Taas on uusi "Alien-elokuva" syntynyt, ja se on synkkä visio, siitä mitä voimme kohdata tulevaisuudessa

Tänään vilkaisin YouTubelta uuden Alien-elokuvan trailerin, ja siinä taas sitten tulee eteen sellainen kauhukuva, mitä varmasti kannattaa miettiä, kun suunnitellaan lentoja toisille planeetoille. Eli vaikka jotain eliötyyppiä ei maapallolla olisi, niin mikään ei estä sitä olemasta toisella planeetalla yleisenä elämänmuotona. Tuossa elokuvasarjassa esitellään siis eräänlainen loispistiäinen, joka siirtää sikiön ihmiseen, tai mihin tahansa nisäkkääseen, ja sitten sen toukka kehittyy uhrin sisällä. Uskoisin että elokuvan käsikirjoittaja on saanut idean tuolla hirviölleen noista meillä Suomessakin tavattavista hyönteisistä, jotka munivat toisten hyönteisten toukkiin, ja syövät ne sitten elävältä sisältäpäin, mikä voi vaikuttaa erittäin julmalta kuolemalta.

Tässä elokuvassa sitten tietenkin on pitänyt keksiä jotain uutta ja mahtavaa, ja siksi siinä ilmeisesti on esillä joku hyttynen, joka siirtää alienin johonkin kkuvittellisen aluksen miehistön jäseneen, joka on laskeutunut vieraalle planeetalle.  Tällaisessa tapauksessa voidaan hiukan "hymähtää" tuolle elokuvan ohjaajan  Ridley Scottin ajatusmaailmalle, missä Alien muuttaa jopa hyttyset itsensä kaltaiseksi, mutta kun asiaa tarkemmin mietitään, niin tuo alien saattaisi olla jonkinlainen virus, joka kiinnittyy ihmisen tai muun eliön perimään, ja sitten muuttaa olion itsensä kaltaiseksi. Kyseessä voisi olla retrovirus, eli RNA-virus jollaiset muokkaavat meidän perimäämme kaiken aikaa, ja toki tuollainen virus voisi olla jollain planeetalla oikeasti olemassa.

Vaikka Alien on onneksemme vain elokuva, niin siinä esitetään oikeastaan koko avaruusmatkailun ydinpulma, eli mitä jos me laskeudumme toiselle planeetalle, joka muistuttaa omaamme. Tuon takia meidän kuvitteellisten avaruusmatkaajiemme pitäisi operoida tuolla planeetalla kauko-ohjattavien robottien avulla, jotta he eivät altistuisi planeetan pinnalla oleville mikro-organismeille. Eli elokuvassa esitellään synkkä tulevaisuuden visio siitä, mikä voi olla edessä jollakin avaruusmatkaajilla, joskus kaukaisessa tulevaisuudessa. Voi olla niin, että ehkä tuhannen vuoden päästä matkustamme sitten tähtiin, ja jos joskus kohtaamme asuttavaksi kelpaavan planeetan, niin silloin eteemme voi nousta odottamattomia pulmia.

Jos meidän avaruusaluksemme joskus kaukaisessa tulevaisuudessa joutuu tuollaiseen tilanteeseen, että se laskeutuu toisen aurinkokunnan planeetalle, tai ylipäätään toiselle planeetalle, niin silloin se saattaa kohdata tuollaisen olion. Eli vaikka joskus matkustaisimme jonnekin meidän oman aurinkomme kiertolaiselle, kuten Marsiin tai kaasuplaneettojen kivisille kuille, niin silloin kohtaisimme täysin toisenlaisen ympäristön, missä on saattanut kehittyä varsin toisenlaisia lajeja kuin, mitä me olemme tottuneet näkemään. Se että meidän omalla kotiplaneetallamme ei ole esimerkiksi hyttysiä, jotka siirtävät meidän välikorvaamme mustekalojen toukkia, ei tarkoita sitä, että näitä olioita ei ehkä sitten muualla voisi olla.

Tällä tarkoitan sitä, että jos tuonne planeetalle tai kuulle kehittyy tai sinne luodaan "punainen kuningatar", eli täysin ylivoimainen peto, joka sitten tuhoaa kaiken muun ravinnokseen sopivan elämän, niin saattaa olla niin, että se sitten voisi muuttua pienemmäksi tai sitten vajota lepomuotoon, kun sille ei sitten enää riitä syötävää. Eli tuo alien tai sen lepomuoto olisi ehkä varustettu sellaisella kyvyllä, että se voisi sitten siirtää RNA-viruksia uhriinsa, jolloin tämä saisi ikään kuin muuttuneen rabiesviruksen sisäänsä. Ja sitten mieleeni tuli sellainen ajatus, että tulevaisuuden avaruuden tutkimusmatkailijoihin siirretään ehkä sitten tällaisia viruksia, joiden tarkoitus on suojella heitä muilta lajeilta. Eli jos heidät surmataan, niin silloin heidän ruumiinsa muuttuu tuollaiseksi superpedoksi, mikä estää tietenkin tehokkaasti heidän vahingoittamisensa.


Elokuvan traileri: https://www.youtube.com/watch?v=H0VW6sg50Pk

pimeakronikka.blogspot.fi

Väärin sijoitettu avaruushissi ei välttämättä toimisi ollenkaan, mutta toimiessaan se mullistaisi avaruuslennot täysin.

Kun mietitään avaruushissin nimellä  kutsutun superkorkean rakennelman rakentamista, niin jostain kumman syystä tuo rakennelma on aina sijoitettu juuri Maapallon navoilla, ja tuolla kyseinen väline ei mitenkään voisi toimia, koska tuollainen valtavan korkea nanoputkia hyödyntävä "Baabelin torni" vaatii keskipakoisvoimaa pysyäkseen pystyssä. Eli tuolloin kyseisen valtavan rakennelman ikea sijoituspaikka olisi lähellä päiväntasaajaa, koska tuohon kohtaan on helpointa asemoida rakennelman vaatima stationaarinen satelliitti, niin että se vetää tuota valtavaa mastoa ylöspäin, ja pitää sitä tällä tavoin suorassa, jotta tuo valtava laite ei romahda kasaan. Jos tuo valtava torni rakennetaan taas maapallon navoille, niin silloin sen sijainti estää  "keskipakoankkurin" käyttämisen tuossa välineessä, joka tulee onnistuessaan mullistamaan ihmisten elämän.

Avaruushissi toimii niin, että siihen kiinnitetään kappale, joka sitten lähtee kohti avaruutta joko tuossa valtavassa tornissa olevien mekaanisten rullien tai magneettisten kiihdyttimien avulla, jotka sitten nostavat tuota satelliittia kohti taivasta, ja tuolloin keskipakovoima sitten alkaa jossain vaiheessa nousua vaikuttaa tuohon satelliittiin. Tämä ratkaisu muistuttaa ulkoapäin katsottuna hissiä, eli satelliitti asennetaan kuljetusta varten  kapseliin, joka näyttää ehkä hissikorilta, joka ponkaisee sitten kiertoradalle tuon valtavan tornin varassa, ja kun kyseinen väline pääsee maapallon kiertoradalle, niin kuljetuskapseli aukeaa, ja satellitti voidaan ampua sieltä ulos hyvin pienellä ajoainemäärällä.

Tuon avaruushissin toimintaa voidaan tehostaa sijoittamalla se putken sisään, jossa kapillaarinen imu sitten tehostaa tuon aluksen lähetystä, eli tuo putki voisi olla muutamia satoja metrejä tai korkeintaan pari kilometriä korkea, jolloin tuo väline saa tietenkin lisää tehoa tuosta ratkaisusta. Ongelmia tulee sitten siinä, että jos torni rakennetaan pienistä fullereeniputkista, niin jos vaurio syntyy avaruushissin alapäähän, niin silloin tietenkin voi käydä niin, että kyseinen torni imee sitten Maapallon kaasukehän avaruuteen, ja tuollainen asia voi sitten vaikuttaa tuollaisen avaruushissin rakentamiseen. Mutta kuten olen kirjoittanut, niin se että tuo väline lähettää satelliitteja, ei tarkoita sitä, että kyseessä olisi mitenkään erityisen suurelta näyttävä rakennelma.

Näet noin viiden gramman painoisten nanosatelliittien lähettämiseen ei tarvita mitään valtavia rakennelmia, vaan jos puhutaan esimerkiksi normaalin moottoreissa käytettävän pultin kokoisesta avaruusteleskoopista, niin tietenkään yksi tuollainen nanotekniikkaa käyttävä teleskooppi ei ratkaise mitään ongelmia, mutta noita teleskooppeja voitaisiin ampua radalleen miljoonia, ja ne voisivat toimia ryhmänä, eli tuhansia tuollaisia teleskooppeja suunnataan samaan kohteeseen, ja niiden lähettämät kuvat yhdistetään, jolloin ne toimivat kuiten yksi valtava teleskooppi. Jos satelliittien koko saadaan puristettua noin pieneksi, niin silloin  voisi riittää esimerkiksi ompelulangan paksuinen fullereeniputkista tehty torni, jota vedetään suoraksi normaalin geostationaarisen satelliitin avulla, ja tuolla välineellä voitaisiin vetää avaruuteen muutamia grammoja painavia satelliitteja todella alhaisin kustannuksin.

Normaalien viestintätekokuiden kanssa ei tuota ongelmaa ole, ja nanotekniikka tuo mahdolliseksi rakentaa integnoidun piirin kokoinen satelliitti, jonka tuhoaminen olisi mahdotonta perinteistä ASAT:ia käytettäessä, ja noiden satelliittien halpa hinta mahdollistaa sen, että vaikka yksi niistä tuhoutuisi esimerkiksi EMP-kanuunan iskiessä siihen, niin tuollainen satelliitti voidaan korvata välittömästi, ja tietenkin se voidaan asemoida niin, että se on vastapuolen satelliittien kanssa samassa linjassa, joten esimerkiksi MASER-tykin käyttö voi vahingoittaa silloin myös vastapuolen tiedustelu tietoliikennesatelliitteja,


Ainoa rajoitus tuohon satelliittiin on sellainen asia, että sen pitää olla tuota tornia painavampi, ja tuolloin tietenkin voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi ioni- tai mikroaaltomoottoria, jonka avulla tuota satelliittia sitten vedetään poispäin maasta, jotta se vetää tuota tornia suoraksi tai kireäksi kuten sanotaan. Tuo satelliitti voisi saada moottoria varten tarvitsemansa tehon esimerkiksi aurinkopaneeleista tai Van Allenin vöistä, jolloin se voisi käyttää tuota moottoria jatkuvasti. Silloin ei tarvittaisi mitään sen polttoaineen varastojen täydennyksiä, kuten ionimottorin kanssa tarvitaan. Ja jos käytössä olisi mikroaaltomoottori, niin silloin sitä voidaan käyttää jopa vuosikymmeniä yhteen menoon, ja jos tuo vastapaino voisi vetää tornia ulospäin, niin silloin sen ei tarvitse olla niin kovin suuri. japanilaiset insinöörit ovat tuota välinettä suunnitelleet vuodelle 2050 A.D.

Marsin siirtokunnat sekä muut vastaavat hankkeet ovat ehkä jossain vaiheessa ajankohtaisia

Marsiin tullaan ehkä perustamaan siirtokuntia jo 2030-luvulla, tai ainakin ensimmäisiä ihmisiä voidaan ehkä tuolloin lähettää tutkimaan punaista planeettaa. Kuitenkin pitää huomauttaa siitä, että tekniikkamme kyllä riittää tuon operaation läpiviemiseen, mutta kuitenkaan yksikään valtio ei halua menettää miehiään tuossa ohjelmassa, joka voi olla erittäin antoisa projekti. Tämä projekti tulee sitten joskus maksamaan yhtä paljon, kuin kaikki tähän mennessä tehdyt avaruusprojektit yhteensä, ja tietenkään raha ei yksin ratkaise mitään, vaan myös poliittinen aspekti pitää ottaa huomioon. Toiselle planeetalle ei varmasti tulla viemään minkään valtion lippua yksinään, ja vaikka joku sitten vakavissaan tuollaiselle lennolle lähtisi, niin silloin sen pitää antaa jotain konkreettista Maapallon tieteelle.

Tuohon yli kaksi vuotta kestävään projektiin ei varmasti lähdetä sen takia, että jonnekin Marsin kukkuloille nostetaan lippu liehumaan, vaan siihen pitää olla jotain muuta syytä. Kun tutkimusaluksia lähetetään jonnekin toiselle planeetalle, on noilla lentäjillä edessään aivan vieras maailma. Ja se että johonkin tuollaiseen projektiin oikeasti lähdetään mukaan, on aivan eri asia kuin keskustella siitä kavereiden kanssa tuopin ääressä. Miljoonat ihmiset ovat kertoneet tuopin ääressä tai haaveilleet nuoruudessaan lähdöstä esimerkiksi Himalajalle tai johonkin muuhun eksoottiseen paikkaan asumaan paikallisten ihmisten kanssa tai kiipeämään Moun Everestille. Tällaisesta asiasta on hiukan erilaista puhua, kuin tehdä todella tällainen teko. Monet ihmise eivät koskaan tätä suunnitelmaansa toteuta, eivätkä edes siitä vakavissaan puhu.

Se että joku pyytää lähtemään mukaan johonkin simuloituun kokeeseen, missä henkilöt viettävät ikkunattomassa huoneessa vuoden on aivan eri asia kuin lähteä lennolle Marsiin, koska tuo koe voidaan lopettaa välittömästi, mikäli joku saa tuossa huoneessa jonkun kohtauksen. Tilanne aluksessa voisi muuttua kamalaksi, jos joku lentoon osallistuvista astronauteista iskee esimerkiksi päänsä niin, että tarvitaan erikoiskirurgia, joka osaa poistaa aivoista luunsiruja sekä tyrehdyttää verenvuodon. Jos jotain tällaista sitten tapahtuu kaukana avaruudessa, niin silloin on varmasti ilme melko vakava, koska tuolla avaruusaluksessa ei varmasti ole käytössä tehostetun hoidon huoneita sekä osastoja, joissa traumapotilaita normaalisti hoidetaan .

Vaikka toki osa leikkauksista voidaan suorittaa Maasta etänä, jos alus vain olisi riittävän lähellä Maata, jotta kirurgin sekä leikkausrobotin välinen datayhteys saadaan toimimaan. Mutta Marsin lähellä olevan aluksen sekä Maassa olevan kirurgin välillä on tietenkin aikaviive, joka riippuu planeettojen välisestä etäisyydestä. Se on 3-22 minuuttia, mikä tekee tuon leikkausrobotin ohjaamisen mahdottomaksi. Toki voidaan kehittää tekniikka, jossa kirurgille lähetetään skannattu hologrammikuva tuosta leikattavasta potilaasta, ja hän tekee leikkauksen ruohon kuvaan, ja sitten tuo operaatio lähetetään datasiirtona tuolle alukselle, jossa tietenkin on oma lääkäri mukana. Mutta riittääkö aluksen lääkärin taidot sitten tuollaiseen leikkaukseen on avaruudessa elämän ja kuoleman kysymys, ja siellä ei ole ambulanssia oven takana, jos jokin menee vikaan. Eikä Marsin kiertoradalta pääse niin vain takaisin Maahan, vaan operaatio pitää suorittaa siellä kaukana.

Tuolla kuvitteellisella interplanetaarisella avaruusaluksella pitää tietenkin olla mukana henkilö, joka osaa hoitaa avomurtumia, jos joku joutuu vaikka kieppuvaan liikkeeseen tuolla aluksessa, ja katkoo tuolloin kätensä. Tai sitten hän toki voi kaatua Marsin pinnalla, ja katkoa luitaan. Tulipalon vaara tietenkin on aina olemassa, joten aluksen kaasuseos pitää säätää sellaiseksi, että tuli ei siellä pääse leviämään, ja tietenkin on aina olemassa palovamman vaara, jos joku kojepöytä sattuu hajoamaan. Tulen takia aluksen kaasuseoksen pitää olla lähellä maan ilmakehän kaasuseosta, jotta tuli ei siellä leviäisi räjähdysmäisesti. Samoin aluksessa voi syntyä infektio eli joku voi saada siellä tulehdustaudin, johon pitää löytyä antibiootteja.

Samalla täytyy muistaa se, että aluksen elossapitojärjestelmä saattaa perustua biotekniikkaan, missä esimerkiksi UV-lampun alla ravintoliuoksessa kasvavat levät hoitavat yhteyttämällä aluksen hiilidioksidin poiston sen ilmasta. Ja jos antibiootti tuhoaa nuo levät, niin silloin aluksen miehistö on varmasti pulassa. Tässä käsiteltiin lennon uhkakuvia sairastelun, tapaturmien sekä muiden vastaavien asioiden valossa, eikä puututtu mitenkään esimerkiksi mikrometeoriitteihin tai vastaaviin uhkiin. Samoin sosiaaliset ongelmat varmasti vaivaisivat miehistöä koko lennon ajan, ja avaruudessa ei aluksesta pääse pois, jos kahden henkilön välit alkavat kiristyä. Tuo Mars-tukikohta voi olla sitten jo valmiina planeetan pinnalla, kun ihmiset laskeutuvat sinne.

Eli robotit rakentavat tuon ehkä ilmapallojen tapaan ilmalla muotoonsa puhallettavista komponenteista koottavan aseman valmiiksi, ja sitten vain miehistön täytyy siirtyä sinne, kun he ovat päässeet planeetan pinnalle. Tuo asema toimitettaisiin siis Marsiin erityisten putkien sisällä, ja sitten vain nuo komponentit täytetään paine-ilmalla, kun miehistö saapuu perille. Mutta valtava etäsyys tekee tuon lennon suorittamisen melko työlääksi, koska painottomuudessa astronautti menettäisi huomattavan osan lihaksistaan, mikäli aluksessa ei olisi pyörimisliikkeeseen perustuvaa painovoimaa, joka tekee siitä sellaisen, että lihaksilla on työtä tuon avaruuslennon ajan.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Tähtienvälisen avaruusmatkan moraaliset ongelmat

1. SETI-ohjelman vaikeus, vieraan sivilisaation observointi

Jos joskus kohtaamme vieraan sivilisaation, niin meidän tulee olla täysin varmoja sen aikeiden vilpittömyydestä, ennen kuin alamme kontaktiin noiden kuvitteellisten alienien kanssa. Ja tuossa sitten eteen tulee vaikeuksia, koska emme tietenkään voi luottaa tuon vieraan sivilisaation jäsenten vilipiitömyyteen missään asiassa. Tässä hypoteettisessa tarinassa Maasta lähtenyt luotain kohtaa vieraan sivilisaation tämän omalla kotilaneetalla. Eli kyseessä on pelkkä mielikuvitusleikki sillä ajatuksella, että me olemme tuolloin kehittyneempi sivilisaatio.

Eli vaikka saisimme omiin viesteihimme sellaisia vastauksia, että alien olisi kiinnostunut esimerkiksi teknologian vaihdosta meidän kanssamme, niin silti meidän pitää varmistua siitä, että onko alienilla oikeasti viattomat tarkoitusperät. Vaikka tuon hypoteettisen sivilisaation tiedemiehet sanoisivat mitä tahansa, niin todellisuudessa tuo vieras äly voi olla erittäin vallanhaluinen. Sen tähden meidän olisi tarkkailtava tätä sivilisaatiota, ennen kuin vastaamme mitään. Tuon observoinnin pitäisi kuitenkin tapahtua, niin että humanoidi ei huomaisi meidän aluksiamme.

2. SETI-luotain ei saisi herättää huomiota

Kun puhutaan puhtaasti SETI-ohjelman vaatimasta laitteistosta, niin sen pitäisi pystyä toimimaan kohdeplaneetalla ilman, että se mitenkään häiritsee tuon observoinnin kohteena olevan sivilisaation päivärytmiä, ja jos tuolla kuvitteellisella sivilisaatiolla on esimerkiksi kaupunkityyppistä asutusta, niin silloin tuon luotaimen pitäisi pystyä toimimaan kaupungissa ilman, että sitä huomataan kadulla. Eli sen pitäisi olla hiukan toisenlainen, kuin joku lentävä lautanen.

Eli tuon SETI-aluksen pitäisi päästä observoimaan tuota vallitsevaa lajia, niin että paljastuisi, millaiset ovat planeetan kansalaisten sosiaaliset suhteet ja se teknologia, mitä he pitävät salassa muilta. Joten SETI-yksikkö voi muistuttaa olemukseltaan vaikka toimistotaloa. Sen pitäisi pystyä urkkimaan sitä, mitä kohdesivilisaatio salaa jopa omiltaan. Samoin sen pitää voida observoida kohdetta ilman, että tätä sidotaan mihinkään.Toisin sanoen kaiken toiminnan tuossa observointitilassa pitää tapahtua täysin vapaaehtoisesti.

3. mitä jos tekniikkamme olisi parempaa kuin humanoidien?

Tuo luotain voi olla esimerkiksi talomainen, eli humanoidi tulee sen sisään, ilman että hän tietää olevansa tarkkailun alla. Tai sitten se voi muistuttaa mäkeä, eli aluksen päälle valetaan basalttia sen laskeuduttua, jotta se ei häiritse muita. Mutta tuo jälkimmäinen luotaintyyppi voi ainoastaan tarkkailla kedon eläimiä eikä sitä mikä on tuolla planeetalla tärkeintä. Eli ottaa selvää tuon planeetan yhteiskunnallisesta elämästä.

Toki Maan tiedemiehet ovat perillä siitä, että mikäli he ovat vahvempia tai teknisesti etevämpiä kuin humanoidit, niin heitä kosiskellaan mukaan planeetan valtaisteluihin. Eli heille kerrotaan vain sitä, mitä nämä maan aluksen miehistö haluaa kuulla. Jos Maapallon teknologia on paljon humanoidien tekniikkaa pidemmällä, niin toki silloin on pelkona se, että tuota tekniikkaa pyritään saamaan haltuun väkivalloin, koska se avaisi tuolle kuvitteelliselle sivilisaatiolle tai ainakin sen jollekin kuppikunnalle mahdollisuuden anastaa vallan planeetallaan. Eli vaikka  tässä kirjoitettu on puhdasta fiktiota, niin tämä tilanne saattaa tulla eteemme parin sadan vuoden kuluttua, jolloin ehkä olemme suorittamassa ensimmäistä matkaa Alfa Centauriin, mikäli sillä on planeettoja.

4. Avaruusmatkan moraalikysymyksiä

Tuolloin saatamme joutua sen tilanteen eteen, että me olemme tuo kehittyneempi sivilisaatio, jolloin joudumme päättämään sen, mitä ehkä teemme älyllisen mutta primitiivisen protosivilisaation kanssa, joka saattaisi olla esimerkiksi muinaisten kreikkalaisten tasolla. Eli annammeko heille omaa tekniikkaamme vain pitäisikö heidän kehittää kaikki nämä meidän tekniset välineet itse. Ja mitä teemme sitten ehkä planeetalla vallan ottaneen diktaattorin kanssa, eli puutummeko me peliin, vai katsommeko sivusta kaikkea mitä siellä tapahtuu?  Nuo ovat kysymyksiä, joiden kanssa pitää elää, jos joudumme joskus tuollaiseen tilanteeseen matkatessamme universumissa.

Ja tärkein tietenkin on se, mitä teemme, jos alusta vastaan hyökätään. Eli käyttääkö kuviteltu aluksemme silloin tuota sivilisaatiota kohtaan kuolettavaa voimaa, vai poistuuko se planeetalta välttääkseen konfliktia. Samoin on mietittävä miehistön jäsenten hintaa, eli laskeutuuko tuolle planeetalle ollenkaan mikään miehitetty alus, vai tehdäänkö työ planeetan pinnalla kauko-ohjattujen koneiden avulla. Tietenkin on mietittävä sitä, että sallitaanko tuon vieraan älyn nähdä ihmisten automaatteja, vai tehdäänkö kaikki työ poissa alienien silmistä, eli toimivatko robotit sitten täysin planeetan pinnan alla varoen säikäyttämästä tuota observoinnin kohteena olevaa lajia, vai toimisivatko ne täysin näkyvillä? Eli nuo ovat asioita, joita tähtien väliselle lennolle lähtevän miehistön on mieitittävä, jos se kohtaa vieraan sivilisaation, joka on meitä alemmalla teknisellä tasolla.