Voisiko myyttinen ESP ( Extra-Sensory Perception) eli ajatusten lukeminen olla sittenkin totta?

Kuvituskuvaa

ESP ( Extra-Sensory Perception) eli ajatusten lukeminen on aina kiehtonut ihmistä, ja aiheesta on tehty miljoonia elokuvia, joista osa on varsin huvittavia. Tietenkin voimme oikeastaan lukea ihmisten ajatuksia sekä tunteita tarkkailemalla heidän elekieltään, ja elektronisten laitteiden avulla voimme analysoida puheessa olevia taukoja sekä äänen kohoamista sekä sanojen välillä olevia taukoja, ja niiden avulla sitten päätellä sen, että valehteleeko henkilö vai ei. Jos taas puhutaan ajatusten lukemisesta parapsykologisessa mielessä, niin se voisi tapahtua siten, että jonkun henkilön hermosto ikään kuin pystyisi havaitsemaan toisen ihmisen hermoston sähköistä toimintaa. Silloin voidaan ajatella, että joku joogamestari tai vastaava kykenisi säätämään omaa hermostoaan niin, että se vastaanottaa toisen ihmisen hermosto sähköimpulsseja.

Elekielen tarkkaileminen on sellaista, että tarkkailun kohteesta etsitään merkkejä, jotka sotivat tilannetta vastaan. Eli taaksepäin ojentautuminen sekä tahallaan venyttelevä puhe voivat kieliä siitä, että henkilö ei puhu aivan totta, koska valehteleva ihminen joutuu hiukan pidempään miettimään sanomisiaan. Ja jos hän ei itse ole jotain asiaa kokenut, niin silloin häneltä puuttuu asiaa koskeva tunnelataus. Mikäli henkilö on tehnyt rikoksia tai salaa jotain muuta asiaa, niin hän stressaantuu. Tuolloin saattaa käydä niin, että aivan tavalliset sosiaaliset tilanteet aiheuttavat hänelle raivokohtauksia.  

Samoin tietynlaiset puheessa olevat lausevirheet, kuten sanojen nieleminen ja virkkeiden loppujen sanomatta jättäminen kertovat siitä, että henkilö on jotenkin hermostunut. Myös se että puheen pitäjä ohittelee papereita lukematta niitä kertoo siitä, että hän on jotenkin vaivaantunut tilanteesta. Povaaminen eli kädestä ennustaminen ei varmaan ole mitenkään muuten kovin tieteellistä toimintaa, mutta kädestä näkee sen, että onko henkilö tehnyt ruumiillista työtä. Se ei tietenkään ole kovin paljoa, mutta jos esimerkiksi sileäkätinen mies väittää olevansa ojankaivaja, niin se tietenkin kertoo siitä, että hän valehtelee. Jos hän olisi vasta aloittanut ojankaivajana, niin hänellä olisi käsissään rakot. Tai sitten tuo henkilö käyttää hansikkaita tehdessään työtään.

Toki tuo kaivaminen voi tapahtua koneella, jolloin henkilö voi sanoa oikeastaan olevansa koneenkuljettaja. Samoin pokeripöydässä istuvat pelaajat pyrkivät arvioimaan sitä, milloin vastapuolella oleva henkilö hymyilee tai jotenkin muuten on vähän “liian varma” voitostaan. Kyseinen asia sitten kertoo siitä, että hänellä varmasti on sitten hyvät kortit kädessään. Mutta sitten tietenkään tällainen toiminta, mitä opetetaan esimerkiksi näyttelijöille sekä poliiseille, jotta he voivat arvioida sitä, jatkavatko he performanssia tilanteessa, missä henkilö on jotenkin vaivaantunut, tai että puhuuko tuo todistaja totta.

Kuitenkaan tämä ei ole mitään oikeaa ajatustenlukua, vaikka ehkä muutaman vuoden kuluttua meillä on laitteita, jotka voivat oikeasti lukea aivojemme sähköistä toimintaa, ja sitten muuttaa tuo EEG-käyrä elokuvaksi, jota katsotaan vaikka videotykin välityksellä. Tuo tekniikka olisi samantyyppistä, kuin mitä käytetään esimerkiksi aivoaalloilla ohjattavien robottien käskyjen välittämiseen Internetin kautta. Mutta vielä toistaiseksi tällaisten laitteiden kehittäminen on vasta alkutekijöissään. Vaikka muutamia aivokäyrän lähetyksiä on tehty, ja noissa tapauksissa vastaanottaja on ollut toinen ihminen. Kun puhutaan siitä, miten ihminen voisi ehkä olla telepaattisessa yhteydessä muihin ihmisiin, niin tietenkin erilaisten mikropiirien avulla voidaan tuo EEG-käyrä välittää mihin tahansa osiin maapalloa. Mutta jos keskustellaan esimerkiksi siitä, että joku guru sitten kykenisi lukemaan ajatuksia ilman, että hän näkee toisen ihmisen, niin silloin mennään utopian alueelle.

Elekielen lukeminen vaatii tietenkin katsekontaktia tuohon havainnoitavaan, mutta pelkkä ajatusten lukeminen siinä muodossa, kuin se esitetään esimerkiksi jossain elokuvissa vaatisi todella paljon tuolta gurulta. Tässä tekstissä kutsun hypoteettisten ESP-voimien haltijaa guruksi. Tässä mielikuvituksellisessa tapauksessa hän kykenisi vaikuttamaan aivojensa tai hermostonsa  toimintaan siten, että hänen hermostonsa alkaisi toimia kuin radiovastaanotin. Tuo ajatusten lukeminen voisi liittyä ihmisen aivojen sähköiseen toimintaan, ja se että vain lapsilla on todettu herkkyyttä tähän voisi johtua siitä, että meidän aikuisten aivojen hermoston haarakkeet ovat iän tuoman plakin peitossa, mikä toimisi sitten eristeenä. Kyseinen kyky olisi siis sellainen, että toinen ihminen kykenisi havaitsemaan toisen henkilön aivojen sähköistä toimintaa. Tämä on vain hypoteesi, eikä mikään todista tätä väitettä todeksi.

Mutta jos tämä ESP olisi totta, niin silloin joku henkilö olisi kehittänyt niin hyvän mielenhallintakyvyn, että hän voisi ikään kuin virittää oman hermostonsa niin, että se toimii kuten radiovastaanotin, ja tuolloin TK eli telekinesia olisi ehkä myös totta. Tuossa tapauksessa guru pystyisi lähettämään EEG-aaltojaan sellaisella tavalla, että toisen ihmisen aivot ottaisivat ne vastaan, ja ryhtyisivät ikään kuin ajattelemaan samoja asioita kuin guru. Eli ne tässä hypoteesissa synkronoituvat itsensä tuon gurun aivoaaltojen kanssa. Tuo äskeinen kirjoitus oli kuitenkin vain hypoteettista ajatusleikkiä illan ratoksi. Joten tämä asia tietenkin minuakin kiehtoo, ja ihmisellä on uskomattomia voimia, joita emme vielä tunne, mutta uskoisin että joskus ehkä voimme toteuttaa ESP:n jollain teknisellä välineellä. Jos taas palataan guruun, niin hän saattaa olla niin herkkä yleisön sanoille, että hän ikään kuin tekee kaiken mitä he tahtovat.

Tuolloin kyse on ehkä huulilta lukemisesta tai vain hiukan yliherkästä kuulosta, ja mikäli joku yleisön joukossa oleva henkilö puhuu itsekseen, niin siitä guru voi saada tietoja siitä, mitä hänen seuraavaksi halutaan tekevän. Tai sitten hän turvautuu sirkustemppuun, missä käytetään etukäteen sovittuja avustajia, joiden toiminta on sitten ennalta opetettu, jolloin taikuri voi helposti esittää osaavansa vaikka lukea toisen ihmisen  ajatuksia. Lasten tapauksessa saattaa käydä niin, että tutkija kertoo tuosta testistä vauvan kuullen, ja sitten käy niin että lapsi kuulee kaiken mitä hänen pitää tehdä ennakolta.

Teknisin keinoin hankittu kuolemattomuus ja elämän tarkoitus ovat asioita, joita ei koskaan käsitellä tarpeeksi

Ihmisen olevaisuus on asia, mitä paljon on mietitty ja paljon tullaan miettimään jatkossakin. Jos joku selittää meille ymmärrettävästi sen, mitä varten olemme olemassa, niin sitten tietenkin hän varmasti saisi siitä nobelin palkinnon. Kun olevaisuutta tai elämän ja olemassaolon tarkoitusta pohditaan esimerkiksi raamatulliselta tai uskonnolliselta kannalta, niin silloin tietenkin tulee heti mieleen sellainen asia, että onko meidän ainoa syymme olla olemassa se, että pääsemme palvelemaan Jumalaa? Eli siis palvelemme jotain astraalista tai ainakin hyvin etäistä olentoa, jonka olemassaolosta ei ole varmuutta koko elämämme ajan. Kas siinä vasta olisi tarkoitusta elämälle. 

Tuo tarkoitus tietenkin oli keskiaikaisille paaveille mieleen, koska jumalaa palveltiin tietysti hänen kauttaan, mikä takasi papistolle loistavat tulot sekä muutenkin helpon elämän. Kuitenkin meidän pitää muistaa sellainen asia, että papisto ei ole oikeastaan Jumalan synonyymi, ja siksi tuon virkakunnan toimintamalli on monesti historiassa ollut hiukan poikkeava siitä mallista, mitä esimerkiksi Raamattu meille antaa. Kun puhutaan siitä, että jumala on meille annettu hahmo, joka on absoluuttisen voiman sekä vallan synonyymi, niin me ihmiset tietysti haluamme olla hänen kaltaisiaan. Tuon takia esimerkiksi genetiikka ja biotekniikka ovat tieteitä, joista pitää aina välillä keskustella. Näet genetiikka merkitsee sitä, että me ihmiset voimme tehdä sellaisia olioita kuin haluamme, mutta se antaa meille keinoja, joiden käyttöön emme ehkä ole aivan valmiita. Kun puhutaan genetiikasta sekä biomanipulaatiosta, niin mieleeni tulee elokuva "Species", jossa maan ihminen liittää itseensä vieraan lajin DNA:ta, ja luo sellaisen pedon, että itku tulee.

Tuo elokuva käsittelee sellaista asiaa, mikä opetetaan meille ihmisille jo lastentarhassa. Nimittäin kaikkea mitä televisiosta näkee tai isot pojat sanovat ei tarvitse tehdä oikeassa elämässä. Kun puhutaan esimerkiksi cyborgeista, niin toki ihmisen luut voidaan päällystää tai pinnoittaa hiilikuidulla, jotta ne olisivat kestävämpiä. Ja jos keskustellaan robotiikasta, niin ihmisen aivot voidaan istuttaa terminaattori  kaltaiseen robottiin. Eli tuohon koneeseen asennetaan sydänkeuhkokone, ja keinotekoinen verenkierto luodaan luuytimen kantasoluja sisältävän säiliön avulla. Tuollainen cyborgi saattaisi olla mahdollista rakentaa jo melko lähitulevaisuudessa. Eli kyseisen robotin tietokone liitetään hermokudokseen, jolloin käytössä olisi oikea terminaattori, millä voisi olla käyttöä lähes missä hyvänsä tilanteessa. Kuitenkaan mikään eettinen vaihtoehto tuo väline ei olisi. Ja kun puhutaan siitä, millaisia tehtäviä sekä välineitä tuollaisella cyborgilla olisi, niin silloin puhuttaisiin superihmisestä, joka ehkä olisi hyvin monikäyttöinen olento. Kuitenkin tuollaisen konehybridin rakentaminen on todellisuudessa moraalin vastaista. 

Eli tällaista välinettä missä ihmisaivot on liitetty robottiin ei kyllä tulla varmaan lähitulevaisuudessa tekemään. Mutta arvot sekä asenteet muuttuvat, ja siksi näistä asioista pitää keskustella avoimesti. Tulevaisuudessa voidaan ehkä tehdä niin, että jos ihmisellä on vaikka syöpä, niin hänelle voidaan tehdä uusi ruumis kloonaamalla, ja aivot voidaan siirtää tuohon ruumiiseen joko kirurgisesti. Tai sitten ihmisen muistot tallennetaan tietokoneelle, ja ne siirretään tähän seuraavaan ruumiiseen. Se tietysti takaa kuolemattomuuden, mutta haluammeko tämän tapahtuvan on toinen asia. Jos voimme kloonaus- sekä tietotekniikan avulla saavuttaa kuolemattomuuden, niin haluammeko sitä? Tuo kuolemattomuus saavutettaisiin kloonaamalla ihminen, kun hänen ruumiinsa vanhenee. Ja tietenkin aivoihin asennetun mikropiirin avulla hänen muistonsa voidaan kopioida pilvipalvelimelle internetin yli, ja siirtää seuraavaan ruumiiseen kun vanha ruumis sitten kuolee pois.

Tässä yksi cyborgielokuva, joka ehkä antaa miettimisen aihetta viikonlopuksi: https://www.youtube.com/watch?v=DqO90q0WZ0M

espoonmetsa.blogspot.fi

Outoja kuvia kuusta otettuja kuvia: Liittyvätkö niissä näkyvät esineet asekehitykseen vai ovatko ne esimerkiksi irronneita mikropiirejä, jotka jäävät leijumaan luotaimen kameran eteen?

"Outo hahmo"

On muutamia valokuvia, joita NASA jostain syystä peittelee, ja se sitten on tietenkin kiihdyttänyt väittämiä siitä, että tuo laitos peittelee jotain. Se että kuussa on jotain outoa voidaan helposti selittää sillä, että ehkä NASA tekee siellä biosfäärikokeita, joissa testataan viljelmiä tai vastaavia asioita, joiden avulla voidaan sitten testata laitteita, joilla pidetään yllä elämää avaruusaluksessa, mikä sitten ehkä vie ihmisen lopulta kohti Marsia, tai sitten kyse on jostain muusta, mitä emme varmasti ole edes voineet ajatella tapahtuvan. Tuo asia voi liittyä supervaltojen väliseen ase- tai muuhun varusteluun.

Kun puhutaan Kuuhun ammutuista aluksista, joissa saattaa mukana kulkea esimerkiksi biologinen laboratorio, niin sitä voidaan käyttää myös biologisen sodankäynnin laitteita tai välineitä koskevaan tutkimukseen. Kuu on sikäli erittäin hyvä ympäristö, että siellä ei ole vaaraa, että ihmishenkiä menetettäisiin, jos sen pinnalla olevassa laboratoriossa tapahtuu onnettomuus. Tuollainen laboratorio voidaan asentaa esimerkiksi saman tyyppisen LEM (Lunar Enhanced Module) -moduulin päälle, kuin mitä käytettiin Apollo-ohjelmassa.

Nuo laboratoriot voivat olla kauko-ohjattuja, ja niissä voidaan testata jopa äärimmäisen vaarallisia EBOLA-viruksia. Nämä laboratoriot voivat olla saman kokoisia, kuin mitä Apollon kuualus oli, ja niiden avulla voidaan tehdä tarkkoja biologisia tutkimuksia, joilla testataan esimerkiksi viruksia sekä bakteereja ja leviä, sekä niiden sopivuutta esimerkiksi biologiseen sodankäyntiin tai avaruusalusten hapen tuotantoon. Tai sitten kyse voi olla hyvin paljon laajemmasta asiasta, kuin vain biologisesta testauksesta.

Kuussa voidaan testata erittäin paljon muitakin asejärjestelmiä, joiden karkaamisesta tai väärinkäytöstä on muuten suuri pelko. Eli kyseessä voi olla robottiaseita koskevaa testausta, tai sitten ihmisen näköisten “Terminaattorien” toiminnan testaamista todenmukaisessa toimintaympäristössä, niin että saadaan selville niiden toiminnallisuuden sekä muiden ominaisuuksien sopivuus esimerkiksi korjaustehtäviin, joita suoritettaisiin tuossa Mars-aluksessa.

Jos ihmisen näköinen robotti ottaa osaa kyseiseen retkikuntaan, niin silloin esimerkiksi jokaista työkalua ei tarvitse suunnitella erikseen tuota tehtävää varten, jolloin sen kustannukset halpenevat. Kun esimerkiksi ihmistä muistuttava VR-laitteen avulla kontrolloitava robotti voidaan lähettää korjaamaan kyseisen aluksen reaktoreita tai muita vastaavia paikkoja, joihin ihmisiä ei voida lähettää. Nämä robotit voivat olla sellaisia, että niiden käsissä on pietsokiteitä, jotka lähettävät sitten tuntoaistimuksen ohjaajan datahanskoihin, jotta ohjaaja voi sitten ohjata tuota konetta datayhteyden välityksellä tiloissa, jossa ihminen kuolisi muutamassa sekunnissa.

Noiden robottien tekoäly voi olla hyvin kehittynyttä, ja niiden tietokoneet voivat sijaita rinnan alla, koska noiden androidien ei tarvitse olla ollenkaan samanlaisia kuin ihmisten. Ne voivat tulevaisuudessa mennä sinne, mihin ihminen ei muuten pääse, kuten Merkuriukseen tai jopa Jupiterin kuihin. Ne ovat käyttökelpoisia myös esimerkiksi ydinonnettomuuden hoidossa tai lentokoneiden ohjaajien korvaajina.

Ja ehkä näin saa myös outo “kuumies” selityksen, joka ehkä tyydyttää osan ihmisistä uteliaisuuden. Toisaalta jotkut kuvat voivat esittää mm. irronnutta mikropiiriä, joka on jäänyt luotaimen kameran eteen yms. välineitä. Eikä USA ole ainoa, joka testaa robottiaseita, eli ne voivat olla esimerkiksi Kiinan, Venäjän tai Intian lähettämiä. Eikä myöskään Pakistania tai Israelia ole suljettu pois Kuun hyödyntämisestä, vaikka ne eivät virallisesti ole sinne luotaimia lähettäneet.

https://www.youtube.com/watch?v=c7ktx5Cb_vM

Nanokokoisten tietokoneiden sekä "älyöljyn" moninaiset mahdollisuudet

RFID lastu muurahaisen leuoissa

Nano- ja bioteknologia ovat maailman kiistellyimpiä sekä pelätyimpiä aloja, joissa ainoastaan ihmisen mielikuvitus on rajana. Kun ajatellaan esimerkiksi Sodoman ja Gomorran kaupunkeja Raamatussa, niin oletteko ajatelleet, että tuollaista jälkeä voisivat saada aikaan nonokoneet. Eli kaupunkiin iskisi hiekkamyrsky, jonka hiukkaset olisivat kuin pieniä helikoptereita. Ne muistuttaisivat itseasissa helminauhan helmiä, ja iskisivät kohteeseen vaikka äänennopeudella. Toinen tapa tehdä nanokoneita on esimerkiksi sulkea pieniä rautahiukkasia hiilipölyyn tai vielä kiehtovampi ratkaisu olisi se, että tällainen rauta-atomi kiinnitetään öljypolymeereihin. Juoksevaa öljyä voidaan tällöin ohjata erilaisilla magneettikentillä, ja tällä "ameeballa" voisi olla sellainen ominaisuus, että se voidaan kerätä magneetilla pois maasta tai vesistöstä. Tällaisella manipuloidulla öljymolekyylillä voidaan kappleen pintaan tehdä vettähylkivä kerros, joka sitten vedetään pois pinnasta magneettien avulla, kun sitä ei enää tarvita.

Eli käytettävä öljy tai oikeastaan hiiliyhdiste vain pitää olla sellainen, että se ei ryhdy haihtumaan missään lämpötiloissa. Mutta kaikkein kiehtovimpia malleja ovat nanokokoisista RFID lastuista muodostetut pilvet. Ne voivat koostua esimerkiksi pienistä transpondereista eli radiolähettimistä, jotka leijuvat kuin pöly jossain tilassa magneettikentän tai kaasupatsaan sisällä. Nämä laitteet paikallistetaan radiopaikantimella, ja jos tätä huoneessa olevaa ilmamassaa ei häiritä, niin silloin tämä nanopöly on vakaata. Mutta jos ovi aukeaa, niin silloin nämä silmälle näkymättömien älyhiukkasten paikka muuttuu, ja järjestelmä näkee sitten niiden liikkeen. Nämä älypartikellit voivat olla esimerkiksi hyvin yksinkertaisia radiolähettimiä tai nanokokoisia RFID-tunnistimia, eli niiden käyttötarkoitus tekee niistä älykkäitä.

Tällaisia kasvin siitepölyhiukkasta pienempiä nanokokoisia tunnistimia voidaan tulevaisuudessa lisätä esimerkiksi kauppojen tai pankkien turvallisuusjärjestelmiin tai turvasumuttimiin, eli kun joku käyttää turvasumutteita tai hälytintä painetaan, niin näitä nanohiukkasia sitten suihkutetaan ilmaan. Ja niitä menee ihmisten elimistöön, josta poliisi sitten voi ne etsiä erityisellä lukulaitteella, jota myös kaupassa käytetään. Samoin näitä nanotunnistimia voidaan laittaa kemikaalien sekaan, jotta saastuttajat jäisivät kiinni. Eli tällainen nanotunnistinryhmä voi toimia vaikkapa esimerkiksi maaleissa tai öljyissä, ja ne sitten rekisteröidään kemikaalin hakijoille, jotta jos näitä tunnistimia päätyy vesistöön, niin ne sitten aiheuttavat hälytyksen valvomossa. Samoin myös lääkeaineita voidaan merkitä näillä laitteilla, ja niitä voidaan soluttaa vaikkapa kokaiinierään, jotta lääkkeiden väärinkäyttäjät jäisivät kiinni. Eli lääkepilleriin asetetaan tunnistimia, joihin rekisteröidään lääkärin nimi, ja jos näitä tabletteja sitten päätyy katukauppaan, niin ne tämä nanopöly voidaan jäljittää reseptin myöntäjään.