Turkissa mennään taas uudella nopeudella kohti Atatürkin mallia, missä ihmisiä valvotaan ja heitä pidätetään. Ja tätä toimintatapaa ei ole Erdogan keksinyt

Sultan Ahmedin moskeija Istanbulissa

Vaikka vuonna 1938 kuollut (Mustafa) Kemal Atatürk oli ikään kuin Turkin länsimaiseksi muuttamisen keulakuva, niin kuitenkaan hänen hallintonsa ei mitenkään kovin demokraattinen ollut, eikä Turkin ihmisoikeustilanne ole koskaan ollut kovin hyvä. Turkissa oli muuten ainakin ennen voimassa laki, jonka mukaan Kemal Atatürkia ei saanut ollenkaan arvostella, tai sitten henkilö joutui vankilaan tai sitten yleisempi tyyli ilmeisesti on ollut se, että hallituksen vastustajat vain katoavat jonnekin erämaahan. Erdogan ei siis ole ainoa ihminen Turkissa, joka on kuunnellut puhelimia tai tukahduttanut oppositiota, eli tällaisella toiminnalla, missä ihmisiä vain katoaa on tuossa vuoristoisessa maassa pitkät perinteet, jotka juontuvat jo Ottomaanien ajoista asti.

Tuo laki on ollut voimassa hänen kuolemansa jälkeen, eikä myöskään tuon maan sotilashallituksia ole turhan pehmoista otteista kuitenkaan voinut moittia. Kun tuon maan poliittinen sekä yhteiskunnallinen tilanne on aina ollut sellainen, että sitä ei kovin paljoa ole voinut kehua, eli esimerkiksi kurdin kielen puhuminen on ollut kiellettyä tuossa maassa, joka on tunnettu ankarista johtajistaan, niin silloin tällöin voidaan kysyä, että olisiko sotilasvallankaappaus sitten oikeasti muuttanut yhtään mitään.

Vai olisiko meno jatkunut samankaltaisena, kuin mitä se on Erdoganin aikana, mutta maan johdossa olisi vain ollut uniformuun pukeutunut mies, joka olisi mukavasti pidätyttänyt toisinajattelijoita samaan tapaan kuin Erdogan tekee nyt. Tuosta toiminnasta on muuten hyviä esimerkkejä historiasta, eli vaikka jossain maassa on tehty sotilasvallankaappaus, koska presidentti on ollut korruptoitunut sekä yksinvaltainen, niin kuitenkin poliittisia pidätyksiä on jatkettu sillä tyylillä, että putkassa ovat istuneet vierekkäin entinen presidentti, ja hänen pidätyttämänsä oppositiojohtaja, kun uusi "rautakaartin " johtama hallitus on päättänyt tehdä maastaan suuren sotilasleirin.

Tuollaisesta toiminnasta kuuluisia olivat esimerkiksi Etelä-Amerikan "edistykselliset" sotilasjuntat, joiden toiminnan peruteena oli korruption kitkeminen sekä maan nykyaikaistaminen. Ja tietenkin myös Myanmar on tunnettu tällaisesta hyvin tehokkaasti maata modernisoivasta ja samalla opposition johtajia säälittä pidättävästä amiraalien sekä kenraalien johtamasta hallinnosta, joka kyllä on erittäin tehokas juuri näistä hyvin mielivaltaisista toimistaan, joten ainakaan historian kannalta katsottuna ei noista sotilashallituksista oikein mitään hyvää ole maalle tullut, kuten ei ole varmaan mistään itsevaltaisista presidenteistäkään.

Itse olen joskus miettinyt, että oliko tuo Turkkilaisten hävittäjien suorittaman Venäläisen hävittäjän alasampuminen Syyriassa ollut oikeastaan tarkoitettu provokaatioksi, jolla Venäjä saadaan uhkaamaan Turkkia täydellä sodalla, mikä taas olisi oikeuttanut kansalliseen liikekannallepanoon. Tuolloin olisi voitu toimia kuten aikoinaan Chilessä toimittiin, eli asevoimat olisi sitten saaneet pidättää Erdoganin kannattajia tuolla varuskunnissa. Toki Erdogan saattaa kyllä sitten käyttää tätä vallankaappausyritystä puhdistaakseen armeijan sekä muun virkakoneiston sekä tietenkin loukata esimerkiksi upseereiden ihmisoikeuksia, mutta kuitenkin Turkissa on tällä hetkellä sellainen tilanne, missä vaihtoehtoja ei juurikaan ole tarjolla.

On vain kaksi samalla tavalla ajattelevaa toimijaa, joiden mielestä valta kuuluu heille itselleen. Noista toimijoista  toinen käytti siviilipukua ja toinen taas uniformua. Kuitenkin tuo esimerkiksi länsimaisten toimittajien into puolustaa näitä sotilaita saattaa johtua siitä, että se että Erdogan saattoi kukistaa tuon kapinan poliisivoimien avulla vei samalla myös muiden armeijakenraalien arvovaltaa. Eli tuolloin ikään kuin panssarivaunujen taika katosi, ja samalla myös se pelote mikä sotilailla tähän asti on ollut vesittyi, ja samalla myös tietenkin saattoi käydä niin, että jotkut toimijat olivat tehneet myös aiesopimuksia noiden tulevien sotilashallituksen edustajien kanssa, jota ei sitten enää tullutkaan.

Samoin tietenkin joidenkin ihmisten mielessä saattaa olla sellainen asia, että mitä jos muidenkin armeijoiden upseeristoa aletaan poistaa viroistaan. Tietenkään tämä ei varmaan koske Suomen puolustusvoimia, mutta esimerkiksi Itäblokissa voi olla sellaisia tapauksia, että siellä koetaan jonkin upseerin koulutuksen olevan hieman vanhentunutta. Ja kun tuo Turkin vallansiirto epäonnistui, niin se sitten saattaa aiheuttaa sen, että joku ryhtyy vaatimaan joissakin muissa maissa esimerkiksi jonkun kenraalin eroa.

Turkin armeija ei ehkä sitten osoittanut olevansa niin vaikutusvaltainen, kuin mitä se väitti olevansa (Miksi EU:n on vaikea tuomita Turkin vallankaappauyitys?)

Kuvituskuva
Kuva I

Turkin vallankaappausyrityksen epäonnistuminen kertoo jotain tuon maan tilanteesta, eli sen armeijaa ei enää pelätä samalla tavoin kuin ennen, mutta samalla EU on hiukan ikävällä tavoin osoittanut asenteellisuutta tässä asiassa. Kun puhutaan siitä, että armeija nousee laillista hallitusta vastaan, niin tuota tekoa voidaan kutsua sellaisella nimellä kuin "valtiopetos", ja jos tuon teon yhteydessä tapahtuu kuolemantapauksia, niin niitä voidaan kutsua sellaisella nimellä kuin murha.

Mutta tehokas sisäministeriön tiedustelu sai ilmeisesti vihiä tuosta yrityksestä ehkä puhelinkuuntelun kautta, ja sitten tuo teko voitiin estää. Yläkuva muuten on kuvituskuvaa eikä liity tähän tekstiin muuten, kuin että siinä on antenni, joka symbolisoi elektronista tiedustelua. Vaikka kyseessä on todennäköisesti aivan tavallinen TV-antenni, mutta nuo elektroniset valvontalaitteet eivät ole kuitenkaan yhtään sen kummemman näköisiä kuin tavalliset TV-antennit, ja myös asevoimien komentojärjestelmää on takkailtu ilmeisesti ulkopuolisen tahon toimesta, jotta poliisi saattoi asettaa miehensä oikeisiin paikkoihin.

 Kun poliisi sitten onnistui murtamaan tuon vallankaappausyrityksen, niin silloin tietenkin huomattiin se, että asevoimat eivät ehkä ole aivan oikea tapa ottaa valtaa missään maassa, ja se varmasti on osittain heijastunut myös osaan EU-maita, joissa armeijan pitämiseen tyytyväisenä  on aina ollut tapana ikään kuin "leikillisesti" vedota, kun puhutaan vaikka puolustusbudjeteista. Eli on muistettu mainita se, että upseerien pitää olla tyytyväisiä, kun puhutaan heidän eduistaan, ja samalla joku on aina puolustusbudjetteja leikattaessa muistuttanut siitä, että myös EU-maissa voivat tankit tulla kaduille, eikä myöskään toimittajien reserviläisyyttä ole silloin unohdettu. Samoin aina välillä on Turkkia käsitteleviin uutisiin livahtanut sana "vaikutusvaltainen armeija", eli onko tuo vallankaappaus jotenkin ollut ennakoitavissa, kun niin on noita Turkin kenraaleja muistettu nuoleskella.

Mutta kuten tiedämme, niin maailma muuttuu eikä armeijaa enää hyväksytä samalla tavoin ainakaan sisäpoliittiseksi vaikuttajaksi, kuin mitä se ennen niin sanottuna "hyvänä aikana" oli. Tietenkin nyt kun tuo vallankaappaus on epäonnistunut, niin EU-maat ovat ilmeisesti päättäneet, että noille sotilaille ei saa mitään tehdä, ja heidän ihmisoikeuksistaan kannetaan kovasti huolta. Samalla kuitenkaan kukaan ei ole kantanut huolta esimerkiksi pidätettyjen kurdien sekä normaalien varusmiesten ihmisoikeuksista missään maassa. Eli en ole koskaan kuullut minkään EU-maan antaneen turvapaikkaa esimerkiksi missään maailman maassa simputetulle alokkaalle, joka saattaa saada todella paljon "kokkelipiimää" esimerkiksi siksi, että hän sattuu olemaan vaikkapa taustaltaan johonkin etniseen vähemmistöön kuuluva.

Mutta kun joku kenraali tai amiraali laitetaan putkaan, niin jo on hätä suuri, ja hänen ihmisoikeuksiaan sitten arvostetaan suuresti. Tässä sitten voidaan kysyä, että miksi tuon vallankaappauksen tuomitseminen sekä sen yhteydessä tapahtuneiden väkivallantekojen tuomitseminen on niin vaikeaa? Eikö tämä nyt ollut se "demokratian voitto", jossa Turkin hallitus sai voiton asevoimien yrittämästä laittomasta väkivallanteosta, ja vaikka tämä pääministeri Erdogan hallitus ei ehkä täytä kaikkia EU:n asettamia demokraattiselle päätöksenteolle asetettuja normeja, niin sitä eivät varmaan nuo sotilaat olisi myöskään tehneet.

Eli jos Turkkiin olisi noussut joku sotilasjuntta, niin toki se olisi ollut noille kaasuputkilobbaajille mieluisa yhteistyökumppani, ja ehkä tuo venäläisen lentokoneen alasampuminen oli myös vallankaappauksen valmistelua, jotta Turkin asevoimat voisi saada ulkoisen vihollisen, jonka turvin se voisi suorittaa "puhdistuksen". Eli olivatko EU-maat tai niiden armeijat sitten olleet tietoisia Turkin tilanteesta, ja ainakin osassa uutisista pääministeri Ergoan näytetään maailmalle lähinnä diktaattorina, joten olisiko tuollainen sotilasjuntta ehkä ollut joillekin mieluisampi. Yleensä ennen vallankaappauksen kaltaista sotilaallista toimenpidettä pyrkii sen tekijä mustamaalaamaan vastapuolen keskushenkilöitä, sekä myös perustelemaan tekoaan jollain isänmaallisella argumentilla kuten esimerkiksi Chilessä tehtiin.

charelesfort.blogspot.fi