The strange cloud again (The Bird of Prey)

Picture I

http://gamesandtehories.blogspot.com/p/the-strange-cloud-again-bird-of-prey.html

Kimmo Huosionmaa

A couple of days ago, I was walking in the evening, and I noticed the strange form of the could. This shape is looking like NASA's "The Bird Of Prey" STEALTH-demonstrator. So when we are looking at this strange airplane, I sometimes wonder, how many test planes the NASA has got? When we are looking at the airplane, we must realize, that there are many things, what NASA doesn't tell to normal people.  Those programs are the door, what is used to getting financial support for undercover military aircraft or "Black Budget" aircraft and secret military action.


When we are thinking about so-called "test planes" they can also fly in top secret missions. That means, the bombs can also be dropped from the test planes, but those planes can also be equipped with far more exotic weapons like lasers. The strange shape of the aircraft would help the pilot keeping those missions secret, and if the aircraft is from some test flight program, that could be destroyed after the flight. This would help to keep the combat or recon missions secret.

The unique shape of the aircraft helps to cover the mission, and if the test plane would be marked as the destroyed there would be nobody, who can proof those missions existed. The test plane, what is not officially existed is actually very dangerous if it can make the air strikes. That kind of airplane could be used in some special missions, and after the mission, they can be flown to the ground, and then the aircraft would be reported as lost in test flights.


The manned aircraft can be converted as drone very easily, and the operator would not even know, what kind of aircraft would this person fly, and the computers can make the artificial picture from the outside, and that would cover the real mission. That kind of media can be used for making the illusion, that the mission was some kind of simulation, and even the operator would not know that the weapons, that were used were real. This is, of course, the hypothetical writing about secret operations, where is used the most modern computer technology.


Maybe the satellites, what are supporting those missions can create the artificial clouds for protecting the aircraft. And maybe they are equipped with holographic systems, what mission is to make false targets in the skies. The other version might be that some satellites are using electric arcs for forming the clouds. The reason for making false targets or "pseudo-UFO":s might be that those operators would want to make the air defense tired for false alarms. And sooner or later the pilots would be bored for going to see some clouds, what are mistakenly thought UFO:s. That would give room for real recon planes, what could hide in the artificial clouds.


Picture I

https://media.wired.com/photos/5932674e52d99d6b984de23d/master/w_960,c_limit/boeing-bird-of-prey-2.jpg

Intian asekaupoista sekä P-8 POSEIDON lentokoneista

P-8 POSEIDON Intian ilmavoimien  väreissä

Intia on pyrkimässä paikalliseksi tai jopa globaaliksi supervallaksi, ja siksi se hankkii innolla esimerkiksi länsimaisia sukellusveneen torjuntaan tarkoitettuja  lentokoneita eli Boeing P-8 POSEIDON:eja sekä uusii voimakkaasti laivastoaan. Tuo valtio on hyvä esimerkki maasta, joka tietää mitä se tahtoo sotilasteknologian kivisellä saralla, ja vaikka se ehkä hankkii vain muutamia noista koneista, niin se saattaa sitten kopioida tuota tekniikkaa omiin kansallisiin koneisiin, ja kuten tiedämme, niin mistä tahansa maailman matkustaja- tai kuljetuskoneesta voidaan rakentaa tuollainen ASW-lentokone, joka todellisuudessa voi hyökätä mitä tahansa kohdetta vastaan

Se voidaan varustaa sen kaltaisilla  ohjuksilla että pommeilla, että ne toimivat maa- ja merikohteita sekä sukellusveneitä vastaan erittäin tehokkaasti, eli niissä on älykomponentti, mikä saa ne räjähtämään tietyllä tavalla, eli ne saattavat saada käskyn räjähtää esimerkiksi 30 sekuntia pudotuksen jälkeen, ja ohjuksissa voi tietenkin olla sellainen hakupää, että se voi tuhota maa- ja merikohteita. Mutta kuten huomaamme, niin on paljon "mediaseksikkäämpää" hankkia ASW-koneita kuin strategisia ydinpommittajia.

Tuo Intian hankinta sekä oman varustelutuotannon kehittäminen kuitenkin kertoo siitä, että tuo maa on ottanut muista maista oppia noiden varusteiden suhteen, ja jatkuva varusteluteollisuuden tuotteiden ulkomailta tapahtuva ostaminen kuitenkin voi aiheuttaa sellaisia asioita, että ne käyvät pitkän päälle jopa sellaisiksi, että nämä ulkomailta hankittavat välineet vaarantavat valtion turvallisuutta. Näet jos valtio ei itse valmista omia aseitaan, niin silloin se on riippuvainen siitä, mitä sille tarjotaan maailmalta, ja jos Intian asevoimat saa alla olevan elokuvan esittämän P-8 koneen käyttöönsä, niin silloin kauhulla ajattelen, että mitähän salaisuuksia USA:n omaan malliin sitten sisältyy. Eli onko siinä käytössä ehkä laser-aseita tai jotain muuta yllättävää, jolla se sitten voi taata sen että koneen paras versio on ehkä vain USA:n oman asevoiman käytössä.

Toki tuo amerikan oma P-8 voi olla oikeastaan hyvin paljon samanlainen kuin Intian käyttämä kone, mutta onko se ehkä varustettu monipuolisemmilla asejärjestelmillä  kuten DESERT HAWK:in kaltaisilla roboteilla, jotka voivat viedä syvyyspommeja kohteeseen. DESERT HAWK on oikeastaan muutettavissa uuden sukupolven taistelukentällä käytettäväksi ohjukseksi, jonka avulla voidaan tuhota panssarivaunuja sekä muita ajoneuvoja. Eli se varustetaan vain taistelukärjellä mutta se voi toimia myös pohjana uuden sukupolven lentävälle syvyyspommille, joka voi tuhota pieniä sukellusveneitä esimerkiksi matalassa vedessä. Ja se voidaan pudottaa myös pommittajista näyttämään kohteita tai hyökkäämään esimerkiksi tutka-antenneja vastaan.

Eli kyseinen UCAV pudotetaan lentokoneesta, ja se jää sitten vaanimaan esimerkiksi pieniä erikoisjoukkoja kuljettavia sukellusveneitä, ja sitten tuo ase hyökkää sukellusveneen kimppuun. Tuota välinettä voidaan ajatella niin, että se sitten jätetään vaanimaan tuota venettä ilmaan, ja kun kyseiseen yksikköön saadaan kontakti, niin tämä siivekäs torpedo sitten syöksyy sen kimppuun.   Kun ajatellaan juuri tätä P-8 lentokonetta, niin toki sen myyjät varmasti ovat huomanneet sen, että Intia haluaa kehitellä aseita myös Venäjän kanssa, ja siksi saattaa USA myydä heille hiukan "riisuttua" versiota tuosta koneesta.

Mutta kuten tiedämme, niin tekniikka kehittyy, ja tulevaisuudessa saattaa myös sukellusveneissä olla kauko-ohjattavia hävittäjiä tai torpedoputkista laukaistavia IT-ohjuksia, joilla voidaan tuollainen painava ja verraten kömpelo lentokone pudottaa taivaalta ehkä melko helposti. Mutta sillä voi olla varustuksenaan esimerkiksi Laser-ase, millä se tuhoaa nuo sitä kohti ammutut IT-ohjukset. Ne voivat olla esimerkiksi keskellä olevassa filmissä esiintyvän Chormorantin kaltaisia, ja kyetä ilmataisteluun sekä toimimaan laivoja sekä muita maaleja vastaan käytettävinä rynnäkköpommittajina tai ohjuksina, jotka varmasti muuttaisivat merisodan luonnetta melkoisesti.


https://www.youtube.com/watch?v=Xx4jy19C8HA

Chormorant https://www.youtube.com/watch?v=XI9Sm1NO1wY

DESERT HAWK https://www.youtube.com/watch?v=GAbp98iZ7t4

hkimmo.blogspot.fi

Vetypommien leviäminen sekä tulevaisuuden turvallisuuspolitiikka ja uuden tekniikan vaikutus ydinsulkusopimukseen

Maailman ensimmäinen vetypommi
IVY MIKE 1952
Kuva I

Vetypommit eli tarkemmin sanottuna pääasiassa fuusioreaktiosta energiansa saavat ydinaseet ovat erittäin ikäviä välineitä. Ne perustuvat Edward Tellerin sekä Stanislaw Ulamin kehittämään "sloikan" tai "THE ALARM CLOCK":in nimellä kulkevan laitteen. Tuo laite sai nimensä siitä, että se muistutti piirroskuvissa hiukan hälytyskelloa. THE ALARM CLOCK on oikeastaan ratkaisuna pelottavan yksinkertainen, siinä pienitehoinen fissiopommi jota kutsutaan nimellä "sytytystulppa" (the spark plug)  räjäytetään litium-kapselin sisällä tai sen vieressä, jolloin tuon pommin kehittämä lämpö saa aikaan sen, että litium-atomit alkavat sulautua yhteen kuten vedylle tapahtuu Auringon ytimessä, ja tuolla hetkellä vapautuu valtavasti energiaa. Kun Teller ja Ulam kehittivät tuon välineen OPERATION SUPER:in yhteydessä, niin USA varasi silloin kaksi ydinkoealuetta eteläiseltä

Tyyneltämereltä, ja nämä alueet tunnetaan nimellä "flora" ja "fauna". Flora-alueet varattiin ydinraketti sekä muuhun rauhanomaiseen ydinlaitekehittelyyn.

Fauna-alueella tai Bikini-atollin koe alueella, missä myös surullisen kuuluisa Enewetokin atolli sijaitsee testattiin erittäin voimakkaita vetypommeja kuten CASTLE BRAVO ja monia muita testejä tehtiin tuolla etäisellä atollilla, jossa kohdealueella tuhottiin mm. laivoja sekä lentokoneita, kun testattiin sitä, miten laivaston alusten tulisi sijoittua ydinhyökkäyksen yhteydessä, ja miten tuo ydinpommi pitäisi asettaa räjähtämään, jotta sen teho olisi mahdollisimman suuri. Tuolloin päädyttiin siihen, että noin 30 metrin syvyydellä räjähtävä Nagasakin pommia vastaava ydinpommi varmasti aiheuttaisi erittäin suurta tuhoa laivasto-osaston keskuudessa. Samalla testattiin sitä, että mikä olisi sopiva turvaetäisyys räjähdyksestä, jos joku hävittäjä käyttäisi ydinaseita esimerkiksi sukellusveneitä vastaan. DOMINICK SWORDFISH-testissä käytetyn ASROC-aseen ideana oli se, että laivasto voisi samalla ohjuksella tuhota sukellusveneitä, pinta-aluksia sekä maalla olevia taktisia kohteita.

Noista kokeista jäi sitten jälkeen erittäin suuria määriä radioaktiivista jätettä, jonka päätyminen 

vääriin käsiin voi aiheuttaa erittäin suuria riskejä suurelle joukolle ihmisiä.  Syy miksi sukellusveneet koettiin tuolloin kohteiksi, jotka kannatti  tuhota ydinaseilla vaikka ne kulkisivat yksin johtui siitä, että jos SLBM-sukellusvene saadaan tuhottua, niin silloin vihollinen menettää ainakin yhden ohjusveneen ennen kuin ne ehtivät laukaista. SLBM- eli sukellusveneistä laukaistavia ballistisia ohjuksia käyttävien veneiden ongelmana on se, että ohjusten laukaisussa niiden lämpöjälki on erittäin vahva, ja tuolloin sukellusvenettä voidaan tulittaa esimerkiksi ASROC tai lentokoneesta ammuttavalla SRAM (Short Range Attack missile) eli 15 kt. veden alla räjähtävällä ydintaistelukärjellä varustetulla rynnäkköohjuksella. 

Eli vaikka sukellusvene ehtisi laukaista yhden ohjuksistaan, niin tuolloin loppujen laukaisu saadaan estettyä, jos vene tuhotaan nopeasti. Tässä tilanteessa voisi taktisesti olla oikein laukaista ydinaseita ohjussukellusveneitä vastaan, jotta niitä saadaan ammuttua pois. Ja esimerkiksi taistelusatelliitti eli FOBS-ase voidaan varustaa syvyyspommeilla eli niiden taistelukärjet voidaan ohjelmoida siten, että ne uppoavat mereen ennen räjähtämistä. Samoin pitää muistaa se että FOBS-satelliitteissa voi olla myös konventionaalinen hyökkäysoptio, eli kyseessä on kiertoradalla lentävä pommittaja. 

Uskotaan että esimerkiksi X-37B on tällaisen välineen kokeilua, ja samoin Venäjä on kokeillut vastaavaa sukkulaa nimeltään "Polyus", joka ehkä tähtää siihen, että tulevaisuudessa täsmäaseita pudotetaan myös kiertoradalta, ja tuolloin tarvitaan vain lämpökilpi, joka kiinnitetään täsmäpommin kärkeen, jotta se ei pala ilmakehässä.  Ja jos konflikti syttyy ja muuttuu sodaksi, niin nämä ohjussukellusveneet ovat tietenkin laivaston pääasiallisia maaleja, jotta vihollisen iskuvoimaa saadaan supistettua. Ja tietenkin tuo iskuvoimansupistaminen voidaan tehdä esimerkiksi tuhoamalla viestintäsatelliitteja, joiden kautta noille SLBM- veneille läheteään laukaisukäskyt. 

Ydinaseiden sijoittaminen sukellusveneeseen on oikeastaan kompromissi, koska jos tuo vene havaitaan ja sitä tulitetaan, niin silloin sen päivät ovat luetut, jos yksikin torpedo osuu siihen. Ja varsinkin Suomenlahti on melko matala paikka, ja vene ei siellä oikein pääse väistelemään, jolloin jopa perinteisten tynnyristä valmistettujen syvyyspommien matto voi päättää sen päivät. Ja kun nuo tynnyrisyvyyspommit asetetaan räjähtämään eri syvyyksillä, niin ne ovat edelleen tehokkaita sukellusveneentappajia, eikä taistelusukeltaja-operaatiokaan onnistu, jos laivasto pudottaa syvyyspommeja mereen havaittuaan uimareita tukikohdan läheisyydessä. Pinta-alusten ongelma on siinä, että ne voidaan teoriassa kaapata helpommin kuin sukellusvene, mutta kun puhutaan sukellusveneiden torjunnasta, niin jos alueella partio pelkkiä pinta-aluksia, niin silloin veden alle suunnattu tulenkäyttö voi olla rohkeampaa kuin jos siellä olisi omia sukellusveneitä, mitä pitää varoa. 

Käytöstä poistettu FB-111 pommittaja
sisäisen asekuiluun asetetulla
AGM 69 SRAM ohjuksella varustettuna

Kun puhutaan ydinaseiden tulevaisuudesta, niin tietenkin myös pienitehoisempia vetypommeja tullaan rakentamaan lisää, koska vetypommin rakentaminen on halvempaa kuin vastaavan tehoisen fissiopommin valmistaminen. Samoin ollaan kokeilemassa synteettisten eli esimerkiksi hiukkaskiihdyttimellä valmistettujen alkuaineiden käyttöä fissiopommeissa. Mutta kuten tiedämme, niin nykyään varutelun  pääpaino on siirtymässä elektromagneettisiin aseisiin, eli kehitteillä on mm. suuritehoisia lasereita, jotka saavat energiansa laser-elementin ympärillä räjäytettävästä atomipommista tai sitten niissä käytetään aurinkoenergiaa tuottamaan megawattiluokan laserin vaativan tehon.

Myös muita vastaavia välineitä kehitellään jatkuvasti, jotta kalliita uraanikaivoksia ei tarvitse enää kaivaa maahan, ja muutenkin massatuhoaseet ovat erittäin epäsuosittuja sekä poliitikkojen että sotilaiden silmissä. Näet jos ydinpommi joutuu vääriin käsiin, niin silloin seuraukset voivat olla kohtalokkaita, vaikka terroristi ei sitä saisikaan räjähtämään. Eli hän voi rajäyttää dynamiittipötkön, jonka ympärillä on plutoniumpussi, ja tällöin voi useiden ihmisten henki vaarantua. Laser-tekniikan avulla voidaan luoda vetypommeja, joissa ei tarvita fissio-osaa, ja sen takia tällainen "ultrapuhdas" ydinase (super clean nuclear weapon) on äärimmäisen vaarallinen, koska sen voi joku maa varmistaa ilman, että tätä valmistusta havaitaan esimerkiksi rikastamoista tai kaivannaisista. Ja sen tähden noista asioista pitää voida keskustella.

Eikä esimerkiksi ydinpommi vaadi välttämättä mitään pommittajia, vaan normaalin kuljetuskoneen takarampilta voidaan pudottaa mitä hyvänsä vetypommeja ulos. Ja käytetäänhän MOAB (Massive Operational Anti Bunker)-pommeja C-130 tai C-5 Galaxy-lentokoneista. Nuo pommit ovat näet liian isoja asennettavaksi B-52 pommittajan pommikuiluun, joten ne pudotetaan kohteeseen kuljetuskoneesta. Ydinaseiden merkitys on sinällään vähentynyt myös suurikokoisten FAE-pommien takia. Ja FAE-aseiden valmistaminen on tietenkin helpompaa kuin ydinaseiden kehittäminen, koska tuolloin tarvitaan vain propaanipullo sekä napalmia, jolla tuo ase saadaan räjähtämään.

Nykyaikainen tietotekniikka on tietenkin myös vähentänyt ydinaseiden merkitystä, koska esimerkiksi konventionaalisiin ohjuksiin voidaan ohjelmoida sellainen lentomoduuli, että ne iskevät jonossa samaan paikkaan, ja se tietenkin vähentää tarvetta käyttää suuritehoisia ydinpommeja. Tekniikka on sama kuin tikalla sen hakatessa puuta. Vaikka yksi tuollainen pienitehoinen pommi ei ehkä vaurioita komentobunkkereita, niin jos noita pommeja osuu samaan paikkaan useita kertoja, niin silloin varmasti tulee komentobunkkerin katto jossain kohtaan vastaan.  Eli se tietenkin lisää pommien turvallisuutta, koska jos tuollainen pommi varastetaan, niin terroristi ei sillä sitten saa aikaan samaa tuhoa kuin isotehoisilla ydinpommeilla, ja samalla tekee mahdolliseksi rakentaa pienikokoisia mutta pitkälle lentäviä risteilyohjuksia, jotka muodostavat tehokkaan sekä helposti siirrettävän iskuvoiman, jota voidaan käyttää erittäin nopealla varoitusajalla. 

Polyus-video: https://www.youtube.com/watch?v=uWMgOd_gKIw

Polyus Wikipedian mukaan: https://en.wikipedia.org/wiki/Polyus_(spacecraft)

Mainitut ydinkokeet nimellään: http://nuclearweaponarchive.org/

hkimmo.blogspot.fi

Ultranopean lentämisen ongelmia osa II

NASA X-43
(Kuva I)

Kun rakennetaan huippuluokan suorituskyvyllä varustettuja lentokoneita, niin silloin pitää muistaa se, että niistä lähtevä paineilmakartio, mitä kutsutaan nimellä "yliäänipamaus" eli "sonic boom" voi olla hyvin tuhoisa maassa oleville ihmisille sekä taloille. Jos puhutaan äänettömistä STEALTH-koneista, niin silloin niiden nopeus pitää säätää siten, että ilma pääsee ikään kuin väistämään niiden edestä, jolloin kone olisi lähes täysin äänetön. Yliäänipamaus syntyy siten, että ilma ei ehdi väistämään koneen edestä, jolloin se muuttuu koneen ympärille levittäytyväksi paineilmakartioksi, joka voi rikkoa ikkunoita.

Tuon paineilmakartion ongelmana on se, että mitä kovempaa lentokone lentää, niin siltä kovempi tuo kartio on, ja sitä laajemmalle alueelle se ulottuu. Jos lentokoneen nopeus kasvaa tarpeeksi suureksi, niin sen kehittämän yliäänikartion ilma pakkautuu lopulta kovemmaksi kuin teräs, mikä tarkoittaa sitä, että tuo lentokoneen kehittämä yliäänipamaus voi rikkoa jopa talojen seiniä, eli ne voivat aiheuttaa erittäin perusteellista tuhoa maan pinnalla. Eli tuo paineisku voi olla niin voimakas, että koko talo romahtaa sen voimasta. Samoin vastaan tuleva teräksen kova ilmakartio voi vaarantaa vakavasti muuta lentoliikennettä.

Tällaista ongelmaa ei ollut vielä esimerkiksi Saab Drakenin kaltaisten konventionaalisten yliäänikoneiden lentäessä, mutta kun esimerkiksi SR-71 aloitti salaiset ylilennot Neuvostoliiton ilmatilassa, niin sen onnistui pudottaa kokonaisia lintuparvia sekä surmata jonkin verran karjaa, koska sen nopeus oli paljon suurempi kuin normaalien lentokoneiden, joille korkeustaulukot oli tehty, mikä johti siihen että yli Mach 3:n lentävän lentokoneen yliäänikartio alkoi viistää maata, ja iskeä lintuja alas ilmasta. Nuo lentokorkeustaulukot oli tehty noin Mach 2,5 lentäville F-15 hävittäjille, ja kukaan ei muistanut että SR-71/A-12 vakoilukone saattoi lentää 1000 Km/h nopeammin kuin F-15, tai oikeastaan en tiedä, että oliko nuo lentotaulukot tehty hitaammille koneille kuten A-7, jotka pääsivät hätäisesti yli äänivallin, ja seurauksena oli se, että metsät raikuivat kun tuo vakoilukone kiiti taivaalla 3,5 kertaisella äänennopeudella.

Boeing X-51 B-52:n siiven alla
(Kuva II)

Tämä yliäänikartion aiheuttama ongelma on tietenkin korostunut esimerkiksi HTV:n eli Hypersonic Test Vehiclen kaltaisten ultranopeiden lentokoneiden aikakaudella, jolloin lentokoneen nopeus kohotetaan Mach 12:sta eli yli 12 0000 Km/h. Tuollainen huippukone nostetaan ensin esimerkiksi Minuteman- tai Trident rakettien  avulla ilmakehän yläosiin, ja sitten se käännetään syöksyyn, jolloin SCRAMJET, eli vetyä polttoaineenaan käyttävä hypersooninen patoputkimoottori sytytetään, kun tuo lentokone saavuttaa tarpeeksi tiheän ilmakerroksen.

Hypersoonisen lentokoneen moottorin suunnittelun ongelmana on se, että ilma syöksyy sinne todella suurella nopeudella, ja silloin käy helposti niin, että tuo palotapahtuma siirtyy moottorin ulkopuolelle, milloin se ei enää tuota työntövoimaa. Siksi tarvitaan moottori, joka on muotoiltu hypersoonista lentoa varten, ja noiden SCRAMJET-moottorien startti tapahtuu vasta, kun lentokoneen nopeus on kasvatettu noin 6000 kilometriin tunnissa. Tällä hetkellä NASA:n X-43 pitää hallussaan aerodynaamisen lentämisen virallista nopeusennätystä, joka on MACH 9,6. Syy miksi noiden koneiden nopeutta on vaikea mitata, johtuu siitä, että niiden muoto tekee näistä välineistä vaikeasti tutkalla havaittavia, ja niiden runko on valmistettu hiilikuiduista, jotka eivät anna niin vahvaa tutkakaikua kuin metallinen lentokone. Eikä mitään tutkia ole kalibroitu mittaamaan noita äärimmäisen kovia lentonopeuksia, joten niiden asteikko saattaa loppua kesken.

Taitelijan näkemys HCM:stä eli
 Hypersonic Cruise Missile:stä
Kuva III

Noissa HTV-kokeissa se tapahtuu nostamalla lentokone raketilla ilmakehän ulkopuolelle, ja sitten se pannaan syöksymään takaisin ilmakehään, mutta esimerkiksi FALCON lähtee liikkeelle konventionaalisilla suihkumoottoreilla, joilla nopeus nostetaan noin MACH 1:een, jonka jälkeen koneen RAMJET eli supersooninen patoputkimoottori sytytetään. Normaalin patoputkimoottorin eli RAMJET:in toiminta-alue on noin Mach 1-6 eli 1000 -6000 Km/h jonka jälkeen voidaan SCRAMJET-moottorit käynnistää. Ongelma tietenkin on sähkövoiman tuotto, joka voidaan kuitenkin hoitaa joko tuulimyllyllä eli RAT (Rapid Air Turbine)-turbiinilla tai polttokennoilla  Tuollaisen huippukoneen ongelmana on se, että syöksyessään ilman läpi se synnyttää erittäin tiheän paineiskun, joka voi vaarantaa muuta ilmailuliikennettä.

Tuollainen ilmasta laukaistava hypersooninen lentokone kuten noin MACH 6 nopeuksiin kykenevä  X-51 Waverider voi toimia mallina esimerkiksi hypersooniselle ristelyohjukselle, joka toimitetaan perinteisellä raketilla operaatioalueelleen, ja joka sitten joko iskee suoraan kohteeseen, tai hidastaa ensin siten, että se voi liikkua äänettömästi vihollisen alueella. Samalla tavoin voidaan toteuttaa myös ilmasta laukaistava vakoilukone, joka voidaan toimittaa kuljetuskoneella tai pommittajan siiven alla huomaamattomasti esimerkiksi Pohjois-korean rajan lähelle, ja laukaista sen ilmatilaan, ilman että kukaan ei sitä huomaa. Nuo tulevaisuuden ohjukset saattavat toimia siten, että niissä on sekä ilmasta-ilmaan ohjuksia, laser-aseita sekä sisäinen taistelukärki.

Laseraseen asentaminen tuollaiseen ohjukseen on periaatteessa aivan helppoa, eli se varutetaan vain turbogeneraattorilla, joka tuottaa laserin tarvitseman sähkövirran, ja ohjuksen läpi päästettävä ilma jäähdyttää tuon laserin elementtiä, niin että se ei ylikuumene. Tuo laser voidaan tehdä samalla tavoin kuin laser-luodit, eli se toimisi vain hetken, ennen kuin ohjus syöksyy kohteeseensa. Jos puhutaan siitä että hypersooninen ohjus osuu lentokenttään, laivaan  tai rakennukseen noin kymmenkertaisella äänennopeudella, niin se ei ehkä tarvitse taistelukärkeä ollenkaan, vaan pelkkä kineettinen energia tuhoaa kohteen. Ja jos se lentää matalalla, niin se voi saada aikaan pahempaa tuhoa kuin ydinase, kun sen painerintama viistää maata repien kaiken kappaleiksi.