Keinotekoisen organismin luominen elävään maailmaan

Nanoteknologia sekä biotekniikka ovat melkein sama asia, ja nanoteknologian avulla voidaan valmistaa keinotekoisia bakteereita, jotka ehkä voisivat olla ihmisille hyödyllisiä monella tavalla. Yksi niistä tavoista voisi olla se, että tuollaisilla bakteereilla voidaan tulevaisuudessa valmistaa sellaisia solusiirteitä, joilla paikataan vaikkapa verisuonten seinämiä. Eli nuo bakteerit ruiskutetaan ihmisen verisuoneen, jossa ne sitten hakeutuvat verisuonessa olevaan haavaan, ja muodostavat siihen sitten keinotekoista kudosta, millä ne paikkaavat tuon kohdan. Temppu perustuu siihen, että bakteerit "opetetaan" tunnistamaan tuo vaurioituneen kudoksen lähettämä merkkientsyymi, ja sitten ne osaavat hakeutua siihen kohtaan, muodostaen paikan tuon verisuonen seinämään. Tämä tapahtuisi biologisen geenimanipulaation avulla. Toinen hyvin kiehtova malli olisi sellainen, missä bakteerit manipuloidaan sellaiseksi, että ne voivat poistaa myrkkyjä ihmisen tai eläimen sisältä.

Tuo toiminta vaatisi vain sitä, että bakteerit ympäröivät nuo myrkylliset molekyylit solukalvonsa sisään ikään kuin pusiin, ja sitten ne vain poistuisivat ihmisen elimistöstä, ja tuollaista menetelmää voitaisiin käyttää myös esimerkiksi opiaattien sekä taistelukaasujen poistamiseen ihmisen sisältä. Mutta toki myös varsinaisia taudintorjujia voidaan tuottaa myös geeniperimältään muutettujen bakteerien avulla. Kyseessä olisi yhtä mullistava keksintö kuin pensiliini, jota tuotetaan edelleen homesienen avulla. Eli nuo bakteerit ohjelmoidaan perimää muuntelemalla siten, että ne alkavat tuhota esimerkiksi AIDS-viruksia verestä. Tämä toiminta on siitä hyvin vaikeaa toteuttaa, että tuolla bakteerilla ei saisi sitten olla enää mitään muuta toimintaa, kuin poistuminen ihmisen verenkierrosta, kun se on napsinut itsensä täyteen viruksia. DNA on siitä merkillinen asia, että se toimii kuin lineaarinen tietokoneohjelma, ja AIDS-viruksen kaltaisen organismin tuhoaminen on siitä ongelmallista, että se voi liittää oman DNA- tai RNA- molekyylinsä solun perimään, jonka jälkeen solu alkaa tuottaa tuota virusta.

 Jos tuo virus saadaan kerättyä ihmisen elimistöstä pois, niin silloin tietenkin hänen mahdollisuutensa jäädä eloon mm. HIV-viruksen hyökkäyksessä ovat huomattavasti paremmat. Mutta ongelma on siinä, että bakteeri ei saa enää tuon jälkeen lukea omaa solun tuman DNA:taan. Bakteereilla toki on DNA-rengas eli plasmidi, joka voidaan ehkä tulevaisuudessa koodata sellaiseksi, että tuo olio käyttää ainoastaan tuota plasmidia, ja sen jälkeen tumaan sitoutunut virus-DNA olisi ikään kuin "kayttökiellossa", eli bakteeri keräisi itsensä täyteen viruksia, ja poistuisi ihmisen elimistöstä. Tämä voitaisiin tehdä niin, että "emobakteerit" lisääntyisivät, ja "tytärbakteerit" hoitaisivat tuon ihmisen elimistön puhdistuksen. Mutta tuon asian toteuttaminen on varmasti melko pitkän tutkimuksen sekä monimutkaisten manipulaatoiden takana. Toki nanoteknologia antaa meille mahdollisuuden valmistaa keinotekoista DNA:ta, mikä on keinotekoisen organismin perusta.

Mutta ongelma on siinä, että tuollaisen kuvitteellisen bakteerin valmistaminen ei mikään pieni ja helppo tehtävä ole. Toisaalta tulevaisuudessa voidaan ehkä ihmiseen siirtää sellaisia geenejä, joiden avulla meillä ei olisi enää esimerkiksi syöpää. Ja esimerkiksi Hailla ei tätä tautia ole. Joten tuollaisen geenin siirtäminen omaan lajiimme tekisi meistä vastustuskykyisen tuolle pelätylle sairaudelle. Mutta näiden visioiden toteuttaminen on vielä melko pitkän tutkimuksen takana, mutta tiede kehittyy edelleen. Ja ehkä 20-30 vuoden päästä saattaa olla niin, että HIV:n hoito on yhtä helppoa kuin muidenkin sairauksien. Toki se edellyttää pitkää ja intensiivistä tutkimusta, ja ensin tulee tietenkin kehittää rokote tuota tautia vastaan, ja sitten vasta voidaan puhua tuosta lääkkeestä tai miksi tällaista bakteeria nyt sitten kutsutaankaan. Tämän kaltainen asia nimittäin vaatii tietenkin erittäin hyvää perehtymistä tuohon työhön, ja tällä samalla menetelmällä voidaan luoda kauhistuttavia biologisia aseita, joiden avulla voidaan tartuttaa tiettyihin heimoihin kuuluvia, ja suorittaa etnisiä puhdistuksia, ilman että kukaan saa noista asioista tietää.

Keinotekoinen elämänmuoto eli keinotekoinen DNA

Nanoteknologia antaa mahdollisuuden sellaiseen, mitä emme koskaan edes ole voineet kuvitella. Kaikki DNA-molekyylin osaset eli sen emäkset voidaan valmistaa keinotekoisesti. Ja nanoteknologian avulla voimme rakentaa kyseisen molekyylin sellaiseksi, kuin mitä me haluamme. Jos rakennamme keinotekoista DNA:ta, niin voimme silloin luoda keinotekoisen viruksen, joka voi toki toimia biologisena aseena, mikäli haluamme sen toimivan tällaisessa tehtävässä. Mutta tuon keinotekoisen viruksen avulla voimme esimerkiksi liittää itseemme uusia geenejä. Ja tämä tietenkin antaa mahdollisuuden myös palauttaa eloon esimerkiksi dinosauruksia tai mammutteja sekä sapelihammastiikereitä. Eli ehkä Jurassc Park on kohta totta ainakin jossain muodossa. Ja nanoteknollogia antaa myös mahdollisuuden luoda täysin uusia eläin- sekä kasvilajikkeita, joilla voi olla superominaisuuksia verrattuna luonnossa syntyneisiin kilpailijoihinsa. Eli ne voivat olla todella vaarallisia  päästessään irti, ja itseäni ei naurattaisi, jos sattuisin vahingossa päästämään vaikka T-rexin vahingossa vapaaksi.

Nanoteknologialla ja biotekniikalla on melko paljon yhteistä, koska erityiset virukset rakentavat noita äärettömän pieniä kojeita, eli molekyylejä jotka nykyaikaisessa lääketeollisuudessa rakennetaan atomi atomilta, niin että niiden Cis-Trans-isomeria voidaan myös huomioida. Eli jotta molekyyli voi tunkeutua soluun sen ionipumpun kautta, niin tämän molekyylin funktionaalisen ryhmän pitää olla täsmälleen oikeassa paikassa, jotta solu voi sitten ohjata sen oikeaan paikkaan. Ja yksittäisen kaksiatomisen molekyylin siirtäminen molekyylissä on erittäin hankalaa, koska kyseessä on äärettömän pieni objekti. Tämän vuoksi näiden molekyylin kokoisten laitteiden kasaaminen on todella haastava tehtävä.

Mutta todellisuudessa me ihmiset voimme jo nykyään modifoida itseämme erityisellä geeniterapialla, jossa ihmiseen istutetaan viruksen avulla haluttu geeni. Tekniikan ongelmana on itseasiassa enemmän moraalis-juridiset kysymykset, kuin se että meillä ei olisi tarvittavaa tietotaitoa tällaisen viruksen luomiseen. Ja näillä siirtogeeneillä voidaan ihmisestä parantaa monia periytyviä sairauksia. Esimerkiksi diabeteksen hoidossa voidaan turvautua virusterapiaan siten, että ihmiselle annetaan eräänlaisia retroviruksia, jotka vievät halutun geenin haiman kantasoluihin. Tähän virukkseen voidaan liittää myös geeni, joka tekee sen tartuttamat solut resistenteiksi jollekin muulle virukselle, jonka avulla tuhotaan samalla sairaat solut. Eli sama tekniikka toimisi ehkä teoriassa myös syöpäsolujen tai HIV-positiivisten ihmisten kanssa. Mutta tällä geeniterapialla voidaan antaa ihmiselle myös täysin uusia ominaisuuksia.

Toisin sanoen ihmiseen voidaan liittää sellainen geeni, joka kahdentaa älykkyyttä ohjaavan kromosomin, tai ihmiseen voidaan liittää vaikka gorillan lihaksiston kasvua ohjaava geeni, mikä tietenkin tekisi hänestä erittäin vahvan tai älykkään. Ja geeniterapia on melko helppoa myös antaa toiselle ihmiselle. Eli tarvitaan vain tavallinen ruiskeena annettava injektio, jotta virus saadaan siirrettyä ihmiseen. Tai sitten virus voidaan ruiskuttaa ihmisen päälle vaikka painesprayna. Esimerkiksi supervaltojen asevoimat kehittelee jatkuvasti uusia ja linjakkaampia aseita, ja tarinoiden mukaan he ovat todella kiinnostuneita geneettisesti muunneltujen organismien eli esimerkiksi dinosaurusten käytöstä taistelukentillä. Ja mitä itse pitäisitte esimerkiksi Tyrannosaurus-rex:istä tai Sapelihammastiikeristä etenemässä omia asemianne kohti?

Tässä muutama päivä sitten oli lehdessä uutinen, jonka mukaan jotkut henkilöt olivat kloonannneet lemmikkinsä. Kyseistä tekniikkaa voidaan käyttää myös ihmisen kloonaamiseen. Eli temppu perustuu munasolun perimän korvaamiseen halutun henkilön DNA:lla. Kyseisen tekniikan avulla voidaan ihmisestä luoda kopio, jota voidaan käyttää toki kantasoluhoidon lähteenä. Mutta tällä tavoin voidaan kloonata myös huippuneroja kuten Jean Sibelius tai Albert Einstein, ja seurata heidän kehitystään, ja motivoida nämä henkilöt sitten siirtymään tieteen palvelukseen. Mutta tässä on se vaara, että tätä tekniikkaa käytetään väärin, ja sen avulla esimerkiksi kehitetään aseita tai tehdään jotain kamalaa. Eli kloonataan joku Timur Lenkin tai Napoleon Bonaparten. kaltainen henkilö, ja sitten katsotaan, miten hän reagoi nykyaikaiseen maailmaan. Ja tässä sitten piilee varmasti todella suuri vaara, jos tuo historian sotapäällikkö sitten päättää tehdä jotain kauheaa.