Ajatuksia Pohjois-Koreasta, sen ydinaseista sekä Kim Jong Unin ja USA:n harjoittamasta uhkailusta ja muista asioista, jotka saattavat liittyä tähän ydinase-ohjelmaan

USA on uhannut Pohjois-Korean kauppakumppaneita eli lähinnä Kiinaa erilaisilla pakotteilla, joten tietenkin tämä asia varmasti saa aikaan vilunväreitä ihmisten mielessä, kun muistetaan sitä, että tuo pieni maa on tehnyt ensimmäisen vetypommikokeensa vasta muutamia päiviä sitten. Se mikä tästä asiasta tekee todella tragikoomisen, on se että USA ja muu maailma ovat yhdessä osoittaneet Pohjois-Korealle sen, että tämän valtion kohdalla ei tulla mitään muuta kuin diplomatiaa käyttämään, ja se sitten on lisännyt vettä Kim Jong Unin myllyyn, kuten on ollut tapana sanoa.


Kun jokin asia ei tuota miestä miellytä, niin silloin pamahtaa uusi ydinpommi, ja taas on kansainvälinen yhteisö takajaloillaan kertomassa, kuinka tuon miehen toiminta pitää tuomita. Tuolloin vedotaan sellaiseen asiaan, jota kutsutaan nimellä "ydinsulkusopimus". Tämän sopimuksen ratifioineet maat sitoutuvat olemaan luovuttamatta ydinaseita ja niiden valmistamista koskevaa tietotaitoa maille, joilla ei tätä asetta vielä ole, mutta itse kyllä olen sitä mieltä, että ohjeet ydinpommin tekemiseen voi jokainen ihminen hankkia vaikka tavallisesta kirjastosta, joten siltä kannalta katsoen tämä sopimus on kuollut jo kauan sitten.


Tietenkin tämä "ydinsulkusopimus" on sikäli mielenkiintoinen, että siinä määritellään ne valtiot, joilla on "oikeus" tähän aseeseen, mutta kun Pohjois-Korean lisäksi esimerkiksi Kiina, Intia, Pakistan, Israel sekä Etelä-Afrikan tasavalta ovat tehneet Euroopan ja USA:n ulkopuolisina valtioina ydinkokeensa ja noita aseita hankkineet, niin silloin voidaan sanoa, että tällä ydinsulkusopimuksella ei sen kummempaa merkitystä enää ole. Ja samalla voidaan kysyä suoraan, että mikä taho sitten määrittelee sen, että mitä välineitä mikäkin valtio saa hankkia oman itsensä puolustamiseen? Ja tuosta Pohjois-Korean ydinaseesta voi sitten olla jopa hyötyä sikäli, että ehkä Kim Jong Un sitten alkaisi vihdoin tuntea vastuuta siitä, mitä hän on tekemässä.


Kun puhutaan ydinaseista, niin niiden teho tietenkin on erittäin suuri, mutta ihmisiä kohtaan vaarallisempia suuressa mittakaavassa ovat biologiset aseet, joita voidaan huomaamattomasti ruiskuttaa ihmisiin, jotka sitten levittävät näitä organismeja pitkin maailmaa. Mutta maailmanlaajuisesti ajatellen ydinaseet aiheuttavat paljon pahempaa paikallista tuhoa kuin biologiset aseet. Ja ydinaseiden avulla on ajateltu varmistaa bioaseita kehittävien laboratorioiden turvallisuus. Eli noissa laboratorioissa on silloin ydinpommi, joka laukaistaan jos niissä tapahtuu jokin vuoto, missä bakteeri tai virus pääsee irti.


Monet näistä BL-5 (Bio Security Level 5) laboratorioista on louhittu maan sisään, jotta niistä ei voida varastaa mitään organismeja, joten niistä tietenkin kerrotaan kaiken maailman juttuja, ja yksi merkillisimmistä koskee maanlaisia ydinkokeita, joilla tarinoiden mukaan on tuhottu tuollaisia maanalaisia laboratorioita, joissa on päässyt irti jokin tappavista organismeista. Pohjois-Korealla epäillään olevan hallussaan Ebola- ja muita tappavia viruksia, mutta tietenkin myös kolerabakteerin kaltaisia organismeja on tuollaisia aseita kehittävän valtion arsenaalissa. Pääpaino biologisen sodankäynnin välineissä on bakteereilla, joita vastaan voidaan taistella antibiooteilla, ja näitä bakteereita voidaan käyttää huomaamattomasti myös omaa kansaa vastaan. Eli esimerkiksi tuberkuloosi, kolera, hinkuyskä, kurkkumätä sekä monet muut organismit ovat sellaisia, että niitä voidaan ruiskuttaa ihmisten sekaan tai lisätä juomaveteen huomaamattomasti, ja niiden käytöstä ei välttämättä jää koskaan kiinni.


Kolerabakteeri tappaa ihmisen muutamassa tunnissa, joten sen teho on tietenkin tunnettu hyvin pitkään, ja biologisen aseen kohdalla voidaan toimia siten, että oma kansa tai oma tukiryhmä rokotetaan noita organismeja vastaan, jolloin kansaa voidaan hallita pelolla. Biologinen ase on erittäin salakavala massatuhon väline, mutta nykyään on kehitetty myös toisenlaisia biologisia aseita, joilla ei surmata ihmisiä. Nämä organismit muuttavat esimerkiksi polttoaineet liisteriksi sekä hapettavat rautaa ja muuttavat rikin rikkihärmeeksi, jolloin patruunat lakkaavat toimimasta. Mutta bioaseiden ongelma on siinä, että jos joku putki katkeaa tai koeputki putoaa tuollaisessa laboratoriossa pitää tuo laitos steriloida erittäin nopeasti, ja nopeiten se sitten tapahtuu ydinaseella, joka on sijoitettu laitoksen rakenteeseen.



Tuolloin voidaan kysyä sellainen mielikuvituksellinen kysymys, että tuhoaako Pohjois-Korea näissä ydinkokeissa ehkä omia biologisen sodankäynnin laboratorioitaan tai todisteita jostain ihmisoikeusrikkomuksista, mistä tuon maan johto ei halua puhua. Eli olisiko kyseessä jokin lobotomia-ohjelma, missä ihmisille tehdään hyvin nuorina tuo kammottava leikkaus, jolla heidän tunne-elämänsä tuhotaan, jotta niistä henkilöistä tulisi robotteja, jotka toimivat täysin vailla moraalista ja eettistä omaatuntoa. Itse en kyllä silloin ihmettele, että tuon maan johto haluaa salata tämän hypoteettisen ohjelman, koska se on varmaan kaikkein moraalittomin tapa käyttää lääketiedettä väärin, mitä voidaan koskaan kuvitella.



Tuollainen nuorena tehty lobotomia on pahin, mitä ihmiselle voidaan tehdä, eli siinä hänen tunne-elämänsä tuhotaan, mutta jos asiaa ajatellaan ilman moraalia tai sääliä, niin jos tuo teko tehdään hyvin nuorelle henkilölle, niin silloin hän kasvaisi näennäisesti  kuin muutkin ihmiset koska aivot voivat tuolloin korjata itsensä, mutta tunne-elämä on tuolta henkilöltä täysin typistetty. Ja arvatkaa miltä tuntuisi elää ilman iloa tai surua. Se ei varmasti ole kovin mukavaa.


Tietenkin tämä ajatus vaikuttaa hyvin kaukaa haetulta, mutta jos Kim Jong Un aikoo avata maataan, niin en usko että hän haluaa tehdä tiliä sukunsa ehkä määräämistä kansanmurhista, joten kaikkein mukavin tapa päästä eroon ikävistä todisteista olisi räjäyttää ne hajalle ydinpommeilla, jolloin kaikki arkistot ja muut välineet kaasuuntuvat muutamassa sekunnin miljoonasosassa. Tietenkin tämä on sellaista arvailua, mutta tästä valtiosta ja sitä johtavasta perheestä kyllä uskotaan mitä vain. Mutta mitään todisteita tällaisesta operaatiosta ei ole, ja ainoastaan se tiedetään, että Pohjois-Korea kiihdyttää ydinase-ohjelmaansa, joten tietenkin sillä jokin syy tähän toimintaan pitää olla.


Ei kukaan nyt huvikseen ammuskele raketteja muiden maiden ylitse ja räjäytä maan alla ydinpommeja kuin ne olisivat jotain ilotulitteita. Eli miksi tämä kiire nyt on tullut eteen? Miksi tuon maan kemialliset aseet eivät enää riittäneet tuolle diktaatuurille, jonka tiedetään polkevan ihmisoikeuksia järjestelmällisesti Siinä kysymys, johon pitää saada kyllä vastaus, jotta tuota uhkaa voidaan käsitellä tehokkaasti sekä objektiivisesti  eri kansallisesta turvallisuudesta vastaavissa valtion laitoksissa.

Yleensä rokottaminen on täysin turvallista, mutta joskus esimerkiksi autoimmuunisairaus saattaa aiheuttaa komplikaatioita

Rokotteet ovat todella hyvä sekä periaatteessa halpa tapa ennaltaehkäistä erilaisia sairauksia, mutta tietenkin niiden kehittäminen on hyvin kallista. Se miksi tässä alussa on ikään kuin ristiriitainen lause johtuu siitä, että jos rokotetta kehitetään vain yhtä ihmistä varten, niin se merkitsee sitä, että sen hinta tuota yhtä henkilöä kohti on valtava. Mutta jos rokotetta jaetaan miljardille ihmiselle, niin silloin sen kustannukset henkeä kohti ovat hyvin pienet. Rokotteen antaminen ihmiselle on useimmiten täysin turvallista, mutta jos hänellä on autoimmuunisairaus, niin silloin voi seurauksena olla hyvin ikäviä asioita. Autoimmuunisairaudet ovat kuitenkin melko harvinaisia, ja ne kyllä pitäisi sitten ihmisen itsensä tiedossa olla. Mutta jos syy kieltäytyä rokotteesta on se, että ihminen ei vain viitsi ottaa esimerkiksi tuhkarokkorokotetta, niin hän osoittaa silloin, että ei välitä tulevista lapsistaan ollenkaan.


Kuitenkin rokote vaatii aina tarkan testauksen, jotta se voidaan hyväksyä ihmisten käyttöön, ja jos sen testausmenettelyssä on toimittu väärin, niin silloin siitä saattaa tietenkin olla erittäin pahoja sivuvaikutuksia kuten surullisen kuuluisasta "sikainfluenssarokotteesta" koitui. En tiedä että onko tarkoitus ollut käyttää tapettua virusta, mutta jos tarkoitus on ollut antaa kuolleita viruksia, niin silloin on voinut käydä niin, että noihin rokote-eriin onkin jäänyt eläviä virus-organelleja.


Tuohon hyvin ikävään sivuvaikutukseen eli narkolepsiaan saattaa syynä olla se, että kun rokotetta valmistettiin, niin silloin noiden virusten säteilytyksen kanssa tehtiin virheitä, eli noita virus-eriä on pidetty liian vähän aikaa ultravioletti-lamppujen alla. Kun ihminen rokotetaan jotain tauteja vastaan, niin se merkitsee sitä, että hän ei todennäköisesti saa tuota sairautta, mutta sitten kun puhutaan siitä, että virukset muuntuvat, niin se sitten pitää sisällään pienen "epätarkkustekijän", kuten matemaatikot tätä asiaa kutsuvat. Eli jos ihmisen rokottamiseen käytetty virus poikkeaa pinta-antigeenien osalta  siitä, mikä häneen siirtyy luonnosta, niin silloin tietenkään ei immuunipuolustus tunnista tuota virusta.


Termi "pinta-antigeeni" tarkoittaa niitä kemikaaleja, mistä viruksen perimää suojaava proteiinikalvo muodostuu.  Eli jos virus muuntuu niin, että sen proteiinikuori muuttuu erilaiseksi, niin silloin eivät immuunipuolustuksen solut enää sitä tunnista. Rokote perustuu siihen, että ihmisen oma immuunivaste ikään kuin "opetetaan" reagoimaan tuohon virukseen, jotta hän ei saisi kyseistä sairautta. Rokottamisessa voidaan käyttää esimerkiksi sellaista menetelmää, että henkilöön tartutetaan joku virus, ja hänelle aiheutetaan tuo tauti ennen kuin siitä on hänelle haittaa. Näet jos ihminen saa esimerkiksi sikotaudin ennen kuin hän on sukukypsä, niin tauti on hänelle vaaraton.


Toinen tapa on antaa henkilölle tapettua virusta, joka sitten aiheuttaa immuunipuolustuksen reaktion. Viruksen tappaminen perustuu siihen, että ensin virusta valmistetaan elatusmaljassa olevassa soluviljelmässä, ja sen jälkeen nuo virukset altistetaan voimakkaalle ultraviolettivalolle, mikä tuhoaa niiden perimäaineksen. Tuolla tavoin estetään virusta aiheuttamasta henkilöön tautia. Ja viimeisin sekä vaarallisin tapa antaa rokote on käyttää elävää virusta. Jos tuota virusta annetaan henkilölle liikaa, niin se aiheuttaa hallitsemattoman taudin.


 Elävän viruksen antamisessa on sellainen aspekti, että tuolloin rokotteen kanssa pitää olla hyvin tarkkana, jotta se ei sisällä liikaa noita organismeja. Elävän viruksen antaminen perustuu siihen, että henkilölle annetaan sellainen määrä virusta, että hänen immuunivasteensa ehtii ne tuhota ennen kuin ne aiheuttavat tuon taudin. Yleensä tuollainen elävää virusta hyödyntävä rokote annetaan ohjelman mukaan, eli ensin annetaan tapettua virusta, joka ikään kuin herättää nuo immuunisolut, ja sitten siirrytään vähitellen rokotteeseen, mikä sisältää eläviä organismeja.


Tuollaisen rokotteen käyttö normaalissa elämässä on hiukan hankalaa, koska se lopulta aiheuttaa ikään kuin tuon sairauden kyseiselle ihmiselle, mutta esimerkiksi BL-5 (Bio Security Level 5) tason työntekijät joutuvat tuollaisen ohjelman käymään läpi, jotta he voivat työskennellä maailman vaarallisimpien organismien parissa. Rokote siis ennalta-ehkäisee tauteja, joten sen takia se pitäisi aina ottaa.

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/ranska-haluaa-estaa-lasten-tuhkarokkokuolemat-rokotukset-tulossa-pakollisiksi-lailla/6494278#gs.jYNa1d0

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Lehdistön käyttö painostamiseen sekä yllyttäminen viran viemiseen ovat asioita, joita kukaan ei omalle kohdalle toivo

Mitä tehdään silloin, jos esimerkiksi valtion johtaja jakaa tietoja, jotka on merkitty salaisiksi, ja vahingoittaa kansallista turvallisuutta? Siinä sitten on pulma, jonka ratkaiseminen on erittäin vaikeaa. Presidentti toki on valtion päämiehenä sotilaiden esimies, mutta toki hänenkin olisi kunnioitettava noita salassapitoa koskevia määräyksiä, vaikka hän on sellaisessa asemassa, että kyseisen henkilön arvosteleminen voi saattaa sotilas- tai siviilihenkilön erittäin vaikeaan asemaan. Vaikka presidentti ei saa pidättää ihmisiä lain mukaan, niin kuitenkin välillä huomaan, että joissakin tapauksissa esimerkiksi presidentin toiminnasta negatiiviseen sävyyn kirjoittaneiden henkilöiden on oletettu pitävän vain “päänsä kiinni, koska ei ole hänen asiansa kommentoida esimiestensä toimia”.

Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että on tilanteita, mitä kukaan ei toivo omalle kohdalle sattuvan, ja yksi niistä on julkisuuden käyttö henkilöön kohdistuvaan painostamiseen. Tällaisia tilanteita sitten vielä kärjistetään sillä, että sitä levitetään julkisessa sanassa, mikä tarkoittaa sitä, että presidenttiä ikään kuin yllytetään käyttämään valtaoikeuksiaan alaisiaan kohtaa. Kuitenkin on sanottava, että kaikissa valtioissa on vähän eri käytäntö siitä, miten esimerkiksi poliiseja sekä sotilaita kohdellaan, jos heillä menee presidentin kanssa “sukset ristiin”.

Saattaa olla niin, että esimerkiksi joku tiedustelu- tai poliisijohtajan virka on kaksiosainen. Se tarkoittaa sellaista asiaa, että vaikka kyseiseltä henkilöltä viedään johtajan virka, niin hän silti jää työhön poliisiin tai asevoimiin. Eli tuolloin presidentti vain ei häntä enää tapaa. Mutta kun puhutaan alaiseen kohdistuvasta erotus-oikeudesta, niin tietenkin osassa maita esimerkiksi presidenteillä on tällainen oikeus, mutta silloin kannattaa hiukan miettiä sitä, että kannattaako hänen tuota valtaa käyttää aivan huvikseen? Näet kun puhutaan esimerkiksi muistioista sekä kaiken maailman muista papereista, niin silloin tietenkin niissä pitää olla jonkinlaisia rikkeitä, jotta tuo päätös olisi jotenkin perusteltavissa. Ja nyt sitten tullaan vallankäytön psykologiseen puoleen.

Jokainen asiakirja on valtavan voimakas, jos se on sellaisen henkilön käsissä, joilla jo muutenkin on oikeus erottaa alaisiaan. Se tarkoittaa sitä, että tällainen johtaja varmasti näkee vain sitä, mitä hän haluaa nähdä. Varsinkin jos hän sattuu jotain henkilöä vihaamaan, niin pelkkä väärän värinen solmio riittää silloin alaista koskevan erottamispäätöksen tekemiseen. Ja tietenkin se sitten lisää virkaan kohdistuvaa painetta käyttää valtaa tavalla, mikä on demokratialle vierasta, koska se lisää esimerkiksi julkisen sanan valtaa johtajaan. Yksinvaltiaalle johtajalle on helppo kuiskutella korvaan sellaisia asioita, mitä ei varmasti kukaan oikeasti haluaisi edes olevan totta.

Tuolloin esimiestä painostetaan  lehdistön avulla käyttämään erottamis-oikeuttaan vihjailemalla siitä, että “kenenkään ei tarvitse sietää hankalaa alaistaan”. Ja sitten tietenkin voidaan vähän vihjailla, kenen kanssa ei sitten kannata ryhtyä kaveeraamaan, jotta oma ura ei tuhoutuisi. Kuitenkin voidaan sanoa, että on olemassa sellaisia tapoja toimia, että siinä ei varmaan koskaan olla mietitty ollenkaan, kun aletaan antaa lausuntoja. Kun oikeasti ihminen lähtee tekemään päätöksiä jostain asiasta, niin hänen pitää aina toivoa parasta, mutta varustautua kaikkein pahimpaan. Eli koskaan ei saa luottaa siihen, että kaikki olisi mennyt oikeasti niin kuin on suunniteltu.

Varsinkin liike-elämässä sekä valtionhallinnossa työskentelevän täytyy aina muistaa se, että jos hän kirjoittaa tai puhuu asioista väärällä tavalla, eli yllyttää esimerkiksi väkivaltaan tai muuten sopimattomaan toimintaan, niin silloin eteen tulee sellainen tilanne, että hänen tuttavapiiriinsä kuuluvia henkilöitä sitten saattaa ryhtyä kiinnostamaan hänen työpaikkansa, jolloin he saattavat sitten käydä kuvaamssa noissa tilaisuuksissa, ja laittaa filmejä jakoon, sekä kantelemassa mielestään sopimattomasta käytöksestä vaikkapa toimittajille, jotka sitten laittavat noita mahdollisesti hyvinkin ikäviä film, jotta tuon virkamiehen tai johtajan mainetta saadaan pilattua. Ja sitten tietenkin esimerkiksi tietyissä studioissa olisi hienoa tentata ministereitä ja muita vastaavia henkilöitä sillä, että “mitä mieltä hän tuosta on?”.

Varmasti myös tapausta kommentoidaan lehdistössä sillä tavoin, että siinä ei kokonaisuutta käsitellä ollenkaan, vaan koko ajan esillä on vaikka kaksi sanaa, joilla sitten tehdään suurta politiikkaa. Tällaista näkee välillä muuten oikeussaleissa, kun asianajaja esittelee ihmisen päiväkirjaa todisteena. Siinä saattaa satoja sivujen joukosta olla poimittuna kaksi lausetta, joita sitten hoetaan koko istunnon ajan, ja samalla otetaan sellainen vähän ivallinen ilme kasvoille. Nuo kaksi lausetta varmaan tekevät tuollaisten juristien silmissä jonkun ihmisen psyykkisesti häiriintyneeksi, ja onhan siinä mukavaa sitten hokea fraasia “ettekö ole näin sanonut”. Tuolloin kyse on siitä, että millaista retoriikkaa eli esitystapaa käytetään asian esittämiseen.

Tämän takia itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi oman päiväkirjan voi pitää Internetissä julkisena, jotta muutkin kuin asianajajat sekä psykologit voivat sitä katsoa. Nimittäin monesti käy niin, että siitä sitten kaivetaan kaksi sanaa, joilla revitellään ympäriinsä. Jos asiayhteys missä nuo kaksi sanaa tulisivat sitten esiin, niin silloin saattaa koko asia muuttua. Se kumpi antaa oikeudessa vakuuttavamman kuvan ihmisestä on sitten jokaisen itsensä päätettävissä. Joku kahden kesken kerrottu asia, jota toinen voi sitten väittää keksityksi, vai satoja sivuja julkaistua tekstiä, sen voi jokainen itse päätellä.

Jokaisen ihmisen kirjoituksiin voidaan aina suhtautua kahdella tavalla, joko niitä käsitellään rakentavasti kokonaisuuksina, tai sitten niistä voidaan ottaa käsittelyyn kaksi sanaa, joita levitetään sekä hoetaan ismien tapaan ympäriinsä. Niistä tehdään iskulauseita, joiden tarkoitus on hankkia suosiota kaveripiirissä.  Sitten voidaan kädellä peittää vähän omaa suuta, jotta toinen ei muka huomaisi hymyä, joka johtuu siitä, että toinen on epähuomiossa päästänyt jonkun tuttavansa tai vanhempiensa tuttavan lapsen selkänsä taakse kirjoittaessaan päiväkirjaa.

Siinä sitten voidaan koulun pihalla hankkia suosiota sillä, että hoetaan koulun “primus motorille”, kuinka tyhmä toinen ihminen sitten on, kun vanhempien ystävän lapseen sattui luottamaan. Tuollaista tapaa hankkia tietoja voidaan kyllä kutsua aseman väärinkäytöksi. Eikä mielestäni ole kovin mukavaa jos esimerkiksi joku psykiatri sanoo, että hänellä on vaitiolovelvollisuus, mutta kuitenkin hän sitten luovuttaa potilastaan koskevia tietoja tämän sukulaisille. Tietenkin tuollainen teko on todella upea siltä kannalta ajatellen, että tuolloin voi psykiatri vähän niin kuin työntää päätään pensaaseen.

Mutta tuollainen asia sitten saa aikaan, sen että potilas ei mitään jatkossa halua näille mielenterveyden ammattilaisille kertoa, koska se sitten varmasti on “mukava” yllätys, kun noita asioita aletaan käsitellä illalla ruokapöydässä. Kun puhutaan siitä, mitä varten ihmisillä on vaitiolovelvollisuus, niin se on varten, että noille mielenterveyden tai muiden vastaavien alojen ammattilaisille uskalletaan jotain puhua. Sitä ei olla tarkoitettu siihen, että tuota sanaa käytetään siihen, että ihmisen luottamus petetään silloin, kun henkilökunta niin haluaa tehdä, koska jos tuo temppu sitten kerran tehdään, niin silloin luottamuksen rakentaminen uudelleen on todella vaikeaa.

Tuolloin saattaa käydä niin, että henkilö ei enää haluakaan tehdä mitään yhteistyötä hoitohenkilökunnan kanssa. Ja sitten saattaa hyvinkin tärkeitä asioita jäädä huomaamatta. Kun muutenkin puhutaan vankimielisairaalaan sekä muihin psykiatrisiin laitoksiin sijoitetuista henkilöistä, niin silloin pitää muuten muistaa mainita se, että potilas tai asiakas sitten saattaa opetella mielistelemään henkilökuntaa. Ja se saattaa merkitä sitä, että tuollainen henkilö muuttuu vaaralliseksi. Nimittäin ihminen oppii mallioppimisen kautta sen, mistä psykiatri ikään kuin pitää. Tuolloin sitten saattaa tuollaisesta laitoksesta päästä ulos henkilö, joka on todellisuudessa vaarallinen. Niissä paikoissa kyllä oppii manipuloimaan sekä “hymyilemään” ihmisille, joilla on valtaa.

Vaikka suurin osa näistä ihmisistä on laitoksista päästyään ollut aivan kunnolla, niin aina välillä eteen tulee henkilö, joka sitten komeilee Alibin kansikuvassa. Samoin aina välillä tulee eteen tilanteita, missä kyseinen henkilö on matkustanut esimerkiksi ulkomaille, ja siellä sitten on tapahtua sellaisia asioita, mistä ei kukaan koskaan halua lukea. Näiden asioiden takia kaikista psykiatriaan liittyvistä asioista pitää henkilökunnan osata olla vaiti. Näet sillä estetään sellainen toiminta, missä toisen ihmisen päälle työnnetään omia väkivaltarikoksia. Eli esimerkiksi murhien tekotapa sekä henkilön nimi tai vastaavat asiat ovat aina erittäin tarkan vaitiolovelvollisuuden takana. Eikä noita asioita saa missään tapauksessa levitellä missään, koska aina välillä tulee varmasti eteen tapauksia, missä lapsi on houkutellut uhreja vaikkapa pedofiilivanhemmille. Tuolloin tietenkin asiaa pitää pohtia monialaisessa ryhmässä, missä varmasti ei kukaan saa sitten niitä levitellä.

Samoin maailmalla on ollut tilanteita, missä vain toinen lapsista on saanut selkäänsä. Ja se sitten tietenkin on aiheuttanut sisarusten välille konflikteja. Noita tilanteita on varmasti ollut perheissä, joissa ensin vanhemmat ovat eronneet, ja sitten he ovat perustaneet perheen uusien ihmisten kanssa. Ja kun yhteisiä lapsia on uusien puolisoiden kanssa tullut, niin nämä vanhasta liitosta peräisin olevat lapset saattavat jäädä täysin vaille huomiota, tai joutua molempien perheiden taholta tulevan psyykkisen sekä fyysisen väkivallan uhreiksi, jolloin ihmisen kehitys saattaa kääntyä “ei toivottuun suuntaan”, mistä saamme ehkä lukea lehdistä.

Mutta ihmismieli on raadollinen sekä äärettömän pelottava, ja siksi missään tapauksessa ei saa mitään noiden ihmisten asuinpaikkoja koskevia tietoja ryhtyä jakelemaan, koska joku muu sairas henkilö voi sitten ryhtyä jäljittelemään tuollaisia järkyttäviä asioita. Tässä kirjoituksessa ei muuten puututa mihinkään yksittäiseen tapaukseen, vaan käsitellään asioita, joista on paljon kerrottu sekä kirjoitettu. Vaitiolovelvollisuus on asia, mistä aina välillä keskustellaan, mutta se on tehty suojelemaan ihmisiä mielivallalta. Eli kaikki viittaukset mitä tässä tekstissä on eläviin henkilöihin ovat puhtaasti sattumaa.

https://sites.google.com/view/presidentinpainostaminen/etusivu

http://pressidentinpainostaminen.webnode.fi

Linkkejä erilaisille kotisivuille jotka liittyvät näihin aiheisiin, joita on näissä kirjoituksissa käsitelty

https://sites.google.com/view/tuotteistus/etusivu

https://sites.google.com/view/genetiikkajamoraali/etusivu

https://sites.google.com/view/ilmastopohdintaa/etusivu

https://sites.google.com/view/ictkuplanpuheaminen/etusivu

https://sites.google.com/view/talouspolitiikka/etusivu

Genomeja sekä moraalittomia ajatuksia ihmisyydestä sekä tutkimuksesta ja avaruusmatkoista

Tänään olen erityisen moraalittomalla tuulella, ja siksi kirjoitan pienen ajatelman, siitä miten pitkälle tieteen nimissä voidaan mennä, jos halutaan tehdä jotain "suurta". Genomit sekä rodunjalostus ovat sellaisia asioita, joista keskustellaan erittäin paljon, ja voidaan sanoa, että osa maailman moraalittomasta tutkimuksesta käsittelee joko välillisesti tai välittömästi ihmisten jalostamista, joka pahimmillaan voi aiheuttaa vakavaa ihmisoikeuksien polkemista. Genomeihin sekä kloonaamiseen liittyy esimerkiksi sellainen aspekti, kuin että mitä jos joku ihminen kloonaa itsensä saadakseen varosia. Eli tässä ajatelmassa hän tekee itsestään kopion ja murhaa tämän, jotta voisi saada esimerkiksi siirtoelimiä itselleen.

Tässä sitten taas on tullut mieleeni sellainen moraalittomuus kuin ihmiskokeet, sekä ihmisen jalostaminen. Kun mietitään avaruusmatkoja, jotka kestävät vuosisatojen. tai jopa vuosituhansien ajan, niin tietenkin aluksen miehistö varmasti matkaisi pääasiassa syväjäädytettynä, jolloin aluksella työskentelisi vain sellainen henkilökunta, jonka toiminta on tehtävän kannalta välttämätöntä. Mutta jos kyseessä on tutkimusalus, niin silloin täytyy osan miehistöstä olla hereillä, jotta he voisivat sitten tehdä päätöksen siitä, että vaatiiko joku aurinkokunta noiden syväjäädytettyjen miehistön jäsenten herättämistä?

Vaikka syväjäädytyksestä puhutaan ratkaisuna intestellaariseen matkustamiseen, niin kuitenkin osa miehistöstä pitää olla täysin valveilla, koska tuon aluksen matka kuitenkin suuntautuu useiden tähtien ohi, ja tietenkin jossain vaiheessa tullaan sellaisen planeetan lähelle, josta ihminen näkee ehkä tulevan oman uuden kotinsa. Kuitenkin tuon aluksen sisälle mahtuu vain rajallinen määrä ihmisiä, ja koska matka kestäisi sukupolvien ajan, olisi tietenkin mietittävä mahdollisuutta siihen, että miehistö degeneroituisi matkan aikana, koska ihmisen DNA tarvitsee kuitenkin tiettyä vaihtelua, jotta hänestä ei tule sellaista henkilöä, jonka perimä altistaa hänet periytyville sairauksille.

Tuon takia voidaan kehittää malli, joka ehkä sopii paremmin avaruusmatkoille, ja se ei ehkä ole mitenkään ertyisen humaani malli toimia. Se perustuu sellaiseen malliin, missä on kaksi alusta, Sodoma sekä Gomorra. Tuossa mallissa sitten noiden kahden aluksen miehistöt tietenkin degeneroituvat, kun he sitten elävät sukupolvien ajan suljetussa ympäristössä, jossa tietenkään geneettistä vaihtelua ei pääse loputtomasti muodostumaan. Tietenkin aluksen matkustajat voidaan jakaa kolmeen ryhmään, eli ensin ovat ne, jotka ovat vastuussa aluksen toiminnasta ja pysyvät valveilla matkan ajan. Noiden hereillä olleiden olisi sitten ensinnäkin päätettävä, että pysähdytäänkö jonkun tähden kiertoradalle, ja sitten jos jollekin planeetalle aiotaan laskeutua, niin nuo henkilöt herättävät miehistön nukkuvat jäsenet henkiin, ja avustavat heitä kaikissa tehtävissä.

Nuo nukkujat olisivat korkean tason tehtäväspesialisteja, joiden panos tuossa planeetan asuttamisessa olisi tietenkin äärimmäisen tärkeä. Joten osittain tuon takia aluksella pitäisi olla noita valveilla olevia miehistön jäseniä, joiden tehtävä herättää nuo tiedemiehet sekä muut tärkeät henkilöt. Mutta sosiaalisten ongelmien takia tai sen välttämiseksi kyseiset tiedemiehet olisi säilötty esimerkiksi nestemäiseen heliumiin, jotta he eivät sitten vanhene eivätkä riitele ennen tuon aluksen tai sen laskeutumismoduulin laskeutumista. Ja pääosa aluksen väestä matkaisi sitten alkioina tai pakastettuina sukusoluina, jotta asutuksen kannalta tärkeä ihmismäärä saadaan aikaan oikealla hetkellä. Mutta palataan taas tuohon valveilla olleeseen miehistön osaan, joka tietenkin silloin olisi melko degeneroitunutta.

Se olisi voitu jakaa kahdelle alukselle, ja sitten kun nuo viimeiset degeneroituneet jäsenet olisivat kuolleet, niin silloin heidän sukusolunsa voitaisiin hedelmöittää toistensa kanssa, jolloin syntyisi superrotu. Tuo menetelmä on kauan tunnettu kahden puhtaan linjan yhdistäminen, jota on pitkään hyödynnetty nautojen jalostamisessa. Siinä otetaan kaksi ryhmää eläimiä, joita sitten siemennetään lähisukulaisten siittiöillä, jotta saadaan luotua kaksi degeneroitunutta kantaa. Ja  kun nuo degeneroituneet yksilöt sitten lopulta paritetaan keskenään, syntyy superyksilö. Tuo tietenkin on sellainen asia, josta ei juuri koskaan puhuta, koska sitä pidetään moraalittomana. Tuon lisäksi täytyy miehistön manipuloida itseään geeniterapian avulla, jotta he voisivat mukavasti sitten elellä tuolla planeetalla, jonka he sitten ehkä muuttavat Maan kaltaiseksi.

Mutta kun mietitään sitä, että jos nuo avaruusmiehet sitten saisivat jostain jonkun muun lajin DNA:ta, niin silloin he voisivat edistyneen biotekniikan sekä genetiikan avulla muokata omaa perimäänsä. Tuo poistaa silloin degeneroitumisen ongelman, mutta se vaatii sitten tietenkin sitä, että tuota DNA:ta olisi saatavissa geeniterapiaa varten. Joten joidenkin ihmisten mielestä UFO-sieppaukset voivat olla tällaista toimintaa, eli joku vieras laji sitten korjaisi perimäänsä sieppaamalla ihmisiä saadakseen tuota DNA:ta, josta sitten tehdään keinotekoisia viruksia, joilla voidaan siirtää ihmisen geenejä heidän omaan DNA:hansa. Tuo DNA mahdollistaa sen, että kyseisen kohdelajin DNA pysyisi raikkaana, mutta myös sen että tuo laji voi manipuloida itsensä sellaiseksi, että se pystyisi elämään Maan pinnalla.

Tuosta sitten olen joskus ajatellut sellaista, että olisivatko kreikkalaisten tarujen Titaanit sitten jonkin tuollaisen geneettisen rappeuman tuotteita? Tässä Titaanien tapauksessa noiden avaruusalusten paikalla voisi olla esimerkiksi kaksi saarta tuolla Kreikan rannikolla. Siellä olisi kaksi kansaa, joiden jäsenet sitten tietenkin degeneroituisivat, jos he eläisivät sukupolvien ajan täydellisessä eristyksessä, mutta kun he sitten saisivat lapsia toistensa kanssa, niin tuloksena olisi superrotu. Ja ehkä Sodoma ja Gomorra olisivat olleet, joidenkin Sumerilaisten hallitsijoiden paikallinen kokeilu tällä genetiikan kivisellä saralla.

Tämä ei itseasiassa ole  mitenkään mahdotonta, koska tuolloin 1000 eKr. ei varmaan mitenkään oltu säädelty sitä, miten esimerkiksi orjia tulisi kohdella, ja en tiedä milloin “puhtaisiin genomilinjoihin” perustuva rodunjalostus on otettu käyttöön eläinten kohdalla, mutta kun nuo kuningas Hammurabin aikaiset hallitsijat valitsivat henkivartijoitaan, niin ideana tietenkin olis aina se, että nuo henkilöt olisivat uskollisia hänelle eivätkä kenellekään muulle, joten saattaa olla niin, että joku kuningas on tehnyt oikeasti tuollaisia kokeita, joissa kaksi erillistä ihmisjoukkoa tekisi lapsia lähisulaisensa kanssa, ja sitten nuo eri leirien lapset paritettaisiin keskenään. Tuo sotii kaikkia nykyajan kokeellisen tutkimuksen etiikkaa vastaan, ja varmasti tällaiset kokeet tulisivat maksamaan tekijänsä maineen sekä viemään hänet vähintään pitkäksi ajaksi vankilaan, mutta tuolloin oli käsitys ihmisyydestä hieman toinen. Ja nykyään tällaiset tutkimukset pitää aina muistaa tuomita ihmisyyttä loukkaavana.

pimeakronikka.blogspot.fi

Ihmisten syyllistäminen ei ole mitenkään järkevää, eikä pitkäaikaistyöttömyyttä kannata salata ainakaan haastattelussa

Syyllistämisen kulttuurista ei olla koskaan kirjoitettu tarpeeksi, ja kun ollaan varmaan paljon puhuttu esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyydestä, niin silloin tietenkin tulee heti mieleen, että onko se oikeastaan ihmisen oma vika ollenkaan? Eli kuten varmasti kaikki tietävät, niin joissakin paikoissa on koetettu saada työtön salaamaan sitä, että hän on tuollainen tapaus, joka kuuluu niin sanotusti vaikeasti työllistettävien henkilöiden kastiin, jos näin kuvainnollista sanontaa voidaan käyttää. Toki se että hän kertoo työnhakutilanteessa totuuden voi vaikuttaa todella vaikealta päätökseltä, mutta silloin ei ainakaan tarvitse pelätä sitä, että totuus tulee ilmi, kun henkilö on koeajalla työpaikassaan.

Silloin on joskus sanottu, että esimerkiksi sitä asiaa pitäisi jotenkin hävetä. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että tällaista asiaa ei tarvitse työhaastattelussa mitenkään peitellä, vaikka se jotenkin voi tuon työpaikan saantiin vaikuttaa. Miksi joku pitkäaikaistyötön menee valehtelemaan työhaastattelussa olevansa työtön, tai käyvänsä jossain työttömien työkeskuksessa, kun hän tietää asian joka kerran kuitenkin tulevan ilmi? Jos ihminen on rehellinen näiden asioiden kanssa, niin silloin tietenkään häntä ei niillä voi kiristää, ja tuolloin ei tarvitse pelätä esimerkiksi nimetöntä puhelinsoittoa työpaikoille.

Mikäli henkilön ei tarvitse työkykyään hoitaa, niin silloin hän voi etsiytyä lähimpään kapakkaan, ja siellä voi sitten päästellä mistään välittämättä aamuun asti, kunnes sitten terveys pettää lopullisesti tai rahat loppuvat. Ikävä kyllä maksakirroosien sekä alkoholista johtuvien sosiaalisten ongelmien hoito on todella kallista, ja itse kyllä olen sitä mieltä, että työttömiä pitäisi motivoida siihen, että he pitäisivät vähän parempia elämäntapoja yllä, jotta heidän terveytensä ei menisi ainakaan päihteiden takia.

Jos hän menee sitten valehtelemaan jotain työpaikkoja, niin seurauksena voi olla ilmoitus KELA:aan tai työvoimatoimistoon, joten siksi tuosta työttömyydestä ei kannata kuitenkaan vaieta, eikä mitään CV:ssä olevaa aukkoa koskaan kannata mitenkään peitellä millään kauniilla koruteksteillä tai "kurssituksilla", vaan aina kannattaa puhua totta. Ja kun tässä tänään kuuntelin radiota, niin siellä ikään kuin kehotettiin pitkäaikaistyöttömiä hakeutumaan eläkkeelle, mikä ei mielestäni kuitenkaan ole sellainen oikea tie, vaikka tuo eläkkeelle pyrkiminen voi vaikuttaa jotenkin paremmalta vaihtoehdolta kuin työttömänä oleminen.

Työttömän ja eläkeläisen ero on siinä, että työttömän työnhakijan kohdalla täytyy hänen kohdata työnantajansa sekä pitää yllä työkykyään, mutta jos henkilö on työkyvyttömyyseläkkeellä, niin hänen ei tarvitse mitenkään hoitaa työkykyään. Toki se että hänet ikään kuin "siivotaan" pois arkistoista varmasti saa aikaan sellaisen asian, että tuo arkisto alkaa vaikuttaa todella upealta, ja se tietenkin myös kaunistaa tilastoja, jos joku pitkäaikaistyötön sitten siirtyy työkyvyttömyyseläkeläisten "klubiin", niin hänen kanssaan ei kenenkään työvoimavirkailijan tarvitse tehdä työtä hänen kanssaan.

Ja toki silloin nuo virkailijat saavat sitten annettua itsestään oikein tehokkaan kuvan, kun heidän ei sitten enää tarvitse mitenkään hoitaa pitkäaikaistyöttömien asioita. Eikä myöskään kenenkään työnantajan tarvitse sitten katsella sellaista työntekijää tai työnhakijaa, jota on jossain muussa paikassa kohdeltu huonosti. Tuolloin myös huono kohtelu jossain työpaikalla jää tuolloin selvittämättä, kun henkilö siirretään suoraan eläkkeelle, niin ei kummankaan osapuolen tarvitse sitten mitään todellisuutta kohdata. Eikä kenenkään koskaan tarvinnut myöskään olla virkailija, joka sitten ei löydä asiakkaalleen työtä. Samoin itse kyllä ihmettelen sitä, että kuinka sellainen työpaikka on jollekin löytynyt, missä saa koko päivän istua kahvilla kavereiden kanssa, eikä mitään todellisia työtehtäviä tunnu ollenkaan olevan?

Elokuvista ja niiden tekijöiden moraalista sekä työturvallisuudesta tuolla alalla, jonne moni ihminen haluaa

Marlon Brandoa on pidetty melko loistavana näyttelijänä, kun puhutaan hänen rooleistaan. Mutta hänen kohtauksensa erään 19-vuotiaan näyttelijän kanssa on vastoin moraalia.  Ajatteliko tuo mies ollenkaan, mitä hän teki tuolloin kameran edessä tuolle aloittelevalle näyttelijälle, kun hän esitti yllättäen raiskauskohtauksen, mitä ei oltu harjoiteltu tai mistä ei oltu ennalta kerrottu tuolle hänen vastanäyttelijälleen, joka oli paljon 48-vuotiasta Brandoa nuorempi. Kuinkahan moni ihminen on jättänyt tuollaisen toiminnan takia esimerkiksi näyttelijän työn taakseen? Kun mietitään sitä mitä kameroiden edessä saa tehdä, niin tuollainen asia, että hyvin yököttävä kohtaus menee liian pitkälle. Ja kyseessä on tietenkin näytelty elokuva, eikä mikään pornofilmi tai action-elokuva. 

Varsinkin jälkimmäisissä on kuulemma tapahtunut sellaista, että karatepotku tai isku on mennyt hiukan liian lähelle, ja sitten on joku joutunut hammaslääkäriin, tai sitten itse olen varsin kauhistunut, kun mietin sitä, mitä jossain pornofilmeissä tehdään, mikäli ohjaaja tai koko tiimi on täysin vailla itsekritiikkiä. Kun puhutaan tuosta ikävästä asiasta, joka varmasti on varjostanut Marlon Brandon mainetta, niin varmasti tuo tapaus olisi johtanut oikeudenkäyntiin, jos vastassa olisi ollut joku muu kuin Brando. Kuitenkin tuollainen tapaus kertoo siitä, että joidenkin ihmisten mielestä taiteen nimissä saa tehdä melkein mitä hyvänsä, ja tietenkin nämä henkilöt kuvittelevat voivansa rahalla selvitä melkein mistä hyvänsä. Mutta kuten olen sanonut, niin myös kameran edessä tehty väkivalta on rikollista. Sama koskee myös seksuaalista väkivaltaa, vaikka siitä olisi neuvoteltu ohjaajan kanssa. Tietenkin tuollaisen kohtauksen kohdalla pitää asiat sopia kaikkien kohtaukseen osallistuvien kanssa etukäteen, ja tehtävä selväksi se, missä kulkee tuon toiminnan raja.

Eli mielellään sellaiset asiat käydään läpi, että esimerkiksi avataanko housut kesken kohtauksen, ja sitten sekin käydään läpi, että milloin toimintaan puututaan. Tai ainakin moraalisesti toimiva ohjaaja tekisi noin, mutta itse olen miettinyt joskus, että kuinka monta vastaavaa tapausta Hollywoodissa on tapahtunut ilman, että niistä on tehty ilmoitus? Kun mietitään tuota Brandon toimintaa, niin hän oli tuolloin saattanut käyttää kokaiinia, jolloin tietenkin elokuvatiimin olisi pitänyt puuttua tuohon toimintaan. Ja kun puhutaan esimerkiksi elokuvasta, jossa on kiihkeitä kohtauksia, niin silloin pitää tiimin olla erittäin tarkkana siitä, että kaikki ovat kuvauspaikalla selvin päin, jotta mitään ylilyöntejä ei pääse tapahtumaan. Kun puhutaan näiden ”setien” toiminnasta, niin uskon sen, että heidän nimensä on monissa tapauksissa estänyt rikossyytteen nostamisen, ja tuolloin kauan sitten oli tapana kuulemma se, että jos joku tuli raskaaksi kesken kuvausten, niin silloin hänet vietiin ottamaan aborttia.

 Kuitenkin olen sitä mieltä, että tuollainen toiminta on ollut törkeästi lain vastaista, ja samalla myös vahingoittanut elokuvateollisuuden mainetta, mikä on tietenkin vaikuttanut siihen, että elokuviin voi olla vaikea saada ihmisiä varsinkin sivuosiin, joissa olevia näyttelijöitä ei ehkä ohjaa kaikkein paras ohjaaja, ja jos esimerkiksi action-kohtauksessa osuu kiertopotku suoraan päähän tai vartaloon, niin silloin saattaa seurauksena olla hyvin vakava vammautuminen. Ja ainakin Rambossa on muistaakseni useita näyttelijöitä loukkaantunut, kun tuo toiminta on muuttunut hiukan railakkaaksi, mutta sitten erikseen tulevat kuvaukset, joissa joku näyttelijä kuolee. Tuolloin voidaan kyllä keskustella sitä, mikä on taiteen hinta, ja että haluaako yleisö oikeasti mennä elokuvaan, jota tehtäessä on ihmisiä kuollut oikeasti. Samoin olisi varmasti aika keskustella siitä, että pitäisikö elokuvien tuottajien ja ohjaajien antaa tietoa siitä, mitä tuolla kuvauksissa on oikeastaan tapahtunut? Itseäni kyllä vähän pelottaa silloin, jos jonkun elokuvan yhteydessä on näyttelijä kuollut, ja tuolloin mieleeni tulee sellainen asia, että miten paljon noita onnettomuuksia on sattunut kautta aikojen? 

Jos puhutaan esimerkiksi Orson Wellesin ohjaamasta ”Citizen Kanesta”, niin oliko tuo kuvauksissa sattunut onnettomuus, missä pääosan esittäjä melkein kuoli oikeasti lavastettu siksi, että joku sitten oli puhunut elokuvissa tapahtuvan onnettomuuksia, kun niitä kuvataan. Ja tämä katosta putoava valo kerrottiin julkisuuteen siksi, että joku oli alkanut kysellä ikäviä kysymyksiä, ja tällöin haluttiin uskotella, että kaikissa onnettomuuksissa ehdittiin ajoissa pois alta, mutta saattaa olla niin, että kaikki näyttelijät eivät olleet niin nopeita liikkeissään, ja sitten moni nuori elämä päättyi liian varhain, ja ehkä noita kuolemantapauksia sitten lavastettiin itsemurhiksi, jotta nuo elokuvamogulit olisivat selvinneet rangaistuksetta tuolloin 1930-luvun Hollywoodissa, joka on kaukana nykyajan elokuvateollisuudesta, missä kaikki asiat ovat julkisia. Eli montako näyttelijää tai näyttelijätärtä on raiskattu tuolloin kultaisella 30-luvulla, kun tupakka paloi ja viski virtasi rikkaiden pöydissä.  

espoonmetsa.blogspot.fi  

Tähtienvälisen avaruusmatkan moraaliset ongelmat

1. SETI-ohjelman vaikeus, vieraan sivilisaation observointi

Jos joskus kohtaamme vieraan sivilisaation, niin meidän tulee olla täysin varmoja sen aikeiden vilpittömyydestä, ennen kuin alamme kontaktiin noiden kuvitteellisten alienien kanssa. Ja tuossa sitten eteen tulee vaikeuksia, koska emme tietenkään voi luottaa tuon vieraan sivilisaation jäsenten vilipiitömyyteen missään asiassa. Tässä hypoteettisessa tarinassa Maasta lähtenyt luotain kohtaa vieraan sivilisaation tämän omalla kotilaneetalla. Eli kyseessä on pelkkä mielikuvitusleikki sillä ajatuksella, että me olemme tuolloin kehittyneempi sivilisaatio.

Eli vaikka saisimme omiin viesteihimme sellaisia vastauksia, että alien olisi kiinnostunut esimerkiksi teknologian vaihdosta meidän kanssamme, niin silti meidän pitää varmistua siitä, että onko alienilla oikeasti viattomat tarkoitusperät. Vaikka tuon hypoteettisen sivilisaation tiedemiehet sanoisivat mitä tahansa, niin todellisuudessa tuo vieras äly voi olla erittäin vallanhaluinen. Sen tähden meidän olisi tarkkailtava tätä sivilisaatiota, ennen kuin vastaamme mitään. Tuon observoinnin pitäisi kuitenkin tapahtua, niin että humanoidi ei huomaisi meidän aluksiamme.

2. SETI-luotain ei saisi herättää huomiota

Kun puhutaan puhtaasti SETI-ohjelman vaatimasta laitteistosta, niin sen pitäisi pystyä toimimaan kohdeplaneetalla ilman, että se mitenkään häiritsee tuon observoinnin kohteena olevan sivilisaation päivärytmiä, ja jos tuolla kuvitteellisella sivilisaatiolla on esimerkiksi kaupunkityyppistä asutusta, niin silloin tuon luotaimen pitäisi pystyä toimimaan kaupungissa ilman, että sitä huomataan kadulla. Eli sen pitäisi olla hiukan toisenlainen, kuin joku lentävä lautanen.

Eli tuon SETI-aluksen pitäisi päästä observoimaan tuota vallitsevaa lajia, niin että paljastuisi, millaiset ovat planeetan kansalaisten sosiaaliset suhteet ja se teknologia, mitä he pitävät salassa muilta. Joten SETI-yksikkö voi muistuttaa olemukseltaan vaikka toimistotaloa. Sen pitäisi pystyä urkkimaan sitä, mitä kohdesivilisaatio salaa jopa omiltaan. Samoin sen pitää voida observoida kohdetta ilman, että tätä sidotaan mihinkään.Toisin sanoen kaiken toiminnan tuossa observointitilassa pitää tapahtua täysin vapaaehtoisesti.

3. mitä jos tekniikkamme olisi parempaa kuin humanoidien?

Tuo luotain voi olla esimerkiksi talomainen, eli humanoidi tulee sen sisään, ilman että hän tietää olevansa tarkkailun alla. Tai sitten se voi muistuttaa mäkeä, eli aluksen päälle valetaan basalttia sen laskeuduttua, jotta se ei häiritse muita. Mutta tuo jälkimmäinen luotaintyyppi voi ainoastaan tarkkailla kedon eläimiä eikä sitä mikä on tuolla planeetalla tärkeintä. Eli ottaa selvää tuon planeetan yhteiskunnallisesta elämästä.

Toki Maan tiedemiehet ovat perillä siitä, että mikäli he ovat vahvempia tai teknisesti etevämpiä kuin humanoidit, niin heitä kosiskellaan mukaan planeetan valtaisteluihin. Eli heille kerrotaan vain sitä, mitä nämä maan aluksen miehistö haluaa kuulla. Jos Maapallon teknologia on paljon humanoidien tekniikkaa pidemmällä, niin toki silloin on pelkona se, että tuota tekniikkaa pyritään saamaan haltuun väkivalloin, koska se avaisi tuolle kuvitteelliselle sivilisaatiolle tai ainakin sen jollekin kuppikunnalle mahdollisuuden anastaa vallan planeetallaan. Eli vaikka  tässä kirjoitettu on puhdasta fiktiota, niin tämä tilanne saattaa tulla eteemme parin sadan vuoden kuluttua, jolloin ehkä olemme suorittamassa ensimmäistä matkaa Alfa Centauriin, mikäli sillä on planeettoja.

4. Avaruusmatkan moraalikysymyksiä

Tuolloin saatamme joutua sen tilanteen eteen, että me olemme tuo kehittyneempi sivilisaatio, jolloin joudumme päättämään sen, mitä ehkä teemme älyllisen mutta primitiivisen protosivilisaation kanssa, joka saattaisi olla esimerkiksi muinaisten kreikkalaisten tasolla. Eli annammeko heille omaa tekniikkaamme vain pitäisikö heidän kehittää kaikki nämä meidän tekniset välineet itse. Ja mitä teemme sitten ehkä planeetalla vallan ottaneen diktaattorin kanssa, eli puutummeko me peliin, vai katsommeko sivusta kaikkea mitä siellä tapahtuu?  Nuo ovat kysymyksiä, joiden kanssa pitää elää, jos joudumme joskus tuollaiseen tilanteeseen matkatessamme universumissa.

Ja tärkein tietenkin on se, mitä teemme, jos alusta vastaan hyökätään. Eli käyttääkö kuviteltu aluksemme silloin tuota sivilisaatiota kohtaan kuolettavaa voimaa, vai poistuuko se planeetalta välttääkseen konfliktia. Samoin on mietittävä miehistön jäsenten hintaa, eli laskeutuuko tuolle planeetalle ollenkaan mikään miehitetty alus, vai tehdäänkö työ planeetan pinnalla kauko-ohjattujen koneiden avulla. Tietenkin on mietittävä sitä, että sallitaanko tuon vieraan älyn nähdä ihmisten automaatteja, vai tehdäänkö kaikki työ poissa alienien silmistä, eli toimivatko robotit sitten täysin planeetan pinnan alla varoen säikäyttämästä tuota observoinnin kohteena olevaa lajia, vai toimisivatko ne täysin näkyvillä? Eli nuo ovat asioita, joita tähtien väliselle lennolle lähtevän miehistön on mieitittävä, jos se kohtaa vieraan sivilisaation, joka on meitä alemmalla teknisellä tasolla.