Miksi lehtiartikkeleissa tai muussa mediassa ilmenevä synkistely on vaarallista?

Synkistely lehtien otsikoissa voi vääristää asioita todella paljon. Eli kun otsikoissa kerrotaan esimerkiksi siitä, kun jollain yhtiöllä menee huonosti, niin se saattaa painaa kyseisen yhtiön osakkeiden hintaa alas, ja tehdä mahdolliseksi sen valtaamisen suorastaan pilkkahinnalla. Samoin synkistelemällä sekä paisuttelemalla erilaisia kriisejä voidaan luoda otollinen ilmapiiri sille, että esimerkiksi reserviläisiä voidaan kutsua aseisiin, ja tuolla tavoin suorittaa esimerkiksi vallan siirto siviilihallitukselta sotilaille. Tuo temppu perustuisi siihen, että ensin aseistetaan keskitason päällystöön kuuluvat henkilöt, jotka sitten ottavat nuo reserviläiset vangeiksi tuolla varuskunnassa kuten Chilessä toimittiin sotilashallituksen astuessa valtaan.

Tuo operaatio ei aivan näin mennyt, vaan ammattisotilaat ottivat tuolloin komennon kyseisessä maassa. Synkistely kuitenkin muokkaa yleistä mielipidettä, ja esimerkiksi jatkuva pelottelu Venäjän sotilaallisella voimalla sekä sillä, että maamme itsenäisyys on jatkuvasti vaarassa luo ikään kuin "oikeutuksen" olla rasisti. Se että naapurina on Venäjä oikeuttaa joidenkin tahojen mielestä siihen, että ulkopolitiikan johtajien arvostelu ei muka ole sallittua. Vaikka presidentti Kekkonen sanoi aikoinaan, että henkilöillä joilla on taipumusta arvostella ulkopolitiikkaa ei ole ulkopoliittista vaikutusvaltaa tai merkitystä, niin itse olen hiukan eri mieltä, koska aina kun tuota kohtaa katson, niin haluan kysyä itseltäni, että miksi presidentti halusi tuolloin ottaa asian puheeksi, jos hänestä ei noilla ihmisillä ole mitään merkitystä hänen harjoittamansa ulkopolitiikan kannalta?

Presidentin on korkeasta asemastaan otettava huomioon myös muut asiaan liittyvät seikat kuin ne, mitä hänen alaisensa tuovat pöytään. Päätöksenteon tueksi tuotettavan tiedon pitää olla oikeaa, vaikka se olisi kuinka epämiellyttävää kuultavaa. Ja kun valtiollisella tasolla tehdään päätöksiä, pitää niiden perustua mahdollisimman laajoin otoksin hankittuun tietoon. Tuo otos voi olla gallup-tutkimus tai tiedustelukoneen kuvaama kaistale vieraan valtion maaperästä tai muuta vastaavaa. Eli jos puhutaan jostain vihollisen taisteluvälineestä, niin yksi kappale noita välineitä ei vielä tarkoita sitä, että ne ovat taisteluun tai tuotantoon kelpaavia malleja. Tukikohtia pitää kuvata laajasti, jotta voidaan selvittää, että onko tuolla valtiolla kyseisiä välineitä varastossa, vai onko kyseessä uniikkikappale, joka kuitenkin voi ratkaista taistelun.

Näet Suomen kaltaisen maan armeijalle mikä tahansa massatuhoaseen aiheuttama tappio voi olla tuhoisa, jos ydinisku kohdistuu suureen joukkojen keskitykseen tai välinevarastoon. Eli kuten tiedämme, niin pieni asevoima kärsii enemmän tappioista kuin suuri, ja muutenkaan suuressa maassa eivät edes suuret tappiot tunnu kovin pahoilta, koska ne kohdistuvat pienempään prosenttiin väestöstä kuin pienen maan armeijaan kohdistuva vastaava tappio.

Brittien tappiot saattoivat parissa taistelussa kohota miljoonaan mieheen, ja pelkästään Gallipolilla siltä kaatui yhtä paljon sotilaita kuin mitä suomella oli jatkosodan armeijassa, nuo sotilaat tulivat Australiasta sekä Uudesta Seelannista, mikä tietenkin auttoi Brittejä kestämään tuon tappion. Eli yhteensä Ensimmäisessä maailmansodassa kaatui 744 000 brittien siirtoarmeijassa ollutta sotilasta, mikä on "vain" noin 2 % maan väestöstä. Eli alla olevasta linkistä olevasta taulukosta löytyvät Ensimmäisen maailmansodan tappiot maakohtaisesti, ja siinä Australia sekä muut valtiot ovat erikseen. (Liite 1) Kuitenkin voidaan sanoa, että jos esimerkiksi meidän johtajamme haluavat kuulla vain valikoivaa tietoa, niin silloin he varmasti tekevät vääriä ratkaisuja, jotka voivat johtaa tuhoisaan tilanteeseen.

Kun puhutaan esimerkiksi Venäjän harjoittamista ilmatilan loukkauksista tai toimista Syyriassa, niin miksi näistä asioista yllättäen on noussut kauhea meteli, kun kuitenkaan en muista Kylmän sodan aikaan ilmatilan loukkaamisista edes koskaan puhutun. Joten miksi vakoilu sekä erityisesti puhelinkuuntelu ja ilmatilan loukkaaminen ovat yllättäen nousseet lehtien pääasiallisiksi uutisiksi. Toki noilla uutisilla voidaan manipuloida markkinoita siten, että jos jatkuvasti hoetaan sitä, että johonkin maahan aiotaan hyökätä, niin silloin sijoittajat saadaan poistumaan tuosta valtiosta. Ja se sitten varmasti ajaa sen talouselämän alas, mikä voi johtaa voimakkaaseen inflaatioon. Tuollainen voimakas inflaatio sai 1920-luvun lopussa aikaan sen, että Saksa ajautui radikaalin oikeiston käsiin, mikä johti sitten Toiseen Maailmansotaan. Eli huonot sosiaaliset olot luovat otolliset olot ääriryhmille sekä heidän kannattajilleen. Ja tuolloin tietenkin on helppoa laittaa sosiaaliset epäkohdat esimerkiksi maassa asuvan vähemmistön niskoille. Tällöin saattaa joku hullu päästä valtaan jossain valtiossa, ja tästä voi eteen tulla hyvin vakava kriisi.

Liite 1 https://en.wikipedia.org/wiki/World_War_I_casualties

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Miksi olemme siirtyneet demokratiaan? Ja miksi demokratia on niin hyvä hallitusmuoto?

"Demokratia ei ehkä ole paras mahdollinen valtiomuoto,
mutta se on paras olemassa olevista valtiomuodoista"
Winston Churchill 

Olemassa olevista valtiomuodoista paras on demokratia, kuten Winston Churchill aikoinaan asian ilmaisi. Ja vaikka kuningasvallan tarkoitus on tehdä jatkuvuutta päätöksenteolle, niin kuitenkin vallanpitäjän vaihdokset tuovat valtioon epäjatkuvuutta. Huoli siitä, että jatkuuko meno valtiossa samana kuin ennen sai ihmiset tuntemaan epävarmuutta, koska jokainen laki saatettiin muuttaa uuden hallitsijan astuessa valtaistuimelleen, ja koska rajattomassa yksinvaltiudessa hallitsijan vaihtuessa lait vaihtuvat, niin silloin varmasti jokainen ihminen pelkäsi henkensä puolesta. Winston Churchill ei ehkä ollut mikään maailman suurin demokraatti, mutta hänen tarkoituksensa oli motivoida ihmisiä taistelemaan saksaa vastaan.

Kun puhutaan siitä, että tullakseen valituksi parlamenttiin pitää ehdokkaan pitää lennokkaita puheita, joissa hän kosiskelee äänestäjiä, niin tuo sitten takaa sen, että tavallisetkin ihmiset saavat tuntea pystyvänsä vaikuttamaan valtion toimintaan. Samoin tietenkin pitää muistaa se, että poliittiset ääriryhmätkin saavat äänensä vaaleissa kuuluviin, mutta kun heidän ajatuksiaan vaikuttamisesta sitten katsotaan tarkemmin, niin vaikka he uhkailevat näyttävästi väkivallalla ihmisiä, niin voidaan kuitenkin sanoa, että noin puoli prosenttia pahoinpitelyistä on sattunut poliittisten ääriliikkeiden toimesta. Ja mukana on tietenkin myös äärivasemmiston tekemät iskut.

Näet se mikä oli käynyt vanhan kuninkaan ollessa vallassa saattoi olla kauhistus uudelle johtajalle, joka sitten tietenkin kansoitti virat omilla miehillään, ja tuolloin saattoi pää pudota harteilta, jos entisen virkamiehen toiminta ei enää uutta majesteettia miellyttänyt. Kun puhutaan siitä, miksi demokratia on paras mahdollinen hallintomuoto, niin silloin usein ei mainita sitä, että demokratia takaa sen, että myös parlamentin vaihtuessa lait pysyvät kutakuinkin samoina, ja se että parlamentaarisessa demokratiassa lainsäädäntö on verraten hidasta, niin se takaa sen, että ihmisillä on siirtymäaika uuteen lakiin.

Eli mikään laki ei tule voimaan aivan yllättäen, vaan siinä pitää sitten suorittaa lain säätämistä koskevat rituaalit, vaikka se ei ehkä olekaan kaikille mieleen. Demokraattisesti valittu parlamentti takaa sen, että valtion toiminta ei ratkaisevasti muutu yhden vaalikauden aikana, vaikka kuinka sitä jotkut haluaisivat. Kun puhutaan epädemokraattisesti valituista johtajista, niin heillä on tietenkin hallitessaan asevoimien tuki takanaan, mutta se ei aivan riitä siihen, että edessä olisi mitenkään pysyvä ratkaisu, koska tuolloin valtion toimintaa voidaan haitata lakoilla sekä muilla vastaavilla toimilla, jotka voidaan kohdistaa esimerkiksi ase- tai ammusteollisuuteen.

Toki joku diktaattori voi sitten toimia kuten Adolf Hitler tai Josif Stalin ja komentaa ihmiset metsätöihin tai kivilouhoksille, mutta voiko hän sitten teettää myös aseita sekä ammuksia orjatyövoimalla, on hiukan toinen asia, kuin se että hän voi teettää metsätöitä tai kiven hakkuuta jollekin ryhmälle vangituttamiaan ihmisiä. Aina voidaan sanoa että nuo kaksi sankaria olivat molemmat saaneet mandaattinsa kansalta, mutta he sitten muuttuivat hyvin ikäviksi tapauksiksi omille kansoilleen. Mutta kun puhutaan demokratian suhteesta rajattomaan yksinvaltiuteen, niin se että kun hallitsijasta tuli vanha, ja hän sattui joskus kuolemaan, niin silloin tilanne oli erittäin vaikea koko kansalle. Nuori kuningas tietenkin takasi iältään vanhoille virkamiehille sekä sotilaille jatkuvuutta, mutta vanha hallitsija oli epävarma tukija nuorille alaisilleen, jotka tarvitsivat nimenomaan hänen henkilökohtaista tukeaan.

Eli tilannetta voidaan kuvailla samalla tavalla kuin sitä, kun 78-vuotias Kekkonen hallitsi Suomea. Vanha kenraalikunta oli tietenkin hänen takanaan, koska hän takasi vakauden, mutta nuorten prikymppisten yliluutnanttien mielestä hän ei varmaan niin pysyvä enää ollutkaan. Kun ajatellaan sitä, että koko lainsäädäntö muuttuisi hallitsijan vaihtuessa, niin se loi moninkertaisen epävarmuuden nuorten upseerien sekä ylipäätään nuorison mieleen. Näet saattoi olla niin, että tuo seuraava kuningas katsoi, että jotkut noista henkilöistä olivat ansainneet kolemantuomion, eli hän saattoi tuomita isänsä käskyt laittomiksi, ja siitä sitten seurasi puhdistuksia virkakunnassa, kun uusi majesteetti sitten kosiskeli ihmisten tukea omille uusille hankkeilleen.

Ja silloin tietenkin oli vanhan virkakunnan väistyttävä, koska he olivat toimineet kuninkaallisen politiikan vastaisesti. Eli vaikka käsky jostain toiminnasta oli tullut edelliseltä majesteetilta, niin seuraava kuningas saattoi nimetä sen laittomaksi. Tai sitten käskyt antanut kuningas itse määräsi tuon onnettoman alaisen mestattavaksi, koska hän sai näin sitten vieritettyä syyn jostain verilöylystä alaisensa päälle, eli hän yksinkertaisesti kiisti antaneensa mitään kyseistä toimenpidettä koskevia käskyjä, ja väitti huikentelevan alaisensa sitten toimineen ominpäin. Ja taas oli suosio taattu, kun tuo onneton päätti päivänsä mestauspaalulla, totellessaan käskyä, jonka hän kuvitteli saavansa kuninkaalta.

hkimmo.blogspot.fi