Avaruudesta saapuneen signaalin lähde on varmistettava

VLA eli Very Large Array-radioteleskoopin
antenneja pystyasennossa
Kuva I

Tiedemaailmaa kuohuttaa Maapallolla havaittu signaali ulkoavaruudesta tuleva signaali, joka on lähellä digi-TV:n taajuutta. Se ei toki tarkoita sitä, että se olisi oikeasti humanoidien lähettämä, vaikka tuo signaali tulisi synteettisellä taajuudella. Kyseinen signaali voi tietenkin olla vaikka TDRS eli Tracking Data Relay Satellite-järjestelmän kantoaalto, jolla matalalla radalla lentävä vakoilusatelliitti löytää nuo relesatelliitit, joiden avulla se pitää yhteyttä NSA:n päämajaan sekä muihin USA:n tiedustelupalveluihin kuten NGO:hon eli National Geospatial Intelligence:een, jonka tehtävänä on luoda reaaliaikaisia karttoja asevoimien käyttöön. Mikroaaltouunit eivät näy radiolaitteissa, joten tällä kertaa vuotava mikroaaltouuni ei kelpaa selitykseksi.

Tuon takia tiedustelu- sekä taktiset kommunikaatiosatelliitit lentävät joskus melko matalilla radoilla, ja noiden matalan radan viestintäsateliittien tehtävänä on täydentää stationaariradalla olevien kommunikaatiosatelliittien työtä, jolloin niiden avulla vahvistetaan muiden sotilaallisten tietoliikennesatelliittien tehoa, koska tuo etulinjassa palveleva henkilöstö vaatii tietenkin tehokkaan kommunikaatiovälineistön, jotta Pentagon voi valvoa sekä tukea omia miehiään tarpeen mukaan, ja saadakseen oikeaa tietoa taistelukentästä, niin silloin sen pitää hankkia sitä myös miehittämättömiltä laiteilta, joita voidaan kylvää maastoon esimerkiksi rypälepommien avulla.

Eli nämä laitteet levittävät myös erilaisia sensoreita maastoon, joilla sitten hankitaan vihollisesta kaikki mahdollinen tieto. Kuitenkin stationaarisella radalla olevaan satelliittiin otettava yhteys vaatii melko paljon lähettimen tehoa, ja se tietenkin syö sähkövoimaa, ja aina eivät operaatioalueet ole päiväntasaajan kohdalla. Tällöin tietenkin pitää käyttää lisäksi myös matalan kiertoradan radiojärjestelmiä, Tuo alemman radan järjestelmä kerää esimerkiksi sensorien tietoja, sekä purkaa massamuisteja, jotta fyysisten joukkojen kommunikaatiolle vapautuu enemmän tilaa, ja samalla tuolla alemmalla kiertoradalla oleva kommunikaatiolaitteisto tarjoaa mahdollisuuden ohittaa paikallinen komentaja viestinnässä, jos joukkojen parissa tulee ongelmia.

Yleensä nämä matalalla kiertoradalla olevat tietoliikennesatelliitit ovat samalla myös elektronisia tiedustelusatelliitteja, jotka purkavat omat tietonsa silloin, kun ne saavat siihen käskyt, eli ne saattavat kerätä dataa alueelta tulevista signaaleista joko itsenäisesti, tai sitten ne purkavat noita paikalliseen maastoon sijoitettujen ELINT- sekä seismisten ja kamerasensorien että "sniffer-laitteiden" signaaleja, joiden avulla tiedustelupalvelu sitten tutkii esimerkiksi vihollisen käyttämän ruudin koostumusta, koska osa noista "sniffereistä" on varustettu kaasuanalysaattoreilla, joilla havainnoidaan paitsi alueen kaasujen koostumusta että myös esimerkiksi ihmisten DNA:ta, jolla sitten tunnistetaan sekä yksilöidään vihollisen taistelijat. Samoin valokuvatiedustelusatelliitit lentävät alhaalla, ja lähettävät kuvansa sekä suoraan Pentagoniin, että myös alueella oleville joukoille, ja nämä satelliitit tarvitsevat silloin relesatelliitteja välittämään tuota dataa toiselle puolen maailmaa. Joten ehkä tämä synteettinen signaali on peräisin tästä järjestelmästä.

Jos signaali on peräisin Maan kiertoradan ulkopuolelta, niin se voi olla jonkun kadonneen luotaimen lähettämä signaali, johon yhteys on  kadonnut joskus vuosia sitten, eli olisiko joku neuvostoliiton Mars-luotaimista sitten löytänyt Maapallon. Mutta jos tuo signaali on peräisin toiselta tähdeltä, niin silloin sen analysoimiseen tietenkin kuluu vuosikausia, koska silloin viesti pitää ensin purkaa, ja mitään viitteitä siitä, millä järjestelmällä humanoidi viestisi ei kuitenkaan ole olemassakaan. Joten jos kyseinen signaali sitten sattuisi tulemaan jostain toisesta aurinkokunnasta, niin silloin sen avaamiseen saattaa kulua jopa satoja vuosia, ja se tulisi työllistämään useita astronomeja, biologeja, matemaatikoita sekä insinöörejä todella pitkäksi aikaa. Ja hienointa mitä voisimme löytää on humanoidien TV-lähetys, mistä voisimme nähdä millaisia he oikeasti ovat, tai ainakin mitä he toisilleen haluavat näyttää. Ja jos he näkevät Maasta karanneita TV-signaaleja, niin sitten he näkevät, mitä me olemme toisillemme.

kimmonsivu.blogspot.fi

Teleskoopit sekä vastavakoilun, asetekniikan ja astronomian yhdistäminen

Kuvituskuvaa
Kuva I

Satelliitteihin kohdistuva tiedustelutoiminta on erittäin helppoa, koska siinä tarvitaan vain teleskooppeja, joita voidaan käyttää muuhunkin toimintaan kuten meteoriittien etsimiseen. Yleensä ihmiset kuvittelevat, että NORAD valvoo taivasta tutkalla, mutta todellisuudessa satelliittien sekä kiertoradalle mahdollisesti sijoitettujen FOBS (Fractional Orbital Bombardment System)-välineiden eli lähinnä satelliitteihin sijoitettujen ydinaseiden tunnistaminen on kuitenkin helpointa tehdä kaukoputkien avulla, koska tällöin satelliittista saadaan visuaalinen kuva, jota insinöörit voivat sitten tutkia, ja yrittää sitten selvittää, että onko tuohon satelliittiin liitetty jokin tappoväline kuten vetypommi. Toki myös tappajasatelliitti paljastuu valokuvista, koska siinä olevat ohjukset sekä kohteentunnistusvälineet näkyvät kuvissa.

Samoin tappajasatelliitti paljastuu usein siksi, että sillä on tehtävään nähden tarpeettoman suuri määrä antenneja, koska tuo satelliitti tarvitsee tehtävänsä edellyttämiin monimutkaisiin radan muutoksiin erittäin tehokkaita kommunikaatiolaitteita, jotka sitten takaavat tehtävän onnistumisen. Joskus tappajasatelliitti naamioidaan avaruusromuksi, mutta silloin siinä on usein esimerkiksi suppuun vedettyjä lautasantenneja. Noiden antennien tarkoitus on taata satelliitin moitteeton toiminta kriisitilanteessa, ja jos lautasantenni on auki, niin mikrometeorit voivat vahingoittaa sitä, jolloin sen avulla ei voida sitten tositilanteessa hoitaa tehtävän edellyttämää suuritehoista kommunikaatiota. Tuon satelliitin toimintaa voidaan häiritä ECM-eli elektronisilla häirintäjärjestelmillä, joiden avulla sen digitaalista viestintää häiritään, ja tuolloin satelliitti ei saa tarvitsemiaan ohjauskoodeja.

Epäilty neuvostoliiton  tappajasateliitti
Kuva II

Mutta tietenkin nuo tappajasatelliitit eli FOBS-laitteet voidaan tehdä sellaisiksi, että ydinpommi sijaitsee itse satelliitin rakenteen sisällä, jolloin tämä väline on todella vaarallinen, koska sen avulla voidaan tehdä nopea yllätyshyökkäys johonkin suurkaupunkiin. Tai jos kyseessä on EMP-ase, niin silloin se voidaan yllättäen räjäyttää kohdevaltion yllä, jolloin sen viestintälaitteet sekä tutkat ja muu elektroniikka tuhoutuu sekunnissa. Ja tuo EMP-satelliitti voidaan naamioida vaikka sää- tai tietoliikennesatelliitiksi, ja sijoittaa jopa vuosia aikaisemmin leijumaan tuohon pisteeseen. Ja kun operaatio aloitetaan, niin satelliitti saa sitten digitaalisen laukaisukoodin, jolla sen vetypommi räjäytetään.

Eli tuo vetypommi voidaan asentaa esimerkiksi sääsatelliitin sisään, ja kaikkein ikävin asia on se, että tämä STEALTH-tappajasatelliitti voi toimia normaalina sääsateliittina kaiken aikaa, jolloin epätavallinen kommunikaatio ei paljasta sitä. Samoin nuo satelliitin sisään asennetut vetypommit eivät näy ulkoapäin katsottuna. Kun puhutaan sää- tai tietoliikenne satelliiteista, niin nämä välineet sijaitsevat usein stationäärisellä radalla, jolloin satelliitti sijaitsee kaiken aikaa samassa asemassa Maapalloon nähden. Tämä tarkoittaa sitä, että kyseessä olisi ihanteellinen asema esimerkiksi EMP-tappajasateliitillle, joka sitten kriisin sattuessa räjäytetään, ja EMP-pulssi tuhoaisi silloin suuren joukon kommunikaatiosatelliitteja, joiden avulla esimerkiksi strategiset ohjussukellusveneet, eli SLBM-laivueet saavat saavat laukaisukoodinsa, sekä ohjusten taistelukärjet saavat kohteensa. Samoin taktiset ydinaseet saavat noiden satelliittien avulla ohjeensa ja muutenkin noiden aseiden toiminta on samanlaista kuin merivoimien strategisten aseiden toiminta.

Satelliitteihin piilotettu ydinase kuitenkin paljastuu sen gammasätelyn takia, ja silloin voidaan käyttää gammasensoreita sen paljastamiseen. Eli kauas kuuta kiertavälle radalle voidaan lähettää gammakameralla varustettu satelliitti, joka sitten näkee kiertoradalle sijoitetut ydinaseet erittäin helposti. Ongelma on sitten siinä, että jokainen maailman satelliitti on periaatteessa tappajasateliitti, eli ne voidaan ohjata hyvin nopeasti toista satelliittia päin, jolloin molemmat tietenkin tuhoutuvat. Mutta jos mikä vain kappale ohjataan esimerkiksi FOBS-asetta vastaan, niin se tuhoaa kohteen täysin. Tämä tarkoittaa sitä, että tavallisessa satelliitissa voi olla "tappo-optio", mikä tarkoittaa sitä, että siihen kytketään vain riittävän suurella polttoainekapasiteetilla varustettu raketti-osa, joka sitten mahdollistaa radanvaihdot, ja satelliitti voi silloin toimia muissa tehtävissä, ennen kuin se lähetetään "kamikaze"-tehtäviinsä.

hkimmo.blogspot.fi