https://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/
Kimmo Huosionmaa
Tässä ajattelen aina sitä, että joskus tulee kirjoitettua sellaista, mitä itse sitten kadun jälkeenpäin, mutta tehtyjä asioita ei saa tekemättömäksi. Mutta kun mietin sitä, kuinka paljon esimerkiksi viha ja kateus saavat maailmassa pahaa aikaan, niin silloin samalla satuin vilkaisemaan juttua, missä turva- ja kemikaalivirasto eli TUKES oli testannut joukon verkkokaupasta ostettuja tuotteita, jotka eivät olleet lähelläkään sitä, mitä niiden pitää olla, ja varsinkin se että esimerkiksi kosmetiikassa oli sellaisia tuotteita, jotka aiheuttavat vaaratilanteita, koska nuo meikit eivät lähde pois. Ja sama koskee myös jotain rasvoja tai muita vastaavia tuotteita, eli ne jäävät iholle, ja niiden poistaminen saattaa olla erittäin vaikeaa.
Myös lelujen kohdalla on käynyt niin, että suklaata muistuttava nukke on hajonnut pieniksi suklaalta näyttäviksi leikkaaviksi sirpaleiksi. Tässä sitten mietin, että millaisia ihmisiä noiden tuotteiden valmistajat tai myyjät oikeastaan ovat? Jos puhutaan esimerkiksi iholle laitettavista tuotteista, jotka jäävät kalvoksi ihon pintaan, niin silloin varmasti on kyse hengenvaarasta. Ja kun tuota ihmismielen pimeää puolta olen miettinyt niin antaumuksella, niin silloin mieleeni tulee se, että onkohan joku ehkä tehnyt “käytännön pilan” noiden tuotteiden avulla.
Eli joku hyvin paha ihminen on saattanut laittaa noita tuotteita oikeiden laatutuotteiden tilalle niiden pakkauksiin, ja siitä sitten on seurannut hyvin pahoja asioita, ja ehkä tuon henkilön tarkoitus olisi mustamaalata jotain kosmetiikkaa tai kauppaketjua, aiheuttamalla vakavia allergisia tai muita reaktioita ihmisille. Mutta kuitenkin välillä mietin sellaista vaihtoehtoa, että joku olisi halunnut ehkä myrkyttää jonkun kaverinsa tuollaisella vaarallisella tuotteella, joka on ehkä laitettu uhrin kylpyhuoneen kaappiin. Ja sitten on ollut edessä hyvin ikävä juttu, kun tuon “pilan” kohteen iho on tukkeutunut.
Olen jostain kuullut, että Toisen Maailmansodan aikaan Brittien Tiedustelu antoi agenteilleen viholliselle jaettavaksi suklaapatukoita, joiden sisällä oli valkoista fosforia. Jos tuota ainetta on ilmatiiviissä tilassa suklaa kerroksen alla , niin se ei syty itsestään, mutta kun pinta murtuu, niin silloin tuo kammottava aine roihahtaa liekkeihin. Ja kun uhri sitten haukkasi tuota patukkaa, niin tulos oli hyvin ikävä.
Mutta tämä asia tapahtui sodassa, mutta kun mietitään tilannetta, että esimerkiksi joku kosmeettinen tuote ei lähde pesussa pois tai sitten joku kännykän laturi sytyttää tulipalon, niin silloin kyllä voidaan kysyä, että missä näitä tuotteita valmistetaan? Ja että onko nuo valmistusvirheet tehty tahallaan? Ja miksi niitä ei ole korjattu? Vaikka tuote olisi tehty kuinka huonosti tai halvalla hyvänsä, niin ei niiden silti pitäisi aiheuttaa vammautumisia tai kuolemaa, tai sitten niiden valmistuksessa on tehty sellaista, mikä ei edes noissa tuoteväärennösten maailmassa ole normaalia. Ei kukaan halua myydä tuotetta, jonka ostajalta lähtee henki, koska se on vaarallista bisneksille.
Ja se miksi joku tehtailee väärennettyjä tuotteita saattaa johtua siitä, että niiden avulla saatetaan yrittää pilata jonkun tuotteen mainetta. Mutta jos kyse on esimerkiksi saksista, joiden osat lähtevät irti, niin jos noita tuotteita on lähetetty esimerkiksi vankilaan, niin silloin niistä voidaan tehdä loistava veitsi, ja tuolloin nuo ruuvit on saatettu löysätä tahallaan.
Mikäli taas puhutaan jostain kännykän laturista, niin jos jollekin tietyillä listoilla oleville henkilöille halutaan tehdä “käytännön pila”, niin silloin tietenkin voi joku pakkaamossa vaihtaa tilalle tuotteen, joka aiheuttaa tulipalon. Eli tuolloin kyseessä voi olla murhayritys, joka kohdistuu tiettyyn henkilöön. Ja siksi nämä asiat pitää aina huolellisesti tutkia. Nimittäin jos henkilö on syyllistynyt nuoruudessaan laittomuuksiin esimerkiksi nuoruudessaan, niin silloin hänellä saattaa olla tietoja, jotka vaarantavat jonkun business-ihmisen maineen, ja tuolloin saattaa mieleen tulla lähettää hänelle noita vaarallisia tuotteita.
