Ajan hidastumista sekä neutronitähtiä

Yllä taitelijan näkemys Pulsaria PSR B1257+12 kiertävästä planeetasta

(Kuva: NASA)


https://sites.google.com/view/kimmonlinkit/etusivu

Kimmo Huosionmaa

Kirjassa “Lohikäärmeen muna” esitellään mielenkiintoinen ajatelma siitä, että mitä tapahtuu, jos neutronitähden pinnalla olisi jokin elämänmuoto. Aika kuluisi tuon kappaleen pinnalla hyvin hitaasti, koska aika kuluu tuossa äärimmäisessä painovoimakentässä hyvin hitaasti, kuten Einsteinin suhteellisuusteoria osoittaa. Ja tuon kappaleen äärimmäinen painovoima tekee siitä hyvin sileän. Neutroneista muodostuneella tähdellä  joita myös pulsarit ovat voi olla planeettoja kiertolaisinaan, eli esimerkiksi avaruudessa vaeltava neutronitähti voi ikään kuin ryöstää jonkun tähden planeettoja tai sitten niiden oman aurinkokunnan uloimpia jäseniä voi jäädä ehjäksi, kun tähti räjähtää. Samoin supernovaräjähdyksessä syntyvä interplanetaarinen pilvi voi sitten tiivistyä uudelleen planeetoiksi, jotka sitten vain kiertävät tätä neutronitähteä.



Pulsari on nopeasti kieppuva neutronitähti, jonka navoilta sinkoaa hiukkassuihkuja hyvin suurella nopeudella läpi universumin. Pulsarien taajuus on sitä suurempi, mitä enemmän ainetta niihin imeytyy, eli niihin imeytyvässä aineessa tapahtuu ydinreaktioita, mitkä kiihdyttävät tuon kappaleen pyörimistä, ja jos neutronitähti joutuu sitten tyhjään avaruuteen, niin sen pyörimisnopeus hidastuu. Jos tuo kappale sitten alkaa vetää hyvin suuria määriä ainetta itseään kohti, niin sen massa voi kasvaa niin, että neutronitähti romahtaa mustaksi aukoksi.



Ja siksi tällainen äärimmäinen ympäristö sitten saa aikaan ajatuksen siitä, millainen elämänmuoto tuollaisen kappaleen pinnalla voisi elää. Se että aika hidastuu jossain olosuhteissa ei tarkoita sitä, että toiminta tuon kappaleen pinnalla olisi sen hitaampaa kuin meidän ympäristössämme, ja koska tuon hypoteettisen olion sekunti olisi ehkä sata vuotta meidän tuntemassamme maailmassa, niin silloin tämä olio voisi kehittää sivilisaation sekunneissa tai tunneissa, joten tietenkin tällainen ajatus saa aikaan melko mielenkiintoisia mielikuvia siitä, mitä ehkä joskus tulevaisuudessa voimme tehdä.



Tuon olion olemus olisi oikeastaan samanlainen kuin meillä, eli se olisi oikeasti kolmiulotteinen, mutta kuitenkin se olisi meihin nähden niin pienikokoinen, että tämä neutronitähden pinnalla oleva olio vaikuttaisi kuitenkin olevan kaksiulotteinen, koska emme voi mitata sen kokoa.  Eli syy miksi he olisivat kolmiulotteisia johtuu siitä, että he eläisivät kuitenkin 3-ulotteisessa avaruudessa.



Mutta valtavan voimakkaan gravitaatiokentän takia nämä oliot olisivat meidän mielestämme kaksiulotteisia. Neutronitähden pinta on erittäin sileä, johtuen sen valtavan voimakkaasta gravitaatiokentästä, mikä sitten saa alkunsa siitä, että romahtaneen tähden materia on pakkautunut äärimmäisen tiheäksi neutroneista koostuvaksi tähdeksi, ja tuon materiaalin tiheyttä voidaan miettiä siltä pohjalta, että vähän Aurinkoa suurempi tähti puristuu 20 km halkaisijaltaan olevaksi palloksi, joka pyörii lähes valon nopeudella. Tuolloin tuon kappaleen protonit ja elektronit törmäävät toisiinsa ja kaikki tuon tähden materia muuttuu neutroneiksi.



Tuon kappaleen pinnalla olevat korkeuserot olisivat vain muutamia millimetrin tuhannesosia, joten me aistimme sen sileänä, jos menemme sen lähelle. Mutta koska neutronitähti saattaa pyöriä jopa valonnopeudella, jos se sattuu kiertämään jotain tähteä, jolloin tähdestä tuleva materiaali kiihdyttää sen pyörimistä akselinsa ympäri, niin jos me kosketamme tuota kappaletta, niin silloin kätemme hioutuisi pois johtuen noista pienistä epätasaisuuksista, ja tässä ei muuten sitten otettu huomioon tuota gravitaatiokenttää, joka puristaa ihmisen levyksi sen pinnalle, tai äärimmäistä magneettikenttää joka vetää ihmisen vesimolekyylit irti ruumiista.  Sivumennen sanoen neutronitähti olisi tuon kaksoistähtijärjestelmän keskustähti, jonka ympärillä sitten tuo suurempi tähti kieppuu.



Neutroni on sikäli hyvin erikoinen hiukkanen, että sillä on navat, ja tuon takia tämä hiukkanen voi muodostaa hiloja, jotka ovat periaatteessa samanlaisia kuin metalliatomien muodostama hila, joka tavataan kaikissa metallista tehdyissä esineissä. Tuo hila on erittäin sitkeä ja kova, jonka takia metalleja käytetään paljon erilaisissa rakenteissa. Mutta neutronitähti saa aikaan sellaisen mielikuvituksellisen ajatuksen tai mallin, missä kehitetään materiaali, jossa metalliatomit korvataan puhtailla neutroneilla. Silloin voidaan luoda niin jäykkä pinta, että edes musta aukko ei kykenisi sitä taivuttamaan. Tuollainen pelkistä neutroneista koostuva metalli on tietenkin olemassa, koska neutronitähdet koostuvat siitä. Joten ehkä tulevaisuudessa kehitetään sellainen ionitykkiin perustuva menetelmä, missä ensin protoneja törmäytetään elektronien kanssa, jolloin syntyy neutroneja.



Sitten nuo neutronit ajetaan hiukkaskiihdyttimen tai ionitykin läpi, sekä sitten pysäytetään oikeassa kohdaassa, ja jos tekniikka olisi tarpeeksi kehittynyttä, niin seuraava neutroni sitten voidaan ampua niin, että sen pohjoisnapa olisi edellisen neutronin etelänapaa vasten, jolloin nämä hiukkaset sitten tarttuvat toisiinsa. Tietenkin voidaan ajatella sellaista toimintamallia, missä ihmiskunta voisi tulevaisuudessa viedä tuollaisen neutronitähden pinnalle omia tiedemiehiään niin että ensin heidät pinennetään sopivaan kokoon, jotta nämä henkilöt eivät murskaannu valtavan painovoiman vaikutuksesta, ja sitten nämä henkilöt alkavat tässä hyvin utopiaan sekä mielikuvitukseen perustuvassa mallissa kehittää uusia tuotteita.



Tuo olion  puristaminen pieneen kokoon voisi tapahtua teoriassa siten, että ruumiin atomien elektronikuorten tyhjä tila poistetaan vetämällä atomien elektroniverhoja kasaan, ja tällöin atomeja ikään kuin pakataan kompaktiin tilaan. Nimittäin atomeissa on niin paljon tyhjää, että jos jalkapallokentän keskellä oleva tennispallo on atomin ydin, niin sen elektronikuoren sisin elektroni kiertää kentän reunalla, jos atomit sitten kasvatetaan siihen mittakaavaan missä me elämme. Ja joskus on mietitty mahdollisuutta ikään kuin puristaa elektronikuorilla olevia elektroneja lähemmäs atomin ydintä lisäämällä ytimen sähkövarausta, jolloin sitten voidaan oliota puristaa pienemmäksi, jolloin matka neutronitähden lähelle, niin että voisimme sitä koskettaa voi joskus tuhansien vuosien kuluttua ehkä olla mahdollinen.

https://luonnonihmeitakaikillamausteilla.wordpress.com/2017/09/06/ajan-hidastumista-seka-neutronitahtia/

http://kirjabloggaus.blogspot.fi/p/ajan-hidastumista-seka-neutronitahtia.html

Olemmeko löytäneet uuden Maapallon tai ehkä jopa tarunhohtoisen "Zeta Reticulin" ?

"Maa on elämän kehto, mutta kukaan ei voi jäädä kehtoonsa ikuisesti"

Konstantin Tsiolkovski

Maan kaltainen planeetta aivan meidän lähellämme on varmasti sellainen tiedesensaatio, että siitä tullaan puhumaan hyvin pitkään. Tuollainen 4,7 valovuoden päässä Maasta sijaitseva planeetta on varmasti erittäin houkutteleva matkakohde, koska tuolle etäisyydelle voimme päästä realistisena pidettävällä tekniikalla. Mutta sitten tietenkin meidän pitää varustautua ehkä vieraalta planeetalta tulevaan joko tahalliseen tai tahattomaan uhkaan. Tahaton uhka voisi olla sellainen, että tuosta aurinkokunnasta lentää jotain kappaleita Maahan. Ja jos noissa kappaleissa on oikeanlaiset olosuhteet, niin silloin Maahan saattaisi päätyä esimerkiksi piikuorisia elämänmuotoja, jotka voivat aiheuttaa epidemioita, sekä pahimmassa tapauksessa vaarantaa koko ihmiskunnan.

Tai sitten tuo uhka muodostuu älyllisen lajin määrätietoisesta toiminnasta. Tietenkin tuo laji on oikeastaan vielä pelkkää hypoteesia, mutta voidaan olettaa, että linnunradasta voisi löytyä sivilisaatioita, jotka sitten ovat meitä korkeammalla tasolla, ja ehkä olisivat meitä kohtaan vihamielisiä. Tai sitten tuo laji voisi toimia kuin “Body snatcher”-elokuvan hermoverkko, joka kaappaa isäntänsä hallintaan. Nuo piikuoriset elämänmuodot voisivat olla sellaisia, että päästyään esimerkiksi ihmisen elimistöön, niin ne sitten korvaavat ihmisen hermoston omalla hermotiksellaan, joka levittäytyy isäntänsä elimistöön kuin sienirihma.

Kun tuota 4,5 valovuoden päässä meistä olevaa  maan kaltaista planeettaa ajattelen, niin mietin aina sitä, että onko tuo tarunhohtoinen “Zeta Reticuli” oikeastaan hyvin lähellä meitä oleva tähtijärjestelmä. Jos lähdetään siitä, että esimerkiksi osa UFO-ilmiöistä liittyisi jotenkin tähän järjestelmään, joka on jonkun astronomin nimellä “Zeta Reticuli” merkitsemä, niin silloin tietenkin voidaan miettiä sitä, että onko kyseessä ehkä joku tähti, joka näkyy vain sellaisten ihmisten silmissä, joilla on äärimmäisen hyvä näkö. Tai ehkä sitten kyseessä on joku koealue tai huippusalainen lentokoneiden suunnitteluryhmä, jota kutsutaan peitenimellä “Zeta Reticuli”. Kuitenkin tuollainen maan kaltainen planeetta aivan aurinkomme naapurissa herättää sellaisia ajatuksia, että jos meidän lajimme joskus joutuisi lähtemään Maasta, niin me sitten voisimme muuttaa tuonne planeetalle, jos vain emme kohtaisi mitään älyllistä elämänmuotoa.

Jos oikein pitkälle menemme mietteissä, niin voisi käydä niin, että kohtaamme primitiivisen planeetan, minkä voisimme muuttaa maan kaltaiseksi. Tuollainen planeetan muuttaminen maan kaltaiseksi voisi tapahtua siten, että sen pinta muutetaan ensin laavaksi räjäyttämällä antimateriapommi sen lähellä. Tämän jälkeen tuon planeetan pinnan odotetaan jäähtyvän, ja kun tuon planeetan litosfääri saadaan taas kiinteään tilaan, niin silloin sen pinnalle kylvetään erilaisia bakteereja, joiden avulla saadaan aikaan keinotekoinen kambrikausi, jonka jälkeen voimme sitten siirtää oman planeettamme eläimistön kyseisen planeetan pinnalle. Ainoa asia mitä tuossa operaatiossa vaaditaan on se, että planeetan vesivarat eivät saa lentää avaruuteen, vaan planeetan valtamerten pitää höyrystyä siistiksi kerrokseksi tuon sulaksi laavaksi muutetun planeetan ympärille.

Kyseinen antimateriapommi eli niin sanottu “Tellerin pommi” on melko helppoa valmistaa, eli sen periaate on sellainen, että magneettiseen astiaan suljetaan anti-ioneja, jotka vapautetaan kohdeplaneetan pinnalla. Magneettien tarkoitus on pitää nuo ionit leijumassa niin, että ne eivät kosketa astian seinämiä, jotta ne eivät saa aikaan annihilaatiota, missä koko astia muuttuu enegiaksi. Jos lähdetään siitä, että tuon koneen pitäisi toimia kuin Star Trekissä, missä “maailmanloppukone” ensin kuumensi planeetan pinnan tulikuumaksi, mistä sitten lähti liikkeelle supernopea evoluutio, niin tuollainen väline ei ehkä ole niin mahdoton toteuttaa, kuin miltä ensin vaikuttaa. Kun puhutaan siitä, että kvanttifysiikan mukaan on mahdollista rakentaa sähkövoiman tai muun energian avulla musta aukko, niin tuo silmissä tapahtuva evoluutio voisi johtua siitä, että ensin tuo planeetta ympäröidään mustan aukon vastakappaleella, eli “valkoisella aukolla” missä painovoima muutetaan käänteiseksi.

Koska painovoima aiheuttaa sen, että aika kappaleen pinnalla hidastuu, ja jos painovoima on niin suuri, että kappaleen pinnalla oleva pakonopeus on täsmälleen sama kuin valonnopeus, niin silloin aika kappaleen pinnalla pysähtyy. Jos taas painovoima voidaan muuttaa käänteiseksi, niin silloin kappaleen pinnalla alkaa taas aika nopeutua. Syy miksi fyysikot uskovat pystyvänsä kääntämään painovoiman itsensä peilikuvaksi  eli sellaiseksi, että kappale alkaa hylkiä muita kappaleita johtuu fysiikan perusajatuksesta, jota kutsutaan “suureksi yhtenäisyys teoriaksi”.

Sen mukaan kaikki maailmankaikkeuden perusvoimat eli painovoima, sähkövoima sekä heikko ja vahva ydinvoima, jota myös värivoimaksi kutsutaan ovat itseasiassa saman voiman erilaisia ilmenemismuotoja. Sähkövoimalla eli sähkömagneettisella vuorovaikutuksella on hylkivä ominaisuus, mikä ilmenee siten, että kun magneetin pohjois- tai etelänavat laitetaan toisiaan vasten, niin että samat navat ovat toisiaan kohti, niin silloin magneetit alkavat hylkiä toisiaan. Samoin heikko atomivoima, joka pitää atomien ytimen protoneja sekä neutroneja toisissaan kiinni, ja tuon voiman ilmenemismuoto on radioaktiivinen säteily, jota vapautuu, kun atomien ytimet hajoavat radioaktiivisen hajoamisen yhteydessä.

Vahva atomivoima taas on kvarkkien välillä oleva vuorovaikutus, joka vapautuu annihilaation yhteydessä. Antimaterian ongelma on siinä, että että jos antihiukkanen koskettaa peilikuvaansa, eli antiprotoni koskettaa protonia tai positroni eli antielektroni koskettaa elektronia, niin silloin molemmat hiukkaset muuttuvat energiaksi. Samoin käy myös antineutronin kanssa, joka eroaa neutronista ainoastaan pyörimissuunnan sekä varauksensa ansiosta.

Tuota reaktiota on pyritty selittämään sillä, että noiden hiukkasten sähkövaraus nollaantuu, kun ne kohtaavat toisensa. Ja tuossa kohtaamisessa sitten noiden hiukkasten kvarkit lähtevät syöksymään eri suuntiin.  Koska muillakin luonnon perusvoimista on hylkivä ominaisuus, niin tietenkin myös painovoimalla pitää sellainen olla. Tuosta painovoiman hylkivästä ominaisuudesta ovat kiinnostuneita esimerkiksi Lockheed-Martin “Skunk works”-ryhmät, joiden tarkoitus olisi saada aikaan lentokoneita, jotka voivat lentää äänettömästi. Ja jos planeetan painovoimakenttä voitaisiin muuttaa käänteiseksi, niin silloin alkaisi aika kulua planeetan pinnalla todella nopeasti. Tuolloin tarkkailija näkisi tuon kappaleen pinnalla puiden kasvavan silmissä. Eli tällainen “valkoinen aukko” jossa painovoima muuttuisi käänteiseksi voisi ehkä tulevaisuudessa pelastaa ihmiskunnan. Tuolloin esimerkiksi planeetan muuttaminen Maan kaltaiseksi kävisi muutamassa tunnissa.

Kuitenkin toivotaan hartaasti, että kun lähdemme joskus universumiin etsimään uutta kotia itsellemme, niin silloin saapuisimme primitiivisen planeetan lähelle, missä ei mitään älyllistä elämää olisi. Uuden kodin etsintä tulee ihmiskunnalle eteen silloin, kun Aurinko muuttuu punaiseksi jättiläiseksi, ja paistaa maapallon pinnan elämälle kelpaamattomaksi aavikoksi. Tuolloin on lajimme sitten vaihdettavaa kotiplaneettaa.

Tuolloin tietenkin ideaalista olisi sellainen ajatus, että tuolla planeetalla ei olisi sitten mitään älyllistä elämää. kun lähdemme sitten joskus kohti muita planeettoja, niin meille ei ole muistunut mieleen sellainen asia, että me saatamme olla tuolloin se kehittyneempi sivilisaatio, ja silloin meidän ihmisten on muistettava sellainen asia, että voimme tietenkin kohottaa itsemme tuon ehkä muinaisten babylonialaisten tasolla olevan kansan jumaliksi. Samalla meidän pitää varoa sitä, että ryhdymme tuolla matkalla sitten tukemaan jotain tuon uuden maapallon diktaattoria.  

Tai sitten voimme ihmiskuntana ryhtyä toimimaan tuota kilpailijaa kohtaan samalla tavoin kuin mitä me aikoinamme toimimme esimerkiksi etelä-amerikan intiaaneja kohtaan. Kun kohtaamme vieraan sivilisaation, niin toivotaan sitten että me emme kohtaa oliota, joka on yhtä väkivaltainen kuin me olemme. Tuolloin kuitenkin on edessä hetki, jossa meidän tulevaisuutemme lajina saattaa olla vaakalaudalla, joten sen takia tuon laivaston pitää tarkoin miettiä mitä me tekisimme, jos kohtaisimme vieraan sivilisaation, koska jos jäämme silloin alakynteen, niin seuraukset voivat olla hiukan ikävät.

http://yle.fi/uutiset/3-9095445

http://zetareticuli.webnode.fi

Uuden sukupolven optiikka mahdollistaa planeettojen etsinnän täpläinterfeometrian avulla

Kuvituskuvaa
Kuva I

Täpläinterferometria on tekniikka, jossa tähti peitetään maskilla, ja sitten sen ympäristö saadaan paremmin näkyviin. Ongelma tuo laitteen käytössä sitten on se, että jokaiselle tähdelle on valmistettava oma "täplänsä", eli pieni metallilevy, joka siirretään niin, että se peittää tähden täysin, jotta tutkijat voivat seurata sen ympärillä olevaa kaasu tai pölylevyä, josta voidaan tällöin etsiä planeettoja, jotka näkyvät tihentyminä tuossa kiekossa. Mutta sitten ongelmia aiheuttaa se, että tähti peittää kirkkaudellaan tuon pölykiekon, ja siinä olevat planeetat eivät näin ollen näy teleskoopissa, mutta älykkäällä optiikalla voidaan tuollainen ongelma ratkaista helposti.

Eli tuohon kaukoputken peiliin asennetaan nanoteknologiaa hyödyntävä kerros, joka koostuu pienistä kuulista tai rullista, joiden toinen puoli on musta ja toinen hopeoitu. Kun tuo laite käännetään kohti tähteä, niin silloin osa noista kappaleista kääntyy ympäri, jolloin tuo kohdetähti voidaan peittää hyvin tehokkaasti sekä täsmällisesti tuolla täplällä, mikä on ehdoton edellytys, jotta täpläinterferometriaa voidaan tehokkaasti hyödyntää tuon tähden havainnoinnissa. Tuon nanoteknologian etuna on se, että se ei häiritse teleskoopin muita tehtäviä, kuten syvän taivaan kuvaamista sekä universumin etäisimpien kohteiden etsimistä. Mutta tietenkin tuollaisen teleskoopin kokoa rajoittaa se, että sen peilin rakenne on kompromissi lyhyen ja pitkän polttovälin välillä.

Lyhyen polttovälin teleskooppi on lyhyempi, mutta sen pääpeilistä tulee silloin paksumpi ja painavampi, kun taas pitkän polttovälin teleskooppissa pääpeili on paljon kevyempi, mutta myös peilien valmistamiseen käytettävät materiaalit kehittyvät muidenkin kuin nanotekniikan osalta. Tulevaisuuden teleskoopissa voi peili olla yksinkertaisesti parabolimuotoon valettu metallinpala, jonka päälle on kiinnitetty polymeerikalvo, joka on hopeoitu, niin että siitä muodostuu peilipinta, joka on tietenkin halvempi kuin hiottu lasi, ja jos tuo pinta sitten vaurioituu, niin silloin kyseinen polymeeri voidaan vaihtaa saman tien, ja ehkä tulevaisuudessa kaukoputkien pelit valmistetaan niin, että nuo metallikappaleet päällystetään spraypurkista ruiskutettavalla heijastavalla maalilla, joka voidaan tehdä sellaiseksi, että kun peilin alustaan johdetaan sähköä, niin tuo pinta pysyy siinä kiinni, mutta kun magneeteista katkaistaan virta, niin tuo peilipinta putoaa pois.

Tuolloin pinnan korjaaminen on äärimmäisen helppoa, jos se sattuu vaurioitumaan esimerkiksi ilkivallan tai huolimattomuuden takia. Tuon peilin alusta tehdään siis erittäin kovasta metallista, jotta se ei väänny mekaanisessa rasituksessa, ja se voidaan varustaa myös tehokkaalla jäähdyttimellä, joka tasaa sen lämpötilaa, niin että tuo optinen pinta ei väänny lämpölaajenemisen seurauksena, kun tuo kappale elää lämpötilojen mukaan. Eli teleskooppien pitää aina olla mahdollisimman tasaisessa lämpötilassa, jotta näiden laitteiden herkkä optiikka ei mene piloille, kun niiden valtavat, jopa kymmenmetriset peilit sitten laajenevat, kun lämpötila muuttuu vuorokauden mukaan, ja tuo lämpötilaero sitten rikkoo noiden laitteiden herkät peilit tai pikemminkin muuttaa niiden hiontaa, niin että tuo äärimmäisen tärkeä polttoväli menee piloille.

Tuo on erittäin tärkeää silloin, kun teleskooppi laukaistaan avaruuteen, jolloin sen optiikkaa ei päästä ehkä huoltamaan ollenkaan, koska tuleva avaruuskaukoputki ehkä sijoitetaan jopa Pluton radan ulkopuolelle, ja sinne ei voida noin vain lentää, mutta lähdössä se voi kuitenkin kuumentua, ja silloin sen optiikka voi mennä piloille. Jos teleskooppi sijoitetaan Pluton radan ulkopuolelle, niin silloin sen kyky havainnoida infrapuna-alueita on varmasti parempi kuin lähempänä Aurinkoa olevan teleskoopin. Energiansa  tuo infrapunakaukoputki saisi ydinreaktorista, joka ruokkii sähkövirralla sen tehokasta CCD-lastua, joka havainnoi avaruutta termisen infrapunan avulla. Samoin tehokas kommunikaatiolaitteisto vaatii paljon tehoa. Tuo teleskooppi lähettäisi hankkimansa tiedot maahan laserilla, jotta se voisi mahdollisimman tehokkaasti hyödyntää operointiaikansa, joka ydinvoiman käytöstä huolimatta on rajallinen.

Tähtien välinen viestintä sekä matkustaminen madonreikien sekä WARP-ajon avulla.

Taitelijan näkemys WARP-moottorilla varustetusta luotaimesta
(Kuva I)

Kun ajattelemme matkaa toisiin tähtiin tai planeetoille, niin silloin pitää muistaa se, että tuo matka kestää ikuisuudelta tuntuvan ajan, ja jotta voisimme matkustaa ehkä mahdolliseen Alfa Centaurin järjestelmään, niin meidän pitää tietenkin silloin lähettää matkaan tiedemiehiä. Vaikka me jäädyttäisimme heidät kryogeenisesti tuota matkaa varten, niin silti tuo seikkailu merkitsisi valtavaa henkilökohtaista uhrausta noilta ihmisiltä. Jos voimme rakentaa aluksen, mikä kulkee 50% valon nopeudesta, niin matka Alfa Centauriin ja takaisin kestää 16 vuotta, ja jotta matka ei täysin turha olisi, niin toki tuolla kohdetähdellä pitää olla jonkinlainen aurinkokunta ympärillään. Tuo aurinkokunta on tärkeä siksi, että asteroideja voimme havainnoida myös omassa aurinkokunnassamme. Samoin tuon avaruusaluksen pitäisi jotenkin tankata varastojaan tuossa vieraassa aurinkokunnassa. 

Ja tämä juuri tuo eteen valtavia ongelmia noiden matkalaisten sosiaalisessa elämässä. Eli he sitten olisivat huomattavan osan työelämästään tuolla avaruusmatkalla, ja jos heillä olisi tuolloin lähtövuotena syntynyt lapsia, niin he olisivat nyt tietenkin lopettaneet peruskoulun. Mutta myös tuolla kiertoradalla voi tulla ongelmia, jos alus tankkaa esimerkiksi vettä, joka onkin jonkun tuntemattoman bakteerin saastuttamaa. Eli vaikka aluksen biotunnistin voisi tunnistaa Maapallon päällä olevia bakteereita, niin tuota Alfa Centaurin bakteeria ne eivät ehkä huomaa ollenkaan. Ongelmia tulisi myös noiden tutkijoiden sekä aluksen muun henkilökunnan osaamisesta, joka ei tietenkään mitään kovin matalatasoista voisi olla, eli heidän taitojaan tarvitaan myös Maan pinnalla. Ja toiseksi noiden tutkijoiden valintaan vaikuttavia seikkoja voisi olla myös esimerkiksi molekyylibiologian lisäksi, myös mahdollinen egyptologinen osaaminen, koska tuolta Alfa Centaurin järjestelmästä voidaan löytää myös esimerkiksi humanoidien tukikohta tai jotain heltä jäänyttä artifaktaa kuten kirjoituksia. 

Tietenkin mikäli tuota sivilisaatiota ei löydy, niin tuollainen egyptologinen pätevyys on aivan turhaa, jos ajatellaan aluksen resursseja. Ja tuon ajattelutavan mukaan jokaisella aluksen miehistön jäsenellä pitäisi olla kaksi tehtävää kuten ydinsukellusveneissä menetellään, eli olisi ns. purjehdustehtävä, ja tehtävä mikä noilla ihmisillä on sitten kiertoradalla. Ja tietenkin aluksen päälliköllä pitäisi olla koulutus käsitellä noita ehkä alansa huippumiehiä ja -naisia, jotka saattavat olla hyvin vaikeita ihmisiä. Alfa Centauriin tehtävä matka kuitenkin on sellainen, että sen pystyy ihminen suorittamaan elinikänsä puitteissa. Kun mennään pidemmälle universumiin, niin matka-aika sitten kasvaa valtavasti, ja matka Epsilon Eridaniin vastaavalla aluksella kestäisi 160 vuotta, koska tuohon tähteen on matkaa 40 valovuotta. Tuollaiseen matkaan voidaan lähettää toki kryogeenisesti jäädytetty miehistö, mutta ongelmia tulee siitä, että nuo ihmiset eivät koskaan enää ilmestyisi samojen ihmisten eteen, kuin ne jotka heidät matkaan lähettivät.

Nuo tiedemiehet olisivat alansa parhaita. Miksi ihmisen läsnäolo tuossa tehtävässä on välttämätöntä, johtuu siitä että esimerkiksi automaattisia kojeita on vaikeaa ohjata noin pitkällä matkalla. Samoin noiden alusten pitäisi päästä tuomaan tutkimustuloksiaan takaisin maahan joko digitaalisessa tai materiaalisessa muodossa, tai muuten koko retki on hyödytön. Tuon takaisin tuotavan materiaalin määrä pitäisi olla toki melko suuri, jotta retki olisi jotenkin hyödyllinen. Ja sen sijoittelu voisi olla aluksen ulkopuolella olevissa säilöissä, joissa se ei pääsisi kosketukseen miehistön kanssa, jotta mahdolliset bakteerit eivät pääsisi Maapallolle. Mutta toki tuo alien voisi soluttautua miehistöön hyvin tehokkaasti, nimittäin se voisi virusterapian avulla muuttaa miehistön alieneiksi, ja sähköshokkien avulla muuttaa myös noiden ihmisten ajattelutavan vastaamaan omaansa. Mutta olisiko alien kuitenkaan tahallaan muuten vaarallinen paitsi ehkä heidän sivilisaationsa käyttäisi geeniterapiaa vain kommunikaation helpottamiseen, jotta nuo ehkä hyvin meistä poikkeavat olennot voisivat keskustella aluksen miehistön kanssa. 

Toki tuo matka voidaan tehdä hyvin turvallisesti, nimittäin lähettämällä matkaan luotain, joka kuljettaa mukanaan esimerkiksi lasereilla muodostettua madonreikää. Tuo pieni energiakeskittymä mahdollistaa äärettömän nopean matkan läpi universumin. Ja kun Maan lähelle tehdään samalla esimerkiksi ydirjähteen avulla toinen madonreikä eli keinotekoinen musta aukko, ja noita energiakeskittymiä aletaan vetää toisistaan erilleen, niin tuon energiasäikeen avulla voidaan noille roboteille lähettää ohjaussignaaleja jopa toiselle puolen universumia. Ja tietenkin luotain voi viestiä takaisin tuon äärettömän pienen energiasäikeen avulla. Ongelma tietenkin on luotaimen vaatima lentoaika, mutta sitten kun se on perillä, niin ihmiset voivat viestiä tuon pienen mustan aukon kautta luotaimen kanssa. Tuo luotain voisi tietenkin olla varustettu ns.WARP-ajolla, ja muistuttaa yläkuvan (Kuva I) alusta, missä magnetodynaaminen ajojärjestelmä on renkaan muotoinen, ja mahdollistaa täten universumin plasman imemisen lävitseen, ja tuo tarvittava teho mustan aukon muodostamiseen luodaan renkaan keskelle. Mutta vaikka WARP mahdollistaa valoa nopeamman matkan, niin silti pitää muistaa, että liian nopeasti ei luotainta saa palauttaa takaisin, koska jos se on käynyt Maata muistuttavalla planeetalla, niin silloin Maapalloon kohdentuu valtaisa biologinen uhka, joko bakterologisen tai älyllisen olennon taholta. 

Ja jos esimerkiksi asuttamiseen sopiva planeetta löytyy, niin silloin voidaan aukkoa laajentaa, jotta ihminen voisi matkustaa sen läpi tuonne vieraaseen  planeettajärjestelmään, joka voi olla vaikka Gliese 571 tai Epsilon  Eridani. Mikäli tuolla kohdejärjestelmän planeetoilla on vihamielistä elämää voidaan tuo supersäie katkaista, ja tietenkin tuo luotain pitää steriloida, eli sen alkuperä pitää kätkeä, jotta mahdollinen vihamielinen äly ei meitä sitten voisi tuon luotaimen avulla jäljittää. Ja samalla myös me ehdimme valmistautua mahdolliseen invaasioon toiselta tähdeltä. Mutta toki nuo alienit voivat olla myös ystävällisiä, ja suhtautua meihin uteliaasti. Samoin meidän ihmisten pitää muistaa, että ehkä me olemme se kehittyneempi laji, jos joskus kohtaamme vieraita sivilisaatioita. Tuohon matkaan on vielä kuitenkin aikaa, ja meidän pitää kuitenkin ensin sopia omia kiistojamme ennen kuin voimme tuonne matkalle lähteä. Toivokaamme kuitenkin että me ihmiset sitten pitäisimme yhtä, jos joku humanoidi sattuisi laskeutumaan tänne Maapallolle. Eli tuokin mahdollisuus pitää aina ottaa huomioon, kun mietitään avaruusohjelmia, ja ehkä joskus kohtaamme vielä vertaisemme sivilisaation tuolla kaukana avaruudessa.