Gaussin käyrä eli normaalijakauma sekä tilastojen harha

Normaalijaukauman kuva
(Lähde: Internet)

Kimmo Huosionmaa

Jokainen maailman poliitikko haluaa saada mahdollisimman paljon ääniä. Paras tapa hankkia noita poliittisessa elämässä tärkeitä kannattajia, jotka laittavat noiden poliitikkojen ehdokas numeroita on tietenkin luvata ihmisille jotain konkreettista, ja tuon takia tietenkin olisi mukavaa tietää ihmisten saama keskipalkka, jotta heiltä ei sitten lähdetä liikaa leikkaamaan, mutta jostain syystä nuo leikkaukset eivät useinkaan osu oikeaan kohtaan. Gaussin käyrä eli normaalijakaumaa esittelevä funktio on varuste, millä matemaatikot tutkivat kohtaa, missä luku-ryhmän keskikohta sijaitsee. Se on kuuluisa “kamelin kyttyrä”, jonka mukaan moni valtio säätää opetussuunnitelmassa esitettyjä asioita.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Normaalijakauma

Tuo funktio on tietenkin myös väline, jolla etsitään “suurta keskinkertaisuutta”. Suuri enemmistö on joukko ihmisiä, joita on mukava palvella ainakin jos sattuu olemaan vaalivuosi. Syy miksi suurta enemmistöä kutsutaan joskus “suureksi keskinkertaisuudeksi” johtuu siitä, että jos poliittikko saa tuon ihmisryhmän puolelleen, niin hän saa siitä sitten kuitata todella suuren määrän ääniä. Tuo käyrä on ikään kuin tilastotieteiden “pyhä lehmä”. Sen nimeen voidaan aina vannoa, ja se on tietenkin todella raskaan sarjan väline niiden käsissä, jotka haluavat tietää sen, mitä keskiverto ihminen saa palkkaa tai muuta vastaavaa.

Mutta tällöin unohdetaan sellainen asia, että Gaussin käyrään liittyy harha, mikä saattaa tehdä tuosta välineestä käyttökelvottoman. Tuo harha johtuu siitä, että esimerkiksi lukujoukon äärimmäiset luvut voivat antaa tuon käyrän kohdalla täysin väärän arvon. Eli äärimmäisen suuri luku ikään kuin hinaa tuota “kamelin kyttyrää” pitkin lukusuoraa. Jos otetaan esimerkiksi keskipalkkaa koskeva lukujoukko, ja siihen otetaan vaikka 10 000 ihmistä, joista jokainen saa noin 1400 euroa bruttopalkkaa, minkä jälkeen tähän ryhmään lisätään vaikka NHL-joukkueen jäsenten tai jonkun maailman suuryrityksen johtajan saamat tulot, niin silloin tuo “kamelin kyttyrä” siirtyy aivan jonnekin muualle, mitä sen pitäisi olla. Ja siksi nuo leikkaukset saattavat kohdistua juuri sinne, mihin niitä ei varmasti ainakaan populistin kannalta kannata kohdistaa.

Myös kaiken maailman miljonäärit sekä miljonäärien sukujen jäsenet vääristävät esimerkiksi sellaisia tilastoja, jotka kertovat siitä, käyttääkö tavallinen ihminen esimerkiksi julkisia lääkäripalveluita. Varakkaat ihmiset tietenkin varmasti käyttävät ainakin osittain enemmän yksityisiä lääkäreitä kuin tavalliset palkansaajat, ja varmaan NHL-pelaajilla on tietenkin myös omat yksityiset lääkärinsä käytössä. Joten tällaisten ihmisten ottaminen tilastoon saattaa myös aiheuttaa väärän tiedon kulkeutumisen tietokantaan. Myös se kuka näihin tiedonkeruussa mahdollisesti käytettyihin lomakkeisiin vastaa voi sitten vääristää saatua tietoa.

Juuri tällainen muusta ryhmästä poikkeava luku saattaa muuttaa koko käyrän välineeksi, joka on täysin hyödytön. Samoin jos tilastomatematiikan tai tilastojen avulla yritetään oikeasti etsiä ihmisten keskiluokan tuloja, niin sama tilasto ei kuitenkaan näytä oikeastaan muuta kuin hyödytöntä tietoa. Nimittäin noissa tilastoissa sitten on sellainen huomioitava asia, että ne kertovat vain sen, miten suuria palkkoja vaikkapa Suomessa maksetaan, jos lähteenä käytetään teollisuuden ja muiden yritysten maksamia palkkoja.

Se mikä tuosta tilastosta tekee politiikan kannalta hyödyttömän on sitten sellainen, että siitä ei suoraan näy, että onko tuo palkansaajien ryhmä äänioikeutettuja eli esimerkiksi siitä, että ovatko he sitten maamme kansalaisia ei ole tietoa. Ja sen takia poliittisten ohjelmien teko pelkästään palkkatilastojen avulla on hiukan hankalaa, vaikka tietenkin populistien malli politiikasta  on sellainen, että enemmistölle luvataan paljon, mutta muilta sitten otetaan kaikki pois. Kun puhutaan normaalijakaumaa kuvaavan  funktion antamasta harhasta sekä muista tilastojen ominaisuuksista, niin silloin tietenkin pitää muistaa sellainenkin asia, että maailman 200 rikkainta ihmistä saa muistaakseni saman verran tuloja, kuin loppu maailma yhteensä.

Vaikka noilla ihmisillä tietenkin on käytössään voimakas media-ase, niin silti heidän oma antamansa äänimäärä vaaleissa on todella pieni, mutta heidän saamansa palkka varmasti hinaa gaussin käyrää pitkin lukusuoraa. Jos taas puhutaan siitä, että kouluttamaton ihminen voi saada todella hyvää palkkaa, niin silloin voidaan palkanlaskentaan lisätä vaikka juuri NHL-joukkueiden pelaajien sekä lottomiljonäärien sen vuoden tulot, niin varmasti alkaa tilasto näyttää lupaavalta. Mutta muuten tuo tilasto ei aivan niin oikeita tuloksia näytä, kuin sen toivoisi näyttävän. Kuitenkin myös inhimillinen tekijä sitten kun lähdetään puhumaan vaikka siitä, kuinka paljon työllisyyttä on nyt saatu vähennettyä.

Eli tietenkin jokainen äänestäjä tekee itse sen äänestyspäätöksen, ja siinä hän voi miettiä sitä, että onko juuri hän saanut sen työpaikan. Jos työpaikka ei osu omalle kohdalle, niin miten tuo äänestäjä sitten käyttäytyy voi olla hiukan toista, kuin mitä hänen toivotaan käyttäytyvän. Tuollaisessa tilanteessa hän saattaa kääntää selkänsä entiselle puolueelleen. Toisaalta jos työttömyyttä hoidetaan sillä, että ihmisiä siirretään valtion palvelukseen, niin silloin tuosta henkilöstä ei valtiolle tule mitään muuta kuin menoja valtion taloutta ajatellen, joten tämänkaltainen työllisyyden hoitaminen ei mitään kovin järkevää ole.

Venezuela on hyvä esimerkki siitä, mihin populismi voi johtaa

Populismi on sitä, että ihmisille annetaan aina sitä, mitä he sattuvat haluamaan. Sen takia osa maailman maista joutuu taloudellisesti ahtaalle, kun sitten ei löydykään rahaa näiden lupausten täyttämiseksi. Kun talouden tilaa peilataan suoraan populistiseen hallintoon, niin suurin syy siihen, miksi tuollaiset hallitukset ajavat jopa rikkaan valtiontalouden huonoon tilaan ovat erilaiset näyttävät tempaukset, missä he lahjoittavat surutta valtion omaisuutta maan pienituloisille, jotta nämä olisivat sitten tyytyväisiä hallituksen toimintaan.

Tällä tavoin sitten ihmisille voidaan antaa ikään kuin karamelleja vastineeksi siitä, kuinka paljon maan hallitus voi heille konkreettisesti jaella lahjoja, ja siitä juuri populismissa on kysymys. Ihmisille annetaan konkreettisia lahjoja, jotta he sitten äänestävät noita poliitikkoja, joista on mukavaa paistatella estoitta kansansuosiossa. Noille poliitikoille poliittinen päätöksenteko on ikään kuin joku Rock-konsertti, missä ihmisiä huudatetaan erilaisilla lupauksilla jatkuvasti, ja niistä asioista sitten tehdään vaaliteemoja, joiden kohdalla desibelimittarin neula on korkeimmassa kohdassa.

Tilannetta voidaan verrata siihen, että Suomessa ehdokas asettaisi vaaliteltan pystyyn johonkin Helsingin keskustaan ja sitten hän lupaisi kansalle ilmaisen viinapullon jokaisena perjantaina niin pitkäksi aikaa, kun hän on vallassa. Siinä voisi kyllä huuto olla kova, kun tuollainen lupaus kuuluu. Mutta sitten tietenkin voitaisiin sanoa, että tällaiset lupaukset sitten yleensä hämärtävät poliitikon muut puheet vallankäytöstä, ja siitä mitä tämä aikoisi vallassa ollessaan tehdä. Ja yleensä tällaiset poliitikot löytävät sitten syntipukkeja suurtyöttömyyteen sekä muihin vastaaviin asioihin esimerkiksi maassa asuvien ulkomaalaisten joukosta, jotka vievät valtaväestöön kuuluvilta oikeuden työhön. Siinä vasta mukava olo tulee, kun ihminen lupaa valtioon uusia työpaikkoja, jos hän saa heittää kaikki ulkomaalaiset pois, mutta samalla unohdetaan sellainen kysymys, kuin että missä noita ulkomaalaisia nyt oikeastaan työskentelee?

Ovatko he sitten sellaisilla aloilla, missä ihmiset viihtyvät, vai tekevätkö he töitä ammateissa missä työskentelevät vain ne, joilla ei muuta mahdollisuutta ole? Ja kun puhutaan esimerkiksi työttömien työvelvoitteesta, niin miksi nämä poliitikot eivät velvoita työttömiä käymään esimerkiksi työkeskuksissa, jotta heidän elämäntapojaan voitaisiin tarkkailla paremmin. Tietenkin niissä tehtävä työ on vähän "piirileikin" omaista, mutta miksi noilla poliitikoilla ei ole tullut mieleen se, että tuollainen työkeskuksissa käyminen voisi ennaltaehkäistä ihmisten syrjäytymistä sekä ainakin motivoida henkilöä olemaan raittiina. Kun puhutaan siitä, millä tavoin suuri populisti hoitaa työttömyyttä, niin tietenkin hänellä on kaikkeen sellainen lääke, että palkataan lisää rajavartijoita, poliiseja sekä sotilaita.

Näin saadaan ihmisille luotua turvallinen olo, kun paljon uniformua käyttäviä miehiä kävelee joka aamu töihin, ja tietenkin myös Ruotsin vastaista rajaa voidaan ryhtyä valvomaan tarkasti, ja näin saadaan aikaan joukko uusia työpaikkoja, joita sitten tavallinen työtön voi ryhtyä hakemaan. Ja mistä sitten saadaan rahat tällaiseen toimintaan, on kysymys, mihin varmasti heti saadaan vastaus. Valtiolla tietenkin on sellainen ongelma, että sillä ei ole reaaliomaisuutta loputtomasti, joten tietenkin noiden uniformumiesten palkat rahoitetaan tiukentamalla sakotuskäytäntöä ja nostamalla veroja. Kun puhutaan viinaverosta, niin silloin tietenkin voi joku tuollaisen poliitikon vastaväittäjä kysyä, että voisiko makeisveroa nostaa, jotta viinaveroja sitä kautta alkoholin hinta saadaan pidettyä alhaisena, ja siinä sitten joku voi tuon takia vähän älähtää.

Tuo varmaan kiinnostaa jotain perheenäitiä, jota kiinnostaa sellainen asia, että  pitääkö lasten maksaa aikuisten viinat, on kysymys jonka tilannetta kärjistävä henkilö kysyisi vaaliväittelyssä.  Tai tietenkin esimerkiksi terveydenhuollosta voidaan aina hiukan säästää, jotta rajavartijoita saadaan palkattua lisää. Näet usein ihmisiltä unohtuu se, että poliisi, rajavartija ja armeijan työntekijä arvomerkkiin katsomatta  ovat valtion työntekijöitä, joiden palkkaamiseen pitää saada tietenkin rahaa jostain. Se mistä rahaa otetaan on sitten sellainen asia, mistä keskustellaan todella pitkään. Tietenkin verojen korotuksilla voidaan kompensoida valtion menojen lisäyksiä, mutta samalla sitten tulee poliitikoille vastaan todellisuus.

Eli ryhtyvätkö sitten nuo vuorineuvokset rahoittamaan poliitikon kampnajaa, joka lupaa heille lisää veroja? Ja tietenkin pitää muistaa sellainen asia, että siivoojia on maassamme enemmän kuin vuorineuvoksia, joten heidän ääniään tulee uurniin enemmän kuin näiden suuryritysten pomojen äänestyslappuja. Sitten tietenkin voidaan sanoa, että esimerkiksi joku syrjäytynyt työtön ei varmaan poliitikkoja sitä kautta kiinnosta, että jos hän ei viitsi käydä äänestämässä, niin silloin on varmasti asia niin, että hänelle ei kannata luvata yhtään mitään. Eli sellaista politiikka on. Se on tasapainottelua sen välillä, mikä on hyväksi valtiolle ja poliitikolle sekä hänen taustalla toimivalle ryhmälle.


https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/chavizmo-nayttaa-epaonnistuvan-surkeasti-venezuelan-erotettu-syyttaja-elamme-diktatuurissa/6527186#gs.LKXv0UU

https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/

Sensuurista sekä itsepetoksesta eli sensuuri on sensuuria oli se valtiollista tai ei.

Sensuuria on olemassa kahta mallia, toinen on virallista ja toinen taas epävirallista.  Epävirallinen sensuuri on itseasiassa melkein vaarallisempaa kuin virallinen tapa poistaa jollekin taholle epämieluisaa tietoa Internetistä. Kun puhutaan lainsäädännöstä, niin tietenkin vihakirjoitukset ovat asia, mistä aina välillä väännetään kättä, eli onko oikein arvostella maamme siirtolaispolitiikkaa vai ei? Ja kun puhutaan siirtolaispolitiikasta, niin tietenkin silloin samaan asiaan niputetaan esimerkiksi sellainen asia, kuin ulkopoliittisen johdon arvostelu. Pakolaisia on helppo käyttää keppihevosena sellaisissa asioissa, jotka koskevat muutakin kuin vain pakolaisuutta. Eli esimerkiksi sen avulla voidaan kalastella ihmisten ääniä lupaamalla heille noilta pakolaisilta liikenevät työpaikat, joita ei ainakaan katukuvasta päätellen edes ole olemassa.

Samoin heidän avullaan voidaan ajaa myös sellaista mallia, missä maahamme palkataan valtava määrä uusia poliiseja pitämään yllä lakia ja järjestystä. Se sitten tietenkin tuo tien viereen lisää ylinopeusvalvontaa, jolla hankitaan lisää rahaa valtion taskuun sakkotulojen muodossa. Mutta tietenkin uusien poliisien palkkaaminen kannattaa perustella hiukan muilla näkökohdilla kuin sillä, että valtio hankkii heidän kauttaan sakkotuloja.  Se ei ehkä sitten vaikuta kovin positiivisesti tuollaisia asioita puhuvan poliitikon kannatukseen, joten uusien poliisien palkkaaminen kannattaa perustella tietenkin terrorismin torjunnalla sekä valtiollisella turvallisuudella, mikä tietenkin ihmisten silmissä tarkoittaa jotain "Karhukoplan" tapaista poliisia. Mutta kuitenkin tuollainen poliisi varmaan tekisi antiterrorismi-iskujen välillä muutakin poliisityötä kuten  suorittaa liikennevalvontaan kuuluvia tehtäviä eli se valvoisi nopeusrajoitusten noudattamista, mikä voisi tuoda sitten valtiolle lisää sakkotuloja.

Tuolloin tietenkin keskustellaan hyvin paljon myös monikulttuurisuudesta, joka maassamme tarkoittaa sitä, että täällä oikein kannustetaan syrjimään maahanmuuttajia, ja tämän takia maassamme on ihmisiä, jotka ovat täällä kymmeniä vuosia asuneet, mutta eivät puhu sanaakaan Suomea. Näissä tapauksissa voidaan varovaisesti väittää, että kyseisen henkilön kohdalla monikulttuurisuus varmasti palvelee rasismia sekä kansanryhmien eristämistä, eli tuolloin tuntuu vähän siltä, että noissa kadulta hyvin erottuvissa tapauksissa on maahamme luotu ikään kuin keinotekoinen etninen ryhmä, jonka perään voidaan poliisi sitten usuttaa. Eli kun pakolainen tai siirtolainen saapuu maahamme, niin häntä ei edes yritetä kannustaa sulautumaan valtaväestöön, vaan hänet ikään kuin sysätään "kaltaistensa seuraan", mikä varmasti sitten ei ole mikään kovin miellyttävä vaihtoehto yhtään kenellekään.

Kun puhutaan monikulttuurisesta Suomesta, niin tietenkin on olemassa sellainen asia, että maassamme varsinkin muista kulttuureista tulevia henkilöitä kannustetaan eri tavoin olemaan vain toistensa kanssa, jolloin heistä tulee sitten irrallisia hahmoja, joilla ei ole kotimaata eikä myöskään mitään yhteyttä tavallisiin ihmisiin. Tuo sitten luo otollisen ilmapiirin kaiken maailman terroristien värvääjille, jotka lupaavat niille henkilöille, jotka liittyvät johonkin Isikseen taivasta jossain Lähi-Idässä, missä kaikki on paljon parempaa kuin Euroopassa, ja tietenkin  siellä ovat "perinteiset arvot" kuten sharia sekä siihen kuuluvat tavat kuten perheen pään eli miehen kunnioittaminen vallalla, ja tuo sitten tietenkin vetoaa nimenomaan nuoriin miehiin, joilla ei muuta työtä ole, kuin seisoskella ostoskeskuksissa muiden vastaavilla asenteilla olevien henkilöiden kanssa.

Mutta kun puhutaan siitä, miten ihmisiä eristetään yhteiskunnassa, niin tietenkään pakolaiset sekä maahanmuuttajat eivät ole ainoita ihmisiä, joita yhteiskunta ikään kuin syrjii, ja monissa paikoissa oikein kannustetaan syrjimään sekä alistamaan noita syrjäytyneitä, ja joissakin työpaikoissa on sellainen asenne, että tuollaisen töihin tulleen pitkäaikaistyöttömän kanssa ei edes yritetä keskustella mistään, vaan hänelle kerrotaan suoraan, että tuollaisen ihmisen ei edes kannata töihin tulla, kun työpaikalla kaikki jo muutenkin tuntevat toisensa. Kun esimerkiksi henkilö jolla on pitkä katko CV:ssä tulee töihin, niin hänelle voidaan suoraan järjestää sellainen kokemus työelämästä, että häntä ei sitten enää huvita kyllä töissä edes käydä.

Puhuttaessa kotimaisista syrjäytyneistä ihmisistä, niin heille on toki helppo luvata uusia mukavia asioita, jos he äänestävät esimerkiksi jotain nationalistista poliitikkoa, joka lupaa sen, että kun maamme eroaa EU:sta, niin nämä ehkä vuosikausia työttöminä olleet ihmiset saavat lisää rahaa pankkitililleen. Tuolloin kyseinen poliitikko siirtää sitten nuo EU:hun menevät rahat suoraan työttömyyskorvauksiin, mikä tuo sitten tietenkin ääniä näiltä ihmisiltä. Ja samalla heille luvataan turvaa uusien poliisivirkojen muodossa, mutta itse kyllä olen tuonkin asian kanssa hiukan skeptinen.

Uskoisin että yhtään uutta poliisia ei maahamme kyllä tultaisi palkkaamaan, tai yhtään mitään uutta ei tehtäisi vaikka nuo poliitikot sitten valittaisiin hallitukseen. Mutta tietenkin sosiaalinen media varmasti on sellainen asia, minkä nuo ihmiset haluaisivat siirtää historiaan, koska siellä sitten joku voi heistä puhua pahaa. Kuitenkin esimerkiksi sensuuri ei varmasti ole mitenkään miellyttävä aihe kun aletaan käydä vaalikampanjaa. Jos poliitikko kannattaa sensuuria, niin tietenkin se aiheuttaa hänelle itselleen hallaa, koska se sitten osoittaa, että hänellä on jotain salattavaa. Eikä sensuuri kuulu nykyaikaiseen yhteiskuntaan, joten tietenkin olisi mukavaa, jos joku valtio sitten alkaisi näyttää tietä tällaisessa asiassa, ja antaisi esimerkiksi teleoperaattoreiden poistaa sellaisia tietoja, jotka se katsoo sopimattomaksi.

Ja tuolloin voidaan sitten itse seurata perässä, "koska amerikassakin tehdään niin". Sitten tietenkin voidaan vedota siihen, että maamme teollisuuden pitää saada näyttää mainoksiaan USA:n markkinoilla. Samaan lauseeseen voidaan sitten upottaa sellaisia  argumentteja, kuten se että pornografia turmelee lapsiamme, ja tietenkin myös muutamia muita asioita kuten uhkailu sekä viranomaisena esiintyminen muuttuvat varmaan mukaviksi lyömä-aseiksi, kun puhutaan sensuurin sallimisesta. Mutta kuitenkin esimerkiksi ääriryhmät sekä oikealla että vasemmalla vetoavat sananvapauteen, kuten myös fundamentalistiset muslimit vetoavat oikeuteensa ilmaista mielipiteitään verkossa, mutta samalla he niin mielellään tukahduttaisivat vasta-aargumenttien esittämisen.

Eli yksityinen sensuuri mahdollistaa sen, että vain ne henkilöt tai organisaatiot, mitä verkko-operaattori haluaa tukea pääsevät läpi tuosta suodattimesta. Tuolloin tietenkin voidaan tehdä niin, että Internetissä olevaan uhkailuun ei puututa, jos se kohdistuu sellaisiin tahoihin, jotka eivät verkko-operaattoria miellytä. Hyvä painostuskeino on varmasti levitellä takanapäin kaikkia henkilön terveystietoja sekä mustamaalata suoraan jotain tiettyä koulua tai työpaikkaa, leimaamalla kaikki sen työntekijät rikollisiksi. Ja tietenkin ääriryhmien johto varmasti sitten pitää sananvapaudesta, kunhan se vain palvelee heidän omaa etuaan.

Tietenkin tuollaisten populistien mielestä on mukavaa mainita vaalikampanjan yhteydessä, että 90% afrikkalaisista näkee nälkää, eli tähän sitten tietenkin kelpaa Afrikkalainen. Heihin on sitten hyvä peilata omaa valtiota, ja sanoa että jollain Kongon Demokraattisessa tasavallassa asuvalla henkilöllä menee paljon huonommin kuin kotimaan kansalaisella, joten miksi täällä länsimaissa nyt kenenkään edes tarvitsee mitään valittaa oloistaan. Tuolloin tietenkin kannattaa myös oman maan kansalaisia varjella kaiken maailman Putinien sekä Trupien johtamilta "valemedioilta", joissa sitten esitetään harhaanjohtavaa tietoa esimerkiksi siitä, miten työttömyyttä on maassamme hoidettu.

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Mitä varten ihmiset antavat äänensä ihmiselle, joka haluaa kaapata maassa vallan?

Voimakeinojen käyttö on todella ikävä tapa tehdä politiikkaa, ja esimerkiksi Turkin presidentin henkivartijoiden käytös Washingtonissa ei ole mitenkään kovin hyvää mainosta tuolle valtiolle, vaikka sitä ehkä sielläpäin ymmärretään. Tällaiset tapaukset, missä esimerkiksi valtiovieraan turvamiehet käyttävät voimakeinoja toisen maan alueella ovat asioita, joista aina välillä käydään keskusteluja. Eli onko kansainvälisen oikeuden mukaan suotavaa, että esimerkiksi valtio-vieraan turvallisuusmiehet häiritsevät mielenosoituksia, joihin paikallinen poliisi ei puuttuisi.

Turkin kehitys on kulkenut ei-toivottuun suuntaan siitä lähtien, kun maassa yritettiin ainakin turkin presidentin mukaan sotilasvallankaappausta. Joidenkin ihmisten mukaan taas tuo vallankaappaus olisi lavastettu, ja sen tarkoitus olisi ollut vain nostaa presidentin suosiota, eli koko tätä vallankaappausta koskeva aineisto olisi tietenkin joidenkin lähinnä Erdogania arvostavien ihmisten mielestä valheellista sekä vääristeltyä tietoa, mutta kuitenkin tuollainen ajatus on hyvin pelottava. Ja tämän asian otin esiin vain siksi, että se juuri muistui sitten mieleeni. Eli kaikista asioista on olemassa salaliittoteorioita, jotka ovat enemmän tai vähemmän todenmukaisia.

Mieleeni tuli näet sellainen skenaario tai “hassu kuvitelma”, että entä jos turvallisuuspoliisi olisi oikeasta käyttänyt esimerkiksi äänen muunninta, ja esimerkiksi palkannut näyttelijöitä puhumaan noille nauhoille, jotka ovat antaneet mahdollisuuden perustella kenraalien ja amiraalien erottamisia. Ja tuolloin he olisivat ehkä esittäneet filmaavansa elokuvia, jotta he saisivat sitten nuo näyttelijät eläytymään. Mutta itse uskon, että kyseessä oli tuolloin oikea yritys siirtää valta pois tuolta mieheltä.

Oli miten oli, niin kurdeille tai PKK:lle joka on joissakin maissa  julistettu terrori-organisaatioksi, on sama, että onko vallassa Erdogan vai sotilaat. Turkin hallituksen kanta on aina ollut sellainen, että  se ei neuvottele minkään terroristijärjestön kanssa, ja siksi asevoimien toiminta tuolla vuoristossa on aina ollut todella kovaotteista, ja kuitenkin Turkissa uskotaan, että USA tukee noita sissejä salaisesti.

Kuitenkin Turkin tapauksessa voin edelleen sanoa, että kun vaihtoehtoja on tasan kaksi, joista kumpikaan ei ehkä ole aivan sitä, mitä voitaisiin esimerkiksi suomessa vaikuttavalta poliittiselta liikkeeltä odottaa, niin tietenkin silloin kysytään aina, miksi pidin Erdogania parempana vaihtoehtona kuin sotilaita. Kuitenkin voidaan aina spekuloida sellaisella asialla, kuin että olisiko joku sitten kertonut valheita Turkin presidentille, mutta todellisuudessa nuo sotilaat saatiin kiinni samoilla välineillä, kuin mitä huumepoliisi käyttää kaikkialla maailmassa, ja siksi tuo vallankaappauksen kukistaminen oli oikeastaan ilmeisesti aika helppoa.

Syy siihen on se, että sotilaista koostuvat hallitukset ovat aina syyllistyneet räikeämmin tehtyihin  ihmisoikeusloukkauksiin kuin siviilit, jotka tietenkin ovat myös näissä asioissa kunnostautuneet kiitettävästi. Mutta kuten tiedämme, niin esimerkiksi Chilessä sekä Argentiinassa ovat tällaiset kenraalien johtamat hallitukset yksinkertaisesti “kadottaneet” kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka on joko tuhkattu jossain kaukaisessa saaressa tai sitten pudotettu mereen lentokoneista. Joten sen takia olen edelleen sitä mieltä, että tämä Turkin presidentti on tarjolla olevista vaihtoehdoista se parempi.

Kun puhutaan siitä, että esimerkiksi Argentiinan sekä Chilen juntat säädättivät vallasta luopuessaan lakeja, joiden mukaan mitään, mitä tapahtui juntan aikana ei saisi syyttää oikeudessa, niin silloin kyllä voidaan puhua todellisesta lainsäädännöllisestä kauhu-kuvasta, jossa ihmisten oikeuksia polkeneiden miesten määräyksestä säädetään lakeja, joilla heidät itsensä armahdetaan. Samalla olen huomannut, että muutamat henkilöt ovat todella rävähtävästi lähteneet puolustamaan näitä avoimesti valtaa anastavia tahoja. Ja Turkissa oli muuten 1980-luvulla myös sotilasvallankaappaus, jossa säädettiin vastaavia lakeja.  

Se mitä muuta tuo Erdogan sitten on tehnyt maansa  hyväksi on aivan yhtä epädemokraattista kuin mitä nuo sotilaatkin ovat tehneet. Eli hän ikään kuin on siirtymässä länsimais-tyyppisestä presidentin virasta kohti sitä mallia, mitä harjoittaa muuan presidentti Lukashenko, joka aluksi pääsi valtaan demokraattisesti, mutta sitten hän muuttui sellaiseksi hahmoksi, jota ei koskaan saisi vastustaa. Tuollainen vallan anastaminen demokraattisin menetelmin on melko tuntematon käsite vallan käyttöä koskevassa  politiikassa, vaikka siitä on esimerkkejä myös oman maamme historiassa. Eli “kommunistilakeja” voidaan pitää yhtenä esimerkkinä tapauksesta, missä valtaa siirretään kohti oikeistoa tai vasemmistoa, riippuen siitä kenelle sitä ollaan siirtämässä.

Mutta kuuluisin diktaattori, joka on päässyt valtaan täysin demokraattisilla vaaleilla on tietenkin Adolf Hitler, joka tuolloin vuonna 1933 sai taakseen ehdottoman enemmistön Saksan parlamentissa, joka sitten sai aikaan sen, että natsit johtivat tuota valtiota vuoteen 1945 asti, ja tuolloin se, että Hitler pääsi valtaan oli oikeastaan demokratian väärinkäyttöä. Eli tuossa tapauksessa vetäviä puheita pitävä poliitikko sitten sai ihmiset taakseen lupaamalla uudistuksia, mutta sitten hän vaihtoi ikään kuin paitaa.

Tuo kammottava diktatuuri sai alkunsa siitä, että Hitler lupasi jakaa kansan omaisuutta hieman  tasaisemmin, sekä muutamia muita hyvin järkeviä etuja, mutta sitten hän pyörsi puheensa, ja ryhtyi järjestelmällisesti polkemaan sekä uskonnollis-etnisen vähemmistön sekä omien sekä puoleensa poliittisten arvostelijoiden kansalaisoikeuksia. Eli pelkkä lehtikirjoitus saattoi viedä henkilön keskitysleirille sekä kuolemaan. Se miksi joku sitten saa taakseen niin paljon ääniä, että hän voi ottaa parlamentin haltuunsa on kuitenkin monille ihmisille jäänyt epäselväksi. Eli miksi ihmiset äänestävät hyväksyvästi sellaisesta laista, joka jossain vaiheessa kääntyy kansaa vastaan?

Tuolloin yleensä kyseinen valtaa tavoitteleva taho on koettu jotenkin mieluisana vaihtoehtona, ja sitten hänelle on noita mahdollisesti lainsäädäntöä koskevia oikeuksia haluttu siirtää. Usein tuollaisten yhdelle henkilölle valtaa siirtävien lakien takana on juuri epäonnistunut sotilasvallankaappaus, jonka uhalla pelotellaan ihmisiä äänestämään tuollaisten erittäin voimakkaiden valtalakien puolesta.

Kuitenkaan ei monikaan joka noiden yksinvallan sallivien  lakien puolesta on äänestänyt, ei ole varmasti miettinyt sitä että vaikka ihminen kuinka ankkuroisi itsensä valtaan, niin ennemmin tai myöhemmin valtion johtaja sitten vaihtuu, jolloin seuraaja ei ehkä ole aivan sama mies, kuin mitä tuo edellinen henkilö sitten oli. Ja tuollainen laki mahdollistaa sen, että presidentti voi sitten siirtää valtaa itselleen, kuten moni diktaattori on aikojen kuluessa tehnyt. Tuolloin on huomattu, että hyvin moderni sekä suosittu mies muuttuu pelkäksi teknokraatiksi, joka käyttää valtakoneistoa armotta oman etunsa ajamiseen.

Tällainen mies oli Nicolae Ceausescu, joka Romanian johdossa ollessaan kieltäytyi hyökkäämästä Tsekkoslovakiaan. Syy miksi hän ei liittynyt muihin Varsovan liiton maihin ja lähtenyt tukahduttamaan “Prahan kevättä” johtui aivan muusta kuin hänen tarpeestaan tukea demokraattista kehitystä. Nimittäin tuo mies vain yksinkertaisesti pelkäsi kutsua reserviläisiä aseisiin, koska he saattoivat hyökätä hänen kimppuunsa. Ja koska tuo mies ei lähettänyt joukkoja Tsekkoslovakiaan jäi länsimailta huomaamatta se, mitä hänen komennossaan toiminut  salainen poliisi eli Securitaté teki ihmisille.  Ja nykyään voidaan sanoa, että ihmisoikeustilanne Romaniassa oli Ceausescun aikaan sama kuin mitä se nykyään on Pohjois-Koreassa, ja kukaan ei edes tiedä, montako ihmistä tuo kammottava valtiollinen poliisi surmasi tuolla kaukana “Draculan maassa”.

Kun puhutaan vallan käytöstä, niin yhden henkilön käyttämä valta on aina hiukan korruptoitunutta, ja hän saattaa olla erittäin altis vaikutuksille. Tuollainen vaikutus voisi olla se, että joku valehtelee johtajan joutuneen attentaatin uhriksi, jolloin jokainen normaali ihminen alkaa pelätä. Yleensä sellainen johtaja, joka ei halua jättää valtaansa on sitä jotenkin käyttänyt väärin. Hän saattaa pelätä esimerkiksi sitä, että joku virka-asemassa tehty ylilyönti saattaa aiheuttaa tarpeen ripustautua vallankahvaan, kuten kävi esimerkiksi Josif Stalinille, jonka epäiltiin salailevan jopa perheenjäsenen murhaa.

Pelko ajaa ihmiset ylireagoimaan moniin tilanteisiin. Tuolloin saattaa unohtua sellainen asia, että esimerkiksi lait koskevat koko kansaa. Ja seuraukset saattavat olla todella vakavat. Tässä kirjoituksessa puhutaan nationalismista sekä sotilasvallan-kaappauksista, jotka usein kulkevat  käsi kädessä. Eli kun asevoimat kaappaavat vallan itselleen jossain maassa, niin silloin tietenkin tuota toimenpidettä pitää perustella ihmisille. Usein perusteluna ovat sellaiset asiat, että tuo juntta palauttaa valtion suuruuden tai jonkun muun asian.

Mutta kuitenkin suurin osa noista asioista on tietenkin pelkkää puhetta. Ja suurin osa noista valtaa havittelevista tahoista on avoimen populistisia, ja sitten tietenkin he kirjoittelevat vastaan, että jos joku vertaa heidän johtajiaan Hitleriin, niin hän tekee silloin virheen. Mutta kun verrataan esimerkiksi Hitleriä noihin siviili-presidentteihin, niin täytyy muistaa, että todellisuudessa Saksaa hallitsi hänen aikanaan sotilasjuntta, joka toki oli nimellisesti siviileistä koostuva, mutta todellisuudessa tuo puolue oli oikeastaan pelkkä yksityisarmeija, jossa vallitsi sotilaallinen kuri. Ja monet puolueen johtoon nousseista miehistä oli silloin upseereita, joskin tuo asia salattiin suurelta yleisöltä, jotta vuosisataisten sotilasperinteiden varjossa kasvaneet pojat eivät sitten toisi surua omalle perheelleen, kun Saksa sitten sattui tuon sodan häviämään.

Samoin tuolloin 1930-luvulla toki ymmärrettiin, että upseerin arvo voisi olla myös rasite ehdokkaalle, jonka pitäisi saada suuret massat äänestämään itseään. Joten ainakin osa natsiparlamentaarikoista vaihtoi nimensä ryhtyessään tuon puolueen ehdokkaiksi. Sodan jälkeen tästä asiasta ei tietenkään sopinut myöskään puhua, koska silloin olisi voinut jäädä kesätyöpaikka saamatta. Näet esimerkiksi Helmut Von Pnnwitz omisti kuuluisan tavaratalon Kurfsterdammilta, ja jos hänet sattui joku suututtamaan, niin silloin ei varmasti tullut kesätyöpaikkaa tuosta tavaratalosta. Ja siksi niistä asioista jotka koskettavat valtion turvallisuutta pidetään yleensä suu kiinni, koska ihmiset jotka näistä asioista puhuvat yleensä pelkäävät sitä, että heidät jätetään pois yhteisöistä tai näille henkilöille tulee muita vaikeuksia, jos he epäilevät jotain yleisesti tunnettua asiaa valheeksi.

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/video-erdoganin-henkivartijat-pieksivat-mielenosoittajia-usa-ssa-potkivat-maassa-makaavia/6439556

https://sites.google.com/view/populisminvoittokulku/etusivu

http://populisminvoitto.webnode.fi

Populismin tuntomerkit

Yllä: USA:n presidentti Barrack Obama käymässä Berliinissä (Lähde N.Y Times)

Populismi on politiikkaan kuuluva tapa kysyä äänestäjistä mitä he haluavat. Näin tietenkin tekevät kaikki poliitikot, mutta populisti tekee tästä toiminnasta taidetta. Hän on kuin joku rock-tähti, joka seisoo yleisön edessä ja pitää sellaisia puheita, missä kaikki asiat ratkaistaan yksinkertaisin keinoin ja kertoo mitä yleisö haluaa kuulla. Hän kohtelee yleisöön maksavina asiakkaina, jotka sitten maksavat hänelle palkkion uurnaan pudotettavilla äänillä. Tietenkin tuollaisella poliitikolla on selvästi mielessään se tavallinen “herra tai rouva keskiverto”, joka sijoittuu tilastoissa gaussin käyrän keskivaiheille, mistä löytyy hänen mielestään suurin mahdollinen äänestäjien joukko.

Tuo tietenkin tarkoittaa sitä, että kaikki tuon poliitikon antamat lupaukset annetaan tuolle tilastollisten  keskivertoihmisen ryhmälle. Se mitä muille sitten tapahtuu noiden kyseisen poliitikon ajamien reformien jälkeen on hänelle yhdentekevää. Se että kansa pitää tuon poliitikon esittämistä ajatuksista riittää hänelle. Tuo tuki tietenkin ilmenee vaaliteltalla hurraamisena sekä tunnelman kohoamisena, kun yleisö aivan hurmoksessa kuuntelee sitä, kun poliitikko puhuu heidän kieltään.

Populisti hallitsee median. Hän käy ahkerasti kuntosalilla, pelaa jääkiekkoa tai sulkapalloa ja hallitsee supliikin. Jokainen asia hänen maailmassaan ratkaistaan helposti, eli tietenkin isänmaallisena miehenä hän on sen kannalla, että maata pitää puolustaa. Sen takia jokaisen miehen ja naisen tulee se käydä armeija, mistä löytyy sitten työpaikkoja myös työttömille, jotka pääsevät kouluttamaan noita miehiä.

Populismin kuuluu sellainen, mitä kutsutaan nimellä “machoilu”. Tuossa maĺlissa henkilön imagoa pönkitetään erilaisilla ase tai itsepuolustus jutuilla , missä hän esiintyy esimerkiksi ninjana tai jonain muuna vastaavana henkilönä. Kuitenkin populistien ongelma on siinä, että kun hän hakee tuolla toiminnallaan ihmisten ääniä, niin tietenkin hän saa kannatusta. Kuitenkin hän on aivan tavallinen poliitikko siinä missä kaikki muutkin poliittiseen päätöksentekoon osallistuvat ihmiset ovat. Kun hän saa paljon ääniä kerättyä, niin lopulta äänestäjät alkavat haluta sitä, että puolue menee hallitukseen. Tuolloin tulee lunastuksen hetki. Poliittisen liikkeen pitää silloin ryhtyä käyttämään oikeasti valtaa.

Jos ei hallituksessa harjoiteltava politiikka ole yhtään sitä, mitä äänestäjille luvattiin, on puolue pettymys, koska ihmiset odottavat sen nyt tekevän niitä päätöksiä, joita kyseinen poliittinen ryhmä on esittänyt ajavansa. Hallituksessa ei kuitenkaan tehdä vain yhtä päätöstä, vaan siellä päätetään kaikista valtiota koskevista asioista. Jos ihminen päättää  että häntä ei politiikka kiinnosta, vaan jättää äänensä käyttämättä, niin häntä ehkä kiinnostaa sellainen asia, että täällä on ihmisiä, joita kiinnostaa yhteiskunnallinen päätöksenteko, ja he sitten käyvät äänestämässä.

Kun keskustellaan vaaleista, niin voin sanoa, että joku sinne valtuustoon tai eduskuntaan joka kerran, kun on vaalit menee, joten siksi kannattaa omaa ääntä käyttää. Populistit usein vetoavat äänestäjiin ismien avulla, eli he käyttävät iskulauseita, joita sitten hoetaan yhdessä katuparlamentin eli mielenosoittajien kanssa, ja samalla nyrkkiä kohotetaan ilmaan, mikä näyttää hyvältä erilaisissa poliittisissa julkaisuissa. Populistiset poliitikot pitävät  tärkeänä sitä, että hänet huomataan kaikkialla, missä hän liikkuu. Sen lisäksi hän pitää huolen siitä, että kaikki ihmiset näkevät vain hänen oman kantansa asioihin.

Hyvänä esimerkkinä kaikista populistista poliitikoista on Vladimir Lenin, joka kehitti mediaan perustuvan tavan vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin. Hän tai Ivan Pavlov-niminen psykiatri kehittivät banderolleihin perustuvan propagandan, ja tässä muuten on syy siihen, miksi “itä on punainen”. Eli kommunistit käyttivät punaista väriä omissa teksteissään, jotta ihmisen silmä kääntyisi automaattisesti niitä kohti. Samoin kaikkia sosialistien kokouksia kuvattiin niin, että tila vaikuttaisi mahdollisimman suurelta sekä yleisömäärä mahdollisimman suurelta. Tällä tavoin sitten luotiin kuva hyvin kurinalaisesti puolueesta, jolla on käytössään tehokas pesäpallomailan heiluttajien joukko, joka totteli Leniniä kaikessa.

Tai siis äärivasemmistolaisten bolshevikki-sosialistien sekä natsien propaganda perustuu samaan asiaan. Siihen että heidän johtajansa on noiden poliittisten ääriryhmien mielestä jotenkin “pyhä”, ja jos tuota johtajaa sitten halvennetaan, niin silloin hän ei voi mitenkään hallita kannattajiensa raivoa. Tuolloin myös vihjaillaan siitä, kuinka tuon poliittisen liikkeen kannattajat ottavat mielellään oikeuden omiin käsiinsä, jos heidän johtajaansa sitten ei totella. Tuolla tavoin luodaan sellaista ilmapiiriä, että ihmisten kannattaa alistua käsi ojossa taistelulauluja laulavien äärijärjestön edustajien edessä.

Samalla korostetaan sitä, miten tuo liike toimii viranomaisten suojeluksessa, ja jos joku sitten uskaltaa sitä vastaan mitään sanoa, niin silloin seuraa “pieni keskustelu” jossain metsässä, ja kyyditys itärajalle, kuten esimerkiksi Lapuan liike toimi 1930-luvulla. Ja tietenkin tuon liikkeen kohdalla korostetaan aina sen yhteiskunnallista asemaa. Tällä tarkoitan sitä, että tuon liikkeen parissa toimivien henkilöiden vihjaillaan olevan esimerkiksi joidenkin suurten yhtiöiden johtajien poikia tai tyttäriä. Kulttuurin tutkimukseksi naamioitu oikeistolainen opiskelijajärjestö AKS (Akateeminen KarjalaSeura) sekä meidän oloihimme nähden melko militantti Lapuan liike sekä sen poliittinen siipi, IKL (Isänmaallinen kansanliike) tai noiden liikkeiden toimijat  korostivat kaikessa toiminnassaan sitä, että he olivat samalla Suojeluskuntien jäseniä, sekä erittäin korkeasti koulutettuja, joten he tunsivat lain. Samaa toimintamallia käyttivät bolshevikit sekä fasistit ja natsit, joiden toimintamalli oli joka kerran samanlainen.

Noiden järjestöjen jäsenet eivät häpeilleet esintyessään poliiseina, mutta myös tietenkin monet muutkin ääriryhmät ovat tietenkin tämän toimintatavan omaksuneet. Myös se että noiden järjestöjen jäsenet niin mielellään hankkiutuvat heitä arvostelevien tahojen tuttavapiirin seuraan, ja etsivät sitten sen kautta henkilöitä, jotka ovat kirjoitelleet heistä jotain, mistä nämä henkilöt eivät halua puhua. Tuo tapa on sikäli hyvin kiusallista, että se pitää sisällään toisten ihmisten päiväkirjojen sisällön urkkimista sekä muuta erittäin ikäviä asioita. Tuolloin tietenkin tulee mieleen se, että tuohon liittyvä nettitrollaus, missä kirjoittajaa haukutaan painokelvottomilla  ilmauksilla esitetään tavan mukaan erittäin suurella volyymilla, jotta kaikki saavat tietää, mitä tapahtuu jos tuosta ääriryhmästä kirjoitetaan negatiiviseen sävyyn.

Kyseisen toiminnan tarkoitus on “varmaan” se, että nämä äärijärjestöjen edustajat saavat sitten vaikuttaa kirjoittajien sukulaisiin, jotta nämä painostavat heitä olemaan hiljaa. Ja tuolloin tietenkin esimerkiksi jonkun kirjoittajan auton hajotus mainitaan aina niin, että kaikki näkevät mitä tapahtuu, jos joku uskaltaa uhmata tuota ryhmää. Merkkinä siitä että tuo lehtijuttu on tehty painostuksen vuoksi on se, että tämä hajotettu auto esitellään lehtien etusivuilla. Sama koskee tietenkin myös ääriryhmää arvostelleiden lehtimiesten ja muiden kirjoittajien pahoinpitelyjä, jotka sitten esitellään kaikelle kansalle, jotta kaikki muistaisivat pelätä kaduilla. Ja toki nuo ääriryhmien edustajat sitten esiintyvät kaikkialla suurella joukolla, jotta kaikki tietävät ketä kaupungissa pitää pelätä. Tuolloin kahdesta kolmeen melko kallista henkilöautoa kaartaa näyttävästi paikalle, ja pilottitakkeihin sekä maihinnousukenkiin pukeutuneet henkilöt seisovat niiden vieressä .

Tai toki heillä voi olla maihinnousutakit sekä mustat pipot päässään osoituksena kuulumisesta sosialistiseen ääriryhmään. Mutta se mikä sitten usein torpedoi tuollaisen ääriryhmän tien valtaan on se, että ne ovat yhden asian ryhmiä. Vaikka tuo asia kuinka olisi tärkeä, niin silti maassa pitää tehdä muitakin päätöksiä kuin vain palkata lisää poliiseja tai rajavartijoita. Eikä jokainen ääriryhmän jäsen ole oikeasti valmis väkivaltaan. Eli vaikka jossain taloyhtiön kerhotilassa olisi karjuttu iskulauseita, niin silti se että henkilö oikeasti ottaa käyttöön polttopullot tai rautatangot, on tästä huutamisesta vielä pitkä matka. Normaalisti tuollainen huuto saa sitten myöhemmin sellaisen selityksen, että jokainen paikallaolija oli ottanut ne kuuluisat kymmenen kaljaa, jolloin tunnelma oli vähän riistäytynyt käsistä. Rasismi ei ole siis noiden seurapiirien mielestä mikään aikuisten juttu.

Tuollainen teko varmasti sitten saa aikaan sen, että tuo henkilö saattaa joutua vankimielisairaalaan tästä teosta. Se varmasti sitten saa aikaan sen, että jokainen normaali henkilö sitten vähän varoo tällaista toimintaa. Ja noissa ääriryhmissä on paljon ilmiantajia, jotka ajattelevat sitten armeijassa hiukan keventää omaatuntoaan, jotta saisivat paremmat paikat siitä junasta, joka vie kohti kadettikoulua. Tuolloin on myös hyvä myydä omat kaverit, joiden tiedot omasta toiminnasta saattavat vaikuttaa henkilön tulevaan uraan liike-elämässä. Eli henkilö ikään kuin pesee tällaisen toiminnan pois päältään kertomalla tietonsa poliisille, joka sitten voi mukavasti myös piipahtaa kotikäynnille henkilön luona, jolla on vähän liian kovat jutut aseen kanssa. Tuollaista ilmiantoa voidaan hyvin käyttää myös entisten kavereiden riisumisessa aseista, jotta he eivät sitten tule enää uhkaamaan tuota henkilöä, joka tietenkin haluaa pyyhkiä hurjan menneisyytensä pois ihmisten mielistä.

Kansainvälisen tason työpaikka tietenkin vaatii puhtaat paperit, joten silloin on hyvä muistaa, että tarinamme päähenkilö tietenkin on pakotettu liittymään tähän ryhmään. Ja hän on ollut vain sivustakatsoja tuollaisessa katuteatterissa, jossa karjutaan iskulauseita sekä maalataan graffiteja. Muut tekivät rikokset, ja tuo onneton sitten vain katsoi vierestä, on noiden henkilöiden sanoma, kun he sitten kertovat puku päällään tarinoita siitä, millaista elämä on lähiöissä, joissa vallitsee viidakon lait, sekä erilaiset moottoripyöräjengit pitävät järjestystä. Ja noita juttuja kuunnellessa kaikkien meidän mieleemme tulee se, että maassamme on tilanne kuin jossain 1900-luvun alun Sisiliassa, jossa Vendettan eli verikoston laki oli ainoa mitä ihmiset uskoivat, ja jos Mario Puzon kirjoja on uskominen, niin tuolla kaukaisella saarella italian eteläkärjessä lähes kaikki kuuluivat Mafiaan, ja jos joku puhui asioista poliisille eli rikkoi pyhän omertan lain, niin silloin rupesi katkaistu haulikko eli lupara puhumaan.

Ja ehkä joskus tulevaisuudessa joku kirjailija kertoo samanlaisia tarinoita lähiöiden skinhead-jengeistä, joissa vallitsivat verikoston laki, ja jos joku sitten oli asioista toista mieltä, niin hänen kanssaan käytiin juttelemassa, ja sitten kävi matka kohti itärajaa tai mogadishun konetta. Jos ei näihin piireihin halunnut, niin silloin hän jäi aika yksin tuossa betonilähiössä, jossa “pilotti-teamin” kotikäyntiä sekä juttelua tuon ryhmän kanssa pelättiin todella paljon, koska jos tuon kauhean ryhmän kanssa sattui joku joutumaan poikkiteloin, niin seurauksena oli pesäpallomailoilla tapahtunut pahoinpitely tai niin ainakin vanha kansa väittää.

https://sites.google.com/view/poliittinenpoppi/etusivu