Business on sotaa, ja aina kannattaa ottaa riskejä ja olla edelläkävijä kaikissa asioissa

Ollako perässähiitäjä vai edelläkävijä tai tienraivaaja, on kysymys, mihin esimerkiksi eräät kansanedustajat törmäävät joka päivä. Jos joku lähtee sitten ikään kuin luomaan uutta, niin silloin tietenkin työ on vaikeaa, ja kuten tiedämme, niin kyntämättömän pellon viljemleminen on kaikkein vaikeinta. Samoin se että yhtiö toimii uranuurtajana vaatii erittäin paljon sen työntekijöiltä. Mutta kuten tiedämme, niin edelläkävijän kruunu on kaikkein kirkkain, ja jos henkilö odottaa aina sitä, että muut ovat jostain asiasta puhuneet, niin silloin saattaa olla niin, että kaikki järkevä kyseisestä aiheesta on jo sanottu, ennen kuin henkilö ehtii itse puhujapönttöön.

Ja se varmasti sitten kertoo äänestäjille jotain siitä, että mitä varten he jotain henkilöä ovat eduskuntaan äänestäneet. Sama koskee myös kaikkea muutakin työtä, mitä yhteiskunnallisesssa toiminnassa tapahtuu. Jos yhtiö haluaa odottaa sitä, että muut yhtiöt tekevät jotain ennen heitä, ja ottaa oppia tuon edelläkävijänä toimineen yhtiön kokemuksista, niin silloin voi kyllä tulla eteen sellainen asia, että tuo yhtiö ei anna hyödyntää omia asiakirjojaan, ja jos se on tuotteensa suojannut patenteilla, niin silloin varmasti eteen tulee tilanne, missä se tietää arvonsa. Jos puhutaan siitä, että yhtiö kehittää kalliilla panostuksella uusia tuotteita, niin tietenkin se pyytää niistä rahaa. Ja tuolloin perässähiitäjä voi joutua maksamaan kovaa hinta tuosta asiasta.

Eli jos kaikki alan tuotteet on suojattu patenteilla, niin silloin muut markkinoille tulevat toimijat joutuvat tyytymään siihen, mitä on tarjoilla. Kukaan noista yhtiöistä ei koskaan anna kultamunia munivaa hanhea ilmaiseksi muille, joten sen takia kyseiset toimijat varmasti laativat sellaiset lisenssit tuotteilleen, että ne saavat niistä omansa takaisin. Eli kuten on sanottu: business on sotaa, ja kaikki mikä ei ole laissa kiellettyä on sallittu. Tuon takia tuotekehittäjien tulee suojella tuotettaan erittäin tarkasti, koska jos se paljastuu ennen kuin patentteja on ehditty hakea, niin silloin saattaa vuosikausien työ valua vääriin käsiin. Tuon takia myös vaitiolovelvollisuus on erittäin tärkeä asia, ja sen kirjaaminen sopimuksiin selvästi on erittäin tärkeää. Tuotteiden suojaaminen on tärkeää, jotta yhtiö itse pystyy niitä hyödyntämään muutenkin kuin pelkästään maineen takia. Liike-elämässä on tärkeää sellainen  asia. että yhtiön katetuotto pysyy posetiivisella puolella, jotta se voi kattaa menonsa kuten toimitilojen vuokrat sekä työvoiman palkkakulut.

Mietittäessä sitä, että mitä osaa katetuottossa katsotaan ensin, on laskettujen tulojen suhde kiinteisiin kustannuksiin. Jos yhtiö ei tuotteillaan pysty edes kattamaan toimitilojen vuokran kaltaisia enustettavia kuluja, niin miten se aikoo jatkaa liiketoimiaan. Tuo osa  kysesest laskusta on se, mitä rahoittaja ensin katsoo, kun hän tekee päätöstä siitä, miten suuren pääoman hän tuohon yhtiöön sijoittaa. Edelläkävijän rooli on todella raskas, mutta kun mietitään sitä, että tuosta hyvin raskaasta työstä saatava hyöty on se, että jos tuo tuote suojataan patenteilla, niin silloin yhtiö mikä on vaivaa nähnyt voi vaatia tuosta tuotteesta lisenssimaksuja, mutta tietnenkin joku lopulta keksii ratkaisun, mikä sitten kiertää nuo patentit, kuten tapahtui aikoinaan HEMI-moottorin kohdalla.

Lopulta GM kehitti konseptin, jolla se voitti nuo Chrystler corporationin massiiviset HEMI-autot suunnittelemalla kokonaisuuden, mikä sitten voitti ne kilparadoilla. Kuitenkin voidaan sanoa, että kaikki patentit ja tuotteet vanhenevat jossain vaiheessa, ja tuon takia yhtiön pitää noudattaa jatkuvan innovaation periaatetta valmistellessaan tuotteitaan myyntiin. Jos innovaatio jossain vaiheessa loppuu, niin silloin yhtiön tuotteet eivät enää kiinnosta kuluttajia, ja kuten tiedämme, markkinataloudessa kaikki liiketoiminta perustuu tutteiden aitoon kiinnostavuuteen sekä vapaaehtoisiin ostotapahtumiin. Jos tuotteita ei osteta, menee yhtiö lopulta selvitystilaan, kun sen rahavarat loppuvat. Toki suuri yhtiö kestää tappioita pidempään kuin pieni, mutta lopulta se joutuu myymään toimitilojaan sekä tuotantovälineitään, mitä voidaan pitää kuolinkouristuksena sekä merkkinä siitä, että sijoittajien kannattaa alkaa vetää rahojaan tuosta yhtiöstä.

kimmonsivu.blogspot.fi

Autioitunut talo symboloi mennyttä aikaa, jotain josta jouduimme luopumaan

Autiotalo
Kuva I

Kuvassa yksi (Kuva I) oleva autiotunu talo, joka voi sijaita melkein missä päin Suomea tahansa saattaisi jonkun mielestä symboloida mennyttä aikaa. Jotain josta joudutaan luopumaan kehityksen myötä. Tuo luopuminen koskee sekä kollektiivista ympäristöä eli yhteiskuntaa että myös yksittäistä ihmistä. Kun elämme tarpeeksi pitkään, niin huomaamme mistä kaikesta olemme elämässämme luopuneet saadaksemme tilalle jotain muuta, mikä voi olla esimerkiksi nuoruudessamme todella tavoiteltavaa. Kun olemme lapsia, niin muut pitävät meidän tarpeistamme huolta, ja iän karttuessa sitten saamme tilalle murhetta sekä vastuuta.

Mutta kuten tiedämme, niin varsinkin nuoret odottavat täysi-ikäiseksi tulemista, koska se tuo heille aikuisten oikeuksia. Eli joku 15-vuotias sitten mieltää nuo oikeudet lähinnä ravintolassa käymiseksi sekä alkoholin ostamiseksi. Mutta kuten tiedämme, niin se aikuisuus tarkoittaa muutakin kuin vain sitä, että henkilö saa ostaa olutta kaupasta ja käydä ravintolassa. Mutta kuten kuvassa oleva tie, niin kaikki elämänvaiheet päättyvät joskus, ja vaikka joku asia on jostain 15-vuotiaasta näyttävät lopullisilta, niin nuokin ehkä ikuisina pidetyt asiat päättyvät joskus.

Ja kun puhutaan esimerkiksi siitä, että joku saa 15-vuoden vankeustuomion, niin hän on sen jossain vaiheessa istunut, ja vaikka esimerkiksi joku tuomari on jotain 20-vuotta sitten tehnyt jonkun päätöksen, niin hän jää jossain vaiheessa eläkkeelle. Sitten seuraava tuomari ei ehkä olekaan asioista samaa mieltä kuin mitä alkuperäinen tuomari oli. Ja yhteiskunnassa asenteet muuttuvat, kuten näissä adoptioita sekä huostaanottoa koskevissa päätöksissä ollaan huomattu. Tämä pitää aina ottaa huomioon, kun ihmisen kohtelua sekä hänen elämäänsä suunnitellaan. Sama koskee myös yhteiskuntaa. Eli polttoaineen hinnan muutokset sekä koulutuspohjan muuttuminen saavat ihmiset myymään vanhoja tilojaan, ja monia vanhoja kyliä autioitui 1970-luvulla, mutta ihmiset ovat palanneet maalle. He eivät kuitenkaan enää viljele maata, vaan käyvät muissa töissä kodin ulkopuolella.

Tuo yhteiskuntarakenteen muutos näkyy myös poliittisten liikkeiden saaman suosion muutoksissa, koska maaseudulla asuminen ei enää tarkoita sitä, että henkilö on maanviljelijä. Tämän takia ei enää ole maaseutua, jolle voidaan luvata erilaisia paketteja, ja se tietenkin on myös pakottanut entiset maaseudun puolueet muuttamaan konseptiaan, jotta he saisivat muitakin kuin vain maanviljelijöiden ääniä. Maaseutu oli ennen iso kokonaisuus, jolle oli hyvä luvata paljon erilaisia asioita kuten verohelpotusta polttonesteiden hinnasta. Mutta nyt kun pelkkä maaseudulla oleva osoite ei takaa sitä, että henkilö on maanviljelijä, niin silloin ei enää pelkkä maanviljelijöiden ääniin luottaminen riitä läpimenoon edes paikallisvaaleissa.

Ja tämä on tietenkin muuttanut myös politiikan konseptia lopullisesti. Joten ehkä tässä alussa oleva kuva autiotalosta voisi symboloida mennyttä aikaa, josta kuitenkin muistamme vain hyvät asiat. Silloin alaikäisenä oli mieli maassa, kun en vielä päässyt kapakkaan, ja nyt jälkeenpäin opiskelukin tuntuu todella upealta, vaikka tuolloin oli hiki pinnassa, kun odottelin tenttien tuloksia, ja keitin kaurapuuroa, kun rahat olivat loppu, koska opintotuella ei kovin leveästi elellä. Jos kurssia ei saanut läpi, niin opintotuki jäi saamatta. Jolloin olisi pitänyt sitten hankkia rahaa muilla keinoin, eli mennä siivoamaan tai kaupan kassalle. Mutta kuten tiedämme, niin moni muukin tätä yrittää. Ja siksi noihin töihin pääseminen on hiukan vaikeaa, eli saattaa olla niin, että noita työvuoroja ei sitten tulekaan, vaikka sattuisi sinne haastatteluun pääsemään.

hkimmo.blogspot.fi