Updated 12.3.2018 https://kimmontaidearvioita.blogspot.fi/

https://kimmontaidearvioita.blogspot.fi/

https://kimmontaidearvioita.blogspot.fi/

Hugo Simberg "Iltaa kohti"

https://kimmontaidearvioita.blogspot.fi/

https://kimmontaidearvioita.blogspot.fi

Miksi taulussa "Metsä sadeilmalla" on outo pallomainen muoto?

"Metsä sadeilmalla"
Werner Holmberg,1859
(Kansallisgalleria)

Vielä hiukan Werner Holmbergin taulusta “Metsä sadeilmalla”. Tässä taulussa näyttää olevan keskellä  tai oikeastaan keskeltä oikealle jonkinlainen pallomainen muoto, joka ikään kuin hohtaa taulusta läpi. Kyseinen muoto on helposti erotettavissa ilman mitään erityisiä välineitä, ja se tekee kuvasta hyvin mielenkiintoisen. Tuossa muodossa, joka on kuin joku “Terminator”-elokuvien aikakupla, jonka läpi koneet ja ihmiset matkaavat menneisyyteen. Tuon kuplan läpi näkyy ikään kuin toinen maailma, jota Holmberg katsoo hyvin tarkasti. Tämän takia olen joskus miettinyt sitä, että onko Holmberg oikeastaan piilottanut taulusta jotain, mitä hän on halunnut salata. Ja mikä tuo asia sitten oikeastaan olisi ollut?


Kun ajatellaan sitä, miltä tuo taulun keskellä oleva alue näyttää, niin jos joku nykyajan taiteilija olisi sen tehnyt, niin silloin varmasti olisin sanonut, että hän olisi ehkä nähnyt elokuvan “Stargate” tai sitten tuo taiteilija olisi ehkä kuvannut singulariteettia, eli keinotekoista mustaa aukkoa, mutta kuitenkin itse pidä tätä ajatusta hiukan kaukaa haetulta. Kun katson tuota pallomaista kohtaa tarkasti, niin itse olen sitä mieltä, että kyllä Holmberg on sen tahallaan tehnyt. Eli kaikki nuo oksat sekä muut yksityiskohdat ikään kuin väistävät aluetta, mikä muistuttaa ikään kuin jättimäistä suurennuslasia.


Tuon suurennuslasin läpi näkyy ikään kuin aivan eri maailma, kuin mitä tuossa tämän oudon ympyrämäisen alueen ympärillä on. Ja tässä sitten mielenkiintoinen kysymys olisi tietenkin se, että oliko tuossa kohtaa taulua joku ihminen tai asia, jonka julkistamisesta saattoi joutua vaikeuksiin? En usko että Werner Holmberg nyt aivan huvikseen tätä taulua kuitenkaan maalasi. Varmaan hänellä oli tällaiselle korkeatasoiselle työlle joku ostaja, vaikka kuitenkin voidaan aina sanoa, että tuo mies varmaan ei tehnyt työtään pelkästään rahasta.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/


https://pimeakronikka.blogspot.fi/p/viela-hiukan-werner-holmbergin-taulusta.html

Metsästäjä uhrilähteellä

"Metsästäjä uhrilähteellä"
(Kuva 1)

Kimmo Huosionmaa

Akseli Gallen-Kallelan taulu “Metsästäjä uhrilähteellä” on varsin erikoinen taulu, kuten varmaan kaikki tuon suuren romantikon tekemät maalaukset. Se esittää hahmoa, eli ilmeisesti metsästäjää, joka on ikään kuin tekemässä jotain puhdetöitä tuollaisen metsälähteen vieressä. Kyseinen taulu on hiukan epätarkka, ja siksi siitä puuttuu joitakin tarkkoja yksityiskohtia, joiden avulla kyseisen hahmon henkilöllisyys voitaisiin paljastaa. Gallen-Kallelan metsästäjä on jotenkin pahansuopa hahmo, jolle ei jostain syystä ole maalattu silmiä. 

Tuo panee minut arvailemaan, että olisiko tuo hahmo sitten ollut sokea, ja tässä vaiheessa sitten ihmettelen, että miksi Gallen-Kallela on sitten tuon varsijousen maalannut pun viereen. Kun tätä työtä katsoo, niin siitä pilkistää jonkinlainen mystinen voima, joka kumpuaa jokaisesta siveltimen liikkeestä. Mutta samalla itse kyllä mietin tämän maalauksen epätarkkuutta. Tuo hahmo on mystinen ja hiukan pahansuopa, ja hänen silmiensä maalaaminen valkeiksi tekee tästä hahmosta eräänlaisen “humanoidin” tai “alienin”, eli luonnottoman sekä voimakkaan olion, joka ei jotenkin kuulu tähän maisemaan. Vai kuuluko hän sittenkin. Itse olen sitä mieltä, että Gallen-Kallela on teosta tehdessään pohtinut sokeaa ihmistä, joka on aina jotenkin erilainen kuin kaikki muut. Ja tuohon aikaan erilaiset ihmiset pakenivat metsään muiden pilkkaa, ja tietenkin Gallen-Kallela on myös tiennyt millaista on olla erilainen. Hän oli varmaan kokenut myös pilkkaa sekä syrjimistä elämänsä aikana. 

Kun ajatellaan, että Gallen-Kallela oli hyvin taitava ja monitahoinen maalari, niin silloin voidaan myös miettiä sitä, että tuo hahmo saattaa symboloida oikeastaan kaikkea erilaista. Eli kun ihmistä tarpeeksi paljon haukutaan, niin silloin tietenkin hänestä tulee äksy sekä vihamielinen. Joten ehkä Gallen-Kallela haluaa viestittää meille, että jos erilainen ihminen haluaa elää maailmassa, niin hänen pitää olla tavattoman vahva, ja tultava toimeen yksin, koska erilaisten on vaikea löytää ystäviä. Tuo hahmo on sitten kuvattu eräänlaisena “voiman hahmona”, joka on tottunut elämään metsässä omillaan. 

Olisiko tuota maalausta tarkoitus katsoa joidenkin optisten välineiden, kuten väärän voimakkuuden omaavien silmälasien läpi? Ja kun itse tätä kuvaa katselen, niin silloin tietenkin mieleeni tulee sellainen ajatus, että olisiko joku metsästäjä tuohon aikaan ollut oikeasti sokea, ja sitten hän olisi kehittänyt niin tarkan kuulon, että olisi sen mukaan voinut ampua nuolen kohteeseen. Eli hän olisi ollut sellainen ihminen, joka olisi ollut elävä esimerkki siitä, että ihminen voisi metsästää jousella ilman, että hän näkee mitään. Tuosta aiheesta on muuten tehty oikein Hollywood-elokuva, jossa sankari menettää näkönsä, ja sitten joku heimo opettaa hänestä taistelijan. 

Tuollainen asia tietenkin mietitytti myös 1800-luvun ihmisiä, ja varmaan myös Gallen-Kallela mietti aina välillä sitä, että miten sokea voisi elää tuolloin ennen vanhaan, jos ei ollut sosiaaliviranomaisia, jotka olivat huolehtineen noista vammautuneista ihmisistä. Ja tietenkin jo tuolloin tiedettiin, että sokeilla on erinomainen kuulo näkeviin nähden. Se johtuu muuten siitä, että kuuloaistimuksen rooli kasvaa sekä kuuloaistiin liittyvästä hermotuksesta tulee vallitseva, jos ihminen menettää näkönsä. Ja tuolloin tietenkin myös ne hermosolut, jotka normaalisti on varattu näköaistin käyttöön, vapautuvat muiden aistien jakaman tiedon prosessointiin. 

Tuota taustaa vasten voidaan ajatella, että sokea voisi oikeasti omata niin tarkan kuulon, että hän voisi sen avulla suunnata nuolen kohteeseen. En muuten tiedä, käyttikö Gallen-Kallela tässä työssään oikeaa mallia, mutta voisin ajatella, että hän maalasi ehkä puhtaasti mielikuvituksen pohjalta tämän työnsä, eli kyseessä olisi ehkä sitten synteettinen maalaus. Eli jos tämä metsästäjä olisi oikeasti ollut vihainen, niin tuskin hän olisi Gallen-Kallelalle ainakaan poseerannut. 

Lähteet

Kuva 1

http://www.artnet.com/WebServices/images/ll00102lldSnOGFgzKECfDrCWvaHBOcyREC/akseli-valdemar-gallen-kallela-mets%C3%A4st%C3%A4j%C3%A4-uhril%C3%A4hteell%C3%A4.jpg

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

https://pimeakronikka.blogspot.fi/p/metsastaja-uhrilahteella.html

Pablo Picasso ja Avignonin naiset

Avignonin naiset
Pablo Picasso
(1907)

Pablo Picasson (1882-1973) taulu ”Avignonin naiset” on erittäin tyylikäs kubistisen taidesuunnan edustaja, vaikka Picasso ei vielä siinä osoita kaikkea sitä, mihin hän pystyy kubistisena eli pelkistetyn taiteen nerona, joka kykeni loihtimaan loistavia tutkielmia synteettisen kubismin alalla. ”Avignonin naiset” on ikään kuin kokeilu, jonka kautta Picasso tutustui tähän hieman erikoiseen taiteen suuntaukseen, missä kuvaa ikään kuin pilkotaan pieniksi palasiksi, joita voidaan kutsua sellaiseksi mosaiikiksi, joita esimerkiksi CCD-kamera luo. Kubismi on taiteen lajina erittäin mielenkiintoinen, ja moni sen luulee hallitsevansa, mutta kun sitten joku lähtee yrittämään tuota maalauksen tyyliä, niin silloin eteen tulee sellainen muistikuva, että miksi tuon Picasson taulu taas onkaan niin kamalan arvokas?


Kenestäkään ei tule taitavaa kuvataiteilijaa yhdessä yössä, ja myös Pablo Picasson piti tietenkin kehittyä erilaisten tutkielmien kautta, jotta hän voi sitten esitellä töitään sekä osoittaa olevansa sellainen mestari, jollaisena me tavalliset taiteen harrastajat hänet tunnemme. Kun katsomme tuota taulua hiukan tarkemmin, niin tietenkin ensin tulee mieleen sellainen asia, että onko tuossa kuvassa edes käytetty oikeita malleja, vai onko se ehkä kuitenkin syntettinen kuva? Onko kyseessä oikeastaan pila, jossa Picasso luo mielessään simulaation siitä, mitä ehkä tuolla pahamaineisella ilotyttö-alueelle saattoi tapahtua? Vai onko hän ehkä luonnostellut taulun johonkin muistilehtiöön, ja sitten hän on maalannut sen mukaillen tähän tauluun, missä joukko ilmeisesti prostituoituja ikään kuin juhlii. Tuossa kuvassa on sitten yksi naishahmo, joka istuu erillään joukosta. Ja sitten eräs yksityiskohta ikään kuin hyppää silmiini.


Tuossa taulussa on nimittäin hedelmiä noiden hahmojen edessä, ja olisiko suuri taiteilija sittenkin tarkoittanut noita hedelmiä symboliksi siitä, mitä kutsutaan ”vihan hedelmiksi”. Eli kun kuvaa ajatellaan hiukan enemmän abstraktilla tavalla, niin nuo juhlivat naishahmot saattavat olla ikään kuin prostituoituja, jotka sitten ovat tavanneet sen elämänsä prinssin, joka vie heidät pois siitä paikasta. Ja yksi tytöistä on jäänyt pois kuvioista. Eli hän ei kuulu tuohon noiden muiden tyttöjen maailmaan, mikä sitten tarkoittaa sitä, että hän jää aina pois kuvioista. Tuollainen tilanne varmasti ajaa monet ihmiset tuntemaan vihaa, ja niin varmaan on myös Picasso ajatellut, kun tuon taulun on maalannut. Taiteilijat ovat usein sellaisia ihmisiä, että he ovat hyvin vapaamielisiä, mutta samalla myös herkkiä ihmisiä, jotka pitävät luomistyöstä. Ja kun ajatellaan sitä, miten maalaus syntyy, niin yleensä tietenkin maalari käyttää hyväkseen malleja, mutta tietenkin poikkeuksen tekee synteettisen taiteen tekijä, jonka maalaukset tai piirrokset ovat puhtaasti oman mielikuvituksen tuotteita.


Eli niissä olevia asioita ei välttämättä ole edes oikeasti olemassa. Kun analysoidaan Picasson tuttavan Paul Cézannen (1836-1906)  tapaa maalata useita kertoja  vuorta nimeltään Mont-Sainte Victoire, niin silloin tällöin mieleeni tulee sellainen asia, että olisiko Cézanne oikeastaan vain kerran maalannut tuon vuoren mallista, ja sitten hän on ikään kuin muistikuvien mukaan tehnyt noita maalauksia. Mutta miksi tuo mies teki noin. Eli hän useita kertoja peräkkäin maalasi saman kuvan uudestaan? Se saattaa johtua siitä, että tuo mies saattoi oikeastaan tahtoa salata sen, missä hän oikeastaan oli. Eli hän saattaa olla kotoisin paikasta, mistä tuo vuori näkyi, ja hän teki siitä ikään kuin muistilapun, jota hän sitten hyödynsi muissa tauluissa, jotka esittävät tuota vuorta. Miksi hän kutsuu tätä huippua Mont Sainte Victoire:ksi eli ”Pyhän voiton vuoreksi” saattaa johtua siitä, että hän oli joskus lapsena sille kiivennyt.


Kun Picasson sekä Cézannen tiet erosivat jälkimmäisen mentyä armeijaan, kävi niin että Picasso ikään kuin oli helpottunut heidän erostaan. Kun tätä asiaa ajatellaan hiukan tarkemmin, niin saattaa olla niin, että Picasso koki ystävänsä ikään kuin painolastina, koska tämä oli hyvin hidas maalari, mikä johtui joko siitä, että hän oli teknisesti heikko tai sitten kyse on perfektionismista. Kaikki taiteilijat ovat hieman omituisia, ja ehkä tuo Chézanne sitten teki asioista hiukan hankalia, koska hän halusi kaikkien mallien vastaavan sitä, mikä oli hänen mielessään. Ja se sitten saattoi ärsyttää Picassoa, joka tietenkin piti Cézannea omana tai oman taiteensa kilpailijana. Kuitenkin hän saattoi pitää miehestä muuten, ja siksi hän koki vastenmielisyyttä sitä kohtaan, että olisi käskenyt toisen lähteä omille teilleen.


Mutta sitten kävi niin, että Cézanne kuoli pois vuonna 1906, ja sen jälkeen Picasso oli ilman opettajaansa. Kun ajatellaan sitä, mitä Cézanne oikeastaan merkitsi Picassolle, niin silloin hän tietenkin saattoi pitää vanhempaa miestä hyvin suuressa arvossa, koska tämä oli hänelle neuvonut monia asioita, mutta kun ajatellaan Cézannen suhdetta taiteeseen, niin silloin voidaan sanoa, että kun tuo mies ei aikoinaan päässyt taidekouluun, ja hänestä ei pidetty Pariisissa, niin se saattaa aiheuttaa myös tilanteen, missä hän ikään kuin ratsasti tä, tuolla boheemilla elämäntavallaan. Eli jotkut taiteilijat ovat ikään kuin ylpeitä siitä, että he ovat boheemeja, sekä kaikessa muita vastaan. Ja se sitten tekee joistain ihmisistä hiukan vaikeita.


Lähteet

Picasso

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pablo_Picasso

Cézanne

https://fi.wikipedia.org/wiki/Paul_C%C3%A9zanne

Kuva: 1

https://thelinknewspaper.ca/images/made/images/articles/Volume_31/04/_resized/picasso_dames_900_946_90.jpg

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

New Orleansin taistelu vuodelta 1815 sekä siihen liittyvän oudon taulun tulkintaa

Battle of  New Orleans at Chalmette
Jean-Hyacinthe de Laclotte
(1815)
Onko tuberkulooosirokotteella muuten
jotain yhteistä tämän taulun nimen kanssa?

New Orleansin taistelu oli 1815 Tapahtunut Brittien ja Amerikkalaisten kohtaaminen. Se päättyi sitten Amerikkalaisten voittoon  Kenraali Andrew Jacksonin (1766-1845)  johdolla, ja kuten varmasti moniin muihinkin taisteluihin, niin myös tähän tapahtumaan liittyy paljon tarinoita. Eli yhden kaikkein erikoisimmista tarinoista mukaan Englantilaisten päämajaan oli soluttautunut agentti, joka oli sitten vienyt vastapuolen komentajalle sanaa, että New Orleans oli jo Brittien hallussa, ja sitten houkutellut vastapuolen johtajan ansaan. 

Brittien komentajana toimi kenraali Edward Pakenham (1778-1815), jolle oli ehkä uskoteltu, että amerikkalaiset vain odottaisivat brittien saapumista, ja sitten ottaisivat komentajansa kenraali ”Old Hickory” Jacksonin vangiksi. Ja kuten tiedämme, niin kenraali Pakenham sitten kaatui taistelussa, mikä sinetöi Amerikan itsenäisyyden. 

Tähän taisteluun liittyy taulu, jonka on maalannut Jean-Hyacinthe de Laclotte (1766-1829) Se on taulu, mihin on kuvattu outo tähtikuvio. Tuo taulu on nimeltään ”The Battle of New Orleans at Chalmette” ja de Laclotte maalasi sen vuonna 1815 eli heti tuon taistelun jälkeen. Huomatkaa muuten että tuossa taulun nimessä on muuten sana "Chalmette", joka tarkoittaa tuberkuloosia. Se miten tämän taulun nimeen on tullut tuberkuloosi-rokotetta merkitsevä sana on ehkä sattumaa, mutta kuitenkin kyseessä on merkillinen yhteensattuma. Tuosta taulusta on kerrottu useita tarinoita, ja yksi kaikkein upeimpia on tietenkin se, että UFO:t auttoivat Andrew Jacksonin voittoon tuolloin vuonna 1815, mutta itse kyllä uskon hiukan maallisempiin tai maan läheisempiin  selityksiin tuon taulun oudosta kuviosta. 

Tuossa taulussa on outo tähtikuvio, jonka merkitystä ei olla selvitetty. Joidenkin mukaan tuohon maalaukseen on upotettu koodi, miten New Orleans olisi voitu vallata. Toiset taas ovat sitten saaneet päähänsä, että kyseessä olisi joku merkki ”muukalaisista”, jotka ovat ehkä käyttäneet tuota tunnusta operaatiossaan. Eli oliko tuo oikeastaan vain sellainen tunnus, jota oli käyttänyt Pakenhamin päämajaan soluttautunut agentti. 

Joidenkin tarinoiden mukaan tuo agentti olisi soluttautunut Buckinghamin palatsiin, jossa hän oli nähnyt tuon brittikenraalin suunnitelmat valloittaa amerikka. Tai ehkä britit sitten myivät tuon kenraalinsa, koska hän oli heidän mielestään yrittämässä vallankaappausta. Tämä teoria perustuu siihen, että jos tuo kenraali olisi sitten yrittänyt surmata kuningasperheen, niin tietenkin silloin hänellä olisi ollut mahdollisuus kaapata valta, ja jos hänet olisi sitten pidätetty, olisi siitä noussut hyvin suuri skandaali. 

Tämän teorian puolustajat tietenkin vetoavat siihen, että esimerkiksi vuonna 1809 päättynyt Napoleonin sotien sarja tietenkin toi Brittien käsiin hyvin ikäviä papereita, joista kävi ilmi joidenkin korkeiden komentajien veljelleen Napoleonin kanssa. Ja jos joku kenraali olisi tehnyt salaisia sopimuksia vastustajan kanssa olisi hänen tietenkin kuoltava. Mutta tuolloin Ranskan vallankumous oli vielä turhan hyvin ihmisten mielissä, ja siksi Brittien oli varottava sitä, että Pakehamista olisi tehty sankari hänen kuolemansa jälkeen. 

Tuohon Pakenhamin petturuuteen viittaa se, että hän johti tuolloin 1815 ylämaalaisia, jotka olivat Skotteja. Ja jos Napoleon olisi halunnut yllyttää jotain brittiarmeijan upseeria sekä joukko-osastoa kapinoimaan, niin tämä joukko-osasto olisi sitten tietenkin ylämaalaiset. Ja jos Brittien omalle maaperälle olisi voitu perustaa rintama, niin se olisi sitten tietenkin merkinnyt katastrofia Britannialle. Jos nuo Skotit olivat sitten tarjonneet palveluksiaan Ranskan keisarille, niin se tietenkin tarkoitti sitä, että heitä piti rangaista kapinoinnista.

Mutta ongelmia tietenkin aiheutti se, että noita kapinallisia oli kovin paljon, joten verilöylyä ei olisi voitu toteuttaa Britannian maaperällä, joten siksi telottajiksi valittiin Amerikkalaiset, joiden aseenkäyttö ei olisi sitten näyttänyt murhalta tai teloitukselta. Tuolloin riitti se, että aloitettiin sota, johon nämä ylämaalaiset sitten lähetettiin tapettaviksi.  Näin ei sitten tarvinnut pelätä sitä, että Britanniassa ihmiset kääntyivät Buckinghamin palatsin valtaa vastaan. Eikä niistä Skoteista tullut mitään uusia ”Rob roy:ta”, jotka aiheuttaisivat sisäpoliittisia levottomuuksia ympäri Britanniaa.


https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Leonardon taulu sekä mietteitä siitä miksi se on niin hirveän arvokas

Italialaiset tutkijat olettavat, että tämä taulu
on Leonardo Da Vincin kadonnut taulu

Leonardo Da Vincin tuntematon taulu on löytynyt, ja lähtöhinta sille on todella korkea, ja en usko kenenkään yksittäisen ihmisen hankkivan tuollaista 53 miljoonaa euroa maksavaa taulua huvikseen seinälleen. Noiden renessanssiajan mestareiden tauluja sekä muita töitään kuten anatomista kuvitustaan arvostetaan todella paljon, ja siksi näiden alkuperäisten teosten arvo on todella korkea, vaikka toki ”Da Vinci Koodin” kaltaiset uskomukset tauluissa olevista koodeista, jotka johtavat valtavien aarrekätköjen oville tietenkin nostavat niiden arvoa.Monissa Tuon ajan tauluissa kuvataan esimerkiksi jeesusta, mutta osassa tapauksista on mallina toiminut ilmeisesti nainen, jolle vain on sitten jälkeenpäin maalattu parta.

Tuon tarinan tästä koodista on saattanut keksiä joku 1600-luvun taideteosten välittäjä, saadakseen tauluja myytyä ovat tuollaisen tarinan kehittäneet, jotta saisivat tehostettua omia liiketoimiaan. Ja mikähän mahtaisi olla tehokkaampi tapa kaupata tauluja, kuin väittää siinä olevan salainen koodi, joka vie taulun omistajan jonkun suuren aarteen lähelle. Eikä kukaan voinut mennä kuolleelta taiteilijalta kysymään, onko noita koodeja olemassa vai ei. Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että osaan piirroksista tai tauluista on piirretty esimerkiksi aseita tai karttoja, joten siksi nuo salaperäiset ”koodit” ovat totta. Ja tietenkin vaatteissa olevat merkit kertovat siitä, kuuluuko joku ihminen johonkin järjestöön tai muuta vastaavaa. Eli niistä näki suoraan sen kuinka lähellä kuningasta joku ritari on ollut.

Kun puhutaan noihin tauluihin sekä piirroksiin kätketyistä koodeista, niin tietenkin voidaan sanoa, että esimerkiksi luurangon luut sekä selkäranka voidaan piirtää siten, että niihin kätkeytyy kartta , mikä toimii siten, että tuollainen anatominen kuva pannaan tiettyyn mittakaavaan piirretyn kartan päälle, ja sitten tuosta kuvasta löytyy esimerkiksi kartta kaupungin puolustusjärjestelmän toteuttamiseksi. Eli kylkiluut ovat olleet juoksuhautoja, sydän taas kaupungin paikka, sekä selkäranka on ollut tie, mistä ratsuväki hyökkää omien joukkojen läpi. Samoin noissa piirroksissa on asioita, joissa neuvotaan esimerkiksi sitä, mihin salamurhaaja työntää tikarinsa, jotta hän ei sotkisi kaikkia paikkoja vereen, mutta toki niihin on piilotettu myös myrkkykäärmeitä, joiden myrkky voidaan toimittaa erittäin huomaamattomasti uhriin.

Yksi inhottavimmista tavoista oli käyttää kobran myrkkyä, joka valutettiin lankaa pitkin uhrin päälaelle, jolloin hän sitten koki melko nopean kuoleman. Ja tietenkin nuo mestarit maalasivat tai piirsivät myös kuvia anatomian oppikirjoihin. Noissa kuvissa sitten oli kuvaus siitä, miten erilaisten myrkkyjen vaikutus ilmenee ihmisen ruumiissa. Samoin niihin on kätketty tietoja siitä, millaisia varusteita kaupungin puolustajilla oli käytössään, eli noihin lintujen kuviin oli kätketty ballistojen sekä kanuunoiden kuvia, sekä varsin yksityiskohtaisia kuvia tykeistä, niiden laveteista sekä esimerkiksi rihlatuista kivääreistä, joita käyttivät lähinnä tarkka-ampujat, joiden aseet kantoivat kauas.

Mutta mukana on ollut myös lähinnä salamurhaajien käyttöön tarkoitettuja koottavia kivääreitä, joiden tukki on naamioitu kitaraksi, ja jonka piippu muistuttaa kävelykeppiä. Eli melko vaarallinen oli tuo Leonardon maailma, missä salamurhaajien avulla raivattiin tunteettomasti kilpailijoita pois tieltä. Myös kasvien kuvia maalattiin tuolloin renessanssiajalla, ja valtaosa niistä käsitteli kasveja, joita ei missään nimessä voinut syödä. Usein tiedon hankkiminen sekä tutkimus saavat alkunsa siitä, kun jokin menee vikaan. Kuka nyt tutkisi sellaisia asioita, joissa kaikki onnistuvat täysin niin kuin on suunniteltu. Ja tutkijoiden motiivina on usein ollut jokin negatiivinen asia.

Se tietenkin on vähän ikävää, koska tutkimuksia voisi tehdä myös aiheesta, miksi joku rakennustyömaa onnistui täydellisesti. Eli mikä oli se syy siihen, että kaikki sujui sillä kertaa oikein, vaikka kaikissa muissa työkohteissa on jokin asia jäänyt aina rempalleen. Ja silloin pitää miettiä, että onko joku sitten poistunut silloin työmailta, ja onko aikaisempia projekteja sabotoitu ehkä työn pitkittämisen takia. Tuo sabotaasi voisi olla vaikka väärin neuvottu rekka, ja miksi joku olisi tuota rekkakuskia neuvonut väärin? Ehkä kyseisellä henkilöllä on ollut rakennustyömaita kodin lähellä, ja hän lyhyen työmatkan toivossa sitten päättää hidastaa työn valmistumista, jotta hän voisi käydä kodin lähellä töissä. Eli joskus motiivi tällaisessa työssä, mikä ikään kuin kaivaa kuoppaa oman yhtiön alta, on sitten ollut sellainen että joku henkilö on halunnut vain lyhyen työmatkan, ja ihmismielen merkillinen ominaisuus on se, että juuri tällainen toiminta sitten on usein varsin lapsellisesta syystä johtuvaa.

Puhuttaessa taiteilijoista sekä insinööreistä, niin usein esimerkiksi Jules Vernen kirjojen kuvituksille naureskelleen, mutta toki avaruusalus voisi olla taipuisa samaan tapaan kuin junakin taipuu vaunujen välissä olevien liitosten kohdasta, ja kun se tarvitsisi sitten jäykkää rakennetta, niin silloin noiden vaunumaisten moduulien välissä olevat jäykistyslevyt sitten työntyisivät noissa moduuleissa oleviin aukkoihin. Ja sitten tuosta taipuisasta rungosta tulisi jäykkä, kun jäykkää rakennetta tarvitaan. Joten tulevaisuuden sukellusvene voisi muistuttaa jättimäistä toukkaa, joka ryömii meren pohjaa mukaillen eteenpäin.


Kun se tarvitsee jäykkää rakennetta, niin silloin vai jäykistyslevyt työnnetään noiden runkomoduulien välistä, niin että rakenne jäykistyy, kun aluksen pitää edetä nopeasti. Itse olen ajatellut sellaista mahdollisuutta, että ehkä syvyyksistä kohoava aavejuna voisi selittyä sillä, että joku kokeilee sukellusveneissään taipuisaa runkorakennetta käytännössä. Ja ehkä tulevaisuuden lentokone on sekä sukellusvene että lentokone samassa rungossa, eli kyseessä olisi lentokone joka voi hiipiä vesistöjä pitkin kohteensa lähelle, ja kun isku on suoritettu, niin silloin tuo kone vain lentää tiehensä. Tuo voisi olla käänteentekevä ratkaisu esimerkiksi rynnäkkökoneita ajatellen, joiden pitää toimia huomaamattomasti, kunnes ne iskevät kohteeseensa. Tuolloin taas on nopeasti suoritettu pako-operaatio paikallaan, jotta koneita ei ehditä tulittaa, kun ne ovat iskeneet maaliinsa, jolloin isku tietenkin on paljastunut myös viholliselle.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Koodeista sekä kirjoista ja niiden merkityksestä

Kaikki tietävät, että teksteihin sekä kirjoituksiin on peitetty joskus piilomerkityksiä. Tuota grafiikkaan piilotettua piilomerkitystä kutsutaan kryptografiaksi, missä esimerkiksi kirjan nimi tai joku taulu merkitsee paljon muuta, kuin sitä että kyseessä on koriste. Kun jonkun yhtiön johtaja saapuu työpaikalleen, niin tietenkin hänen pitää tietää salasanansa, jolla tuo henkilö sitten pääsee kirjautumaan järjestelmään. Tietokoneisiin liittyvänä sanana termi kryptografia tarkoittaa menetelmää, missä kuvien tyhjiin bitteihin upotetaan sähköpostilla lähetettävä viesti, jolloin se voidaan tehokkaasti salata.

Yleensä kryptausohjelmaa käytetään erillään varsinaisesta sähköpostista, ja yleensä sen avulla salataan asiakirjoja, joita lähetetään sitten sähköpostin liitteinä, ja tuolloin on tärkeää, että kyseinen dokumentti käyttää normaaleja päätteitä, kuten PDF tai ODT yms, Kryptologiset ohjelmat, jotka käsittelevät laajoja dokumentteja kirjoittavat usein tuon kryptatun viestin kuvatiedostoihin, joten niiden kanssa käytetään usein normaaleja JPEG-päätteitä, mitä yleensäkin käytetään kuvissa.

Syy siihen miksi viesti kannattaa upottaa kuviin, on se, että niiden koko on niin suuri, että tuo teksti bittien lisääminen nolla-alueelle ei silloin paljastu, muuten kuin vertaamalla tiedostojen kokoa tarkasti keskenään. Ja kun viesti puretaan, niin silloin tietenkin riittää, että se avataan purku-ohjelmalla, mihin syötetään ainostaan salausavain.  jolloin reititin ei suoraan poimi tuota viestiä NSA:n palvelimelle, vaan siinä olevan valvontaohjelman pitää silloin tunnistaa viestin sisältämästä koodista, se että tuo viesti on kryptattu.

Tämä tietenkin vie jonkin verran lisää aikaan, kun reitittimen ohjelmisto sitten valitsee, että ottaako se viestin tarkempaan tarkasteluun vai jättääkö se sen huomiotta. Esimerkiksi seinälle ripustettu Nelimarkan taulu tai sen nimi voi olla tuon henkilön kirjautumistunnus järjestelmään. Tai hyllyyn laitettu kirja voi olla merkkinä siitä, että henkilö on esimerkiksi valittu johonkin jengiin. Kun huoneita tai tiloja salakuunnellaan tai siellä tapahtuvaa toimintaa valvotaan muuten, niin totta kai järjestelmän johtajien pitää tietää, että milloin tuossa huoneessa tai tilassa on valvontateknologia päällä.

Tuollainen merkki voisi 1930-luvun kommunistilakien vallitessa  olla esimerkiksi Stephen Kingin "Tulisilmä"-teos, jonka nimi saattaisi merkitä esimerkiksi sitä, että johonkin ryhmään tuodaan sellainen "leijonan silmä", jolla tietenkin tarkoitetaan tuohon ryhmään tuotavaa reservin upseeria tai muuta vastaavaa henkilöä, jonka on vain "aivan pakko" kertoa kaikki omalle esimiehelleen. Toki tuollainen tiedottaja voi toimia esimerkiksi jonkun MC-kerhon laskuun, ja kertoilla sitten noille mopomiehille sellaisia asioita, kuin jos joku tuosta ryhmästä sitten on lähdössä karkuteille. Kun salainen poliisi valvoi tiloja esimerkiksi Neuvostoliitossa, niin silloin tietenkin piti nuo tarkkailun kohteena olevat tilat olla KGB:n tiedossa, jotta heidän salaiset keskustelunsa eivät sitten paljastuisi alaisille, kun esimiehet keskustelevat omista asioistaan.

Kun puhutaan tuollaisen tiedottajan ongelmista esimerkiksi esimieheensä nähden, niin silloin tietenkin pitää muistaa sellainen asia, että tiedottajan ei ole mitenkään hyvä olla kovin hyvin koulutettu tehdäkseen tuota työtä. Jos tiedottaja on esimerkiksi tekniikan tohtori tai joku muu vastaava henkilö, niin silloin hänen siirtämisensä toiseen kohteeseen ei käy aivan kuin elokuvissa noita asioita tehdään.

Tuo työpaikka pitää olla sellainen, että sinne saisi sitten siirrettyä tuollaisen alaisen ilman turvatarkastuksia, ja samoin kouluttamattoman työntekijän irrottautuminen työtehtävistä on helpompaa, kuin esimerkiksi arkkitehdin irrottautuminen omista projekteistaan. Kun tarkastellaan sellaista asiaa, kuinka tiedottajan sitten joskus oikeudessa käy, niin silloin voidaan ottaa eteen tilanne, missä asianajaja kysyy tällaiselta hyvin pitkiä tarinoita kertoilevalta todistajalta, että "miten te kaiken tuon sitten näitte, ja oletteko saanut mitään etuja tästä todistuksestanne?".

Tässä tilanteessa voi eteen tulla hiukan nolo punastuminen, todistajan kertoessa saaneensa lahjaksi uuden skootterin tai Thaimaan loman. Kun tiedottajan elämää mietitään sen kautta, että hän ei kovin koulutettu ollut, niin silloin tietenkin se lisäsi sitten hänen riippuvuuttaan tuosta johtajastaan, ja tuo tietenkin sitten aiheutti sen, että hän halusi olla tälle mieliksi, jotta ei joutuisi epäsuosioon. Se olisi varmasti merkinnyt sitten tuon henkilön etuoikeuksien loppumista.

Mutta tuo avustajien kouluttamattomuus sai aikaan sen, että heidän piti sitten varoa, jottei mikään sitten häiritse heidän työtään. Tuon takia heillä ei mitään muuta tuossa kirjahyllyssään ollutkaan kuin se yksi kirja, tai sitten joku ikivanha Pravda, jossa oli tankin kuva, ja sen vieressä oli tietenkin tuollainen ruskeaan haalariin pukeutunut nokinaamainen mies, joka kuulemma esitti asunnon haltijaa, ja tuon kuvan tarkoitus oli sellainen, että siitä sitten väännettiin ne jutut, joita käytettiin tiedon hankintaan, ja ilmiantoihin houkuttelemiseen.

Keisarinnan bysantti sekä konstantinopolin kukistuminen ja niiden vaikutus kirjallisuuteen.

Yllä on legendaarinen taulu "Keisarinna Theodora seurueineen". Kuva on otettu Internetistä, ja tuo kuva on varsin monissa paikoissa, eli siitä on tehty monia kopioita. Kuvassa on hauska pieni yksityiskohta, eli keisarinna tai keisari antaa ikään kuin maljan jollekin hovimiehelle, eli olisiko hänellä jano vai symboloiko tuo ele sitten ehkä sitä, että hän haluaa antaa pois painolastiaan. Se vähän riippuu siitä, että onko tuohon mosaiikkista tehtyyn tauluun luotu hahmo, joka seisoo malja kädessään kuvattu keisari Jutianus, vai onko hän sitten keisarinna Teodora. Takana oleva valkopukuinen hovimies sitten avaa verhoa, minkä takaa paljastuu juomapiste tai vihkimalja, eli tuo mosaiikkiteos on melko hyvin sommiteltu.

 Keisarinnan asema Bysantissa oli kehittynyt varsinaisesta Rooman valtakunnasta siten, että alkuun häntä ei virallisesti ollut olemassakaan. Mutta myöhemmin hänen osakseen tuli sisäpolitiikan hoitaminen sekä muut ikävät asiat, ja siitä ajasta lähtien on ollut tapana, että esivallan vastustajia rangaistaan ankarasti. Mutta myöhemmin hänen osakseen tuli sisäpolitiikan hoitaminen sekä muut ikävät asiat, ja siitä ajasta lähtien on ollut tapana, että esivallan vastustajia rangaistaan ankarasti, ja tuota taa perusteltiin sillä, että tuo määräys oli tullut keisarinnalta. Tuon naisen tehtävä oli myös pehmentää keisarin erittäin kovaa mainetta, eli hänellä ei koskaan ollut virallista asemaa tuossa valtiossa, mutta kuitenkin hän oli keisarin puolisona ikään kuin talouden pidosta vastaava henkilö, ja siksi hänellä oli muitakin tehtäviä myös kansaa kohtaan. Keisarin ja keisarinnan suhteeseen liittyi "Janus-ajattelu".

Tuota termiä voidaan käyttää sellaisesta asiasta, että kun keisari hymyili, niin hnen vaimonsa oli ikään kuin irvistettävä .Eli valtion ollessa uhattuna piti kansan olla yhtenäinen, joten tuolloin sisäpolitiikassa oli tietenkin salliva kausi. Ja kun suhteet ulkovaltoihin olivat kunnossa, niin silloin seurasi kurinpalautus. Mutta keisarinnan hymyillessä kohdistui rankaisu tietenkin harvempiin, mutta se oli kovempaa. Tämä tarkoitti sitä, että keisarin ollessa sodassa suoritettiin niin sanottuja varoitusmestauksia, joiden tarkoitus oli herättää pelkoa. Samoin valtakunnan ollessa uhattuna oli keisarin halventaminen tietenkin erityisen rangaistavaa, ja rangaistukset olivat tietenkin erittäin julmia, joista yksi tietenkin oli ristiinnaulitseminen. Kuitenkin keisarinnan tehtävänä oli saada keisari kuuntelemaan muiden neuvoja, jotta hän ei tekisi sitä "viimeistä virhettä", joka saattaisi valtion lopulliseen kurjuuteen.

Eli koska keisarinnalla ei ollut virallista asemaa, niin hänelle saatettiin hiukan sanoa vastaan ilman pelkoa mestatuksi tulemisesta, ja jokainen kuolemanrangaistus piti tietenkin käyttää keisarilla ainakin muodollisesti. Justianuksen asema Bysantissa oli hyvin erikoinen, eli hän oli pappiskuningas, joka samalla johti tuota "idän kirkkoa" tuolloin kaukaisena aikana. Kyseistä asiaa on joskus pidetty Roomassa pyhäinhäväistyksenä, koska tuolloin 1200-luvulla ortodoksinen kirkko sulki ikään kuin pääsyn pyhälle haudalle Jerusalemissa, ja tuo sitten haittasi tietenkin ristiretkeilijöiden toimintaa. Eli tuolloin paavi ei voinut toimittaa ristiritareille vahvistuksia ilman, että hän joutui neuvottelemaan asioista bysantin sekä ortodoksisen kirkon kanssa, joten tuo asia, että hänen ja "Pyhän maan" välissä oli bysantti, oli varmasti paavista hyvin kiusallista. Itärooman kohtalona oli menettää alue toisensa jälkeen vähän aasian muslimeille sekä mongoleille, jotka sitten myöhemmin valtasivat Bysantin viimeisen tukikohdan eli Konstantinopolin vuonna 1450, jolloin bysantin valtakunta virallisesti lakkasi olemasta.

Kuitenkaan ei tuon salaisten verivalojen sekä tarunhohtoisen juonittelun tyyssija on antanut aiheita moniin hyvnkin moderneihin teoksiin, joissa pohditaan sellaista asiaa, että mitä jos Bysantti jatkaisi edelleen olemassaoloaan ikään kuin "maanalaisena" valtakuntana, mikä kätkeytyy Istanbulin kaupungin nuhjuiseen ulkokuoreen, ja tietenkin myös Atlantis on aina välillä yhdistetty tuohon valtakuntaan, joka tuhoutui vuonna 1450, kun sulttaani Mehmet II valloitti Konstantinopolin, ja muutti sen nimen Istanbuliksi. Itsekin olen joskus miettinyt mahdollisuutta, että tuolloin muslimien valloitettua tuon kaupungin, niin sen arkisto ja muita tärkeitä asioita olisi voinut kadota sulttaanin silmien alta, ja ehkä tuolloin johonkin lähti sitten karavaani, joka vei mukanaan tuon mahtavan kaupungin asiakirjoja sekä ehkä sen johtavat virkamiehet sitten pakenivat Kreikkaan.

Kaikesta mahtavuudestaan huolimatta Mehmet II oli arabiaa äidinkielenään puhuva henkilö, joka ei tietenkään voinut päästää sotilaitaan kaupunkiin riehumaan mielin määrin, koska  nuo miehet eivät varmaan olisi edes osanneet etsiä mitään kaupunginarkiston kaltaista paikkaa, eikä ollut mitenkään sopivaa, että kukaan asiaton henkilö olisi katsonut noita arkistoja. Ja vaikka sotilaat olisivat niitä vilkaisseet, niin silti he eivät noista kreikaksi kirjoitetuista papereista mitään olisi ymmärtäneet. Eli ne piti ensin kääntää arabiaksi, jotta kukaan muslimeista olisi osannut niitä lukea. Ja tuolloin tietenkin tärkeimmät paperit piti olivat naamioitu erityisellä koodikirjoituksella, missä kirjainten järjestystä oli muutettu tiettyjen kaavojen mukaan, ja samoin monia muitakin koodeja käytettiin noiden paikallisten ylimysten välisessä viestinnässä.

Esimerkiksi kirjanpitoon tuleva luku "315" saattoi tarkoittaa sitä, että virkamies otti käteensä mapin numero "315", joka sitten piti sisällään hänen käskynsä. oki bysantin asiapapereita oli salattu koodaamalla. Ja tuolloin sulttaanin mieleen tuli pelko siitä, että häntä saatettiin trollata tekaistuilla asiakirjoilla, joissa saatettiin väittää hänen esimerkiksi olleen juovuksissa jossain tapaamisessa, ja tuolloin saattoi myös sulttaanin pää pudota, koska hän oli kuitenkin vastuussa toimistaan imaameilleen, jotka olivat kieltäneet alkoholin. Ja jos hän jäisi kiinni "Sharian" rikkomisesta, niin tulos olisi ollut kuolemantuomio.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Rembrandt eli Rembrandt Van Rijn: väsyneiden miesten kuvaaja

Rembrandt van Rijn
1606-1669
Kuva I

Rembrant Van  Rijniä pidetään "pohjolan leonardona", jonka ansioita taiteen saralla pidetään yhtä suurina kuin Leonardo Da Vincinkin ansioita. Hänen taulunsa heijastavat sekä rauhallisuutta, sekä odotusta että myös uhkaa, eli varsinkin hänen tekemänsä muotokuvat ovat varmasti jotenkin uhkaavia, eli vaikka ne ovat erittäin korkeatasoisia töitä, niin nämä vanhoista miehistä tehdyistä kuvista huokuu jotain, mitä ei kovin moni taiteilija saa aikaan.

Hän osoittaa suurimmassa osassa kuvistaan erittäin suurta teknistä osaamista, mutta esimerkiksi "Tuhlaajapoika" (kuva II) kuvaa ehkä hiukan nolossa tilanteessa olevaa henkilöä, joka on saattanut jäädä velkaa esimerkiksi juutalaiselle rahanlainaajalle, joka sitten kiristää tätä onnetonta. Eli veloista ei kukaan päässyt pakoon, vaan myös kunnian miesten oli tuo velkansa sovitettava. Ja tuolloin Rembrandtin elinaikana eivät juutalaiset saaneet omistaa maata, vaan heidän toimeentulonsa perustui 1600-luvulla rahan lainaamiseen sekä kaupan tekoon, mistä johtuu se, että monet talousmiehet samaistetaan juutalaisuuteen.

Kuva II

Näet se mikä tekee noista muotokuvista pelottavia on se, että vaikka Rembrandt on nähnyt tauluissa valtavasti vaivaa luodakseen fotorealistisen tason noille töilleen, eli osa noista potreteista ovat kuitenkin hiukan omituisia, koska niissä oleville ihmisille ei olla maalattu silmiä ollenkaan. Eli osassa tauluista Rembrandt kuvaa myös silmät erittäin tarkasti, mutta osassa taas hän ei ole maalannut värikalvoa ollenkaan, vaan hän on maalannut silmät pelkiksi mustiksi laikuiksi, mutta kuitenkin niihin on tehty kiilto, joten ihmettelen, että miksi lahjakas taiteilija on tuollaista tekniikkaa käyttänyt? Eli onko hän sitten tällä kiillolla osoittanut huomioineensa "virheen", joka on tehty tarkoituksella noihin kasvoihin, ja ehkä omakuva (Kuva III) on tutkielma tuota tekniikkaa varten.

Toisin sanoen onko nuo mustat silmät maalattu mustiksi siksi, että nuo ihmiset halusivat ehkä salata oman henkilöllisyytensä? Mutta miksi he silloin menivät ostamaan omakuvan tuolta taiteilijalta, joka myöhemmin muuttui yhdeksi maailman arvostetuimmista mestareista.. Samoin Rembrandt ei juurikaan ole kuvannut mitään iloisia ihmisiä, vaan hänen tauluissaan ihmiset kuvataan jotenkin väsyneinä, samoin monissa hänen ryhmiä koskevissa kuvauksissaan esimerkiksi ihmisten kokoontumiset kuvataan pikemminkin ahdistavina, samoin osa noista ihmisistä kuvataan lähinnä noloissa tilanteissa. Eli Rembrandtin kuvaelmat ovat oikeastaan melko vakavia, ja esimerkiksi hänen "Aterian emmauksen" (Kuva IV) kohdalla Jeesus kuvataan vain varjona

Kuva III

Muutenkin hänen tuotannossaan merkittävää on se, että osa Rembrandtin maisemakuvista on todella lähes ainutkertaista, loppuun asti hiottua grafiikkaa, mutta osa noista töistä taas on ikään kuin hiukan kiireellä tehtyjä, eli ne ikään kuin on hiukan huolimattomasti viimeistetyjä, ja niissä on paljon mustaa, mikä tarkoittaa, että niiden tekeminen on ollut nopeampaa, kun niitä verrataan mestarin parhaisiin töihin, mitä hän on tehnyt. Eli osa noista töistä on tietenkin innottomasti tehty, koska ne on tehty rahasta. Rembrandt on tietenkin virallinen maalari, joka eli maalauksillaan, ja siksi hän joutui ottamaan myös töitä, jotka eivät olleet kiinnostaneet häntä ollenkaan.

 Mutta koska hän tarvitsi rahaa, niin kyseisellä maalarilla ei ollut keinoa välttää ns. "pakkopullaa", mikä tietenkin heijastuu hänen luomisvimmaansa sekä sitä kutta noihin hänen maalauksiinsa.. Kuitenkin nimenomaan muotokuvissa hän kuvaa naiset ikään kuin jotenkin hurskaina ihmisinä. Kuten myös Leonardon tauluista, niin myös Rembrandtin kuvista ovat koodiasiantuntijat sekä amatöörit ovat olleet läytävinään hänen tauluistaan koodeja, ja esimerkiksi "Filosofin meditaatiossa" (Kuva V) jotkut näkevät esimerkiksi DNA-molekyylin kätkettynä noihin kuvan oikealla puolella oleviin portaisiin.

Kuva IV

Kun taas puhutaan "Yövartiosta", niin kyseessä ilmeisesti on virkakäyttöön tarkoitettu maalaus, jossa tietenkin oli omat pienet kaavansa, ja ehkä kuuluisa "Tohtori Tulpin anatomian luento" saattoi olla yliopistolle tehty näyte siitä, että Rembrandtilta sai tilata myös esimerkiksi anatomisia kuvia. Kuitenkin hän poikkeaa monista taitelijoista siinä, että hän ei esimerkiksi kuvaa juhlia mitenkään ylevästi, ja ihmisiin hän suhtautuu siten, että noissa tauluissa kuvataan asioita, joita ei yleensä tauluissa kuvata. Eli ne ovat todella vakavia sekä pääosin valtavan huoliteltuja, sekä nykyään erittäin kalliita sijoituskohteita. Mutta kuitenkin voidaan miettiä, että miksi tuo taiteilija teki niin armottoman hyvää työtä, vaikka hänen asiakkaansa eivät ilmeisesti mitään kovin riehakkaita ihmisiä olleet. Ja pääosa hänen tauluistaan on fotorealistisia tutkielmia, joiden merkitystä emme vieläkään pysty täysin ymmärtämään.

Kuva V

charelesfort.blogspot.fi