Ihmisen olemisen sietämätön keveys eli taiteilijalla on vapaus kuvitella erilaisia asioita

Yllä on kuuluisa kuva elokuvasta 3. asteen yhteys. Tuo kyseinen kuva on yksi maailmanhistorian parhaista tehostekuvista, mitä mikään laboratorio on koskaan kyennyt tuottamaan. Ja tietenkin tuosta elokuvasta kerrotaan  sellaisia tarinoita, että siinä olisi käytetty oikeita UFO-filmejä, joita olisi otettu jossain asevoimien ohjelmassa, mutta uskoisin kyllä että kyseessä on studiolla tehty tehosteena käytetty kuva, mutta ainahan näistä asioista voidaan keskustella. Toinen yhtä mielenkiintoinen ja mielikuvitusta kiihottava ajatus olisi se, että tuohon elokuvan tehdyt erikoisefektit olisivat joidenkin muistijälkiin erikoistuneiden  tutkijoiden tekemiä, ja he olisivat käyttäneet hyväksi Pentagonin arkistoista peräisin olevia UFO-kuvia, mutta tähän sitten saa uskoa kuka tahtoo.


Ja aina sitten tietenkin näitä hienoja elokuvia seuraa todellinen urbaanien legendojen rypäs, jota leimaa miltein tragikoomiset väitteet siitä, että joku Mafian kaltainen salaseura sitten hallitsee maapalloa ylikansallisen utopian avulla. Tiedemiehen ja taiteilijan ero on se, että taiteilija voi kuvitella mitä vain, ja häntä ei kukaan leimaa koskaan hulluksi, kun taas tiedemies joka ei jostain syystä voi todistaa jotain kirjoitustaan leimataan usein huonoksi tai hulluksi tieteen tekijäksi. Kun taiteilija kirjoittaa hyvin väkivaltaista tekstiä, niin hän voi sitten vain väittää tekevänsä taidetta, jolloin kukaan ei häntä voi laittaa mihinkään laitokseen.


Kuitenkin välillä kuulee sitten esimerkiksi siitä, että koulumaailmassa tai jossain muussa vastaavassa paikassa kun nuori kirjoittaa väkivallasta tai jostain vastaavasta asiasta, niin hänet sitten ikään kuin työnnetään psykiatrille, koska hänen pelätään olevan väkivaltainen. Kuitenkin väkivaltaa sisältäviä elokuvia, tietokonepelejä sekä kirjoja myydään sekä lainataan kirjastoista lähes kenelle vain, ja missään nimessä mikään 10 vuotias ei ole kypsä pelaamaan mitään väkivaltapelejä.



Kun taas puhutaan esimerkiksi UFO:ista tai selvännäkijöistä, niin jopa elokuvien mielikuvitusagentti James Bond on heitä tapaillut, tai ainakin noissa miljoonabudjeteilla tehdyissä elokuvissa lennellään kaiken maailman UFOilla, joten kai noilla ihmisillä on sellainen näkemys, että joku voi oikeasti huijata vaikka lapsia kertomaan, että UFO:t ja alienit ovat totta. Ja tietenkin ne ovat totta, jos elokuvassa tapahtuvia asioita esitetään vaikka kymmenvuotiaalle ihmiselle totuutena. Tuolloin seurauksena voi olla sellainen tilanne, että joku lapsi määrätään psykiatriseen sairaalaan.


Kun puhutaan taiteen tekijöistä, niin tietenkään mikään ei estä heitä piirtämästä tai kirjoittamasta, mitä he sitten haluavat piirtää tai kirjoittaa, tai itseään ilmaista jollain muulla tavalla, kunhan tuo ilmaisu on sitten lain sallimissa puitteissa tapahtuvaa toimintaa. Mutta aina silloin tällöin unohdetaan se, että ihmisen pitää avata mielensä myös sellaisille ajatuksille, mitä hän ei koskaan ole saanut edes päähänsä ajatella. Kun katsotaan YouTubelta jotain Stephen Hawking-filmejä, niin silloin tietenkin mieleen ei kenelläkään edes tule se, että kukaan meistä ei koskaan ole oikeasti tehnyt madonreikiä, vaikka niistä kirjoitankin tai niitä esitetään noissa klipeissä. Kuitenkaan mikään ei estä sitä, että joku ei tuollaista madonreikää voisi rakentaa, koska periaatteessa sen voisi luoda vain kohdentamalla tiettyyn pisteeseen suuri määrä energiaa.


Tuolloin voisi olla mahdollista, että syntyy sellainen ilmiö kuin singulaari, jonka kautta voisimme matkustaa ajassa, ja silloin tietenkin muistuu mieleen ohjelma, missä Stephen Hawking odotteli aikamatkaajaa toiselta vuosituhannelta, mutta tietenkään häntä ei ohjelmassa tullut paikalle. Mielestäni on kuitenkin mukavaa leikitellä ajatuksella, että ehkä aikamatkaaja saattoi käydä tuossa huoneessa, mutta hän saattoi luulla Hawkingin nukkuvan, koska saattoi olla niin, että hän ei tiennyt Hawkingilla olevan ALS-taudin. Tietenkin tuosta miehestä kirjoitetaan ja kerrotaan paljon erilaisia tarinoita, ja niitä kertovat ihmiset eivät sen häiriintyneempiä ole kuin kukaan muukaan.



Yksi niistä on se, että Hawking ei aina itse kommunikoi tietokoneensa kautta, vaan että tuota konetta käyttää välillä joku muu kuin hän itse, mutta koska tuo suuri fyysikko ei itse kykene kommunikoimaan, niin hän ei pysty ilmaisemaan tuota asiaa. Eli hän ikäänkuin edustaisi jotain muuta tiedemiestä, mutta kuitenkin tässä sitten otan varmasti todella suuren vapauden, kun tällaisia menen kirjoittamaan, ja tietenkin tämäkin asia on vain sellaista kuvittelua, joka tietenkin saattaa kuulostaa hiukan häiriintyneeltä monista muista ihmisistä. Kyseessä on kuitenkin yksi urbaaneista legendoista, joiden kaltaisia asioita kerrotaan toisille ihmisille ravintoloissa jatkuvasti, eikä niiden takia ketään olla koskaan viety yhtään mihinkään. Kuitenkin aina on olemassa ihmisiä, joilla on tarve nimittää toisia ihmisiä jotenkin harhaisiksi.


Kun puhutaan esimerkiksi elokuvasta "Kolmannen asteen yhteys", niin siinä oleva vuori on innoittanut muitakin taitelijoita kuin vain tuon elokuvan tekijöitä maalaamaan ja piirtämään erilaisia asioita, joita tuskin kukaan edes kuvittelee todeksi. Eräässä piirroksessa tuon tappivuoren päälle olisi laskeutunut UFO, ja tietenkin tuossa elokuvassa hyvin esillä oleva vuori, eli Devil's Tower Wyomingissa voitaisiin kuvitella jonkun UFO:n tankkauspaikaksi, missä tuollainen kuvitteellinen avaruusalus käy sitten täyttämässä akkunsa. Mutta kyse on tietenkin vain mielikuvituksen tuotteista, ja itse kyllä kuitenkin hiukan ihmettelen, että mistä ihmisen mieli valitsee ne kuvat, joita se päästää tietoisuuteen?


Mistä ihminen sitten saa sen kuvan, minkä mukaan hän tekee taulunsa sekä piirroksensa, ja kuten tiedämme niin jos ihminen ei ole jotain nähnyt, niin hän ei silloin voi syntetisoida tuollaista kuvaa päässään. Eli tietenkin on mielikuvitusta kiihottavaa ajatella, että tuollainen omituinen vuori olisi jonkinlainen jäänne humanoidien tukikohdasta, mutta mitään muuta todistetta siitä ei ole, kuin se että aivot eivät kykene spontaanisti luomaan mitään kuvia, vaan ne tarvitsevat aineistoa, jotta aivot sitten voivat työstää kuvan UFO:sta laskeutuneena tuollaisen tapin päähän, mutta kuitenkin kyseessä on hyvin mielenkiintoinen ajatelma, joka tällä hetkellä on vain mielikuvituksen tuotetta.

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Asimovin Säätiö-Trilogian "Toinen Säätiö" sekä analyysi tuon kirjailijan kirjasarjasta, jota hän kirjoitti läpi koko elämänsä

Isaac Asimovin kirjoittama "Toinen Säätiö"-kirja on oikeastaan erittäin mielenkiintoinen opus, joka varmasti kannattaa lukea, mutta sitä ei oikeastaan voi ymmärtää, jos ei lukija ole lukenut myös edellistä kirjaa nimeltään "Säätiö ja Imperiumi". Tuo edellinen romaani on ikään kuin johdanto siihen, mitä seuraavassa kirjassa tapahtuu, ja kuten kaikki tuohon trilogiaan sekä sitä seuraaviin samaa aihetta sivuaviin kirjoihin tutustuneet henkilöt tietävät, niin Asimov käsittelee kirjoissaan miljoonia vuosia kestäviä ajanjaksoja, joiden väliin mahtuu kaikenlaisia asioita. Se mistä hän ideoi tuon salaperäisen "Toisen säätiön" varmasti voisi olla vaikkapa KGB.

Ja jos tuon kirjasarjan joku sitten jaksaa lukea läpi, niin silloin tietenkin hän huomaa sarjan viimeisen kirjan päättyvän siihen, että "Säätiön" perustajan Hari Seldonin hologrammi ei enää ilmesty hologrammina johtamaan säätiön päättäviä elimiä, ja silloin on Säätiö, eli laitos joka on perustettu suojelemaan kuvitteellisen "Galaktisen imperiumin" perintöä ikään kuin irronnut Hari Seldonista, joka oli Asimovin Kirjoissa kehittänyt "Psykohistorian" eli menetelmän, missä kaasun käyttäytymistä ennustavien NTP (Normal Temperature Pressure)-yhtälöiden avulla lasketaan ihmismassojen käytöstä hallinnasta, eli he eivät enää tarvinneet tuota hahmoa, joka on kyseisessä teoksessa ikään kuin jumaluuden vastike.

Hahmo menneisyydestä joka ohjaa tuota uutta järjestelmää, jossa voidaan havaita Asimovin ottaneen vaikutteita Brittiläisestä imperiumista. Tuo kirjasarja on hyvin mielenkiintoinen kyhäelmä, ja toki jos joku haluaa sitten tietää, millainen on viimeinen "Säätiö-kirja", niin hän voi sen etsiä kirjastosta, eikä kaikkia Asimovin tuohon sarjaan tuottamaa materiaalia tarvitse käydä läpi. Tuossa kirjasarjassa esitellään esimerkiksi "Toinen Säätiö", joka kykeni muokkaamaan ihmisten ajatuksia ja lukemaan niitä. Eli heillä oli käytössään "psykokoetin",  mikä ei oikeastaan olisi niin mielikuvituksellinen väline, kuin mitä ensin voisi kuvitella. Se ehkä voisi olla jonkinlainen  suprajohtava äärimmäisen tarkka MRI-skanneri, jossa on erittäin tehokas vahvistin. Ja se ehkä voisi lukea ihmisen aivokuoren sähköistä toimintaa pitkältä matkalta.

Kirjasarjassa kuvataan esimerkiksi tilanne, missä eräs Imperiumia vastustanut henkilö otetaan vangiksi Imperiumin alukseen, ja sitten hän muuttuu Imperiumin tai oikeastaan Imperiumin perijän "Muulin" uskolliseksi kannattajaksi, joka sitten tietenkin palvelee häntä pyyteettömästi. Tuo aivopesu voisi myös olla radioaaltoihin perustuva. Eli tämä väline voisi olla " Toisen Säätiön" taloissa ja aluksisissa, jotta se voisi muuttaa kohteiden ajattelua hyvin tehokkaasti säätämällä heidän EEG-käyräänsä sellaiseksi, mitä nuo "tahdon valtiaat" haluavat.

Säätiö-sarjassa eräs varsin omituinen hahmo sitten yrittää palauttaa Imperiumin, mutta tuo yritys sitten päättyy tuhoon, koska tuon olennon vallalle ei ollut luotu perijää.  Tuolloin puhutaan eräästä Asimovin mielikuvituksen luomista hahmoista legendaarisimmasta.  Muuli voisi olla hybridi-laji, joka havainnoi sähkökenttiä. Eli hän voisi olla esimerkiksi eräänlainen Ihmisen ja nokkasiilin yhdistelmä, joka on luotu geenimanipulaation avulla yhdistelemällä kahden lajin perimää. Ja hän kykenisi sitten havainnoimaan ihmisen pään ympärillä olevaa biosähkökenttää, jonka ihmisen hermosto tuottaa omissa sähköisissä prosesseissaan.

 Saattaa olla että tuo mestarillinen kirjoittaja Isaac Asimov ajatteli ehkä "Säätiön" luoneen tuon olennon siksi, että tälle ei olisi mahdollisuutta tulla perijöitä. Kun ajatellaan sitä, että Asimov kirjoitti tuota kirjasarjaa lähes koko elämänsä, niin silloin tietenkin kyseessä on hyvin monitahoinen kirja, jossa on tapahtumia ideoitu sekä Venäjän vallankumouksesta, että Brittiläisen imperiumin murtumisesta, ja osa noista "Säätiö-sarjassa" esitetyistä asioista ta oikeastaan niiden esikuvista on täysin tunnistettavissa, eli esimerkiksi "Encyclopedia Britannica" on tuossa kirjasarjassa kirjoitettu muotoon "Encyclopedia Galactica".

Kun puhutaan siitä, millainen satiirikko tuo kirjailija oikeastaan on, niin silloin voidaan sanoa, että tuon Imperiumin keisarin hahmo on varmasti yksi kaikkein koomisimmista olennoista, mitä missään kirjassa on milloinkaan esitetty. Samoin Imperiumin tähtialuksissa on tietenkin paineilmaposti, jonka avulla sitten nuo viestikapselit toimitetaan vastaanottajille. Tuon idean suuri kirjailija on varmaan saanut tavarataloista idean tuohon järjestelmään. Kuten tiedämme, niin Asimov oli tieteiskirjallisuuden suuria nimiä, joiden elämä on ollut hyvin erikoista.

Vuonna 1920 syntynyt Isaac Asimov kuoli verensiirrossa saamaansa HIV-infektioon vuonna 1992, mutta jätti jälkeensä loistavia kirjoja, joista osa on varmasti auttanut oikeitakin tutkijoita kehittämään erilaisista ideoista toimivia. Ja esimerkiksi hänen ideomansa "robotiikan kymmenen sääntöä" ovat ainakin osittain olleet ohjeena robottien kehittäjille.

Mutta kun puhutaan esimerkiksi vahvistimella varustetuista MRI-skannereista, joiden avulla ihmisen ajatuksia voidaan kontrolloida melko pitkän matkan päästä, niin näissä tapauksissa varmasti esimerkiksi PSI-TECH-corporation on kiinnostunut. Samoin esimerkiksi radio-maserien avulla voitaisiin teoriassa saavuttaa samanlainen teho, kuin mitä saavutetaan fyysisten EEG-laitteiden avulla, jolla ihmisen päähän voitaisiin ikään kuin kaiuttaa haluttua signaalia. Tuollaisia sähkömagneettiseen säteilyyn perustuvia välineitä, joilla aivosähkökäyrä ikään kuin pakotettiin valtion haluamaan muottiin ideoi aikoinaan Neuvostoliiton turvallisuuspoliisi eli KGB, mutta se että kokeiltiinko näitä välineitä oikeasti on jäänyt historian hämärään.

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Majakka maailman laidalla

Majakka maailman laidalla on sellainen asia, mikä herättää mietteitä siitä, että me ihmiset olemme ikään kuin yksin maailman merillä. Mutta tietenkin tuon niminen kirja löytyy kirjastosta. Se on Jules Vernen teosten joukossa ikään kuin “outo lintu”, mikä poikkeaa muista tuon kirjoittajan kirjoittamista teoksista monilla tavoin. Tuo kirja on Vernen viimeisiä romaaneja, ja se ehkä on saanut innoituksen tilanteesta, missä kirjailija tietää kuolevansa hitaasti etenevään diabetekseen. Se merkitsee miehelle joka aina eli kirjoittamiensa kirjojen kautta matkaa johonkin toiseen maailmaan. Hän kuoli samana vuonna, kun tuo kirja toimitettiin kustantajalle, joten ehkä tämä tarina on jotenkin tarkoitettu päättämään kyseisen kirjailijan hieno ura.

Verne oli kuin alien ihmisten seassa, ja ehkä hän jotenkin kirjoitti kirjan siitä, miltä tuntui olla “alien” ihmisten keskellä? Hän oli kuin nero, joka ei saanut ymmärrystä omille visioilleen, ja aina välillä olen pohtinut sitä, että ehkä tuo “Robur”, joka oli rakentanut kyseisessä kirjassa esitellyn lentävän laivan: “Albatrossin” oli kirjailijan “minäkuva”, ja tuota kirjaa lukiessani kysyin joskus, että “oliko tuolle Roburille” sitten pakko nauraa”? Eli jos toinen tekee ison työn, niin miksi häntä sitten pitää ryhtyä pilkkaamaan? Oliko tuo “Albatross” sitten joku hyvinkin hauska asia?

Eli hän ehkä tiesi kuoleman lähestyvän, ja kaihin sekä kramppien runtelemana hän tunsi olevansa yksin maailmassa. Hänen asuntonsa oli tuon miehen saari, jossa hän istui yksin odottaen loppua. Todellisuudessa Verne saattoi viettää koko elämänsä Pariisissa, niin hän eli sitä täydemmin kuin muut, ja tuo mies loi päässään asioita, joiden takia hänelle on pyhitetty esimerkiksi eräs moduli kansainväliseltä avaruusasemalta, ja yksi noista asioista, minkä hän ideoi oli oikeastaan helikopteri sekä sukellusvene, ja tuon mielikuvituksellisen sukellusveneen mukaan esimerkiksi USA:n laivaston ensimmäinen ydinkäyttöinen taistelusukellusvene oli nimeltään USS Nautilus. Verne käytti muuten “Robur valloittajassa” esittelemänsä lentävän “Albatross”-laivan esikuvana tarinaa “lentävästä hollantilaisesta”, eli aavelaivasta joka leijaili pitkin taivasta.

Vaikka Jules Verne sijoittaa monia tarinoistaan johonkin kaukaiseen maailmaan, niin itse kyllä mietin välillä sitä, että kävikö tuo Ranskan suuri kirjailija itseasiassa ollenkaan Pariisin ulkopuolella. Kirjailijat ovat merkillisiä ihmisiä, ja monet heistä kirjoittavat kielikuvin, sekä keksivät erilaisia asioita. Kun pohditaan esimerkiksi uuden ajan filosofeja, niin heidät laitetaan kirjoissa kohtaamaan ties keitä suuruuksia, joista kuuluisimpia on kertomus missä Friedrich Nietzsche kohtaa suuren säveltäjän nimeltään Richard Wagnerin. Nietzschen biografiassa hän kohtasi suuren säveltäjän 24-vuotiaana, ja tuosta kohtaamisesta sitten on kirjoitettu paljon. Siinä kerrotaan kuinka suuri säveltäjä suurieleisesti esittelee taloaan sekä esineitään, joita hän on saanut lahjaksi kuninkaallisilta tukijoitaan, ja sitten tietenkin myös hänen tapansa kohdella orkestereja kuin soittimia tulee hyvin esiin tuossa tapaamisessa.

Wagner kohtelee siinä ihmistä kuin esinettä, ja koko tapaamisesta huokuu se, kuinka pinnallinen sekä esineistä pitävä ihminen tuo säveltäjä on, ja koko kuvauksessa voisi lukea “Hän ei olisi mitään ilman tukijoitaan, jotka auttavat tuota säveltäjää kokoamaan haluamiaan orkestereita tarjoamalla tilaisuutta esiintyä kuninkaalliselle yleisölle”. Ja ehkä tuon takia Nietzsche on hieman kiusaantunut Wagnerin tavasta esitellä hallussaan olevia esineitä, joista vain kuninkaiden perheiltä saadut lahjat ovat esillä. Mutta kun pohditaan sitä että tunsivatko herrat oikeasti toisensa, niin voidaan sanoa, että ehkä he eivät oikeasti koskaan tavanneet. Kirjailijoilla on joskus tapana käyttää vaikkapa suuria filosofeja esimerkkinä omissa kirjoituksissaan, ja saattaa olla niin, että tuon tarinan kirjoittaja ei koskaan edes ollut tavannut Wagneria tai Nietzscheä, eli hän on ehkä runoillut tuon tapahtuman omasta päästään.  

Kirjassa “Majakka maailman laidalla” Argentiinan valtio ryhtyy rakentamaan majakkaa ikään kuin maailman laidalle jonnekin jumalan hylkäämään paikkaan keskelle paikkaa, missä kahden valtameren vedet yhtyvät, ja sitten kolme miestä jää tuolle saarelle vartioimaan tuota majakkaa. Se muuten ei liene mitenkään normaalia toimintaa majakkaa rakennettaessa, vaan yleensä työläiset ilmeisesti tuodaan paikalle ensin, ja sitten majakanvartijat tulevat perässä vahtimaan majakkaa. Tuo kirja on hyvin erikoinen osa Vernen tuotantoa, että sen päähenkilö ole Ranskalainen.

Toinen kirja joka poikkeaa tuosta yleisestä linjasta on “Kapteeni Grantin lapset”, missä sankari sitten matkustaa maailman ympäri etsimässä kadonnutta merikapteenia, jonka lähettämä pulloposti löytyy rannasta. Tuossa romaanissa muuten varoitetaan noiden pullopostien vaaroista, koska tuollaisia kirjeitä voidaan käyttää ihmisten houkuttelemiseen johonkin autiolle saarelle, ja sitten tuon laivan miehistö surmataan. Majakka maailman laidalla kertoo majakanvartija Vasquezista, joka toimii tuossa kirjassa ottaakseen kiinni saaressa piileskelleet rosvot, jotka ovat sammuttaneet tuon majakan valot. Ja tuolloin tuon majakan välähdysten puuttuminen saisi aikaan sen, että laivat olisivat menneet liian lähelle räntää, ja joutuneet karille.

Tuossa kirjassa on paljon asioita, jotka eivät ole Vernen normaalia tuotantoa, ja tuo maailman laidalla oleva majakka on ikään kuin tuon kirjan hahmo tai siluetti, mikä hallitsee tarinaa kannesta kanteen. Kyseinen kirja on sikäli erikoinen, että se herättää sellaisia ajatuksia, että mitä jos itse joutuisin vartioimaan majakkaa jossain yksinäisellä saarella maailmassa, missä ei ole ketään muita henkilöitä kuin minä itse.

Jos ihminen elää yksin autiolla saarella oli hän vihollisten ympäröimä tai ei, niin silloin tuollaisen henkilön maailmassa ei voisi ketään muuta olla, kuin “me, myself and I”, koska tällaisessa paikassa ei ketään muuta tarvitsisi ottaa huomioon. Olen joskus ajatellut, että olisiko tuollaisten “majakka-romaanien” kirjoittaja ollut oikeasti majakanvartija. Tuollainen työ oli varmasti hyvin yksinäistä sekä osittain pitkästyttävää. Vaikka toki majakanvartijoiden työhön kuului tuolloin sen valon sytyttäminen, niihin siihen ei kovin kauaa aikaa menisi. Ja sitten tietenkin loppuaika on majakanvartijan omaa aikaa, jolloin hän sai tehdä mitä häntä huvittaa. Mutta se että tuo kirjailija on valinnut päähenkilöksi kirjaansa Argentiinalaisen miehen, on hiukan erikoista.

Kun mietitään tuota aikaa. missä Verne eli, niin silloin oltiin tietenkin tarkkoja moraalista tai ainakin moralismista sekä samalla myös korostettiin isänmaallisuutta, mikä näkyy myös “Kapteeni Grantin lapsissa”, joka on nimestään huolimatta kirja, missä ainakin suuri osa henkilöistä on ranskalaisia. Ja vuonna 1905 jolloin Verne tämän kirjan kirjoitti Argentiina on ollut itsenäinen vuodesta 1810. Se oli kuitenkin kaukainen valtio, ja itse kyllä olen sitä mieltä, että varsinkin Ranskan kaltaiset siirtomaavallat katsoivat niitä valtioita, jotka olivat entisiä siirtomaita hiukan nenänvarttaan pitkin, ja kun tuota Vernen omaa henkilöhistoriaa ajatellaan, niin tuo kirjailija oli vuonna 1905 sairastunut kaihiin sekä kirjoitus käden kramppiin, joka on erittäin kiusallinen sairaus.

Uskoisin että hän käytti kuitenkin kirjoituskonetta, mikä teki kirjoittamisesta helpompaa kuin kynän käyttö olisi ollut. Noiden sairauksien lisäksi hän sairastui diabetekseen, mihin hän menehtyi vuonna 1905. Joten voidaan kysyä sellainen kysymys, että milloin hän oikeastaan oli kyseisen kirjan kirjoittanut. Kirjailijoilla on nimittäin aina erilaisia kausia, jolloin he ovat kiinnostuneita jostain tietystä maasta tai alueesta, joten itse olen aina välillä ajatellut, että onko tuo kirjailija kirjoittanut kyseisen romaanin joskus “Kapteeni Grantien” aikaan, ja sitten piilotellut sitä pöytälaatikossaan.

Tuo luomiskausi nimittäin tarkoittaa sitä, että tuolloin kirjailija kirjoittaa usein useita romaaneita, jotka sijoittuvat samaan paikkaan. Joten miksi tuo Jules Verne oli tuota romaania sitten pihtaillut? Samoin hyvin erikoinen on myös tämän kirjailijan kuolema sokeritauti-kohtaukseen, ja joidenkin ihmisten mielestä kyseinen kirjailija ehkä saatettiin murhata, mutta miksi tuo teko tehtiin, on jäänyt selvittämättä. Ja siksi hänen kuolinsyynsä on virallisesti insuliinishokki. Tuo kirja on kuitenkin inspiroinut todella monia muita elokuvia, ja esimerkiksi Salaisten kansioiden jaksi “Hangar 18”, missä ihminen houkuttelee humanoidien aluksen ansaan on saanut innoituksen tuosta kirjasta.

http://majakkamaailmanlaidalla.webnode.fi

Innovaatiota voi hakea myös luonnossa tavattavista muodoista

Innovaation hakeminen luonnosta on meille kaikille melko outo kokemus. Kuitenkin esimerkiksi monesti kuva tai joku muu vastaava asia kuten maisema saa henkilön ajattelemaan jotain asiaa innovatiivisesti. Se tarkoittaa sitä, että visuaalinen muoto auttaa aivoja lämmintä maan jotain esinettä tai muuta muotoa. Kun pohditaan esimerkiksi pilviä, niin toki ne näyttävät varmasti monen ihmisen mielestä lentokoneesta tehdyltä kuvalta tai muulta vastaavalta tuotteelta, vaikka ensin emme varmasti tuota asiaa huomaa.

Tai emme yleensä ajattele noita asioita, kunnes tajuamme, että pilvet oikeasti näyttävät lentokoneilta tai helikoptereilta. Sen takia ne ovat olleet monien oikeiden lentokoneiden malleina. Kuitenkin esimerkiksi Donald Menzel ei koskaan julkisesti uskonut, että UFO:ja on oikeasti olemassa. Se miten tällaisia pilviä muodostuu on jäänyt kuitenkin mysteeriksi. Itse olen uskonut, että tuollaiset pilvet, jotka muistuttavat lentokoneita johtuvat ehkä niiden plasma-stealth-laitteista.

Syy miksi tuo suuri meteorologi oli kuitenkin päässyt Majestic-12-ryhmän jäseneksi saattaa kuitenkin johtua tällaisista pilvistä, jotka varmasti saavat aikaan mielleyhtymiä erittäin nopeisiin lentokoneisiin, jotka voivat lentää jopa tähtien välisiä matkoja, jos niillä sitten on vain on tarpeeksi polttoainetta sekä muita resursseja tällaista operaatiota varten. Kun mietitään sitä millaisen stimulantin tuollainen pilvi voi ihmiselle antaa, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että se selittää Menzelin mukanaolon tuossa huippusalaisessa ryhmässä. Mutta innovaatio on melko omituinen asia kaiken kaikkiaan. Se mitä kutsumme innovaatioksi tarkoittaa sellaista ideaa, jonka ihminen voi jalostaa toimivaksi tuotteeksi, mutta syntyäkseen vaatii innovaatio mielikuvan, jota aivot tai ihmisen mieli lähtevät sitten työstämään tuotteeksi.

Syntyäkseen mielikuva kuitenkin vaatii sellaista materiaalia, josta ihmisen aivot kykenevät muuttamaan jotain sellaista, mitä ne voivat käyttää tuotteen mallintamiseen. Ja mallinnuksen tuloksena on tietenkin jotain konkreettista, mutta voidakseen tehdä mitään todellista, täytyy aivojen saada sellaista informaatiota, mikä hyödyttää tuotantoprosessia. Samoin aivojen pitää saada syy laittaa tuota tutkielmassa esittelemäänsä asiaa paperille, jotta muutkin tietävät, että jollain henkilöllä on jokin uusi koje mielessään. On paljon ihmisiä, joilla on paljon ajatuksia, mutta he eivät noita mieleensä tulevia asioita koskaan tuo esiin missään mietinnössä.

Eli sen takia maailmassa on paljon keksintöjä, jotka jäävät hetkeksi mieleen, mutta myöhemmin sitten katoavat. Sen takia tuollaisia keksijöitä on todella vähän. Ja voidakseen tehdä ajatuksesta tuotteen, pitää ihmisen hallita silloin sellainen asia, mitä kutsutaan ajatus-synteesissä olemiseksi. Tuota tilaa kutsutaan nimellä “luomistyö”, ja siinä mielikuvitusta muutetaan synteettisten ajatus prosessien kautta piirustuksiksi sekä dokumentaatioksi, jonka mukaan tuote valmistetaan. Mutta kuten tiedämme, niin tietenkin työpaikan pitää rohkaista henkilöä kertomaan ajatuksiaan muille, jotta hänen innovaationsa tulisi muiden ihmisten tietoon.

Kun puhutaan innovoinnin opettamisesta, niin monissa korkeakouluissa on yrittäjyyttä koskevia kursseja, mutta varsinaista tuotteen keksimistä sekä sen piirtämistä sekä suunnittelua opetetaan oikeastaan aika vähän. Ja sen takia tuotteita ei aina uskalleta lähteä kehittämään alusta asti. Tuo ongelma oli myös avaruusajan alussa, kun alettiin kehittää pitkän matkan raketteja. Tällöin USA:ssa luotiin eräänlainen tuotteistamisfoorumi, missä rakettitekniikan asiantuntijat sekä muut näihin projekteihin osaa ottavat henkilöt voisivat jakaa omia mielipiteitään tuotteista, joita USA:n armeija sekä ilmavoimat olivat heiltä tilanneet.

Tuo foorumi oli nimeltään RAND-corporation, ja sen tarkoitus oli saada sekä raketti- ydinase ja muut noista asioista perillä olevat henkilöt saman pöydän ääreen ja keskustelemaan asioista keskenään. Eli tarkoitus oli saada nuo ehkä hyvinkin omaperäiset ihmiset avautumaan toisilleen, ja puhumaan siitä, millainen olisi hyvä hyötykuorma raketille, jonka pitäisi viedä satelliitti radalleen.  Tuo sama ongelma tietenkin saa aikaan sen, että esimerkiksi mannertenvälisten ohjusten kärkien määrä on aina jonkinlainen kompromissi. Jos kärkiä on paljon, niin sen hyötykuorma kasvaa, mistä seuraa se, että ohjus voi lentää vain matalalla radalla.  

Mikäli hyötykuormaa on vähän suhteessa polttoaineeseen, niin silloin voidaan taistelukärki nostaa myös Maapalloa kiertävälle radalle. Jos taas suuri määrä kärkiä halutaan nostaa korkealle, vaaditaan myös raketilta suurta kokoa. Sen takia kaikki maailman raketit ovat oikeastaan kompromisseja, ja varsinkin taisteluvälineitä suunniteltaessa pitää huomioida sellainen asia, että niiden liikuteltavuus on myös hyvin tärkeä asia, kun taas siviilirakettien kohdalla hyötykuorman suuruus on tietenkin pääasiallinen suure, mitä käsitellään, kun rakettia lähdetään valmistamaan.

Toki erikoisaseet kuten FOBS (Fractional Orbital Bombardment System), joka on oikeastaan vain ydinaseilla varustettu satelliitti voidaan nostaa korkealle kiertoradalle siviili-raketilla kuten Atlaksella  tai sojuz-fregatilla. Tuolloin FOBS ase voidaan lähettää avaruuteen jo vuosia ennen konfliktin alkua, ja sen avulla voidaan uhata vihollista sekunnissa tapahtuvalla massatuholla. Mutta noita aseita vastaan on kehitetty tappaja-satelliitteja, joita kutsutaan nimellä MKV (Miniature Killing Vehicle).

Nämä muutamien senttimetrien pituiset välineet laukaistaan avaruuteen kantoraketilla, ja ne ovat oikeastaan vain kapseleita, joiden keskellä on konekiväärin luoti tai raketti. Noiden laitteiden tietojenkäsittelykyky on tietenkin rajallinen, mutta niitä tukee kiertoradalle laukaistujen datasatelliitien ryhmä, jotka ohjaavat noita laitteita. Nuo pienikokoiset mutta äärimmäisen tehokkaat välineet toimivat ryhminä, ja niiden torjuminen on erittäin vaikeaa. Yksittäinen MKV käyttää vain yhtä luotia, jolloin se on äärimmäisen yksinkertainen ja tehokas. Nämä välineet voivat olla sellaisia, että niitä on kiertoradoilla miljoonia, ja ne voidaan aktivoida erittäin nopeasti. Ne ehkä on naamioitu avaruusromun kappaleiksi, jolloin kyseisiä tappolaitteita ei osata varmasti myöskään pelätä.

https://sites.google.com/view/innovaatiojapilvi/etusivu

Muinaisten tekniikan ihmeiden tutkiminen vaatii mielikuvitusta sekä järjestelmällisyyttä

Muinaisia tekniikan ihmeitä tutkittaessa pitää huomioida sellainen asia, että vaikka jokin esine olisi olemassa, niin se voi silti olla uniikkikappale. Tällä tarkoitan sitä, että oli välineitä, joita valmistettiin vain hallitsijoiden omaan henkilökohtaiseen käyttöön. Tällaisia välineitä olivat esimerkiksi kuninkaan miekat, joilla korostettiin hänen asemaansa yhteisöissä. Niitä tilattiin usein kaukana asuvilta mestareilta, jotka eivät tietenkään saaneet puhua paikallista kieltä.

Tuolla tavalla varmistettiin, että vain hallitsijoilla oli tiettyjä välineitä. Yksi tuollainen väline oli tietenkin teräsmiekka, joka oli ennen Bessemer-konvertterin keksimistä erittäin kallista. Vaikka tuo konvertteri missä ylimääräinen hiili saatiin poltettua raudasta keksittiin vuonna 1855, tiedettiin toki että hiili vahvistaa rautaa, jos sitä lisätään siihen viisi prosenttia. Kuitenkin tuo menetelmä mahdollisti teräksen massatuotannon, vaikka yksittäisiä teräksestä tehtyjä esineitä oli sitäkin ennen valmistettu.

Samoin kullattuja miekkoja oli valmistettu jo ennen ajanlaskumme alkua ainakin lehtikullasta tehtyä kultausta käyttäen, ja tuollainen miekka oli tietenkin hyvin kallis. Näet kultauksen valmistamisessa piti olla hyvin huolellinen, jotta kosteutta ei päässyt lehtikullan ja raudasta tehdyn terän väliin, ja samoin kultauksen piti olla niin tiivis, että se sulki raudan täysin sisäänsä. Jos metallien väliin pääsi yhtään kosteutta, niin miekan terä ruostui poikki, vaikka siihen olisi liitetty sinkistä tai lyijystä tehty pala, joka esti sähkökemiallisen korroosion, koska se oli rautaa epäjalompaa.

Tuollainen miekka leikkasi muiden miekkojen teriä  poikki melko helposti, koska sähkökemiallinen korroosio sai aikaan sen, että vastustajan miekka antoi periksi. Toki kultaus olisi ollut helpompi suorittaa elektrolyysin avulla, mutta se olisi vaatinut paristoa, ja jos Bagdadin paristo on todella mesopotamialaisten tekemä, niin silloin varmasti noita kultauksia on tehty moniin esineisiin.

Mutta kuten tiedämme, niin tuon pariston on voinut tehdä esimerkiksi Abwehr tai NKVD jonka agenteilla olisi ollut tarvetta muinaismuistoiksi naamioituihin paristoihin, joita he olisivat voineet käyttää yhteydenpitoon tarkoitettuja radioita huomaamattomasti. Olen joskus miettinyt sitä, että kuinka loistavia tekniikan tuotteita nuo muinaiset sivilisaatiot oikeastaan osasivat tehdä, eli olisiko temppeliherroilla mahdollisesti ollut kiekkoja, joiden perän sisällä oli gyroskooppi. Tuolloin voidaan hyvinkin raskaasta miekasta tehdä tarkasti ohjautuva. Mutta se olisi tietenkin vaatinut hyvää kösityäläistaitoa jotta tuohon välineeseen olisi saatu upotettua gyroskooppi, joka olisi sitten laitettu pyörimään vetämällä se käyntiin kuin moottorisaha tai ruohonleikkuri.

Se kuitenkin olisi vaatinut hyvää laakerointia, joten ehkä tämä saavutus olisi kuitenkin vain mielikuvituksen tuotetta, kuten miekka minkä terässä on elektrodeja, joilla saadaan aikaan sähkömiekka. Tuollainen väline olisi vaatinut todella hyvää virtalähdettä, jotta sähkövirta olisi saanut aikaan valokaaren, mikä olisi katkaissut vastapuolen miekan kahtia, eli tämä väline sitten olisi vain Sci-Fi kirjoissa tai elokuvissa, vaikka toki tuo miekan tupessa oleva gyroskooppi voi toimia myös generaattorina. Kuitenkaan en usko, että oikeasti keskiajan ritareilla tuollaisia välineitä olisi ollut.

Mutta aina saa mielikuvitusta käyttää tällaisten asioiden kanssa, ja ehkä jollain suurella mestarilla on tällainen väline ollut hallussaan, sitä emme voi käydä keskiajan ritareilta kysymässä, että oliko heillä tuollaisia miekkoja ennen aikakoneen rakentamista. Kun puhutaan tieteiselokuvien jediritareista, niin noita valosapeleita voi ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa olla kahdenlaisia, ensin on sellainen joustava hiilikuidusta tehty pussi, jota kuumennetaan niin kovaan lämpötilaan, että se leikkaa mitä tahansa metallia. Tuollainen äärimmäisen kovia lämpötiloja kestävä hiilikuitupussi voidaan sitten puhaltaa ulos valosapelin kahvasta, ja sitä tässä mielikuvituksen luomassa laitteessa lämmitetään johtamalla siihen voimakasta sähkövirtaa, jolloin siitä tulee erittäin kuuma.

Tai sitten voidaan käyttää ionisuihkua, joka vangitaan magneettikenttään. Silloin syntyy ionipatsas, joka leikkaa kaikkea tunnettua ainetta, mutta virtalähde on tällaisen laitteen ongelmana. Valosapeli tai ionipatsassapeli voi tulevaisuudessa olla työkalu, millä astronautit vuolevat palasia jostain kappaleista, joiden pitää sopia alusten ruumaan. Mutta kuten olen kirjoittanut, niin valosapeli tietenkin on vain mielikuvituksen tuotetta, ja ainakaan itse en ole koskaan kuullut siitä, että missään miekassa olisi oikeasti ollut gyroskooppia tai mitään sähköisiä teriä. Kuitenkin noista asioista voidaan aina kirjoitella mitä huvittaa, ja onhan noissa “Game of thoneseissa” sitten sellaisia versioita miekoista, että oikein hirvittää.

Leonardon taulu sekä mietteitä siitä miksi se on niin hirveän arvokas

Italialaiset tutkijat olettavat, että tämä taulu
on Leonardo Da Vincin kadonnut taulu

Leonardo Da Vincin tuntematon taulu on löytynyt, ja lähtöhinta sille on todella korkea, ja en usko kenenkään yksittäisen ihmisen hankkivan tuollaista 53 miljoonaa euroa maksavaa taulua huvikseen seinälleen. Noiden renessanssiajan mestareiden tauluja sekä muita töitään kuten anatomista kuvitustaan arvostetaan todella paljon, ja siksi näiden alkuperäisten teosten arvo on todella korkea, vaikka toki ”Da Vinci Koodin” kaltaiset uskomukset tauluissa olevista koodeista, jotka johtavat valtavien aarrekätköjen oville tietenkin nostavat niiden arvoa.Monissa Tuon ajan tauluissa kuvataan esimerkiksi jeesusta, mutta osassa tapauksista on mallina toiminut ilmeisesti nainen, jolle vain on sitten jälkeenpäin maalattu parta.

Tuon tarinan tästä koodista on saattanut keksiä joku 1600-luvun taideteosten välittäjä, saadakseen tauluja myytyä ovat tuollaisen tarinan kehittäneet, jotta saisivat tehostettua omia liiketoimiaan. Ja mikähän mahtaisi olla tehokkaampi tapa kaupata tauluja, kuin väittää siinä olevan salainen koodi, joka vie taulun omistajan jonkun suuren aarteen lähelle. Eikä kukaan voinut mennä kuolleelta taiteilijalta kysymään, onko noita koodeja olemassa vai ei. Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että osaan piirroksista tai tauluista on piirretty esimerkiksi aseita tai karttoja, joten siksi nuo salaperäiset ”koodit” ovat totta. Ja tietenkin vaatteissa olevat merkit kertovat siitä, kuuluuko joku ihminen johonkin järjestöön tai muuta vastaavaa. Eli niistä näki suoraan sen kuinka lähellä kuningasta joku ritari on ollut.

Kun puhutaan noihin tauluihin sekä piirroksiin kätketyistä koodeista, niin tietenkin voidaan sanoa, että esimerkiksi luurangon luut sekä selkäranka voidaan piirtää siten, että niihin kätkeytyy kartta , mikä toimii siten, että tuollainen anatominen kuva pannaan tiettyyn mittakaavaan piirretyn kartan päälle, ja sitten tuosta kuvasta löytyy esimerkiksi kartta kaupungin puolustusjärjestelmän toteuttamiseksi. Eli kylkiluut ovat olleet juoksuhautoja, sydän taas kaupungin paikka, sekä selkäranka on ollut tie, mistä ratsuväki hyökkää omien joukkojen läpi. Samoin noissa piirroksissa on asioita, joissa neuvotaan esimerkiksi sitä, mihin salamurhaaja työntää tikarinsa, jotta hän ei sotkisi kaikkia paikkoja vereen, mutta toki niihin on piilotettu myös myrkkykäärmeitä, joiden myrkky voidaan toimittaa erittäin huomaamattomasti uhriin.

Yksi inhottavimmista tavoista oli käyttää kobran myrkkyä, joka valutettiin lankaa pitkin uhrin päälaelle, jolloin hän sitten koki melko nopean kuoleman. Ja tietenkin nuo mestarit maalasivat tai piirsivät myös kuvia anatomian oppikirjoihin. Noissa kuvissa sitten oli kuvaus siitä, miten erilaisten myrkkyjen vaikutus ilmenee ihmisen ruumiissa. Samoin niihin on kätketty tietoja siitä, millaisia varusteita kaupungin puolustajilla oli käytössään, eli noihin lintujen kuviin oli kätketty ballistojen sekä kanuunoiden kuvia, sekä varsin yksityiskohtaisia kuvia tykeistä, niiden laveteista sekä esimerkiksi rihlatuista kivääreistä, joita käyttivät lähinnä tarkka-ampujat, joiden aseet kantoivat kauas.

Mutta mukana on ollut myös lähinnä salamurhaajien käyttöön tarkoitettuja koottavia kivääreitä, joiden tukki on naamioitu kitaraksi, ja jonka piippu muistuttaa kävelykeppiä. Eli melko vaarallinen oli tuo Leonardon maailma, missä salamurhaajien avulla raivattiin tunteettomasti kilpailijoita pois tieltä. Myös kasvien kuvia maalattiin tuolloin renessanssiajalla, ja valtaosa niistä käsitteli kasveja, joita ei missään nimessä voinut syödä. Usein tiedon hankkiminen sekä tutkimus saavat alkunsa siitä, kun jokin menee vikaan. Kuka nyt tutkisi sellaisia asioita, joissa kaikki onnistuvat täysin niin kuin on suunniteltu. Ja tutkijoiden motiivina on usein ollut jokin negatiivinen asia.

Se tietenkin on vähän ikävää, koska tutkimuksia voisi tehdä myös aiheesta, miksi joku rakennustyömaa onnistui täydellisesti. Eli mikä oli se syy siihen, että kaikki sujui sillä kertaa oikein, vaikka kaikissa muissa työkohteissa on jokin asia jäänyt aina rempalleen. Ja silloin pitää miettiä, että onko joku sitten poistunut silloin työmailta, ja onko aikaisempia projekteja sabotoitu ehkä työn pitkittämisen takia. Tuo sabotaasi voisi olla vaikka väärin neuvottu rekka, ja miksi joku olisi tuota rekkakuskia neuvonut väärin? Ehkä kyseisellä henkilöllä on ollut rakennustyömaita kodin lähellä, ja hän lyhyen työmatkan toivossa sitten päättää hidastaa työn valmistumista, jotta hän voisi käydä kodin lähellä töissä. Eli joskus motiivi tällaisessa työssä, mikä ikään kuin kaivaa kuoppaa oman yhtiön alta, on sitten ollut sellainen että joku henkilö on halunnut vain lyhyen työmatkan, ja ihmismielen merkillinen ominaisuus on se, että juuri tällainen toiminta sitten on usein varsin lapsellisesta syystä johtuvaa.

Puhuttaessa taiteilijoista sekä insinööreistä, niin usein esimerkiksi Jules Vernen kirjojen kuvituksille naureskelleen, mutta toki avaruusalus voisi olla taipuisa samaan tapaan kuin junakin taipuu vaunujen välissä olevien liitosten kohdasta, ja kun se tarvitsisi sitten jäykkää rakennetta, niin silloin noiden vaunumaisten moduulien välissä olevat jäykistyslevyt sitten työntyisivät noissa moduuleissa oleviin aukkoihin. Ja sitten tuosta taipuisasta rungosta tulisi jäykkä, kun jäykkää rakennetta tarvitaan. Joten tulevaisuuden sukellusvene voisi muistuttaa jättimäistä toukkaa, joka ryömii meren pohjaa mukaillen eteenpäin.


Kun se tarvitsee jäykkää rakennetta, niin silloin vai jäykistyslevyt työnnetään noiden runkomoduulien välistä, niin että rakenne jäykistyy, kun aluksen pitää edetä nopeasti. Itse olen ajatellut sellaista mahdollisuutta, että ehkä syvyyksistä kohoava aavejuna voisi selittyä sillä, että joku kokeilee sukellusveneissään taipuisaa runkorakennetta käytännössä. Ja ehkä tulevaisuuden lentokone on sekä sukellusvene että lentokone samassa rungossa, eli kyseessä olisi lentokone joka voi hiipiä vesistöjä pitkin kohteensa lähelle, ja kun isku on suoritettu, niin silloin tuo kone vain lentää tiehensä. Tuo voisi olla käänteentekevä ratkaisu esimerkiksi rynnäkkökoneita ajatellen, joiden pitää toimia huomaamattomasti, kunnes ne iskevät kohteeseensa. Tuolloin taas on nopeasti suoritettu pako-operaatio paikallaan, jotta koneita ei ehditä tulittaa, kun ne ovat iskeneet maaliinsa, jolloin isku tietenkin on paljastunut myös viholliselle.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Kirjoitus kirjoissa esitetystä Tripodeista sekä dystopioista joissa ihmisen ajattelu yksilöllinen on kiellettyä, ja joissa kaikkia asioita valvotaan tiukasti

Dystopiaa koskevia kuvauksia tulee esimerkiksi tieteiskirjoissa eteen jatkuvasti, ja osa niistä käsittelee mielenhallintaa sekä ihmisten orjuuttamista. Yksi merkillisimmistä kuvauksista, mitä olen nähnyt tai lukenut on “Tripodien aika”, ja vaikka kirja löytyy nuorten osastolta, niin se on kuitenkin melko aikuismainen, mikä tietenkin kertoo siitä, että kirjailija on nähnyt vähän vaivaa tehdessään työtään. Itse olen sitä mieltä, että nuo tripodit eli kolmella jalalla kulkevat koneet, joilla maailmaa hallitaan, olisi pitänyt kirjoittaa kirjoihin siten, että ne lentäisivät.

Tuolloin kolmen jalan asemasta tuolla koneella olisi kolme manipulaattorikättä, jolla ne tarttuisivat ihmisiin kiinni, ja kirjan mukaan veivät heidät tukikohtaansa. Nuo koneet on muuten ilmeisesti ideoitu H.G Wellsin "Maailmojen sodan" pohjalta, ja itse olen ajatellut, että tuollainen laite olisi itseasiassa lentävä väline, joka leijuisi puhaltimen tai turbiinin varassa veden päällä, jolloin ne voisivat toimia myös veden päällä.

Kun puhutaan noista ihmisten ohjaamisen käytettävistä “kapeista”, jotka ovat eräänlaisia päähän asennettavia metalliverkkoja, joiden avulla aivokuorta stimuloidaan. Tuon välineen avulla maassa valtaa pitävät “alienit” sitten ohjailevat tuossa kontrolliyhteiskuntaa kuvaavassa romaanissa ihmisten toimintaa. Itse olen joskus ajatellut, että olisiko noissa laitteissa sitten ollut kirjailijan mielikuvituksessa sellainen oletus, että noiden “kuluttajien” mielestä luovat ja älykkäät ihmiset saisivat tuossa järjestelmässä sitten enemmän oikeuksia kuin ns. “tavalliset ihmiset”, jotka eivät ole niin loistavia palvelijoita noille kasvottomille olioille. Eli ihmiset laitetaan syntyessään eri luokkiin, jotta kukaan ei sitten myöskään kapinoisi, ja tuossa kirjassa tuon “kapin” asettaa ihminen, jonka humanoidi on korottanut muiden yläpuolelle.

Kun puhutaan hallinnasta, niin tietenkin “Tripodien aika” kertoo yhteiskunnasta, missä tekniikka on kielletty, ja kaikki työ tehdään kuten “Amish-yhteisössä”. Tuollainen maailma voisi olla jonkun oikean diktaattorin mielessä sellainen, missä hän itse saisi istua autoissaan, ja tavalliset ihmiset sitten kyntäisivät maata hevospeleillä. Tietenkin tuollaisessa dystopiakuvauksessa esitelty malli olisi sellainen, että siinä ihmistä todella arvostetaan hänen hallinnassaan olevan tekniikan kautta. Tuossa mallissa vain johtavalla luokalla olisi tietokoneita sekä muuta tekniikkaa hallussaan, ja muut ihmiset sitten palvovat heitä. Eli maailma on jaettu johtajiin sekä  johdettaviin, ja tuo jako tapahtuisi jo ennen ihmisen syntymää.

Kun mietimme sitä, miten paljon ihmiset ovat himoinneet valtaa päästäkseen kertomaan muille, kuinka paljon he ovat muita ihmisiä parempia, niin silloin varmasti ymmärrämme, kuinka paljon esimerkiksi Orwellin “1984” sai vaikutteita Gestaposta, mikä teki Saksasta poliisivaltion. Dystopiaa on kuvattu monissa muissakin kirjoissa kuin tuossa legendaarisesta Orwellin tarinassa. Sitä on kuvattu Kurt Vonnegutin eläinten vallankumouksessa”, missä eläimet nousevat kapinaan, ja valitsevat sian johtajakseen. Eli olikohan Vonnegutin idean takana joku todellinen johtaja, joka piti kansaansa surkeassa tilassa, ja sitten itse porskutti yltäkylläisyydessä. Tuo tilanne tulee valitettavan usein esille jossain katujengeissä, missä joku jengin jäsen aina onnistuu keplottelemaan itsensä tuon  joukon johtajaksi.

Tuolloin muut tekevät kaikki likaiset työt, ja sitten tuo johtaja saa kaiken ikään kuin lahjaksi. Ja sitten hän vain lopulta ilmiantaa kaverinsa, ja katoaa yöhön, ja aloittaa uuden elämän. Kun puhutaan dystopiasta, missä isoveli valvoo kaikkia asioita, niin se saattaa vaikuttaa hyvinkin turvalliselta asialta. Mutta toki valvontajärjestelmän tekniikka on hyvin kehittynyttä, mutta kuitenkin aina lopulta vastaan tulee ihminen, joka saattaa ratkaisevalla hetkellä käydä vessassa, kun joku sitten hakataan kadulla. Tuollaisen odottamattoman asian takia saattaa kaikki mennä pieleen. Kun tarkkailua lisätään, niin silloin tietenkin alkaa käydä niin, että ihmiset alkavat liikaa luottaa tekniikkaan. Ja sitten seuraavaksi joku onneton unohtaa katsoa oikealle ja vasemmalle, kävellen auton alle.

Tietenkin valvonta on upea asia, ja varmaan nuo “Tripodien ajan” humanoidit ovat sitten ylpeitä kehitettyään tuollaisen kapin tai miksi tätä aivokuorta stimuloivaa laitetta sitten sanotaan, millä he sitten voivat estää ihmisiä ajattelemasta omilla aivoillaan, ja sitten tietenkin humanoidien päällikkö voi innoissaan kuulla vain sitä, mitä hän haluaa kuulla. Kuitenkaan nuo samat alienit eivät ole ajatelleet, että mitä tapahtuu, jos noista laitteista loppuu paristo, jolloin sen käyttäjä tajuaa, että häntä on hyväksikäytetty. Tällöin saattaa seurauksena olla hiukan vakavan puoleinen keskustelu tuon humanoidien komentajan sekä hänen elitististen kavereidensa kanssa.

Ja se sitten on monen diktaattorin akilleen kantapää. He kuulevat vain sitä mitä he haluavat kuulla. Jos kukaan ei valtiossa uskalla puhua vapaasti, niin silloin tietenkin ryhtyvät erilaiset salaliitot kukoistamaan maailmassa. Kun puhutaan maailmasta, mitä dystopiakuvauksissa esitetään, niin myöhemmissä versioissa dystopiaa hallitsevat suuryritykset, jotka omistavat kaiken tekniikan. Ja tuolloin mieleeni tulee sellainen asia, että jos yhtiöt alkavat käyttää julkista valtaa, niin silloin tietenkin eteen tulee tilanne, missä yhtiö muuttuu valtioksi. Valtio on siis oikeastaan yksi yhtiöistä, joka eroaa tavallisesta yhtiöstä siinä, että kukaan ei voi valtiosta saada potkuja.

Ainakaan niin että hänet siirretään johonkin työttömyyskassaan tai vastaavaan kortistoon. Tietenkin ihminen voidaan vangita, mikäli hän tekee rikoksia, ja onhan joissakin maissa käytössä kuolemantuomio. Kuitenkin voidaan ajatella, että kuolemaantuomittu itse ei varmaan tästä tuomiosta pidä, joten siksi tuota vankia pitää vartioida erittäin tarkasti, ja jos hän päättää paeta, niin silloin tuolla henkilöllä ei ole mitään menetettävää. Ja siksi he ovat äärimmäisen vaarallisia, mikä tietenkin on aiheuttanut sen, että tuon tuomion käyttö on kuitenkin melko harvinaista, ja siitä on haluttu eroon monissa maissa.  Mutta kun ajatellaan sitä, että valtio tekisi työttömyydestä rikoksen, ja siirtäisi nämä henkilöt sitten vankilaan ei varmaan ole mitenkään toimiva tai ainakaan halpa ratkaisu. Näet vankeja pitää sitten jonkun valvoa, ja tämä joku sitten ottaa työstään palkan. Ja erittäin kallis ratkaisu olisi sitten se, että työttömiä käytettäisiin esimerkiksi työssä, josta ei makseta palkkaa.

Se sitten vääristäisi kilpailua, sekä ajaisi aitoja yhtiöitä konkurssiin. Tai sitten toimitaan niin kuin eräässä maailman kammottavimmista elokuvista, eli tehdään ihmisistä ruokaa. Siinä vasta hyvä idea olisi, ellei sitten käy niin, että joku kertoo asiasta noille ihmisille. Silloin vasta alkaisi kaupunkisota, koska tuolloin varmaan kukaan ei sitten tällaista kohtaloa halua. Vaikka halpatuotantoelokuvia usein kritisoidaan todella surkeista näyttelijäsuorituksista, niin silti jotkut niistä jäävät ikään kuin mieleen pyörimään, ja yksi niistä elokuvista on tämä kauhuelokuva, missä ihmiset muuttuvat “vihreäksi tahnaksi” että hyvää ruokahalua vain kaikille. Kuten tiedämme niin nämä dystopiat kiehtovat ihmisiä, ja niihin varmasti palaan vielä tuonnempana, koska olen lapsesta tai nuoresta pitäen noita kirjoja tai elokuvia ahminut, joten siksi niistä paljon kirjoitankin.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Avaruusalukset ovat tieteiskirjallisuuden vakiokalustoa,ja ehkä tulevaisuudessa me hyödynnämme koko aurinkokunnan luonnonvaroja

Tähtienväliset lennot sekä taistelut alieneja vastaan ovat tieteiskirjallisuudessa arkipäivää, ja osa noista kirjailijoista on oikeasti lukenut insinööritieteitä. Mutta en usko että ainakaan lähitulevaisuudessa. Kuitenkin monissa kirjoissa on on esillä aluksia, jotka rikkovat luonnonlakeja. Mutta hauskinta tietenkin noissa kirjoissa sekä elokuvissa on se, kuinka nämä alukset on toteutettu. Esimerkiksi"Alien"-elokuvan "Nostromo" on valtavan suuri ja sokkeloinen alus, jossa jokainen ihminen varmaan pelkäisi eksyvänsä tuon sokkeloisen aluksen syövereihin. Mutta vielä oudompaa on miehistön toiminta. Eli sen olisi tarvinnut vain mennä takaisin tuohon syväjäädytysosastoon sekä vaivuttaa itsensä takaisin horrokseen, ja tyhjentää alus kaasuista, jolloin alien olisi varmaan kuollut.Osittainen syy siihen miksi Apollo oli niin pieni, johtuu siitä, että ihminen ei alkaisi kuvitella mitään sellaista, mitä ei olisi olemassa

On olemassa avaruuslentolaitteen muoto, joka on periaatteessa peräisin suoraan Raamatusta, eli kyseessä on asteroidiarkiksi kutsuttu väline. Tuollaisen asteroidia muistuttavan avaruusaluksen matka toiseen tähteen kestäisi valtavan kauan, eli kyseessä olisi sukupolvia kestävä projekti, missä tietenkin osa miehistöstä on valveilla. Osa taas matkaa joko syväjäädytettyinä absoluuttiseen nollapisteeseen, osa taas on varastoitu alkioina aluksen uumeniin. Tuo arkki voisi olla joko luonnon muovaama asteroidi, joka sitten koverretaan ontoksi, tai sitten se on tavallinen avaruusalus, joka ajetaan tuollaiseen luonnon asteroidiin koverrettuun koloon, ja tuon asteroidin tehtävänä on suojata tuota alusta törmäyksiltä. Jos asteroidi kuluu liikaa, niin se voidaan vaihtaa uuteen.

Idea tuohon alukseen on itseasiassa saatu myös Pentagonin tiedemiesten ideoimasta asteroidipommista, joka on oikeastaan sellainen väline, mikä voidaan rakentaa melkein heti. Tuo asteroidipommi olisi vain noin 20-50 m halkaisijaltaan oleva asteroidi, mihin kiinnitetään rakettimoottorit, ja sitten tuo asteroidi syöstään maan pinnalle. Matka tähtiin taas on ideoitu sekä Nooan arkista että Mooseksen patikoinnista erämaassa.

Eli aluksen miehistön tarvitsee vain etsiä sopiva asteroidi, ja kovertaa siihen luola, johon he sitten ajavat oman aluksensa. Tuollainen asteroidi voidaan tehdä myös jäästä, joka jäätyy avaruuden kylmyydessä lähes absoluuttiseen nollapisteeseen. Kyseinen materiaali on erittäin kovaa, koska lämpötila on tuolloin erittäin matala, ja siksi alus voidaan myös peittää jäästä ruiskutetulla kerroksella. Samanlaista jääkerrosta voidaan hyödyntää myös tulevaisuuden avaruusasemissa, eli niiden pinta peitetään jäällä, jota saadaan jäästä muodostuneista asteroideista sulattamalla niitä mikroaaltouuneissa, jotka sijaitsevat huoltoroboteissa, jotka sitten ruiskuttavat tuon veden aseman pinnan suojaksi ikään kuin lisäpanssariksi.

Jäätä on paljon helpompi työstää kuin metalleja, ja siksi sen käyttö aluksen metalli- tai hiilikuitupinnan suojana on erittäin houkuttelevaa. Mutta tuon aluksen nopeus olisi vain pari prosenttia valonnopeudesta, niin sen matka linnunradalla oleviin tähtiin kestää todella pitkään. Tuollaisen matkan ongelmana on nimen omaan miehistön sosiaaliset suhteet, jotka joutuvat todella koetukselle tuolla suljetussa aluksessa.

Vaikka alkuperäisen miehistön jäsenet olisivat erittäin hyvin valittuja, niin kuitenkin he sitten lopulta kaikki vaihtuvat uusiin, aluksessa syntyneisiin henkilöihin, jotka ovat tietenkin erittäin tarkoin valituista alkiosta kypsytettyjä. Mutta tuolla aluksessa on ongelmana sellainen asia, että tietenkin tuollaisen aluksessa syntyneen lapsen pitää tietenkin opiskella, jotta hän pystyy sitten ottamaan vanhempiensa paikan, ja tuolloin tietenkin syntyy sosiaalisia ongelmia, jotka voivat vaarantaa koko tehtävän. Sosiaalisten konfliktien todennäköisyys on syynä siihen, että emme vielä ole matkustaneet esimerkiksi Marsiin, koska aluksen sisällä tapahtuva riita voisi aiheuttaa tuolla odottamattoman tilanteen, johon puuttuminen on erittäin vaikeaa.

Näet jos Marsiin matkalla olevassa aluksessa tapahtuu jotain odottamatonta, niin sitä ei voisi kääntää ympäri kesken matkan, koska silloin ei ajoaine riittäisi tuohon operaatioon. Ja odottamaton tilanne voisi sitten tapahtua esimerkiksi Marsin kiertoradalla, jossa joku planeetalle laskeutuvista alkaisi pelätä, ja tuolloin kyseessä on Mars eikä mikään yksisuuntaisella matkalla oleva alus, joka ei ehkä pitäisi yhteyttä Maahan ollenkaan. Jos jälkimmäisellä aluksella tulee ongelmia, niin silloin siitä ei ehkä Maassa saada koskaan tietää. Mars- aluksen sentään pitää palata maahan, jossa tilanne sitten selvitetään.

Näet ihmisellä on synnynnäinen tarve puolustaa omaa jälkeläistään, ja se että joku on aluksen päällikön lapsi varmasti aiheuttaa kateutta muissa henkilöissä. Samoin se että tuo alus voisi olla vaikka kuinka kaukana kun ongelmia ilmenee aiheuttaa lisää haasteita tuota tehtävää mietittäessä. Eli sinne ei Maasta ole tuolloin tietenkään odotettavissa mitään apua, jos tuo matka vaarantuu riitelyn takia, ja ongelmia tulee myös silloin, kun aluksessa olevan pitää opiskella. Tuo opiskelu kaukana avaruudessa olevassa aluksessa varmasti tapahtuu aivokuoren sähköisen stimulaation avulla, eli nuo miehistön jäsenet sitten voisivat olla jossain keinokohdussa tai säliössä, jossa he sitten kasvavat täyteen ikään, ennen kuin heidät päästetään aluksen sisään.


 Matkat tähtiin tullaan tekemään kuitenkin vasta vuosituhansien kuluttua, ja ne perustellaan silloin esimerkiksi tarpeella lähteä maasta pois, ja silloin pitää muistaa se, että jos noiden alusten matka kestää vuosituhansia, niin silloin tietenkin pitää miettiä tarkoin esimerkiksi se, millainen olisi tuon aluksen kohdalla onnistunut tehtävä. Eli kuten varmaan arvaatte, niin tuolla tehtävällä on sellainen ulottuvuus, että aluksen matka voidaan unohtaa maassa täysin, koska kun tuo miehistö on sinne matkalleen lähtenyt, niin silloin tietenkin käy niin, että he eivät koskaan tule palaamaan takaisin Maahan. Tietenkin tuollainen miehistö kasvatettaisiin erillään muista ihmisistä, jotta heille ei tulisi koti-ikävää. Kuitenkin avaruuteen voidaan lähettää myös miehistö, joka on alkioiden muodossa, ja joka sitten kasvatetaan aluksessa. Nuo henkilöt pitää silloin opettaa toimimaan oikein siten, että heidän aivokuorelleen  ohjataan sähkösykäyksiä, joilla heidän EEG-käyräänsä modifoimalla noita henkilöitä opetetaan.

Tuo ei vaatisi mitään kovin suurta alusta, ja silloin tehtävä tietenkin voitaisiin pitää salassa, kuten kunnon romaaneissa tapahtuu. Mutta kun ajatellaan näitä tulevaisuuden avaruusmatkoja, niin silloin tietenkin tullaan siihen päätelmään, että kyseinen avasruusalus sitten muistuttaisi ulkoapäin katsottuna asteroidia, ja ehkä tulevaisuudessa ihmiskunnalla on tuollaisia aluksia käytössään esimerkiksi aurinkokunnan sisäisessä liikenteessä, kun joskus viidensadan vuoden päästä olemme rakentaneet tukikohtia koko aurinkokuntaamme. Eli vaikka matkat tähtiin eivät tuolloin vielä ole mitenkään ajankohtaisia, niin tuota tekniikkaa ehkä sitten aletaan kokeilla, ja tuollainen asteroidia muistuttava alus voisi toimia STEALTH-aluksena, millä sitten valvotaan noiden tukikohtien henkilökunnan toimintaa.


Eli vaikka tuollainen kuviteltu Jupiterissa oleva tukikohta sitten olisi tietenkin kaukana Maasta, niin silti sen toimintaa pitäisi valvoa, että siellä ei tapahdu mitään kamalaa. Kun puhutaan aurinkokunnan sisällä tapahtuvasta matkailusta, niin silloin tietenkin voidaan ajatella, että tuolloin vuoden 2500 tienoilla matkat aurinkokunnassa ovat rutiinia, mutta tietenkin ne kestävät todella kauan. Ja jos esimerkiksi Jupiteriin matkataan tuolloin noin 1,5 vuodessa, mikä on esimerkiksi ioniraketilla täysin mahdollista, niin tietenkin siellä pidetään pieni tauko, koska ihmiset varmaan haluavat tuolloin hieman jaloitella sen kuissa.

Kuita tai planeettoja kiertäviä asemia tarvitaan kun aluksen polttoainetta sekä muita tarvikkeita täydennetään, sekä ihmisiä ikään kuin kuntoutetaan seuraavalle etapille. Noiden alusten nopeus olisi ehkä melko alhainen, koska sen pitää pystyä jarruttamaan saapuessaaan planeettaa kiertävälle radalle. Ja kuten tiedämme, niin jarrutukseen kuluu saman verran polttoainetta kuin aluksen kiihdyttämiseen. Kun mietitään sitä, millainen tuo avaruuslentojen infrastruktuuri sitten olisi, niin tuolloin tulevaisuudessa ehkä noiden aurinkokunnan planeettojen ympärille on asetettu avaruusasemia, joiden tarkoitus on huoltaa aluksia, joiden tehtävänä on yhdistää nuo tukikohdat maahan.

Noista tukikohdista sitten joskus tulevaisuudessa saadaan maan tarvitsemia mineraaleja, ja myös sähköstaattiset rakettimoottorit kuten ionimoottorit tarvitsevat metalleja, koska niissä ensin esimerkiksi elohopeaa kuumennetaan kaasuksi valokaaren avulla, ja sitten tuo metallinen kaasu singotaan aluksen taakse hiukkaskiihdyttimen avulla. Tuolloin saadaan valtavan voimakas ominaisimpulssi, joka sitten kiihdyttää aluksen sellaiseen nopeuteen, mitä ei normaaleilla kemiallisilla raketeilla voida saavuttaa. Toki nuo ionimoottorit eivät ole mitenkään erityisen tarkkoja niistä ioneista, mitä niiden läpi kulkee, joten myös esimerkiksi vetyioneja tai muita kaasuioneja voidaan tuolloin käyttää, ja tuota ainetta saataisiin kaasuplaneettojen kaasukehästä, eli kyseinen rakettimoottori on väline, missä ajoaine ionisoidaan, minkä jälkeen se johdetaan hiukkaskiihdyttimen kautta avaruuteen.


Ja tietenkin tuolla avaruudessa sitten käytetään sähköstaattisia voimanlaitteita, joilla saadaan aikaan valtavan voimakas ominaisimpulssi verrattuna perinteisiin raketteihin, mutta silti matka-ajat universumissa ovat valtavan pitkiä. Avaruusalusten ongelmana on nimittäin se, että ne eivät voisi kulkea nopeammin kuin pakokaasunsa, ja tuota pakokaasun nopeutta kutsutaan nimellä “ominaisimpulssi”. Ja jos halutaan lentää toisiin tähtiin on tietenkin houkuttelevaa käyttää fotonirakettia, jonka ominaisimpulssi eli taaksepäin suunnatun hiukkassuihkun nopeus on noin 300 000 kilometriä sekunnissa, mutta noita radioaaltoon tai valonlähteeseen perutuvia työntölaitteita vaivaa sellainen ongelma, että niiden työntövoima on todella pieni, ja siksi ne pitää laukaista matkaan  avaruudesta, koska nämä alukset sitten eivät pysty nousemaan maan pinnasta ylös. Eli ne laukaistaan osina avaruuteen ja kootaan siellä. Mutta tietenkin myös aurinkokunnassa liikkuva alus vaatii suojaavan panssarin, joka on helppo korjata.


Antimateria tietenkin on yksi tehokkaimmista ajateltavissa olevista polttoaineista, mutta sen ongelmana on, että kyseinen materiaali on äärettömän energiapitoista, ja se reagoi välittömästi koskettaessaan ”normaalia” materiaalia. Tietenkin tämän takia ei antimaeria saa koskettaa säiliönsä seinämää, vaan sitä pitää leiuttaa säiliössä magneettien avulla niin, että antimateria-ioneja painetaan säiliön keskelle magneettikentän avulla. Tuollainen teknologia mahdollistaa myös annihilaatiopommin eli ”Tellerin pommin” valmistamisen. Kun antiaine kohtaa luonnollisen materiaalin, tapahtuu annihilaatioksi kutsuttu reaktio, missä koko aine muuttuu energiaksi, jolloin syntyy valtava räjähdys, ja ”tellerin pommi” on oikeastaan pelkkä antimateriaa sisältävä säiliö, jonka venttiili avataan ilmakehässä.

”Tellerin pommi” on väline, jolla voidaan tuhota kokonaisia planeettoja tai räjäyttää jopa tähtiä. Mutta antimateriapommien ongelma on juuri niiden valtava tuhovoima, mutta tuollaisella välineellä voidaan ehkä joskus tulevaisuudessa tuhota maata kohti tulevia asteroideja, tai puolustaa maata vieraan sivilisaation hyökkäykseltä. Mutta jos ajatellaan antimateriarakettien valmistamista, niin silloin tietenkin niiden käytön turvallisuus pitää taata, ja se sitten edellyttää sitä, että nuo raketit ajetaan ehkä Pluton taakse, ja sitten vasta niiden antimateriamoottorit käynnistetään. Sinänsä tuo väline olisi erittäin yksinkertainen, sen polttokammiossa reagoisivat aine sekä antiaine, jolloin syntyy valtavan voimakas räjähdys, joka veisi alusta eteenpäin. Ja ehkä tuo moottori sitten vie meidät joskus ulos avaruuteen kaukaisiin tähtiin.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Kiristikö KGB CIA:han "Operation Paperclipin" yhteydessä liittyneitä SS-miehiä sillä, mitä he ehkä tekivät keskitysleireillä?

On olemassa asioita, joiden kanssa pitää aina olla hiukan varovainen. Yksi niistä on sellainen ajattelutapa, että kaikki asiat ovat ikään kuin mustavalkoisia. Eli tällaiseen ajatteluun kuuluu sellainen asian, että ihminen ikään kuin ajattelee kaikista asioista samalla tavoin kuin muut, tai että joku asia on jokaiselle ihmiselle maailmassa hyväksi. Kun puhutaan rikoksesta tai vastaavasta asiasta, niin silloin tietenkin ihmisille tulee eteen ajatus, että “hovimestari on murhaaja”, mikä on oikeastaan dekkarien klassikko.

Kuitenkin itse olen sitä mieltä, että monissa rikoksissa hovimestari ei ole oikeasti mitenkään loistava tarjokas murhaajan paikalle,koska se ei häntä mitenkään palvele. Hovimestari on näet tuollaisen perheen palkollinen, joka tarkoittaa työsopimusta sekä muita asioita, jotka kuuluvat vain tuollaiselle palkolliselle henkilölle, eli jos hänen palkkaajansa haluavat, niin kyseinen hovimestari saa lähteä talosta saman tien. Eli kuten varmaan arvaatte, niin hovimestari ei tuosta talosta tai muusta omaisuudesta saisi yhtään mitään, joten murha tietenkin on tuossa tapauksessa hyödytön teko, joka vaarantaa myös hänen omat työnhakumahdollisuutensa. Hovimestari saattaa tuntea isäntäväen jokaisen asian, sekä myös tietää asioita, jotka eivät heille olisi eduksi.

Tämän takia palvelusväen esimiehen kanssa pitää tulla jonkin verran kuitenkin toimeen, koska esimerkiksi lapset eivät ehkä osaa varoa tuota henkilöä, joka saattaa olla ikään kuin “kalustoon kuuluva”, ja sitten kertoa hänen kuultensa asioista, joista ei ehkä ole aina hyvä puhua. Kuitenkin olen miettinyt tuota juonta melko paljon, ja saattaisi olla niin, että tuo hovimestari sitten kuitenkin olisi toiminut jonkun muun tahon pyynnöstä kuin omasta tahdostaan. Kun mietitään hovimestarin asemaa esimerkiksi kirjallisuudessa sekä hänen suhdettaan talon isäntäväkeen, niin silloin tietenkin tulee heti mieleen sellainen asia, että olisiko isäntäväki ehkä vangittu tuohon taloon.

Tuollainen ajatus romaanin juonesta voisi olla sellainen, että pahikset kuten mafia tai joku ulkomainen tiedustelupalvelu voisivat ottaa jonkun perheen tilan haltuunsa uhkaamalla heitä aseella, ja sitten ottaa nuo maat “omistukseensa”, jolloin nuo onnettomat sitten vain toimisivat “kilpimiehenä” tuossa julmassa leikissä. Kun puhutaan tällaisista kirjailijoiden luomista  tapauksista, niin tietenkin mieleeni tulee heti Frederik Forsythin kirjoittaman “Odessan miesten” Eduard Roschmann ja hänen palvelijansa “Oscar”, joka sitten saattoi saada tehtävän, että hänen pitää sitten hoitaa tuo sotarikollinen pois päivältä, kun häntä ei enää tarvittu. Eli tällä tavoin voidaan luoda ajatus siitä, että oliko tuo Roschmannin yhtiö vain peiteyhtiö, joka kanavoi rakettitekniikkaa koskevaa tietoa esimerkiksi Neuvostoliiton sekä USA:n välillä toimivien asekauppiaiden kanssa.

Eli olisiko tuo kuvitteellinen mies sitten jäänyt kiinni teoistaan, mitä hän teki Riiassa vangituille juutalaisille Neuvostoliiton tiedustelulle, joka sitten olisi alkanut kiristää tuota miestä, jonka tuntomerkkinä on ratsupiiska sekä tapana lyödä vankeja kasvoihin. Kyseinen hahmo on saanut ilmeisesti vaikutteita todellisesta SS-kapteenista nimeltään Christian Wirth, joka toimi pahamaineisen SS- Obergruppenführer eli kenraali Odilo Globocnikin sihteerinä sekä adjutanttina hänen toimiessaan “Aktion Reinhardin” sekä kuolemanleirien  komentajana surmaten erittäin suuren määrän juutalaisia Hitlerin järjestämissä vainoissa. Wirth tunnettiin raakuudestaan, ja hän saattoi lyödä vartijoita tai vankeja kasvoihin ratsupiiskalla, jos nämä eivät noudattaneet SS:n antamia ohjeita. Tuosta hyvin epämiellyttävästä henkilöstä voitte lukea Holocaustista kertovista lähteistä, vaikka itse olen sitä mieltä, että kyseinen epäonnistunut poliisimies saattoi olla osittain pakotettu tuohon tehtävään, ja ehkä häntä oli uhattu sillä, että koko leirillinen vankeja poltetaan elävältä jos hän ei tee noita julmuuksia.

Mutta tietenkin asia on niin, että tuota kapteenia voidaan silti pitää pahuuden ruumiillistumana, eli hän oli kuitenkin melko innokas toteuttamaan saamiaan käskyjä, ja mikään pulmunen hän ei todellakaan ole ollut. Mutta häneen kohdistuva mustamaalaus saattaa johtua siitä, että kyseinen kapteeni oli varsin ikävää seuraa sodan jälkeen, koska hän työskenteli lähinnä noiden kansanmurhaa koskevien asioiden parissa, ja siksi saattaa olla niin, että tuo henkilö olisi ehkä voinut paljastaa erittäin monia muitakin tuossa operaatiossa työskennellyttä henkilöä, joista osa työskenteli sitten sodan jälkeen saksan talouselämässä tai länsimaiden ja ehkä myös neuvostoliiton tiedustelussa.

Ja siksi hänet ehkä sitten sodan lopulla surmattiin, jotta nuo “ei niin näkyvällä paikalla” olleet henkilöt sitten pääsisivät kuin koira veräjästä. Eli oli paljon upseereita, joiden tehtäviin kuului sodan aikana tuohon kammottavaan operaatioon kuuluva “back office”-työ. Eli he eivät seisoneet jokaisessa kuvassa ruumiskasojen keskellä poseeraamassa kameroille, ja siksi he saattoivat päästä kuin koira veräjästä. Noita henkilöitä olivat esimerkiksi paperityöntekijät, jotka pitivät vangeista debit-kredit-kirjanpitoa, millä pidettiin kirjaa siitä, että vangit eivät olleet karanneet, tai sitten lääkärit, jotka valikoivat kaasukammioon menevät henkilöt.

Mutta kun palataan Forsythin kirjaan, niin tuollainen sotarikollinen on erittäin hyvä kiristyksen kohde esimerkiksi tiedustelupalvelulle, ja itse olen myös miettinyt, että painostiko KGB ehkä  CIA:han värvättyjä entisiä SS-miehiä noilla itärintaman sekä kuolemanleirien tapahtumilla, jotta se sitten saisi pumpattua tietoja noista NATO:n tiedusteluoperaatioista varsovan liiton maissa, ja jos tuo henkilö olisi tehnyt vastarintaa, niin KGB olisi silloin voinut vakuuttua siitä, että tuollainen henkilö olisi päätynyt hirteen Israelissa. Mutta pulassa olisi silloin ollut myös tuon henkilön värväämisestä vastuussa ollut upseeri, jonka olisi pitänyt ottaa selvää siitä, millaisen henkilön hän oli CIA:han ottanut. Itse uskon, että “Operation Paperclip” ei varmasti olisi ollut kaikille ihmisille mieleen, koska tuolloin olisi varmasti ollut hiukan kiusallista, että USA:n lentokoneita tai avaruusaluksia suunnittelivat samat miehet, jotka olivat olleet vastuussa V-aseiden kehityksestä, eikä sen yhteydessä varmaan saanut värvätä mitään keskitysleirien vartijoita.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Salaliittoteorioita USA:n presidentin kaksoisolennoista sekä kirjailijoiden tarpeesta luoda uusia juonia kirjoihinsa

Keskusteluissa erilaisista salaliitoista sekä niitä koskevista teorioista, unohdetaan aina se, että poliittinen järjestelmä on itseasiassa se suurin salaliittoteorioiden tuottaja maailmassa, ja sen näkee esimerkiksi USA:n presidentin vaaleissa, missä esitetään sellaisia väitteitä, että osa niistä on todella huvittavia. Yhden mukaan USA:n presidentti kandidaatit valitaan sellaisten ihmisten joukosta, jotka on erotettu kaksoisvelijestään tai sisarestaan lapsina.

Tällä taataan se, että noilla ehdokkailla on kaksoisolento käytettävissään pahan päivän varalle. Tuo kaksoisolento on tarinan mukaan sellainen henkilö, joka näyttelee USA:n presidenttiä, kun hän on itse sellaisella neuvottelumatkalla, mistä tuo mies tai nainen ei voi kertoa kenellekään muulle. Eli tuo kaksoisolento on ikään kuin presidentin edustaja tilanteessa, missä kansallinen turvallisuus vaatii salaamaan presidentin sijainnin. Tuo kaksoisolentoteoriana tunnettu asia on vain yksi noista tuohon virkaan liittyvistä asioista.

Itseasiassa se on monissa romaaneissa mainittu temppu, joten siksi otan sen tässä esille. Tuo teoria on mm. eräässä Clive Cusslerin kirjassa esillä, ja siinä sitten esitellään mm. salaisia Kuu-ohjelmia sekä ilmalaivoja, mutta kun puhutaan tällaisista asioista, niin silloin ei juuri koskaan olla mainittu sellaista asiaa, kuin kantasoluterapia eli ihmisen kloonaaminen sekä sellainen olettamus, että USA:n presidentti yleensä valitaan tuon maan mahtavimmista perheistä. Joten voidaan olettaa, että olisi mahdollista että joku valtion vihollinen ottaisi jokaisesta noiden sukujen saamasta lapsesta DNA:ta sekä tekisi heistä kloonin. Tällä tavoin nuo kloonit voidaan kasvattaa valtion vihollisen hyväksymän ideologian kannattajaksi. Ja sitten ehkä joku noista henkilöistä valitaan presidentiksi, ja tuolloin hänet voidaan salamurhata.

Sekä korvata tuolla aivopestyllä kloonilla, joka on kasvatettu esimerkiksi Kim Jong Unin vankkumattomaksi kannattajaksi. Tuolloin voidaan miettiä, mitä tapahtuisi, jos tuollainen klooni sitten saisi ydinasesalkun haltuunsa. Kun keskustellaan noista salaliitoista, niin silloin tietenkin mieleen tulee heti se, että mitä varten joku romaanissa esitetty väite, mitä ei edes totena esitetä saa aikaan sen, että puhelinlinjat käyvät kuumina, ja TV täyttyy erilaisista kommentaattoreista.

Tietenkin romaanien kirjoittajat tarvitsevat jotain aineistoa tuotoksiaan varten, joten silloin tietenkin heidän pitää kirjoittaa sellaisista asioista, mitkä saavat ihmiset ostamaan heidän kirjoittamiaan kirjoja. Mutta kuitenkin pitää ajatella niin, että myös maailman johtavat sotilasasiantuntijat tarvitsevat innovaatiota sekä ideoita omiin operaatioihinsa, ja kuten tiedämme, niin mikään ihminen ei itsessään luo innovaatioita, vaan he tarvitsevat lähteitä omiin suunnitelmiinsa, ja ehkä joku tällainen kirja sitten saa nuo miehet keksimään uuden tavan ottaa kontrolli valtiossa. Eli potentiaalisista vaaliehdokkaista tehdään kloonit, joita sitten koulutetaan ajattelemaan tietyllä tavalla, ja kun nuo miehet sitten pääsevät vaaleissa eteenpäin, niin hänet sitten vaihdetaan tuollaiseen "turbokommunistiin", joka palvelee vaikka Kim Jong Unia.

charelesfort.blogspot.fi