Dronet ovat osoittaneet vaarallisuutensa, kun harrastaja on laskenut sellaisen Brittiläisen lentotukialuksen päälle

HMS Queen Elizabeth

Eräs lennokkien  harrastaja repäisi, ja laski dronen lentotukialus HMS Queen Elizabethin kannelle, ja tuota välinettä ei kuitenkaan huomattu aluksen tehokkaista tutkista huolimatta. Ja tämä kannelle laskettu drone voi olla äärimmäisen vaarallinen, jos se varustetaan esimerkiksi elektron-metallilla ladatulla taistelukärjellä, eli käytännössä kyseessä olisi vaikka maitotölkki, johon on sijoitettu tuota polttotaistelainetta sekä napalmia sidosaineeksi.


Metallisella polttotaisteluaseella boostatun naplamin palaessa syntyvän tulenliekin lämpötila on yli 3500 astetta celsiusta, joka sitten polttaa vähintään tukilaluksen kanteen reiän, tai sitten pahemmassa tapauksessa sulaa metallia putoaa jonkun hävittäjän päälle tai sitten lentotukialuksen katapultteihin tai muihin varusteisiin tulee reikiä, jotka tekevät ne toimintakyvyttömäksi. Kun oikein paljon mielikuvitusta käytetään, niin tietenkin tuollainen nanonapalmilla ladattu drone voidaan ohjata esimerkiksi Nimitz-luokan lentotukialuksen peräluukusta tai lentokonehissistä sisään, jolloin sen lentokannnella saattaa syttyä hyvin vakava tulipalo.

http://www.bbc.com/news/uk-scotland-highlands-islands-40910087

Tuollaisten dronejen käyttö iskussa voi myös sisältää marketista ostetun pienoishelikopterin, jonka sivuilla on asennettu kiväärin luoteja, jotka laukaistaan sähkönallien sekä radio-ohjaimen avulla. Ja tuollaisella välineellä voidaan sitten vahingoittaa lentäjiä, tai tietenkin tulitus voidaan kohdentaa lentokoneiden alla oleviin aseisiin, ja jos tuollainen sytytysluoti osuu esimerkiksi polttoainesäiliöön, niin seurauksena sitten on vähintään koneen tuhoutuminen.


Kun tällaisia asoita tehdään, niin silloin tietenkin  voidaan sanoa, että näitä hyvin ikäviä asioita tekevät lennokkiharrastajat varmasti tuovat päivänvaloon sellaisia asioita, että näiden miljardeja euroja tai dollareita maksavien lentotukialusten tuhoamiseen tai vaurioittamiseen ei tarvita kuin muutamia euroja maksava laite, joka varustetaan oikeilla välineillä. Tietenkin tuollainen drone voidaan ampua alas, mutta se sitten vaatii sitä, että aluksen miehistö on hereillä, ja myös huomaa tuon dronen, joka voi tietenkin vaurioitaa lentokantta tai aluksen tutkalaitteita pudottamalla tuon aseen aluksen elektronisten antennien viereen.

Merivoimien erikoisjoukkojen rooli nykyaikaisessa sodassa

US NAVY SEAL-Ryhmä harjoituksissa
Kuva I

Kun puhutaan esimerkiksi satamia vastaan tehtävistä kommando-operaatioista sekä vihollisen alueelle tapahtuvasta soluttautumisesta, niin merivoimien erikoisjoukkojen rooli tulee varmasti kasvamaan jatkossa. Eli tässä sanoilla "merivoimien erikoisjoukot" tarkoitetaan laivoihin tukeutuvaa tai esimerkiksi paineilmalaitetta liikkumiseen käyttäviä henkilöitä. Eli ilmasta suoraan pudotettavien operaattorien ongelma on siinä, että lentokone voidaan havaita melko helposti.

Mutta jos tuo lentokone lentää muutaman kilometrin päässä rannasta, ja pudottaa miehen laskuvarjolla veteen, josta hän sitten jatkaa paineilmalaitteen sekä sukelluspuvun avulla kohti rantaa, niin tuota miestä ei ehkä sitten niin helposti havaita. Rauhan aikaan tuolla tavoin voidaan melko helposti pudottaa esimerkiksi iskuagentteja maahan, koska esimerkiksi merelle putoavaa laskuvarjoa ei silloin voitaisi havaita ainakaan niin, että tuo laskuvarjomies putoaisi minkään retkiryhmän päälle. Paineilmalaitteiden kehittyminen on tehnyt myös puhtaiden iskuoperaatioiden suorittamisen satamia sekä laivoja vastaan paljon helpommaksi, kuin mitä ne olivat Toisen Maailmansodan aikaan.

Tuolloin ennen sukeltajat saatettiin havaita, kun he operoivat sota-alusten läheisyydessä sekä kiinnittivät pommeja niiden runkoihin. Vanhanaikainen avoin paineilmalaite on sellainen, että nuo taistelusukeltajat saivat meren pinnan kuplimaan, joten heidän toimintansa oli helppo havaita, jos laivojen vahtimiehistöt osasivat noita kuplia etsiä. Ja sitten voitiin satamaan pudottaa syvyyspommeja tai heittää käsikranaatteja, jotta nuo tunkeilijat saatiin pakotettua ylös.

Nykyaikaisten suljettujen paineilmalaitteiden avulla voidaan satamaan soluttautua ilman että pintaan nousee paljastavia kuplia. Suljettu paineilmalaite tarkoittaa sitä, että tuo uloshengitysilma johdetaan joko toiseen säiliöön tai sitä kierrätetään säiliön kautta aktiivihiilisuodattimen läpi. Tuolloin jälkimmäisessä tapauksessa voidaan sukellusaikaa pidentää, mutta kummankin laitteen ollessa kyseessä, on sukeltajilla kyky liikkua ilman paljastavia kuplia, mikä tekee STEALTH-hyökkäyksestä mahdollisen.STEATH-team tarkoittaa muuten myös esimerkiksi siviiliasuissa toimivaa kommandoryhmää, jota on vaikea havaita, ja joka käyttää kommandovälineitä esimerkiksi jengiratsioissa. Stealth ryhmien käyttöä myös kaupunkisodassa tai erikoistilanteissa  joskus kritisoidaan, koska nämä erikoisjoukkojen operaattorit toimivat siviiliasuissa sekä ovat kuitenkin verraten raskaasti aseistettuja, joten tällaisesta tilanteesta on tehty myös tätä toimintamallia kritisoivia artikkeleita.

Tuollainen sukeltajaryhmä sitten voi operoida tuntikausia satamassa ilman, että sitä havaitaan, ellei sitten satamassa ole käytössä moderneja turvallisuusvälineitä kuten kääpiösukellusveneita sekä esimerkiksi hylkeitä, joita seurataan aktiivisesti. Eli tuolloin turvatehtävissä olevat hylkeet on merkitty pannoilla, sekä niiden toimintaa seurataan kaiken aikaa aktiivisesti, Näin noita eläimiä ei sitten vahingoiteta esimerkiksi harppuunoilla, mutta tietenkin niiden käyttö pelkästään on sikäli ongelmallista, että noiden satamien turvajärjestelyhin kuuluvat syvyyspommit tai suuritehoiset äänilaitteet voivat surmata myös nuo eläimet. Sukeltajaryhmän torjunnassa  kaikkein helpoin temppu on se, että sen päälle pudotetaan syvyyspommi, joka surmaa nuo henkilöt. Tai sitten niiden päälle voidaan usuttaa merinorsuja tai muita isokokoisia hylkeitä kuten mursuja, jotka heittävät nuo henkilöt laivojen kansille, mikäli heitä halutaan sitten kuulustella.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Lentävä hangaari AERODYNE ja Dr. Alexander Lippischin suuri visio

AERODYNE
Kuva 1.

Yllä olevassa kuvassa on varmasti maailman oudoimpia lentokoneita, mitä maailma milloinkaan on nähnyt. Kyseessä on Saksalaisen lentokoneinsinööri Dr. Alexander Lippischin (Kuva2) (1894-1976) luonnostelema AERODYNE joka oli oikeastaan monella tavalla erikoinen sekä ajastaan edellä oleva lentokone, jossa ei ollut ollenkaan lentäjää eikä siipiä, vaan konetta pidettiin ilmassa sen takaosasta purkautuvan ilmavirtauksen avulla. Ensimmäiset AERODYNE-koneet valmistettiin Dornierin tehtailla jo 1930-luvulla, ja tuo väline oli oikeastaan pelkkä putki, jonka läpi potkuri puhalsi ilmaa.

Kyseessä oli muuten yksi maailman ensimmäisistä miehittämättömistä lentokoneista, mitä milloinkaan on rakennettu. Tuo tekniikka kehitettiin alun perin lentotukialuksilta operoivia lentokoneita varten, ja koneen siivettömyys ja sen koteloitu potkuriratkaisu olivat todella käyttökelpoisia lentotukialusten rajoitettua tilaa varten, ja esimerkiksi aallot eivät tuolloin tuottaneet samaa ongelmaa, kuin perinteisissä potkurikoneissa, jotka irrotessaan kiinnikkeistään saattoivat rikkoa omat potkurinsa, ja siivettömyys tietenkin teki koneesta muutenkin vähemmän tilaa vievän sekä helpomman valmistaa, eikä se ollut niin herkkä kolhuille.

Dr Alexander Lippisch
(1894-1976)
Kuva 2

Samoin tuo kone oli helpompi ja nopeampi lähettää ilmaan, kuin hävittäjä, jonka siivet kääntyivät sivuun.  Eli niitä ei tarvinnut avata ennen lentoa, mikä teki lentotoiminnasta nopeampaa. Mutta Toinen Maailmansota keskeytti AERODYNE-ohjelman jatkamisen Hitlerin Saksassa. Sodan lopulla Lippisch siirtyi muiden saksalaisten lentokoneasiantuntijoiden kanssa Yhdysvaltoihin OPERATION PAPERCLIP:in yhteydessä, ja tuolla tuo aikansa paras VTOL eli Vertical Take-Off and Landing-asiantuntija sitten jatkoi AERODYNE:n kehitystä, vaikka hän samalla työskenteli muissakin lentokoneohjelmissa.

Mutta myöhemmin AERODYNE:n kehittämistä jatkettiin USA:ssa Collins Aircraft Corporation toimesta, ja tuo epäkonventionaalinen VTOL-kone lensi muutamia kertoja  vuonna 1968. Tilauksen koekoneesta teki Yhdysvaltain laivasto, ja tuon koneen muodon epäillään olevan osa tuota innovaatiota. Eli tuo laivaston käytössä oleva versio oli ilmeisesti muutettavissa niin, että tuon koneen sivuille olisi kiinnitetty suihkumoottorit, ja ilma olisi päästetty syöksymään tuon lentävän hangaarin kuoren lävitse, jolloin sen nopeus olisi voitu nostaa erittäin suureksi. Hangaari oli kuulemma varustettu erityisillä leikkureilla, joilla kaapatusta koneesta olisi leikattu siivet irti, jotta se olisi mahtunut tuon lentävän siivouspakin sisään.

Kyseisen koneen tarkoitus olisi ollut tarinoiden mukaan kaapata muita lentokoneita ilmasta, ja tuo tilaaja olisi ollut ORGANISATION DELTA, jonka tehtäviin kuului myös pudonneiden USA:n tiedustelukoneiden palauttaminen Yhdysvaltoihin, joten tuosta lentävästä putkesta toivottiin ratkaisua esimerkiksi mahdollisesti Neuvostoliittoon loikkaavien hävittäjien palauttamisessa sekä tilanteessa, missä lentokone kaapataan ilmassa. Tuo AERODYNE:n tarkoitus olisi ollut lentää kaapattu kone kiinni, ja siepata se sisälleen. Tämän jälkeen tuo hangaari olisi suljettu niin, että ilma olisi hävinnyt sen sisältä, mikä olisi johtanut kaapatun koneen moottorin välittömään sammumiseen.