Biolastujen hyödyntäminen tietotekniikassa sekä kauhukuva todellisen elämän Darth Vaderin luomisesta.

Kuva I

Biolastu on väline, mitä käytetään esimerkiksi sairaaloissa tunnistamaan erilaisia ihmisen veressä olevia vaaratekijöitä, tai tuollaisen välineen avulla voidaan luoda keinotekoinen makuaisti. biolastun toiminta on sikäli yksinkertainen, että periaatteessa se on vain piirilevyn pala, missä on johtoja, jotka katkeilevat tiettyjen entsyymien osuessa niihin. Tuo mahdollistaa esimerkiksi juuri keinotekoisen makuaistin kehittämisen, ja tuota makuaistia voidaan käyttää esimerkiksi yhdisteiden makeuden mittaamiseen. Näet jos myrkyllisen yhdisteen maku muistuttaa liikaa sokeria tai on ylipäätään liian miellyttävä, niin siitä pitää tehdä kemiallisesti sellainen, että tuota ainetta ei kukaan vahingossa mene juomaan tai syömään.

Tietenkin esimerkiksi viinejä voidaan maistaa, mutta kun puhutaan esimerkiksi puhdistusaineista tai syövyttävistä kemikaaleista, niin noita aineita tuskin kukaan ihminen menee huvikseen maistelemaan. Ja erityisen vaarallisia ovat tietenkin natriumhydroksidia sisältävät putkipuhdisteet, joiden haju voi olla houkutteleva. Vaikka aikuinen ei noita aineita ehkä normaalisti laita suuhunsa, niin silti tietenkin voi vastaan tulla esimerkiksi alkoholisteja tai muuten ymmärtämättömiä ihmisiä, jotka voivat ottaa tuota kemikaalia ajattelemattomuuttaan, joten tuolloin pitää kyseisestä yhdisteestä tehdä sellainen, että se aiheuttaa välittömän pahan olon sekä varmistaa että se on erittäin pahan makuista sekä epämiellyttävän hajuista, jotta sitä ei laiteta suuhun vahingossakaan.

 Biolastujen avulla voidaan esimerkiksi äärettömän myrkyllisten VX- tai dioksiiniyhdisteiden turvallisuutta parantaa, sekä valvoa vaikkapa sellutehtaan aiheuttamaa ympäristökuormitusta, koska jos tuota sellun keittolientä pääsee vesistöön, niin silloin kyseessä on vuoto järjestelmässä, ja samoin tuo veden pinnalle tuleva selluvaahto voidaan suoraan kaapia takaisin tuohon kattilaan, ja näin säästetään ainakin jonkin verran puukuljetuksissa. Mutta tuollainen biolastu on siitä huono, että se pitää vaihtaa jokaisen mittauksen jälkeen, mikä kuitenkin on viranomaistyön kannalta hyvä asia. Eli se että onko lastua käytetty tietyssä selluliemessä voidaan todeta massaspektrometrin avulla vertaamalla tuota vesinäytettä biolastuun jääneeseen näytteeseen. Tällä estetään esimerkiksi vesistön tahallinen likaaminen, jonka motivaationa voisi olla rantatonttien hintojen polkeminen, jotta ne saadaan ostettua alehinnalla. Mutta jatkuvaan mittaamiseen ei tuollainen kertakäyttöinen mikropiiri oikein sovi.

Jos tuollainen biolastu olisi jatkuvasti mittavaa mallia, niin se voisi tehdä mahdolliseksi sen, että eläimen aivoja voidaan asentaa robotteihin, ja noiden biolastujen avulla voidaan myös välittäjäaineiden toimintaa huomioida, eli voidaan rakentaa oikeastaan terminaattori, joka toimisi kuin robotti, mutta sillä olisi esimerkiksi koiran aivot, eli kyseessä olisi biologiseen hermoverkkoon perustuva cyborgi, mikä olisi ulkokuoreltaan terästä ja sisältä biologinen tietokone. Samoin joidenkin tietojen mukaan esimerkiksi AREA-51:llä ollaan kokeiltu hyönteisten tai lintujen aivojen yhdistämistä hävittäjien tietokoneisiin, jolloin voidaan luoda äärettömän pelottava robotti, joka pystyy soveltamaan saamiaan ohjeita todellisen tilanteen mukaan, ja viemään tehtävän läpi, vaativissa olosuhteissa kuten vierailla planeetoilla.

Tietokoneiden ongelma näet noiden autonomisten laitteiden  kannalta on se, että ne noudattavat orjallisesti saamiaan käskyjä, ja ne eivät osaa muuttaa lentoreittiään, jos vihollinen havaitsee ne. Tämä voi sitten aiheuttaa tehtävän epäonnistumisen, koska koneet voidaan pudottaa tällaisen asian takia. Kuitenkin robotilla on ilmataistelussa sellainen etu puolellaan, että se voi esimerkiksi tehdä 10 g.n käännöksiä, joissa lentäjä repeytyisi palasiksi. Ongelma kuitenkin on se, että emme tiedä sitä, että mikä on välittäjäaineiden osuus tuossa hermoston sekä lihaksiston yhteistoiminnassa. Ja UCAV-laitteen sekä avaruusluotaimen suunnittelussa sekä toteutuksessa ilmenevät ongelmat ovat samankaltaisia. Eli avaruusluotaimen joutuessa pulaan, ei sitä voida huoltaa yhtään sen helpommin, kuin taistelukentällä olevaa robottia. Joten joku varmasti on jossain vaiheessa ajatellut luoda todellisen elämän version Darth Vaderista (kuva I), tähtien Sodan arkkikonnasta, joka on enemmän kone kuin ihminen.

Mutta noiden biologiseen hermoverkkoon perustuvien robottien kehittäminen varmasti on vielä alkutekijöissään, ellei puhuta eksoluurangoista kuten HULC:stä tai internetin kautta ohjattavista roboteista, jossa esimerkiksi ihminen ohjaa konetta muunnetulla animointilaitteistolla. Aivojen istuttamiseen robottiin liittyy kuitenkin eettisiä pulmia, joiden takia esimerkiksi tuollainen tutkimus varmasti ei aivan ole ongelmatonta. Mutta kun puhutaan esimerkiksi elimensiirroista, niin toki saattaa jostain löytyä joku Dr. Frankenstein, joka tuollaisen projektin sitten ottaa työkseen. Mutta toki aivojen elättäminen robotin sisällä ravintoliuoksen avulla tietenkin on mahdollista, ja eläimen päitä on siirretty eläimeltä toiselle, joten kai tällainenkin koje on käynyt jollain suurenmoisella Kim Jong Un:illa  mielessään. Eli hänen kaltaisensa ihmiset varmaan ovat joskus ajatelleet luoda supersotilaita istuttamalla ihmiisen pään robottiin, jolloin tuota transhumanistista Frankensteinin hirviötä voidaan hallita TV:n kaukosäätimellä.

Biologinen kello sekä nanotekniikka

Kuvituskuvaa
Kuva I

Ihminen on aina halunnut olla kuolematon, ja siksi jotkut ovat menneet äärimmäisyyksiin toteuttaakseen unelmiaan. Kammottavimpia esimerkkejä ovat madame Bathonyn kaltaiset sosiopaatit, joiden mieltyivät ihmisvereen. Tuo henkilö on todella julmuuuden perikuva, eli eräänlainen naispuolinen Dracula, joka kylmästi murhasi omia palvelustyttöjään, jotta saisi pitää ikuisen nuoruutensa. Kyseinen henkilö päätyi sitten muuratuksi huoneeseensa, ja häntä ruokittiin sitten pienen reiän kautta.

Mutta ikuinen nuoruus on ollut monen muunkin henkilön päähänpinttymä kautta aikojen, ja kun puhutaan esimerkiksi biologisesta vanhenemisesta, niin meidän solumme vanhenevat oikeastaan siksi, että oma DNA:mme vaurioituu jatkuvasti sekä kosmisen säteilyn että elimistöömme kerääntyvien myrkkyjen takia, ja ohjelmoitu solukuolema johtuu siitä, että kun solu on ollut tarpeeksi kauan kehossamme, niin sen perimä vaurioituu, ja kyseinen solu täyttyy lopulta jätteistä. Tämän vuoksi solut jakautuvat jatkuvasti, jotta uusia soluja syntyisi ihmisen elimistöön korvaamaan tuhoutuneita soluja. 

 Mitoosi on tarkkaa puuhaa, ja siksi solun perimäaines ei kopioidu koskaan täysin, joten siksi tytärsolu on aina edeltäjäänsä lyhytikäisempi. Mutta syy tähän on nimen omaan solun DNA-molekyylin epätäydellisessä jäljentymisessä. Ja kun puhutaa esimerkiksi kuolemattomuuden tavoitelusta, niin silloin tietenkin pitää DNA:n tuhoutuminen estää, joten voidaan esittää hypoteesi, jonkau mukaan Neptunuksen kuussa Tritonissa olevalla asemalla ihmiset eläisivät pidempään kuin me Maan pinnalla elävät ihmiset, koska heidän perimäänsä kohdistuu pienempi sätelykuormitus sekä asemalla voidaan pitää absoluuttisen puhtaita tiloja, jolloin immuunipuolustuksen ei tarvitse kehittää vasta-aineita. Nuo immuunipuolustuksen vasta-aineet ovat yksi meidän perimäämme tuhoavista tekijöistä, joten on tärkeää, että ihminen rasittaa mahdollisimman vähän noita soluja. 

Tuo että eläisimme koko elämämme absoluuttisen steriilissä maailmassa varmasti kuitenkin vaikuttaisi meidän selviytymisen mahdollisuuksiin  Maassa, koska tässä mielikuvituksellisessa tilnteessa eivät meidän valkosolumme toimisi ollenkaan.Tai niiden ei tarvitsisi koskaan tehdä yhtään mitään, koska tuossa mielikuvitustukikohdassa ei ihmisillä olisi mitään tietoa esimerkiksi bakteereista tai viruksista.  Ja jotta immuunijärjestelmämme osaisi toimia oikein, niin se tarvitsee tietenkin myös harjoitusta kaiken aikaa, Mutta kun puhutaan solukuolemista, niin tuon toiminnan tarkoitus on estää soluja muuttumasa syöpäsoluiksi. Eli mitään vapaamatkustajia ei ihmisen kehossa ole, ja kaikki solut joilla ei ole mitään tehtäviä vain muuttuvat rasitteeksi, joten silloin tietenkin immuunisolut tuhoavat kyseiset tautipesäkkeet, joilla tarkoitetaan soluja, jotka eivät täytä tehtäviään elimistössä. Mutta tietenkin tuo solujen DNA-vaurio voidaan korjata nanotekniikan avulla.

Eli ihmisestä otetaan DNA:ta hänen syntyessään, ja tuo molekyyli muutetaan digitaaliseen muotoon, eli emästen järjestys kopioidaan tietokantaan. Sen jälkeen nuo DNA:n tekemiseen tarvittavat aminohapot valmistetaan keinotekoisesti, ja sitten nämä urasiilin sekä tymiinin kappaleet ohjataan DNA:han, josta valmistetaan synteettinen DNA, joka siirretään viruksiin. Näiden virusten avulla sitten solujen DNA vaihdetaan uuteen DNA:han, mikä ei sisällä vaurioita. Ja tällä tavoin voidaan periaatteessa luoda esimerkiksi oikeasti kuolematon mies.Eli tuon geeniterapian avulla ihmisen DNA:ta uudistetaan siten, että hän ikään kuin olisi kuolematon. Toki hän tarvitsee aika-ajoin uuden pistoksen, koska nuo virusten avulla korjaillut solut toimivat kuten vastaava luonnollinen solun perimäaines, eli tällä tavoin voitaisiiin luoda ihminen, jonka olisi kuolematon, mutta silloin hän olisi riippuvainen aika ajoin tapahtuvasta  geeniterapiasta, mikä pitää hänet tietenkin nuoren näköisenä. Mutta tuota tekniikkaa ei varmaan vielä ainakaan saa käyttää ikääntymisen estämiseen. Eli kyseessä on geeniterapian muoto, missä ihmisen perimä uudistetaan aika ajoin.  

Biologiseen toimintaan perustuva tekoäly eli tietojenkäsittelyn äärimmäinen ratkaisu.

Kun puhutaan luovasta tietojenhallinnasta sekä luovaan toimintaan kykenevästä tietokoneesta, niin silloin tietenkin tulee eteen ajatus siitä, että mikroprosessoriin liitetään hermosoluja, jotka sitten hoitavat tuon ajattelun sekä koneen luovuuden. Mutta tuon "modernin Prometheuksen"  ongelmana on se, että toimiakseen kunnolla, täytyisi noiden hermosolujen olla eläviä. Tämän vuoksi tällainen orgaaninen mikroprosessori on melko vaikea toteuttaa. Syy on siinä, että tietokoneen pitää pystyä muuttamaan nuo hermosolun hermoimpulssit tietokoneen ymmärtämään muotoon. Samoin hermosolun pitää saada ravintoa toimiakseen tämän tietokoneen kanssa yhteistoiminnassa.

Nuo hermosolut pitää silloin istuttaa sellaiselle alustalle, että niiden synapsirihmat ovat yhteydessä tietokoneen dekooderin kanssa, joka muuttaa nuo solujen antamat käskyt käyttöjärjestelmän kautta sellaiseen muotoon, että tietokone voi sitten välittää nuo käskyt robotille, joka toteuttaa noiden laitteiden antamat komennot. Mutta tässä sitten ongelmana on se, että miten esimerkiksi hyönteisen kaartoa oikealle kuvataan dekooderille. Yksi tapa tietenkin olisi se, että hyönteisen aivoja kuvannetaan EEG-menetelmällä esimerkiksi sen metsästäessä. Ja nuo signaalit äänitetään, jonka jälkeen tietokoneelle luodaan tulkkausohjelmisto, jonka avulla tuo hermosolun antama komento tulkitaan tälle lentolaitteelle. Samoin tämä dekooderi tietenkin välittää tuon koneen havainnoiman informaation hermosoluille, joita elätetään mikrosuorittimen pinnalla olevassa ravintokerroksessa.

Eli näin voidaan luoda esimerkiksi taistelulentokone, jonka mikrosuoritin on esimerkiksi varustettu sudenkorennon hermosoluilla, joiden avulla tuo taistelulentokone etsisisi kohteitaan. Ja arvatkaa muuten mitä mahdollisuuksia miehitetyllä taistelulentokoneella olisi tällaista biologisella neuroverkkotietokoneella varustettua hävittäjää vastaan? Mutta kaikkein paras sekä ikävä kyllä realistisin mahdollisuus rakentaa neuroverkkotietokone olisi kytkeä ihmisiä robottiin EEG-laitteiden avulla. Nämä laitteet mahdollistaisivat ihmisaivojen liittämisen yhteen, kuten muutamat henkilöt ovat joskus ajatelleet. Mm. "Roswellin humanoidien" kerrotaan olleen yhteen liitettyinä tällaisen EEG-laitteen sekä dekooderin avulla. Toki joidenkin mukaan kyseessä on jokin muu asia, kuin humanoidien saapuminen maan pinnalle. Mutta toki tällaisen laitteen voisi kuvitella olevan aivan realistinen ratkaisu esimerkiksi silloin, kun ihmisen pitäisi boostata omaa aivokapsiteettiaan, eli tämä mahdollistaisi oikean ajatusten siirron kahden ihmisen välillä.

Eli kyseessä olisi oikeasti "Operaatio MONTAUK:iin" kuuluva tutkimus, jossa ihmisen aivoaaltoja yritettiin siirtää mannerten välillä. Tämä mahdollisuus siihen, että ihmisiä liitettäisiin toisiinsa niin, että he saisivat käytöönsä toistensa aivokapsiteetin pidetään suurimpana sekä samalla myös arveluttavimpana mahdollisutena, mitä puhtaassa tietojenkäsittelyssä on koskaan esitetty, Se antaisi meille valtavasti uutta tietoa ja mahdollisuuden moninkertaiseen tietojenkäsittelykykyyn, kuin  mitä ihmiskunnalla koskaan on ollut. Mutta samalla se antaa mahdollisuuden siihen, mitä emme koskaan ole osanneet edes kuvitella. Nimittäin absoluuttiseen kauhuun. Jos tällainen EEG-laite asennetaan ihmiseen, ja hänelle tehdään muutaman minuutin kestävä kliininen kuolema, niin sillä välin voidaan hänen psyykensä oikeastaan vaihtaa. Eli henkilön sydän pysäytetään, ja sitten nuo halutut aivoaallot lähetetään kohteen aivoihin magnetofonilla ja EEG-laittella. En tiedä olisiko tämä mahdollista oikeassa elämässä, mutta teoriassa henkilön aivoaallot voidaan tällä tavoin vaihtaa.