Professoreista sekä kirjoittamisesta ja siitä, että mittalaitteiden kehittyminen saattaa muuttaa muuttumattomina pidettyjä suureita radikaalisti

"Don't you mess with traveling stars"

Kun puhutaan professorien suhteesta kirjoihin, niin on toki hienoa, että yliopistoilla on paljon kirjoja, mutta toki voidaan hyvin olettaa, että professorien tehtävän yliopistoissa on tuottaa tietoa, eikä vain kopioida muiden ihmisten kirjoituksia. Jos esimerkiksi Nikolaus Kopernikus olisi aikoinaan tyytynyt vain kopioimaan muiden ihmisten kirjoituksia, niin silloin saattaisi vallitseva näkemys maailmankaikkeudesta olla edelleen sellainen, että Maa olisi kaikkeuden keskipiste. Eli yliopistojen olisi tuotettava tietoa ihan itse, jotta opiskelu niissä tuntuisi mielekkäältä.

Ja tieteellisesti hyväksyttävissä oleva  tieto tietenkin muodostuu havainnoista, joita tehdään kaukoputkilla sekä muilla laitteilla. Samoin noiden havaintojen pitää olla toistuvia ja koejärjestelyjen identtisiä sekä ne pitää tehdä useiden toisistaan riippumattomien toimijoiden toimesta, jotta niistä tulee tieteelliset normit täyttäviä asioita, eli ensin on väittämä, mistä sorvataan teoria, sitten kun teoriaa lähdetään todistamaan oikeaksi tai vääräksi, niin teoriaa seuraa normaalisti konjektuurivaihe, ja jos tuo teoria sitten todistetaan oikeaksi, niin siitä tulee tieteellinen tosiasia.

Toki Kopernikus oli vain yksi modernin maailmankuvan luojista, ja Galileo Galilei, Johannes Kepler sekä moni muukin ihminen on ollut mukana tuossa maailmankuvan työstämisessä, ja tietenkin tieteen sekä tekniikan kehitys muovaa käsitystämme tieteestä sekä sen harjoittamisesta kaiken aikaa. Osa noista miehistä maksoi tuosta asiasta hengellään ja osa taas koki voimakasta pilkkaa ja pannaan julistamisia, mutta nykyään heitä pidetään tieteen harjoittamisen suurina edelläkävijöinä. Ja esimerkiksi mittalaitteiden sekä laskimien kehittyminen saattaa merkitä sitä, että joku suure muuttuu todella paljon, kuten on tapahtunut valon nopeudelle.

Kun puhutaan esimerkiksi Einsteinin suhteellisuusteoriasta, niin silloin kauan sitten tuota teoriaa pidettiin fysiikan huipentumana, mutta myöhemmin on havaittu se, että on olemassa erikoistilanteita, missä tuo valtavan upea kaava, E=mc²:een ei pidäkään paikkaansa. Tarkalleen ottaen noita suhteellisuusteorioita on kaksi, eli toinen teoria on yleinen teoria, jossa olevat merkit merkitsevät sitä, että energia on massa kertaa valon nopeus potenssiin kaksi. Tuo teoria pätee suoraan avaruuteen, ja erityinen suhteellisuusteoria sitten on tehty suurimassaisten kappaleiden lähellä tapahtuvien liikeratojen laskemiseen. Mutta yksi syy siihen, miksi Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria ei pidä paikkaansa on sellainen, että hänen elinaikanaan ei valon nopeutta voitu mitata tarpeeksi tarkasti.

Ja nykyään valon nopeutta ei enää pidetä vakiona, vaan on havaittu sellainen asia, että painovoima taivuttaa valoa, sekä myös mittalaitteiden kehittyminen muuttaa tuon suureen suuruutta, ja Einsteinin aikaan varmaan oletettiin, että valon nopeus olisi tasan 300 000 km/s, mutta nykyään valonnopeus on 299 792 458 m/s. Tarkalleen sanottuna valonnopeus on tuon suureen nimi, ja erikseen kirjoitettuna sanat  valon nopeus taas tarkoittaa fotonin nopeutta kullakin hetkellä. Ja nykyisin mittaustekniikka kehittyy valtavan nopeasti, joten tuo suure sitten muuttuu kaiken aikaa, mikä tietenkin muuttaa mittausarvoja sekä niiden verrannollisuutta suhteessa teoreettisiin  eli laskennallisiin tuloksiin. Ja samoin monissa suurta tarkkuutta vaativissa  ei olla otettu huomioon sitä, että valon nopeus tyhjiössä on eri kuin kaasupilvissä, koska tuo ero on merkityksetön esimerkiksi, kun rakennustyömailla määritellään seinän pituutta.

Mutta kun puhutaan jopa miljoonien valovuosien pituisesta muodostumasta, niin silloin tuosta erosta tulee merkityksellinen. Eli vaikka mittausten epätarkkuustekijä olisi vain 0,5 mm luokkaa, jos etäisyys olisi aurinkokuntamme säteen verran, eli tällä tarkoitan etäisyyttä auringosta Plutoon, mutta jos tuo mittavirhe jatkuu saman suuruisena jopa miljoonien valovuosien kokoisissa muodostelmissa kuten galakseissa, niin tuolla virheellä on silloin aivan toinen merkitys. Ja se sitten on tietenkin teoreettisen tieteen ero käytännön työhön nähden. Kun tutkitaan esimerkiksi universumia, niin silloin kohdataan valtavia muodostumia, joiden takia pienikin mittausvirhe voi olla ratkaiseva.

Eikä Einsteinin aikaan myöskään ollut käytössä lasermittauslaitteita eikä atomikelloja, vaan kaikki mittaukset tehtiin mekaanisilla kelloilla sekä kolmiomittausmenetelmällä, mikä tietenkin aiheutti epätarkkuutta tuossa mittauksessa, joka koski putkea, jonka avulla Michelson aikoinaan määritti valon nopeuden. mutta nykyään on myös otettu huomioon sellainen asia, että kun valo syöksyy mustaan aukkoon, niin silloin sen syöksymisnopeus tuohon aukkoon tai suurimassaiseen kohteeseen tapahtuu tuon mustan aukon pakonopeudella. Eli kun Einstein puhui mustista aukoista, niin hän pohti ajatusta siitä, että on olemassa kappale, jonka painovoima on niin valtavan suuri, että valo ei pääse pakoon sen pinnalta, ja toki Newtonin muistiin merkitsemät mekaniikan sekä dynamiikan  lait ovat edelleen voimassa. Joten tuolloin voidaan ajatella, niin että musta aukko syöksee materiaa johonkin, koska jos näin ei käy, niin tuo valtavan voimakkaalla painovoimakentällä varustettu kappale laajenisi loputtomasti.


pimeakronikka.blogspot.fi 

Hindujen sekä buddhalaisten elämänpyörän merkitys nykyiselle tieteelle, eli rinnakkaisen universumin teoria on kehitetty tuon mallin pohjalta

Kun ajatellaan tuota hinduismiin ja buddhismiin olennaisesti kuuluvaa elämänpyörää sekä sielunvaellusta, niin silloin usein tuota asiaa pohditaan vain teologian kannalta. Mutta tuo teologinen käsite on poikinut upean fysikaalisen teorian rinnakkaisista ulottuvuuksista, joiden välillä voisi ihminen matkustaa. Tuo teoria on kuitenkin vielä pelkkä kyseenalainen kirjoitelma, ja ehkä emme koskaan voi sitä todistaa oikeaksi. Kun puhutaan tieteellisen tai siksi katsottavan teorian empiirisestä todistuksesta, niin voidaan sanoa, että tämä teoria on edennyt hypoteesi, eli teoriavaiheesta konjektuurivaiheeseen, jossa sitä yritetään todistaa tieteellisten koesarjojen avulla.

Mutta kun puhutaan siitä, että tuosta konjektuurista syntyy havainto, mikä osoittaa rinnakkaisten universumien olemassaolon, niin silloin saamme ehkä odottaa sitä, että pääsemme lentämään mustaan aukkoon tai supernovan lähelle, jotta saisimme sitten aikaan tarvittavan energialatauksen. Mutta kuten olen sanonut, niin siihen asti olemme tämän teorian kanssa pysähtyneet konjektuurivaiheeseen, missä tuo tiedeyhteisö odottaa todisteita siitä, että saadaan konkreettisia havaintoja siitä, että onko noita viereisiä universumeita olemassa vai ei.

Ja se että sinne saataisiin lähetettyä luotain, joka kulkee valonnopeudella ei tarkoita että matkaan noihin galaksijoukkoihin kuten Abell 2029.ään kestäisi vähempää kuin 1,2 miljardia vuotta. Eli todella pitkästä matka-ajasta on tuolloin kysymys. Ja toiseen maailmankaikkeuteen ei voida matkata matkassa, vaan tarvitaan valtavasti energiaa, jotta alus voisi sitten pudota pois omasta universumistamme, ja siirtyä samalla seuraavaan eli ehkä käänteiseen universumiin. Tuon energian saa alus vasta, jos se lentäisi mustaa aukkoon.

Me emme näet Maapallolla pysty tuottamaan niin paljoa energiaa, että voisimme ampua luotaimen rinnakkaiseen universumiin. Tuota teoriaa kutsutaan nimellä "parelliuniversumi" tai rinnakkaisuniversumi (Parelled universe) teoria. Se perustuu ajatukseen siitä, että on olemassa toinen universumi, joka kuitenkin sijaitsee muussa kuin meidän kolmiulotteisessa maailmassa, eli ehkä jossain viidennessä ulottuvuudessa.

Oikeastaan tuo parelliuniversumia koskeva teoria tarkoittaa sitä, että on olemassa joukko sisäkkäisiä universumeja kuin helmiä helminauhassa, ja niiden välillä voisi matkustaa, jos vain saadaan aikaan tarpeeksi voimakas energiapurkaus, jotta kappale voidaan syöstä toiseen universumiin. Se kuitenkin vaatisi jopa kaikkein optimistisimpienkin arvioiden mukaan supernovan tehon syöttämistä johonkin alukseen, joka ehkä putoaa tuonne rinnakkaiseen maailmankaikkeuteen. Rinnakkainen maailmankaikkeus ei kuitenkaan ole meille mikään turvallinen paikka, koska siellä saattaa olla esimerkiksi vallitsevana aineena antimateria, joka koskettaessaan meidän normaalia ainettamme räjähtää valtavalla voimalla.

Tai oikeastaan molemmat kappaleet muuttuvat energiaksi. Tämä rinnakkaista universumia koskeva teoria on erittäin kyseenalainen, ja sen mahdollinen todistus kuitenkin saattaa jäädä siihen, kun ihmiskunta ensimmäisen kerran kohtaa lähietäisyydeltä supernovan, jonka me saatamme muodostaa joskus peittämällä tähden valtavilla peileillä, jotka sitten heijastavat sen säteilytehon takaisin tähteen. Ja tuo peilipinta voidaan tehdä miljoonien peiliä kuljettavien satelliittien avulla, jotka sitten ajavat yhteen, ja sitten peittävät tuon tähden peilien avulla. Ehkä tulevaisuudessa käytetään tuota tekniikkaa, jos halutaan luoda madonreikiä eli mustien aukkojen muodostamia "pikateitä" läpi universumin. Mutta muuten emme pysty tuottamaan energiatasoa, mikä tuohon operaatioon tarvitaan.

Tuo rinnakkaisen universumin teoria tuo eteen erään hazadin joka ehkä pitäisi mainita. Se liittyy siihen ajatukseen, että maailmankaikkeus on eräänlainen galaksien superjoukkojen superjoukko. Ja jos jostain toisesta universumista kuitenkin etsiytyisi jokin kappale meidän galaksiimme, niin se voi aiheuttaa sellaisen tilananteen, että koko galaksimme voi räjähtää valtavana kvasaarina. Tämä ajatus perustuu siihen, että esimerkiksi noin Jupiterin kokoinen kappale puhdasta antimateriaa syöksyy omaan galaksiimme, niin se voi vapauttaa niin paljon energiaa, että koko galaksi tuhoutuu. Onneksi tällainen törmäys on hyvin pienellä todennäköisyyydellä varustettu asia. Fred Hoyle joskus kirjoitti kirjan siitä, että Linnunradan keskus räjähtäisi kvasaarina, mutta itse en tuota kirjaa nimeltään Inferno, mutta en tiedä puhutaanko siinä antimateriaa olevan kappaleen törmäyksestä toiseen planeettaan.

Antimateriaa olevan planeetan olemassaolo on tietenkin häviävän pieneen todennäköisyyteen perustuva asia, mutta kun ajatellaan sitä, että meidän materiamme on syntynyt tilanteessa, missä universumissa on ollut hiukan enemmän materiaa kuin antimateriaa, ja annihilaation seurauksena sitten jäljellä on vain tätä meidän materiaamme. Ja jos oletetaan että on olemassa toinen universumi, niin siellä tilanne on saattanut olla vastakkainen, eli siellä vallitsevana aineena on antiaine, missä protoni on negatiivisesti varautunut hiukkanen, elektroni on positiivisesti varautunut eli antielektroni on nimeltään positroni, ja antineutroni taas ainoastaan pyörii eri suuntaan kuin antineutroni.

Ja koska kaikilla hiukkasilla on käänteis- tai peilikuvahiukkasensa, niin siten voidaan olettaa että on olemassa myös antimateriasta koostuvia galakseja. Ja jos tuosta oletetusta antimateriagalaksista irtoaa planeetta, joka voi ehkä päätyä linnunrataan, niin silloin tuloksena voisi olla tilanne, missä koko galaksi on vaarassa, koska niin suuri antimateriankappale osuu johonkin planeettaan, niin silloin gravitaatioaallot sekä tähtienvälinen iskuaalto sekä törmaäysessä syntyvä musta aukko tuhoavat varmasti suuren osan linnunradasta. Toki tuon kappaleen torjuminen on melko yksinkertaista, eli sitä päin ajetaan vain meteoriitti, joka sitten saa aikaan annihilaation, mikä tuhoaa sen välittömästi. Mutta kuitenkin tuo operaatio pitää suorittaa erittäin kaukana omasta galaksistamme, jotta emme sitten joudu sen takia vaaraan.

Eli tuon kappaleen tuhoamisen vaikeutena on se, että sen luokse pääseminen on hyvin vaikeaa, ja löytäminen työlästä, koska antimaterian antama spektriviiva on identtinen nomraalin materian kanssa. Mutta toki tuon kappaleen luokse pääseminen on todella vaikeaa, ja oletetaan että avaruudesta tulee noin 20 gramman painoinen antimaterian kappale, joka osuu Maahan, niin silloin voimme sitten sanoa planeetallemme hyvästejä, ja avaruudessa on antimateriaa. Sitä tulee välillä Maahan asti, jolloin tuo antimateria-ionin törmäys voidaan havaita Maassa olevilla sensoreilla. Se että noita hiukkasia tulee maahan on joskus selitetty sellaisella teorialla, että ne ovat peräisin antimateriasta rakentuneiden tähtien räjähdyksestä.

hkimmo.blogspot.fi