Kun sakarista tuli konna (Mies joka esti ydinsodan)

https://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Kun neuvostoliittolainen upseeri ei laukaissut ydinaseita, niin ensin häntä kehuttiin, mutta sitten kehujen sijasta alkoi tulla moitteita, ja tuo upseeri siirrettiin toisiin tehtäviin. Koko hänen loppu uransa oli kuulemma täynnä kuulusteluja sekä kaiken maailman vaikeuksia, joita esimiehet hänelle järjestivät. Tässä sitten näkyy se, että jos esimies jää alaisensa varjoon, niin silloin alainen saa helposti vaikeuksia. Esimiesten nolaaminen on erittäin vaarallista, koska he kostavat mielellään alaiselle tällaisia asioita. Ja kun puhutaan sankaruudesta, niin silloin pitää muistaa se, että “kuollut sankari on paras sankari”, koska häntä voidaan kiittää sekä kumartaa ilman, että esimiehen täytyy selittää mitään.


Mitali sekä sankarin arvonimi varmaan tuovat henkilökohtaista kunniaa, mutta sitten tietenkin esimies on tuolloin ikään kuin alaisen varjossa. Sen takia tällainen tilanne saattaa aiheuttaa kestämättömän tilanteen alaisen sekä esimiehen välille, jolloin esimies saattaa käyttää omaa arvovaltaansa alaisen uran tuhoamiseen, koska hän silti on mies, joka johtaa joka tapauksessa joukkoa. Ja siksi tuollainen teko, missä alainen hänet nolaa on erittäin vaarallinen. Nimittäin varsinkin Neuvostoliiton kaltaisissa autoritaarisissa järjestelmissä on ylimmälle komento tasolle vaikea päästä, koska se vie lähes koko tuon upseerin elämän, ja siksi nuo korkeimmat kenraalit sekä amiraalit tuskin virheitään myöntävät.


Eikä Neuvostoliiton poliittinen kulttuuri tähän ainakaan kovin paljoa kannustanut, koska jos henkilö teki virheitä, niin hänet saatettiin ampua tai lähettää Siperiaan metsätöihin, niin silloin tietenkin tuollainen asenne sai aikaan sen, että omia virheitä peiteltiin, tai syytä vääriin päätöksiin vyörytettiin suoraan toisten ihmisten niskaan. Ja siinä sitten varmasti moni kyvykäs upseeri sai potkut tai ammuttiin. Toki tuo asenne saattoi pelastaa Suomen Talvisodan aikaan, koska Stalin oli vähän aikaisemmin ampunut koko Puna-armeijan johdon, ja tuo sitten sai aikaan myös varsinkin Saksan hyökkäyksen alussa valtavia tappioita Neuvostoliiton asevoimille.


Tämä on yksi univormua käyttävien miesten ja naisten pahimmista ongelmista. Syy omiin virheisiin vyörytetään usein jollekin alaiselle, joka on toiminut joko oikein tai estänyt katastrofin synnyn. Varsinkin autoritaarisissa järjestelmissä on upseerin uralla eteneminen jotenkin vaikeaa, ja jos sitten tulee tehtyä virheitä, niin niitä ei uskalleta myöntää. Alla on hyvä esimerkki tällaisesta tapauksesta, missä esimiehet ovat tehneet virheitä, mutta alaiset saavat kärsiä toimiessaan oikein.


Se mikä tapauksessa myös on erittäin ikävää on se, että iskuihin tarkoitettua järjestelmää sekä sen olemassaoloa ei koskaan tuomita. Jos Neuvostoliitto aikoinaan rakensi satelliittijärjestelmän, johon ei sitten tekniikka riittänyt, niin silloin olisi kyllä pitänyt tajuta, kuinka vaarallisia nimenomaan ballistiset ohjukset ovat. Neuvostoliiton asejärjestelmien yhteinen piirre on siinä, että niissä käytetään erittäin suuritehoisia räjähteitä, ja niiden käyttö on suunniteltu nimenomaan panssari- tai muiden suurten alueellisten maalien tuhoamiseen.


Tämän takia Neuvostoliitto kehitti aikoinaan RDS-220:n eli “Tsar bomban”, mikä on tehokkain koskaan räjäytetty ydinase. Tuon räjähteen teho on suurempi kuin koko Toisessa Maailmansodassa käytettyjen räjähteiden teho, kerrottuna kahdella. Tuo 50-57 megatonnin tehoinen ase on sellainen, että sen kehittämä paineaalto kiersi maapallon kolmeen kertaan. Kuitenkin ydin- sekä muiden aseiden tukijärjestelmien valmistamisessa on tuossa maassa ongelmia. Noiden satelliittien sekä tiedustelua varten tuotettujen välineiden tarkoitus on auttaa ydinaseiden kohdistamisessa, niin että se antaa maksimaalisen tehon oikeaan kohteeseen. Ilman tuota järjestelmää noiden aseiden teho ei kohdistu oikein.



Eli kaupunkien tuhoaminen ei tuhoa vastapuolen aseita, jotka voidaan tuolloin laukaista kohti omia kohteita. Kun puhutaan niistä järjestelmistä, jotka tukevat ydinaseita, niin silloin tietenkin tarkoitetaan useita erilaisia järjestelmiä, joista tärkeimpiä ovat tutkat sekä satelliitit. Kun ajatellaan syytä siihen, miksi alettiin valmistaa satelliitteja, joiden tehtävänä on paljastaa vastapuolen ydinaseiden avulla tekemät hyökkäykset, niin niiden tarkoitus on antaa omille joukoille aikaa miettiä aseiden laukaisua. Jos varoitus hyökkäyksestä saadaan muutamaa minuuttia aikaisemmin, niin silloin omille komentajille jää muutama minuutti aikaa todentaa mahdollinen hyökkäys.


Tuossa huippusotilaiden maailmassa jokainen raketin laukaisu voi merkitä yllätyshyökkäystä, joten sen takia heidän pitää saada kaikki mahdollinen tieto tästä raketista, jotta he voivat päätellä, onko mahdollinen vihollinen lähettänyt satelliitin radalleen, vai onko kohti tulossa taistelukärkiä. Toki esimerkiksi FOBS (Fractional Orbital Bombardment System) voidaan lähettää maata kiertävälle radalle niin, että se kiertää ensin muutaman kerran maapalloa, ja sitten vasta ylittää kohdealueen.


Tuollainen asejärjestelmä on sellainen, että sen avulla voidaan suorittaa yllätysisku, ja vaikka nämä järjestelmät on YK:n pyynnöstä kielletty, niin kuitenkin noita kieltoja tulkitaan hiukan eri tavalla, kuin mitä ihmiset yleensä tietävät. Eli FOBS:n toteuttamiseen vaaditaan vain suuritehoinen kantoraketti, joka jaksaa viedä kärjen Maata kiertävälle radalle. Ja uuden sukupolven FOBS aseet voidaan tietenkin palauttaa Maan pinnalle. Uusien kääpiö kokoisten avaruussukkuloiden lastitilaan voidaan asentaa ydinaseita, ja sitten nuo sukkulat voivat toimia ikään kuin äärimmäisinä ristelyohjuksina. Nuo aseet voidaan palauttaa hälytyksen jälkeen maahan, ja asentaa uudestaan rakettien kärkiin.


Ennakkovaroitusjärjestelmien sekä muiden tukijärjestelmien ongelma on siinä, että niiden tehtävänä on estää sotien syttymistä. Tai ainakin niin ydinasevaltiot haluavat ihmisten ajattelevan. Näitä järjestelmiä vastaan on kehitetty aseita, kuten kiertoradalla räjäytettäviä ydinaseita, joiden tehtävä on tuhota nimenomaan satelliitteja sekä elektronisia laitteita. Samoin suuritehoisia ECM-laitteita on kehitetty häiritsemään noita tukijärjestelmiä. Myös esimerkiksi tutkaan perustuvia tuhoamis-järjestelmiä, joissa äärimmäisen tehokkaita tutkia käytetään vastapuolen järjestelmien tuhoamiseen.


Jos megawattien teholla toimivat tutkat, jotka toimivat samalla aaltopituudella kohdistetaan esimerkiksi laivaan, niin silloin valokaari muuttaa kohteen kaasuksi. Radioaaltojen etu lasereihin nähden on se, että ne kimpoavat ionosfääristä, ja ne voidaan kohdentaa myös maalla oleviin kohteisiin. Maser (Microwave Amplification by Stimulated Emission of Radiation)  tekniikka tekee mahdolliseksi aseen kohdistamisen erittäin tarkasti, joten sitä voidaan käyttää myös yksittäisten ajoneuvojen eliminoimiseen.


Nämä aseet voivat oikeasti surmata ihmisiä jopa paksujen betoniseinien läpi, jos vain kohde kyetään paikantamaan ennen aseen käyttöä, ja käytössä on sellainen tekniikka, jolla voidaan luoda hyvin ohut radiosäde, joka sitten kohdennetaan kohteeseen esimerkiksi GPS:n antaman paikannustiedon perusteella. Uusinta uutta lienevät tietokonevirukset, joiden tehtävä on tuhota asejärjestelmien ohjaamiseen käytettävien tietokoneiden ohjelmistoja. Näiden järjestelmien kehittämistä perustellaan sillä, että  tukijärjestelmien tarkoitus on oikeasti kohdentaa ydinaseita, ja siksi ne kannattaa sodassa tuhota.

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/kolmas-maailmansota-uhkasi-syttya-tasan-35-vuotta-sitten-ydiniskuun-olisi-pitanyt-jo-ryhtya-yksi-mies-esti-taystuhon-ja-sai-moitteet/7088096#gs.xCnyZrI

Vallan käyttäminen sekä yksilön suhde valtaan on miellyttävää pohdittavaa, varsinkin silloin kun pitää miettiä tilannetta, missä henkilön yhteisöön tai yksilöön käyttämä valta on absoluuttista

Yksilön suhteen valtaan pitää olla sikäli kriittinen, että hänen on osattava erottaa tilanne, missä vallan käyttäjän yksilöllinen etu menee valtion edun edelle. Ja kun esimies käyttää valtaa, niin hänen on käsitettävä se, että alainen tottelee tuota esimiestä ehkä ilman kysymyksiä tai vastaväitteitä. Kun pohditaan tilannetta, missä siviilistä tehdään esimerkiksi asevoimien johtotehtävissä toimiva henkilö, niin hänen on tiedettävä se, että alaiset todella tottelevat kaikkea mitä hän sattuu sanomaan. Alainen on esimiehen välikappale, minkä avulla hän toteuttaa tahtoaan. Eli hän voi lähettää alaisen tekemään tehtäviä puolestaan vaikka toisella puolen maailmaa, jos hän niin sattuu haluamaan.

Kuitenkin voidaan toki sanoa, että myös alaisella on mahdollisuus sanoa esimiehelleen vastaan, tai olla tottelematta hänen moraalittomia käskyjään. Vallan käyttö on sikäli erikoinen asia, että siinä valtion johdon asenne yksilölliyyteen on erittäin tarkasti mietittävää. Ja ihminen jolla ei ole valtaa ei voi valtaa myöskää käyttää. Se sitten saa aikaan sellaisen asian, että ihmiselle täytyy aina kertoa, jos hän on toiseen henkilöön nähden esimiesasemassa, koska jos hän ei tuota asiaa tiedä, niin silloin saattaa käydä niin, että hän käskee muita tekemään jotain tyhmää. Tuo tilanne johtuu siitä, että toinen ei tiedä toisen tottelevan itseään, jolloin tuo esimies voi komentaa alaistaan eli välikappaletta tekemään asioita, joita hän sitten katuu tai jotka johtavat katastrofiin.

Näet jos valtion johto ei käsitä, että se komentaa sekä ohjaa massoja, niin silloin saattaa seurauksena olla tila, missä valtio menee ikään kuin jotenkin mielettömään tilaan. Kun ajatellaan esimerkiksi Anna Arendia sekä hänen opettajaansa Martin Heideggeria, niin itse käsittäisin Aredendin Heideggerin feminiinisenä sekä pehmeämpänä puolena, joka ajattelee asioista demokraattisesti sekä yksilön arvoja huomioivaa kantaa noudattaen. Kun mietitään Heideggerin suhdetta valtaan, niin hän oli natsipuolueen johtavana filosofina kovien arvojen kannattaja, jonka mielestä yksilö oli olemassa vain valtiota varten.

Arend taas kannatti hieman pehmeämpiä arvoja. Se miten Heideggerin käsitykset valtion suhteesta yksilöön kulminoituivat kaikkien sekä vasemmistolaisten että oikeistolaisten ääripään valtioiden asenteissa oli se, että kaikkien noiden aatteiden lähtökohtana on se, että yksilön pitää olla hyödyksi valtiolleen. Mitä henkilö teki työelämässä ollessaan oli se, mitä valtio sitten arvosti. Tuo sama arvo oli monissa sosialistisissa yhteiskunnissa se, mikä määräsi yksilön arvon yhteiskunnassa.

Kuitenkin yksilön tasa-arvo on monissa maissa sekä kulttuureissa yksinkertaisesti mikä toteutuu kovin harvoin. Tasa-arvo ei ole siis sukupuolten välistä tasa-arvoa. Se on myös esimerkiksi sitä, että uusiakin työntekijöitä huomioidaan muissakin asioissa kuin vain työtehtäviä jaettaessa, eli mikään tuollainen palkkaus tai muu sen kaltainen asia ei yksinkertaisesti tuo mitään tasa-arvoa työelämään.

Tasa-arvo on myös sellainen asia, että toisia ihmisiä kuunnellaan aidosti sekä he saavat sitten tyydytystä työstään myös muun kuin palkan muodossa. Työn arvostaminen on asia, mistä aina silloin tällöin käydään keskusteluja. Jos toisen työtä ei arvosteta tai koko ammattikunta leimataan kyvyttömiksi “loosereiksi”, niin silloin käy niin, että tuota ammattikuntaa ei sitten enää kohta ole. Kun puhutaan työntekijöistä, jotka eivät koskaan muka tee mitään, niin tietenkin aina silloin tällöin tulee sellainen ajatus mieleen, että miksi he eivät lähde johonkin keskukseen, mistä heitä sitten voidaan tilata.

Ajatus varmaan on monille mieleen, mutta kuitenkin tuollainen asia vaikuttaa näihin ammattikuntiin hyvin negatiivisesti. Ja se saa sitten monet nuoret suuntautumaan pois tuolta alalta, mikä sitten tarkoittaa koko ammattikunnan poistumista työmarkkinoilta. Se mikä ajaa nuoria korkeakouluun on se, että sitä kautta he saavat sitä kautta ammatin, mitä muutkin arvostavat. Ja tuolloin tietenkin voidaan kysyä se ikuinen kysymys, että kumpi vetoaa kapakassa enemmän vastakkaiseen sukupuoleen arkkitehti vai siivooja? Tällä voidaan kysyä suoraan, kumpi ammatti sitten vaikuttaa seksikkäämmältä vastakkaisen sukupuolen silmissä?

Toki saattaa olla niin, että tuo arkkitehtoninen koulutus sitten voi näyttää hieman paremmalta esimerkiksi seuranhakuilmoituksissa, vaikka toisaalta siivooja voi vaikuttaa mukavan käytännölliseltä. Ihmisen hyöty valtiolle mitataan sillä, mitä hän tekee valtion hyväksi. Tuolloin tietenkin tulee sitten jossain vaiheessa sellainen asia vastaan, että mitä jos henkilön tuoma lisäarvo onkin aineetonta. Eli hän voi tehdä esimerkiksi laivan piirustuksia ja myydä niitä muille, tai sitten kirjoittaa poliitikkojen puheita, joissa he kehuvat jotain laivojen tekijöitä. Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että esimerkiksi on olemassa ihmisiä, jotka pitävät filosofeja jotenkin pehmeinä ihmisinä. He eivät ilmeisesti koskaan ole lukeneet Raamattua, missä esimerkiksi vanhassa testamentissa veri virtaa lähes koko ajan.

Eivätkä he myöskään ole pitäneet mitään kiirettä etsiessään esimerkiksi “Kommunistisen manifestin” kaltaisia teoksia kirjahyllyistä, koska tuon teoksen mukaan jokainen, joka ei kuulu “proletariaattiin” tulee kuolla, oli hän sitten päätöksiä tehnyt henkilö tai tämän  lapsi, vammainen tai vanhus. Syytä tähän kammottavaan kommunistien luokkavihana tunnettuun ilmiöön olisi pitänyt kuitenkin hiukan pohtia, ennen kuin lähdetään ampumaan ketään yhtään missään. Tuon “puhdistuksen” tarkoitus oli siis enemmänkin estää vallankumouksen kärkikaartin salaisuuksia paljastumasta. Ja uskoisin, että kukaan heistä ei mikään puhtoinen pulmunen ole koskaan ollut. Vai miksi tuo Uljanov-niminen mies sitten aikoinaan liittyi vallankumouksellisiin?

Toki saattoi olla niin, että Lenin joksi Uljanov sitten nimensä muutti joutui katsomaan veljensä hirttämistä, mutta uskoisin että asia saattoi olla myös jokin muu. Näet teloitus oli salainen aina, jos se tehtiin poliittisista syistä. Joten ehkä Lenin sitten valehteli tuon asian, ja sitten kun hän pääsi valtion johtoon vei jotain asiakirjoja poltettaviksi. Kuitenkin kun puhutaan proletariaattiin kuulumisesta, niin itse kyllä ihmettelen sitä tapaa, että esimerkiksi kun vammaistyöntekijä tai määräaikaisen työsuhteen tekijä-osapuoli lähtee töistä pois, niin hänen pitää ikään kuin kiittää työpaikastaan tarjoamalla jotain kakkuja.

Luuleeko joku ehkä sitten, että on mukavaa olla määräaikaisessa työsuhteessa? On tietenkin upeaa käydä työssä ja saada siitä palkkaa, mutta muuten se että ihminen ei kuulu työ-ympäristöönsä ei varmasti ole mitään kovin mukavaa. Ja tässä sitten se ikuinen kysymys, että miksi tarjota kahvia ja pullaa ihmisille, joita ei koskaan ole sattunut tuntemaan, ja joista kukaan ei koskaan edes halua tuohon henkilöön tutustua? Jos ihmiseen ei edes haluta solmia mitään suhteita, niin miksi hänen pitää sitten kaikesta kiittää?

Ihminen kasvaa kohtaamaan muut ihmiset samalla tavoin, kuin miten hänet itsensä on kohdattu, ja mikäli hänellä ei ole muita velvollisuuksia kuin totella muita, niin kuitenkin sen tehtävän voi sitten antaa niin, että hänkin sen ymmärtää. Ja tietenkään en usko, että kukaan ihminen, jota kohdellaan kuin ilmaa voi toista loukata. Kun toinen on toisen ihmisen esimies, niin luulisi hänen sitten olevan toista niin paljon moraalisesti sekä taidollisesti ylevämpi, että osaa sitten jättää toisen omaan arvoonsa. Esimiesaseman käyttö perustuu juuri siihen paljon puhuttuun Nitscheläiseen yli-ihmis-teoriaan, missä johtajiksi nostetaan moraaliltaan sekä muita ominaisuuksiltaan muiden yläpuolella olevat ihmiset.

Aina sitten voidaan kysyä, että mitä tuollainen yli-ihminen sitten välittää mitä hänen alapuolellaan olevat ihmiset hänestä mahtavat sanoa. Miksi hän heitä kuuntelee? Onhan hänellä laki puolellaan, joten mitä varten sitten tuollainen ihminen mesoo sitä vastaan, että hänestä joku kirjoittaa vähän pahasti. Siitä sitten vain komentamaan sosiaalista mediaa kiinni, jos ei alainen häntä miellytä. Eikä alainen ole sitä varten, että hänen aikansa menee sosiaalisessa mediassa. Jos alaisen työ ei miellytä, niin sitten tietenkin hänet voidaan aina vaihtaa.

Se tietenkin on totta, että kukaan normaali ihminen ei varmaan koskaan käsitä sitä, että alaiseen saa aina purkaa tunteita. Hänen pitää totella kaikkea, mitä esimies sattuu sanomaan, mutta yhden asian sitten voi jokainen itsekin huomata. Se on sellainen, että tuo esimies ei välttämättä ole sellainen, että alainen hänestä sattuu pitämään. Kun palataan armeijan mukaviin asioihin, eli paikkaan missä esimies on todella jotain, niin siellä on eräs harjoitus, jota kutsutaan “sulkeis-harjoitukseksi”. Tuossa harjoituksessa esimies komentaa alaisiaan käskyillä “taakse poistu” tai “eteen vie”, ja sitten alaiset tottelevat tuota miestä.

Kaikki armeijan käskyt annetaan samalla tavalla, eli ensin on komennon valmisteleva osa, ja sitä seuraa itse komento. Kun tuota harjoitusta käydään läpi, niin se vaikuttaa siviileistä hieman typerältä. Kuitenkin sillä on syvällinen merkitys, eli tarkoitus on saada miehet toimimaan yhtenä ryhmänä. Ja vaikka tuo komentelu on takuulla hiukan hupaisaa, niin en kuitenkaan väitä alaisen tuosta harjoituksesta pitävän. Samoin en usko että kukaan tuon harjoituksen jälkeen tulee esimiehelleen tarjoamaan mitään kakkuja, vaikka tämä olisi kuinka väittänyt tekevänsä pojista miehiä.

Maassamme muuten on mahdotonta tehdä armeijan kanssa mitään oikein, koska kukaan ei voi olla laskuvarjojääkäri tai tykkimies sekä siviilipalvelusmies samaan aikaan. Näet jos henkilö menee armeijan sijasta siviilipalvelukseen, niin hän on luuseri ja maanpetturi. Mutta jos hän menee laskuvarjojääkäreihin, niin silloin hän on sotahullu, ja tykistössä tuo mies sitten on murhaaja, joten jos hän vaikka sitten hakisi toimistoon, missä sitten voisi vaikka alikersantin natsat olkapäillä käydä komentelemassa sitten metsästä palaavia miehiä, jotta he osaisivat käyttäytyä oikein.

Tuolloin tuo mies voisi ehkä olla jonkun mielestä hiukan “vulgaari” tai pikkumainen. Mutta kuten tiedämme, niin näissä asioissa on vaikeaa miellyttää kaikkia, ja siksi näitä rivejä tässä kirjoitan. Ja nuo aselajit ovat siis tässä vain siksi, että ne muistuivat ensimmäiseksi mieleeni, ja mitään yhteneväisyyttä todellisessa elämässä tapahtuneisiin asioihin niillä ei ole. Eli kuten me tiedämme, niin kaikista asioista on varmaan jokaisella ihmisellä vähän erilainen näkemys. Ja ehkä tuo näkemys muodostuu ennakkoasenteista sekä siitä miten asioihin sattuu joku asennoitumaan.

Mutta ennakkoasenteet muodostuvat siitä, että jostain tehtävistä tai työympäristön erityispiirteistä on kerrottu jotain asioita. Se sitten muuttaa asennoitumista ensimmäiseen työpäivään sekä sitä kautta muihin työympäristön toimijoihin eli työtovereihin. Mikäli sitten tuo asenne on se, että henkilö ikään kuin odottaa saman tien lähtöpasseja, niin silloin varmasti se myös näkyy myös asenteissa työtovereita kohtaan. Ihminen suhtautuu työhönsä riippuu siitä, miten häntä on opastettu siihen suhtautumaan. Jos työnteko on henkilön elämässä ollut jonkinlainen etuoikeus, niin silloin hän suhtautuu siihen kuin etuoikeuteen.

Mikäli henkilö sitten on kokenut työssään kovin vähän myönteistä palautetta, niin se sitten se näkyy henkilön asennoitumisessa saamaansa palautetta kohtaan. Tuolloin hän ikään kuin ottaa sellaisen asenteen, että pitääkö hänen sitten mitään yrittääkään, koska ainoa saatavissa oleva palaute on surkeaa, ja kuitenkin hänet jossain vaiheessa sitten erotetaan, koska hän ei ole työnantajien mielestä sopiva tuohon työhön. Ja mitä varten hän sitten mitään edes viitsii yrittää, kun aina on tilanne se, että tuo henkilö on jotenkin aina jäänyt hopealle? Tuolloin on aina löytynyt ihminen, joka on häntä parempi valinta.

Tuollaisen ihmisen arvomaailma saattaa olla sellainen, että hänelle työnteko on ikään kuin yhteiskunnallisen osallistumisen edellytys, ja muutenkin monien ihmisten puheessa pääasiassa ovat työ sekä ystävät, joten tietenkin työ on se asia, mistä sitten ihmisten kanssa keskustellaan. Ja kun baaritiskillä tietenkin kysytään välillä sitä, mitä työtä toinen tekee, joten silloin ei varmaan ole seksikästä vastata olevansa pitkäaikaistyötön. Tai oikeastaan “pitkäaikaistyötön” kuulostaa varmaan upealta, jos sitä verrataan esimerkiksi “sosiaaliseen työkyvyttämyyteen”. Silloin voi olla hyvin vaikeaa solmia uusia ystävyyssuhteita, kun pitää varoa, että mitä sanoo muille.

Kun henkilö sitten on työkyvytön, niin hän ei silloin ole mahdollisuutta esimerkiksi hakea kursseille, ja joidenkin työpaikkojen saaminen liittyy tietenkin siihen, että henkilön pitää olla työtön työnhakija. Se varmasti sitten eristää ihmistä sosiaalisesti, vaikka tietenkään valtio ei tähän asiaan mitenkään voi vaikuttaa. Ja jos työttömien yhteisössä sattuu haluamaan jotain ihmissuhteita, niin niiden luominen ei mitään helppoa ole. Näet kilpailu työpaikoista on niin tiukkaa, että ketään ei sitten voi edes hyvällä omallatunnolla sanoa olevan sellainen henkilö, että häntä odotetaan edes tuohon paikkaan aamulla. Eli hän voi sitten lähteä aivan yllättäen kohti vihreämpiä laitumia. Kuitenkin jos tuttavien etäisyys toisistaan on erittäin pitkä, niin silloin tietenkin voi käydä niin, että heillä ei ole yhteisiä tuttavia, jolloin työstä on mukavaa alkaa keskustelu. Ja jos työtä ei ole, niin silloin ei keskustelusta tule mitään.

https://sites.google.com/view/vallankaytonoppiminen/etusivu

http://vallankayttaminen.webnode.fi

Tällaista ei voi tapahtua.... Aarnion tapausta on kommentoitu myös maailmalla

Lehtijutuissa käydään nyt kovasti läpi sitä, että Helsingin huumepoliisin päällikkö J. Aarnio sai sitten tuomion alioikeudessa, ja osa noista jutuista on otsikoitu kuinka harvinaista tapausta on kommentoitu tai siitä on kirjoiteltu ympäri maailmaa. Tämä sitten kertoo siitä, millä tavalla maassamme suhtaudutaan korruptioon sekä aseman väärinkäyttöön. Se että noista rikoksista tulee myös tuomioita varmasti huomioidaan myös maailmalla. Korruption sekä muun rikollisuuden vastaisessa toiminnassa tärkeää on myös näyttää se, että mikään korruptio ei ole hyväksyttävää tai rikollisia ei jätetä tuomitsematta heidän asemansa takia.

Rikollisuutta ei saada kuriin sillä, että tilastoja kaunistellaan, tai televisiossa hoetaan, että "sellaista ei voi tapahtua".  Kun tätä lehdistön reaktiota tarkastellaan, niin osa noista lehtijutuista on varmaan kirjoitettu vähän sellaista asiaa ennakoiden, kuin että Aarnio tästä sitten vapautuisi, ja elämä jatkuisi taas kuten aina ennen. Olen huomaavinani muuten eräiden toimittajien kirjoitustyylistä sen, että niissä ikään kuin vihjaillaan, että jotain saattaisi tapahtua, jos ei näitä herra poliisipäälliköitä sitten lähdetä tukemaan. Kun puhutaan siitä, miten paljon tuollainen poliisivoimien esimies voi tavalliselle ihmiselle tehdä, on se että hän voi ajattaa poliisipartioita toisen perässä, ja karjua puhelimeen käskyjä.

Toisaalta hän voi sitten käydä Rautatieasemalla kertomassa huumeiden käyttäjille jonkun ihmisen olevan vasikka tai peitetoimissa oleva poliisi, mutta muuten hän ei toisten ihmisten elämästä kovin vaikeaa voi tehdä. Mutta jos hänen vihansa kohdistuu peitetehtävissä olevaan virkatoveriinsa, niin silloin tuollainen poliisin esimies sitten voi esimerkiksi paljastaa hänet  rikollisille. Toki voidaan sanoa niin, että alamaailma ei ole mikään konsensus, ja rikollisten tapa toimia on se, että he usein pelaavat omaan pussiinsa, ja siksi siitä että joku poliisipäällikkö nimeää poliiseja jollekin jengin pomolle ei välttämättä ole kuitenkaan kenellekään mitään seuraamuksia. Eli miksi nämä huumemiehet tai muut viheltäjät sitten oikeasti tuollaista poliisipäällikköä uskoisivat?

Kenenkään huumekauppiaan etuna ei varmasti ole se, että hänellä on kilpailijoita alueellaan, ja muutenkaan nuo alamaailman miehet eivät mitään kovin luotettavia ihmisiä ole, ja vaikka tuo poliisi nyt antaisi sitten jonkun auton rekisteritunnuksen jollekin MC-jengille, niin siitä on pitkä matka siihen, että nämä "Harley-miehet" lähtevät tekemään yhtään mitään. Kun puhutaan esimerkiksi ihmisen sosiaalisista taidoista, niin toki se että henkilö pääsee huumepoliisin päälliköksi vaatii tiettyjä meriittejä eli pidätyksiä. En usko että tuosta huumemiesten ryhmästä on ollut mukavaa istua "mädän poliisin" kuulusteltavana tai hänen putkassaan miettimässä tekojaan, eli siinä varmaan on alkanut hiki virrata otsalla. Sosiaalisiin taitoihin kuuluu nimittäin empatiataidot, mikä tarkoittaa kykyä ikään kuin asettua toisen asemaan.

Tuo tarkoittaa kykyä arvioida omaa esiintymistä sekä esiintymistaitoja siltä kannalta, että myös toiset otetaan huomioon. Ja jos henkilö ei kykene tajuamaan sitä, että autossa istuva alainen ei välttämättä pidä siitä, että hän istuu koko päivän jonkun ihmisen talon edessä, niin silloin hän ei ehkä kovin pidetty esimies ole. Toki hänellä on oikeus tehdä tätä, se kyllä myönnetään, mutta tuota asiaa voidaan verrata armeijan sulkeisiin. Ne saattavat olla jonkun mielestä tarpeellinen osa koulutusta, mutta mistään mukavasta harjoituksesta ei ole kysymys. Jos puhutaan siitä, että ihminen on toistamiseen oikeudessa istumassa syytettyjen penkillä, eikä silti ymmärrä muuttaa toimintatapojaan tai että ottaessaan lahjuksia hän ei tajua tekevänsä väärin, niin silloin kyllä kauhulla mietin, millainen hän on esimiehenä? Onko hänestä mukavaa käydä näyttämässä maailmalle, että tälläkin kertaa tuli anteeksianto?

 Olen itse tehnyt työtä ihmisten kanssa, joilla on täysin olemattomat sosiaaliset taidot, ja joille kukaan ei ole koskaan kertonut, että alaisesta ei varmaan ole mukavaa kuunnella jatkuvaa tiuskimista sekä komentelua, eikä myöskään ole mukavaa kuunnella sitä toistuvaa "onko ne jo tehty" kysymystä, joka varmasti koskee jotain aamulla ohimennen sanottua asiaa, ja tuollaisten "miami vice"-poliisien näkemys paperitöistä on tietenkin se, että vaikka hän ei niitä itse tee, niin toki alaisten tehtävä on pitää tarkasti kirjaa siitä, miten he kentällä toimivat. Ja tietenkin tuo "katujen kuningas" ei varmasti myöskään jätä nimeään noista raporteista pois, varsinkin jos hän sitten niistä ylennyksiä saa. Eikä tällaisessa "katuryhmässä" tietenkään raportteja tehdä työajalla tai ilman eri käskyä. Voin kertoa että en ole tuon kyseisen laitoksen palveluksessa, mutta sen verran sanon, että työpaikkakiusaaja sekä narsisti ovat aina samalla tavalla toimivia ihmisiä. Joten en usko että poliisiesimiesten toimintanta mitenkään poikkeaa siitä, mitä muiden työpaikkojen kuten kiinteistönhuolto-yhtiöiden  komentelevat pomot tekevät.

pimeakronikka.blogspot.fi

Ja niin vain kävi, että epäilty ei antautunut, ja poliisi joutui hänet ampumaan, mikä oli täysin ennalta arvattavaa. Tuollainen vangittu terroristi voi näet kertoa vaikka mitä vahingollista entisestä järjestöstään sekä sen johdosta

Milanon poliisi sitten päätti tuon Saksan iskun tekijäksi epäillyn henkilön pakenemisen ampumalla hänet kuoliaaksi. Tuossa tapauksessa ei varmasti mitään muuta ollut tehtävissä, ja poliisi toimi tuolloin koulutuksensa mukaisesti. Eli epäillyn ampuessa kohti partiota, oli poliisin pakko avata tuli, ja tässä tapauksessa oli tietenkin onni onnettomuudessa, että tuo henkilö ei ottanut ketään kilvekseen, jotta noilta panttivankitilanteilta onneksi vältyttiin tuossa Milanon tapauksessa. Mutta kuten olemme huomanneet, niin noiden terroristien saaminen elävänä kiinni on erittäin vaativan prosessin takana, ja he tekevät kaikkensa, jotta heitä ei saataisi missään vaiheessa kuulusteltua poliisin tai muiden turvallisuusviranomaisten toimesta. Nuo islamistit käyvät läpi erityisen valmennusohjelman, joka valmistaa heitä "marttyyrikuolemaan", kuten he itse asian ilmaisevat.

Tuo ohjelma muistuttaa GESTAPO:n SS-joukoille suunnattua MONARCH-ohjelmaa, jonka erästä muunnosta Stalin käytti omissa keskitysleireissään, eli siinä luetaan erilaisia mantroja sekä toistellaan niitä tekstejä, mitä hallitus haluaa ihmisten lukevan. Tuo ohjelma luotiin sellaiseksi, että siinä opetetaan noille tuohon järjestöön hakeutuville, että ainoa oikea tapa elää on kuolla aatteen puolesta. Tuollaista ohjelmaa ovat käyttäneet hyväkseen Ristiretkien aikaan  Hassan Ibn Al-Sabbah, ja modernina aikana noita tekniikoita ovat hyödyntäneet, Isis,  SS-joukot, NKVD sekä Al Qaidan, ja sen tarkoitus on luoda fanaatikkoja, jotka tekevät mitä heidän johtajansa käskevät, ja sitten surmaavat itsensä.

Tuo ohjelma perustuu siihen, että henkilöä palkitaan silloin kun hän on täyttänyt johtajansa käskyn, ja mitä enemmän tuo käsky vaatii, niin sitä suuremman palkkion hän tulee saamaan. Alkuun palkkiot ovat teekupposia sekä makeisia, mutta niistä tulee myöhemmin huumeisiin perustuvaa palkitsemista, kunnes tuo henkilö sitten lopulta määrätään surmaamaan itsensä. Kuitenkin voidaan sanoa. että noiden terroristisolujen löytämisen sekä koulutus- ja valmennusleirien löytämiseksi olisi hyvä, että tuollaista henkilöä päästäisiin kuulustelemaan. Eli kun puhutaan näistä hyvin vähäisellä osaamisella tehdyistä iskuista, joiden uhriluku on kuitenkin melko korkea, niin silloin puhutaan "valmennuleireistä", joissa nuo terroristikandidaatit sitten tutkivat koraania, ja he saavat valmennusta tulevaa kuolemaansa varten.

He pitävät silloin ainoana tavoitteenaan päästä taivaaseen, eli kokea marttyyrikuoleman tehdessään noita kauhutekoja. Joidenkin tarinoiden mukaan noiden "kamikaze"-terroristien pitää ennen iskua saattaa joku tyttö raskaaksi, jotta tuolle lapselle sitten kerrotaan tarinoita, kuinka heidän isänsä sitten kuoli marttyyrinä jossain kaukaisessa maassa. Tuota tekniikkaa käytti mm. Hassan Ibn Al-Sabbah kouluttaessaan kammottavia hadshiittejaan taistelemaan ristiretkeläisiä vastaan 1200-luvun ristiretkien aikaan. Eli hän otti kaikki Jerusalemin taisteluissa kuolleiden sotilaiden lapset, ja kertoi heille tarinoita siitä, kuinka heidän isänsä oli kuollut taistellessaan vääräoppisia vastaan. Ja tietenkin mukana oli joku kotoa varastettu lapsi, jolle sitten kerrottiin satuja, siitä kuinka ristiretkeläiset olivat surmanneet hänen koko perheensä.

Näin varmistettiin sellainen asia, että nuo assassiineiksi eli salamurhaajiksi koulutettavat sitten osasivat vihata kristittyjä. Ja samaa tehtiin myös euroopassa, eli joku luostariin päätynyt puliukon poika sai sitten "isän" jostain "pyhässä maassa" kuolleesta soturista, jota tietenkin olivat muslimit puukottaneet selkään. Samaa teki myös 1930-luvulla Gestapo, joka kertoi huostaanotetuille lapsille tarinan siitä, kuinka "juutalaiset olivat surmanneet hänen isänsä poteroon", ja sitten tietenkin he olivat vietelleet lasten äidin rahoilla sekä koruilla, koska noiden tarinoiden tarkoitus oli herättää tulevien Totenkopf Kommandojen vihaa nimenomaan sosialisteja sekä juutalaisia kohtaan.

Ja toki NKVD kertoi omia versioitaan näistä tarinoista, ja niissä noiden lasten isät olivat "kunnon sosialisteja", jotka esserät eli vastavallankumoukselliset sitten houkuttelivat metsään ja surmasivat. Todellisuudessa kuka hyvänsä puliukko kelpasi tuolloin vallankumoukselliseksi sankariksi, ja kun joku kysyi mitaleista, joita hänellä piti olla, niin toki juutalaiset sitten kelpasivat myös tämän ryhmän syntipukeiksi, eli tietenkään mikään kovin liberaali ei Stalinin linja noita uskonnollisia vähemmistöjä kohtaan ollut, ja tietenkin mitaleita ei oltu annettu, koska joku "juutalainen oli ne taskuunsa pistänyt". Todellisuudessa tuo mies, jota väitettiin lasten isäksi saattoi olla valkoinen sotilas, joka oli teloitettu jossain leirillä.

Mutta nyt hän sai palvella neuvostojen maata julmassa propagandassa, jonka tarkoitus oli kehittää ihmisrobotteja, joille Stalin oli ikään kuin oma isä, ja joka ei koskaan kyseenalaistanut valtionsa määräyksiä. Samoin toimii myös islamistinen terrorismi, eli heidän kannattajansa opetetaan jo lapsina tottelemaan käskyjä ilman vaikuttimien kyseenalaistamista. Tuo ideologinen koulutus tapahtuu erityisissä koraanikouluissa, joista pääosa on ilmeisesti Pakistanin syrjäseuduilla, mutta mikään ei tietenkään estä sitä, että tuota terroristien valmennusta ei tapahtuisi myös länsimaissa, eli tuo toiminta vaatii vain sen, että noilla henkilöillä on käytössään asunto, sekä ehkä infräänikaiuttimia ja koraaneja, joiden avulla he sitten ainakin yrittävät aivopestä muita muslimeja oman aattteensa taakse. Eli tuolloin käytetään hyväksi loputonta mantraa, huumaavia tabletteja, sekä infraäänisiä kaiuttimia, joissa pyörii jatkuvasti samoja tekstejä hokeva nauha, ja tuo sitten tietenkin vaikuttaa joihinkin sillä tavoin, että heistä tulee tuon aatteen vankkumattomia kannattajia.


pimeakronikka.blogspot.fi

Jos tietoja ei kirjata tietokantaan, niin silloin sitä ei voida löytää mistään. Toisin sanoen edes Valvira ei voi mihinkään väärinkäytöksiin puuttua, jos se ei näitä tekoja saa tietoonsa

Jos tietoa ei kirjata järjestelmään, niin silloin sitä ei voida löytää mistään. Tämä voidaan tai pitää voida huomioida aina, kun tapahtuu sitä, että esimerkiksi lääkevarkaudesta epäillyn hoitajan tekemiä virheitä tai rikkeitä ei löydy Valviran rekistereistä. Tällä viittaan tapaukseen, missä sairaalan hoitaja on varastanut sairaan lapsen morfiinin omaan käyttöönsä. Kun puhutaan siitä ,että tuon hoitajan tekemiä muita rikoksia ei olla kirjattu rekistereihin, niin syynä saattaa olla se, että osastonhoitajalle on ollut helpompaa olla merkitsemättä noita kyseisellä hoitajalla aikaisemmin ilmenneitä huumeisiin liittyviä rikkeitä rekisteriin, koska hän on selvinnyt silloin helpommalla, eli joskus on huumeiden käyttö ehkä näkynyt päältä. Toisin sanoen esimerkiksi pistosjäljet on saatettu erottaa vaatteiden läpi, tai lyhythihaisen paidan takia.

Tuolloin ylihoitajan olisi pitänyt tehdä asiasta ilmoitus, mutta hän on saattanut pelätä kostoa, tai jotain muuta seuraamusta, jos hän olisi tehnyt asiasta asianmukaisen merkinnän rekistereihin. Mutta surullista on se, että tämän hoitajan päihdeongelma paljastui sillä tavoin, että hän oli varastanut sairaan lapsen morfiinin, ja korvannut sen vedellä. Eli kuten varmaan tiedätte, niin voimakkaasti päihdeongelmainen ihminen ei voi vastustaa tällaista kiusausta, vaan varastaa noita aineita. Ja sitten tuo pikkulapsi meinasi kuolla kipuun, sekä siihen kun vereen ruiskutettu vesi aiheutti osmoosin, eli alkoi rikkoa verisoluja, mikä tehosti kipua. Tällainen asia on hyvin ikävää tuon hoitajan kannalta, koska hän saattaa tämän takia saada vakavampia seuraamuksia, kuin mitä olisi tullut ilman näitä kirjaamatta jättämisiä.


Kuitenkin voidaan sanoa, että päihdeongelmainen ihminen on loistava kiristyksen kohde, ja esimerkiksi osastolla tapahtuneita muita hoitovirheitä voidaan tuollaisen ihmisen niskoille vyöryttää erittäin helposti. Eli joku vain antaa hänelle työaikana tainnuttavan annoksen huumeita tai unilääkkeitä, ja sitten käy tekemässä esimerkiksi murhan morfiinin yliannoksella, ja sitten hän voi syyttää tuollaista päihdeongelmaista henkilöä lähes kaikesta. Tuon takia tällaiset kirjaamatta jättämiset pitää kyllä tutkia erittäin suurta huolellisuutta noudattaen, jotta mitään tapaukseen liittyvää ei sitten jää peittoon. Ja koska hoitaja työskenteli morfiinin sekä muiden huumeiden kanssa, niin hänen sormenjälkiään on saattanut päätyä noihin ruiskuihin, joka hänen oman käyttönsä takia, tai sitten joku on ne niihin painanut.

Kuten varmasti tiedämme, niin noita huumeita käyttäviä hoitajia varmasti kaavaillaan huumepiireissä mielellään tyttö- tai poikaystäviksi, koska heidän kauttaan voidaan hankkia ilmaista huumetta, ja kaikkein vaarallisin tilanne tulee eteen silloin, jos tuota morfiinia sitten päätyy jonkun toisen ihmisen kahvikuppiin. Ja näitä viime päivien tapahtumia miettiessäni voisin loihtia ihmisten eteen kauhukuvan, mitä tapahtuisi jos jonkun rekkakuskin kahviin laitetaan tuollaisia aineita. Eli kuten tiedämme, niin rikollinen mieli on armoton, ja jos vaikka joku mafian mies haluaa kaapata jonkun maan tai alueen kuljetusmarkkinoita itselleen, niin hän saattaisi tehdä tällaista, jotta saisi mustamaalattua kilpailijoiden mainetta.

Samoin pitää muistaa se, että suomalainen leima on kova sana tullissa, ja maamme on loistava kauttakulkumaa esimerkiksi Etelä-Amerikan kokaiinille, joka voidaan tuoda Norjan satamien kautta kalakastien joukossa maamme läpi keskieurooppalaisille markkinoille. Eli tuo ”kartellin” nimellä kulkeva huumerikollisuus varmasti etsii uusia markkina-alueita, mutta samalla myös uusia tapoja sekä reittejä, joilla he voivat viedä tuota kauppatuotettaan eli kokaiinia myös vanhoille markkina-alueilleen. Ja tuo huumeen kuljettaminen voisi tapahtua siten, että esimerkiksi panamalainen rahtilaiva pudottaa kokaiinilastin mereen, josta se poimitaan kalastusalukseen, ja sitten nuo kalastajat vievät lastin kalojen mukana norjalaiseen satamaan, missä se sitten pakataan kalojen sekaan, ja viedään maailmalle kylmäsäilytysvaunuissa, joiden kanssa tullilla on ongelmia, koska koirien on vaikeaa haistaa jäähdytettyä huumetta ilmatiiviin kontin läpi. Ja tuo voisi olla motiivi raivata kilpailija tieltä likaisia keinoja käyttäen, vaikka jos tuosta jäädään kiinni, niin tulos voi olla elinkautinen vankeustuomio.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/jarkyttava-tapaus-paljastui-hoitaja-varasti-vakavasti-sairaan-lapsen-morfiinin-ja-vaihtoi-sen-veteen-lapsi-hengenvaarassa/6223078

pimeakronikka.blogspot.fi

Simputus voi olla keino yrittää avata yhtiön ovet soluttautujille kuten teollisuusvakoilijoille.

Simputus on hyvin ikävä asia sekä normaalissa työpaikassa että puolustusvoimissa. Yleensä sen ymmärretään kohdistuvan lähinnä varusmiehiin, joita joku alikersantti juoksuttaa pihalla tuntikausia. Kuitenkin simputtamista tapahtuu työelämässä aivan yhtä paljon kuin paraatikentillä, ja työelämässä se on yleensä erittäin ikävää toimintaa. Yleinen tapa simputtaa alaisia on antaa tehtäviä vähän liian myöhään. Eli viisi minuuttia ennen työajan loppumista annettava tiketti eli huoltopyyntö  pelastaa mikrotukihenkilön päivän joka kerran, kun se sattuu putoamaan sähköpostilaatikkoon tai pomppaamaan ruudulle. Mutta tällainen toiminta on tietenkin sellaista, mihin voidaan puuttua hyvin helposti.

Ikävämpi tapaus on sellainen, missä työtehtäviä ei jaeta ollenkaan jollekin työryhmän jäsenelle. Tuo ehkä saattaa olla muuten mukava asia, mutta jos tuo tapaus sattuu sitten työryhmän pomolle, niin silloin koko ryhmän tehtävät jäävät hoitamatta.  Ja tietenkin tuolloin on edessä jäätävä tunnelma. Tämä esimerkki koskee jokaista esimiesasemaa, mitä maailmasta löytyy. Kun esimies simputtaa toista esimiestä, niin silloin käytössä ovat usein sellaiset temput, joita on hyvin vaikea osoittaa todelliseksi simputukseksi. Ne ovat hienovaraisempia sekä kollektiivisempia kuin yksittäiseen alaiseen kohdistuva painostaminen. Eli se saattaa olla sellaista toimintaa, missä koko työyhteisö saa sitten seurauksia kyseisen esimiehen takia. Ja tekniikka on hyvin ikävästi joka kerran samanlainen.

Eli joka kerta kun tulee loma tai pidempi vapaa, niin "Miettisen" projektiryhmä jää istumaan työpäivän lopuksi, koska se ei ole saanut työtehtäviä. Ja tietenkin myös kaikille osoitetaan se, että "Miettisen" kanssa ei kannata työskennellään esimerkiksi siten, että tuon ryhmän tunnukset tehdään aina viimeiseksi tai sitten muuten selvitetään se, että hän on esimies, jonka alaisena ei kannata olla, koska siitä ei pääse kohoamaan. Toisin sanoen tuosta ryhmästä sanotaan työhaastattelussa se, että "oikea"  pomo ei tuohon ryhmään hakisi. Ja muutenkin osoitetaan sitä, että nuo miehet ovat olemassa vain siksi, että heitä nyt vain on pakko sietää työpaikalla. Tai että he ovat muuten jotenkin halpa-arvoisempia toimijoita työyhteisössä.

Työyhteisön asenne on hyvin tärkeä asia, kun luodaan viihtyisää työympäristöä, jossa voidaan ylipäätään työskennellä. Jos työnjohtaja simputtaa alaisiaan, niin silloin tietenkin voidaan kysyä, että miten hän uskaltaa tuota tehdä? Mikäli työtehtäviä ei olla todistettavasti annettu, niin silloin varmasti syy ei ole alaisessa. Kun mietitään sitä, että millainen johtaja sitten syyllistyy tuollaiseen simputukseen, niin silloin tietenkin täytyy aina miettiä, että millainen työura hänellä ylipäätään on ollut. Ja miten hänet on työpaikkaan ylipäätään otettu?

Jos hän sitten on useammassa työpaikassa tällaista tehnyt, niin silloin voi kyseessä olla tapaus, joka on ehkä tuotu yhteisöön sabotoimaan sen toimintaa. Eli raivaamaan yhteisössä tilaa jollekin ulkopuoliselle toimijalle, ja varsinkin silloin kun työpaikkaan vasta tullut ylempi johtaja alkaa simputtaa alaisenaan olevia johtajia, niin silloin pitää tarkastaa se, miten hän on edellisessä työpaikassaan tehnyt työtä. Mikäli tuollaista sitten on tehty monissa paikoissa, niin kyseessä voi olla ammattilainen, jonka tehtävänä on tehdä työpaikan ilmapiiristä ikävän, koska tuolloin voidaan tuo yhtiö pakottaa ottamaan tiettyjä henkilöitä työpaikkaan. Ja jos kyseessä on vaikkapa verkkopalveluita tuottava yhtiö, niin silloin tietenkin nuo sisään päästetyt soluttautujat voivat ujuttaa omia koodinpätkiään tuon verkkokaupan ohjelmistoihin, ja urkkia asiakkaiden pankki- tai muita henkilökohtaisia tietoja tuon palvelun kautta.

Jotkut ihmiset näkevät heikkouden "oikeutuksena" toisen uhkaamiselle sekä alistamiselle

Valtioita sekä ihmisiä yhdistää yksi asia, nimittäin se, että toisen heikkous ikään kuin yllyttää näitä toimijoita uhittelemaan naapureilleen. Syy tähän on se, että valtio on ikään kuin makro-organismi, ja sen johto on samanlaisia ihmisiä kuin me muutkin. Toisen heikkous koetaan usein sellaisena asiana, että sitä saa käyttää hyväksi silloin kun se vahvemmalle osapuolelle sattuu sopimaan. Tästä ovat hyvinä esimerkkeinä esimerkiksi tilanteet, missä toimittajat kuvaavat mellakkapoliisien työtä tai sitten jotain kriisiä tai tekevät raportteja vaikkapa varusmies esimiesaseman käytöstä, varsinkin jos heillä sattuu tämä asema olemaan.

Niissä näytetään aina sitä, mikä on vahvempi osapuoli, ja ainakin ennen työpaikkariitoja koskevissa TV-jutuissa oli tapana se, että studioihin kutsuttiin  vain työnantajien edustajia, jotka sitten kertoivat tietenkin vain oman näkemyksensä asioista. Eli korostettiin yrityksen mainetta, sekä sitä, että kaikki toiminta oli laillista. Mutta koskaan ei muistettu mainita sitä, että esimerkiksi lakimies ei koskaan saa puhua asiakastaan eli päämiestään vastaan

Eli vaikka jotain ihmistä kohdellaan niissä ohjelmissa hiukan halventavasti tai esimerkiksi kommenteista kuvastuu halveksiminen, niin on mukavaa olla vahvemman puolella. Tämä tarkoittaa sitä, että lakimies ei saa toiminnallaan vaarantaa asiakkaansa puolustusta, jonka on oltava lain mukaan paras mahdollinen. Enkä myöskään kuvittele sitä, että kukaan yhtiön hallinnossa työskennellyt henkilö koskaan olisi muutenkaan puhunut missään pomoaan vastaan, koska se olisi varmasti tehnyt hänen asemastaan vaikean, ja kuten tiedämme, niin puolustusvoimat on tässä mielessä vain yksi työnantajista.

 Kun puhutaan valtion johdosta, niin esimerkiksi sotilasparaatit sekä niissä esitellyt ydinaseet ja kaiken maailman kung-fu-esitykset varmasti aiheuttavat noille valtionpäämiehille samanlaisia testosteroidimäärän lisääntymisiä kuin normaaleillekin ihmisille. Tässä tekstissä sana "normaali ihminen" tarkoittaa tavallista henkilöä, joka työskentelee normaalissa työpaikassa eikä omaa valtion johtajan asemaa, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että hänen vaikutuspiirinsä ei niin suuri ole kuin valtion päämiehillä, joilla on käytössään suuri määrä ihmisiä, jotka tottelevat hänen käskyjään.

 Kun ajatellaan esimerkiksi suuria sotaharjoituksia, joissa hävittäjät lentävät ja aseet paukkuvat, niin silloin joukko Suomen toimittajia saa samanlaisia kohtauksia, missä ikään kuin osoitetaan omaa miehekkyyttä ja selvästi vihjaillaan muiden ihmisten saavan vähän kakkaa punttiin, kun edessä on se "ihana miesten koulu", ja siellä sitten on omaa särmikkyyttä osoitettu koko ryhmän edessä. Silloin muistetaan mielellään joskus parikymmentä vuotta sitten tapahtuneet asiat, ja varsinkin jos joku harjoituksen johtajista sitten käyttää samaa nimeä, kuin kauan sitten vankilaan toimitetulla jengipomolla, niin se on joillekin yllykkeenä sille, että he kuvittelevat sitten saavansa tehdä mitä huvittaa jollekin harjoitukseen osallistujalle. Ja siinä usein sitten alkaa tuo arvostelukyky pettää, kun joukossa tyhmyys tiivistyy, ja kun paikalla on vain niitä reservin esimiehiä, niin siinä sitten tulee puhuttua vähän sellaista, mitä ei ehkä tuo henkilö muuten olisi puhunut.

Jos puhutaan esimerkiksi siitä, mitä tarkoittaa sana "trollaus", niin kannattaa muistella kappaleen "Fredricus Rex" , joka jatkuu sanoilla "meine könig und herr (Fridericus rex, kuninkaani ja herrani" sanoja, joissa saksan keisarinna sitten oli littynyt yhteen ranskalaisten kanssa tai Pyhä saksalais-roomalainen valtio kapinoi keisaria vastaan. Siinä laulussa on mainittu normaalit trollaukset eli yllytykset, joita käytetään petturien etsimiseen joukkojen parista. Tarkoitus oli se, että esimerkiksi joku onneton menisi sitten kertomaan halustaan pettää maansa Saksan keisarinalle. Siinä varmasti oli sen jälkeen ilo ylimmillään, kun joku "von Papier" marssi kuninkaanlinnaan kertomaan halustaan palvella ranskan kuningasta.

 Eli jossain tapauksessa sotaharjoituksen johtoa esitetään esimerkiksi Helvetin Enkeleiden johtajien sukulaisina tai muina vastaavina henkilöinä, niin silloin monilta unohtuu sellainen asia, että armeija on valtion käytössä oleva väline, eikä mikään kenraalin tai muunkaan upseerin yksityisasia, Siellä on rikoslaki voimassa kaikilta osin, eikä mitään poikkeuksia sitten ole olemassakaan.

 Enkä oikein ymmärrä sitä, miksi joku oikeasti edes voi kuvitella sitä, että joku korkea upseeri tekisi yhteistyötä jonkun katujengin kanssa, vaikka tietenkin se voi teoriassa olla mahdollista. Kuitenkin kenraalikunnan tai ylipäätään upseerikunnan taustat tutkitaan erittäin tarkasti, ja sieltä hyvin harvoin löytyy mitään sen suurempia yhteyksiä mihinkään MC-kerhoihin. Nuo asiat tulevat hyvin helposti esiin silloin kun kadettikouluun pyrkijä on varusmieskouluttajana joukkonsa edessä. Meillä suomessa on tapana se, että armeijassa tehdään vain niitä asioita, mitä valtion edustajat käskevät. Se mitä jossain muualla tehdään on tuon toisen valtion asia.

Fridericus Rex-kappale liitteenä https://www.youtube.com/watch?v=8uIPG-UrANM

pseudotiedetta.blogspot.fi