Huumepolitiikka on vaikea asia yhteiskunnassamme (Millä määritellään se, kuka on oikeutettu hakemaan lääkehuumetta narkomanian hoitoon?)

Huumeruiskujen keräyspisteitä on tullut Helsinkiin, mikä on varmaan kaikista ihmisistä positiivinen asia. Näet noilla keräyslaatikoilla ainakin toivottavasti saadaan narkomaanit laittamaan käytetyt ruiskut muualle kuin normaalien jätteiden sekaan tai puskan juurelle, missä ne päätyvät siten lasten sormiin. Itse olen sitä mieltä, että huumeiden käyttäjien pitää voida maassamme rekisteröityä, ja että heillä pitää olla mahdollisuus hankkia päivä-annoksensa ilman rikoksia, koska tällainen valvottu terapeuttinen toiminta estää huumeiden myynnin alaikäisille. Näet vaikka toki kaikki me inhoamme tilanteita, joissa alaikäisille on kaupattu huumeita, mutta samalla pitää muistaa se, että suurin osa noista nimenomaan nuorille huumeita myyvistä henkilöistä on itse narkomaaneja, joiden on pakko saada rahaa huumausaineisiin.

 Eli käytön salliminen vetäisi kyllä nuo "vakioasiakkaat" pois kauppiaiden piiristä, mutta se mikä on sellaisen henkilön määritelmä, joka on oikeutettu saamaan aineita on ongelmallista. Toisin sanoen sarkastisesti kysyn, että montako huumepiikin jälkeä pitää olla käsissä, ennen kuin subutexiä saa on vaikeaa määritellä. Samoin tietenkin väkivalta on myös Portugalissa edelleen rangaistavaa, eli muista rikoksista sitten tulee tuomio kaikissa huumepolitiikan malleissa.  

Huumepolitiikka on todella vaikea asia, ja mikään vaihtoehto ei varmaan ole täysin oikea. Toki Portugalin politiikka missä aineiden hallussapito sekä käyttö on laillista on vähentänyt rikollisuutta, mutta toisaalta voidaan aina kysyä sitä, että mitä jos joku lähtee heroiinin vaikutuksen alaisena ajamaan autolla. Toki esimerkiksi alkoholi on yhtä vaarallinen huume kuin heroiini, jos henkilö on alkoholin ongelmakäyttäjä. Eli ongelma on sekä huumeiden että alkoholin osalta oikeastaan marginaaliryhmästä, joka kuitenkin on melko näkyvä osa katukuvaa. Samoin voitaisiin miettiä hiukan esimerkiksi ihmisten suhtautumista tupakkaan, koska tuo melko vaaraton päihde aiheuttaa suuria kansanterveydellisiä ongelmia keuhkosyövän sekä keuhkoahtaumien muodossa. Samoin hormonien sekä anabolisten steroidien käyttö aiheuttaa aggressioita varmasti enemmän kuin normaali huumeiden käyttö. Eli steroidien sekä hormonien käyttö yhdessä amfetamiinin kanssa on ollut ainakin joskus nimen omaan bodaripiireissä ongelmana.

Vaikka huumeiden käyttöön pitää mielestäni suhtautua kelteisesti, niin kuitenkin se, että käyttäjä kävisi jossain töissä tai edes avohoitolaitoksessa pitäisi hänet varmasti poissa rikoskierteestä tai ainakin jotenkin yhteiskunnan jäsenenä. Huumeidenkäytön disskriminointi eli salliminen vapauttaisi poliisin resursseja suurempien alamaailman tekijöiden käräyttämiseen sekä veisi huumekauppiailta heidän asiakaskuntansa pois. Ongelma sitten on se, että miten estetään tuon laillisen huumeen päätyminen katukauppaan? Toki huumeet sekä hoidossa käytettävät lääkkeet voidaan aina antaa siten, että niitä ei voi lähteä myymään muualle, ja ne pitää valmistaa sellaisiksi, että alkoholia ei niiden kanssa voisi ottaa.

Monet ihmiset ovat sitä mieltä, että huumerikollisia kohtaan pitää olla kova, ja itse olen samaa mieltä, eli kun puhutaan rahoittajaportaan gangstereista, niin he eivät mitää uhreja ole. Eli noiden Pablo Escobarien paikka kyllä on vankila. Toisaalta taas kova huumepolitiikka tuo näyttävää kuvaa televisioon, missä poliisin erikoisjoukot ryntäävät ovien läpi automaattiaseet tähtäysasennossa, mikä tietenkin antaa ihmisille kuvan siitä, että poliisi voi tällä tavoin murtaa koko huumemaailman, mutta samalla unohdetaan se, että huumepolitiikka on muuttunut siten, että huumeet pyritään pysäyttämään jo rajoilla, mikä estää suurempien erien päätymisen markkinoille. Eli huumeita täynnä olevista konteista vain tyhjennetään nuo aineet pois, ja ne hävitetään jo paikan päällä polttamalla, mikä estää esimerkiksi kokaiinin päätymisen markkinoille.

Tietenkin huumeiden käytön disskriminointi sitten aiheuttaa varmasti myös poliisissa vastustusta, koska suurin osa paikallispoliisin huumeryhmän työstä menee nimenomaan näiden katutason kauppiaiden käräyttämiseen, ja myös esimerkiksi siinä, että mitä jos joku haluaa tulla johonkin huumehoitolaan kokeilemaan subutexiä pitää olla joku sääntö, eli pitää selvästi määritellä se, kuka on oikeutettu hakemaan tuota subutexiä tai lääkintään tarkoitettua heroiinia? Samoin pitää määritellä se, miten huumeita kokeilemaan tulevan henkilön kanssa toimitaan? Ainakin hänen kanssaan pitää sitten keskustella asiasta hyvin vakavasti. Samoin tietyiltä ammattikunnilta tietenkin pitää käyttö kieltää jatkossakin, ja sitä pitää kontrolloida testeillä. 

Samoin hoitoonohjaus pitäisi mielestäni tulla eteen, jos henkilö ryyppää niin, että hän on lähes joka viikonloppu putkassa. Kuitenkin me kaikki tiedämme, että narkomaani ei naapurina ehkä mikään mukava tuttavuus ole, eikä huumepiikki lasten leikkipaikoilla ole mikään mieltä ylentävä kokemus. Joskus olen kuullut, että joissain maissa on lasten leikkipaikoille pudoteltu huumeneuloja, jotta narkomaanien tukipiste saadaan muuttamaan pois. Tuolloin pitää kysyä, että mitä salattavaa noilla ihmisillä on, kun he tuollaista menivät tekemään, ja samalla noista lasten leikkipaikoilta löytyneistä neuloista pitää ottaa DNA, jotta tuollaisen teon tekijä saadaan kiinni. Ja noissa tukiryhmissä pitää olla selvät säännöt, että piikkejä ei jätetä mihinkään puiston penkin viereen, vaan ne toimitetaan niille kuuluviin säiliöihin, jotta kukaan ei niissä loukkaa itseään.