Ihmiset tietoisuuden muutos sekä mikropiirien istuttaminen hermostoon voivat saada aikaan ennalta arvaamattomia asioita

Stanislaw Lemin kirja ”Kyberias” on melko hyvää luettavaa kaikille ihmisille, eikä vähintään niille, jotka haluavat kouluttautua insinööreiksi. Siinä kuvaillaan sarkastisen humoristisesti sitä, mitä tapahtuu, jos insinööri tekee virhearvion työssään. Itse pidän parhaana esimerkkinä tästä kyseisen novellikokoelman kolmanneksi viimeistä kirjaa, jossa keksijä eli kirjan päähenkilö Trurl rakentaa ”laatikon”, millä eräs kuningas voisi hallita maailmaa. Tuossa kirjoitelmassa, jonka Lem aikoinaan kirjoitti, tarkoitti tuo "laatikko" ehkä jotain simulaattoria tai vastaavaa, joten Lem ikään kuin ennusti nykyaikaisen peliarkkitehtuurin synnyn jo kauan ennen ensimmäisiä tietokonepelejä.

Tuo laatikko sitten paljastuu sellaiseksi, että siinä olevat oliot ovatkin eläviä, ja tuo kuningas sitten käy ikään kuin oikeaa sotaa sekä hallitsee maailmaa. Tuossa sarkastisessa tarinassa kerrotaan tilanteesta, missä keksijä unohtaa saavansa tehtävän kuninkaalta, ja itse ajattelen tilanteesta, että ehkä tuolla ”laatikolla” tarkoitetaan sellaista tilannetta, missä kuningas ohjaa planeettansa olioita implanttien kautta, ja valvoo tuota tilannetta esimerkiksi vakoilusatelliitin kautta. Eli tässä piilee kirjan symboliikka. Tuo kuningas asuu kirjassa ikään kuin yksin omassa maailmassaan, ja hänellä on tarve hallita kaikkea mitä hän näkee. Mutta kun hän asuu planeetallaan yksin, niin silloin hän ei ole kuningas eikä mikään, jos tuolla kirjan henkilöllä ei olisi jotain mitä hän komentelisi.

Kirjassa tai novellikokoelmassa tuo keksijä Trurl on ikään kuin jumalhahmo, joka tekee kaikista asioista vähän turhan täydellisiä. Tuossa novellikokoelmassa on kaikkea sitä, mistä insinöörien kouluttajat aina varoittavat, ja esimerkiksi toisessa tarinassa nimeltään ”Trurlin kone” pohditaan sitä, millaisia tuhoja liian täydelliset koneet voivat saada aikaan, ja vaikka tuo kirja on kirjoitettu jo vuonna 1965, niin se on nykyään ajankohtaisempi kuin koskaan ennen. Nykyään esimerkiksi pohditaan tekoälyn käytön laajentamista lähes kaikkeen, mitä ihminen koskaan on keksinyt. Samoin käydään vakavaa keskustelua siitä, että me ihmiset joku päivä voisimme  hankkia hermostoomme mikropiiri-implantteja, joilla voimme siirtyä Internetiin ilman älypuhelimia tai muita ulkoapäin näkyviä välineitä.

 Eli tuolloin kyllä voidaan kysyä, että ollaanko tarkasti mietitty sitä, mitä tapahtuu, jos me joskus voisimme hankkia laitteita, joilla voisimme siirtyä Internetiin  milloin tahansa, ja mitä tapahtuisi, jos joku hakkeroisi tuollaisen laitteen, jolloin ihminen ei ehkä huomaisi olevansa liitettynä Internetiin, jolloin hänelle voidaan luoda valemuistoja? Ja tällöin tietenkin puhutaan siitä, että mitä jos koneilla olisi tunteet. Kuitenkaan koskaan ei olla mietitty tarkasti sitä, mitä voisi tapahtua, jos leivänpaahtimella olisi tunteet, ja se loukkaantuneena polttaisi leivät poroksi.

Tai sitten unohdetaan se, että tunteet ovat asia, mikä erottaa koneet ihmisestä. Ja tunteet ovat tarpeellisia silloin, kun laji suojelee itseään. Robotti ei ole tietoinen olemuksestaan tai siitä, miten sille itselleen sattuu käymään, kun se suorittaa tehtäviään, mutta oletteko koskaan ajatelleet, mitä tapahtuisi, jos taisteluhelikopteri oikeasti suuttuisi, kun sen naapuria huomioidaan paljon enemmän.
Kun puhutaan tuosta novellikokoelmasta, niin sen kirjoittaja tunnetaan loistavana kirjailijana, jonka kirjat pursuavat ideoita sekä hyvin innovatiivisia ideoita, mutta samalla hänen kirjansa ovat varoittavia esimerkkejä siitä, miten voi käydä, jos ihminen ei mieti tarkasti, mitä hän tekee. Esimerkiksi insinöörien pitäisi olla tarkkana siitä, jos heiltä joku pyytää jotain työtehtäviä, koska noilta pyytäjiltä ei ehkä ole täysin puhtaat jauhot pussissaan.

Mietitään tätä novellia, missä tuon keksijä laatikossa elävät olennot sitten alkavat taistella sekä kehittyä spontaanisti, niin hän ei varmasti ollut ajatellut, mitä esimerkiksi simulaattori voisi kuninkaan käsissä tehdä. Kun me tavalliset ihmiset ajattelemme, että ihmiset siivoavat sekä maalaavat taloja, niin kuninkaan maailmassa ihmiset ovat olemassa vain valtiotaan varten, ja siksi heidän pitää totella kuningasta aina kun hän heitä kutsuu tai käskee.

Tai niin ainakin sosialistinen yhteisö opetti, ja tuolloin 1960-luvulla sosialismi oli vielä voimissaan, ja Puolassa piti miettiä tarkasti, mitä ihminen kirjoitti, tai sitten salainen poliisi kävi pidättämässä tuollaisen kirjoittajan, joka ei noudattanut valtion asettamia ehtoja, ja valtion instanssit sanelivat tarkasti sen, mikä oli kansalle sopivaa. Kuitenkin tuo laatikko varmasti sai innoituksensa salaisen poliisin harjoittamasta kyttäämisestä, jossa ei mitään sääliä tunnettu, kun ihmisiä sitten houkuteltiin ilmiantamaan toisiaan. Kuitenkin tuo laatikko voisi ehkä tulevaisuuden dystopiayhteiskunnassa olla joku vakoilusatelliitin näyttöruutu, minkä läpi kuningas sitten katsoo sitä, mitä hänen alamaisensa tekevät.

Kuten varmaan tiedämme, niin nykyaikaiset kirurgiset menetelmät sekä kehittynyt mikropiiri sekä valvontateknologia saavat aikaan sellaisia dystooppisia mielikuvia, että ihmisten aivoihin asennetaan syntyessä mikropiirejä, joiden avulla tuollainen kuningas tai äärimmäinen hallitus sitten ohjaa noiden henkilöiden toimintaa. Tuo laite voisi muistuttaa esimerkiksi pitkäjalkaista lukkia, joka asennetaan leikkaushaavan läpi henkilön aivokuorelle, jossa sen kautta voidaan tuota henkilöä ohjata kuin jotain pelihahmoa.

Tällaisia seurauksia voi olla siitä, jos unohdetaan kokonaisuudet, kun laitteita lähdetään tekemään. Ja kohta voimme varmaan hankkia sellaisia aivoimplantteja, joilla voimme klikata itsemme sisään Internetiin ilman tietokoneita, Nuo WLAN-implantit voivat toteutuessaan saada energiansa plutonium-paristoista, joita käytetään sydämentahdistimissa. Ja ne mahdollistavat sellaisen asian, mitä kutsutaan nimellä "singulariteetti", missä ihmisen tietoisuus voidaan liittää yhdeksi, tai sitten ihminen voi viestiä toisen lajin edustajan kanssa, jos tällä on tuollainen mikropiiri-implantti asennettuna aivoihin.

Tietenkään tuolloin 1960-luvulla ei noiden välineiden olemassaolosta tiedetty yhtään mitään, ja voidaan ajatella, että kukaan ei tajunnut sitä, että esimerkiksi TRW (Technical remote Viewing)eli "Tekninen etänäkö" voidaan helposti toteuttaa UAV:llä, jonka kamerat on kytketty VR (Virtual Reality)-maskiin, jolloin voidaan tuota välinettä hyödyntää melko tehokkaasti, ja jos ihmisillä olisi kiinnitettynä sellainen implantti, millä stimuloidaan aivojen tiettyjä keskuksia, ja ihmisen motorisen keskuksen simuloinnilla voidaan periaatteessa ihmistä ohjata joystikillä pitkin katuja, ja jolla saadaan ihminen toimimaan tahdottomasti. Tällaisella tekniikalla siis ihmisestä voidaan tehdä robotti, joka toimii kuin joku pelihahmo häntä hallitsevan henkilön komennossa. Tämän takia noiden laitteiden kehittämisestä pitäisi hiukan keskustella, koska kohta me kaikki sitten ehkä voimme hankkia tuollaisia "viihdekäyttöön" tarkoitettuja elektronisia laitteita kehoomme.

http://www.risingshadow.fi/library/book/267-kyberias

marxjatalous.blogspot.fi

"Vakavan" teollisuuden suhde viihteeseen, eli molemmissa voidaan käyttää samaa innovaatiota tuotteistamisen pohjana

Kun puhutaan esimerkiksi siitä, mikä on teknologiateollisuuden suhde pelialaan, niin tietenkin pitää huomioida sellainen asia, että peliala on teollisuutta, jos sitä pohditaan puhtaasti sijoitusnäkohtia ajatellen. Eli siihen voidaan sijoittaa pääomaa aivan kuten muuhunkin liiketoimintaan. Mutta pelialalla on sellainen erityispiirre, että siinä pitää jatkuvasti kehittää uutta, jotta uudet pelit olisivat kiinnostavia hankintoja. Toki on hienoa, jos yhtiö tekee kuolemattomia klassikoita, mutta uudet pelit ovat se, mikä takaa yhtiölle liiketoimintavoiton, ja pitää ohjelmoijat sekä muut asiantuntijat töissä.

Se että yhtiön uudet pelit menestyvät takaa se, että pelifirman kassaan tulee rahaa, ja se sitten alkaa kiinnostaa myös sijoittajia. Mutta se että pelifirma tuottaa jatkuvasti uusia pelejä vaatii sitä, että yhtiön työntekijät ovat suorastaan hyperinnovatiivisia, mikä tarkoittaa sitä, että heidän pitää olla erittäin luovia henkilöitä. Kun pelejä luodaan, niin silloin tietenkin niihin pitää luoda erilaisia hahmoja, joihin ideoita ammennetaan esimerkiksi myyteistä, legendoista sekä satukirjoista.

Vaikka tämä ehkä kuulostaa vähän erikoiselta, niin esimerkiksi eräässä pelissä oleva ihmisen ja hämähäkin yhdistelmä on ideoitu ilmeisesti Danten Inferno-kirjasta tutun mallin pohjalta. Ja tietenkin osassa peleistä esiintyy tietenkin ritareita sekä lohikäärmeitä, jotka ovat monista historiallisista tarinoista tuttuja. Samoin historiallisia taisteluita käytetään hyväksi siinä, kun peleille kehitetään juonia sekä hahmoille toimintaympäristöjä. Noiden hahmojen perusteella voidaan toteuttaa kuitenkin myös todellisia välineitä, jotka ehkä kiinnostavat myös ns. "vakavia tuotekehittäjiä".

Kun puhutaan esimerkiksi tuosta hämähäkin sekä ihmisen yhdistelmästä, niin silloin voidaan ajatella, että kyseessä on eräänlainen "maastomopo", joka liikkuisi hämähäkin jalkojen kaltaisilla liikkumiselimillä, ja jonka päällä sitten tuo ohjaaja istuu. Eli tuollainen laite voi olla jonkun piirtäjän tai insinöörin työpöydällä tällä hetkellä. Kun puhutaan esimerkiksi noista jaloilla liikkuvista ajoneuvoista, niin silloin tietenkin noilla välineillä voi olla paljon parempi maastokelpoisuus kuin pyörillä tai ilmatyynyillä liikkuvilla välineillä, ja toki ne voivat vetää nuo jalat sisään, minkä jälkeen ne laskevat ilmatyynyn alas, jolloin ne voivat liikkua kuten ilmatyynyalus meren tai tasaisen maan pinnalla.

Kun ajatellaan esimerkiksi ritarien käyttämiä haarniskoita, niin ne jäivät aikoinaan pois käytöstä, siksi että tuliaseen luoti lävistää ne hyvin helposti, ja todella suojaavan haarniskan rakentaminen tietenkin vaatii melko paksua panssaria, mikä tekee haarniskasta liian painavan ihmisen kannettavaksi. Mutta HULC-eksoluurangon kaltaisten hydraulisten välineiden avulla voidaan kehittää sellainen haarniska tai ihmisen päälle puettava robotti, joka olisi todella tehokas väline. Sen rakenteissa voidaan käyttää hyväksi hiilikuitua sekä titaanin kaltaisia materiaaleja, joiden avulla tuo väline muuttuisi todella luodinkestäväksi. Ja sen pinnassa voisi olla esimerkiksi vastukset, joilla taistelija voi porautua jään läpi, jos hän saapuu paikalle esimerkiksi sukeltamalla.

Ja nuo haarniskat sitten voivat toimia sekä yhdistettynä sukelluspukuina sekä NBC-suoja-asuina, joissa voi olla myös tehokas elossapitojärjestelmä. Eli se voidaan varustaa sellaisella elossapitojärjestelmällä ja tekniikalla, jollainen löytyy esimerkiksi kuupuvusta. Se tekee mahdolliseksi sen, että taistelijan olo on mukava myös kaasuiskun keskellä, ja hän voi taistella sekä veden alla että veden pinnalla, ja tietenkin myös se, että hän voi juoda sekä tehdä tarpeensa puku päällä on varmasti  sotilaille mieleen. Tietenkin puvun kypärässä on älytähtäin, joka mahdollistaa kiväärin tarkan tulituksen, vaikka sotilas tulittaisi taaksepäin tai kulman ympäri, ja samalla tuo puku pysäyttää myös normaalit luodit. Samoin kypärässä olevat LLTV eli valonvahvistimet sekä infrapunajärjestelmät mahdollistavat myös toiminnan täydellisessä pimeydessä.

Niissä voi olla myös edistynyt viestintäjärjestelmä, joka jakaa esimerkiksi kypäräkameroiden kuvaa noiden pukujen käyttäjien sekä esimerkiksi taistelukoneiden  kesken, sekä myös antaa noita puvun mikrofonien hankkimaa tietoa ympäristöstään. Samoin tiedot käytetyistä ammuksista sekä puvun käyttäjien elintoiminnoista välittyy tukikohtaan. Tuollainen järjestelmä on ihmisen kannalta erittäin mukava käyttää, koska se vastaa ihmisen anatomiaa, ja siitä voi olla hyötyä muillekin ammattikunnille kuin vain sotilaille. Eli hydrauliikka antaa silloin ihmiselle supervoimat, ja hiilikuitupinta taas antaa hyvän kemikaalien ja lämmönkestävyyden. Ongelma vain on tarpeeksi tehokkaan ja kuitenkin huokean virtalähteen löytäminen, mutta suurin osa noista laitteista on muuten jo olemassa. Eli kyseessä on periaatteessa ainoastaan hydraulisella rungolla sekä edistyneellä tietotekniikalla varustettu kuupuku, jonka toteuttaminen vaatii kuitenkin tehokkaita polttokennoja tai akkuja, joiden käyttöaika pitää olla kuitenkin tarpeellisen suuri, jotta tuosta varuteesta on hyötyä.

Samoin kongitiivisten järjestelmien tukemisessa voi peliteollisuuden kautta kerättävillä tiedoilla olla suurta merkitystä. Kun kehitetään ohjelmistoja, joilla uuden sukupolven X47B:n kaltaiset UCAV-robotit lentävät, niin noiden robottien lentoratoja sekä taktiikoita voidaan kehittää esimerkiksi verkossa pelattavien lentosimulaattorien avulla. Eli lennettäessä jotain lentokonetta simulaattoreissa, niin silloin tuon pelaajan tekemät liikkeet sekä ratkaisut voidaan äänittää tietokoneelle, ja sitten tietokone valitsee ne toimenpiteet, joiden avulla pelaajat ovat nuo tehtävät pelanneet läpi.

Eli tuota virtuaalisella pelialustalla tapahtuvaa toimintaa käytetään sellaiseen toimintaan missä UCAV:tä ikään kuin "opetetaan" viemään tehtävänsä läpi autonomisesti ilman että ihminen puuttuu tehtävään muuten, kuin siten että hän klikkaa kuvaruudulta maalia, ja painaa sitten "Fire"-nappia, jonka jälkeen joko ilmassa lentävä sekä maassa tai vedessä liikkuva robotti käy sitten suorittamansa tehtävän. Kyseessä on kognitiivinen järjestelmä, joka oppii siitä, miten simuloidut taistelutehtävät viedään läpi sen, miten tuon robotin pitää toimia oikeassa tilanteessa.

Älykkäät robottikoirat sekä erikoisvarutellut lennokit ihmisten turvana epidemioiden sekä katastrofeissa että maailmankaik keuden tutkimuksessa ja sodissa

(Kuva 1)

Älykkäät tietojärjestelmät voivat turvata ihmisten elämää monissa erilaisissa tilanteissa, ja tämä tietenkin tekee niistä myös tavallaan vaarallisia. Esimerkiksi biolastuihin perustuvia tunnistimia kehitetään jatkuvasti esimerkiksi biologisen- tai kemiallisen uhkatilanteen havaitsemiseksi mahdollisimman aikaisin, ja tuollaiset "sniffer-laitteet" voivat tunnistaa jopa yksittäisen ihmisen miljardien ihmisten joukosta. Tuollaiseen biolastuun perustuva lukulaite voidaan automatisoida, ja se voi toimia siten, että nuo välineet asennetaan vaikka jokaiseen liikennevaloon, ja jos tuollainen organismi laskeutuu sen tunnistinosan päälle, niin silloin tuo laite voi lähettää tiedon tästä esimerkiksi suoraan kulkutautien kontrolloinnista vastaaville viranomaisille. Ja tuo biolastuun perustuva tunnistinjärjestelmä voi esimerkiksi tulevaisuudessa seuloa automaattisesti syöpäsairaita ihmisiä väkijoukosta, jotta heidät saadaan tarpeeksi ajoissa hoitoon.

Mutta tuo sama tunnistinjärjestelmä, mikä ehkä perustuu siihen, että biosensorin yli imetään ilmaa, jolloin tuo väline muistuttaa lähinnä keinotekoista nenää, jonka hajukäämin paikalla on biosensorilastu. Tuo lastu ei ehkä ole täysin huoltovapaa, vaan se tulee ehkä vaihtaa kerran päivässä, mutta periaatteessa tuo väline on sama, mitä käytetään esimerkiksi hemoglobiinitason analysointiin sairaaloissa. Tuo biolastun vaihtaminen voi olla hyvin helppoa, ja sen toiminta perustuu siihen, että tietyt entsyymit itse asiassa katkovat äärimmäisen ohuita sähköjohtoja, ja tuon sirun päällä voi olla pieni soluviljelmä, missä on vaikkapa syöpäsoluja vastaan toimivia immuunisoluja, jotka alkavat kehittää vasta-aineita, mikäli niiden päälle laskeutuu syöpäsolu. Samoin tuo kemiallinen analysaattori voi olla oikeastaan kaasukromatografi, jolla voidaan suorittaa erittäin tehokas kemiallinen analyysi. Tuon kaasukromatografin tarvitsema pitkä putki voi olla avoimena, ja sen läpi imetään ilmaa, ja noin voidaan kehittää keinotekoinen hajuaisti. Ja tuo laite voidaan asentaa esimerkiksi koiramaiseen robottiin, millä voidaan etsiä tiettyjä ihmisiä tai vaarallisia aineita luonnosta.

Radioaktiiviset aineet ovat tietenkin siksi helppoja löytää, että ne voidaan löytää gammakameran tai geigermittarin avulla, mutta kemikaalien ongelma on siinä, että ne eivät säteile sähkömagneettisen säteilyn aaltopituudella, joten ne voidaan havaita koulutettujen koirien avulla. Ongelma sitten on siinä, että tuota koiraa voidaan häiritä, eli sen päälle voidaan suihkuttaa huumausaineita, tai ampua huumaavalla piikillä, ja esimerkiksi hermokaasujen havaitseminen on koiralle vaikeaa, koska se voi kuolla tuon aineen vaikutuksesta. Näin ollen tuollainen biosensoreilla varustettu mekaaninen koira voisi olla erittäin käyttökelpoinen ratkaisu noiden äärettömän vaarallisten aineiden etsintään. 

Sillä voisi olla gammakamera sekä sniffer-laite sensoreinaan. Tuo laite voi tunnistaa ihmisen tarkasti esimerkiksi DNA:n avulla, ja kyseessä olisi eräänlainen kävelevä kenttälaboratorio, millä voisi olla monia vaarallisiin aineisiin liittyviä tehtäviä, kuten niiden alkulähteen määrittämistä sekä niiden paikannuslaitteiden avulla tuo mahdollinen kemikaalivuoto voidaan paikallistaa. Tuon kaltaisia laitteita on kuulemma esimerkiksi AREA-51:n käytössä. Ja NASA tutkii tuollaisia (Kuva 1) robottikoiria siksi, että niiden avulla voidaan tutkia myös muita planeettoja, eli sinne lähetetään tuollainen jalkojen varassa liikkuva laboratorio, joka voi olla esimerkiksi kuvan 1 koiran kaltainen. Tuo väline voi toimia esimerkiksi atomivoimalla, ja jos kyseisen välineen tekoäly on tarpeeksi kehittynyt, niin se voi tulevaisuudessa ehkä hypellä Titan-kuun tai jonkun muun taivvaankappaleen pinnalla. 

Mutta tuolla laitteistolla voidaan toteuttaa myös kauhistuttava salamurhajärjestelmä, jossa esimerkiksi Predator-lennokissa tai FireScout helikopterissa on ohjelmoituna jonkun ihmisen DNA, ja ne jäljittävät häntä omien sensoriensa avulla. Kun tuo taistelurobotti tulee tulietäisyyden päähän hänestä, niin sitten tuo lentolaite avaa tulen. kohteet se tunnistaa laitteen muistiin ohjelmoitujen parametrien perusteella, eli niiden muistissa voi olla kohdehenkilön valokuva, sormenjäljet sekä DNA, ja myös Predator sekä FireScout voivat olla atomikäyttöisiä lennokkeja, joilla on vuosikausien toiminta-aika ilman mitään välitankkauksia. Eli avaruusteknologiasta tutun välineen avulla tuollainen lennokki voi lentää vaikka vuosikausia, ellei niiden roottorin laakerointi satu hajoamaan. 

(Kuva 2)

Ja varsinkin tuosta robottihelikopterista voi tulla erittäin tehokas väline myös ilmakehällä varustettujen kappaleiden kuten Titanin tai Venuksen tutkimuksessa, ja ne voivat lentää paikasta toiseen, ja analysoida planeetan pintaa. Marsin ohut kaasukehä tietenkin vaatii erittäin pitkiä roottorinsiipiä, mutta muuten tuolla laitteella voidaan tutkia myös Marsin alankoja. Toki sen käyttöä rajoittaa riippuvuus sopivasta kaasun paineesta, joten sillä ei voida operoida Kuun tai muunkaan kaasukehättömän kappaleen tutkimusprojekteissa, mutta robottikoira ei ole riippuvainen kaasukehästä, ja toki sitä voidaan käyttää myös vuoristoissa, missä ilma on erittäin ohutta, ja robottihelikopteri ei voi toimia.

Helikopterin hyvät puolet lentokonemaisiin lennokkeihin nähden on niiden kyky leijua kohteen yllä sekä laskeutua pystysuoraan, jolloin se voi kerätä planeettojen pinnalta näytteitä. VTOL-koneen lähettäminen joihinkin kohteisiin kuten paksulla kaasukehällä "varustetuille" kappaleille on myös houkuttelevaa, mutta toisissa tilanteissa ongelmia voi seurata siitä, että roottorien siipien koko on niin suuri, mutta kyseessä olisi kaksimottorinen lentämiseen sähkömoottoreita käyttävä "tilt-rotor" kone, joka ehkä muistuttaa joskus kaukaisessa tulevaisuudessa rakenteeltaan hieman Boeing V-22 "OSPRAY"-konetta (Kuva 2), mutta olisi sitä pienikokoisempi sekä toimisi autonomisesti tietokoneen ohjaamana., mutta tuohon koneen valmistuminen on ajankohtaista vasta useiden vuosien kuluttua, kun poliittinen tilanne on otollinen sen rakentamiselle, ja tekniikka on tarpeeksi pitkälle kehitettyä. Joten aivan lähitulevaisuuden projekti ei ole kyseessä.

Eli niiden runkoon asennettu RTG-generaattori voi tietenkin antaa tuollaiselle helikopterille tai lennokille vuosia kestävän toiminta-ajan, mutta vielä enemmän kapsiteettia saattaisi olla sellaisessa turbogeneraattorissa, mikä pyörii lennokin pudottaman letkun läpi kulkevan ilman avulla, ja vaikka tuo kapillaariputkeen perustuva turbogeneraattori olisi ehkä hiukan kömpelömpi kuin RadioTermoGeneraattori, niin sen hallussapitoon ei tarvita mitään erityisiä lupia, ja tuo laite ei ole mitenkään riippuvainen Auringonvalosta, mikä rajoittaa aurinkokäyttöisten lennokkien toimintaa varsinkin Napa-Alueilla, mutta muuten nuo aurinkovoimalla toimivat lennokit ovat sellaisia laitteita, joilla on paljon potentiaalia esimerkiksi valvontatehtävissä. Kaukana muiden koneiden yläpuolella lentävät aurinko- tai muuten sähkökäyttöiset, STEALTH-tekniikkaa käyttävät lennokit voivat osoittaa kohteita taktisille rynnäkkökoneille, sekä ne voivat soluttautua vihollisen linjojen ylitse ja iskeä itse johonkin kohteeseen. Noita tutkassa näkymättömiä HELIOS:in kaltaisia laitteita on vaikea tuhota, koska STEALTH-tekniikkaa käyttävä laite on erittäin vaikeaa tuhota, ja toki nuo tulevaisuuden tiedustelukoneet voivat ladata akkunsa radioaaltojen avulla, eli niihin kohdistetaan voimakasta radiosätelyä, millä sitten niiden akut voidaan ladata.