa muka potkut työpaikastaan. Maassamme on Venäjää käytetty aina jonkinlaisena pelotteena sisäpolitiikassa, ja esimerkiksi kertausharjoituksilla on sitten peloteltu ihmisiä, ja samalla muistutettu, että poliisi on myös reservin aliupseeri, joka kyllä kertausharjoituksissa muistaa arvonsa.

 Toki puolustusvoimat tutkii  itse piirissään tapahtuvat rikokset, mutta uskoisin kuitenkin, että noita tutkimuksia ei tee siellä reserviläinen. Eli pääesikunnan valvontaosasto kyllä varmasti tutkii nuo puolustusvoimien piirissä tapahtuvat  simputukset melko tarkasti, koska mitään tutkimuksia ei siellä tee kukaan muu kuin valtuutettu sekä rikostutkintaan koulutettu henkilökunta. Eli kantahenkilökunta toimii maamme lakien mukaan sekä tekee yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa, kuten laki edellyttää.  Samoin kukaan tutkija ei kuitenkaan saa tutkia omia tekojaan, joten sitä kautta sitten on turha odottaa anteeksiantoa.

Mikäli joku uniformumies työskenteli hän sitten palo, poliisi tai puolustusvoimissa sattuu puhumaan "sopimattomia" eli esimerkiksi suunnittelemaan rikoksia, niin silloin  tieto tuosta valitettavasti päätyy usein hyvin nopeasti poliisille, koska nuo "uniformulaitokset" ovat erittäin haluttu työpaikka. Kuitenkin esimerkiksi venäjän suhteilla pelotellaan maassamme aivan suhteettomasti, kun sisäpoliittista keskutelua halutaan ohjata. "Venäjän kumartelu on viisauden alku" sanotaan ilmeisesti jossain poliittisessa raamatussa, ja usein esimerkiksi sisäpoliitiikkaan kuuluvaa keskustelua on suitsittu sillä, että tietyt mielipiteet on parempi jättää ilmaisematta, koska se että joku on eri mieltä presidentin kanssa vahingoittaa maamme idän suhteita.

 Eli maamme ulkopolitiikkaa käytetään tällaisessa tapauksessa sisäpoliittisena pelotteena. Samoin suhteemme Venäjään on jotenkin outo, koska suomalaiset haluavat kaiken aikaa suhteiden perustuvan keskinäiseen luottamukseen, mutta kuitenkaan venäläisiä ei muka haluta sitten maahamme ollenkaan. Myös esimerkiksi maamme alueella harjoittelevat NATO-joukot eivät oikein istu siihen, mitä yleensä kutsutaan puolueettomuudeksi, mutta mitä varten maamme toimittajien on niin vaikea kirjoittaa amerikkalaiset joukot, vaan pitää kirjoittaa sanan "amerikkalainen" tai USA:n paikalle  "jenkki", joka kerran kun jotain tuosta valtiosta puhutaan.

Se mitä me tässä NATO-keskustelussa olemme saavuttaneet tai mitä demokratia on saavuttanut, on se että maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on alettu keskustella paljon avoimemmin sekä myös presidentin sekä ulkopolitiikan arvostelu on lopulta muuttunut normaaliksi toiminnaksi. Eli NATO-keskustelu sekä "tapaus snowden" ovat vieneet ihmiset poliittisiin kulisseihin ja kabinetteihin, sekä tehneet muutenkin hyvää politiikalle,  eli ennen ei ulkopolitiikan arvostelua olisi koskaan sallittu, eikä myöskään kansanäänestys NATO:sta olisi koskaan ollut kovin vakavasti otettava aihe. Mutta poliittisen eliitin on nykyään kuunneltava kansaa toisella tavalla kuin ennen.

Eli ennen ulkopoliittinen päätöksenteko tehtiin kabineteissa, ja noista kabineteissa käydyistä keskusteluista ei ollut tapana puhua ollenkaan. Mutta nyt sitten ulkopoliittinen päätöksenteko kuuluu joka tapauksessa myös hallitukselle kokonaisuudessaan. Ja liittoutumisessa tai liittoumien ulkopuolella pysymisessä pitää kysyä kansan mielipidettä, vaikka tietenkin kyseessä on vain "neuvoa antava kansanäänestys". Eli lopullisen päätöksen liittoutumisesta NATO:n kanssa tekee Eduskunta yhdessä tasavallan johdon kanssa, mutta kuten tiedämme, niin kansanäänestys on tietenkin melko varmasti edessä, ja vaikka se on juridisesti pelkästään neuvoa-antava, niin silti Eduskunta ei voi jättää tuota äänestyksen tulosta huomiotta, vaikka se ei ehkä vastaisi edustajien kantaa.

pseudotiedetta.blogspot.fi