Temppeliherrain ritarikunta oli keskiaikainen versio "Blackwater"-yhtiöistä

Temppeliherrain ritarikunta on tunnetuin kaikista sotilaallisista munkkien ylläpitämistä järjestöistä, jollaisia toimi keskiajalla kirkon suojissa. Mutta tietenkin myös muita vastaavia järjestöjä oli olemassa, ja edelleen on olemassa järjestöjä, jotka käyttävät noiden ennen niin pahamaineisten organisaatioiden nimiä, mutta niillä ei varsinaisesti liene mitään yhteistä noiden keskiajan järjestöjen kanssa, jotka miekka kädessä kävivät levittämässä ilosanomaa koko tunnetussa maailmassa.

Nuo sotilaalliset munkkijärjestöt olivat kuitenkin keskiaikainen versio palkkasoturien palveluksia myyvistä yhtiöistä. Esimerkiksi Temppeliherrain kohdalla kyseessä oli eräänlainen keskiaikainen versio “Blackwaterin” kaltaisesta turvallisuusalan yhtiöstä, ja näiden yhtiöiden kautta palkattiin sotilaita tehtäviin, joita kuninkaan ei sopinut teettää omilla ritareillaan. Termi “Temppeliherrain ritarikunta” tarkoittaa oikeasti ritareita, joita voitiin palkata “temppeliherroiksi” kutsuttujen miesten kautta. Syy miksi epäilen noita henkilöitä miehiksi johtuu keskiaikaisesta asenne ilmapiiristä.

Silloin naiset olivat oikeastaan miesten omaisuutta, ja siitä syystä myös temppeliherrat olivat  kaikki miehiä. Kun tuo järjestö sitten aikoinaan kiellettiin Ranskan kuninkaan Filip IV “Kauniin” määräyksestä vuonna 1307, ja Paavi Klemens V sitten tuomitsi tuon järjestön Normandian suurmestarin Jaques De Molayn (1243-1314) poltettavaksi roviolla 1314, kun häntä ensin oli syytetty sodomiasta. Ensin hän tunnusti teon, mutta myöhemmin kiisti tunnustuksen kertoen sen tapahtuneen kidutuksen takia. Sen ehkä joku uskoi, koska Molay oli pidätyksen aikaan 65-vuotias, mikä on nykyään eläkkeelle jäämisen ikäraja. Tuolloin eivät ihmisten elinajat olleet yhtä pitkät kuin nykyään, joten De Molay oli oikeasti tuolloin jo varsin kunnioitettavassa iässä, kun otetaan huomioon sen ajan lääketieteen taso. Esimerkiksi antibiootteja ei tuolloin ollut, ja muutenkaan mitään pieneliöitä ei kukaan edes tiennyt olevan olemassa. Joten sen takia esimerkiksi umpilisäkkeen tulehdus voi aiheuttaa silloin henkilön kuoleman. Filip IV "Kauniin" kutsumanimestä kuulemma tulee se kuuluisa sananlasku "niin kaunis mutta niin tyhmä".

Tuolloin ihmisten keskimääräinen elinikä oli noin 30-vuotta, mikä johtui sekä kulkutaudeista että korkeasta lapsikuolleisuudesta. Sen jälkeen häntä pidettiin seitsemän vuotta vangittuna, kunnes sitten tuo mies käveli kahden avustajana kanssa Ile De Siten saaren kärjessä olevalle roviolle. Syy siihen, että Fip IV “Kaunis” aikoinaan ryhtyi vainoamaan temppeliherroja ei ollut mikään järin ylevä. Se johtui lähinnä siitä, että hän oli lainannut tuolta järjestöltä rahaa, eikä sitten noita lainojaan halunnut maksaa takaisin.

Temppeliherrat ovat muuten keksineet nykyaikaisen pankkitoiminnan, eli jos henkilö halusi matkustaa johonkin toiseen maahan, niin hän saattoi tallettaa kultaa oman kaupunkinsa temppeliherrojen säilöön, minkä jälkeen temppeliherrat sitten kirjoittivat hänelle kuitin, mitä vastaan tuo matkaaja saattoi sitten nostaa määränpäässään vastaavan määrän kultaa tai hopeaa. Ja tietenkin temppeliherroilla oli taulukot, joiden mukaan arvometallien vaihtaminen onnistui, ja nuo ritarit sitten perivät tästä toiminnasta maksun. eli myös hopeisia sekä pronssisia rahoja tarvittiin, koska tietenkin piti kauppiailla olla vaihtorahaa antaa, kun maksu suoritettiin, ja kultarahat olivat niin arvokkaita, että tavallisilla ihmisillä ei ollut vaihtorahaa antaa tuollaisesta kolikosta.

Kuitenkin temppeliherrojen pääasiallinen tulonlähde oli sotilaiden kouluttaminen sekä erilaisten palkkasoturien keikkojen välittäminen, koska kuninkaan ei sopinut itse lähteä kukistamaan kapinoita, koska hänen tehtävänsä oli olla “mukava setä” ja koko kansan isä. Kuitenkin tuo palkkasotureiden palkkaaminen oli täysin saman laitoksen hallinnassa, ja tuolloin temppeliherrat toimivat kuin jonkun romaanin investointipankit. Eli kun henkilö sitten antoi “lahjoituksen” tuolle järjestölle, niin sitten he sanoivat taikasana, mikä oli sellainen, että “he rukoilevat jonkun kapinan loppua”. Sen jälkeen temppeliherrat sanoivat “me rukoilemme kanssasi”, jolloin ritarin saapuivat murskaamaan tuota kapinaa.

Kyseinen järjestely oli tarkoitettu suojelemaan hallitsijan mainetta, jotta hän ei jäisi kiinni esimerkiksi massamurhista. Nykyaikainen versio tästä hyvin kiistellystä järjestöstä olisi tietenkin joku “Blackwaterin” kaltainen palkkasoturien työnvälitystoimisto. Kuitenkin temppeliherrat olivat mestareita valjastamaan Raamatun sekä uskonnon palvelemaan omia tarkoitusperiään. He ottivat lapsia huostaan hyvin varhain, ja sitten nämä kasvatettiin pitämään tuon järjestön tapaa hoitaa asioita kristillisenä sekä oikeana.

Tuolloin tietenkin voidaan sanoa, että jonkin verran nunnia varmasti oli mukana tuossa toiminnassa, vaikka temppeliherrat ulkoistivat kasvatustehtävät johanniitoille, jotka olivat tuolloin eräs toinen sotilaallinen munkkijärjestö. Nuo munkit eivät kuitenkaan olleen mitään kirkonmiehiä vaan puhtaasti ammattisotilaita, joille Raamattu oli vain kilpi, jonka takaa he voivat toimia muita tahoja vastaan. Tuo järjestö rikastui erittäin paljon nimenomaan pankki- sekä sotilaallisen toimintansa takia, mutta kuitenkaan sen ei varmuudella ole tiedetty toimineen vuoden 1314 jälkeen.

Mutta kuitenkin legendat elävät edelleen, ja esimerkiksi “Hitman”-elokuvissa on viittauksia tuohon järjestöön. Ja tietenkin voidaan sanoa, että monet temppeliherrat liittyivät myöhemmin johanniittain sääntökuntaan, joka oli tuolloin toinen hyvin mahtava sotilaallis-uskonnollinen järjestö. Naispuolista johenniittaa eli hospitariaattia kutsutaan karmeliitaksi. Ja tietenkin aina välillä nousee pintaan huhuja, joiden mukaan tuo salaperäinen keskiaikainen aseellisten munkkien järjestö olisi jatkanut noista päivistä lähtien maanalaisena salaisena organisaationa.

Mutta mitään varsinaisia todisteita tästä ei ole. Kuitenkin on olemassa joukko legendoja, joiden mukaan esimerkiksi tarunhohtoinen “Illuminati” olisi oikeasti temppeliherrojen perustama organisaatio, ja että tällä järjestöllä olisi lonkeroita vapaamuurarien parissa. Kuitenkin kyseessä ovat vain huhut, joita perustellaan sillä, että esimerkiksi Ensimmäinen Maailmansota alkoi vähän liian sopivasti, kun ajatellaan sitä, mitä Afrikassa oli tapahtunut. Ja ehkä joku alkoi Casementin Belgian Kongoa koskevien paljastusten jälkeen vaatia tutkimuksia siitä, mitä oli tapahtunut myös muualla kuin  Belgian hallitsemissa osissa Afrikkaa. Eli Leopold II ei ollut euroopan ainoa siirtomaaisäntä, joka riisti omia alueitaan.

Kyseinen mies kuitenkin sopi syntipukiksi sen takia, että hän piti Belgian Kongoa henkilökohtaisena alueenaan, ja tietenkään tuolloin ei kukaan muu kuin Leopold ollut vastuussa siitä, millaisia raakuuksia belgialaisten nimissä tehtiin tuolla kaukaisessa Afrikassa. Samoin Leopoldin Belgia oli mannermaalla heikko siirtomaavalta, josta sekä Britannia että Saksa saattoivat selvitä helposti.

Mutta kuitenkin kun Kongojoen kauhut paljastuivat, niin esimerkiksi Ranska oli toiminut samalla tavalla omissa siirtomaissaan, eikä brittienkään toiminta varmaan aivan valoa kestävää ollut. Joten tuolloin Euroopassa oli tietenkin paljon ihmisiä, joilla oli paljon salattavaa. Vaikka ennen näistä asioista ei oltu puhuttu, niin kuitenkin buurisota aiheutti sen, että myös eurooppalaista verta oli vuodatettu Afrikassa, ja noista Lordi Kitchenerin ja Cecil Rhodesin toimista Etelä-Afrikassa 1880- 1902 varmasti haluttiin tehdä tutkimuksia. Ja varsinkin heidän tapansa kohdella buurimaan siviilejä ei varmaan kovin paljon hyvää sanottavaa ollut.

Tuolloin buurisodassa siviilejä suljettiin “suojeluleireille” tai keskitysleireille, kuten niiden nimi nykyään kuuluu täysin mielivaltaisesti, ja olot noilla leireillä olivat hirvittävät. Buurit olivat hollantilaisia, joten sen vuoksi voitiin olettaa, että brittien otteista haluttiin tehdä tutkimuksia, jotka kuitenkin saivat odottaa, kun suuri sota syttyi vuonna 1914. Tuon jälkeen oli olemassa vain se totuus, mikä palveli voittajien etua. Kuitenkaan mikään ei todista tuon sodan johtuneen kansainvälisestä salaliitosta, vaikka toiset ihmiset sitä väittävät.

Kuitenkin tuon sodan seuraukset näkyvät edelleen Euroopan ja Aasian poliittisessa kentässä, ja tuo vuonna 1914 alkanut Ensimmäinen Maailmansota sekä sitä seurannut Versailles'n rauha merkitsivät sitä, että uuden sodan siemenet kylvettiin taas maahan. Tuolloin luotiin sellainen käsite, kuin sodan sykli, mikä tarkoittaa sitä, että tietyn ajan välein syttyy Euroopassa sota, joka ikään kuin “puhdistaa” sekä yhteneväistää valtioita taas kunnioittamaan johtajiaan. Sota on näet tila, joka oikeuttaa valtion johtoa hyökkäämään poliittisia vastustajiaan vastaan sekä sensuroimaan lehdistöä tai muuten rajoittamaan sananvapautta. Pitkä rauhan jakso tietenkin tuudittaa ihmisiä uskomaan siihen, että diplomatia voittaa, ja silloin voi käydä niin, että tuollaisia hyvin kiusallisia tutkimuksia aletaan tehdä jossain akateemisessa saunaseurassa. Ja kuinka sopimatonta on se, että jotkut ylioppilaat kaivelevat vanhoja arkistoja, kun he voivat olla kiväärit käsissään seisomassa jossain kasarmin edessä.

Tämän takia jonkinlainen kriisi pitäisi saada aikaan, jotta kukaan ei  kertausharjoitusten sijasta  ehtisi tutustua mihinkään muuhun kuin varusmiehen ohjesääntöön, mikä tarkoittaa tietenkin sitä, että mitään yhdentekeviä tutkimuksia tai tekstejä ei tietenkään kukaan ehdi tuolloin julkaista, kun pitää syöksyä läpi nokkospuskan rynnäkkökivääri kädessä. Sen vuoksi kriisit ovat valtion johtajille sekä kirous että siunaus. Kansainvälisten konfliktien avulla voidaan tietenkin valtiota puhdistaa aineksista, jotka eivät sen johtoa miellytä, mutta kuitenkin esimerkiksi ydinaseiden käyttö voi aiheuttaa sen, että myös valtion johtaja kuolee tuossa hyökkäyksessä. Ja sen takia esimerkiksi massatuhoaseita pelätään aivan erityisesti. Ne eivät valikoi uhrejaan, ja kaasua sekä radioaktiivista säteilyä vastaan eivät lahjukset ja lunnaat olleet tehokkaita, ja siksi noita aseita alettiin kehittää 1900-luvun alussa.

Näin oli tarkoitus paitsi surmata vihollisia ja pelottaa heidän johtavaan, niin myös pitää omat joukot kurissa sekä nuhteessa. Syy miksi neutronipommeja kritisoidaan on sama mikä tekee kaasusta sekä bakteereista epähumaanin aseen, jonka käyttö on puhtaasti sotarikos, vaikka sitä käytettäisiin aseellisia joukkoja vastaan. Se jättää rakennukset pystyyn, mutta kuitenkin surmaa ihmiset. Joten se tekee myrkyllisistä kaasuista loistavan mellakan hävittämiseen tarkoitetun välineen jonkun diktaattorin käsiin, ja kaasun etu mikrobeihin nähden on se, että mikrobit voivat aiheuttaa koko maailmaa koskevan epidemian päästessään irti. Ne lisääntyvät itsestään kun taas kaasun määrä pysyy vakiona.

Tämän  vuoksi kaasu ei ole käyttäjälleen  niin vaarallinen väline kuin esimerkiksi ebolavirus, eikä sen valmistaminen vaadi samaa tekniikkaa eli valtavan syviä kaivoksia sekä kilometrien pituisia tehtaita, joissa uraania rikastetaan kuin neutronipommin valmistaminen. Valitsi valtio kumman tien tahansa tuottaakseen ydinaseen täytyy sen ensin louhia maasta uraania. Sitten uraani joko jalostetaan kemiallisesti sekä sentrifugien avulla sellaiseen pitkiä uuteen, että sitä voidaan käyttää pommeissa. Tai sitten valtio voi rakentaa plutonium-pommeja, mutta silloin tarvitaan väliin ydinreaktori, jolla plutoniumin tuotanto tapahtuu pommittamalla uraani 238-isotooppia neutroneilla, jolloin syntyy ydinaseplutoniumia. Uraanipommi taas vaatii valtavan  määrän isotooppi 235:ttä, mikä tekee tuosta aseesta erittäin kalliin. Toki uraanin käsittely on helpompaa kuin plutoniumia, koska se on vähemmän radioaktiivista kuin plutonium. Kuitenkin plutonium taas on helpommin fissioituvaa kuin uraani, joten sitä tarvitaan vähemmän pommiin.

Fuusiopommien laukaisuun vaaditaan pienitehoinen fissiopommi, vaikka laserin käyttöä pommien laukaisuun  on kokeiltu. Kaikkein yksinkertaisin malli noista laserilla laukaistavista vetypommeista olisi ehkä CIWS:n perustuva ase, missä maahan tai toiseen lentokoneeseen sijoitettu laser suunnataan pommiin, ja sitten lämpötila nostetaan ydinfuusion riittävän korkeaksi, jotta ydinfuusio voidaan käynnistää. Tuo laser voi sijaita esimerkiksi maapallon kiertoradalla tai jossain laivassa, mistä se sitten suunnataan peilin kautta kohteeseen.

Ulkoiseen laseriin perustuva laukaisu takaa sen, että laserin teho riittää pommin laukaisemiseen. Tuolloin vetypommi muuttuu pelkäksi litium-säiliöksi, jossa voi olla laite, mikä auttaa laseria kohdistamaan siihen. Tällöin ei laserjärjestelmää tarvitse ahtaa pommin kuoren sisään, vaan se voidaan sijoittaa esimerkiksi pommittajaan tai sen saattohävittäjät voivat laukoa noita pommeja omilla laseraseillaan, joita ollaan jo asettamassa nykyaikaisiin hävittäjiin, jolloin tuolla välineellä voidaan tehdä muutakin kuin vain laukaista vetypommeja. Tuollainen pommi toimisi siis niin, että ensin pommin laskuvarjo aukeaa, ja sitten hävittäjä laukaisee laserin lentäessään poispäin pommista. Laser siis kohdentuu pommissa olevaan kohdistimeen, jolloin se sitten saa säteen suunnattua varmasti siihen, mihin pitääkin.

http://edu.turku.fi/tiimalasi/vaestokasitys.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Temppeliherrain_ritarikunta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jacques_de_Molay

https://fi.wikipedia.org/wiki/Filip_IV_(Ranska)

http://temppeliherrat.webnode.fi

Milloin tulee raja vastaan siinä, kun soluttautujan pitää alkaa puuttua kohteiden toimintaan?

Oletteko koskaan katsonut dokumenttielokuvaa nimeltään ”Deep Cover Man”? Se kertoo FBI:ssä työskentelelevistä soluttautujista, joiden tehtävänä on tunkeutua esimerkiksi Mafian sisäpiiriin, ja urkkia poliisille tietoja siitä, mitä nuo organisoidun rikollisuuden jäsenet suunnittelevat. Noiden miesten tehtävänä on myös asentaa kuuntelulaitteita esimerkiksi rikollispomojen toimistoihin sekä heidän työpajoihinsa. Mutta se varmasti on jäänyt monelta huomaamatta, että ”Deep Cover Man” on samalla myös myytti, jonka tarkoitus on pelottaa rikollisia. 

Kuitenkin tuollaista miestä voidaan käyttää huomaamatta myös rikollisten henkivartijana, eli jonkun mafian miehen vieressä voi kävellä poliisi, joka sitten joutuu turvaamaan häntä tahtomattaan. Eli jos kilpailevan jengin jäsen ampuu hänen lähellään olevia rikollisia, niin silloin hän joutuu vastaamaan tuleen, Ja tämä tilanne voi tulla eteen silloin, jos mafiaan tai rikollisjengiin soluttautuva poliisi käyttää peitteenään esimerkiksi henkivartijan roolia. Se voi sitten aiheuttaa ikäviä tilanteita kaduilla, jos joku sitten päättää suolata tuon jengipomon täyteen reikiä.

Kun puhutaan esimerkiksi poliisin sisäisen tutkinnan harjoittamasta soluttautumisesta, niin silloin tietenkin tulee mieleen eräs kysymys, eli milloin tuollaisen poliisin velvollisuus puuttua toimintaan alkaa, eli milloin tulee raja vastaan siinä, että esimerkiksi väkivaltaisen toverin toimintaan aletaan puuttua erotuskäytännön kautta, jolloin esimerkiksi ison luokan kähmintä jää vähemmälle. Tuolla kähminnällä tarkoitan esimerkiksi huumepoliisin operaatioiden vuotamista rikollisille, ja kuten tiedämme, niin komisario on paljon parempi tiedottaja rikollisille kuin konstaapeli.

Eli kadulle tai kauniimmin sanottuna toiminta-alueelle on laskettu huhuja, että poliisi operoi siellä noiden agenttien välityksellä, ja se varmasti sitten saa aikaan sen, että rikolliset ainakin alkavat varoa puheitaan, koska heidän pöydässään voi istua tuollainen peitetehtävissä toimiva poliisimies. Se että rikolliset eivät pysty tai uskalla käyttää sähköposteja tai puhelimia kommunikaatiossaan tietenkin hidastaa heidän toimintaansa, sekä asettaa nämä henkilöt alttiiksi esimerkiksi kuuntelulle, joka tapahtuu julkisella paikalla.

Kun ihminen seisoo keskellä puistikkoa keskustelemassa kavereidensa kanssa, niin silloin tietenkin heitä voidaan kuvata, mutta monet ihmiset kuvittelevat olevansa turvassa, kun he eivät käytä toimistoja tapaamisissaan, vaan istuvat puiston penkeillä keskustelemassa tulevista liiketoimistaan. Ja nuo ihmiset ovat väärässä, koska heitä voidaan julkisella paikalla tarkkailla erittäin tehokkaasti suuntamikrofonien tai vaatteisiin piilotettujen kuuntelulaitteiden avulla.

 On olemassa kuuntelulaitteita, joita voidaan huomaamattomasti kiinnittää ihmisen vaatteisiin, kun hän kävelee kaduilla, eli niissä on sellainen neula, että sen voi työntää vaikka takkiin. Ja tietenkin nanohyönteiset voivat toimia siten, että ne laskeutuvat henkilön olkapäälle, ja sitten hän kävelee itse toimistoonsa tuollainen ehkä hyttystä muistuttava robotti olkapällään. Toki on kehitetty keinotekoisia torakoita, joissa voi olla vaikka plutonium-peristo, ja noiden jopa vuosien operointiin pystyvien kojeiden rakennusaineena toimii hiilikuitu, joka sitten tekee tuollaisesta keinotekoisesta kovakuoriaisesta aidon näköisen.

Niissä voidaan käyttää suoraan sydämmentahdistimissa käytettäviä paristoja, ja nämä välineet voivat ryömiä ihmisten koteihin, ja suorittaa valvontatehtäviä niiden sisällä. Ne voivat ikään kuin partioida maastossa, ja suorittaa samalla esimerkiksi eläinten laskentaa, mutta kun lainvalvoja sitten tarvitsee niitä, niin he vain ottavat ne komentoonsa. Plutonium-paristo on tietenkin sikäli ongelmallinen, että sen sisältämä radioaktiivinen aine pitää suojata, joten noiden keinotekoisten hyönteisten paikka pitää salata muilta, kuin ydinturvaryhmän hyväksymiltä virkailijoilta. Yksi mielenkiintoisimmista ajatuksista olisi rakentaa keinotekoinen perhonen, jonka siivissä olisi aurinkopaneelit, ja joka sitten voisi suorittaa tarkkailutehtäviä huomaamattomasti.

Vaikka tietenkin tuon laitteen akku välillä tyhjenee, niin aamulla se sitten voi taas saada tarpeeksi aurinkoa, jotta se voisi operoida tehokkaasti, mutta sen toiminta olisi samalaista kuin NASA:n luotainten. Eli illalla tuo aurinkokäyttöinen perhonen laskeutuu paikkaan, missä sitä ei vahingoiteta, ja suuntaa sitten vistintäantenninsa esimerkiksi GSM-toistinasemaan, ja kun aurinko laskee, niin laite sitten menettää sähkötehonsa. Mutta aamulla elektroniikka herää taas henkiin, ja lähettää operaattoreille tiedon siitä, että se on valmiina lentoon.

 Perhonen joka voidaan jäljentää tuollaisen robottiin on Suruvaippa, koska sen siivet ovat mustat, ja kevyt piiaurinkopaneeli on myös musta. Tuon siipiin asennetun aurinkokennon johtimet voidaan tehdä grafiitista tai joustavasta hiilijohtimesta, jolloin sen on huomaamaton. Noita välineitä voidaan käyttää myös salamurhiin, eli ne voivat antaa uhrille kuolettavan pistoksen esimerkiksi risiiniä, jos niiden halutaan niin tekevän. Joten tämän takia noidan välineiden kehittmisestä pitää keskustella. Näet samoilla laitteilla voidaan panttivankitilanteita ratkaista verettömästi, jos tuollainen keinotekoinen ampiainen käy pistämässä uhkaajaan skopalamiinipistoksen.

Kun itse ajattelen näitä välineitä, sekä lainvalvojien ”Deep Cover”-tehtäviä, niin itselleni on joskus tullut sellainen ajatelma, että olisiko niin, että joku olisi joskus vienyt tällaisen tehtävän hiukan pidemmälle kuin mitä olisi pitänyt? Tuolla tarkoitan sitä, että miten tuollainen agentti sitten vakuuttaa mafian miehiä, että hänen lähellään voidaan keskustella vapaasti ilman pelkoa siitä, että hän ryntäisi kertomaan asioista suoraan FBI:lle? Eli miten mafia uskaltaa puhua jonkun ihmisen kuullen esimerkiksi suuren luokan huumebisneksestä tai mahdollisista palkkamurhista, joista seuraa monesti elinkautinen vankeusrangaistus? Jos puhutaan esimerkiksi ”Deep Cover”ista eli ”syvästä peitteestä”, niin olisiko olemassa sellainen kuin ”Dark Cover” eli tumma peitetarina"? Eli soluttautuuko tuollainen agentti ehkä noihin "piireihin" näyttelemällä henkivartijaa? Vai onko hänen peitteensä vielä syvempi?

Olen joskus ajatellut, että käyttääkö joku FBI:n agentti ehkä peiteroolinaan mafian tappajaa, ja jos hän niin tekee, olisi mukavaa tietää kenet hän sitten murhaa, jotta pääsee kuuntelemaan mafian johtajien tarinoita? En usko että kuka hyvänsä on niin luotettava, että mafia keskustelee hänen kuultensa esimerkiksi murhista, joten olen joskus ajatellut sitä, että olisiko FBI tai oikeusministeriö valinnut jonkun toisen mafian murhaajan tuon agettinsa kohteeksi, joka sitten herättää näin luonnollisesti luottamusta muissa gangstereissa. Muistakaa että tällä en tarkoita sitä, että mafia olisi mikään maailmanlaajuinen rikollisjärjestö, jossa olisi miljoonia jäseniä, vaan ”mafian mies” voi tarkoittaa esimerkiksi rikollista, jolla on puku päällään. Eli tuo termi ei enää nykyään tarkoita mitään ”La cosa nostraa” vaan oikeastaan pelkkä hyvin pukeutuva rikollinen voi saada kadulla tittelin ”mafian mies”.

Toisaalta esimerkiksi myös liivejä käyttäviä MC-miehiä sanotaan joskus mafiaksi, koska he ovat ikään kuin salaseura, jossa moottoripyörien lisäksi tehdään muita asioita, jotka eivät valoa siedä. Ja sitten tietenkin joskus pikkupojat ovat sitten laittaneet mafian nimessä lappuja ihmisten postiluukuista sisään, jotta he ovat saaneet sitten periä ”suojelurahaa”. Joissain tapauksissa seurauksena on ollut se, että joku turvallisuusalan yhtiö on lähettänyt noiden rahojen toimitusta varten varatulle paikalle ryhmän hoitamaan tilannetta, ja kuten tiedämme, niin nuo turvallisuusalan yhtiöt eivät ole mitenkään erityisen helläkätisiä otteissaan.

Ja kaikilla niiden työntekijöillä ei ole edes järjestysmieskorttia. Varsinkin turva-alan yhtiöiden peitteellä toimivat palkkasoturiyhtiöt tai kauniimmin sota-alan yritykset eivät ehkä kerro kaikkia menettelytapojaan asiakkailleen, ja tuolloin joku sitten saattaa sitten ottaa esimerkiksi 338 Lapua magnumin, ja ampua tuon rahan hakijan tuollaisella kiikarikiväärillä. Eli kyseessä olisi silloin esimerkiksi jonkun turva-alan yhtiön palveluksessa oleva siivooja, joka sitten hoitelee yhtiön likaisia töitä. Ja noiden yhtiöiden kautta voi esimerkiksi FBI:n palvelukseen siirtynyt kommando hakea itselleen uskottavuutta, jotta hän saisi sitten solmittua kontakteja miehiin, jotka välittävät mafialle töitä.  

Tuollaisia ”hotellisiivoojia” on välillä raahattu esimerkiksi Nevadan oikeusistuimiin, jossa heitä on odottanut todella pitkät vankeustuomiot tai jopa kuolemanselli. Noille sota-alan yhtiöille turva-ala on vain peitetoimi, jolla ne sitten hankkivat aseita sekä muita välineitä, joita niiden palveluksessa olevat sotilaat sitten käyttävät hoitaessaan noita tehtäviä, joita voi olla esimerkiksi Nigerilaisten sotilaiden kouluttaminen, mutta ne voivat pitää sisällään myös taistelu- sekä salamurhatehtäviä, joita tarinoiden mukaan suoritetaan myös Euroopassa sekä USA:ssa.  

Unser Liebe Frau eli rakastettu neitsyt maria

Tämä on siis laulu , joka kertoo palkkasotureista (Liite 1 tekstin lopussa, jos haluatte kuunnella). Se on sävelletty joskus 1500-luvulla, ja kuuluu sarjaan ikiaikojen musiikkia. Palkkasotureiden lauluksi tuo kuitenkin on hiukan erikoinen, ja siitä sitten jotkut ovat saaneet päähänsä, että maanihtien ("Landknecht") joukossa saattoi olla naisia. Toki laukun väitetään kertovan Neitsyt Marian suojelusta, mutta uskon että noilla aikansa kovanaamoilla ei kuitenkaan kovin harras näkemys uskonnosta ollut.  Termi on myös kiertoilmaus, mikä tarkoittaa Neitsyt Mariaa.

Vaikka 1500-luvulla sodat olivat jotenkin hyväksyttävämpiä kuin nykyisin, niin kuitenkin jokin raja niissäkin oli. Eli vaikka kuningas tai keisari saattoi kutsua kansansa aseisiin, niin hän ei sitä mieluusti kuitenkaan tehnyt. Näet aseiden antaminen talonpojille oli hengenvaarallista, koska ensinnäkin silloin kansa saattoi kapinoida. Mutta vaarallista oli myös feodaaliarmeijan kutsuminen aseisiin, koska se saattoi taistella vain 100 päivää, koska peltotyöt piti käydä tekemässä. Joten valtionpäämiehen luottokaarti oli palkkasotureista koostuva joukko, jota kuningas sitten käytti haluamallaan tavalla.

Nuo palkkasoturit saivat yleensä kuninkaan kanssa sovitun korvauksen palveluksistaan, sekä myös osansa valloitettujen kaupunkien kullasta sekä jalokivistä. Mutta kuten tiedämme, niin ostettu uskollisuus rajoittuu usein siihen, että kun noiden sotilaiden palkka on maksettu, niin he sitten lähtevät kotiinsa. Tämän vuoksi jokainen itseään kunnioittava kaupunki piti hallussaan suuria määriä kultaa sekä timantteja, jotta tuo palkkasoturijoukko voitiin lahjoa.

Kuten laulussa sanotaan, niin nämä miehet olivat "köyhiä palkkasotureita", joiden motiivina oli palkan hakeminen. Nämä sotilaat eivät mitään kovin luotettavia olleet, koska kaupungin todelliset aarteet ovat olleet sen arkistot. Noissa arkistoissa oli maininnat siitä, mitä sopimuksia tuo kaupunki oli tehnyt. Samoin kaikkien kaupungin aatelisten sukupuut olivat varmoissa holveissa, ja niistä ilmeni aikoinaan se, että onko tuo kuningas tai keisari oikeastaan edes oikeutettu kruunuunsa.

Eli kuten tiedämme, niin nuo paperit olisivat voineet esimerkiksi aiheuttaa sen, että joku kruunupää olisi menettänyt päänsä, koska hän ei oikeastaan olisikaan ollut oikeutettu kruunuunsa. Samoin kuninkaallinen kirjeenvaihto kaupungin isojen poikien kanssa olisi voinut olla hyvin kiinnostavaa luettavaa. Mutta päästäkseen käsiksi noihin arkistoihin, täytyi 1500-luvun kuninkaan tietenkin valloittaa kaupunki, joka oli valtion asemassa. Jokaisessa kaupungissa oli tuolloin oma lainsäädäntö, ja sen johtajat olivat kuninkaan asemassa kaupunkilaisiin.

Siihen oli hyvä käyttää ulkomaisia palkkasotureita, jotka eivät osanneet lukea noita arkistojen tekstejä. Tuon takia esimerkiksi hugenotit eivät osanneet etsiä temppeliherrojen asiakirjoja, kun he saapuivat pidättämään noita ritareita vuonna 1307. He ryntäsivät luostarin kultavarastoon, ja päästivät nuo miehet pakoon mukanaan aikansa räjähdysherkin arkisto, mistä näkyivät kaikki pappien ja kuninkaallisten luotot sekä muut sitoumukset, jotka he taatusti halusivat salata kansalta.

Liite 1

https://www.youtube.com/watch?v=mJSU0Fzj-BE

charelesfort.blogspot.fi