Propagandaa ja hyväksikäyttöä

Propagandan tunnistaminen on erittäin tärkeää, kun keskustellaan median lukemisesta sekä sen sisällön tulkitsemisesta, ja tietenkin mediassa esitetyn propagandan tyyppi kertoo siitä, että mistä maasta tuo kirjoitus on lähtöisin. Yleensä tuollaiseen propagandaan tai informatiiviseen operaatioon viittaa sellainen seikka, että kirjoituksessa vedotaan asevoimien johdon kaltaiseen tahoon, missä heidän toimintaansa kohtaan ei tunneta mitään kritiikkiä. Yleensä tuollainen propaganda vilisee kuvia asepukuisista miehistä sekä jatkuvasti vedotaan siihen, kuinka paljon kenraaleilla on valtaa.

Samoin tietenkin muistutetaan siitä, että puolustusvoimain komentaja ei koskaan tule pitämään henkilöistä, jotka arvostelevat tuon organisaation tapoja toimia. Ja kaikki jotka ovat eri mieltä niin sanotun “virallisen mielipiteen” kanssa leimataan tietenkin kiihkoilijoiksi tai muuten vain julkisuuden kipeiksi haihattelijoiksi. Tuo kaikki kuuluu tietenkin aitoon informaatio-operaatioon, jonka tarkoitus on pelotella ihmisiä olemaan hiljaa asioista, jotka eivät propagandan tekijän mielestä ole sopivia julkisuuteen. Ja kuten tiedämme, niin kaikkein paras tapa mustamaalata ihmisiä sekä vaikuttaa toisen maan turvallisuusviranomaisten työhön ja hajottaa vastapuolen rivejä on nimetä ykkösluokan poliitikkoja veronkiertäjiksi. Tuolla tavoin saadaan sitten aikaan sellainen kuva, että esimerkiksi asevoimien ei ole mitenkään sopivaa valoilla ihmisten yksityisyyttä. Ei ole sopivaa että omat koirat purevat isäntäänsä.

Kun puhutaan siitä, kuinka johtajia imarrellaan, niin tietenkin tässä pitää huomioida se, että joidenkin maiden presidentille on annettu oikeus säätää lakeja. Joten ehkä myös Suomi tarvitsee joidenkin ihmisten mielestä tällaisen lain, jotta esimiesten ei  tarvitse kuunnella mitään vastaväitteitä. Mutta kuitenkin se, miksi Turkissa tuollainen laji meni läpi johtuu siitä käsityksestä, että jokainen valtio kulkee demokratiaan sosialismin kaltaisen valtiomallin- eli useiden diktatoristen vaiheiden kautta. Kuitenkin on hyvin arveluttava tapa lähteä siitä, että yksittäisen ihmisen käsiin pitäisi kasata valtaa, koska henkilö saattaa vaihtua tuossa virassa melko nopeasti. Kuitenkin valta saa ihmiset tekemään asioita, joita he saattavat sitten myöhemmin katua. Kuitenkin propagandisti haluaa varmasti antaa yksittäiselle henkilölle paljon valtaa, koska yksilöön on helppo vaikuttaa mielistelemällä häntä.

Tuolloin käytetään sellaista menetelmää, missä henkilölle sanotaan, että hänen ei tarvitse kuunnella mitään, mitä muut sanovat. Ja tietenkin kaikki häntä arvostelleet henkilöt saatetaan samalla tuon palvonnan kohteen tietoon. Kyseisessä menetelmässä sitten käydään hiukan huvittuneena läpi esimiehen ja alaisen suhdetta, ja samalla muistutetaan siitä, että jos esimies ei alaistaan ojenna, niin hän on tietenkin heikko ihminen. Kun puhutaan valtionpäämiesten kotioloista, niin tietenkin on hienoa, että esimerkiksi Kekkonen oli lempeä isä ja upea ihminen muutenkin. Mutta tietenkin myös Josif Stalin ja Adolf Hitler olivat yksityiselämässään miellyttäviä henkilöitä, joiden perheet eivät tienneet sitä, millaisia nuo miehet oikeasti olivat. He olivat oikeasti myös valloittavia ihmisiä, joiden tapa käyttää lapsia hyväkseen oli legendaarista. Josif Stalin käytti omaa tytärtään urkkiakseen ihmisten asioita.

Eli hän saattoi esimerkiksi laittaa mikrofoneja tiloihin, joissa hänen lapsensa leikki muiden niiden kanssa. Tuossa leikissä sitten luettiin lappuja, joissa oleviin kysymyksiin piti vastata, ja tietenkin osa lapuista oli Stalinin itsensä kirjoittama. Hän saattoi myös lähestyä vankileirille lähettämänsä henkilön lapsia sanomalla, että “minulla on ikäisesi tyttö”, ja sitten hän saattoi tarjoilla lapselle karamelleja, ja luvata että ottaa tuon henkilön asian hoitaakseen. Sen jälkeen vanki ammuttiin.

Stalin aina vihjaili myös sillä, että hänellä on aviottomia lapsia, ja hän ilmeisesti esiintyi joidenkin puolueen jäsenten lasten isänä, jotta saisi sitten tietoja siitä, että saisi tietoja siitä, onko hänen vankileireistään puhuttu selän takana. Salaiset poliisit eli poliittisia pidätyksiä hoitavat viranomaiset ovat kautta koko maailman olleet loistavia ihmisten hyväksikäyttäjiä, ja varsinkin ihmisten lapset ovat olleet heidän tärkeitä tiedonlähteitään. Heidän normaaliin toimintatapaansa kuului esimerkiksi sellainen malli, missä salaisen poliisin jäsenet kävelevät henkilön kotiin, ja sitten he kuvailevat lapselle tämän normaalia käytöstä työpaikalla. Tuon jälkeen kyseinen salaisen poliisin jäsen kertoo, että kyseessä on psykiatrinen sairaus, ja kyseinen pidätettävä viedään tietenkin psykiatriseen sairaalaan.

He saattoivat Stalinin aikaan  myös käyttää sellaisia metodeja, missä henkilön väitettiin olleen jotenkin vaarallinen ympäristölleen, eli he sanoivat aina, että “me emme usko isäsi olleen paha mies, mutta kuitenkin on asioita joita pitää selvittää”. Ja sitten he vielä totesivat, että “estämme tällä vain häntä vahingoittamasta itseään tai muita”. Sen jälkeen keskusteltiin laitoksesta sekä terapioista, joita tuo henkilö sitten tulisi saamaan. Tuolloin tietenkin “toimintaterapia” tarkoitti metsätöitä Siperiassa. Mutta tietenkin oli ongelmallista, jos henkilö sitten oli esimerkiksi kirjailija, joka uskalsi arvostella järjestelmää. Silloin tuon taiteilijan pidättäminen pelkästään kirjoitusten takia  ei tietenkään ollut soveliasta.

Tuollainen henkilö oli stalinin järjestelmässä ikään kuin infektion lähde. Informaatio leviää yhteiskunnassa kuin tauti, ja sen takia noihin kaiken maailman kirjailijoihin ei saanut kukaan kiinnittää liikaa huomiota. Jos väärät ihmiset lukivat vääriä tekstejä, niin he infektoituivat tuosta informaatiosta. Ja siksi kirjailijoiden mainetta piti mustata ennen kuin heidät poistettiin yhteiskunnasta.

Stalinin kuoleman  jälkeen ei ollut mitenkään valtion turvalllsuuselinten johtajien mielestä soveliasta myöskään pidättää henkilöitä suoraan siitä, että he olivat kirjoittaneet jotain suurta ja mahtavaa järjestelmää vastaan. Se olisi saattanut vaikuttaa  haitallisesti salaiseen poliisiin. Näin ollen noiden henkilöiden pidättäminen tapahtui psykiatrian nimissä, ja näitä laitoksia joihin nämä taiteilijat sijoitettiin oli nimetty psykiatrisiksi hoitoiksi, jotta niissä ei turhan paljoa käytäisi vierailulla. Syy miksi järjestelmä ei suoraan ampunut noita ihmisiä johtui siitä, että kirjailijoita ja maalareita tarvittiin täyttämään tuon valtion lehdistö teksteillä, ja se millainen teksti on riippuu kirjoittajan halusta tehdä työtään.

Eikä myöskään kirjojen kuvittamiseen käytettävät kuvat synny Tokarev-pistooli ohimolla, joten siksi tuo muuten niin erikoinen järjestelmä suhtautui taitelijoihin jotenkin kaksijakoisesti. Toisaalta se vihasi taiteilijoita, mutta samalla myös sen johtajat tarvitsevat samalla kirjoittajia omille puheilleen sekä lehdet tarvitsivat ihmisiä, jotka osasivat kirjoittaa juttuja noille sivuille, jotka mainostivat valtion politiikkaa. Kun mietitään sitä, miten esimerkiksi taiteilijoita estetään agitoimasta valtiota vastaan, niin tietenkin paras keino on leimata heidät itsetuhoiseksi persoonallisuudeksi sekä käyttämällä poliittisten pidätysten sijasta jotain mielenterveydellistä diagnoosia. Tuolloin myös voidaan henkilön puheet leimata hullun miehen tai naisen hallusinaatioiksi, jolloin tietenkin heidät voidaan tehokkaasti vaientaa.

Tässä vaiheessa mieleeni tulee eräs Andrei Saharov-niminen ydinfyysikko, joka kehitti aikoinaan Neuvostoliiton vetypommin. Hänet leimattiin julkisesti skitsofreenikoksi, ja myöhemmin tuo mies sitten sai vanhoilla päivillään rehabilitaation, mikä tarkoitti sitä, että valtio myönsi toimineensa väärin häntä kohtaan. Tuo mies oli “sloikan” eli “Alarm clock” tyyppisen vetypommin yksi kehittäjistä, ja myöhemmin olen miettinyt sitä, että mikä sai tuon miehen järkyttymään sekä muuttamaan näkemystään tuosta järjestelmästä.

Ja silloin tällöin olen miettinyt sitä, mitä olisi tapahtunut, jos tuo mies ei olisi ollut niin tunnettu sekä arvostettu tieteellisen sekä valtionsa eteen tehdyn työn takia? Synkissä kuvitelmissa olen ajatellut, että olisiko ollut niin, että Stalinin tai jonkun muun henkilön vankileireille sulkemia henkilöitä olisi ehkä “häivytetty” noissa Semipalatinskin ydinkoealueella tehdyissä vetypommikokeissa.

Samaa muuten  puhutaan USA:n Tyynellämerellä tekemistä ydinkokeista. Huhujen mukaan joukko tiedemiehiä, jotka olivat liian kuuma pala Pentagonille “häivytettiin” Castle-Bravo-kokeessa. Tarinoiden mukaan nuo tiedemiehet olisivat olleet mukana holokaustissa tekemässä ihmiskokeita, jotka olivat äärimmäisen kivuliaita sekä epähumaaneja. Olen tästä joskus ennenkin kirjoitellut, mutta esimerkiksi “Operation Paperclip” oli tietenkin raketti- ja muille tekniikan tiedemiehille suunnattu ohjelma heidän värväämisekseen USA:n palvelukseen, mutta kun puhutaan esimerkiksi kemiallisen sekä biologisen sodankäynnin asiantuntijoista, niin heitä varten perustettiin kuulemma “Operation DeepWater”, jonka tarkoitus oli hyödyntää noiden miesten asiantuntemusta näissä asioissa.

Ja sitten kävi niin, että mukana oli muutamia henkilöitä, joiden kanssa kukaan ei halunnut olla samassa kuvassa. Tuo tarkoitti sitä, että kyseiset henkilöt olivat oikeastaan vastuussa miljoonien ihmisten murhaamisesta. Ja tietenkään heitä ei maailmalle haluttu esitellä, koska heidän tietonsa liittoutuneiden sodan lopulla suorittamasta tiedemiesten sekä upseerien värväämisestä olisi voinut saattaa sekä USA:n että Neuvostoliiton jotenkin outoon valoon, ja näin ollen nuo henkilöt olivat uhka sekä Stalinin miehille että Pentagonille.  

Joten erään huhun mukaan nuo henkilöt sitten poistettiin kirjoista Castle-Bravon kaltaisissa kokeissa. Stalin ei muuten noista natsien murhaamista henkilöistä mitään välittänyt, ja hänen asenteensa uskontoja kohtaan oli hyvin kielteinen. Joten puhutaan, että osa noista lääkäreistä tai lääkintä-asintuntijoista  jatkoi työtään NKVD:n tai MGB:n valvonnassa, ja puhutaan että heidän työtään olisi ollut kauhistuttava “unikoe”, jossa päätyön suorittivat natsilääkärit, jotka sitten teloitettiin salaisen poliisin määräyksestä.  Myös Neuvostoliitto värväsi  Walter Blumen kaltaisia miehiä työskentelemään  Neuvostoliitossa. Tuo mies oli toinen pääasiallinen suunnittelija Arado-123 “Blitz”-pommittajan valmistamisessa. Eli osa noista ilmailun sekä rakettitekniikan asiantuntojoista jatkoi uraansa Neuvostoliitossa,joten mikään ainutkertainen projekti ei tuo "Paperclip" kuitenkaan ollut, ja tuota asinatuntemusta halusi varmasti myös Stalin oman armeijansa käyttöön.

http://stalinjagulag.webnode.fi/

Kemikaalien käytön ongelmista sekä siitä kun niiden liikakäyttöön on vaikeaa puuttua. (Agent orange oli siis vain erään kemikaalin kauppanimi, ja tuota ainetta saatetaan valmistaa ilman lisenssiä jossain maassa).

Kuvassa oleva koivu on osoitus siitä, kuinka kemikaalit näkyvät luonnossa. Tämän puun kuori ikään kuin sairastaa syöpää, ja siksi se on hyvin paljon erilainen kuin muut vastaavat puut. Tuo kemikaalin kaataminen voi olla esimerkiksi öljyä tai jotain liuotinta, jota on kaadettu puun juurelle, ja tuo toiminta on sitten lainvastaista. Maahan kaadetut sekä ilmaan ruiskutetut kemikaalit ovat surmanneet enemmän vietnamin sotaan osallistuneita ihmisiä kuin luodit, joita sinne kylvettiin, ja kuten varmasti tiedämme, niin tuolloin ilmaan levitettiin "Agent orange"-nimistä kemikaalia säälittä, ja tuo kyseinen aine on aiheuttanut ihmisiin geneettisen perimän muutoksia, ja sitä kautta noiden sotilaiden sekä siviilien syöpäkuolleisuus on ollut erittäin korkea.

Kun tuollaisia kemikaaleja kylvetään maahan tai ilmaan, niin tarkoitus on varmasti ollut erittäin hyvä, mutta esimerkiksi puiden lehtiä tuhoavia myrkkyjä kuten "Agent orangea" voidaan käyttää myös kansanmurhassa. Tuota myrkkyä voidaan jonkin diktaattorin toimesta kylvää hänen vastustajiensa päälle, ja niiden kemikaalien avulla voidaan myös kokonaisia viljasatoja tuhota, samalla kun vihollisen liikkumista vaikeutetaan tuhoamalla puiden lehdet, jolloin heidän liikkumisensa paljastuu paljon tehokkaammin. Ja vaikka tuon kemikaalin valmistus olisi lopetettu, niin sitä voidaan valmistaa kuitenkin joissakin kehitysmaissa ilman lisenssejä.

Vaikka ihmiset usein puhuvat nimenomaan "agent orangesta", niin aina pitää muistaa se, että kyseessä on kauppanimi, ja nuo etelän kemikaalitehtaat voivat tuoda tuon luvatta tai ilman lisenssiä valmistetun kemikaalin markkinoille jollain muulla kauppanimellä. Tuota ehkä ilman lisenssiä valmistettua kemikaalia sitten ei ehkä viedä ulkomaille, vaan käytetään maan sisäiseen jakeluun tarkoitettujen hirssi tai muiden viljojen suojelemiseen, ja toki sitä saattaa päästä vesistöihin, koska sen käsittelijät eivät ole koskaan lukeneet tuon kemikaalin käyttöohjeita, vaan päästävät sitä peltoihin liian suurina pitoisuuksina tai ruiskuttavat tuota ainetta raakana viljan päälle.

Mutta joidenkin ihmisten mielestä kyseessä oli tuon kemikaalin käyttö puhtaasti vihollisten surmaamiseen. Kun puhutaan noista kasvinsuojeluun tarkoitetuista myrkyistä, niin  silloin tietenkin niiden hankinta ja käyttö on täysin perusteltua, jos perusteluna käytetään esimerkiksi sadon suojelua, mutta noilla kemikaaleilla on sellaisia sivuvaikutuksia, että ne aiheuttavat syöpää. Ja siksi niiden väärinkäyttö saattaa olla hyvinkin yleistä. Eli tuollaisilla kemikaaleilla voidaan sitten tehdä esimerkiksi kansanmurha, josta ei kukaan välttämättä jää koskaan kiinni.

Esimerkiksi se, että jossain maassa on tiettyä kansanosaa koskeva syöpätilasto sellainen, että tietyn kansan edustajat kuolevat syöpään muita yleisemmin, on selitettävissä helposti heidän huonolla sosiaalisella asemallaan. Samoin voidaan väittää, että tuon kansanosan jäsenet tupakoivat useammin, jolloin voidaan syöpäkuolleisuutta siirtää tupakoinnista johtuvaksi ilmiöksi. Kuitenkin esimerkiksi juuri "Agent orangea" tai sen kaltaisia kemikaaleja voidaan levittää ilmaan tai juomaveteen ilman pelkoa siitä, että tekijät jäävät tästä teosta kiinni, ja tuolloin ei tarvita esimerkiksi suojapukuja tai mitään kovin vakavaa ei tunnu tapahtuvan, jos vaikkapa juomaveteen on lisätty tuota kemikaalia, ja jos sitä ei viedä ulkomaille, niin silloin ei kukaan saa tietää että kyseessä on juuri "Agent orange", jota on valmistettu puutteellisissa oloissa ilman lisenssiä, koska tuolloin kemikaalivalvontaa suoritetaan vain kyseisen maan kansallisten viranomaisten toimesta, jotka voivat olla korruptoituneita tai muuten pätemättömiä.

Maaperässä olevat korkeat pitoisuudet voidaan selittää esimerkiksi sillä, että joku dumppaa jätteitä esimerkiksi slummeihin. Kun puhutaan roskaamis- tai ympäristörikoksesta, niin tämän kuvan esittämän koivun  kohdalla ei varmaan ole kuitenkaan kyse muusta kuin siitä, että joku ei vain ole viitsinyt lähteä kaatamaan jäteöljyä tai tärpättejään mihinkään paikkoihin, johon niitä pitäisi kaadella, vaan käyttänyt tätä puuta tuollaisten öljyjen kaatopaikkana, joka ei tietenkään ole sallittua. Ja josta seuraa sitten suuret vahingonkorvaukset, jos tekijä jää joskus kiinni.

pimeakronikka.blogspot.fi

Miksi kemiallinen ase on kielletty? Toisin sanoen sota ei ole humaania toimintaa eikä mikään valtio tingi iskukyvystään.

MGM-52 LANCE

Kemiallisen aseen kieltäminen ei johdu siitä, että vihollisia ei haluta tappaa tehokkaasti ja valikoimatta uhrejaan arvomerkkien perusteella, tai että sotilasjohtajat haluaisivat flirttailla ihmisten kanssa, vaan siitä että kemikaalit ovat oikeastaan tehottomia rintamasotilaita vastaan. Heillä on yleensä kaasunaamarit sekä suojavarustus joka suojaa heitä kemiallisen aseen vaikutukselta, sekä atropiinipiikkejä joilla vihollisen hermokaasusta voidaan tehdä vaaratonta, jolloin noiden aseiden käyttö on tehokasta ainoastaan siviilejä vastaan suunnatussa terrorissa.

Ne ovat myös omille joukoille vaaraksi, koska jos tuulen suunta muuttuu äkisti, niin silloin voi kaasu lähteä tulemaan omiin asemiin, ja silloin saattaa myös omia miehiä kuolla. Toki fosgeenia tai muita kaasuja voidaan käyttää riittävän kaukana vihollisen asemista kaukana selustassa, jolloin kyseessä on puhdas terrorioperaatio, koska jos varuskuntia pommitetaan kaasupommeilla, niin silloin kyllä myös siviilejä kuolee suurissa määrin, ja varsinkin hermokaasun ollessa kyseessä ei kukaan normaali ihminen ehdi ottamaan atropiinipistosta, ennen kuin kouristukset alkavat.

Toki nykyään on kehitetty eräänlaisia insuliini annostelijoita, joita on liitetty esimerkiksi kaasuanalysaattoreihin, ja nämä laitteet antavat saman tien atropiinia vereen, jos hermkaasupitoisuus kasvaa riittävän suureksi. Nuo nykyaikaiset annostelijat perustuvat samaan tekniikkaan kuin diabeteksen hoidossa käytettävät annostelijat, ja ne säätelevät atropiinin määrää niin, että se pysyy vain lääkitsevällä tasolla. Tuo pidentää yhden atropiiniannoksen kestoa todella paljon, ja samalla tämä laite sallii myös taistelijan levätä. Kun puhutaan esimerkiksi fosgeenista, niin se tappaa vasta useita tunteja kaasuiskun jälkeen, jolloin vihollisen taisteluinto saattoi kasvaa, koska he halusivat sitten viedä mahdollisimman monta omaa sotilasta mukanaan.

Tämän takia voidaan sanoa, että nuo kemikaalit ovat täysin tehottomia, ja kaasuase on myös hyvin epähumaani siksi, että se säästää materiaalin mutta tappaa ihmisen, mikä on myös neutronipommin vastustajien argumentti, kun he sitten aikoinaan ryhtyivät protestoimaan noita 0,5-1,2 kilotonnin luokkaa olevien miniatyyristen vetypommien käyttöä sekä valmistamista vastaan. Neutronipommi tai sotilaskielellä pikemminkin ERW (Enhanced Radiation Weapon) on pienikokoinen lämpöydinase eli fuusiopommi, joka on aikoinaan kehitetty räjäyttämään kohti tulevat ICBM-ohjukset ennen aikojaan. Sen vaikutus perustuu siihen, että ydinräjähdyksessä syntyvät neutronit laukaisisivat noiden kohti tulevien ohjusten taistelukärjet ennen aikojaan, ja samaan tekniikkaan perustuu myös niiden äärimmäisen epähumaani käyttötarkoitus toimia kemiallisen aseen korvaajana taistelukentällä,

Aseen käytön suunnittelijoiden mielestä noiden aseiden synnyttävä läpitunkeva neutronisäteily voisi antaa taistelukentälle saman efektin kuin taistelukaasu antaisi, mutta ERW-aseessa on sellainen etu taistelukaasuun nähden, että nuo välineet tuhoavat joukkoja erittäin tarkoin määritetyillä alueilla toisin kuin esimerkiksi fosgeeni, joka saattaa lähteä ajelehtimaan omia joukkoja vastaan, jos tuuli sattuu kääntymään väärään suuntaan. Mutta ERW ei tapa kohdettaan välttämättä välittömästi, ja jos henkilö huomaa tulleensa tällaisen aseen maalialueelle, niin hän saattaa silloin ajatella vievänsä muutamia vihollisia mukanaan. Ja osittain siksi tuo asetyyppi on kielletty.

 Toki sen käyttö olisi paremmin perusteltavissa esimerkiksi "kirurgisella" ydiniskulla jotain tuotantolaitosta tai varikkoa vastaan kuin kemiallisin asein tehdyn iskun perustelu voitaisiin tehdä. Samoin sen tuhoalue olisi tarkemmin rajattavissa kuin kemiallisen aseen aiheuttama tappoalue. Tuo  ase oli aikoinaan asennettu joidenkin taktisten ohjusten sekä tykistön rakettien kärkiin, ja niillä piti pysäyttää varsovan liiton panssarit. Mutta kuitenkin ase todettiin epäinhimilliseksi, ja se poistettiin NATO:n arsenaalista aseistariisuntaneuvottelujen yhteydessä.