Lehdistön käyttö painostamiseen sekä yllyttäminen viran viemiseen ovat asioita, joita kukaan ei omalle kohdalle toivo

Mitä tehdään silloin, jos esimerkiksi valtion johtaja jakaa tietoja, jotka on merkitty salaisiksi, ja vahingoittaa kansallista turvallisuutta? Siinä sitten on pulma, jonka ratkaiseminen on erittäin vaikeaa. Presidentti toki on valtion päämiehenä sotilaiden esimies, mutta toki hänenkin olisi kunnioitettava noita salassapitoa koskevia määräyksiä, vaikka hän on sellaisessa asemassa, että kyseisen henkilön arvosteleminen voi saattaa sotilas- tai siviilihenkilön erittäin vaikeaan asemaan. Vaikka presidentti ei saa pidättää ihmisiä lain mukaan, niin kuitenkin välillä huomaan, että joissakin tapauksissa esimerkiksi presidentin toiminnasta negatiiviseen sävyyn kirjoittaneiden henkilöiden on oletettu pitävän vain “päänsä kiinni, koska ei ole hänen asiansa kommentoida esimiestensä toimia”.

Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että on tilanteita, mitä kukaan ei toivo omalle kohdalle sattuvan, ja yksi niistä on julkisuuden käyttö henkilöön kohdistuvaan painostamiseen. Tällaisia tilanteita sitten vielä kärjistetään sillä, että sitä levitetään julkisessa sanassa, mikä tarkoittaa sitä, että presidenttiä ikään kuin yllytetään käyttämään valtaoikeuksiaan alaisiaan kohtaa. Kuitenkin on sanottava, että kaikissa valtioissa on vähän eri käytäntö siitä, miten esimerkiksi poliiseja sekä sotilaita kohdellaan, jos heillä menee presidentin kanssa “sukset ristiin”.

Saattaa olla niin, että esimerkiksi joku tiedustelu- tai poliisijohtajan virka on kaksiosainen. Se tarkoittaa sellaista asiaa, että vaikka kyseiseltä henkilöltä viedään johtajan virka, niin hän silti jää työhön poliisiin tai asevoimiin. Eli tuolloin presidentti vain ei häntä enää tapaa. Mutta kun puhutaan alaiseen kohdistuvasta erotus-oikeudesta, niin tietenkin osassa maita esimerkiksi presidenteillä on tällainen oikeus, mutta silloin kannattaa hiukan miettiä sitä, että kannattaako hänen tuota valtaa käyttää aivan huvikseen? Näet kun puhutaan esimerkiksi muistioista sekä kaiken maailman muista papereista, niin silloin tietenkin niissä pitää olla jonkinlaisia rikkeitä, jotta tuo päätös olisi jotenkin perusteltavissa. Ja nyt sitten tullaan vallankäytön psykologiseen puoleen.

Jokainen asiakirja on valtavan voimakas, jos se on sellaisen henkilön käsissä, joilla jo muutenkin on oikeus erottaa alaisiaan. Se tarkoittaa sitä, että tällainen johtaja varmasti näkee vain sitä, mitä hän haluaa nähdä. Varsinkin jos hän sattuu jotain henkilöä vihaamaan, niin pelkkä väärän värinen solmio riittää silloin alaista koskevan erottamispäätöksen tekemiseen. Ja tietenkin se sitten lisää virkaan kohdistuvaa painetta käyttää valtaa tavalla, mikä on demokratialle vierasta, koska se lisää esimerkiksi julkisen sanan valtaa johtajaan. Yksinvaltiaalle johtajalle on helppo kuiskutella korvaan sellaisia asioita, mitä ei varmasti kukaan oikeasti haluaisi edes olevan totta.

Tuolloin esimiestä painostetaan  lehdistön avulla käyttämään erottamis-oikeuttaan vihjailemalla siitä, että “kenenkään ei tarvitse sietää hankalaa alaistaan”. Ja sitten tietenkin voidaan vähän vihjailla, kenen kanssa ei sitten kannata ryhtyä kaveeraamaan, jotta oma ura ei tuhoutuisi. Kuitenkin voidaan sanoa, että on olemassa sellaisia tapoja toimia, että siinä ei varmaan koskaan olla mietitty ollenkaan, kun aletaan antaa lausuntoja. Kun oikeasti ihminen lähtee tekemään päätöksiä jostain asiasta, niin hänen pitää aina toivoa parasta, mutta varustautua kaikkein pahimpaan. Eli koskaan ei saa luottaa siihen, että kaikki olisi mennyt oikeasti niin kuin on suunniteltu.

Varsinkin liike-elämässä sekä valtionhallinnossa työskentelevän täytyy aina muistaa se, että jos hän kirjoittaa tai puhuu asioista väärällä tavalla, eli yllyttää esimerkiksi väkivaltaan tai muuten sopimattomaan toimintaan, niin silloin eteen tulee sellainen tilanne, että hänen tuttavapiiriinsä kuuluvia henkilöitä sitten saattaa ryhtyä kiinnostamaan hänen työpaikkansa, jolloin he saattavat sitten käydä kuvaamssa noissa tilaisuuksissa, ja laittaa filmejä jakoon, sekä kantelemassa mielestään sopimattomasta käytöksestä vaikkapa toimittajille, jotka sitten laittavat noita mahdollisesti hyvinkin ikäviä film, jotta tuon virkamiehen tai johtajan mainetta saadaan pilattua. Ja sitten tietenkin esimerkiksi tietyissä studioissa olisi hienoa tentata ministereitä ja muita vastaavia henkilöitä sillä, että “mitä mieltä hän tuosta on?”.

Varmasti myös tapausta kommentoidaan lehdistössä sillä tavoin, että siinä ei kokonaisuutta käsitellä ollenkaan, vaan koko ajan esillä on vaikka kaksi sanaa, joilla sitten tehdään suurta politiikkaa. Tällaista näkee välillä muuten oikeussaleissa, kun asianajaja esittelee ihmisen päiväkirjaa todisteena. Siinä saattaa satoja sivujen joukosta olla poimittuna kaksi lausetta, joita sitten hoetaan koko istunnon ajan, ja samalla otetaan sellainen vähän ivallinen ilme kasvoille. Nuo kaksi lausetta varmaan tekevät tuollaisten juristien silmissä jonkun ihmisen psyykkisesti häiriintyneeksi, ja onhan siinä mukavaa sitten hokea fraasia “ettekö ole näin sanonut”. Tuolloin kyse on siitä, että millaista retoriikkaa eli esitystapaa käytetään asian esittämiseen.

Tämän takia itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi oman päiväkirjan voi pitää Internetissä julkisena, jotta muutkin kuin asianajajat sekä psykologit voivat sitä katsoa. Nimittäin monesti käy niin, että siitä sitten kaivetaan kaksi sanaa, joilla revitellään ympäriinsä. Jos asiayhteys missä nuo kaksi sanaa tulisivat sitten esiin, niin silloin saattaa koko asia muuttua. Se kumpi antaa oikeudessa vakuuttavamman kuvan ihmisestä on sitten jokaisen itsensä päätettävissä. Joku kahden kesken kerrottu asia, jota toinen voi sitten väittää keksityksi, vai satoja sivuja julkaistua tekstiä, sen voi jokainen itse päätellä.

Jokaisen ihmisen kirjoituksiin voidaan aina suhtautua kahdella tavalla, joko niitä käsitellään rakentavasti kokonaisuuksina, tai sitten niistä voidaan ottaa käsittelyyn kaksi sanaa, joita levitetään sekä hoetaan ismien tapaan ympäriinsä. Niistä tehdään iskulauseita, joiden tarkoitus on hankkia suosiota kaveripiirissä.  Sitten voidaan kädellä peittää vähän omaa suuta, jotta toinen ei muka huomaisi hymyä, joka johtuu siitä, että toinen on epähuomiossa päästänyt jonkun tuttavansa tai vanhempiensa tuttavan lapsen selkänsä taakse kirjoittaessaan päiväkirjaa.

Siinä sitten voidaan koulun pihalla hankkia suosiota sillä, että hoetaan koulun “primus motorille”, kuinka tyhmä toinen ihminen sitten on, kun vanhempien ystävän lapseen sattui luottamaan. Tuollaista tapaa hankkia tietoja voidaan kyllä kutsua aseman väärinkäytöksi. Eikä mielestäni ole kovin mukavaa jos esimerkiksi joku psykiatri sanoo, että hänellä on vaitiolovelvollisuus, mutta kuitenkin hän sitten luovuttaa potilastaan koskevia tietoja tämän sukulaisille. Tietenkin tuollainen teko on todella upea siltä kannalta ajatellen, että tuolloin voi psykiatri vähän niin kuin työntää päätään pensaaseen.

Mutta tuollainen asia sitten saa aikaan, sen että potilas ei mitään jatkossa halua näille mielenterveyden ammattilaisille kertoa, koska se sitten varmasti on “mukava” yllätys, kun noita asioita aletaan käsitellä illalla ruokapöydässä. Kun puhutaan siitä, mitä varten ihmisillä on vaitiolovelvollisuus, niin se on varten, että noille mielenterveyden tai muiden vastaavien alojen ammattilaisille uskalletaan jotain puhua. Sitä ei olla tarkoitettu siihen, että tuota sanaa käytetään siihen, että ihmisen luottamus petetään silloin, kun henkilökunta niin haluaa tehdä, koska jos tuo temppu sitten kerran tehdään, niin silloin luottamuksen rakentaminen uudelleen on todella vaikeaa.

Tuolloin saattaa käydä niin, että henkilö ei enää haluakaan tehdä mitään yhteistyötä hoitohenkilökunnan kanssa. Ja sitten saattaa hyvinkin tärkeitä asioita jäädä huomaamatta. Kun muutenkin puhutaan vankimielisairaalaan sekä muihin psykiatrisiin laitoksiin sijoitetuista henkilöistä, niin silloin pitää muuten muistaa mainita se, että potilas tai asiakas sitten saattaa opetella mielistelemään henkilökuntaa. Ja se saattaa merkitä sitä, että tuollainen henkilö muuttuu vaaralliseksi. Nimittäin ihminen oppii mallioppimisen kautta sen, mistä psykiatri ikään kuin pitää. Tuolloin sitten saattaa tuollaisesta laitoksesta päästä ulos henkilö, joka on todellisuudessa vaarallinen. Niissä paikoissa kyllä oppii manipuloimaan sekä “hymyilemään” ihmisille, joilla on valtaa.

Vaikka suurin osa näistä ihmisistä on laitoksista päästyään ollut aivan kunnolla, niin aina välillä eteen tulee henkilö, joka sitten komeilee Alibin kansikuvassa. Samoin aina välillä tulee eteen tilanteita, missä kyseinen henkilö on matkustanut esimerkiksi ulkomaille, ja siellä sitten on tapahtua sellaisia asioita, mistä ei kukaan koskaan halua lukea. Näiden asioiden takia kaikista psykiatriaan liittyvistä asioista pitää henkilökunnan osata olla vaiti. Näet sillä estetään sellainen toiminta, missä toisen ihmisen päälle työnnetään omia väkivaltarikoksia. Eli esimerkiksi murhien tekotapa sekä henkilön nimi tai vastaavat asiat ovat aina erittäin tarkan vaitiolovelvollisuuden takana. Eikä noita asioita saa missään tapauksessa levitellä missään, koska aina välillä tulee varmasti eteen tapauksia, missä lapsi on houkutellut uhreja vaikkapa pedofiilivanhemmille. Tuolloin tietenkin asiaa pitää pohtia monialaisessa ryhmässä, missä varmasti ei kukaan saa sitten niitä levitellä.

Samoin maailmalla on ollut tilanteita, missä vain toinen lapsista on saanut selkäänsä. Ja se sitten tietenkin on aiheuttanut sisarusten välille konflikteja. Noita tilanteita on varmasti ollut perheissä, joissa ensin vanhemmat ovat eronneet, ja sitten he ovat perustaneet perheen uusien ihmisten kanssa. Ja kun yhteisiä lapsia on uusien puolisoiden kanssa tullut, niin nämä vanhasta liitosta peräisin olevat lapset saattavat jäädä täysin vaille huomiota, tai joutua molempien perheiden taholta tulevan psyykkisen sekä fyysisen väkivallan uhreiksi, jolloin ihmisen kehitys saattaa kääntyä “ei toivottuun suuntaan”, mistä saamme ehkä lukea lehdistä.

Mutta ihmismieli on raadollinen sekä äärettömän pelottava, ja siksi missään tapauksessa ei saa mitään noiden ihmisten asuinpaikkoja koskevia tietoja ryhtyä jakelemaan, koska joku muu sairas henkilö voi sitten ryhtyä jäljittelemään tuollaisia järkyttäviä asioita. Tässä kirjoituksessa ei muuten puututa mihinkään yksittäiseen tapaukseen, vaan käsitellään asioita, joista on paljon kerrottu sekä kirjoitettu. Vaitiolovelvollisuus on asia, mistä aina välillä keskustellaan, mutta se on tehty suojelemaan ihmisiä mielivallalta. Eli kaikki viittaukset mitä tässä tekstissä on eläviin henkilöihin ovat puhtaasti sattumaa.

https://sites.google.com/view/presidentinpainostaminen/etusivu

http://pressidentinpainostaminen.webnode.fi

Kannibalismi saattoi olla osasyy neandertalinihmisen tuhoon, mutta edes heille se ei ollut ainakaan aluksi jokapäiväistä toimintaa

Kannibalismia on esiintynyt monissa nykyihmistenkin kulttuureissa, kuten esimerkiksi Indonesian tai ainakin itäisen Tyynenmeren saariston alkuasukkaiden sekä Etelä-Amerikan intiaanien kuten atsteekkien sekä ilmeisesti myös mayojen kulttuureihin on kuulunut rituaalinomainen ihmissyönti, jossa soturi on syönyt surmaamansa vihollisen, jotta tuon vihollisen henki tai taistelutaidot siirtyisivät häneen. Tuosta tavasta ei kuitenkaan ole tullut mitään jokapäiväistä huvia näille kansoille, ja esimerkiksi Indonesiassa ihmissyönti on ollut vain päälliköiden oikeus.

Samoin joskus oikeudenkäyntien yhteydessä on noiden kansojen perinteisiin kuulunut rituaalinomainen kannibalismi, eli kun henkilö oli surmannut jonkun perheenjäsenen, niin teloittajana toimi tuon vääryyttä kokeneen perheen edustaja, ja sitten ruumis on syöty ikään kuin halveksivana eleenä tuon vääryyttä kokeneen perheen toimesta. Myöskään esimerkiksi neandertalin ihmisille ei toki ihmissyönti ollut kovin yleistä, mutta tietenkin heidän tapansa käsitellä ruumiita oli hyvin erilainen kuin meillä.

 Eli nuo luolamiehet elivät hyvin ankarissa oloissa, ja saattaa olla niin, että tuo luuydinten syöminen on liittynyt ravinnontarpeeseen. Nuo ankarat olot siis liittyvät jääkauteen, jolloin luonnosta ei löytynyt ravintoa tarpeeksi. Tuolloin tietenkin nuo kuolleet heimon jäsenet käytettiin hyödyksi, mutta tietenkin on arveltu sellaista, että tuo ihmissyönti koski vain päälliköitä, joiden hengen haluttiin siirtyvän muihin heimon jäseniin. Eli se olisi voinut olla kunnioittava ele noilta hänen alamaisiltaan, jotka sitten halusivat muuttua tuon miehen kaltaiseksi, jota he olivat seuranneet koko matkan.

Sen tähden tuon henkilön luuydin otettiin talteen ja syötiin, jotta heimon jäseniin siirtyisi tuon miehen sielun, jonka monien alkuasukkaiden myyttien mukaan asuu ihmisen veressä. Tai noin he varmaan itse olivat tuon tavan perustelleet itselleen. Toki kun ihmisen ruumis kuolee, niin se muuttuu esineeksi, jota voidaan hyödyntää, ja ehkä nuo jääkauden neandertalit tarvitsivat noita luita esimerkiksi keihäisiin ja nuolenkärkiin, koska jos ei piikiveä ollut saatavilla, niin silloin oli tyytyminen muihin kiviin tai luunpaloihin, joista hiottiin keihään ja nuolenkärkiä sekä erityisesti kalastuksessa käytettäviä koukkuja sekä neuloja, millä tehtiin vaatteita saaliseläinten eli erityisesti susien sekä peurojen nahoista. Tuolloin jääkauden keskellä varmasti olot olivat kurjat, eli silloin ei kukaan valittanut siitä, jos sosiaalivirasto jätti tuet maksamatta ennen juhlapäivää. Vaan ihminen eli täysin luonnon armoilla, ja silloin oli tietenkin oltava välineitä, joilla esimerkiksi peuroja tai mitä eläimiä nyt sitten sattuikaan tuolla lumisilla tasangoilla kulkemaan, saatiin kaadettua. Ja koska ravinnon saanti oli erittäin hankalaa, niin tietenkin jotkut alkuihmiset turvautuivat ryöstelyyn, jolloin saatettiin myös omia surmata.

Eli ihminen oli ihmiselle susi, kuten on ollut tapana sanoa. Neandertalin ihmiset olivat hyvin paljon meidän kaltaisiamme, joten tietenkin joskus saattoi noissa yhteisöissä käydä niin, että tunteet kuumenivat, ja sitten piikivestä valmistetut kirveet tai ryhmynuijat heiluivat. Samoin eivät kaikki neandertalit varmaan olleet täysin terveitä, jolloin sitten joku saattoi keksiä mielestään loistavan ajatuksen, millä hän ratkaisee heimonsa ruokaongelmat. Tuon ihmisen toiseksi lähimmän esi-isän suunnaton menestys perustui siihen, että he olivat sosiaalisia ja pitivät toisistaan huolta. Mutta sitten tuli jääkausi, ja Cro-Magnon-ihminen alkoi valloittaa sen alueita, ja tämän uuden ihmisen etu neandertaliin nähden oli rakennustaito sekä myöhemmin kirjoitustaito eli kyky välittää monimutkaisia abstraktioita sukupolvelta toiselle, ilman että kertojan täytyi muistaa kaikki asiat ulkoa.

Kirjoitustaidolla tarkoitetaan tietenkin tässä tapauksessa kuvakirjoitusta, josta vasta myöhemmin kehittyi foneettinen aakkosiin eli helposti omaksuttavissa oleviiin merkkeihin perustuva kirjoitustapa. Kuitenkin neandertalit varmasti olivat maailman valtiaita, kunnes he katosivat maan pinnalta, ja yksi syy tähän saattoi olla kannibalismi, joka sitten sai aikaan sen, että noiden kuolleiden ihmisten sairastamia tauteja siirtyi muihin, ja tietenkin oli varmasti johtajia, jotka teurastivat omia alamaisiaan helpon lihan toivossa.

Se sitten aiheutti eripuraa yhteisöissä, ja johti niiden sisäisen valtataistelun kautta sekasortoon ja koko yhteisön tuhoon, kun kaikki miehet olivat surmanneet toisensa.  Tämä tietenkin on vain ajattelua, eikä siitä mitään todisteita ole. Kuitenkin voi olla niin, että neandertalin ihmisen hävitti maailmasta monien tekijöiden yhteisvaikutus, kuten esimerkiksi väkivalta, ravinnon puute sekä taudit, jotka aiheuttivat neandertalin ihmisten kannan  vähenemiseen sekä geneettisen degeneroitumisen kautta tuon lajin kuoleman. Mutta syy siihen miksi kannibalismia niin harvoin esiintyy eläinmaailmassa, on se, että jos eläin syö omia lajitovereitaan, niin siihen siirtyy helposti niitä tauteja, jotka ovat tehneet tuosta omaan lajiin kuuluneesta saaliista heikomman. Ja tietenkin esimerkiksi leijona joskus surmaa pentujaan, mutta ei se niitä syö.

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/tutkimus-vahvistaa-epailyja-alkuihminen-oli-kannibaali/6245520


pimeakronikka.blogspot.fi