Valta turmelee myös kapakassa istuvia viiksekkäitä miehiä, vaikka heidän nimensä ei olisikaan Josif Stalin

Valta turmelee ja rajaton valta turmelee rajattomasti on joku suuri filosofi sanonut aikoinaan. Se tietenkin näkyy myös esimerkiksi euroopan kuninkaallisissa sekä diktaattoreissa siinä, että kun kukaan ei heille sano koskaan mitään vastaan, niin silloin he tekevät lopulta sellaisia asioita, joista ei varmasti koskaan normaaleille ihmisille mitään hyvää seuraa. Rajaton yksinvaltias voi vaikuttaa todella upealta olennolta sekä tavoiteltavalta asemalta, mutta siihen sisältyy todella inhottavia yksityiskohtia, kuten se että heidän lähipiirinsä on varmasti peloissaan, jos tuollainen yksinvaltias sitten suuttuu jostakin.

Jos ajatellaan sellaista tilannetta, missä tuollainen rajaton yksinvaltias on väkivaltainen esimerkiksi perhettään kohtaan, niin se ei varmasti mitenkään mukava asia ole, koska jos tuollainen henkilö sitten vaikka surmaa lapsensa, tai nöyryyttää jotain sukulaistaan, niin hän ei siitä koskaan tulisi saamaan rangaistusta. Kun puhutaan esimerkiksi Josif Stalinista, jota pidetään paholaisena ihmisen hahmossa, niin tuon miehen julmuutta ei voi päältä nähdä. Ainakaan jos hän seisoo pidemmän matkan päässä havainnoitsijasta. Kuka uskoisi esimerkiksi sitä, että tuo piippua poltteleva viiksekäs mies voisi antaa sanoinkuvaamattoman julmia tappokäskyjä, ja määrätä kokonaisia kansoja murhattaviksi. Ulkoapäin katsottuna Stalin vaikuttaa siltä usein mianitulta ”mukavalta sedältä”, mikä on hänen virallinen imagonsa, sekä varmasti tuon miehen itsensä näkemys siitä, miltä aito lasten ystävä näyttää.

Kun puhutaan siitä, miltä näyttää ärjyvä työnjohtaja, joka säälittä merkitsee alaisen työn tekemättömäksi ja käy sitten repimässä esimerkiksi tavaroita roskiksesta maahan, niin silloin tietenkin eteemme tulee juuri tämä pahamaineinen ”viiksimies”, joka ei varmasti koskaan sano alaiselle mitään. Miksi hän sen tekisi, kun tuo henkilö voi sen alueen hylätä takana päin, ja tietenkään hänen imagonsa ei saa kärsiä siitä, että tuo alue hylätään. Tuollainen ”Isä aurinkoinen” on kavereilleen sellainen mukava kaljaveikko, joka tietenkin kuuntelee kaikki mahdolliset jutut, mutta sitten hän yhtenä päivänä kuulee itsestään kerrottavan asioita, joita hän peittelee, ja sitten seurauksena on potkut jollekin työntekijälle.

Eli hän harrastaa työpaikkaurkintaa. Toisin sanoen hän saattaa kysellä kavereiltaan jatkuvasti, että mitä eräästä työnjohtajasta oikeastaan puhutaan, ja sitten hän epämääräisesti viittaa kyseessä olevan serkkunsa. Tuolloin pitää sitten tietenkin hälytyskellojen pirahtaa ja epäilyksen herätä, että yrittääkö tuo mies sitten salata jotain, mitä tuolla työpaikalla on tapahtunut. Se että työpaikalla simputetaan näkyy siinä, että kyseinen henkilö vaatii kaikessa tiettyjen kaavojen noudattamista, jotta kukaan ei saa nähdä mitään, mitä hän ei halua näyttää kavereilleen. Ja se näkyy kaikessa, mitä tuossa paikassa tehdään, kuten esimerkiksi siinä, että työnhaku pitää suorittaa tietyllä tavalla, jotta tuo johtaja pääsee sitten valitsemaan parhaat kaverinsa joukosta. Tuolloin on saattanut käydä niin, että hän on antanut hakemustekstin kaverilleen, ja sitten hän vain siitä etsii omat kirjoituksensa hakemusten joukosta.

Kyseinen ”johtaja aurinkoinen” unohtaa usein mainita kavereilleen, että hän sattuu olemaan joku työnjohtaja, ja muutenkin työpaikalla tuollainen ihminen käyttää usein taitelijanimeä eli toista nimeään. Ja sitten tietenkin hän on erittäin tarkka siitä, että mitään asioita työpaikalta ei sitten päädy tuon miehen tai naisen korviin, tai sitten alaiselle kolahtaa irtisanomisilmoitus. Se miten tuollainen ”mukava setä” tai ”mukava täti” sitten hoitaa noita vapaa-ajan suhteitaan on se, että hänellä on ikään kuin sellainen lähipiiri, eli ryhmä henkilöitä, joiden kanssa hän haluaa esiintyä, ja joille tuo johtaja sitten on mukava.

Hän saattaa antaa ihmisille hyvin avoimen sekä miellyttävän vaikutuksen itsestään, mutta takana päin hän on julma tyranni, joka ei muuta tee kuin käy takanapäin hylkäämässä noita paikkoja. Se miksi tuollainen ihminen on pomona vähän inhottava, on se että hän on ikään kuin mukava melko hiljainen henkilö, joka osaa mielistellä alaisiaan sekä tovereitaan. Mutta muutamissa asioissa kyseinen ihminen tekee etikettivirheitä, joiden ansiosta saattavat muutamat ihmiset muuttaa hänen kohdallaan näkemystään esimerkiksi viiksekkäistä ihmisistä radikaalisti. Yksi niistä on se, että missään nimessä sylivauvat eivät ole syy siihen, että ihmisen pitäisi sammuttaa savuke tuossa huoneessa tai siirtyä ulos tupakoimaan.

Samoin nämä etikettivirheitä tekevät henkilöt usein kysyvät vieraisilla ollessaan sitä, että ”saako sisällä tupakoida”, vaikka isäntäperheessä ei kukaan polta tupakkaa. Samoin he saattavat sitten käväistä lastenkutsuilla ja tuoda isännälle pullon viinaa, mutta lapsia hän ei varmasti mitenkään huomioi. Tuota pulloa kannattaa joskus hiukan varoa, koska se saattaa sisältää glygolia, ja siksi mitään tuntemattomien tarjoamaa alkoholia ei kannata lähteä juomaan, koska noilla ihmisillä on sellainen ajatus, että he voivat hankkiutua eroon itselleen epämiellyttävistä henkilöistä glygolin avulla. Siinä vasta loistava ajatus sanoisi Stalin, mutta kuten tiedämme, niin narsisteilla on sellainen ajatusmaailma, että kaikki ihmiset ovat heidän kaltaisiaan, eikä kukaan tietenkään pulloon sylkäise, jos sitä muille tarjotaan.

pimeakronikka.blogspot.fi

Kiusaajan käytöksestä huomaa sen, jos hän on päässyt kiusattavan lähipiirin suosioon

Kiusaajan sekä pettäjän tuntomerkeistä selvimmin havaittava on se, että hän valehtelee esimerkiksi omien ihmissuhteidensa laadusta. Tai vielä yleisemmin. hän yleensä käyttää sellaista metodologiaa, että kyseinen henkilö pyrkii herättämään ihmisten sääliä esimerkiksi esittämällä olevansa jotenkin umpikujassa avioliittonsa suhteen, tai että hän on jotenkin alisteisessa asemassa muihin sosiaalisen verkoston toimijoihin nähden. Eli hän saattaa kertoa, että tuo kiusaamisen kohde on jotenkin saattanut kyseisen henkilön huonoon asemaan, ja säälittävällä leikkimisellään hän sitten sulkee kaikkien ihmisten suun ikäviltä kysymyksiltä. Tuolla tekniikalla hän sitten ikään kuin hivuttautuu kohteensa ystäväpiiriin, ja sitten hän tietenkin aloittaa välittömästi jonkinlaisen kampanjan, jossa tuo henkilö sitten mustamaalaa kohdettaan erittäin ikävällä tavalla. Hän saattaa esimerkiksi vierittää uhrinsa päälle omia tekojaan, ja samalla myös kertoilla muille, kuinka hän oli vaihtanut “lääkäriopinnot DJ:n vaativaan työhön”.

Kyseinen “Auervaara”  on silloin “pysynyt aitona”, eikä kyseinen henkilö enää sitten “rehvastele” millään turhilla tutkinnoilla, kun hän saa tehtyä rahaa jossain muualla. Jos koulukiusaaminen on kovin avoimen tuntuista, ja kiusaajan käytös on kovin rehentelevää sekä itsevarmaa, niin silloin on tainnut tapahtua sitä, että tuo henkilö on soluttautunut tuon uhrin lähipiiriin, ja on esimerkiksi tämän serkun poika- tai tyttöystävä. Siinä sitten on hienoa kertoilla tuon henkilön perheasioita koulun pihalla, kun suuri joukko kavereita nauraa vieressä. Hän varmaan tuntee tuolloin saavuttaneensa elämänsä “kliimaksin”, kun voi siinä sitten toisen ehkä ainoan kaverin kanssa hihitellä hänen avuttomuudelleen, ja sille kuinka tuo onneton henkilö sitten sattui vielä kerran luottamaan tuohon serkkuunsa. Silloin kyllä eteen tulee sitten varmasti jossain vaiheessa sellainen asia, että tuo seurustelu paljastuu, mutta toki se ei sitten enää mitään merkitse.

Ja aina voi tuollainen “kaveri” sitten käyttää sosiaalisissa suhteissaan esimerkiksi toista nimeään, joka varmasti aluksi salaa hänen henkilöllisyytensä, ja samalla myös sitten auttaa urkkimaan mukavia pikku havereita tuon uhrin elämästä. Ja kun tuo “Erkki Toivo Ryhänen” , jonka serkku tuntee tietenkin nimellä “Topi” sitten joutuu joskus käyttämään esimerkiksi Facebookia, niin toki siihen voidaan laittaa sellainen mukava papukaijan kuva omaksi profiilikuvaksi, jotta kukaan ei sitten saa tietää, miten vaativaa elämää tuo koulukiusaaja sitten elelee. On varmaan hyvin vaikea olla sitten toisessa paikassa täysin toisenlainen, ja esiintyä toisella nimellä, kuin siellä suuren kaveripiirin edessä, ja missähän vaiheessa alkaa sitten joku kysellä, että eikö tuo onneton sitten ole aloittanut noita paljon mainostettuja “lääkärinopintoja”, tai että ehkä kuitenkin olisi parempi käydä se koulu loppuun, jotta sitten olisi tulot taattuja?

Kun puhutaan siitä, miten kiusaaja käyttäytyy, niin en usko että oikeasti lääketieteelliseen päässyt henkilö jättää koulunsa kesken, ja jos noin on päässyt tapahtumaan, niin silloin kyllä itse miettisin, että onko siellä sitten tapahtunut jotain sellaista, että tuo henkilö on menettänyt opinto-oikeutensa väärinkäytösten takia. Näet tuonne lääketieteelliseen tiedekuntaan ei aivan helposti pääsekään, ja siellä esimerkiksi tehdään kypsyyskoe, jonka läpäissyt vain voidaan päästää harjoittelemaan ihmisten lääkitsemistä, ja tietenkin myös muissa tiedekunnissa on vastaava käytäntö. Näin ollen jos koulusta eroaminen on ollut tällaiselle henkilölle niin miellyttävä vaihtoehto, ja hänet on vielä sieltä ulos päästetty, niin silloin voidaan tietysti sanoa, että häntä syytetään jostain rikoksesta. Mutta kuten tiedämme, niin kiusaaminen on kuitenkin erittäin suuri ongelma kouluissa, ja tuohon asiaan pitää aina puuttua ajoissa, jotta koko koulunkäyntiä koskevasta ajasta ei jää tuolle ihmiselle pelkkiä huonoja muistoja.

Mutta samalla pitää selvittää se, millainen syy tuohon kiusaamiseen on ollut, sekä se millaisia keinoja on siinä käytetty. Koska kiusaajan käyttämä terminologia kertoo siitä, millainen suhde hänellä on ollut kiusattavaan tai kiusattavan lähipiiriin. Samoin tuolloin voidaan selvittää sellaisia asioita, kuin että onko joku terveydenhoitaja tai muu lääkärin pareihin mahdollisesti käsiksi pääsevä taho päässyt katselemaan vaikkapa psykiatrin tai kouluterveydenhoitajan papereita. Kun tuollainen tapaus sattuu kohdalle, niin silloin tietenkin pitää kysyä tai tutkia, onko tuo tietovuoto ollut tahallista, eli onko tuo papereista vastaava henkilö sitten luovuttanut noita papereita tarkoituksellisesti sellaisille henkilöille, joilla ei niitä ole lupa katsoa. Samoin saadaan helposti sitten tietää sellaisia asioita, kuin että onko tuolla kiusaamisella ollut aikuisten hyväksyntä tai onko se ollut oikeasti aikuisten ihmisten eli ehkä jopa kiusaajan vanhempien ideoimaa tai jopa johtamaa toiminaa, jossa on osoitettu esimerkiksi omalle kadehtimisen kohteelle “kaapin paikkaa” yhteisössä.
 metsantarinoita.blogspot.fi

Kiusaajien sielunelämä sekä asennemuutoksen tarpeellisuus

Kiusaajista sekä johtajista sen verran, että nimenomaan yritysmaailman huippumiesten kanta kiusaamiseen ratkaisee paljon. Eli jos he tuomitsevat syrjimisen sekä työpaikkakiusaamisen julkisesti, niin se varmasti edesauttaa tämän ikävän ilmiön kitkemisessä. Johtajille ei kuitenkaan koskaan puhuta tunteista, vaan siitä kuinka kiusaaminen vaarantaa heidän yhtiönsä maineen ja aiheuttaa samalla rahallista menetystä yritykselle katoavana asiakaskuntana ja myös siinä, että jokainen kiusaamiseen käytetty työtunti on poissa yhtiöltä, ja samoin yrityksen työaikaa hukkuu sitten turhien rekrytointi-ilmoitusten tekoon. Eli kun työpaikalla voidaan pahoin, niin aikaa kuluu uusien työntekijöiden rekrytoimiseen, kun vanhat työntekijät eivät enää jaksa. Samoin kallista työaikaa kuluu poissaolosijaisuuksien järjestämiseen, koska huonosta ilmapiiristä kärsivä työntekijä ottaa helpommin sairaslomaa.

Samoin työaikaa kuluu siihen, että tuo kiusaaminen vie sitten kahden henkilön työpanoksen yhtiöstä, kun kiusaajan aika menee kiusaamiseen, ja kiusatun aika siihen kun hän ei saa tehtäviä tehdyksi, kun toinen huutaa koko ajan vieressä tai tekee työnteon jatkuvasti mahdottomaksi, kun hän pimittää työkaluja tai tekee muuta vastaavaa. Kun puhutaan koulu- ja työpaikkakiusaamisesta niin silloin pitää muistaa se, että tuo hyvin vaarallinen, narsistinen käytösmalli opitaan jo peruskoulun pihoilla. Sitten kun siihen ei puututa, niin tuo toimintamalli vahvistuu ihmisen mielessä, niin että hän alkaa pitää kiusaamista hyväksyttävänä toimintamallina sekä työ- että yksityiselämässään.

Eli kiusaajan käsitys sosiaalisesta elämästä on sitä, että hän saa muut korottamaan itseään, kun hän kiusaa yksittäistä ihmistä. Ja siksi on erittäin tärkeää, että jos henkilö kiusaa toista, niin hän ei saa pelkkää rangaistusta, vaan hänet laitetaan kohtaamaan uhrinsa, sekä selittämään toimintaansa muille. Kun puhutaan kiusaamisesta, niin se on erittäin alhaista, mutta pitää muistaa se, että kiusaajan itsetunto sekä hänen sosiaaliset taitonsa ovat niin huonot, että hän ei muuten pysty ottamaan kontaktia muihin ihmisiin kuin alistamalla muita. Kiusaamisesta muuten on sekä aktiivinen että passiivinen malli, josta yleisempi on jälkimmäinen skenaario, missä yksi henkilö vain jätetään ryhmän ulkopuolelle.

Se tekee kiusaamisesta erittäin ikävää toimintaa, että sekä kiusaaja että kiusattu ovat molemmat uhreja. Kun lähdetään liikkeelle kiusaajan asenteista, niin hän toki tekee kiusatulle väärin, mutta kuitenkin häntä voidaan sikäli ymmärtää, että hän on itse usein kykenemätön toimimaan normaalisti ihmissuhteissa, ja hänen olematon itsetuntonsa vaatii sitten jotain sellaista toimintaa, kuin toisen pilkkaamista tai hänen vähättelyään. Kuitenkin olisi tärkeää, että kiusaaja ja kiusattu kohtaisivat ainakin niin, että kukaan ei sitten lähde kostoretkille iän karttuessa. Mutta kuitenkin tärkeää on se, että kiusaajasta tehdään esimerkki muille, jotta he näkevät sen, että tällainen toisen alistaminen ei ole hyväksyttävää, ja jokaisen työpaikan pitää myös ottaa kiusaajaa kohtaan tuomitseva asenne, jotta tuollainen käytösmalli ei pääse leviämään muun työväen pariin.
pseudotiedetta.blogspot.fi