Huonot sosiaaliset taidot eivät tarkoita sitä, että ihmiset eivät olisi sosiaalisia

Huonot sosiaaliset taidot eivät tarkoita sitä, että ihminen ei olisi sosiaalinen. On melkeinpä ironista todeta, että ihminen joka ei omaa ollenkaan sosiaalisia taitoja omaa kuitenkin usein loistavan ystäväpiirin. Vaikka ihminen olisi kuinka omaan napaansa tuijottaja, joka ei mistään mitään välitä, niin hän voi sitten tietenkin olla hyvin puhelias. Ja mitäpä tuollainen täysin ilman sosiaalisia taitoja tai sosiaalista omaatuntoa elävä ihminen muiden puheista mitään välittää. Tärkeintä on sellainen asia, että tuollainen henkilö saa oman asiansa sanottua, ja mitäpä muiden sanomisilla sitten on mitään väliä, kun henkilö sitten kuitenkin tietää osaavansa ja tietävänsä kaiken muita paremmin.


Se että hän sattuu loukkaamaan jotain toista henkilöä on tuolle "yli-ihmiselle" täysin yhdentekevä asia, koska kukaan ei hänelle mitään merkitse. Tuossa tapauksessa kyseessä on usein kaveripiirin pomo, jonka ympärillä halutaan näyttäytyä. Yleensä tuollainen komenteleva henkilö on isoveli- tai sisko, joka on saanut olla yksi vanhemmista, ja jakaa rangaistuksia muille sisaruksilleen. Tuo aiheuttaa hänelle helposti sellaisen asenteen, että kenelle tahansa voi sanoa mitä tahansa, ja tietenkin kaikki työ minkä voi teettää muilla myös teetetään aina jollain toisella henkilöllä. Koska tuollainen henkilö on ikään kuin kokenut saaneensa muiden komentamisesta positiivista palautetta, niin hän mielellään sitten  myös komentelee muita.


Mutta hänen "antipersoonallituutensa" tai käänteinen persoonansa on henkilö joka on karkea sekä eristäytyvä. Ja tietenkin tuollainen ihminen saattaa olla hyvin epäsosiaalinen, eli hän ei viitsi edes enää osallistua mihinkään keskusteluihin, ja se saattaa sitten antaa tuosta ihmisestä hiukan omituisen kuvan.  Toki tässä vaiheessa voimme kuitenkin hiukan puolustaa tuollaista ihmistä, koska hän on sitä, mitä yhteiskunta sekä hänen yhteisönsä ovat hänestä muokanneet, ja jos ihminen ei koskaan saa positiivisia kokemuksia sosiaalisista suhteistaan, niin hän ei niitä sitten halua myöskään hankkia, eli sellainen ihminen on yhteiskunnan luomus, jolla ei ehkä ole niin monia hienoja muistoja, että hän niitä viitsisi jakaa muille. Eli en usko että kymmenistä työpaikoista potkittu ihminen sitten haluaa kaikkia asioita käydä edes läpi. Eikä esimerkiksi aina kaveripiiristä jätetyllä henkilöllä ole mitään puhuttavaa sosiaalisissa tilanteissa, jotka eivät liity työhön.


Sosiaaliset taidot voivat kehittyä vain sellaisessa ympäristössä, missä ihminen saa asiallista palautetta siitä, että hän osallistuu keskusteluihin ja tuota tietenkin kutsutaan "kasvatukseksi". Mutta jos ihminen saa vain negatiivista palautetta kaikesta sosiaalisesta toiminnastaan, niin silloin hän muuttuu sellaiseksi, että tuota henkilöä ei enää kiinnosta se, miten hän nyt sitten käyttäytyy, kun siinä sitten aina tilanne muuttuu sellaiseksi, että hän saa vain negatiivista palautetta.


Samoin huonoja sosiaalisia taitoja osoittaa se, että henkilö saapuu humalassa tilaisuuteen, missä ei ole soveliasta esiintyä humalassa. Alkoholisteilla on usein erittäin suuret kaveripiirit, vaikka he eivät koskaan erityisen loistavilla sosiaalisilla taidoilla varustettuja. Mutta erittäin huonoja sosiaalisia taitoja osoittaa sellainen asia, että ihminen ei kykene ollenkaan keskustelemaan asioista toisen kanssa tasa-arvoisesti, vaan hänellä pitää aina olla jonkinlainen etulyöntiasema toiseen henkilöön nähden, eikä esimerkiksi kykene kommunikoimaan ollenkaan, ellei hän sitten ole esimerkiksi omassa kotonaan kavereidensa ympäröimänä, eikä tällainen henkilö kykene ollenkaan sitten muutenkaan ottamaan toisten ihmisten kantaa huomioon.


Tuollainen henkilö joka ei missään vaiheessa kykene tasa-arvoiseen keskusteluun sitten turvautuu kaiken maailman alatyylisiin esityksiin, missä sitten käydään vähän vihjailemaan siitä, että kuinka paljon suhteita tuolla "väittelijällä" on. Eli mikään ei estä sitä, että tuollainen sosiaalisia taitoja omaamaton henkilö varastaa tai muuten huijaa haltuunsa esimerkiksi toisen henkilön päiväkirjaa tai urkkimasta toisen ihmisen sosiaalisen median sisältöä tietoonsa. Se antaa mukavan vallan tunteen, kun ihminen saa lukea toisen mietteitä, ilman että hänen täytyy asiasta mitään mielipidettä sanoa. Ja tietenkin urkinta kulkee osana sosiaalista osaamattomuutta, mikä ilmenee siinä, että toiseen nähden ylemmyyttä osoittava henkilö sitten kysyy kaikki asiat toisen vanhemmilta.


Siinä vasta tuntuu hyvältä, kun kaikki mahdolliset asiat sitten käydään vanhempien kanssa läpi, vaikka toinen on täysi-ikäinen ja kypsä päättämään omista asioistaan. Sosiaaliseen kanssakäymiseen kykenemätön henkilö on sellainen. että hän ei pysty tajuamaan milloin toisen ihmisen alistaminen on mennyt liian pitkälle. Silloin kun ihminen suuttuu jostain, niin tuollainen sosiaalisesti rajoittunut ihminen lähtee yleensä hakemaan psykiatria paikalle, koska hän haluaa noissa tapauksissa sitten tehdä seurueen päätöksiä tekevään ryhmään vaikutusta, sekä osoittaa sitten myös alistumista ryhmän johtajan määräyksiin. Tuolloin saattaa sitten olla tapana ottaa psykiatriin tai poliisin  yhteyttä, kun "omat keinot eivät riitä". Kyseisissä tapauksissa sitten tietenkään kyse ei ole usein muusta kuin tarpeesta miellyttää muita ihmisiä, sekä osoittaa se, että itsellä ei ole tarpeellista neuvotella oikeasti mistään asiasta.


Tuollainen ihminen on sikäli hyvin ärsyttävä sen takia. että hänen mielestään "neuvottelukyky" tarkoittaa sitä, että toisen  pitää antaa aina kaikessa periksi. Jos toinen sitten ei mukaudu kaikessa toisen tahtoon, niin silloin tämä itseään johtajan asemaan asettanut henkilö loukkaantuu. Poliisina työskennellessään hän lähestyy asiakastaan usein yhtiön työnjohdon kanssa, jolloin tilanne muistuttaa jotain "Wrestling"-matsia, ja tuolla tavoin kyseinen henkilö sitten näyttää muille, mistä päin tuulee. Eli hän hakee silloin vain sosiaalista yliotetta saapuessaan paikalle työmaan johdon kanssa, jolloin toinen voidaan erottaa välittömästi, jos hänen vastauksensa ei miellytä. Samoin tuo henkilö saattaa tarjota sitten lahjuksia siitä, että hänen kanssaan ollaan samaa mieltä. Eli hänen perässään kävelevät hännystelijät sitten saavat aina jotain "kivaa", kun he sitten jatkuvasti myötäilevät tuota pomoaan, ja tietenkin oman aseman eli alaisten menetyksen pelko saa heidät tottelemaan pomoaan jokaisessa mahdollisessa asiassa.

https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/

Ydinasepolitiikka on monimutkaista toimintaa, mikä heijastuu sekä valtion sisä- että ulkopolitiikkaan

B-1B pommikone Tyynenmeren yläpuolella

Valtion turvallisuus on erittäin tärkeä asia, ja sen vuoksi jotkut maailman valtiot ovat rakentaneet suojakseen mittavan määrän ydinaseita. Kun puhutaan siitä, mitä ydinaseet merkitsevät kansainvälisessä politiikassa, missä länsimaissa vaaditaan yhä useammin epädemokraattisiksi julistettujen hallitusten murskaamista sekä demokratian levittämistä ristiretkien malliin, niin unohdetaan se, että noissa " valtion demokratisoitumiskehityksen" aloittamisen nimissä aloitetuissa sotilaallisissa operaatioissa tietenkin kuolee myös länsimaisia sotilaita, niin silloin tietenkin on länsimaiden etuna se, että joillakin kansainvälisen politiikan murheekryyniksi muuttuneilla valtioilla olisi käytössään ydinaseita.


Tuolloin näet voidaan hyökkäyksen perumisen syyksi ilmoittaa se, että tuon valtion epäillään käyttävän ydinaseita, jos sinne hyökätään. Tällaisen "murheenkryyni-valtion" tuntomerkkinä on se, että kyseinen valtio ei pidä missään nimessä tärkeänä, että se edes yrittäisi noudattaa YK:n sille asettamia ehtoja. Jos valtio sitten oikeassa elämässä päättää olla välittämättä siitä, että mitä se on sopinut jossain kansainvälisillä foorumeilla, niin silloin tuloksena on arvovaltatappio kaikille, jotka ovat näitä sopimuksia valmistelleet. Kiinan ja USA:n suhteiden kannalta tietenkin kaikkein parasta on se, että Kiinan vierestä löytyy valtio joka aidosti on välittämättä kansainvälisistä sitoumuksistaan sekä polkee ihmisoikeuksia todella räikeästi.


Silloin Kiinan poliittiset vangit eivät ole niin kovin paha asia, kun USA:n teollisuus tietenkin haluaa hyödyntää tuon maan tarjoamia mahdollisuuksia tuottaa tuotteita halvalla. Mutta tietenkin poliittiset vangit ovat kiusallinen asia Washingtonin poliitikoille, jotka haluavat tuoda kaikkialla esiin omia demokraattisia ajatuksiaan. Joten tuolloin olisi hyvä, että tuollaisen poliittisia vankeja pitävän valtion vieressä olisi sellainen "kontrasti-valtio", johon voidaan viitata sanomalla, että "siellä asiat ovat vieläkin huonommin". Samoin jos kansainvälisellä poliittisella kentällä ei mitään sen suuremmin tapahdu, niin silloin tiedotusvälineet saattavat kiinnostua esimerkiksi joidenkin johtavien poliitikkojen yhteyksistä Ku Klux Klaniin, tai siitä että teettääkö joku yhtiö vaikka vaatteita poliittisilla vangeilla, joita Pohjois-Koreassa pidetään kuulemma samoissa oloissa kuin Auschwitzin vankeja. Samoin se että teetetäänkö noita tuotteita lapsilla tai saako työläinen muuten mitään palkkaa työstään voi alkaa kiinnostaa joitakin tiedotusvälineitä. Samoin tässä sitten taas muistutan siitä, että jos valtiolla ei ole esimerkiksi lapsityövoimaa koskevaa lainsäädäntöä, niin silloin tietenkin tuota lakia on hyvin vaikeaa rikkoa.


Erityisen ikävä tilanne on tietenkin Kiinalle sekä USA:lle, jotka haluaisivat oikeastaan jo normalisoida omat suhteensa, mutta kun niiden välissä on tuollainen pieni valtio, jonka johto ei oikeastaan välitä siitä, mitä siellä YK:ssa on tullut allekirjoitettua. Tietenkään Etelä-Korea ei varmasti halua sotaa omalla alueellaan tai Korean niemimaalla, koska se sitten tietäisi suuria tuhoja tuossa maassa. Kuitenkin tilanne joka kiristyy tuolla alueella on myös USA:lle hyvin ikävä, koska se on hankkinut useita liittolaisia tuolta alueelta varsinkin Kylmän sodan aikaan. USA tarvitsee tuota liittolaisten verkostoa oman strategisen ydinisku-valmiutensa ylläpitämiseen, ja samasta syystä sen johto kantaa huolta siitä, että jos joku valtio sitten luisuu Kiinan tai Venäjän etupiiriin, koska tuolloin Venäjän ilmavoimat saisi sijoitettua tuohon maahan omia strategisia pommikoneitaan sekä ristelyohjuksiaan, joiden avulla se kykenee uhkaamaan USA:n rannikoilla olevia kohteita tehokkaasti.

Ja tuo asia sitten saa aikaan harmaita hiuksia Washingtonissa, koska tietenkin nuo liittolaiset odottavat saavansa USA:lta ase- ja muuta sotilaallista apua, jos niillä tulee sitten kahnauksia naapurivaltioidensa kanssa. Tämän takia sitten joukko amerikkalaisia joutuu aina välillä lähtemään toiseen valtioon kauas meren taakse käymään toisten aloittamia sotia. Mutta samalla tietenkin pitää muistaa se, että jos USA jättää liittolaisensa pulaan, niin se saattaa merkitä sen luisumista Venäjän etupiiriin. Tietenkään USA:n johto ei varmaan ole koskaan kertonut sitä, miksi sen joukot ovat niin kovasti kiinnostuneita Väli-Amerikan joutumisesta sosialistien hallintaan. Syy tähän on se, että jos Venäjä voisi saada noista pienistä valtioista stabiileja liittolaisia itselleen, niin se voisi sitten sijoittaa esimerkiksi strategisia pommikoneita näihin valtioihin, ja sieltä ne voivat suorittaa nopeita iskuja USA:n eteläiselle rannikolle sekä Kaliforniaan.


Mutta toki se voisi tuoda alueelle myös erittäin tehokkaita mobiilialustoille sijoitettavia SS-25 "Topol" (NATO:n koodinimi "Sickle") ydinaseita, joiden lentoaika kohteisiin on tuolloin erittäin lyhyt. Jo Kylmän Sodan aikaan oli ajatuksia siitä, että Neuvostoliitto toisi Kuubaan SS-20 "Saber" IRBM- ohjuksia, jotka olivat erittäin  liikkuvia taistelukentän aseita, joiden tuhoaminen olisi paljon vaikeampaa kuin 1960-luvun alkupuolen ydinaseiden. jotka käyttivät nestemäisiä polttoaineita. SS-20 ja siitä kehitetty SS-25 käyttävät rakettiin varastoitavaa kiinteää polttoainetta, joten ne eivät tarvitse samanlaisia huolto-installaatioita kuin nuo vanhemmat ohjukset, joten niitä voidaan siirrellä tuolla saarella hyvin nopeasti paikasta toiseen, olettaen tietenkin että nuo aseet tuodaan Kuubaan. Mutta kansainvälinen ydinaseita koskeva kriisi tietenkin on myös omalla tavallaan Washingtonin poliitikoille mieleen.


Ulkoiseen viholliseen on helppoa kiinnittää huomiota, jotta sisäpolitiikka sitten jäisi lehdistössä vähemmälle huomiolle. Tällä tarkoitan kaiken maailman Ku Klux Klaneja, joiden jäsenten mielestä ampuma-aseet kuuluvat tietenkin amerikkalaiseen kotiin samalla tavoin kuin ruuvimeisseli tai tehosekoitin. Samoin tietenkin tiettyjen tahojen rasismiin voidaan kiinnittää vähemmän huomiota, jos jossain Korean niemimaalla sitten vedetään kovia piippuun. Ja tietenkään ydinasevaltion kimppuun ei samalla tavalla voida käydä, joten sen takia hyökkäys tuohon "maailman epädemokraattisimpaan maahan" ei tule kysymykseen. Samoin noiden Kim Jong Unien takia esimerkiksi USA:n sotateollisuus saa valtavia aseita koskevia tilauksia. Joten tietenkin tuota miestä voidaan ajatella siltä kannalta, että hän varmasti on toiminnallaan pelastanut useiden upseerien virat sekä Etelä-Koreassa että USA:ssa, koska tuolloin voidaan tietenkin asevoimien kovaa koulutusta sekä suurta kokoa perustella kaikelle kansalle.

MDPV:n aiheuttama aivosolujen tuho ei ole ainoa syy huumeiden käyttäjien invalidisoitumiseen

Kuva: YLE

MDPV tai metamfetamiini, josta käytetään myös nimeä "Chrystal meth" on erittäin vaarallinen supervoimakas amfetamiini. Siitä tekee vaarallisen tuon aineen erittäin voimakas addiktiivisuus sekä se, että tuota synteettistä ainetta otetaan yleensä suhteellisesti enemmän kuin varsinaista amfetamiinia, eli samasta syystä fentanyyli on vaarallisempaa kuin heroiini. Se johtuu siitä, että nämä metamfetamiini sekä fentanyyli ovat paljon vahvempia kuin ne valmisteet, mitä niillä korvataan. Tuon takia niiden käyttäjiltä saattaa esimerkiksi sydän pysähtyä tai hengitys lamaantua paljon helpommin, kuin "luonnollisten huumeiden" käyttäjiltä.

Mutta samalla noiden aineiden käyttöön liittyy muitakin fysikaalisia ominaisuuksia, kuten se että varsinkin MDPV sisältää asetonia, joka liuottaa aivosolujen myoleenituppia erittäin tehokkaasti. Joten silloin voidaan puhua ikään kuin supervoimakkaasta liuottimesta, jota ruiskutetaan verisuoniin. Tuolloin nämä yhdisteet vaikuttavat samalla tavoin, kuin tinneri vaikuttaa hengitettäessä, mutta vaikutus on vain paljon voimakkaampaa. Huumeiden käyttäjien aivovauriot eivät kuitenkaan johdu ainoastaan tästä asiasta, vaan kun henkilö ottaa paljon vahvempaa huumetta, kuin mitä hän on ajatellut, niin silloin tietenkin saattavat jalat lähteä alta, ja hän lyö esimerkiksi päänsä maahan. Tai sitten ryhdytään kuvittelemaan, että maailmassa ei mitään pahaa voisi tapahtua, ja seuraavaksi lähdetään ylittämään katua katsomatta oikeaan tai vasempaan, jolloin auto saattaa tönäistä tuon henkilön nurin.

Samoin esimerkiksi pahoinpitely voi aiheuttaa vakavan aivovaurion tai kuoleman, jos potkut osuvat päähän tai joku alkaa hyppiä uhrin päällä. Eli huumeiden käyttäjillä on aggressiivisuutta sekä impulsiivista käytöstä, eivätkä he aina osaa hillitä itseään, jolloin aivan mitättömät erimielisyydet saattavat purkautua erittäin voimakkaana aggressio-kohtauksena ja äärimmäisen raakana pahoinpitelynä, vaikka yleensä noiden henkilöiden fyysinen kunto on niin huono, että heistä ei ole kovin suurta vaaraa muille kuin muille narkomaaneille, elleivät he sitten ole varustautuneet aseilla kuten veitsillä. Samoin nuo henkilöt voi kyllä kadulla erottaa melko pitkältä, joten tuollaisia ihmisiä on suhteellisen helppo kiertää, eikä heidän olemuksensa muutenkaan houkuttele käymään juttusille.

Eli tuo normaali päihdeongelmaisten kesken tapahtuva pahoinpitely yleensä tapahtuu silloin, kun joku istuu tai makaa maassa, jolloin uhrin päälle käydään joukolla potkimalla häntä tai hyppimällä hänen päällään. Mutta yleisin kuolinsyy taitaa kuitenkin olla kaatuminen liukkaalla kadulla, ja kun ne refleksit eivät toimi, niin silloin pää osuu helposti maahan. Mutta myös hankeen nukahtaminen saattaa aiheuttaa hypotermian, ja myös itsemurhat ovat suhteellisen yleisiä. Eli kun huumeita ei enää saa, niin seurauksena saattaa olla syvä masennus ja itsetuhoisia ajatuksia, mitkä johtavat sitten hyvin ikävään ratkaisuun. Samoin noiden huumeiden käyttäjät saattavat täytellä ruiskujaan esimerkiksi vessanpöntöistä sekä "jatkaa huumetta" esimerkiksi pesuaineilla tai muilla kemikaaleilla. Ne tietenkin sitten kuluttavat elimistöä todella paljon.

https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/paihdehoitoon-paatyvat-yha-aggressiivisempia-ja-huonokuntoisempia-ylilaakari-syyna-rajahdysmaisesti-yleistynyt-aivoja-tuhoava-huume/6500882#gs.k3HZHQ4

https://fi.wikipedia.org/wiki/MDPV

Koodeista sekä kirjoista ja niiden merkityksestä

Kaikki tietävät, että teksteihin sekä kirjoituksiin on peitetty joskus piilomerkityksiä. Tuota grafiikkaan piilotettua piilomerkitystä kutsutaan kryptografiaksi, missä esimerkiksi kirjan nimi tai joku taulu merkitsee paljon muuta, kuin sitä että kyseessä on koriste. Kun jonkun yhtiön johtaja saapuu työpaikalleen, niin tietenkin hänen pitää tietää salasanansa, jolla tuo henkilö sitten pääsee kirjautumaan järjestelmään. Tietokoneisiin liittyvänä sanana termi kryptografia tarkoittaa menetelmää, missä kuvien tyhjiin bitteihin upotetaan sähköpostilla lähetettävä viesti, jolloin se voidaan tehokkaasti salata.

Yleensä kryptausohjelmaa käytetään erillään varsinaisesta sähköpostista, ja yleensä sen avulla salataan asiakirjoja, joita lähetetään sitten sähköpostin liitteinä, ja tuolloin on tärkeää, että kyseinen dokumentti käyttää normaaleja päätteitä, kuten PDF tai ODT yms, Kryptologiset ohjelmat, jotka käsittelevät laajoja dokumentteja kirjoittavat usein tuon kryptatun viestin kuvatiedostoihin, joten niiden kanssa käytetään usein normaaleja JPEG-päätteitä, mitä yleensäkin käytetään kuvissa.

Syy siihen miksi viesti kannattaa upottaa kuviin, on se, että niiden koko on niin suuri, että tuo teksti bittien lisääminen nolla-alueelle ei silloin paljastu, muuten kuin vertaamalla tiedostojen kokoa tarkasti keskenään. Ja kun viesti puretaan, niin silloin tietenkin riittää, että se avataan purku-ohjelmalla, mihin syötetään ainostaan salausavain.  jolloin reititin ei suoraan poimi tuota viestiä NSA:n palvelimelle, vaan siinä olevan valvontaohjelman pitää silloin tunnistaa viestin sisältämästä koodista, se että tuo viesti on kryptattu.

Tämä tietenkin vie jonkin verran lisää aikaan, kun reitittimen ohjelmisto sitten valitsee, että ottaako se viestin tarkempaan tarkasteluun vai jättääkö se sen huomiotta. Esimerkiksi seinälle ripustettu Nelimarkan taulu tai sen nimi voi olla tuon henkilön kirjautumistunnus järjestelmään. Tai hyllyyn laitettu kirja voi olla merkkinä siitä, että henkilö on esimerkiksi valittu johonkin jengiin. Kun huoneita tai tiloja salakuunnellaan tai siellä tapahtuvaa toimintaa valvotaan muuten, niin totta kai järjestelmän johtajien pitää tietää, että milloin tuossa huoneessa tai tilassa on valvontateknologia päällä.

Tuollainen merkki voisi 1930-luvun kommunistilakien vallitessa  olla esimerkiksi Stephen Kingin "Tulisilmä"-teos, jonka nimi saattaisi merkitä esimerkiksi sitä, että johonkin ryhmään tuodaan sellainen "leijonan silmä", jolla tietenkin tarkoitetaan tuohon ryhmään tuotavaa reservin upseeria tai muuta vastaavaa henkilöä, jonka on vain "aivan pakko" kertoa kaikki omalle esimiehelleen. Toki tuollainen tiedottaja voi toimia esimerkiksi jonkun MC-kerhon laskuun, ja kertoilla sitten noille mopomiehille sellaisia asioita, kuin jos joku tuosta ryhmästä sitten on lähdössä karkuteille. Kun salainen poliisi valvoi tiloja esimerkiksi Neuvostoliitossa, niin silloin tietenkin piti nuo tarkkailun kohteena olevat tilat olla KGB:n tiedossa, jotta heidän salaiset keskustelunsa eivät sitten paljastuisi alaisille, kun esimiehet keskustelevat omista asioistaan.

Kun puhutaan tuollaisen tiedottajan ongelmista esimerkiksi esimieheensä nähden, niin silloin tietenkin pitää muistaa sellainen asia, että tiedottajan ei ole mitenkään hyvä olla kovin hyvin koulutettu tehdäkseen tuota työtä. Jos tiedottaja on esimerkiksi tekniikan tohtori tai joku muu vastaava henkilö, niin silloin hänen siirtämisensä toiseen kohteeseen ei käy aivan kuin elokuvissa noita asioita tehdään.

Tuo työpaikka pitää olla sellainen, että sinne saisi sitten siirrettyä tuollaisen alaisen ilman turvatarkastuksia, ja samoin kouluttamattoman työntekijän irrottautuminen työtehtävistä on helpompaa, kuin esimerkiksi arkkitehdin irrottautuminen omista projekteistaan. Kun tarkastellaan sellaista asiaa, kuinka tiedottajan sitten joskus oikeudessa käy, niin silloin voidaan ottaa eteen tilanne, missä asianajaja kysyy tällaiselta hyvin pitkiä tarinoita kertoilevalta todistajalta, että "miten te kaiken tuon sitten näitte, ja oletteko saanut mitään etuja tästä todistuksestanne?".

Tässä tilanteessa voi eteen tulla hiukan nolo punastuminen, todistajan kertoessa saaneensa lahjaksi uuden skootterin tai Thaimaan loman. Kun tiedottajan elämää mietitään sen kautta, että hän ei kovin koulutettu ollut, niin silloin tietenkin se lisäsi sitten hänen riippuvuuttaan tuosta johtajastaan, ja tuo tietenkin sitten aiheutti sen, että hän halusi olla tälle mieliksi, jotta ei joutuisi epäsuosioon. Se olisi varmasti merkinnyt sitten tuon henkilön etuoikeuksien loppumista.

Mutta tuo avustajien kouluttamattomuus sai aikaan sen, että heidän piti sitten varoa, jottei mikään sitten häiritse heidän työtään. Tuon takia heillä ei mitään muuta tuossa kirjahyllyssään ollutkaan kuin se yksi kirja, tai sitten joku ikivanha Pravda, jossa oli tankin kuva, ja sen vieressä oli tietenkin tuollainen ruskeaan haalariin pukeutunut nokinaamainen mies, joka kuulemma esitti asunnon haltijaa, ja tuon kuvan tarkoitus oli sellainen, että siitä sitten väännettiin ne jutut, joita käytettiin tiedon hankintaan, ja ilmiantoihin houkuttelemiseen.

H.C Andersenin kertomukset ovat alati ajankohtaisia, mutta kysymys on siitä, että kertooko hän niissä omasta elämästään?

H.C Andersen
(1805-1875)

Tanskan satusetä on Hans Christian Andersen (1805-1875), joka kirjoitti monia hyvin surullisia tarinoita, joista tunnetuimmat ovat "Ruma Ankanpoika" sekä " Pieni Tulitikkutyttö", joita voisi jokainen lukea oikein ajatuksella. Kun ajatellaan sitä, mitä esimerkiksi "Ruma Ankanpoika" on opettanut ihmisille kautta aikojen, niin silloin tietenkin voidaan huomauttaa siitä, että tarinan symboliikka on erittäin tärkeä, siinä on ankanpoika, joka ei varmasti ulkonäöllään koreile eikä myöskään näin ollen saa kavereita, ja tarinan lopussa se sitten tulee lammikolle juomaan, odottaen saavansa kuolemantuomion. Saattaa olla niin, että vaikutteita tuo legendaarinen tarina on saanut Andersenin omasta elämästä, ja ehkä häntä on koulussa sitten kiusattu.

Mutta tuosta ankanpojasta on sitten kasvanut joutsen, joka on todella komea ja kaunis lintu. Tuon tarinan voi jokainen itse käydä lukemassa, joten voimme siirtyä sen sisältämään symboliikkaan, eli onko tuo "ruma ankanpoika" tai sen esikuva itseasiassa eräs norjalainen matemaatikko Niels Henrik Abel (1802-1829), joka oli viidennen asteen yhtälön ratkaisija. Tuolloin koulumaailma oli oikeastaan samanlainen kuin nykyään, eli "siistit ja kalliit vaatteet" takasivat silloin henkilön suosion tuossa kasvatuslaitoksessa.

Tuo matemaatikko ei paljoa ulkonäöllään koreillut, ja hän eli köyhyydessä koko ikänsä,Mutta kuten varmasti hänen työstään näemme, niin tuollainen ihminen voi karusta ulkokuorestaan huolimatta olla erittäin lahjakas ihminen, ja tuohon tarinaan liittyy se opetus, että esimerkiksi kuka tahansa voi kirjoittaa pari satukirjaa tai ratkaista muutamia yhtälöitä, ja uskon että jos joku oli kiusannut Hansia tai Nielsiä koulussa tai haukkunut hänen harrastuksiaan ei varmasti ollut sen jälkeen kovin pidetty ihminen. Ja kuolemansa jälkeen tuo matemaatikko on saanut paljon tunnustusta työstään, mutta siitä ei valitettavasti hänelle omana elinaikanaan ollut mitään iloa. Kuitenkin Norja on muistanut poikaansa esimerkiksi Abel palkinnolla, ja matematiikassa on olemassa Abel-ryhmä.

 Tai ehkä tuon tarinan "ruma ankanpoikanen" on oikeastaan Andersen itse. En usko että suuri kirjoittaja sekä lahjakas tarinankertoja kovin paljoa vaatteilla koreili, koska monet runoilijat sekä kirjailijat pitävät melko vaatimattomia vaatteita. Mutta mieleeni tulee se, että tunsiko Andersen Abelin? Se voisi pitää paikkansa, koska heillä oli kolme vuotta ikäeroa, ja tuo kuuluisa matemaatikko on oikeastaan sellainen tarinoiden "surullisen hahmon ritari", jonka elämää varjostivat erilaiset tragediat, ja eräänä päivänä vuonna 1829 hän kuoli tuberkuloosiin vierellään morsiamensa sekä eräs tuttavaperheen tyttö. Siinä sitten tiede menetti suuren miehen, ja hänen tarinansa traagisuutta kuvaa se, että nykyään tuon nuoren neron kuva komeilee monissa Norjan postimerkeissä.

Niels Henrik Abel
(1802-1829)

Traaginen hänen tarinansa on siksi, että tuo mies syntyi hyvään papin perheeseen, mutta sattui vain elämään väärässä maassa, eli Ruotsin takamailla elävä matemaatikko jäi varmasti muiden jalkoihin. Samoin hänen isänsä oli edustajana Norjan valtiopäivillä, mutta joutui siellä sitten parjatuksi erään puheenvuoron takia, ja ajautui ryyppäämään ja kuoli maksakirroosiin. Mutta kuten kaikki tietävät, niin Andersenin saduista ei tragiikkaa puutu, ja ihmisille tulitikkuja jouluna kauppaava Pieni Tulitikkutyttö varmasti on sellainen kertomus, minkä esikuva voi löytyä mistä vain Kööpenhaminan tai minkä tahansa muun kaupungin kadulta. Se on tarinana aivan yhtä ajankohtainen nykyään kuin silloinkin. Monissa maissa on sosiaalisesti eristettyjä ihmisiä, joiden elämää hallitsee alkoholismi sekä väkivalta. Tuo tarina voisi kertoa jostain Kööpenhaminan narkomaanin lapsesta, joka joutuu pakenemaan väkivaltaisia vanhempiaan tai isäänsä. Tarinan lopussa tyttö sitten kuolee kylmyyteen jäätyään lumihankeen makaamaan.

Kun Andersen puhuu tuossa tarinassa isästä sekä tuon tytön äidin kuolemasta, niin se saattaa tarkoittaa sitä, että tuon tytön äiti ei muuta tee kuin palvo väkivaltaista miestään. Nykyversio tuosta tarinasta voisi olla pieni lehdenjakaja, joka käy tienaamassa taskurahaa jakamalla lehtiä, mutta sitten vanhemmat ottavat nuo rahat itselleen, kun heillä ei ole työtä. Adersenin saduissa on todella synkkä pohjavire, ja niissä kerrotaan paljon sosiaalisista ongelmista, joita moni ihminen kokee vielä nykyäänkin. Joten itse mietin joskus, että onko Andersen itse kokenut tällaista omassa elämässään? Mikään tarina ei pohjimmiltaan ole vaaraton eikä synny itsestään. Ja Andersenin kaltaiset ihmiset kokevat usein halveksuntaa sekä vähättelyä siksi, että he ovat muiden mielestä "jotenkin epämiehekkäitä".

"Eihän millään tekstillä ole merkitystä" sanotaan monissa ohjelmissa, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että Andersenin tekstit ovat tehneet moniin lapsiin hyvin syvän vaikutuksen, ja varsinkin nämä kaksi mainitsemaani kertomusta voivat olla varoituksia. Kun tuo tyttö sitten löytyi, niin seuraukset vanhemmille olivat varmasti erittäin kovat, eli tuo isä varmasti koki sitten yhteisön vihat sekä samalla sai kohdata pyövelin silmästä silmään, mikä oli tuollaisen miehen kohdella aivan oikein. Ei kukaan tuohonkaan aikaan tuollaista toimintaa voinut hyväksyä, missä miehen ryyppäämisen takia lapsi jäätyy ulkona kuoliaaksi. Mutta kun puhutaan siitä, mitä tuo "Ruma Ankanpoika" opettaa, niin se voi tarkoittaa sitä, että hiukan huolimattomasti pukeutuvasta ihmisestä voidaan tehdä myöhemmin esimerkiksi yliopiston professori tai Tanskan valtakunnan runoilija, eli ei varmasti ollut mitenkään mukavaa olla sellainen mies, joka oli Andersenia kiusannut koulussa.

pseudotiedetta.blogspot.fi