Tarina siitä kuinka filosofi Jean-Paul Sartresta tehtiin lentokapteeni

Olipa kerran filosofi nimeltään Sartre, joka tarinan mukaan käyttäytyi huonosti lähes jokaisessa tilanteessa. Hän saapui kerran juovuksissa presidentti De Gaullen vastaanotolle, missä hän sitten nimitti ranskan suurta kenraalia sekä valtiomiestä ja presidenttiä suureksi simputtajaksi sekä "pikkukorpraaliksi", joka ei muuta kuin tepastellut joukkojensa edessä kiiltosaappaissaan. Se onko Sartre oikeasti näin tehnyt on tietenkin sivuseikka, kun näitä euroopan suuria ajattelijoita tarkastellaan erilaisten tarinoiden valossa. Kieltämättä Jean-Paul Sartre oli melko värikäs persoona, josta kerrotaan kaikkia mahdollisia asioita, joista kaikki eivät edes voi olla mitenkään tosia.

Kuitenkin heidän persooniaan käytetään tekstien sekä muiden vastaavien tuotteiden pohjana, ja onhan totta että Sartren sekä Juice Leskisen kaltaiset persoonat, jotka ryyppäävät sekä polttavat ketjussa tupakkaa televisiossa voivat antaa varsin rävähtävän kuvan itsestään saavat varmasti aikaan monia tarinoita, joita edes nämä multipersoonat eivät oikeasti kehtaisi tehdä. Kun puhutaan tästä, ehkä keksitystä tarinasta missä Sartre kohtasi ranskan mahtavimman miehen, niin siihen liittyy melko hauskoja piirteitä, jotka liittyvät ketju- tai induktiotarinoihin.

Nämä kansantarinat saavat aikaan ilmiön, missä ne poikivat uusia entistä omituisempia tarinoita toisensa perään. Eräässä näistä induktiotarinoista pariisin liikennelaitokselle tehtiin valtavasti ilmoituksia Sartre-nimisestä bussikuskista. Ihmiset näet olettivat Sartren olevan työtön, koska hän ryyppäsi niin valtavasti. Ja kaikki työttömät halusivat tuolloin olla bussikuskeja, joten Sartre sitten sijoitettiin bussin ratin taakse Pigallella liikennöivään bussiin. Tarinan mukaan ranskan armeijan ajokouluttajia kehotettiin silloin ajamaan bussilla pitkin Pariisia, jotta kuljettajien tekemät virheet saatiin huomioitua.

Erään induktiotarinan mukaan jokaisessa pariisin bussissa piti tuolloin istua sekä upseerin että santarmin, jotta kuljettajalta nimeltään Sartre saadaan otettua kortti pois. En tiedä osasiko Sartre ajaa edes autoa, tai oliko hänellä ajokortti, mutta tuo tarina on tietenkin kasvanut uusiin mittoihin, kun sitä on kerrottu kahvioissa suusta suuhun. Eräässä versiossa Sartre oli Air Francen lentokapteeni, ja tietenkin silloin alettiin kertoa tarinaa siitä, kuinka ranskan ilmavoimien lentäjiä kehotettiin lentämään erityisen paljon, ja keräämään tietoja siitä, miten lentokapteeni laskeutui tai hallitsi konettaan, jotta Sartre sitten saataisiin erotettua tuosta toimestaan.

Kun puhutaan siitä, oliko Sartre bussikuski vai lentokapteeni, niin voin kertoa sen, että mikään lentokapteeni hän ei varmaan ollut. Kuitenkin tässä vielä sanon sen, että tuon miehen rankka tupakointi sekä alkoholinkäyttö sai aikaan sen, että hän menehtyi maksakirroosiin tai keuhkosyöpään. Mutta kun puhutaan ajokorteista, niin niillä poliisi kyllä voisi tekaista ihmiselle pikku jutun, eli he voivat sakottaa ylinopeudesta tai väärin pysäköimisestä. Ja sitten jättää sakkolapun antamatta, jolloin tietenkin sakon maksaminen on vaikeaa. Ja siitä sitten joutuu oikeuteen, jos tuota maksua ei halua maksaa. Tämä tähän lisättäköön sitten lopuksi, että joissain versioissa filosofi Sartren paikalla on ollut kuuluisia säveltäjiä, astronautteja ums. julkisuuden henkilöitä.

Miksi kaikkea ei aina tarvitse kertoa toisille?

Olisiko hauskaa kertoa vastustajille etukäteen että he ovat saaneet suoraan kuolemantuomion? Se varmasti näyttäisi jossain suuren luokan propagandajulkaisussa hyvältä, mutta muuten kyseessä on taktisesti hiukan ikävä toimenpide. Näet tuollainen toiminta varmasti miellytti vastapuolen johtoa, ja kun entisajan linjataisteluissa sitten vastaan tuli vihollinen, joka ilmoitti suureen ääneen että palkkasoturit mestataan taistelun jälkeen, niin siinä varmasti sitten tavoiteltiin kansansuosiota. Eli kuten tiedämme, niin turha tiedon levittäminen varmasti sai aikaan myös hiukan masennusta omissa joukoissa, koska itse ainakin uskoisin, että pelko kuolemantuomiosta sai nuo henkilöt taistelemaan loppuun asti.

Mutta kun sitten taistelukentälle lähdettiin, niin vastapuolen johtaja varmisti sen, että hänen palkkasoturiensa merkki myös oli näiden suurten oikeudenjakajien tiedossa. Ja sitten kun nämä armeijat kohtasivat kentällä, niin suoraan kuninkaallisen muodon edessä lepatti se hyvin ikävä pääkallolippu, joka tarkoitti sitä, että kyseisen muodostelman edustajat olivat vastapuolen mestauslistalla. Joten motivaatio taisteluun oli varmasti silloin taattu. Siksi kaikkia asioita ei tarvitse koskaan kertoa vastapuolelle myöskään normaalissa elämässä, ja jos sattui käymään niin, että joku koulukiusaaja ei ehkä kaikkea uhreistaan tiedä, niin hänen vääriä kuvitelmiaan ei tarvitse lähteä korjaamaan.

Eli jos koulukiusaaja luulee uhrinsa asuvan vaikka jossain laitoksessa, niin sitä todellista osoitetta ei hänelle tarvitse kertoa. Kuten varmasti kaikki ymmärtävät, niin sama asia mikä koskee sotilaita koskee myös yhtiöitä. Eli liike-elämä on sotaa, missä kilpailijoita raivataan tieltä melko ikävillä tavoilla. Ei ole vain yksi kerta, kun historiassa on käynyt niin, että toinen yhtiö on maksanut liikeneuvotteluja varten kaupunkiin saapuneille johtajille hiukan "seuraa", eli ilotyttöjä urkkimaan toisen yhtiön varallisuutta koskevia tietoja, jotta oma puoli saisi tuotteesta parhaan mahdollisen hinnan.

Jos toinen yhtiö tai sen johto on maksuvaikeuksissa, niin silloin tuo kilpailija voi kiristää sellaisen sopimuksen, mikä on toiselle epäedullinen. Tämän takia pitää aina muistaa se, että kaikkien ihmisten aikeet eivät ehkä ole aivan niin viattomia, kuin miltä näyttää. Jos toinen osapuoli on pakkotilanteessa tehdessään sopimusta, niin silloin saattaa seurauksena olla se, että tämän yhtiön edustaja toimii vastoin yhtiön eli sen osakkeenomistajien etua. Tämän takia esimerkiksi yhtiön heikko taloudellinen asema ei välttämättä kuulu jokaiseen neuvottelupöytään. Eli jos yhtiöltä tilataan tuotteita, niin sen edustajien ei tarvitse kuitenkaan ruveta sanomaan, että "meidän on pakko tehdä tämä kauppa".

Tuollainen tieto voi kuulua osakekauppoihin, mutta tuotteen toimittamiseen ne eivät vaikuta mitenkään. Ja kun puhutaan yhtiön tilinpätöksestä, niin ennen julkaisupäivää tuota asiakirjaa ei tarvitse näyttää, eli jos tuo neuvoteltava toimitus nyt sitten korjaa saldoja parempaan suuntaan, niin silloin ei tarvitse tuota uhannutta konkurssia ehkä mainita ollenkaan. Ja sitten taas saa yhtiön johto suitsutusta osaamisestaan, vaikka kauppa olisi ollut vähällä kaatua syliin. Eli mitään mistä muut eivät tiedä ei ole tapahtunut, joten siksi tiedon jakamista kannattaa aina vähän miettiä.