Kansainvälisen turvallisuuden lisäämisestä sekä valtion oikeudesta määrätä omista asioistaan

Turvallisuuspolitiikka on sikäli tärkeä asia, että se takaa alueemme koskemattomuuden. Kun Suomi valitsee oman linjansa tärkeissä asioissa, niin silloin pitää muistaa se, että koskaan ei saa unohtaa sellaista asiaa, että maailma elää jatkuvassa muutoksessa. Ja tuon asian lisäksi on myös muistettava, että toki Venäjä on rajanaapurimme jatkossakin, vaikka ostaisimme kuinka tyylikkäitä hävittäjäkoneita. Kuitenkaan meidän ei ole hyvä hyökätä tavallisia venäläisiä vastaan, koska "idän ihme" tunnetaan tavastaan puolustaa kansalaisiaan aseellisesti, ja toki Moskovassa halutaan varmasti palauttaa se asema, mikä Neuvostoliitolla oli kansainvälisessä politiikassa.

Ja sen takia Venäjä on lähtenyt Syyriassa mukaan tuohon sisällissotaan hyvin näyttävillä varusteilla sekä toiminnalla. Joidenkin mielestä meidän tulisi palata ehkä Paasikiven-Kekkosen linjalle, missä suhteemme Venäjään olisi sellaista, että myötäilisimme Kremliä kaikessa. Se että Venäjälle annettaisiin vain jatkuvasti periksi kuitenkin saattaisi yllyttää sitä aggressiiviseen toimintaan myös muualla lähialuellaan. Suomen on tehtävä itse omat turvallisuuspoliittiset päätöksensä, mutta kun keskustellaan siitä, miten turvallisuutta kehitetään, niin aina on sellainen asia otettava huomioon, että kriisin syntyessä ei varmasti tukea ole tulossa, jos Suomi ei sitä muille ole antanut.

Jos kyseessä on kriisi Venäjän kanssa, niin silloin meillä olisi hyvä olla omia välineitä, joilla voimme oikeasti puolustautua, koska Venäjä on sen verran mahtava sotilasmahti, että sen vihamiehille ei takuulla aseita myydä. Toisaalta meidän ei pidä kuitenkaan yllyttää ihmisiä käymään esimerkiksi tavallisten venäläisten turistien kimppuun, koska tavallisilla venäläisillä on aika vähän tekemistä Kremlin kanssa. Ja jos asiaa ajatellaan siten, että tavallisten venäläisten kimppuun hyökkääminen varmasti sitten antaa Kremlin haukoille syyn uhata tuota valtiota, niin yllyttäminen väkivaltaan tai kiihkoilu ei varmasti kuitenkaan palvele Suomen etua.

Tuo meidän kansallinen etumme ei ole synonyymi johtavien poliitikkojen tai yksittäisten kansanedustajien sekä yritysjohtajien edun kanssa, eikä maan puolustaminen tarkoita sitä, että jos vaikka rakennustyömaalla tulee riita, niin sitten kiistan osapuolet kutsutaan kertausharjoituksiin, ja siellä sitten sotilasarvojen turvin näytetään toiselle osapuolelle taivaan merkit. Tai jos joku kirjoittaa Internetiin asioista, jotka eivät hänelle suorastaan kuulu, niin sitten tuon ulkopolitiikan kommentoimista lähdetään opettamaan puolustusvoimissa kertausharjoitusten merkeissä, missä kerrotaan tuo ikuinen fraasi, että "ulkopolitiikkaa johtaa presidentti", ja se on myös "sotamies X":n hyvä opetella vastaavia kirjoituksia silmällä pitäen.

Eli meidän on hyvä kehittää valtioidemme välisiä suhteita siten, että voimme toimia kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti. Eli kuten sanotaan, niin meidän pitää rakentaa rauhaa, mutta samalla varautua pahimpaan. Toisin sanoen maamme puolustuksen tulee olla tehokasta sekä uskottavaa, sekä sen pohjalta olisi tehtävä myös taistelumateriaalia koskevat päätökset. Kuitenkin Suomen on samalla toimittava aktiivisesti kehittäen rauhanomaista yhteistyötä Venäjän sekä Euroopan välillä, sekä tuettava maltillisia voimia muualla maailmassa.

Se haluaa osoittaa maailmalle sen, että sillä on jatkossa sanansa sanottavana maailman poliittisella kentällä, mutta kuitenkin pitää muistaa, että tuolla globaalilla toimintakentällä on nykyään uusia yrittäjiä, joita pitää myös aina kuunnella. Kiina, Intia sekä Pakistan ovat valtioita, joiden ei olisi uskonut joskus olevan maailmanpolitiikassa vakavasti otettavia maita, mutta nykyään ne ovat supervaltoja siinä missä Venäjä sekä USA:kin ovat. Turvallisuuspolitiikkaa mietittäessä tulee aina mieleen sellainen asia, että mitä jos tekisimme saman kuin Britannia, eli jättäisimme EU:n taaksemme, ja ryhtyisimme sitten harjoittamaan vanhoista ohjelmista tuttua ulkopolitiikkaa? Iso-Britannia on kuitenkin valtio, jolla on hieman toisenlainen talouselämä kuin meidän maallamme. Sillä oli oma valuutta myös EU:ssa, mikä tietenkin teki tuosta erosta helpon, ja myös se että EU ei muutenkaan juuri normaalissa elämässä ole näkynyt on helpottanut Brexit:iä. Samoin sen vieritse kulkee suurin osa EU:n merireiteistä,  joten sen takia tuon maan läpi kulkee valtavasti tavaraa.

Eli tavallinen britti ei juurikaan tätä eroa edes tule huomaamaan, koska punta on edelleen britannian valuutta. Samoin tuolla valtiolla on todella vahva kansallinen identiteetti, mikä näkyy esimerkiksi vasemmanpuoleisena liikenteenä, ja siksi britit eivät varmasti ole tunteneet olevansa kovin kotonaan EU:ssa. Ja myös englannin kieli saa aikaan sen, että britit tuntevat outoa toveruutta amerikkalaisten kanssa, koska kummankin maan kansalaiset voivat käyttää äidinkieltään toisessa maassa. Iso-Britannialla on lisäksi myös öljyä, mikä sitten vahvistaa tuon maan taloutta, ja tietenkin tuo valtio on myös sotilaallisesti erittäin vahva.

Sitä luonnehditaan "maailman pienimmäksi supervallaksi", ja sen kansallinen ydinpelote on erittäin tehokas. Sen strateginen iskuvoima perustuu Trident-ohjuksiin, mutta pääpaino ilmeisesti on nopeasti siirrettävillä taktisilla aseilla. Esimerkiksi britannian asevoimilla uskotaan olevan myös SADM (Special Atomic Demolition Munition)-tyyppisiä kannettavia ydinpommeja, joiden käyttöön maan legendaariset SAS-joukot on kuulemma valmennettu. Tuollaisia ydinpommeja voidaan soluttaa johonkin kohteeseen, ja sen avulla voidaan tuhota kohtalaisen suuria installaatioita. Britannia on muutenkin maantieteellisesti hieman toisessa paikassa kuin Suomi, ja sen takia tuon maan on helpompi erota EU:sta kuin Suomen. Saarivaltiona sen kanssakäyminen mannereuroopan kanssa on toisen tyyppistä kuin Ranskan.

Brexit sekä sen seuraukset Brittiläisessä yhteiskunnassa sekä talouselämässä

Brexitin kanssa on käynyt juuri niin kuin ajateltiinkin, eli sen ideoija sitten ilmoittaa onnellisena, että britannian kansalaiset voivat saada samat oikeudet EU:ssa kuin EU-maiden kansalaiset saavat, mutta kuitenkaan EU-maiden kansalaisilla ei olisi Britanniassa samoja oikeuksia. Samoin tuo Boris sitten ideoi sen, että vapaakauppa voisi jatkua EU:n kanssa ilman EU-lainsäädäntöä. Brexitin ideoija on ilmoittanut suurieleisesti siitä, että tuo EU-lainsäädännön poistuminen saa aikaan sen, että Britannia säästää miljardeja, jotka voidaan ohjata suoraan terveydenhoitoon.

Mutta samaan aikaan joka viides yrittäjä ilmoittaa lähtevänsä britanniasta sekä punnan arvo on alimmillaan 30 vuoteen. Tässä sitten huomataan, se että poliitikko osaa kyllä tyylikkäästi pyörtää puheensa, kun aletaan puhua käytännön asioista. Nuo seuraamukset ovat siis britannian puolella paljon syvemmät kuin manner-euroopassa, joka edelleen vakaata talousaluetta. Eli negatiiviset vaikutukset kohdistuvat nyt ainakin toistaiseksi lähinnä puntaan sekä brittien omaan talouselämään, mikä ei tietenkään tuo oikeita työpaikkoja tuohon yhteiskuntaan, missä ollaan ylpeitä perinteistä, ja ajetaan vasemmalla puolella tietä.  

Kukaan ei brexitin tukijoista varmasti ole koskaan miettinyt sitä, että kukaan ei realistisesti ottaen ainoastaan saa mistään liittoutumasta, vaan ”jos haluaa saada jotain on myös pakko antaa jotain”. Ei kukaan varmaan odota realistisesti sitä, että britannian kansalaiset nauttisivat muualla EU:ssa etuja, joita EU:n kansalaiset eivät tuossa saarivaltiossa saa. Jos puhutaan realistisesti siitä, että saako britannia teollisuus yhtään työpaikkaa luotua sekä siitä, että jääkö tuosta äänestyksestä yhtään mitäään brittien käteen, niin tämä punnan kehitys kyllä kertoo siitä, että kovin paljoa rahaa ei tuohon terveydenhoitoon ehkä jääkään. Jos britannia jatkaa vapaakauppaa EU:n kanssa, niin voidaan myös kysyä sitä, että miksi se ryhtyi tuohon kansanäänestykseen?

Kysehän on oikeastaan siitä, että sama meno jatkuu edelleen, eikä mitään tulleja sitten tule sen ja EU:n väliin, joten niistä rajoilla maksetuista tulleistaei noita paljon puhuttuja verotuloja sitten kuitenkaan tule, jos vapaakauppa EU:n kanssa jatkuu. Ja jos joka viides yrittäjistä sekä yrityksistä lähtee britanniasta, niin silloin nekään eivät enää sinne veroja maksele, eikä mikään rajavartija, sotilas tai poliisi ole britannian valtiolle muuta kuin menoerä, joten miten tämä brexit-miehistö nyt sitten oikeastaan aikoo sitä rahaa noihin suuriin suunnitelmiinsa hankkia, jos tarjoilla olisi vain valtiollisia työpaikkoja.

Eli jos puhutaan taas siitä valtion investointeja koskevasta toiminnasta, niin ne tietenkin luovat hienoja työpaikkoja, mutta kun puhutaan julkisesta sektorista ja kansantaloudesta, niin silloin julkinen sektori on ainoastaan menoerä valtiolle. Valtion virastot sekä kaikki sen projektit ovat veronmaksajien rahoittamaa toimintaa, joten jos veronmaksajia ei ole, niin silloin tietenkin käy niin, että julkista sektoria ei pystytä rahoittamaan. Terveydenhoito tietenkin on erittäin hieno koohde sijoittaa valtion rahoja, mutta sitten tietenkin voidaan taas miettiä sitä, että mihin terveydenhoidon osa-alueeseen halutaan panostaa?

Halutaanko uusia terveydenhoidon infrastruktuuria kuten välineistöä sekä rakennuskantaa, vai uudistaa esimerkiksi sen koulutusta, ja minkä tyyppiseen terveydenhoitoon sitten halutaan panostaa, eli onko tulevaisuuden terveydenhuolto avohoitoa painottavaa, niin että esimerkiksi vanhukset voivat elää mahdollisimman pitkään kotonaan vai panostetaanko sitten johonkin neurologian kaltaiseen pitkälle vietyyn ja kalliiseen erikoislääketieteeseen, vai lähdetäänkö terveydenhoidossa sairauksien ennaltaehkäisystä? Ja terveydenhoito ei ole mikään valtion ainoa menoerä, joten muuhunkin investointeihin  pitää sitten rahaa löytyä. 

Tällä tarkoitan sitä, että lähdetäänkö siitä, että ihmisille opetetaan jo kouluissa se, että tupakointi lisää keuhkosyövän riskiä, ja että aktiivinen liikunta sekä terveellinen elämäntapa estävät diabetesta, maksakirroosia sekä sydän ja verisuonitauteja. Tai ainakin vähentää riskiä saada noita tauteja, vaikka osa noista asioista tietenkin on perinnöllisiä. Ja kun puhutaan esimerkiksi lääkityksestä, niin esimerkiksi riittävän varhaisessa vaiheessa aloitettu alzheimer-lääkitys sekä sitä tukeva muistiterapia varmasti auttavat henkilöä selviytymään pidempään itsenäisesti, ja jatkamaan työelämässä pidempään, mikä kohottaa ainakin potilaan omaa elämänlaatua.

pseudotiedetta.blogspot.fi