Kun Yhdysvallat sekä Neuvostoliitto solmivat 1960-luvun alussa ydinkoekieltosopimuksen, niin silloin kaikki muut paitsi maanalaiset ydinkokeet kiellettiin. Tuo tietenkin oli ilmakehän säteilytason kannalta hyvä asia, mutta se esti samalla tehokkaiden useiden megatonnien taistelukärkien kokeet, koska esimerkiksi viiden megatonnin vetypommin räjäyttäminen maan alla aiheutti Alaskassa Amichatkasaarella erittäin voimakkaan maanjäristyksen. Samoin maanalainen ydinkoe aiheuttaa seismisen aallon, jonka avulla tuon kärjen tehoa voidaan mitata myös toiselta puolen maailmaa. Samoin rauhanliikkeen eli Greenpeacen toiminta aiheutti Pentagonin johdolle painetta alkaa suorittaa uusia salaisia ydinkokeita jossain, missä niitä ei voisi havaita, ja myös START-sopimus, mikä vähensi strategisten aseiden määrää, sekä salli tarkastukset lyhyellä varoitusajalla. Tuolloin eräät maailman parhaista sotilaallisista ajattelijoista päättivät, että USA tai Neuvostoliitto voisivat lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Eli nämä kaksi maata päättivät ilmeisesti toisistaan riippumatta ryhtyä tekemään ydinpommikokeita Kuun kääntöpuolella, jolloin noita aseita ei olisi voitu havainnoida Maasta käsin.
Avaruudessa oli ennenkin tehty ydinkokeita sekä Neuvostoliiton että Yhdysvaltojen toimesta, mutta Maata kiertävällä radalla tapahtuvien ydinkokeiden ongelmana on EMP-eli elektromagneettinen pulssi, joka saattaa esimerkiksi kiertoradalla olevat satelliitit vaaraan, ja kun esimerkiksi megatonnin ydinlataus räjäytetään kiertoradalla, niin silloin nuo radioaktiiviset hiukkaset jäävät kiertämään Maata jopa vuosiksi, ja kun satelliitti osuu niihin, niin silloin sen kuoreen syntyy sähkömagneettinen kenttä, ja samalla Maapallon plasmavyöhyke ikään kuin paksunee, joten tuon takia ei ydinpommeja voida testata avaruudessa. Testeissä STARFISH PRIME ja BLUEGILL TRIPLE PRIME syntyi EMP-pulsseja, jotka pimensivät esimerkiksi Honolulun sekä Sydneyn, joten tietenkin nuo aseohjelmat synnyttivät EMP-aseen, joka voidaan asentaa kiertoradalla olevaan satelliittiin ikään kuin parasiittiosaksi, ja oikeasti tuollainen vetypommi voi olla osa tietoliikenne- tai mitä tahansa muuta satelliittia, mikä on siis oikeasti siinä tehtävässä toimiva, mitä sen sanotaan olevan.
Mutta kun sota syttyy eli tuota asetta halutaan käyttää, niin silloin maan pinnalta annetaan laukaisukäsky, ja satelliitin elektroniikan sekaan kätketty ydinase laukaistaan, jolloin tuo ase tuhoaa kaiken elektroniikan sen alapuolelta. Tai oikeastaan EMP-pommin ei tarvitse olla edes ydinase, vaan se voi perustua samanlaiseen mikroaaltopommiin, kuin mitä esimerkiksi USAF on kehitellyt käytettäväksi pommikoneissa. Tämä pommi syöstään satelliitista kohteen päälle, ja sitten sen räjähdyspanoksilla puristetaan virtalähdettä, jolloin saadaan aikaan hyvin voimakas EMP-isku, mikä toki myös polttaa ihmisiä. Mutta tuon EMP-pommin avulla voidaan myös satelliitteja saattaa toimintakyvyttömiksi sijoittamalla niitä esimerkiksi isojen kantorakettien kuten DELTA (Kuva II) kärkiin. Isojen kantorakettien käyttö juuri ASAT että ABM-ohjelmissa on sikäli järkevää, että sen kärkeen voidaan asentaa suurempi satelliitti, jossa on enemmän ajoainetta radan vaihtoihin.
 |
| Kuva II |
Mutta koska ydinasepolitiikkaan kuuluvat tarkastukset, niin tietenkin ilmavoimat ajattelivat, että jos he sijoittaisivat ohjustukikohdan Kuuhun, niin silloin he voisivat salata aseiden määrän, sekä tehdä koeräjäytyksiä kuun kääntöpuolella, jossa niitä voidaan toteuttaa samalla tavoin, kuin noissa Maapallon kiertoradalla tapahtuvissa ydinkokeissa toimitaan. Näin ollen eivät vihollisen tiedustelulaitteet voisi havainnoida tuota koetta. Ohjustukikohdan perustaminen Kuuhun ei ole niin vaikeaa, kuin mitä ihmiset luulevat sen olevan. Tarvitaan vain joukko putkia, joihin asennetaan mannertenvälisiä, kiinteää ajoainetta käyttäviä ohjuksia, ja sitten nuo putket vain kaivetaan tai oikeastaan porataan Kuun pintaan, ja mahdollinen laukaisu sitten tapahtuu maasta kauko-ohjauksella. Tämä piti tehdä siksi, että Venäläiset LUNA-luotaimet eivät niitä havaitsisi.
Eli tuolloin Kylmän sodan ollessa kiivaimmillaan Pentagon suunnitteli vakavasti mahdollisuutta rakentaa sotilaallisia kuuasemia, joiden tarkoitus olisi ollut sekä vakoilu, että mahdollisuus suorittaa tuotekehitystä ja varastoida yllätysiskuun tarvittavia varusteita paikkaan, missä kukaan ei niitä voisi havainnoida ilman USA:n Pentagonin lupaa. Kuussa oleva tukikohta on aina välillä ollut pöydällä, kun puhutaan avaruustutkimuksesta, ja se olisi sotilaiden mielestä osittain parempi, kuin lagrangen pisteisiin perustettavat asemat, koska sen toimintaa ei voida havainnoida niin helposti Maan pinnalta, jos se sijaitsee Kuun kääntöpuolella.
