Miksi Ilja Janitskin on niin suuri ongelma?

http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/miksi-ilja-janitskin-on-niin-suuri.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/miksi-ilja-janitskin-on-niin-suuri.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/miksi-ilja-janitskin-on-niin-suuri.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/miksi-ilja-janitskin-on-niin-suuri.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/miksi-ilja-janitskin-on-niin-suuri.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/miksi-ilja-janitskin-on-niin-suuri.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/miksi-ilja-janitskin-on-niin-suuri.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/miksi-ilja-janitskin-on-niin-suuri.html

Äiti ja tytär lähes saman ikäisiä: eli alkio pakastettiin 24 vuotta aikaisemmin

Kimmo Huosionmaa


Tänään on tehty sitten historiaa, kun 24 vuotta sitten pakastettu alkio on tullut maailmaan. Tuo vauva on täysin terve, joten tämä pakastus sitten varmasti saa aikaan mieltä kiehtovia ajatuksia siitä, mitä tulevaisuus voisi tuoda tullessaan. Kaikkein erikoisimmissa ajatuksissa voidaan ajatella, että tuollainen ihmisalkio olisi jaettu sen ollessa vielä solu-asteella. Ja toinen noista alkioista olisi laitettu syväjäädytykseen, jolloin voidaan ajatella tilannetta, missä äiti ikään kuin synnyttäisi itsensä.


Tuolloin tiedemiehet siirtäisivät toisen sikiön tämän kaksoissisaren kohtuun, jolloin luodaan sellainen tilanne, mitä kutsutaan itsensä synnyttämiseksi. Tällaisia asioita kaikki maailman filosofit joskus miettivät, joten ehkä tällainen kokeilu on joskus jopa tehty. Tällöin voitaisiin ajatella tilannetta, että joku tiedemies haluaisi tutkia sitä, millainen suhde tällöin voisi kehittyä äidin ja lapsen välille, jos he olisivat sama henkilö, joka on syntynyt sikiön jakamisen seurauksena joskus kauan sitten.


Kun puhutaan hedelmöityshoidoista sekä muista vastaavista asioista, niin kukapa tietää oikeasti, mitä noilla klinikoilla tehdään. Eli tällä tarkoitan että montako kertaa tuollainen sikiö on oikeasti jaettu, varsinkin jos kyseessä olisi ehkä joidenkin huippuluokan tiedemiesten jälkeläinen. Ja millä tuollaista asiaa sitten edes voisi valvoa, koska vaikka poliisi sitten ottaisi sormenjäljet noista henkilöistä, niin missään nimessä ei asialle tuolloin enää voisi tehdä mitään. Tuolloin tietenkin voidaan ajatella esimerkiksi sellaisia Thaimaassa olevia poliklinikoita, joissa mies saa sukupuolenvaihto-leikkauksen tunnin kuluessa, joten varmasti myös sikiön kloonaaminen voisi onnistua. Ja tästä sitten saisi varmasti aikaan sellaisen SciFi-elokuvan, missä joku tiede-setä kloonaisi itsensä.

https://www.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/aiti-ja-alkio-liki-samanikaisia-24-vuotta-sailytyksessa-olleesta-alkiosta-syntyi-terve-tyttovauva/6703214#gs.70BgaFY

https://travellingintimeandspace.wordpress.com/

Never say never again (Mietelmiä kirjoituksista sekä siitä, miten asioista pitäisi ainakin omasta mielestäni puhua)

Kimmo Huosionmaa

Olen monta kertaa sanonut lopettavani nämä kirjoitukset, mutta tässä siis pieni korjaus toiseksi viimeiseen kirjoitukseen, tai miten näitä nyt sitten lasketaan, eli missään nimessä ei mitään päätöksiä saa koskaan tehdä lopullisesti. Älä koskaan sano “ei koskaan”, ja itse asiassa näitä tekstejä jatkossakin tulee myös tänne, joten sen takia tämäkin päivitys on tänne ladattu, mutta aina välillä en viitsi tai halua käyttää omaa Gmail-tai Google-osoitetta, kun kirjaudun koneelle, joten silloin kirjoittelen WordPressiin. Mutta kuten aina ennenkin niin sen piti sitten olla viimeinen kerta kun kirjoittelen tänne. Kuitenkin aina välillä taas mieli muuttuu, joten siksi tähän taas sitten palaan. Eli "palaja takaisin mä sua odotin", kuten laulussa kerran sanottiin.

Kuitenkin kun kirjoittaminen on hauskaa sekä itselleni tärkeä elämään kuuluva asia, niin itse kyllä näitä kirjoituksia haluan tietenkin jatkaa. Se mitä ihminen kirjoittaa on tärkeää sen kokonaiskuvan kannalta, mitä hän muille itsestään antaa. Ja usein ihmisen vihamiesten hänestä antama kuva on jotenkin yksipuolinen. Siinä hoetaan vain sellaista mantraa, mikä muka oikeuttaa tuon henkilön ihmisarvon polkemisen, ja kyseinen asia saattaa olla vain yksi lause, minkä kiusaamisen kohde on joskus sanonut jossain tilanteessa, mikä on jäänyt hänen vihamiehilleen pyörimään heidän päähänsä.

Se että joihinkin teksteihin tulee kommentteja kertoo siitä, että niitä luetaan, joten kiitos kaikille niillekin, jotka ovat niihin jotain negatiivista kirjoittaneet. Kirjoittaminen on hauskaa, vaikka se käsittelee välillä asioita, joita ei ole mukavaa seurata. Mutta kuitenkin tässä sitten voisin sanoa, että varmaan lähes kaikki uutiset maailmassa käsittelevät asioita, jotka eivät ole mitenkään mukavia. Vai voitteko koskaan sanoa, että missään todellisessa lehdistössä käsitellään viikkokausia asioita, jotka ovat positiivisia.

Eli viha ja pelko myyvät, ja lehdissä sitten tietenkin eteen tulee välillä sellaisia tilanteita, että niissä käsitellään asioita vähän liiankin perusteellisesti. Ja kuitenkin noita juttuja luetaan erittäin tarkasti. Mutta kuten olen aina kirjoittanut tai sanonut, niin silloin tällöin voi olla järkevää vaihtaa hiukan ympäristöä, ja kaikille maailman tietokoneilla ei julkaisu-alustoille kannata kirjautua minkään Google-tilin kautta, mutta tässä vaiheessa sitten voin sanoa, että tietenkin myös WordPress on loistava alusta, jos haluaa kirjoitella sellaista, mitä haluaa netissä jakaa.

Kun puhutaan vihasta sekä pelosta, niin tietenkin on asioita, joista ei pitäisi kirjoittaa, ja tietenkin esimerkiksi aseiden muuttaminen on asia, josta ei ehkä kaikkea tarvitse tietää. Mutta tietenkin esimerkiski liittämällä johonkin ampumahiihto-kivääriin kahvan, jolla sen lukkoa vedellään edestakaisin saadaan aseen tulinopeutta kasvatettua. Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että vihalle ja pelolle voidaan tehdä jotain. Jos ihminen saa jonkun kaverin puolustamaan itseään, niin se tietenkin on erittäin hyvä asia, mutta kuitenkin jos ihminen uskaltaa puolustaa itseään niin se on vielä parempi asia.

Kiusaaminen on aina samanlaista oli se sitten koulu- tai työpaikkakiusaamista, ja siihen yleensä kuuluu ihmisen vähätteleminen. Mutta tässä sitten voisin kuitenkin sanoa, että jos kiusaajia kuuntelee vähän tarkemmin, niin silloin voidaan huomauttaa siitä, että he jakavat tietoa kovin yksipuolisesti. Itse en kovin paljon heidän mielipiteitään ymmärrä, koska osa noista repliikeistä, mitä sellaisten ihmisten suusta kuulee eivät merkitse että ihminen olisi jotenkin tyhmä. Vai mitä tyhmää siinä on, jos toinen sanoo tullessaan sadepäivänä sisään huoneeseen “että minä tykkään kävellä ulkona sateessa”.

Että tuollainen sanonta voi olla jonkun mielestä jotenkin tyhmä. Itse olen kuullut vastaavia sanomisia miljoonia kertoja, ja niihin en koskaan ole kiinnittänyt sen kummempaa huomiota. Kunnes eräänä päivänä eräs ihminen kertoi jostain vuosikymmeniä sitten tapahtuneesta asiasta, joka muka leimasi toisen tyhmäksi. Itse kirjoittelen jatkuvasti asioista, jotka eivät niin kamalan normaaleja ole, mutta kukaan ei niistä ole mitään sen suurempia virheitä löytänyt, eli kuten tiedämme niin kiusaaja takertuu yhteen sanaan tai lauseeseen, mikä sitten tekee ihmisestä jotenkin oudon sekä tyhmän.

Samalla kuitenkaan ei ole olemassa mitään suurta kokonaisuutta, millä ihmistä voidaan arvioida. Eli on vain ehkä yksi lause, jota sitten hoetaan sekä toistellaan kuin jotain mantraa. Ja kuten tiedämme, niin jokainen joka on kiusaajan kanssa eri mieltä on jotenkin tyhmä. Kiusaaja ei näet itse kykene mitenkään muodostamaan itsestään mitään kovin realistista kuvaa, vaan hän näkee kaikki muut itsensä alapuolella olevina olentoina.

Samoin kaikki mitä tuollainen jengien kuningas sitten sanoo on ilmeisesti hänestä jotenkin hauskaa, koska itse en nyt aivan yhden lauseen perusteella ryhdy mielipidettä toisista rakentamaan. Eli joskus ihminen voi vaikuttaa ensin karhealta ja mieleen tulee heti  luotaantyöntävä persoona, mutta myöhemmin hän saattaa sitten muuttua mielenkiintoiseksi sekä älykkääksi ihmiseksi, joka ehkä osaa keskustella monista asioista. Mutta kaikilla asioilla on kääntöpuolensa. Tällä tarkoitan sitä, että on paljon ihmisiä, jotka tuovat mieleen oikean maailmaa nähneen henkilön, mutta sitten kun hänen kanssaan keskustellaan, niin saattaa olla niin, että kaukomatkoilla hän on nähnyt vain hotellin tai sitten hän saattaa keskustella vain jostain vaatteista tai ostoksistaan.

Tai sitten tuo karkea henkilö voi osoittautua joksikin vielä pahemmaksi kuin miltä hän vaikuttaa. Kuten olen kirjoittanut monesti, niin se että ihmisillä on huonot sosiaaliset taidot ei tarkoita sitä, että hän ei olisi sosiaalinen. Kun ajatellaan ihmistä, jolla on surkeat sosiaaliset taidot, niin silloin mieleen tulee takavuosien TV-sarja “Nortia”, missä päähenkilö ei omaa mitään todellisia sosiaalisia taitoja, vai mitä pitäisitte ihmisestä, joka on toisen pahoinpidellyt useita kertoja, ja sitten tuomion tullessa, vetoaa  hän siihen, että hän jää silloin ilman jengiään tai että hän joutuu vankilaan. Tuolloin päähenkilö sanoo, että jos minut tuomitaan, niin joudun vankilaan, joten siksi hän pyytää toista ottamaan syyt tekoihinsa päälleen.

Samoin olen muutamia kertoja törmännyt ilmiöön, missä toista vastaan rikkoneet henkilöt henkilöt jatkuvasti hokevat sanaa “me”, kun he ovat toistuvasti pilanneet toisen liiketoimia tai tehneet hänelle muuta vääryyttä esimerkiksi levittämällä valheellista tietoa. Silloin ajatellaan vain sitä, miten paljon “me” joudumme kärsimään, vaikka tuolloin pitää sitten muistaa, että uhria pitäisi tuolloin vähän muistaa. Kuitenkin uhri jää tuolloin täysin huomaamatta, koska tuolloin osataan vain ajatella sitä omaa itseä, joka teki toiselle väärin, ja se sitten on saattanut maksaa uhrille todellisuudessa koko elämän. Tämä koskee erittäin ikävällä tavalla valehtelua sekä väärän tiedon levittämistä, joka saattaa aiheuttaa ihmiselle lopun elämäksi traumoja.

Vai mitä pidätte tapauksista, joissa ihmisen väitetään esimerkiksi myyneen huumeita tai tehneen esimerkiksi lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, kun hän hakee esimerkiksi lastenhoitajan työtä? Siinä voi sitten käydä niin, että tuollainen ihminen leimataan lopun iäkseen, vaikka mitään hän ei olisi tehnyt. Riittää että joku esimies kirjoittaa tuollaisesta asiasta johonkin sähköpostiin, jolloin ihminen sitten leimautuu, ja “juttu lähtee liikkeelle”, jolloin saattaa työpaikka jäädä saamatta. Mutta sitten tietenkin voi käydä niin, että juttu leviää kautta koko Suomen, kun sitä aletaan levitellä ympäri kaiken maailman kokouksien.

Eli vaikka joku olisi puhunut epäilyksestä tai kuulopuheesta, niin kuitenkin joku muu voi ottaa sen puheen todesta, jolloin seuraukset saattavat tuollaisen henkilön kohdalla olla hyvin vakavat. Toisin sanoen hän voi esimerkiksi vaihtaa maata tai ammattia, sekä muuten kohdata syrjimistä. Tällaisen lastenhoitajan työn kohdalla sitten kyse on hyvin ikävästä asiasta, koska tuolloin on kyse kutsumusammatista, jossa ihmisen pitää olla innostunut sekä haluta tehdä työtä lasten kanssa. Ei niin että vastaava henkilö ei muihin töihin soveltuisi tai että hän ei sitten voisi kouluttautua vaikka rakennusinsinööriksi tai sähkömieheksi tai metsuriksi,  mutta kuitenkin on hyvin ikävää, jos hänen tilalleen tulee ihminen, joka ei koe mitään kiinnostusta alaansa kohtaan.

Tuollainen asioiden levittely saattaa aiheuttaa sen, että uhri ei koskaan saa liiketoimia  pyörimään, koska hänen kanssaan ei haluta tehdä sopimuksia, koska hänen menneisyytensä ei muka sitten ole sopiva yrittäjälle. Eli siinä sitten menee vain toisen elämä pilalle, mutta mitään se ei tietenkään muille merkitse. Kuitenkin kunnianloukkaukseen sekä väärän tiedon levittämiseen suhtaudutaan maassamme jotenkin kevyesti. Se että ihmisestä kerrotaan siihen sävyyn, että hän on jotenkin rikollinen puolen sivun lööpeissä, ja sitten oikaisu tulee johonkin viitos-sivulle pienellä sivun yläreunaan laitettuun kirjoitukseen ei varmaan kovin miellyttävä tapa korjata väärää tietoa ole.

Miksi esimerkiksi perusteettomaan mediassa tapahtuvaan syyttelyyn ei olla puututtu?

Tämä juuri on avoimen median esiin tuoma ongelma, eli ihmisiä voidaan nimittää rikollisiksi miten huvittaa. Ja tuollainen toiminta kyllä sitten on varmasti kunnianloukkaus sekä oikeudessa rangaistavaa, mutta miksi siitä keskustellaan vasta nyt. Toisin kuin monissa tämän aiheisissa kirjoituksissa on tullut ilmi, niin kuitenkin tällaista virheellistä tietoa on jaettu myös niin sanotuissa valtamedioissa. Eli esimerkiksi ihmisten taustoja on vääristelty sekä oikeudenkäyntejä on uutisoitu yksipuolisesti ihan normaaleissa lehdissä, ja samoin myös juttujen oikaisut ovat olleet todella ikävää luettavaa.


Itse hiukan ihmettelen, että sellaisiin asioihin, kuin perusteettomat vihjailut henkilön rikollisesta menneisyydestä ei olla koskaan ehditty puuttua julkisessa sanassa. Perusteettomat väitteet toisen ihmisen rikollisesta menneisyydestä voivat tuhota hänen elämänsä täysin, ja varsinkin jos se tehdään luotettavana pidetyn tahon toimesta, niin silloin voi vahinko olla erittäin suuri.


Nimittäin usein pelkästään se että ihminen on joutunut oikeuteen on riittänyt valtavien otsikoiden tekemiseen, joissa "moninkertainen rikollinen" on tehnyt sitä sun tätä". Ja sitten kun tuo oikeudenkäynti on vesittynyt esimerkiksi todisteiden puutteeseen, niin oikaisu on tehty hyvin pieneksi palstaksi jonnekin lehden sisäsivuille, ja samalla on vielä ikään kuin vihjailtu siihen, millaisia "suhteita tällä toimittajalla nyt sitten oikeastaan onkaan". Monissa tuollaisissa lehtijutuissa sitten on myös käytetty sanaa "liikemies" ikään kuin jonain halventavana terminä, millä on viitattu suhteisiin järjestäytyneeseen rikollisuuteen.


Myös noiden rikosjuttujen tekeminen on ollut vähän erikoista, kun niihin on kirjoitettu kuuden kuukauden vankeustuomion sijasta 180 vuorokauden vankeustuomio, eikä myöskään monesti olla edes kerrottu, mistä rikoksesta tuo tuomio on tullut, eli on vain väitetty, että henkilöllä on takanaan "useita rikoksia". Kun puhutaan siitä, että joku sosiaalisessa mediassa sitten väittää ihmistä pedofiiliksi, niin se ei ole ollenkaan niin vahingollista, kuin jos tämä tapahtuisi niin sanotussa "luotettavassa mediassa". Siinä sitten varmasti joku voisi tällaista vaikka uskoakin. Kun puhutaan tiedon jakamisesta sekä viranomaistoiminnasta, niin osittain väärinkäsitysten välttämiseksi sekä ihmisten maineen pelastamiseksi on poliiseilla sekä syyttäjillä kielto olla kommentoimatta mitään rikostapausta, jotta syyttömät eivät joudu kärsimään.


Mutta samalla tietenkin varmistetaan se, että esimerkiksi huumekauppiaat eivät saa noiden lausuntojen kautta varoitusta tulevista ratsioista, tai tietoa siitä että he ovat epäilyksen kohteena. Kaikkein ikävintä näissä erilaisissa ihmisten taustoja koskevissa väittämissä sekä väärien tietojen levittämisessä on se, että niiden takia joku opettaja tai muu aivan rehellinen ihminen on saattanut joutua vaihtamaan koulua tai jopa kotipaikkaa. Kun ihminen joutuu syytteeseen rikoksesta, niin silloin viranomaisilla on velvollisuus todistaa tuo teko, kuten tuomioistuinten toimintaa säätelevässä lainsäädännössä määrätään.


Syyttäjillä on aina toteennäyttövelvollisuus, joten sen takia ennen tuomiota ei ole järkevää jutella asioista esimerkiksi oluttuopin ääressä.   Myös se että jonkun työntekijän on pienellä paikkakunnalla väitetty varastelleen työpaikaltaan, on joskus aiheuttanut sen, että työnantaja on joutunut sitten ottamaan tilalle epäpätevän henkilön, joka ei sitten osannut tehdä tuota työtä. Tuolloin on saattanut olla kyseessä sellainen pakottaminen, missä yrittäjälle on suoraan käyty kertomassa, että hän ei saa esimerkiksi urakoita, jos joku tietty henkilö on hänen palkkalistoillaan. Se sitten varmaan on jonkun mielestä ollut todella upeaa, kun toinen on heitetty ehkä ensimmäisestä työpaikastaan pihalle.


Ja sitten joissakin tapauksissa on vastaan tullut sellainen tilanne, missä ammattikouluissa on alettu väittää, että siellä opiskelevilla pitää olla valmiiksi alakohtaista työkokemusta, ja sitten on toinen hädissään mennyt esimerkiksi eroamaan koulusta. Tuolloin on tietenkin senottu, että "mene opolta kysymään", kun tuollainen "herra tai neiti" kaikkitietävä on päättänyt olla oikeutettu yksityisopetukseen tuossa koulussa. Eli tällaiset henkilöt onnistuvat monesti pilaamaan paljon asioita toisten elämästä. Ja itse kyllä ihmettelen sitä, että sellaisiin väitteisiin, että esimerkiksi "ammattikouluun" valittujen joukossa on ollut virheitä, ei jostain syystä puututa. Jos henkilö saa sitten tiedon hyväksymisestä postiluukusta, niin silloin tietenkin asia on selvä.

https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/pedofiileiksi-ihmisia-facebook-sivuilla-vaittanyt-mies-tuomittiin-ehdolliseen/6510812

https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/

Mitä jos ihmisen elämän koko mediasisältö sekä kaikki hänen hankkimansa tieto koostuu näennäis-mediasta?

Näennäis- tai propaganda-mediaa voidaan pitää sinällään erittäin haitallisena, jos sen sisältö esitetään totena, ja tuo julkaisu kohdennetaan esimerkiksi ala-aste-ikäisiin lapsiin, joiden medialukutaito on vielä kehittymätöntä. Jos esimerkiksi rasistinen tai muuten ihmisvihaan yllyttävä henkilö esiintyy esimerkiksi professorina, ja julkaisee nimenomaan nuorille suunnattua propagandistista materiaalia, niin tällaisella materiaalilla voi olla katastrofaaliset seuraukset noiden nuorten myöhempiä elämänvaiheita ajatellen. Ja mikäli tuo propaganda-materiaali muodostaa ihmisen koko lukemiston sekä muun mediaympäristön, niin että hänellä ei muuta tietoa edes ole, niin silloin hän varmasti alkaa uskoa tuohon elämäntapaan tai aatteeseen niin, että se tunkee läpi koko hänen ajatusmaailmansa.

Tämän takia esimerkiksi lastenkoteja sekä lasten harrasteryhmiä olisi erittäin tarpeellista valvoa, koska siellä voi tapahtua sellaista, mitä kukaan ei halua tapahtuvan. Noissa ryhmissä voi esimerkiksi ohjaaja sanoa, että “sovitaanko että tästä “professorin” käynnistä ei kotona puhuta?”. Ja sitten tuo henkilö marssii sisään alkaen suoltaa suoraa natsipropagandaa, viittaillen joihinkin esimerkiksi muka UCLA:ssa tehtyihin  “tutkimuksiin”, eli omiin itse tekemiinsä teksteihin, joissa lähteenä on käytetty esimerkiksi “Mein Kampfia”.

Tuollainen toiminta sitten saattaa aiheuttaa korjaamattomia vaurioita ihmisen psyykelle, eli jos puhutaan siitä, että ihmistä aletaan nuoresta pitäen kouluttaa tottelemaan sokeasti johtajiaan, niin silloin tilanne voi muuttua hyvin ikäväksi, kuten viimeaikaiset terrori-iskut ovat osoittaneet. Nuo itsemurha-iskujen tekijät ovat käyneet niin sanotun “koraanikoulun”, mikä on oikeastaan Lähi-idän malli tuosta legendaarisesta “werewolf” eli ihmissusi-koulutuksesta. Tuossa koulutuksessa ihmiselle opetetaan jo lapsesta pitäen, että hänen tehtävänsä on palvella johtajaa, joka yleensä perustelee valtansa sillä, että se on hänelle annettu jonkin ylemmän olennon toimesta. Tällaisella tekniikalla esimerkiksi Iranin johtaja Ajatollah Khomeini esitti lapsille, että he pääsevät paratiisiin, jos toimivat miinan tallaajina tuossa Irakin ja Iranin välisessä sodassa 1980-luvun alussa.

Vaikka Saddam Hussein ei ehkä tuosta naapurimaastaan  muuten kovin paljoa pitänyt, niin tuollainen fanatismi sitten tietenkin teki häneen suuren vaikutuksen. Terroristit ovat loistavia välineitä esimerkiksi juuri Saddamin kaltaisten ihmisten käsissä. Hän saattoi teettää noilla henkilöillä poliittisia murhia, jotka sitten perusteltiin kenttätoiminta-ryhmälle esimerkiksi sillä, että noiden jihadistien kohde olisi jotenkin loukannut islamia. Ja kun nämä henkilöt sitten tekivät iskun yhteydessä itsemurhan, niin asia oli sillä selvä. Kukaan ei voisi heitä yhdistää mihinkään valtion johtajaan, joka käytti noita ihmisiä surutta hyväkseen. Syy siihen miksi nuo islamistit ovat niin fanaattisia johtuu siitä, että heillä ei ole mitään muuta kirjaa kuin koraani, ja sitä kautta heille opetetaan, että ainoa oikea tapa elää on vääräuskoisten surmaaminen “pyhässä sodassa”.  Joskus olen myös miettinyt sellaista mahdollisuutta, että joku aivan yksityinen yhtiö alkaisi tuottaa näitä palveluita.

Eli varmasti esimerkiksi Etelä-Amerikan huumeparoneilla olisi käyttöä tällaisella joukolla, joka iskun jälkeen sitten surmaa itsensä, jotta ikäviä todistajia ei jää jäljelle, koska kukaan islamisti ei varmaan esimerkiksi Mafiaa samaista mihinkään uskonnolliseen aatteeseen. Tai toisaalta voidaanhan luodinkestävien liivien pehmusteisiin piilottaa räjähteitä, sekä radiolaukaisin ja kun isku on tehty, niin silloin nuo rynnäkkökiväärimiehet sitten räjäytetään palasiksi, jotta he eivät voisi kertoa mitään työnantajaansa vahingoittavaa tietoa viranomaisille.  Näet aivan kuten muutkin diktaattorit, niin Saddam Hussein rakensi valtansa pelon sekä sokean tottelevaisuutensa varaan. Hänen kemialliset aseensa olivat vain pelote, jolla hallitaan kokonaisia kaupunkeja. Nuo aseet oli jaettu kahteen ryhmään, eli ensin ovat tietenkin “Bulk”-kemikaalit, joista tunnetuimmat ovat syanidi, kloori sekä fosgeeni, joista viimeinen on erittäin voimakas solumyrkky, joka tuhoaa ihmisen keuhkot muutamassa tunnissa.

Toinen ryhmä noita aseita olivat hermokaasut kuten tabuuni, sariini sekä somaani ja myös ehkä VX. Hermokaasu läpäisee kumista suojapukua, joten NBC-taistelu-asun käyttö hermokaasu-hyökkäyksessä on kuitenkin turhaa, ja parhaan suojan tuota asetta vastaan antaa atropiini-niminen kemikaali, jota ruiskutetaan verisuoniin, kun kemiallista hyökkäystä aletaan suorittaa.  Kemiallisen sodankäynnin ihmeisiin kuuluu se,että hermokaasuja vastaan voidaan ihminen ikään kuin rokottaa. Eli ennen iskua otettu atropiini-pistos sitten estää tuon hermomyrkyn vaikutuksen, joten tietenkin hermokaasuja voidaan käyttää niin, että kun vihollisen asemia kohti hyökätään, niin hyökkäävien joukkojen eteen ammutaan hermokaasu-kranaatteja, joilla ei oikeastaan ole minkäänlaista räjähdysvaikutusta. “Bulk”-kemikaalit poikkeavat hermokaasuista siten, että niiden vaikutus kohdistuu lähinnä normaaleihin soluihin, joiden tuho aiheuttaa sitten kuoleman, ja esimerkiksi Fosgeenia on melko helppo valmistaa sulkemalla olkia ilmatiiviiseen astiaan, mihin tuota kemikaalia sitten valmistuu.

Toisin kuin hermokaasun niin “bulk”-kemikaalien kohdalla kaasunaamari eli aktiivihiilisuodatin antaa yhdessä suojapuvun kanssa hyvän suojan tuota kemikaalia vastaan, mutta noiden suojainten käyttö on hyvin epämukavaa, koska ne ovat erittäin kuumia ja niissä on mahdoton tehdä tarpeita. Vaikka hermokaasu on hyvin pahamaineista ainetta, niin toki esimerkiksi syanidi-yhdisteet vaikuttavat erittäin nopeasti ja tehokkaasti. Eikä myöskään fosgeenimyrkytykseltä suojauduta millään atropiinilla. Kemiallisten aseiden valmistaminen sekä käyttö on kiellettyä kansainvälisissä sopimuksissa, joiden mukaan näiden välineiden käyttö on sotarikos. Kuitenkin esimerkiksi hermokaasujen valmistuksessa ei mitään kovin ihmeellisiä aineita tai laitoksia tarvita. Riittää että teurasjätettä laitetaan ilmatiiviisiin astioihin yhdessä mullan kanssa, ja sitten tuo bakteeri alkaa kehittää botuliinia, mikä on maailman voimakkain hermomyrkky.

Kun botuliinia aletaan lämmittää 72 asteeseen ja siihen kaadetaan fosforia, niin syntyy organofosfaattia nimeltään VX, joka on huoneen lämpötilassa väritön neste. Nuo hermomyrkyt ovat sikäli kiehtovia, että pienikin pisara noita kammottavia kemikaaleja veressä aiheuttaa kuoleman muutamassa sekunnissa, ja tietenkin myös botuliinia voidaan sinällään käyttää aseena. Eli silloin tuota kemikaalia sekoitetaan esimerkiksi happoon tai solumyrkkyyn ja ampua esimerkiksi värikuula-aseella kohteeseen. Kun tuo primääri-myrkky tekee kohteen ihoon reiän, niin sitten LD-50 tasoinen hermomyrkky pääsee verenkiertoon. Tai sitten henkilön käsi peitetään haponkestävällä  kalvolla, joka estää hermomyrkyn pääsemisen salamurhaajan elimistöön, ja sitten hän vain yksinkertaisesti kättelee uhrinsa.

Kun puhutaan fanatismista, niin tietenkin terroristeille tuo aineon vähän kaksijakoinen väline, koska he haluavat tekemilleen iskuille näyttävyyttä. Mutta samalla tietenkin nämä tahot haluavat herättää pelkoa, mutta kun puhutaan näistä Lähi-Idän terroristeista, niin heillä tietenkin pitää olla tukijoita, joiden täytyy saada sitten myös omille toiveilleen vastiketta. Samoin noiden tukijoiden pitää kyetä hallitsemaan näitä jihadisteja, jotka usein ennen iskua majailevat jossain vuoristossa olevilla leireillä, ennen kuin he siirtyvät kohde-alueelleen eli Eurooppaan.

Ja tietenkin noiden järjestöjen koulutus-leireihin pitää voida suunnata kaasu-iskuja, koska jos joku kenraali jää noiden ihmisten tukemisesta kiinni, niin hän varmasti joutuisi hirteen. Joten kaikki koulutuksessa käytettävät aseet ja välineet on merkitty varastetuiksi, ja niiden sarjanumerot on poistettu, jotta mikään ei voisi yhdistää tukijoita noihin väkivalta-järjestöihin. Eli kuten tästä voitte päätellä, niin mikään valtio ei suorastaan ole suoraan yhteydessä terroristeihin, vaan nuo järjestöt sopivat koulutuskeskusten perustamisesta jonkun kenraalin tai hänen edustajiensa kanssa. Ja jos nuo leirit sitten havaitaan satelliittien avulla, niin tietenkään kukaan valtio ei tästä halua jäädä kiinni, joten silloin tietenkin tuollainen kaasuisku kannattaa tehdä, koska silloin ei paikalle jää mitään ikäviä todistajia.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

http://naennaismediatayttaapaan.webnode.fi

Suomalaisen korruption ongelma on se, että sen olemassaoloa ei uskalleta myöntää ( Humoristisesti ajatellen voidaan kysyä, että Onko Jari Aarnio Illuminatin vakooja?)

Suomalainen korruptio on sikäli ongelmallinen tutkimuskohde, että sitä koskevaa tietoa on jotenkin vaikeaa saada. Samoin se tekee tuosta tutkimuksesta ongelmallista, että korruptiota ei edes aina myönnetä olevan olemassakaan. Surullinen esimerkki tästä on viime-aikoina mediassa paljon esillä ollut “tapaus Aarnio”, missä poliisi tai tarkemmin sanottuna esimiesasemassa ollut huumepoliisi käytti asemaansa väärin, ja sai siitä sitten tuomion. Kuitenkin median asenne tuota miestä kohtaan oli sellainen, että kaikki se mitä hänen puolustuksensa sanoi ikään kuin vapauttaisi tuon poliisin, ja tässä sitten varmaan joku "uutisvuodon" esiintyjistä keksisi kysyä, "onko Jari Aarnio Illuminatin vakooja", mistä sitten seuraa varmasti naurunremakka

Samoin lehdistön asenne esimerkiksi muitakin virkasuhteensa aikana virheitä virantoimituksessa tai yksityiselämässään tehneitä henkilöitä kohtaan on ollut jotenkin ihmeellinen. Nuo asiat liittyvät usein alkoholin käyttöön virkasuhteessa, eli juopumukseen ja virkamiehelle epäsopivaan käytökseen, ja tällä sitten viittaan tähän “some-majurin” tapaukseen, missä korostettiin sitä, että puolustusvoimien mielestä ensimmäinen rattijuopumus ei ole syy työsuhteen päättämiseen, mikä tietenkin hiukan pisti silmään. Se miten tuo laitos kohtelee tuota henkilöä tietenkin on puolustusvoimien sekä oikeuslaitoksen asia, mutta tietenkin tällainen asia vaikuttaa varmasti tuon upseerin uraan, ja itse kyllä muistelen, että tuossa laitoksessa on äärimmäisen nuiva asenne pienintäkin rikosta kohtaan. Kuitenkin pääosa maamme korruptio-jutuista on varmasti noussut esiin juuri sosiaalisen median ansiosta.

Kun muistellaan esimerkiksi kuuluisaa “Noppa-juttua”, niin silloin kaukaisina aikoina, jolloin tiedonvälitys oli täysin lehtien päätoimittajien käsissä, niin silloin noita juttuja käsiteltiin oikeudessa suljetuin ovin. Nykyään on avoimuus tehnyt myös korruption tutkinnasta erittäin helppoa, koska tutkijan ei tarvitse enää käydä tarjoamassa juttujaan lehteen, vaan hän voi sitten julkaista omia tekstejään ilmaisilla julkaisualustoilla. Tutkimusten julkaiseminen on tietenkin tutkijan oman turvallisuuden kannalta hyvin järkevä asia, koska jos esimerkiksi tutkiva toimittaja kirjoittaa mafiaa koskevia artikkeleita, niin silloin tietenkin mafia voi hänet haluta vaientaa.

Silloin tietenkin poliisin pitää ottaa nuo artikkelit huomioon, jos tuo toimittaja sattuu liukastumaan suihkussa tai syöksymään johonkin rotkoon, kun hän on palannut jostain juttujen keräys-matkalta. Tai ehkä kuitenkaan kukaan poliisi ei halua sitä, että korruptiota tutkinut toimittaja sattuu kuolemaan hänen putkaansa, kun hänet on kadulta noukittu juovuksissa parempaan talteen. Vaikka tuo henkilö ei olisi alkoholia nauttinut ollenkaan, niin häneen tietenkin on voitu injektioneulan avulla pistää viinaa, jotta hänet voidaan noukkia sitten kadulta.

Tässä tulee sitten mieleen sellainen asia, että monesti korruptiota tutkiva henkilö on saanut päälleen ikäviä vihjauksia, kuten sellaisia missä hänen Internetissä käyttämiään salasanoja on levitelty ympäriinsä, ja samalla tuon henkilön sukulaisia on ikään kuin lahjottu asettumaan panttivangeiksi. Mutta kun puhutaan siitä, mikä sitten voi vaikuttaa korruptioon on sellainen asia, että tästä hyvin ongelmallisesta tavasta ryhdytään puhumaan avoimesti. Se että sukulaisten suosimisesta eli nepotismista ja muista vastaavista hyvin ikävistä asioista pitää kyetä keskustelemaan avoimesti. Jos tuomari päättää käsitellä korruptio-juttuja suljetuin ovin, niin se varmasti aiheuttaa vain hallaa kaikille osapuolille, koska silloin tietenkin huhut sekä salaliittoteoriat lähtevät liikkeelle, joten sen takia korruptiota pitää tietenkin käsitellä avoimesti, koska silloin tulee tapausta tarkasteltua kaikilta suunnilta. Se että julkisuudessa leikitään toisen olevan vain joku humpuukia jakeleva pelle ei varmasti sitten käy yksiin sen kanssa, että hänestä tehdään kanteluita puolustusvoimien komentajalle.

Kuitenkin saattaa olla niin, että komisario Aarnio on vain uhri, jolle on ehdotettu sitten esimerkiksi oikeutta yrittäjyyden sekä poliisityön yhdistämiseen.Kyseinen asia tarkoittaa sitä, että valtion virassa oleva henkilö on pyytänyt lupaa toimia vapaa-ajallaan konsulttina. Ja ehkä tuo komisario sitten on nuo hakemukset kirjoittanut oikein, mutta sitten esimies ei ole vastannut “kyllä” tuohon pyyntöön, ja saattaa olla niin, että he ovat Aarniolle sanoneet antavansa luvan tuohon konsulttiyritykseen, mutta sitten on tullut mieleen se, että tuo komisario olisi loistava uhrilammas.  Näet aina välillä tulee eteen sellainen asia, mitä kutsutaan poliittisessa kielenkäytössä ryhtiliikkeen nimellä, ja se tarkoittaa sitä, että korruptiota harjoittavat virastot sitten antavat lehdistölle jonkun uhrin, jonka päälle kaikki paha laitetaan. Tuolloin joku alempi poliisi tai upseeri sitten pidätetään suuren mediakohun saattelemana, ja sitten seuraa uutis-välähdyksiä, joilla sitten osoitetaan, että laitokset kykenevät itse hoitamaan korruptiota koskevat ongelmansa.  

Avoimuus tietenkin tekee varmasti pahaa niiden mielestä, jotka ovat tottuuneet hyssyttelyyn sekä asioiden painamiseen villaisella. Mutta toisaalta se että esimerkiksi Aarnio nostettiin median toimesta ikään kuin esimerkiksi siitä, miten poliisimies saa tehdä mitä häntä sattuu huvittamaan, ja samalla ikään kuin muita ihmisiä vähäteltiin, niin silloin tietenkin voidaan puhua siitä, että media on tuolloin osallistunut jutun peittämisen yritykseen, mikä tunnetaan rikoslaissa nimikkeenä “rikostutkinnan vaikeuttaminen” tai “tutkinnan estäminen”. Tuo on muuten vakava rikos, mikä vaatii aina poliisitutkintaa. Samoin mediassa on esitetty sellaisia käsityksiä, että esimerkiksi tutkijoita saa komentaa poliisipäälliköiden toimesta muihin tehtäviin. Tuollainen toiminta kuitenkin on rikollista, koska se tarkoittaa rikostutkinnan estämistä.

https://sites.google.com/view/suomenilluminati/etusivu

Miksi kirjailijan työhön pitää puuttua kustannustoimittajan toimesta, ja mikä noissa kirjoituksissa sitten häntä muka häiritsee?

Mikä on kustannustoimittajan tai muun luovan kirjoitusnäytteen ohjaajan rooli kirjoittamisessa? Tässä en puhu vain kustannustoimittajista enkä kenestäkään tietystä henkilöstä, vaan myös opinnäytetöiden tarkastajista, joille mikään ei koskaan kelpaa. Eli kirjoitus ei ole suunnattu mitään tiettyä tahoa vastaan, vaan sen tarkoitus on tarkastella kirjoitelmien hyväksyntää yleisesti. Kirjaa voidaan verrata opinnäytetyöhön sikäli, että sen pitää täyttää tietyt kriteerit, ja kuitenkin välillä saan ihmetellä sitä, miten noita töitä ylipäätään hyväksytään? Miksi esimerkiksi jonkun henkilön opinnäytetyön tarkastaja tai ohjaaja vaihdetaan kesken työn?

Yksi kriteereistä on se, että kirja pitää tehdä aina itse. Eli mitään plagiointia sekä kopiointia ei siinä prosessissa sallita. Jokainen meistä on varmaan ajatellut että kirjan sisällön tekee kirjailija ja siksi tarkastelen tässä kirjan kautta myös opinnäytetyön tekemistä. Aina välillä on ollut sellainen tilanne, että tuo henkilö ikään kuin puuttuu hyvin pikkutarkasti romaanin sisältöön. Jos ajatellaan sitä, miksi hän tuota tekee, niin silloin tulee mieleen se, että romaanissa joku kohtaus on jonkun kustantamon työntekijän kannalta jotenkin kiusallinen. Mutta miksi hän ei sanoisi suoraan sitä, että sisältö on loukkaavaa? Jos kirjailijan työhön puututaan, niin tietenkin tuo puuttuminen pitää voida perustella.

Eli onko kyseessä sitten yritys jotenkin saada romaani pilattua? Ja  miksi kirjoittaminen on tuolloin tehty ikään kuin vaikeaksi? Mikäli tuo toimittaja haluaa jotaina sisältöä kirjaan, niin hänen olisi aloitettava sillä että antaa täsmällisiä ohjeita tuon sisällön suhteen. Kun puhutaan sensuurista, mitä taideteoksen sisältöön puuttuminen on, niin se kielii siitä, että taiteilijan työssä on jotain asioita, mitkä ovat sensuroijalle jotenkin kiusallisia. Kustannustoimittaja varmaan on se, joka työn hyväksyy. Mutta kuitenkin hänenkin tapauksessaan kyse on yhden ihmisen mielipiteestä.

Hänen pitäisi kyllä hiukan perustella sitä, miksi hän antaa ikään kuin kirjoittajalle käskyjä siitä, mitä tuohon romaaniin laitetaan ja mitä siitä jätetään pois. Kuitenkin toimittaja on henkilö, jonka pitäisi tehdä työtä tuon kirjailijan kanssa vähän samalla tavoin kuin esimerkiksi opinnäytetyön valvoja tekee työtä opiskelijan kanssa. Mikään ei ole typerämpää tai turhauttavampaa kuin kirjoittaa sivukaupalla turhaa tekstiä. Siinä sitten alkaa jo kirjan tekijäkin turhautua kun jotain asiaa sahataan edestakaisin. Samoin summittaiset ohjeet, kuten se, että jotain osaa tuotoksessa on liikaa. Tai sitten sitä on seuraavaksi liian vähän. Tuo asia varmaan hitsaa sitten jossain vaiheessa tuon ohjattavan hermoon, ja herättää sellaisen kysymyksen, että miksi se asia on niin tärkeä, että siitä vain jatkuvasti nipotetaan.

Siinä menee sitten myös työmotivaatio nollaan, jos jatkuvasti joku puuttuu tuotoksen sisältöön. Jos puhutaan salaliitosta, niin aiheuttaako tuolloin joku kirjassa oleva asia sitten sellaista, että esimerkiksi kustannustoimittaja kokee sen jotenkin henkilökohtaisena muistona jostain kaukaa lapsuudesta? Salaliitto tarkoittaa tässä kirjoituksessa sellaista asiaa, minkä toinen ihminen haluaa unohtaa. Mutta toisaalta sitten pitää muistaa sellainen asia, että me kaikki muutkin ihmiset kohtaamme joskus asioita, mitä emme halua katsoa. Eikä tuollainen asia sitten katoa, kun laittaa silmät kiinni. Kiusallinen asia voi olla vaikka kapakka, jonka edessä tuli pari- kolme kaveria vastaan, ja ilmoitti tuolle henkilölle, että hänelle tuli sitten tyttö- tai poikaystävän kanssa avioero, kun siinä sitten oli uusi kosija tullut kaupunkiin.

Tuolloin saattaa joskus käydä niin, että kun tuollainen pahaa aavistamaton nörttipoika sitten menee tyttöystäväänsä tapaamaan, niin silloin vastaan onkin tullut muutama kaupungin tyylikkäimmistä karatemestareista, ja siten on tuo onneton saanut nähdä tähtiä. Tuollainen asia varmasti sitten ottaa päähän, ja saa aikaan antipatioita joitakin paikkoja kohtaan. Mutta elämä vain jatkuu, ja joskus tuo pahoinpitelyn uhri saattaa tulla töihin kyseiseen kapakkaan, ja tietenkin tuohon paikkaan liittyy tuolloin kiusallisia muistoja. Nuo seurustelun aikaiset pakkoerot usein ovat erittäin nöyryyttäviä, ja siksi voin sanoa, että kyllä varmasti alkaa adrenaliini virrata verisuonissa, kun henkilö sitten parikymmentä vuotta myöhemmin kävelee tuohon ravintolaan sisään hakemaan työtä.

Jos tuossa kirjoituksessa käsitellään esimerkiksi jengejä, niin jos kustannustoimittaja on ollut jengin jäsen ja osallistunut rikolliseen toimintaan tai ollut pahoinpitelyn uhri, niin hän saattaa tuolloin asennoitua kirjoittelemaan jotenkin henkilökohtaisesti tai vihamielisesti. Mutta kuitenkin tuolloinkin pitää voida keskustella asiasta artistin kanssa, ja sitä kautta lähestyä tuota ongelmaa. Kuten olen sanonut monesti, niin me kaikki olemme ihmisiä, ja teemme virheitä. Kuitenkin taiteilijoiden kanssa toimittaessa pitää muistaa se, että he ovat individualisteja, joiden näkemyksiä nyt vain pitää voida kuunnella, vaikka se välillä on niin kamalan vaikeaa. Itsensä paneminen peliin on tietenkin nykyaikaisessa työelämässä erittäin tärkeä asia, ja samoin työntekijän pitää muistaa kunnioittaa pomoaan.

Mutta kirjoittamisessa sekä taiteen tekemisessä yleensä on kysymys siitä, että siinä tekee ihminen työtä, ja kirjailijaa ei voida korvata millään koneella tai toisella kirjailijalla, vaikka hän olisi kuinka oikukas hyvänsä. Kuitenkin joissakin tapauksissa lienee tarkoitus ollut vain päteä jollekin nuorelle kirjailijan uralle aikovalle henkilölle, tai sitten aiheuttaa hänelle sellaisia pettymyksiä, että hän ei koskaan ryhdy kirjoittamaan yhtään mitään. Syy tähän voi olla esimerkiksi kateus tai yritys saada tuo henkilö masentumaan, ja vaikenemaan jostain asiasta, mistä kukaan ei halua puhua.

Joten silloin pitää kysyä suoraan, että onko tuon henkilön ihmissuhteissa jotain, minkä takia hänet halutaan ikään kuin painaa unholaan? Jos kyseessä on vaikka esimerkiksi laitoksessa ollut henkilö, niin onko kyseessä sellainen tapaus, missä hänen päiväkirjaansa on julkaistu ilman lupaa, koska autenttinen tarina myy hyvin. Tuolloin on saattanut käydä niin, että henkilö on esiintynyt vaikka psykiatriselle potilaalle terapeuttina, ja sitä kautta kähveltänyt hänen kirjoituksiaan, jotka sitten on tietenkin esittänyt autenttisena päiväkirjana, joka sitten on julkaistu ilman potilaan lupaa, ja sen jälkeen tuo henkilö on vain laittanut rahat taskuunsa. Tuolloin varmasti tulee mieleen sellainen asia, että ehkä hän haluaa salata tekonsa, jotta kukaan ei saisi tietää tuota tekoa.  Tässä sitten en puhu mistään erityisestä asiasta, vaan ylipäätään toimittajien harjoittamasta sensuurista.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Työhakemuksen kirjoittamisesta sen verran että älä koskaan anna kenenkään tehdä sitä puolestasi

Työhakemuksen kirjoittamiseen pätee samat säännöt kuin muidenkin kirjeiden laatimiseen, ja joidenkin ihmisten mielestä työhakemusta voidaan verrata rakkauskirjeeseen tai vastaukseen kontaktipalvelussa olevaan seuranhakuilmoitukseen, jolla tuleva työnantaja sitten hurmataan, jotta syntyy työhaastattelu sekä sitä kautta työsopimus. Joten jos työhakemus on ollut hyvä, ja sitten seuraa haastattelun kautta työpaikka, niin silloin laadittu teksti on antanut tuolle hakemukselle tarpeellisen vaikutuksen, jonka jälkeen jatko on työntekijästä itsestään kiinni. Jos hän osoittaa olevansa esimerkiksi loistava työntekijä eli hallitsee työnsä, niin silloin tietenkin hän voi jopa saada jatkoja työpaikalla.

Mutta kuitenkin kannattaa aina hiukan miettiä sitä, että antaako hakija toisen ihmisen kirjoittaa hakemuksia puolestaan, koska silloin saattaa seurauksena olla sellaisia asioita, mitä hän ei halua kokea. Kieliopillisesti huonokin hakemusteksti itse tehtynä on parempi kuin jonkun muun laatima hakemus, koska vaikka joku sitten olisi noita tekstejä tehnyt paljonkin, niin hän ei ehkä ole ajatellut sitä asiaa, että tuohon työhön saattaa kuulua kirjoittamista. Ja jos hakemuksen kielioppi on todella hyvää, niin silloin tietenkin työnantajilla on oikeus odottaa sitä, että tuo henkilö osaa myös oikeasti kirjoittaa hyvin. Joten tietenkin pettymys on erittäin suuri, jos henkilö ei sitten sitä tekstiä osaakaan tehdä. Kuitenkin on olemassa eräitä tapauksia, missä toinen ihminen on kirjoittanut hakemuksen, ja arvatkaa mitä on tapahtunut, kun tuo asia sitten on selvinnyt työhaastattelussa?

 Ei kovin hyvältä ole näyttänyt, jos joku sitten tekee toisen puolesta hakemuksia, ja vaikka se silloin on tuntunut varmaan hyvältä sekä helpolta vaihtoehdolta, niin seuraukset ovat olleet musertavia. Eli joissakin tapauksissa esimerkiksi hakemukseen on merkitty asioita, joita niissä ei saisi olla. Joskus tuo hakemuksia laatinut henkilö on myös pyytänyt saada käyttää hakijan sähköposteja hakemuksen lähettämiseen, niin silloin on käynyt niin, että niistä posteista on lähtenyt jotain ihan muuta kuin, mitä työnhakija olisi odottanut lähettävänsä. Ja silloin varmasti on tullut selväksi, että esimerkiksi sähköposteja ei saa koskaan antaa toisen ihmisen käyttää. Mutta joskus on eteen tullut tapauksia, missä tuollainen työhakemuksen kirjoittaja on sitten liioitellut asiakkaansa taitoja, ja sitten on työtehtävien kanssa käynyt niin, että ne ovat olleet liian vaikeita.

Kun asiaa on lähdetty selvittämään, niin silloin on paljastunut, että henkilö ei koskaan ole edes katsonut noita hänen nimissään lähetettyjä hakemuksia. Ja silloin on ollut edessä todella suuri pettymys sekä työnantajan että muiden työtovereiden taholta, kun "sujuva koodaaminen" on paljastunut esimerkiksi C-kielen alkeiksi tai muuksi vastaavaksi toiminnaksi. Kun työhakemusta tehdään, niin siihen pitäisi suhtautua kuin rakkauskirjeeseen. Tällä tarkoitan sitä, että mitä itse ajattelet henkilöstä, joka antaa toisen kirjoittaa rakkauskirjeen puolestaan? Tuolloin tietenkin on olemassa sellaisia ihmisiä, joiden mielestä niissä "itse tehdyissä kirjeissä" on liikaa omaa itseä. Mutta kun tarkemmin ajatellaan, niin työhakemus on oikeastaan vain yksi rakkauskirjeen muodoista.

Siinä hakijan pitää ilmentää itseään sekä omaa osaamistaan, niin kuin hän sitä haluaa esittää. Kun rakkauskirjeessä ihminen solmii suhdetta luonnolliseen henkilöön, niin työhakemuksessa hän solmii suhdetta oikeushenkilöön. Päästäkseen työhön, pitää tuon työnhakijan sitten hurmata haastattelija, jotta hän pääsee esittäytymään. Ja tuota esittäytymistä voidaan pitää ensitreffeinä, joissa sitten on helppo tehdä virheitä. Pahin virhe on tietenkin tulla päihtyneenä paikalle, mutta tietenkin voidaan sanoa, että seuraavaksi pahin on se, että joku muu on tehnyt tuon työn haussa käytetyn hakemuksen. Siinä ei kyllä sitten paljoa ole ihmisestä jäljellä, jos hän paljastuu sellaiseksi, joka on palan "Nocturnea" siihen paperiin kirjoittanut. Kun puhutaan työnhakijoista, joille joku muu on tehnyt hakemuksen, niin heille käy joskus niin, että noita henkilöitä on leimattu sitten lapsellisiksi tai muuten laiskoiksi, ja tuolloin on sanottu niin, että "sinunhan se oma hakemus pitäisi kirjoittaa". Mikä on ikävä kyllä melko hyvä ajatus työnhakua sekä omaa luotettavuutta tai siitä annettavaa kuvaa ajatellen.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Armeijassa pienikin häiriö on erittäin näkyvä asia, ja siksi kaikkeen häiriköintiin suhtaudutaan siellä erittäin jyrkästi

"Perhosefekti" on tilanne, missä häiriö lähtee etenemään järjestelmää pitkin, ja tuo teoria on sellainen, että jos joku perhonen lyö siipiään Amazonasin viidakoissa saa aikaan sen, että Meksikolahdelle syntyy taifuuni. Tuo ilmiö ei maassa ole kovin voimakas, koska maan pinta saa aikaan häiriöitä, joiden takia tuo pyörre sitten sulautuu muuhun aineeseen, mutta jos planeetta olisi nesteen peittämä, niin silloin tuo pyörre voisi jatkua ikuisesti. Jos perhonen lyö siipiään tarkalleen päiväntasaajan kohdalla, niin silloin voi syntyä kaksoistaifuuni. Perhosefektin pelkoa voidaan pitää syynä siihen, miksi asevoimissa tapahtuvia poikkeamia kohtaan ollaan äärettömän ankaria.

Se että joku siirtyy reservistä siviilipalvelukseen, on tietenkin erittäin ikävää ainakin niiden mielestä, joiden työnä on maanpuolustuksen parissa, ja tietenkin puolustusvoimien kantahenkilökuntaa pelottaa se, että mitä jos sitä työpaikkaa ei sitten olekaan. Se että muutama mies ikään kuin lipeää ”muodosta” saattaa aiheuttaa ilmiön, missä yhä suurempi osa miehistä ikään kuin valitsee sitten sivarin. Tuota toimintaa voidaan verrata hiekkalaariin, josta yksi hiekanjyvä lähtee liikkeelle, ja sitten se vetää muutkin jyvät mukaansa.

Asevoimat ovat valtavan kurinalainen laitos, jonka toiminta perustuu pitkälle vietyyn johdettuun toimintaan, joten jos joku niiden parissa työskentelevä lähtee ikään kuin pois rivistä, niin tuo teko näkyy kaikkialla. Armeijan toiminta perustuu siihen, että kaikki järjestelmän osaset toimivat samalla tavalla, ja jos joku siellä ryhtyy pelleilemään, niin hän sitten saattaa vetäistä muita mukaansa, ja jos tuo häiriö on tarpeeksi suuri, niin koko järjestelmä saattaa sitten tempautua mukaan tuollaiseen toimintaan. Se tietenkään ei silloin palvele maanpuolustusta, vaan jotain aivan muuta.

Tämän vuoksi puolustusvoimat sekä asevoimat kautta maailman ovat huolissaan siitä, että miehiä ei enää niiden palvelukseen halua jostain syystä värväytyä. Toisin sanoen asevoimien ongelma on siinä, että kaikki haluavat olla kenraaleja, ja sitä ”jämäkkää peruskersanttia” ei enää ole ikään kuin saatavilla. Ja sitten tietenkin tässä siirtymisessä reservistä sivariin näkyy sama ilmiö, eli kun natsoja ei ole tullut odotettuun tahtiin, niin sitten tuntee mies halua siirtyä rauhaa puolustamaan. Kuitenkaan itse en näet termin ”reserviläiskarkuri” käyttöä tai muita vastaavia ilmauksia mitenkään sellaisena asiana, että niitä pitäisi sitten ruveta keskusteluissa viljelemään. Haluan sanoa muutamia asioita maamme lainsäädännöstä, joka mahdollistaa tämän toiminnan.

Eli nuo ihmiset toimivat täysin lain mukaan, vaikka tietenkin heidän motivaationsa lähteä siviilipalvelukseen ei ehkä ole täysin sama, kuin mitä lainsäätäjä on tarkoittanut. Mutta sitten siihen, miten noista ihmisistä tai tästä valinnasta puhutaan, niin toki voidaan käyttää myös muita termejä, kuin verrata tätä toimintaa asiaan, mikä saattoi tuoda toisessa maailmansodassa taistelevalle miehelle armottoman pikaoikeuden tuomion, ja tuolloin kohtalona oli ammuttaminen, tai niin ainakin meille on kerrottu. Toisin sanoen lain kannalta tämä teko siirtyä sivariin ei ole karkuruutta, koska nyt ei ole kriisiaika. Ja myöskään ketään ei saa lähteä uhkailemaan millään pikaoikeuden tai kenttäoikeuden tuomiolla, koska tuota oikeusistuinta ei ole maassamme tällä hetkellä olemassakaan. Eikä varmaan ole mitenkään mieltä ylentävää lukea lehdestä, kun joku ”sinkomies88” lähettää internetiin epämääräisiä viestejä siitä, kun joku siviilipalvelukseen siirtyvä henkilö ”viedään saunan taakse”.

Viranomaiset joutuvat ottamaan tällaiset tekstit vakavasti, ja sama koskee sitten esimerkiksi sellaisia tapauksia, missä puhutaan siitä, että maamme alueella hyökättäisiin esimerkiksi Venäjän tai USA:n edustajia vastaan, koska tuollainen toiminta on sitten täysin vastuutonta. On paljon ihmisiä, joiden päässä liikkuu paljon asioita, joita ei normaalisti oteta puheeksi, ja arvatkaa mitä he sitten ajattelevat, jos joku reserviläisenä esiintyvä höyrypää kirjoittelee nettiin, että jotain limusiinia pitäisi vähän ampua singolla. Nuo ihmiset saattavat sitten saada päähänsä ampua vaikka kertasingolla jotain ajoneuvoa, joka on tullut valtiovieraita vastaan, ja vyöryttää syyn noiden ajattelemattomien reserviläisten niskaan. Eli kyseessä voisi olla vaikka islamistiryhmä, jonka jäseniä majailee maassamme, ja nuo ihmiset eivät kaihda mitään keinoja asiansa ajamiseen.

Tuollainen teko varmasti saa aikaan sen, että maamme asemaa aletaan arvioida uudelleen, ja sama koskee tietenkin myös yksityishenkilöitä. Eli jos joku sitten kauhean kiihkeästi kirjoittaa netissä, että joku reserviläinen, joka ”petti joukon” pitäisi lopettaa, niin silloin joku rikollinen sitten saattaa huomata nuo viestit, ja sitten hän käy vaikka ampumassa tuon onnettoman. Ja arvatkaa mitä poliisi sitten tekee, tai kenen ovelle tulee tuollainen rikospoliisin koalitio. Tämä on se syy, miksi tiettyä kielenkäyttöä ei saa sallia tai käyttää netissä. Ja kun keskustellaan esimerkiksi vihakirjoittajien kertaamisesta, niin varmasti henkilö, joka julkisesti kertoo suunnittelevansa sinkoiskua Venäjän suulähetystöön, niin uskon että tuollainen henkilö ei välttämättä ole mitenkään sellainen mies tai nainen, jonka haluaisimme asetta kantavan.


http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/reservista-siviilipalvelukseen-siirtyminen-yleistyy-reservikarkuriksi-haukkuminen-ei-vie-keskustelua-mihinkaan/6285260

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Teknisestä etänäöstä sekä sähkön ostamisesta ulkomailta ja siitä mitä energiantuotannosta pitäisi ehkä kirjoittaa

Salmisaaren voimala Helsingissä

Tämä kirjoitus liittyy edelliseen tekstiin, ja erityisesti sellaiseen ilmiöön, mitä kutsutaan “etänäöksi”. Olen tästä varmaan joskus ennenkin kirjoittanut, mutta ei pieni kertaus pahaa tee. Jos olette joskus kuulleet sanat “tekninen etänäkö” (technical remote viewing”) niin silloin ihmiset yleensä ajattelevat, että kirjoittaja on ikään kuin tullut hulluksi. Mutta kuitenkin esimerkiksi kaappaamalla ihmisten kännyköiden tai tietokoneiden AV-laitteet hallintaan voidaan saada toista ihmistä tarkkailuta melko tarkasti. Mutta tekninen etänäkö tietenkin liittyy informaatio-operaatioihin, joissa noiden teknisten välineiden lisäksi käytetään esimerkiksi vääristeltyä tietoa, joka saattaa olla esimerkiksi “ulkoministeriöstä vuodettu” paperi, mikä kertoo että joitakin poliitikkoja epäillään mafia-yhteyksistä. Tuo paperi voi vaikka perustua muka ulkomaisten poliisien tekemiin äänityksiin, jotka on tehty jonkun hotellin huoneessa.

https://www.psitech.net/

Tuolloin sitten katsotaan, että alkaako joku ihminen sitten säntäilemään ympäriinsä, tai tuleeko lehtiin tällaisesta toiminnasta kertovia uutisia, ja mikä noiden uutisten sävy sitten on. Eli ollaanko niissä ikään kuin voitonriemuisia, tai lähteekö toimittaja suoraan puolustamaan rikollista toimintaa. Vai aletaanko välittömästi sitten puuhata lakia, joka esimerkiksi kieltää viranomaisten kuvaamisen työtehtävissä, mikä tietenkin sitten estää mukavasti viranomaisten tekemien väärinkäytösten paljastamisen. Tai ainakaan kukaan ei silloin voisi levittää valokuvia vaikka väärin pysäköidystä poliisiautosta, ja jos esimerkiksi rikostutkintaa koskevan materiaalin julkistaminen olisi aina kiellettyä, niin silloin tietenkin myöskään Internetissä ei saisi julkistaa videoita, missä henkilöt esimerkiksi tappelevat.

Kun puhutaan virallisen median asenteesta esimerkiksi poliitikkojen sekä erityisesti USA:n presidentin mediaa koskeviin kannanottoihin, niin silloin tietenkin voidaan huomauttaa, että tuollaisilla asioilla saattaa olla muutakin tarkoitusta, kuin vain rajoittaa tiettyjen virkamiesten yhteydenpitoa mediaan tai sosiaalisen median kirjoitteluun. Ensinnäkin sitä voidaan käyttää hyväksi silloin, kun muualla halutaan rajoittaa virkamiesten kirjoittelua, tai sitten toinen motiivi voisi olla halu suojella omia virkamiehiä, joilla on taipumus piiloutua “vaitiolovelvollisuuden” taakse. Se miksi tuollainen määräys sitten on annettu, että esimerkiksi energiaministeriön työntekijät eivät saa enää pitää yhteyttä kansalaisjärjestöihin saattaa johtua siitä, että heidän tapansa jakaa tietoa on ollut hieman yksipuolista, ja siinä on saatettu suojella joitakin henkilöitä.

Miten esimerkiksi meidän suloisessa Suomessamme on totuttu mediaa kohtelemaan on se, että tarkoin valittujen toimittajien kautta käydään asiat läpi, ja jos sitten ei joku asia miellyttänyt, niin seurauksena on ollut tuon onnettoman virkamiehen mestaaminen julkisesti. Median käyttö esimerkiksi viranomaistiedotuksessa on ollut melkolailla virallisen lehdistön monopolin varassa. Ja se tietenkin on aiheuttanut sellaisia ilmiöitä, että joku lehtitalo ikään kuin hankkii yksinoikeuden johonkin lehdistötiedotteeseen. Ja tuo tietenkin sotii julkisin varoin maksettujen virkamiesten toiminnan periaatteita vastaan, ja mahdollistaa kavereiden suosimisen, kun esimerkiksi tiettyjä asioita julkistetaan. Kun puhutaan siitä, millainen julkaisuvelvollisuus virkamiehillä on, niin heidän tehtävänsä on informoida valtion johtoa siitä, jos joku asia ei palvele valtion etua.

Samoin heidän olisi vastattava kaikkiin heidän toimialaansa koskeviin kyselyihin, ja jaettava tietoa myös niistä asioista, jotka eivät ole heidän esimiehilleen mieleisiä. Kun keskustellaan esimerkiksi energiaratkaisuista, niin silloin usein tähän melko vaikeaan ratkaisuun ikään kuin liitetään asioita, jotka eivät ole suoraan energian tuotantoon liittyviä kuten työllisyys sekä muutamat muut asiat, jotka saattavat vaikuttaa todella hyviltä joidenkin poliitikkojen vaalikampanjoissa. Ja esimerkiksi Alaskassa tehtävää öljynporausta on markkinoitu myös työpaikoilla sekä maanteiden rakentamisella. Samoin Suomessa ollaan vastustettu muita kuin hallituksen virallisen kannan mukaisia malleja sillä, että kaasuvoimalat muka sitten ovat jotenkin rumia, ja ainoa mahdollinen vaihtoehto on ydinvoimalan rakentaminen.

Ja tietenkin tuulivoima on ollut se “ainoa oikea” tapa tuottaa vihreää energiaa. Noita tuulivoimaloita on sitten roiskittu ympäriinsä tekemättä mitään tuulimittauksia, jotta tämä “vihreä energia” on saatu näyttämään jotenkin sellaiselta asialta, mitä ei edes kannata lähteä kehittämään. Ja tietenkään mitään halkoja tai turvetta ei maassamme edes voida kuvitella poltettavan, eli nämä energianlähteet eivät sitten ole sellaisia, mitä voidaan ajatella ajettavan minkään voimalaitoksen liukuhihnalle. Samoin jokainen joki on luonnonnähtävyys, joka kuhisee lohia, joten missään nimessä ei vesivoimaa saa rakentaa. Mutta kun puhutaan perusvoimaa koskevista ratkaisuista, niin silloin tietenkin olisi hyvä, että nämä voimalat sijaitsevat Suomessa.

Se että ostamme sähköä Venäjältä ei tarkoita sitä, että tuota tuontisähköä tuotetaan silloin yhtään puhtaammin tai turvallisemissa voimaloissa, kuin mitä tuon maan omaa sähköä tuotetaan, ja sen takia olisi hyvä, että me suomalaiset voisimme valvoa näiden laitosten turvallisuutta, ja kätevimmin se käy sijoittamalla nuo voimalaitokset maamme alueelle. Oikein tehty ydinvoimala on turvallinen, jos se sijoitetaan maan sisään, missä tuo laitos on turvassa terrori-iskuilta, ja siinä käytetään uusinta turvatekniikkaa. Jos siirrämme sähkön tuotantoa ulkomaille, niin silloin ongelmana on se, että nuo toimitukset voivat vähentyä rajusti, jos joku asia ei noita sähköntoimittajia miellytä. Ja muutenkin se että me siirrämme energian tuotantoa ulkomaille, ei tarkoita sitä, että sähköä ei tarvitse tuottaa. Se tuotanto tapahtuu sitten vain ulkomailla. Tuo sitten aiheuttaa sen, että toinen valtio voi kiristää maatamme sähköntuotannon avulla, eli jos maamme politiikka ei sähkön tuottajaa miellytä, niin silloin se voi katkaista sähkön toimitukset maahamme.

marxjatalous.blogspot.fi

Uusi uljas maailma (Brave New World,1932) on yhtä vaikuttava kokemus kuin Orwellin " Vuonna 1984"

”Uusi uljas maailma” (Brave New World, 1932)  on Aldois Huxleyn dystopiakuvaus, missä ihmisen asema määräytyy ennen syntymää. Tuossa kirjassa ihmiset jaetaan alfa, beeta, gamma, delta ja epsilon, luokkiin. Tuossa vähän ennen Toista Maailmansotaa kirjoitetussa romaanissa ihmiset syntyvät ikään kuin tehtaissa, ja vain ”alfoilla” on oikeus ajatella. Tuossa yhteiskunnassa jokainen yksilö syntyy koeputkihedelmöityksen kautta, ja alimpana  tietenkin ovat ”gammat”, jotka valmistetaan kloonaamalla. Kirja kuvaa yhteiskuntaa, jota hallitaan huumeiden avulla, ja jossa kaikki kulttuuri sekä individualismi on latistettu ikään kuin johonkin muottiin, ja noiden ihmisten ainoa ajanviete on seksi.

Tuo alin yhteiskuntaluokka on muille yhteskuntaluokille kuin ihmiskarjaa, jonka ainoa tehtävä on palvella ylempiä yhteiskuntaluokkia. Kirjan kuvailemassa maailmassa raskaaksi tuleminen on äärimmäisen nöyryyttävää, ja kaikki ihmiset syntyvät koeputkilapsina, eli heidän tulevaisuutensa määrätään jo ennen syntymää.  Kun ihminen valitaan  tuon kirjan esittämän mallin mukaan”alfaksi”, niin silloin hänen opettamisensa alkaa jo tuossa koeputkessa eli keinotekoisessa kohdussa niin, että alkion kehittyvää hermostoa stimuloidaan sähköimpulsseilla. Tuota menetelmää kutsutaan ”aivokuoristimulaatioksi”, kuten olen kirjoittanut. Se perustuu muunnetun EEG- tai sähköshokkilaitteen käyttöön ihmisen aivojen sähköisten toimintojen modifioimiseen, eli tuolloin ihmisen aivoihin voidaan ajaa tietoa tietokoneen avulla. "Beeta" olisi tuolloin ihan sama, mutta hänen opettamiseensa ei käytettäisi EEG:tä vaan se tapahtuisi  konventionaalisilla menetelmillä.

Kuten varmaan tiedämme, niin toki tuossa kirjassa on sellainen loistava yhteiskuntatieteelinen ajattelutapa, että olisi todella hienoa, jos paikkamme yhteiskunassa määräytyisi ennen syntymää, mikäli ihminen vain sattuisi olemaan ”alfa”. Mutta jos ihminen sattuisi kuulumaan tuohon viimeksi mainittuun väestöryhmän eli epsiloneihin, olisi hän varmasti todella onneton. Kirja oli aikoinaan varmasti saanut vaikutteita 1930-luvun Euroopan sosiaalisesta sekä yhteiskunnallisesta kehityksestä, joka tuolloin johti sitten militarismiin sekä totalitaristiseen yhteiskuntaan, ja sitä kautta myös Toiseen Maailmansotaan.

Toki Ensimmäinen Maailmansota oli varmasti näyttänyt eräille  ihmisille sen tien, mitä totalitarismi sai aikaan,eli tuloksena oli valtava ruumiskasa, johon miljoonat nuoret miehet päätyivät. Mutta vajaa kymmenen vuoden kuluttua edessä oli vielä pahempaa, koska silloin sota kohdistui myös siviileihin täysipainoisesti. Samalla tuo teos on ikään kuin satiiri siitä, mitä saamme nähdä välillä ympärillämme.

Kun keskustellaan ihmisen asemasta yhteiskunnassa, niin tietenkin on olemassa sellaisia näkemyksiä, joissa esitetään sitä, että ”yläluokan” ihmiset ikään kuin olisivat ylivoimaisesti parempia kaikessa, ja siksi heitä pitäisi suosia esimerkiksi koulujen valintakokeissa. Tuossa reaaliyhteiskunnassa esitetyssä mallissa nuo yläluokan ihmiset eivät suoraan saisi esimerkiksi korkeakoulupaikkoja, jotka oikeuttaisivat heitä suoraan ylempiin virkoihin, vaan nuo virat suojataan sillä, että korkeakouluista tulisi maksullisia,ja tietenkin maksuista pitäisi tulla niin korkeat, että normaali työläinen ei noita maksuja koskaan pystyisi maksamaan. Jos tuollainen EEG-käsittely olisi tehty yliopistoon pyrkivälle, niin hänellä olisi tietenkin silloin etulyöntiasema muihin pyrkijöihin nähden. Eli todellisessa elämässä alfa ei aina kertoisi sitä, että hän on alfa. Mutta tämä on vain pohdintaa ei sen enempää.

Sillä tavoin tietenkin taattaisiin se, että yhteiskunnalliseksi johtajaksi itseään kutsuvat ihmiset saavat sitten ympäröidä itseään henkilöillä, jotka sanovat vain sitä, mitä he itse sanovat. Kaikki varmaan sitten pitäsivät tilanteista, joissa ihminen ennen syntymäänsä päästetään jo tehtaan johtajaksi, tai ainakin tuollainen ihminen itse tuosta asemastaan pitäisi. Kun ajatellaan tuota kirjaa, niin siinä sitten tietenkin sivutaan sellaista käsitettä, jota kutsutaan ”puhtaan linjan opiksi”.

Eli nuo ”epsilon”-yksilöt edustaisivat tietenkin äärimmäisen puhdasta perinnällisyyslinjaa, jolloin tietenkin voisi käydä niin, että mikäli nuo yksilöt tekevät lapsia, niin heistä tulee vahvoja ”alfoja”, jos he saavat EEG-käsittelyä ennen syntymäänsä. Idean tuohon kirjaan on varmasti antanut Brittiläinen luokkayhteiskunta, sekä sen asevoiman silloinen tapa valita upseereiksi ns. ”yläluokan” brittejä, joiden käytös alaisiaan kohtaan ei varmasti aina ollut kovin sulavaa. Tuon kirjan perusteella on tehty joukko elokuvia, joissa käsitellään kloonaamisen etiikkaa sekä sellaista kauhukuvaa, kuin että me ihmiset jossain vaiheessa sitten alamme tuottaa klooneja, jotta saisimme itsellemme varaosia, ja tietenkin tällainen ajatus olisi varmasti tuomittavaa.

Mutta tähän ollaan jossain määrin oltu menossa, kun puhutaan ihmisalkioden tuottamisesta kantasolututkimusta varten. Tuollainen alkio voidaan helposti istuttaa naisn kohtuun, ja sitten tuo nainen saisi lapsen kuten muutkin hedelmöityshoitoja saaneet naiset. Syy miksi tästä sitten kirjoitin on se, että kaikki naiset eivät täytä noita keinohedelmöitykselle asetettuja ehtoja, mutta nämä haluavat silti lapsia. Silloin joku saattaa varastaa tuollaisen alkion laboratoriosta, ja tehdä tällaisen sikiön siirto-operaation salaa ilman valvontaa. Kun puhutaan ihmisalkioiden tuottamisesta kloonaamalla, eli jakamalla blastulavaiheessa olevia soluryhmiä, niin silloin voidaan luoda ihmisiä samalla tavoin kuin tuossa ”Uudessa uljaassa maailmassa”.

Ja mm. takavuosien TV-sarjassa ”Salaiset kansiot” käsitellään mahdollisuutta siihen, että esimerkiksi jonkun maan asevoimat alkavat kloonata itselleen sotilaita, jotka kasvatetaan erillään muista ihmisistä. Tällöin heillä voisi olla oma keinotekoinen uskontonsa, ja koska noilla kloonisotilailla ei olisi mitään sosiaalisia kontakteja muuta kuin toisiinsa, niin he eivät käsrsisi tunnonvaivoista suorittaessaan heille määrättyjä tehtäviä, ja tuon valtion johto voisi opettaa heille, että ”valtio on jumala, jota noiden ihmisten pitää palvoa.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Historiankirjoitus palvelee aina jotain ihmisryhmää, ja siksi käsitykset historiallisista tapahtumista muuttuvat ajan myötä ehkä hyvinkin radikaalisti

Maamme historioitsijat arvioisivat monia asioita eri tavalla nyt kun silloin aikoinaan. Koskaan ei kuitenkaan historiankirjoitus ole täysin valmista, ja kuten tiedämme niin historia on sellainen asia, jota kirjoitetaan siten, kuin valtaapitävät sitä haluavat kirjoittaa. Kun mietitään sitä, että esimerkiksi tämä käsiote "Suomi" on 1800-luvulla merkinnyt aivan eri asiaa kuin nykyään, ja maamme kansa oikeastaan yhdistyi vasta Toisen Maailmansodan aikana tajuamaan sen, mikä merkitys omalla maallamme sekä itsenäisyydellämme on kansallemme.

Kuitenkin esimerkiksi punakapinasta, sisällisodasta tai veljessodasta sekä vapaussodasta on alettu vasta nykyään puhua kuten siitä tulisi puhua. Se mitä nimeä noista vuosien 1917-1918 traagisist tapahtumista on käytetty riippuu siitä keneltä tuota nimeä kysytään. Itse sanoisin kyseessä ollen sisällissota, joka on hyvin osuva nimitys kansamme traagisimmalle sekä traumaattisimmat tapahtumat  sisältävälle vaiheelle, jolloin ikään kuin veli nousi veljeään vastaan, kuten joku pappi on asian ilmaissut. Eli ennen noista vuoden 1917-tapahtumista on keskusteltu lähinnä "valkoisen totuuden" kautta. Tuolla tarkoitan sitä, että noiden tapahtumien traumat olivat hyvin syvällä molempien puolten edustajien mielessä, ja jos punaiset eli kommunistit tai sosialistit tekivät murhia, niin sitä teki myös valkoisten eli toisin sanoen voittajien puoli joka jakoi vähintään yksipuolista oikeutta silloin 1918, kun taistelut maassamme olivat päättyneet.

Syy miksi valkoinen puoli halusi salata teloituksia oli se, että monilla noista ampujista oli sitten vaikeuksia perustella toimintaansa omalle perheelleen, ja jo silloin epäiltiin sitä, että noiden ampujien joukossa oli henkilöitä, jotka olivat surmanneet velkojiaan tai muuten peitelleet rikollista toimintaansa. Eikä punaisten puolella olleet asiat sen paremmin, eli sielläkin oli sellaisia miehiä ja naisia, jotka olivat lähinnä teloittaneet "valkoisiksi" nimettyjä henkilöitä, eivätkä he sitten olleet päivääkään tehneet mitään esimerkiksi Tampereen valtauksen hyväksi ainakaan rintamalla, vaan lähinnä toimineet politrukkeina jaellen kuolemantuomioita omilleen. Kun puhutaan esimerkiksi sidosryhmistä, niin juuri kotiväki on se kaikkein tärkein ryhmä jokaiselle ihmiselle. Ja en usko että mikään aseettomien ihmisten ampuminen ei olisi ollut ainakaan kaikista henkilöistä hyväksyttävää toimintaa. Kuitenkin kun puhutaan tuosta "valkoisesta oikeudesta", niin silloin tietenkin voidaan miettiä sitä, että mikä kiire noiden kuolemantuomioiden täytäntöönpanossa sitten oli.

Eli kun puhutaan noista "valkoisen terrorin" vuosista, niin tietenkin noita tapauksia voidaan tutkia sarjana yksittäisiä veritekoja, joita tapahtui paljon tuolloin vuosina 1918 ja -19. Itse olen joskus miettinyt sitä, kuinka julma ihminen voi toista kohtaan olla, ja ehkä tuolloin oli tehty sellaista, että punapäällikkö oli "ilmiantanut" joitakin muita henkilöitä menemään puolestaan teloitettaviksi, ja siten selvinnyt rangaistuksetta. Eli esimerkiksi hevosmies on saattanut saada mennä taloituskomppanian eteen tuollaisen punaisen teloittajan puolesta, koska tämä on ollut niin "hyvä poika" vangitsijoidensa silmissä. Toisin sanoen uskoisin, että noita erittäin vakavia rikoksia tehneitä henkilöitä sitten oli "kääntynyt" valkoisten puolelle, ja ehkä heitä sitten oli lahjottu esimerkiksi rakennusten työnjohtotehtävillä, ja siksi noita punaisia ei ollenkaan haluttu päästää töihin. Kaikki me tiedämme, että rikolliset varmasti käyttivät tuolloin tilaisuutta hyväkseen, ja kahmivat omaisuutta minkä ehtivät, ja varmasti noilla punapäälliköillä oli suuri tarve sitten osoitella tovereitaan vankien joukosta, jotta he eivät sitten joutuisi itse riviin seisomaan.

Tuolloin saattoi käydä niin, että kun itse joutui aseen piippua katsomaan, niin itku tuli, ja sitten tietenkin tuollainen valkoinen päällikkö eli "keskuksen mies" saattoi tarjota kyseiselle henkilölle mahdollisuutta vaihtaa paikkaa jonkun toisen kanssa, jotta ei sitten hänen tarvitse lähteä maan päältä ennenaikaisesti. Vuonna 1918 oli noiden tuomioistuinten työskentelyssä puutteita ainakin tutkimuksellisuuden sekä toteen näyttämisen osalta, ja ehkä siinä sitten pari valkoistakin sai laittaa punaiset nauhat hihaansa, ja marssia kiväärien eteen, jotta jonkun valkopäällikön puuhastelut sitten jäisivät selvittämättä. Eli varmasti myös valkoisten puolella oli henkilöitä, joiden toiminta esimerkiksi "punaisessa Helsingissä" ei kestäisi lähempää tarkastelua, eli he saattoivat näyttää punaisille vihamiehiään sekä esitellä tavallisia työmiehiä esimerkiksi jonain kartanonherroina, ja sitten siirtyä suoraan valkoisten riveihin. Kun puhutaan historiasta, niin sitä kirjoitetaan aina kuten valtaapitävät sitä haluavat kirjoitettavan. Siksi monia asioita aletaan arvioida toisin sitten kun kaikki asianosaiset ovat kuolleet.

Ja historiallisiin tapahtumiin liittyy se, että niistä pitää puhua kiihkottomasti sekä asiallisesti, ja antaa muidenkin puhua kuin vain sen puolen, mikä sattui eniten miellyttämään. Eli tuo vuoden 1917 sekä 1918 sisällissota varmasti oli joillekin ihmisille sellainen asia, mikä sai heidät ikään kuin pelaamaan omaan pussiinsa, ja koska tuolloin oli vallalla käsitys, että kaikki sotan osallistuneet henkilöt olivat aatteen miehiä tai naisia sai aikaan sen, että monia ihan oman edun tavoittelemiseksi tehtyä murhaa on vain kirjattu poliittisiksi teoiksi. Eli nuo murhat on voitu tehdä vain ryöstelyn peittämiseksi tai velkojien surmaamiseksi. Joten näissä teoissa ei sitten ole varmasti ollut kysymys siitä, että tekijä olisi mitenkään minkään aatteen tai maamme itsenäisyyden takia niitä lähtenyt tekemään.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/satavuotiaan-suomen-historia-ei-ole-viela-valmis-naita-asioita-historioitsijat-arvioisivat-uudelleen/6246778

pimeakronikka.blogspot.fi

Sosiaalinen media on ihmisille ja yhteiskunnalle sekä siunaus että kirous

Sosiaalinen media on samanlaista massamediaa kuin kaikki muukin media, jota katsellaan jostain ruudulta, mutta sen välittämä tieto saatetaan kohdistaa vain hyvin pienelle väkijoukolle, ja esimerkiksi Facebookissa on mahdollisuus tehdä sivuja, joiden avulla voidaan tiedottaa erilaisista asioista kuten kauppojen poikkeus aukioloajoista sekä kotibileistä, ja tämä jälkimmäinen asia ei aina ole aivan sitä mitä vanhemmat toivoisivat. Noiden suljettujen ryhmien välityksellä voivat myös esimerkiksi huumeringin jäsenet pitää yhteyttä toisiinsa ilman että he saavat puhelinlaskuun merkintöjä, mutta samalla tavoin voivat esimerkiksi sosiaalivirkailijat sekä poliisit etsiä rikollisia näiden sosiaalisen median sovellusten avulla.

 Myös poliisien kenttätoimintaryhmät voivat huomaamattomasti kommunikoida keskenään sekä lähettää epäiltyjen kuvia sosiaalisen median avulla, ja tietenkin sinne kirjoitetusta tiedosta jää selvät todisteet, ja noita Facebook-sivuja voidaan käyttää myös "honey poteina", joissa viranomaiset houkuttelevat rikollisia paljastamaan aikeitaan etukäteen. Eli esimerkiksi asekauppiaiden kotisivut voivat olla oikeasti joidenkin viranomaisten ylläpitämiä, ja niiden kautta kaupattuihin aseisiin voidaan liittää GPS-paikantimia, joiden avulla aseiden ostajat saadaan sitten kiinni. Tai ainakin aseiden säilytyspaikka voidaan paljastaa, ja nuo aseet voidaan sitten käydä hakemassa pois, ja joskus sitten käy niin, että rikollinen on unohtanut laittaa hanskat käteen, kun hän on aseita käsitellyt. Ja jos henkilö käsittelee esimerkiksi huumekauppiaiden tai terroristien ostamia aseita ilman hanskoja, niin uskaltaako hän sitten sanoa sitä pomolleen. Noissa piireissä on näet tapana rangaista virheistä kuolemalla.

Mutta kun puhutaan sosiaalisen median aiheuttamista ongelmista, niin tietenkin on ymmärrettävää, että esimerkiksi puolustusvoimat haluaa rajoittaa tiedon jakamista esimerkiksi leireiltä, ja se ylipäätään on puolustusvoimien kanta kaikkeen muuhunkin toimintaa, eli ilman eri käskyä ei tuossa paikassa tehdä yhtään mitään. Syynä tuohon sosiaalisen median käyttökieltoon tuossa paikassa on se, että tuo laitos pelkää, että sen hallussa olevia aseita anastetaan. Kuitenkin sosiaalinen media on hyvä tapa hankkia tietoja esimerkiksi siitä, että onko jollain henkilöllä sitten mahdollisesti sellaisia mielipiteitä tai asenteita, että häntä ei voida ottaa palvelukseen. Eli jos hän esittää esimerkiksi kantahenkilökuntaan kohdistuvia uhkauksia Facebookissa tai osoittaa hällä-väliä asennetta yhteiskuntaa kohtaan julkaisemalla jotain "mummonpotkimisvideoita" , niin olisiko mahdollisesti niin, että hänet sitten ohjataan suoraan jonnekin muualle kuin puolustusvoimiin? Sosiaalinen media on asia, joka on tullut jäädäkseen, ja tietenkin oppitunnit ovat opiskelua varten.

 Mutta kuitenkin koulujen on huomioitava se, että nuoret käyttävät sosiaalista mediaa vapaa-aikaaa, joten siksi tuolla luokissa olisi opetettava heille kriittistä asennetta noihin tietoihin, joita kaverit toisilleen jakavat. Eli mediakriittisyys olisi opittava ihan oikeasti tuolla koulun penkillä, koska Facebookissa voidaan asioista väittää ihan mitä hyvänsä, ja siksi olisi parempi opetella katsomaan sosiaalista mediaa kriittisesti. Samoin sosiaalisen median voimalla voidaan sitten jäljittää henkilöitä, jotka levittävät esimerkiksi islamistista propagandaa tai keräävät "suojelurahaa". Samoin sosiaalisessa mediassa voidaan Sosiaalisen mediaan applikaatioita voidaan tehokkaasti hyödyntää myös tavallisessa elämässä. Eli esimerkiksi kielten opiskelua voidaan tukea Facebookin avulla, ja näin edistää esimerkiksi maahanmuuttajien integnoitumista yhteiskuntaan. Samoin sosiaalisen median käyttö sekä siellä julkaistut kirjoitukset kyllä paljastavat sen, millainen asenne tai ajatusmaailma ihmisellä oikeasti on.

Tällöin tietenkin myös esimerkiksi saattaa käydä niin, että joku älyköltä vaikuttava "hipsteri-tyyppi" saattaa paljastua täydelliseksi puupääksi, jolla ei yhtään omaa ajatusta sitten olekaan. Kun puhutaan sitten lopulta myös rasismista sekä ulkomaalaisiin kohdistuvasta vihasta, niin silloin tietenkin pitää muistaa sellainen asia, että rasistillakin voi olla pitkät hiukset, ja hän voi käyttää pyöreitä silmälaseja, eli toki myös pitkätukat voivat kiusata muita. Mutta koulukiusaaminen varmasti näkyy myös sosiaalisessa mediassa, ja toisen seinälle kirjoitetut huomautukset tai väitteet siitä, että joku on esimerkiksi osallistunut jonkun ihmisen asunnon hajottamiseen voidaan kyllä sen avulla saattaa hänen vanhempiensa tietoon.

Tuolloin vanhemmat voivat sitten ottaa yhteyttä poliisiin, ja varmaan silloin voi kyllä alibikin löytyä, jos nuori on heidän kanssaan ollut vaikka 500 kilometrin päässä mökillä, ja tietenkin koulukiusaamiseen kuuluu sellainen asia, kuin että toista ihmistä mustamaalataan sekä häntä syyllistetään varkaudesta tai muista pikkurikoksista. Kyseinen syyttelijä on usein sellainen ison kaveriporukan "kuningas", joka itse saattaa syyllistyä pahoinpitelyihin tai huumekauppaan. Joten tuolloin kyllä sitten itseäni ihmetyttää, että onko noilla ihmisillä mitään suhteellisuudentajua siitä, kumpi on vakavampaa, varastaa jostain kaupasta vai potkia kaveri joukolla kadulla? Eli tietenkin näpistys on rikos, mutta kyllä tuollainen kaveripiiriin kanssa tapahtuva pahoinpitely on kuitenkin paljon vakavampi asia, kuin parin oluttölkin varastaminen, vaikka molemmat asiat tietenkin ovat rikoksia.

pimeakronikka.blogspot.fi

Valtion on miettävä suhdettaan eläkeratkaisuihin sekä työttömyyteen, sekä siihen että ihmisiä eristetään yhteiskunnassa, jotta kansa ei radikalisoituisi

Kun puhutaan eläkkeistä sekä työttömyysturvasta, niin asia on niin, että globaalissa yhteiskunnassa vaikuttava muutos on aiheuttanut valtavan kustannusten lisääntymisen juuri eläke- ja työttömyysturva sektoreilla. Kun nykyisiä työttömyysturvaa koskevia ratkaisuja tehtiin silloin aikoinaan, niin kukaan ei esimerkiksi osannut ennakoida sitä, että automatiikka tulee joskus mullistamaan työelämän todella paljon, ja monia ennen niin hyvinä työllistäjinä pidettyjä aloja ei enää ehkä ole kohta olemassakaan. Digitaalinen media on esimerkiksi aiheuttanut sen, että sanomalehtiä myydään kohta lähinnä verkkojulkaisuina.

Tuolloin ei tarvita mitään painokoneita tai paperiteollisuutta, kun lehti lähtee myyntiin, ja tietenkin verkkojulkaisujen rahoitusmalli voi perustua esimerkiksi mainoksiin, joita sitten myydään uutisten joukkoon. Ja vaikka fyysistä painotuotetta joskus tarvitaan, niin tuolloin voi lehtijutun kirjoittaja itse tehdä julkaisun valmiiksi, eli asemoida itse valokuvat ja toteuttaa graafisen ulkoasun mieleisekseen, ja sitten lähettää tuon tuotteen suoraan painokoneille PDF:nä, jolloin ei enää tarvita painopinnan valmistajia tai muita välimiehiä, ja nykyiset tietokoneohjatut painokoneet tietenkin hoitavat tehtävänsä ilman ihmisiä, eli niitä käytettäessä ei enää tarvita muuta kuin se, että paperisäiliö on täytetty, ja kone sitten tekee työn tarkasti sekä tehokkaasti.

Tämä tekniikan kehittyminen on kuitenkin tuonut valtavan työttömien kirjapainotyöntekijöiden keskuuteen, mutta toisaalta pelkästään Internetissä julkaistava digitaalinen media säästää luontoa, koska tuolloin ei tarvita paperia eikä myöskään metsää kaataa tuon julkaisun tekemiseen. Samoin digitaalinen media ei aiheuta sellaista tarvetta, että lehtijuttuja tarvitsee mitenkään lyhentää tilanpuutteen takia. Eli koska tuo julkaisutila on rajaton, niin se mahdollistaa erittäin tyhjentävän sekä syväluotaavan journalismin, joka sallii useiden eri näkökulmien huomioon ottamisen, kun lehtijuttuja tehdään. Eli kirjoitettu media on tietenkin edelleen kiinnostava asia, koska sitä seurattaessa ei tarvita kuulokkeita tai mitään erityisen tehokkaita tietokoneita, joten tällöin eivät esimerkiksi kokoukset häiriinny tällaisen asian takia.


Näin ollen esimerkiksi jossain kokouksessa istuvat henkilöt voivat suoraan seurata kokousta, ja lukea vaikkapa sijoituskohteena olevan yrityksen tietoja netistä. Samoin se että voidaan julkaista kirjoituksia ilmaiseksi tekee mahdolliseksi sen, että myös valtiovalta voi myöntää tehneensä joskus historian aikana virheitä, ja ehkä aloittaa pohdiskelun, miten nuo historian virheet voidaan myöntää sekä miten niiden toistaminen voidaan estää. Eli tällä viittaan Virka-galleriassa olevaan näyttelyyn punavangeista, ja siitä miten maamme viranomaisten toiminta tuolloin 1918-1944 oli liian kovaa nimenomaan vasemmistolaisia kohtaan, ja se sitten kostautui myöhemmin esimerkiksi jatkosodan jälkeen 1940-luvun lopulla SKDL:n nousuna, ja tuo kova kohtelu sekä työnhaun vaikeuttaminen ajoi joitain ihmisiä niin ahtaalle, että he ajautuivat jopa Stalinin palvelukseen ja koska valkoiset sitten harjoittivat jatkuvaa eristämispolitiikkaa noita sosialisteja kohtaan, niin se aiheutti sen että tuo liike alkoi radikalisoitua sekä hakea tukea Neuvostoliitosta.

Tuo tietenkin oli maanpetos, mutta se ei välttämättä ollut täysin noiden ihmisten omaa syytä, vaikka niin on joskus esitetty, koska jatkuva sekä työnantajien että valtiollisen poliisin taholta tullut eristäminen ja painostus sitten vääjäämättä muutti heidän asenteensa yhteiskuntaan neuvostoliittoa myötäileväksi. Se tietenkin kärjisti ihmisten mielipiteitä, että esimerkiksi punaisten rintamamiesten lapset, jotka eivät olleet edes syntyneet vapaussodan tai sisällissodan aikaan joutuivat kärsimään asioista, joiden tapahtumahetkellä he eivät edes olleet syntyneet.

metsantarinoita.blogspot.fi